Uusia avauksia rakentava tutkimusprofessori Sofia Laine

Nuorisotutkimusverkoston uudeksi tutkimusprofessoriksi valittiin viime maaliskuussa Sofia Laine. Laine aloitti tehtävässään elokuun alussa ja seuraa siinä ensimmäistä, keväällä 2021 emeritusasemaan siirtynyttä Tommi Hoikkalaa. Laine ja Hoikkala keskustelivat yhdessä nuorisotutkimuksen tulevaisuudesta tutkimusprofessorien juhlaluennolla tiistaina 11.10.2022.

Sofia laine nojaa puuhun, taustalla keltainen puutalo.

Uusi tutkimusprofessori Sofia Laine esitteli ajatuksiaan planetaarisesta nuorisotutkimuksesta Nuorisotutkimusverkoston henkilöstölle syyskuun alussa. Kuva: Sami Perttilä.

Kuka?

  • Nuorisotutkimusverkoston tutkimusprofessori 1.8.2022 alkaen.
  • Nuorisotutkimuksen dosentti Tampereen yliopistossa, väitteli valtiotieteiden tohtoriksi Helsingin yliopiston globaalin kehitystutkimuksen tieteenalalta vuonna 2012. Väitöskirja Young Actors in Transnational Agoras. Multi-Sited Ethnography of Cosmopolitan Micropolitical Orientations julkaistiin Nuorisotutkimusverkoston julkaisusarjassa, ja sen voi tilata Nuorisotutkimusseuran verkkokaupasta ja Tiedekirjasta. Laine on kouluttautunut myös tanssi-liiketerapeutiksi.
  • Tehnyt urallaan nuoriin keskittyvää tutkimusta sekä Suomessa että kansainvälisesti. Luonut merkittäviä kansainvälisiä verkostoja osallistumalla esimerkiksi yhteiseurooppalaisen nuorisotutkimuksen ja nuorisopolitiikan kehittämiseen toimimalla asiantuntijana Pool of European Youth Researchers (PEYR) -toimielimessä.
  • Kotimaisen nuorisotutkimuksen kentällä Laine on toiminut Nuorisotutkimusverkoston lisäksi mm. Tampereen yliopistossa vuosina 2020–2022 osana Suomen Akatemian rahoittamaa What works? -tutkimushanketta. Lisäksi hän on toiminut tutkimuspäällikkönä Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juveniassa ja työskennellyt yliopistotutkijana Helsingin yliopistossa.
  • Laine toimii tällä hetkellä hankejohtajana Nuorten paikkataju ja huolet -hankkeessa (2020–2023), jossa tarkastellaan kollektiivisen aineiston keruun menetelmin nuorten kokemuksia ja huolia erityisesti korona-ajan ja digitalisaation näkökulmista.

Nuorisotutkimusseurassa viestinnän harjoittelijana toimiva Solja Kumpula sai tehtäväkseen haastatella uutta tutkimusprofessoria ja kirjoittaa haastattelun pohjalta Laineen tutkijanuraa esittelevän artikkelin. Kumpula tiedusteli, mikä sai Laineen aikanaan kiinnostumaan nuorisotutkimuksesta ja miten globaalit teemat lopulta kehittyivät Laineen planetaariseksi nuorisotutkimukseksi nimeämäksi tutkimukselliseksi visioksi, jota hän ryhtyy tutkimusprofessorina edistämään.

Nuorisotutkimuksen veto alkoi opiskelun alkumetreillä – eikä ole laantunut

Laine aloitti vuonna 1999 sosiologian perustutkinto-opiskelijana Helsingin yliopistossa. Lukioikäisenä Laine oli seurannut tuolloin ajankohtaista tapausta kettutytöistä, siihen liittyviä turkistarhaiskuja ja aiheesta käytävää julkista keskustelua. Laine luki osana opintojaan Helena Helveen (1996) artikkelin ”'Ystävämme kettu' ja uusi maailmankuva" ja kirjoitti esseen nuorten eläinoikeusaktivismiin liittyen. Syksyn 1998 tavaratalon syysvaatemainoksissa nuoriso oli puettu ”kettutytöiksi” – eli markkinatalous lähti nopeasti hyödyntämään sen aikaista nuorisokulttuuria omien voittojensa maksimoimiseksi. Syntyi pienoinen kohu tästä nuorison kosiskelusta ”laittomalla” pukeutumisella.

- Kettutytöt ja laajemminkin turkistarhausta vastustava nuoriso olivat noina vuosina nuorisoaktivismin kuuma aihe Suomessa. Se oli minusta tavattoman kiinnostavaa. Etnografinen tutkimusote, eletyn todellisen elämän ja tutkimuksen yhdistäminen onkin kiehtonut minua ihan alusta lähtien. Kettutyttö-esseen lisäksi ehdin muun muassa haastatella silloiselta työpaikaltani Espoon Lippajärven kioskilta bongaamiani vakiasiakkaita toiseen kurssitehtävään. Nämä opinnot tein avoimessa yliopistossa, jossa opiskelin kaksi vuotta ennen kuin onnistuin pääsykokeissa.

Kiinnostus nuorisotutkimukseen kasvoi entisestään kirjailija ja tutkija Jari Ehrnroothin luentosarjalla. Jonkinlaisena avainkokemuksena Laineelle toimi Tommi Hoikkalan ja Riina Katajavuoren käymä keskustelu nuoruuden siirtymäriiteistä.

- Luennosta vaikuttuneena ostin heti Katajavuoren romaanin Hevikimmat (1999) ja kirjoitin kurssiesseeni sitä analysoiden. Nuorisokulttuurien tutkiminen ja nuoruuden erilaiset siirtymäriitit, kapina ja nuorisoaktivismi ovat kiehtoneet minua siis siitä asti, kun tutustuin nuorisotutkimukseen ensimmäisiä kertoja.

Kurssiesseet vaihtuivat jo opiskeluaikana julkaisuiksi Nuorisotutkimus-lehdessä. Yhdellä kurssilla oli Laineen mukaan ratkaiseva vaikutus tutkijanuralle päätymisestä. Laine sai mahdollisuuden suorittaa sosiologian perusopintojen tutkimusharjoituskurssin Ilka Kankaan (nyk. Haarni) tutkimusavustajana. Kurssin lopputuloksena syntynyt artikkeli "Aivokemiallisista häiriöistä elämänhallinnan vaikeuteen – Hyväosaisten nuorten aikuisten näkemyksiä omasta ja ikäryhmänsä pahoinvoinnista", julkaistiin Nuorisotutkimus-lehdessä vuonna 2002. Ura nuorisotutkijana oli käynnistynyt.

Nuorisotutkimusverkoston ja Laineen yhteinen taival käynnistyi jo varhain, ja sitä on kestänyt lähes 20 vuotta.

- Artikkelin ilmestymisestä rohkaistuneena hain ja päädyin Nuorisotutkimusverkostoon korkeakouluharjoittelijaksi – ja sille tielle jäin! Harjoitteluni ensimmäisestä päivästä 1.10.2003 lähtien olen viettänyt lähes koko työurani vähintään osa-aikaisesti Nuorisotutkimusverkostossa joitakin lyhyehköjä katkoksia lukuun ottamatta.

Harjoittelua seurasivat tehtävät muun muassa kansainvälisen kesäkoulun sihteerinä, viestintä- ja järjestökoordinaattorina, Suomen EU-puheenjohtajuuskauden 2006 nuorisopoliittisen kokouksen kokoussuunnittelijana sekä lopulta tutkijana.

- Tein hyvin monenlaisia työtehtäviä Nuorisotutkimusverkostossa ennen kuin onnistuin saamaan rahoituksen väitöstutkimukselleni. Ajattelen, että tämä moniroolinen ja -vaiheinen polkuni Nuorisotutkimusverkostossa on myös vahvuus tutkimusprofessorin tehtävässä onnistumisessa.

Planetaarinen ajattelutapa luo kestävää pohjaa tulevaisuuden nuorisotutkimukselle

Laineen tutkimusteemoissa on näkynyt vahvasti omistautuminen globaalien kysymysten tarkastelulle ja taidelähtöisten menetelmien hyödyntämiselle.

- Olen pyrkinyt katsomaan nuoruuteeni taaksepäin, ja löytämään sen hetken, jossa koin vahvan havahtumisen globaaliin epätasa-arvoon. Se saattoi olla lukiovuonnani 1996, jolloin ilmestyi Ultra Bran levy Vapaaherran elämää, ja siinä kappale Ken Saro-Wiwa on kuollut. Ostin Ken Saro-Wiwan Vankilapäiväkirjan ja luin sen kannesta kanteen. Olin järkyttynyt Nigerian Ogonimaan tilanteesta, ja Shellin räikeän epäeettisestä toiminnasta. Lauloin Ultra Brata, kävin heidän kaikilla Helsingin keikoillaan ja toivoin pääseväni yliopistolle opiskelemaan sosiologiaa ja kehitysmaatutkimusta (nykyisin globaali kehitystutkimus).

Oikeudenmukaisemmat ja ihmisoikeuksia kunnioittavammat kansainväliset ja jopa globaalit järjestelmät ovat keskeisiä teemoja myös Laineen väitöskirjassa. Laine itse kuvailee vuonna 2012 Nuorisotutkimusverkoston julkaisusarjassa julkaistua Young Actors in Transnational Agoras. Multi-sited Ethnography of Cosmopolitan Micropolitical Orientations -väitöskirjaansa globaaliksi monipaikkaiseksi etnografiaksi nuorten osallistumisesta kansainvälisiin politiisiin kokouksiin (Laine 2012). Sen keskeisiä tavoitteita oli globaalin näkökulman vahvistaminen suomalaisessa nuorisotutkimuksessa sekä nuoriin keskittyvän tutkimuksen tukeminen globaalissa kehitystutkimuksessa.

Suurin osa maailman nuorista asuu globaalissa etelässä, jossa nuorisopolitiikka ja nuorisotutkimus kuitenkin ovat usein hyvin heikosti edustettuina.

- Oikeastaan koko akateemisen urani ajan olen ajatellut, että ainoastaan globaalilla yhteistyöllä voimme ratkaista maailmanlaajuiset suuret kysymykset maapallon kestävästä asuttamisesta – nyt ja tulevaisuudessa. Nuorisotutkimuksella on tässä erityinen rooli, koska tutkimukseen perustuvan päätöksenteon pitäisi tähdätä nykyisten ja tulevien sukupolvien kestävän hyvinvoinnin tavoittelemiseen. Muutenhan ihmiskunta on tuhoon tuomittu eläinlajina. Meillä on oltava varaa ja rahkeita katsoa ja analysoida planetaarisia nuorisotutkimuksellisia kysymyksiä.

Miesoletettu toimittaja haastattelee Sofia Lainetta Tunisin kadulla.

Väitöstutkimuksensa jälkeen Laine tutki nuorten osallisuutta vallankumouksen jälkeisen Tunisian demokratiakehityksessä. Kuvassa häntä haastatellaan Tunisian radioon kesken havainnoimansa terrorismin vastaisen mielenosoituksen Tunisissa keväällä 2015. Kuva: Minna Mannert.

Planetaarinen nuorisotutkimus onkin teema, jota Laine aikoo tutkimusprofessorin työssään vahvasti ryhtyä kehittämään ja toteuttamaan. Hän uskoo, että nuorisotutkimuksen kentällä vaaditaan tulevaisuudessa laajemminkin globaalin näkökulman huomioimista aikana, jota leimaavat globaalisti jaetut huolenaiheet, kuten ilmastonmuutos ja pandemiat.

Muun muassa IPBES:n raportissa kerrotaan, että pandemioiden riski lisääntyy tällä hetkellä maailmassa nopeasti: arviolta viisi uutta sairautta ilmaantuu vuosittain. Näillä kaikilla on potentiaalia kehittyä pandemiaksi. Syynä tähän on ensisijaisesti ihmisen aiheuttamat muutokset ympäristölle: ilmastonmuutos, muutokset maankäytössä, laajentunut maanviljelys sekä villieläinkauppa ja -kulutus. On hyvin todennäköistä, että korona ei ole viimeinen vaan ennemminkin ensimmäinen suuri pandemia, jonka äärellä joudumme elämään. Epävarmuutta ja epätasa-arvoa lisäävät ilmiöt saattavat puolestaan toimia maiden välisten konfliktien taustavaikuttajina. Ja toisaalta, kuten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan osoittaa, konfliktit harvoin ovat kahden maan välisiä, vaan tuottavat paljon kerrannaisvaikutuksia ympäri maailman.

Sofia Lainee istuu jalas ristissä sohvalla edessöön lautapelipinosta rakennettu pöytä, jonka päällä kannettava tietokone.

Ilon ei tarvitse kadota, vaikka poikkeusajat ovat tuoneet moninaisia haasteita. Muutosten edessä vaaditaan joustavuutta ja luovuutta. Kuvassa Laine kommentoi kotoaan helmikuussa 2021 Ylen Uutisille koronarajoitusten vaikutuksia nuorten hyvinvointiin.

Minkälaista nuorisotutkimusta tällainen suuri murros tarvitsee? Minkälaista nuorisotutkimusta tarvitaan, jotta ymmärrämme nykyisiä nuoria sukupolvia ja minkälaisten valtavien haasteiden aikakautta he elävät? Miten me pidämme tulevaisuudenuskoa yllä nuorilla sukupolvilla ja tulevilla sukupolvilla?

- Ajattelen, että se on koko nuorisotoimialan, nuorisopolitiikan ja meidän nuorisotutkijoiden yhteinen tehtävä, mutta ajattelen myös, että sen olisi oltava keskiössä kaikkien politiikkojen osa-alueilla: tukea tulevien sukupolvien tulevaisuususkoa ja rakentaa kestäviä ratkaisuja heidän tulevaisuudelleen.

Globaali perspektiivi on nuorisotutkimuksessa keskeinen näkökulma myös digitalisaation vuoksi. Sähköiset viestintäkanavat ovat lisänneet nuorten tietoisuutta eri puolilla maailmaa tapahtuvista ilmiöistä. Sosiaalisen median alustat ovat myös paikkoja, joissa nuoret voivat keskustella ja tutustua globaalisti, sekä löytää samoista asioista kiinnostuneita nuoria mistä päin maailmaa tahansa.

- Kirjoitimme jo vuonna 2015 Leena Suurpään kanssa, kuinka ihmisten globaali liikkuvuus on mittava nuorisoliike. Nuoret ovat useimmiten niitä, joilla on voimia ja rohkeutta lähteä etsimään parempaa elämää muualta tai he ovat niitä, jotka käsketään lähtemään ja löytämään parempi paikka koko perheelle tai suvulle. Ilmastonmuutos tulee hyvin todennäköisesti osaltaan lisäämään muuttoliikettä ja pakolaisuutta.

Näin ollen globaalit teemat kytkeytyvät myös osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja nuorisopolitiikkaa. Monet saapujat ovat alle 29-vuotiaita, ja suomalainen nuoriso on yhä monikulttuurisempaa. Nuorisotutkimusta tarvitaan myös proaktiivisen integraatio-, pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan rakentamisessa ja suunnittelemisessa.

Maria Pisani ja Sofia Laine suksilla pimeällä säällä.

Kansainvälinen tutkimusyhteistyö antaa mahdollisuuden kulttuurien kohtaamiseen myös tutkijoiden välillä. Laine vei maltalaisen kollegan Maria Pisanin hänen toiveestaan ensi kertaa hiihtämään Paloheinään tammikuussa 2020. Samalla toteutui Pisanin haastattelu Nuorisotutkimus-lehteen.

Taidelähtöiset menetelmät nuorisotutkimuksen rikastuttajina

Toinen ominaispiirre läpi Laineen tutkijanuran on ollut poikkitieteellisten ja taidelähtöisten menetelmien hyödyntäminen. Ne ovat osaltaan tuoneet uusia, luovia näkökulmia siihen, miten nuorisotutkimusta voidaan tehdä. Vuosina 2018–2019 Laine ja tutkija Maaria Hartman toteuttivat Suomen kulttuurirahaston tilaaman tutkimuksen nuorten taidevierailukokemuksista ja kulttuurisesta osallisuudesta Taidetestaajat-hankkeessa. Tuloksia raportoitiin paitsi perinteisempänä vertaisarvioituna tutkimusjulkaisuna, myös teatteriklovnerian keinoin.

Laineen tarjoilema esimerkki sosiologisen mielikuvituksen venyttämisestä vuodelta 2020: tutkimustulokset voi esittää myös teatteriklovnerian keinoin. Kaikki neljä lyhyttä videota voi katsoa Youtube-kanavaltamme.

Taide ja tutkimus ovat jälleen yhdistyneet tänä syksynä, kun osana Nuorisotutkimusverkoston Nuorten paikkataju ja huolet -hanketta on toteutettu Kansallisteatterin kanssa yhteistyönä esitystaideteos GÄNG -opastettu kaupunkikierros. Syyskuussa järjestetyissä loppuunmyydyissä esityksissä syvennyttiin tutkimuksen tavoin pohtimaan nuorten vapaa-aikaa kaupunkitilassa, yhteisöllisyyttä, iloa ja toisaalta myös turvattomuutta.

- Olin ala- ja yläkoulussakin jonkin verran koulukiusattu. Yläkoulussa minulla ei ollut kovin vahva itsetunto, kunnes hyvän ystäväni kanssa löysimme 8.-luokkalaisina tiemme Lepakkoon Aira Samulinin disco- ja showtanssikurssille. Se muutti meidän molempien nuoruuden: tanssi vei mennessään ja kilpailimme lopulta SM-tasolla, mutta ennen kaikkea se vahvisti itsetuntemustamme. Minulla on siis vahva henkilökohtainen kokemus taiteen terapeuttisuudesta, voimauttavuudesta sekä oman identiteetin ja tunteiden käsittelyn kanavana nuoruudessa.

Taide voi myös olla erinomainen kanava voimistaa niiden nuorten ääntä tutkimuksessa, joiden ääni muuten jäisi helposti kuulumattomiin tai marginaaliin. Peruskouluissa valitettavasti taideaineiden tuntimääriä on leikattu, vaikka monet tutkimukset osoittavat, että juuri taideaineita lisäämällä todennäköisesti nuorten hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä sekä kouluviihtyvyyttä voitaisiin lisätä.

- Taiteella voi parhaimmillaan ilmaista ajatuksiaan, tunteitaan tai rakentaa unelmia, utopioita. Siksi on ollut upeaa saada tutkia ja kehittää ala- ja yläkouluihin suunnattuja taideprojekteja: kuinka ne vielä paremmin tukisivat nuorten kulttuurista osallisuutta ja kestävää hyvinvointia. Parhaimmillaan taide hyötyy tutkimuksesta ja tutkimus taiteesta. Siitä voi syntyä järjen ja tunteen liitto!

Tieteellisessä tutkimuksessa viestinnän välineenä ovat usein sanat. Laine on kuitenkin huomannut, että aina sanat eivät riitä, silloin täytyy tanssia. Laineen väitöslektio päättyi tanssiesitykseen, joka oli omistettu informanttina toimineen ihmisoikeusaktivisti Jyri Jaakkolan muistolle. Jaakkola menehtyi traagisesti toimiessaan ulkomaisena tarkkailijana Meksikon alkuperäiskansojen autonomisella alueella. Tanssiesityksen pyrkimyksenä oli ymmärtää Jaakkolan uskoa ja rohkeutta toimia globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta.

”Nuorisotutkimusverkosto on maailmanlaajuisesti uniikki tutkimuslaitos, jolla on paljon annettavaa  tieteen, nuorisoalan ja -politiikan kentillä”

Tutkimusprofessorina Laine seuraa eläkkeelle keväällä 2021 jäänyttä Tommi Hoikkalaa, joka tätä nykyä edistää nuorisotutkimusta aikataulupaineista vapaana emerituksena – silloin, kun absurdiksi ekspressionismiksi nimeämältään taideharrastukseltaan ehtii. Tuntuvatko saappaat suurilta nuorisotutkimuksen superjulkkiksen Tommi Hoikkalan jäljiltä?

- Kyllä tuntuu. Yritän hengittää rauhallisesti ja olla itselleni armollinen. Laskin, että minulla saattaa olla jopa yli 20 vuotta aikaa kasvaa täyteen itseni näköiseen tutkimusprofessorin mittaan ennen eläköitymistä.

Laine on havainnut Nuorisotutkimusverkoston historian kulkevan noin kymmenen vuoden sykleissä: tieteellinen seura Nuorisotutkimusseura perustettiin vuonna 1987. Tutkimustoimintaa sen yhteydessä ryhdyttiin harjoittamaan vuonna 1999 perustetun Nuorisotutkimusverkoston myötä. Tästä vuosikymmen myöhemmin perustettiin tutkimusprofessuuri, jonka ensimmäiseksi haltijaksi Hoikkala kutsuttiin. Kolmetoista vuotta myöhemmin Laine aloittaa hänen seuraajanaan ja ryhtyy viemään Suomessa tehtävää nuorisotutkimusta uusiin suuntiin. Laineen vahva kansainvälinen tutkimusorientaatio ja hänen kansainväliset tutkimusverkostonsa tulevat näkymään myös hänen tavoissaan hoitaa tutkimusprofessuuria itsensä näköisellä tavalla.

- Koen, että Nuorisotutkimusverkoston toiminta on viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttunut löyhemmästä verkostomaisesti harjoitetusta tutkimustoiminnasta yhä vahvemmin tutkimusinstituuttimaisemmaksi, selkeämmäksi organisaatioksi, jolla on tietyt vakiintuneet tehtävät ja omat tutkimusteemansa. Organisaatio on pysynyt nuorekkaana uudistamalla jatkuvasti itseään, mutta toisaalta selkeyttänyt toimintaansa luomalla esimerkiksi vakiintuneita tehtävänkuvia.

Laine motivoituu myös uusien tutkijasukupolvien kasvattamisesta ja näkee sen tärkeäksi palvelutehtäväkseen tutkimusprofessorina. Hän innostuu tiimityöstä ja tuleekin vahvistamaan sitä osana omaa työtään.

- Olen ottanut opiskelijoita tutkimushankkeisiini kenttätyökursseille, korkeakouluharjoitteluihin ja gradujen tekijöiksi. Toivon, että voin tukea monien nuorisotutkimuksesta motivoituneiden nuorten tutkijoiden uraa kohti väitöstutkimusta ja post-doc-tutkijuuteen.

Lähteet

Berg, Päivi & Hoikkala, Tommi (2021) Nuorisotutkimuksen innokas touhuverneri Tommi Hoikkala. Valokeilassa-esittelyteksti.

Helve, Helena (1996) ”Ystävämme kettu” ja uusi maailmankuva. Teoksessa Leena Suurpää & Pia Aaltojärvi (toim.) Näin nuoret. Näkökulmia nuoruuden kulttuureihin. Tietolipas 143. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 74–94.

Katajavuori, Riina (1999) Hevikimmat. Helsinki: Tammi.

Laine, Sofia & Kangas, Ilka (2002) Aivokemiallisista häiriöistä elämänhallinnan vaikeuteen – Hyväosaisten nuorten aikuisten näkemyksiä omasta ja ikäryhmänsä pahoinvoinnista. Nuorisotutkimus 20(3), 18–31.

Saro-Wiwa, Ken (1996 [alkup. 1994]) Vankilapäiväkirja. Helsinki: LIKE.

IPBES (2020) Workshop Report on Biodiversity and Pandemics of the Intergovernmental Platform on Biodiversity and Ecosystem Services (IPBES). In Workshop Report on Biodiversity and Pandemics of the Intergovernmental Platform on Biodiversity and Ecosystem Services (1.1). IPBES Secretariat. https://doi.org/10.5281/zenodo.4158500. (Viitattu 8.6.2022.)

Laine, Sofia & Suurpää, Leena (2015) Ihmisten globaali liikkuvuus on mittava nuorisoliike. YP-blogi (Viitattu 28.9.2022.)

Laine, Sofia & Hartman, Maaria (2020) Toivon politiikan peräänkuuluttaja, nuorisotyön ja turvapaikanhakijanuorten silloittaja, maahanmuutto- ja geopolitiikan aktivistitutkija. Maria Pisanin haastattelu. Haastattelut. Nuorisotutkimus 38(4), 70–78.

Kirjoittaja

Solja Kumpula.

Tutkimusprofessori Sofia Lainetta haastatteli Nuorisotutkimusverkoston viestinnän harjoittelija Solja Kumpula, joka opiskelee kulttuurien tutkimuksen kandiohjelmassa Helsingin yliopistossa. Alue- ja kulttuurintutkimuksen opinnoissa Soljaa kiinnostaa Pohjoismaiden kulttuurisen moninaisuuden ja populaarikulttuurin ilmiöiden tutkiminen lasten, nuorten ja perheiden näkökulmasta.

Tekstin toimitus: Sarianne Karikko.