Työryhmät - Working groups

Nuorisotutkimuspäivillä 2023 toteutuu 19 työryhmää. Esitysten abstraktit päivitetään sivustolle lokakuussa.


Do chat services for youth build hope?

(hybrid)

Chairs:
Tuuli Pitkänen, Finnish Youth Research Society
Alexis Dewaele, Ghent University, Belgium

Youth undergo personal and external crises and many young people seek support and mental help online. There are different kinds of online chat counselling services (OCCS) available, however, little research has been conducted on these services yet. The aim of this working group is to share and discuss the existing research results. A special focus will be on youth perspective and on vulnerable groups.

The objective of the workshop is to promote networking and share information about the experiences of  the young people, the discussed chat topics, good practices and the characteristics of OCCS that aim to support youth (< 30) to overcome crisis with voluntary or professional human help. Also, quality and ethical issues will be discussed, as well as questions such as, How OCCS are linked to other public or non-profit social and health care services? Do OCCS build hope? What is the future of OCCS? And possibly experiences of the services for youth from Ukraine will be shared. This is aninternational working group, and thus all presentations and discussion are in English.

The working group is organized by a recently started ERASMUS+ project called CHAT-YOUTH – Crisis Help and Assistance for youth during challenging Times that aims to facilitate networking of researchers and strengthen the links between research, practice and policy. CHAT-YOUTH will collect and produce research and facilitate stakeholders to information exchange and ethical reflection to improve the quality of starting and ongoing non-profit OCCS and to capacitate youth work in Europe. CHAT-YOUTH project is funded by ERASMUS+ KA220-YOU – Cooperation partnerships in youth.

Experiences of loneliness and its causes, and relations to educational transitions as well as to guardians and family according to adolescents’, young adults’ and views of professionals

(online)

Chair: Jessica Hemberg, Åbo Akademi University

Mental health problems among adolescents and young adults are increasing worldwide along with loneliness, which is considered a global public health problem. Loneliness is complex and linked to several aspects among adolescents and young adults, and its causes are important to explore from lived experiences together with the relations to social media and educational transitions, in order to find ways of alleviating involuntary loneliness and supporting these vulnerable young groups of individuals. In this symposium, with four paper presentations, the topic is to explore experiences of loneliness and its causes according to professionals’ views, and also loneliness and its relations to educational transitions and to guardians and family according to adolescents’ and young adults’ depictions will be uncovered. The methods used are in-depts interviews and content analysis was used as a data analysis method.

Exploring youth participation in various fields of life

(hybrid)

Puheenjohtajat:
Merja Kylmäkoski, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Eeva Sinisalo-Juha, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Hakan Gülerce, Harran University

The participation and social inclusion of young people is vital for building a sustainable future. However, the pressurization of youth, e.g. rapid transition from school to work, has caused concern recently. Furthermore, the war in Ukraine has also unsettled young people around the world. Adolescence is a period of growth and turmoil. Various cultural viewpoints contribute to determining how the expectations of others are experienced.

Through participation, young people are empowered and able to be agents in their own development as well as in their communities. Youth work and youth organizations attempt to reach young people also in more vulnerable situations. However, the real responsibility for the inclusion on the local level of young people can rest with youth councils, which are often more likely to interest privileged young people. Nevertheless, all young people must have the right to participate.

The working group explores the mechanisms of youth participation and youth-friendly, innovative participatory methods including an experimental culture in all walks of live. We seek to understand young people’s motivation for participation, unravel the practices, which accumulate participatory skills, and participatory methods. The working group aims to answer the following question: how youth participation should be developed?

The working language of the group is English. The organizer of the working work is the project Youth participation – A key to an inclusive society (Humak UAS).

Hopeful/hopeless encounters: methodological reflections on studying hope with young people

(hybrid)

Chairs:
Henni Alava, Tampere University
Riikka Era, Tampere University
Annika Lehtonen, Tampere University
Maija-Eliina Sequeira, University of Helsinki

This workshop calls for reflection on how hope is grappled with methodologically, analytically and emotionally in qualitative research with children and adolescents. In anthropological debates on hope, a distinction has been made between intransitive hope, that is, the affect of hopefulness, and transitive hope, which orients towards an object, as in a hope for something (Jansen 2016). While studies on the ‘political economy of hope’ have focused on how the distribution of hope by the state (Hage 2003) and other institutions functions as a form of governing, others have sought to identify and replicate hope as an alternative to the backward-orientation typical of critical social science (Miyazaki 2006). While some scholars have insisted on approaching ‘‘hope as an ethnographic category in critical analysis rather than a normative banner in manifestos of optimism’ (Kleist and Jansen 2016, 373–4), others emphasise that a critical stance can be combined with empathetic recognition of the hopes and hopelessness encountered during the research process (Alava 2023).

We invite qualitative researchers from diverse disciplinary backgrounds to draw on these or other sources of inspiration to reflect on hope in research with young people. How do the "political economies of hope" both constrain and enable our young interlocutors' lives? What specific hopes can we identify young people expressing and manifesting, and what do we do when those hopes starkly contrast with our own? How do we grapple with our own feelings of hopefulness and hopelessness? In addition to methodological reflections on planned, completed or on-going work, papers (which may be in English or Finnish) can also explicate theoretical and conceptual tools researchers use to grapple with these questions.

Ihan digisti toivoa! Digitaalisuuden mahdollisuudet osallisuuden lisäämisessä

(lähiryhmä)

Puheenjohtajat: Marjo Kolehmainen & Aino Tormulainen, Humanistinen ammattikorkeakoulu

Työryhmässä käsitellään digitaalisuutta osallisuuden mahdollistajana. Julkisessa keskustelussa digitaalisuuden lisääntyminen elämän kaikilla osa-alueilla nähdään usein uhkana, kun puhutaan digisyrjäytymisestä tai digikuiluista. Ajatus nuorista diginomadeina on haastettu erityisesti digitaalista eriarvoistumista käsittelevässä tutkimuksessa ja digitaalisuuden on todettu tuottavan uudenlaisia haasteita sekä kärjistävän eroja eri väestöryhmien välillä. Digitaalisuus laitteineen, sovelluksineen ja ilmiöineen tuo kuitenkin mukanaan myös uudenlaisia mahdollisuuksia osallistua, kohdata, voimaantua ja kokea yhteisöllisyyttä.

Nuorten digilaitteiden käyttöön liittyvä keskustelu on usein sävyltään nuoria syyllistävää ja huolten värittämää. Erilaiset turvallisuutta haastavat internetin ilmiöt ja huoli ruutuajasta sekä nuorten hyvinvoinnista ovat vanhemmille ja nuorten kanssa työskenteleville arkipäivää. Huolia ei tule sivuuttaa mutta teknologian lävistämässä yhteiskunnassa niiden rinnalle tarvitaan myös toivoa ja rohkeutta ruokkivaa puhetta. Millaisia toivoa ruokkivia mahdollisuuksia digitaaliset laitteet, ohjelmat ja sovellukset tarjoavat nuorille? Miten digitaalisuus vahvistaa nuorten osallisuuden sekä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksia?

Työryhmässä tarkastellaan minäpystyvyyttä yhtenä osallisuuden elementtinä. Digitaalisuuden vaikutuksia minäpystyvyyteen on tutkittu hyvin erilaisissa toimintaympäristöissä, niin liikuntateknologian kuin vaikkapa maahanmuuttajien parissa tehtävän työn saralla. Millaisia positiivisia vaikutuksia digitaalisuudella on juuri nuorten minäpystyvyyteen? Millaisilla digitaalisilla toimintatavoilla ja palveluilla voidaan tukea minäpystyvyyttä ja vahvistaa nuorten osallisuutta digitalisoituvassa yhteiskunnassa?

Osana minäpystyvyyden ja osallisuuden tematiikkaa työryhmässä tarkastellaan digitaalisuutta myös tukena siirtymävaiheessa koulutukseen tai työelämään sekä nuoruuteen ylipäänsä. Miten digitaalisuus edesauttaa nuorten opiskelua? Millaista opiskelu- ja työelämää tämän ajan nuoret voivat tulevaisuudeltaan toivoa digitaalisen kehityksen saattelemana? Työryhmä on yhdistetty tyttötutkimuksen työryhmän kanssa, joten esityksiä kuullaan myös sukupuolen näkökulmasta ja pohditaan esimerkiksi: Mitä merkitystä sukupuolella ylipäänsä digitaalisissa ympäristöissä on? Millaisia haasteita ja mahdollisuuksia digitaalisuus nuorten elämään tuo ja miten ne liittyvät sukupuoleen?

Järjestö- ja harrastustoiminta nuorten voimavarojen ja osallisuuden vahvistajana

(lähiryhmä)

Puheenjohtaja: Pekka Kaunismaa, Osaamiskeskus Kentauri / Humanistinen ammattikorkeakoulu

Nuorten osallistuminen järjestöjen toimintaan ja harrastaminen vahvistavat nuorten yksilöllisiä ja sosiaalisia voimavaroja ja yhteisöllistä ja yhteiskunnallisuutta osallisuutta. Mutta miten ne tarkemmin ottaen tekevät sen ja miten järjestöjen toimintaa ja harrastuksia voidaan kehittää, jotta ne entistä paremmin ottaisivat huomioon nuorten voimavarojen ja osallisuuden vahvistamisen? Työryhmässä tarkastellaan tätä osoittaen tutkimustiedon avulla yhteyksiä järjestö- ja harrastamistoiminnan sekä voimavarojen ja osallisuuden välillä. Lisäksi työryhmässä käsitellään esimerkkikuvausten valossa voimavaroja ja osallisuutta vahvistavia käytäntöjä.

Voimavaroilla viitataan sekä nuorten sosiaalisiin suhteisiin liittyviin voimavaroihin että yksilöllisiin resursseihin, kuten itsetuntoon, itsetuntemukseen, itseluottamukseen ja hyvinvointiin. Voimavaroja ovat myös osaaminen ja oppimistaidot. Osallisuudella viitataan monimuotoiseen ilmiökenttään, johon kuuluvat kuuluminen ja kuulumisen tunne yhteisöihin, toiminnalliset suhteet lähiyhteisöissä ja yhteiskunnassa ja vaikuttamismahdollisuudet ja -kyvykkyys. Työryhmässä näkökulmana on, että järjestö- ja harrastustoiminta pääsääntöisesti vahvistaa näitä ja tekee osaltaan mahdolliseksi nuoren persoonallisen kasvamisen.

Esityksissä tarkastellaan empiirisen ja käytännöllisen tiedon perusteella tarkemmin, millaisia yhteyksiä järjestö- ja harrastustoiminnan sekä voimavarojen ja osallisuuden vahvistumisessa ilmenee. Yhteydet ovat osin rakenteellisia eli osallistuminen ja harrastaminen tekevät välillisesti mahdolliseksi ja todennäköiseksi voimavarojen karttumisen. Toisaalta järjestö- ja harrastustoiminta vahvistaa myös suoranaisesti erilaisten asioiden oppimista, vuorovaikutusta ja yhteisöihin ja yhteiskuntaan kuulumista.

Mental health, well-being and social media in daily life, as well as experiences of stress and performance pressure among adolescents’ and young adults’

(online)

Chair: Jessica Hemberg, Åbo Akademi University

Adolescents’ and young adults’ mental health and well-being were affected during the COVID-19 pandemic, for example during lockdown periods with fewer or no social interactions. It is crucial to explore deeper in what ways adolescents’ and young adults’ mental health and well-being were affected and how they experienced this, as well as its impact on their daily lives and studies. It is also important to examine how this is related to stress and performance requirements among adolescents and young adults in order to be able to find ways of coping better with such situations and create support mechanisms for young people’s mental health and well-being. In this symposium, with four paper presentations, the topic is to explore Mental health and well-being in daily life among adolescents’ and young adults’, as well as experiences of stress and performance pressure and how social media relates to this according to adolescents’ and young adults’ own depictions. The methods used are in-depts interviews and focus group interviews. Content analysis was used as a data analysis method.

Nuoret ja haavoittuvuus

(lähiryhmä)

Puheenjohtaja: Sari Näre, Sosiologian dosentti (Helsingin yliopisto)

Työryhmän esitysten taustalla on nuorten haavoittuva asema aikuisten määritysten ja vallan kohteena sekä nuorten keinot selviytyä niiden puristuksessa. Miten voimaantua ja tulla tunnistetuksi ohi normatiivisten kategorioiden? Kysymyksiä lähestytään ensinnäkin jokanuoren oikeutena olla seksuaalinen toimija ja seksuaalinen kansalainen sekä neuroepätyypillisten nuorten ja autismiaktivistien vähemmistöidentiteetistä käsin. Toiseksi haavoittuvuus kytkeytyy mielenterveyteen ja toimintakykyyn, mihin avautuu näkökulma vammaisaktivismissa ja ihmissuhdehaasteiden työstössä lyhytinterventioilla. Kolmanneksi nuorten haavoittuvuutta käsitellään sukupolviväkivallan kehyksestä: miten vanhemmat sukupolvet ovat harjoittaneet sitä nuorten militarisoinnissa ja lähettämisessä sotaan?

Nuoret ja tekstit

(lähiryhmä)

Puheenjohtajat:
Leea Lakka, Helsingin yliopisto
Penni Pietilä, Helsingin yliopisto

Lukeminen ja kirjoittaminen liittyvät nuorten elämään koulussa mutta yhtä lailla pieniin arjen käytäntöihin ja demokraattisen yhteiskunnan toimintaankin. Vuorovaikutus toisten kanssa ja omien asioiden hoitaminen edellyttävät jatkuvaa teksteillä toimimista, siis kirjoittamista, lukemista ja teksteistä keskustelua. Terveyskeskuksen sähköisessä järjestelmässä tai Kelan tukea hakiessa täytyy navigoida monimutkaisissa tekstiympäristöissä. Monet sosiaaliset tilanteet toteutuvat sosiaalisen median alustoilla. Kuitenkin tiedetään, että lukutaito ja tottuneisuus toimia teksteillä eriytyvät yhteiskunnassa. Myös esimerkiksi median kuluttaminen eriytyy.

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat useimmiten osa muuta sosiaalista toimintaa, ne tapahtuvat melko automaattisesti ja jäävät siksi huomaamatta. Teema onkin ollut toistaiseksi lähinnä erilaisten oppimistulosarviointien ja kielitieteen kiinnostuksen kohteena, mutta teksteillä toimimisen tarkastelu tarjoaa näkökulmia myös nuorisotutkijoille.

Työryhmässä on esityksiä, jotka laajasti ottaen käsittelevät nuorten toimintaa teksteillä ja tekstien parissa. Ymmärrämme tekstit kirjallisina, sähköisinä ja kuvallisina produkteina, jotka voivat toteutua esimerkiksi koulutehtävinä, sosiaalisen median meemeinä, snapchattina, Kelan lomakkeina – ja niin edelleen. Työryhmässä pohditaan, millaisia merkityksiä lukeminen ja kirjoittaminen nuorten arjessa saavat, ei sitä, sujuvatko ne jonkin mittapuun mukaan oikein.

Kyse voi olla asioinnin käytännöistä, vapaa-ajan teksteistä tai vaikkapa tutkimukseen liittyvistä kyselyistä. Mitä nuoret tekevät teksteillä? Milloin lukemista ja kirjoittamista väistetään? Lisäksi kyse voi olla sponsoroinnin käytännöistä. Miten esimerkiksi nuorisotyöntekijät tai muut ammattilaiset lainaavat omia taitojaan nuorille? Millaisia lukemisen ja kirjoittamisen käytäntöjä on nuorisotiloilla tai erityyppisissä instituutioissa? Kiinnostavaa on myös, millaisia tunteita, asenteita ja rooleja teksteillä toimimiseen liittyy. Miten nuoria kehystetään teksteillä toimijoiksi? Miten nuoret jäsentävät teksteillä toimimistaan?

Työryhmän tavoitteena on moninäkökulmainen ja monitieteinen keskustelu teeman äärellä. 

Nuorisotyön tutkimus

(hybrid)

Puheenjohtajat:
Antti Kivijärvi, Nuorisotutkimusseura
Tomi Kiilakoski, Nuorisotutkimusseura
Eila Kauppinen, Nuorisotutkimusseura

Nuorisotyön yhteiskunnallinen asema ja merkitys on vahvistunut, ja esimerkiksi nuorisotyön rahoituksessa on ollut nähtävissä kasvua 2010-luvulta alkaen. Rahoituksen kasvu on vain harvoin tarkoittanut vanhojen tehtävien parempaa resurssointia, vaan uutta rahoitusta on myönnetty pääasiassa uusiin toimintamuotoihin. Nuorisotyön tehtäväkenttä ja yhteistyöverkostot ovat laajentuneet moneen suuntaan. (Kivijärvi ym. 2021.) Samaan aikaan myös nuorisotyön tutkimus on vahvistunut.

Työryhmässä tarkastellaan nuorisotyön toimintakenttää tutkimuksen näkökulmasta. Työryhmään toivotetaan tervetulleeksi tutkijoita ja käytännön työntekijöitä keskustelemaan nuorisotyön tutkimuksen moninaisista areenoista, teemoista, tuloksista tai menetelmistä. Työryhmässä nuorisotyötä voidaan tarkastella yhteiskunnallisena, kulttuurisena tai ammatillisena ilmiönä joko kriittisesti tai sisältä käsin ymmärtäen.

Työryhmässä pohditaan yhdessä, millainen suhde on nuorisotyön ja nuorten tutkimuksen välillä ja millaista ymmärrystä nuorisotyön tutkiminen edellyttää niistä tavoista, joilla tuotetaan tietoa nuorista ja nuoruudesta (Kiilakoski & Honkatukia 2018). Kiinnostuksen kohteena on myös, millaisin menetelmin nuorisotyötä tutkitaan ja miten tutkimus on pyrkinyt tulkitsemaan, ymmärtämään ja arvioimaan nuorisotyötä.

Nuorisotutkimus ja nuorisotyö eivät automaattisesti linkity toisiinsa, vaan niiden välillä on jäsentämättömyyttä ja ristiriitaisia odotuksia (Kivijärvi 2015). Nuorisotyön ja tutkimuksen välillä on kuitenkin nähtävissä toimivaa vuorovaikutusta (Kiilakoski & Honkatukia 2018). Työryhmässä pohditaan, miten tätä vuorovaikutusta voi vahvistaa ja miten nuorisotutkimuksellinen tieto voi entistä paremmin hyödyttää nuorisotyötä ja sen kehittämistä.

Nuorten toivo, hyvinvointi ja osallisuus

(hybridi)

Puheenjohtajat:
Satu Venäläinen, University of Helsinki
Päivi Berg, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Useat nykyajan ilmiöt heikentävät huomattavasti nuorten tasavertaisia toimintamahdollisuuksia. Näitä toimintamahdollisuuksia voi lähestyä osallisuuden käsitteen avulla, joka viittaa kokemukseen merkityksellisyydestä, ryhmäkuuluvuudesta ja toimijuudesta (esim. Isola ym. 2017; Virrankari & Leemann 2022). Yhteiskunnallista tavoitetta osallisuudesta heijastavat eri palvelusektoreilla kehitetyt käytännöt, jotka tähtäävät lasten ja nuorten kuulemiseen tai heidän osallistamiseensa. Osallisuuden toteutuminen edellyttää ammattilaisten osaamista, lasten ja nuorten tiedon arvostamista ja sen viemistä eteenpäin. (Peltola & Moisio 2017.) Esimerkiksi nuorten osallistumisen mielenterveyspalveluiden suunnitteluun on esitetty olevan keino sekä sitouttaa nuoria palveluihin että pyrkiä vastaamaan heidän tarpeisiinsa (esim. Reid ym. 2018; Stubbing & Gibson 2021).

Toivo edellyttää osallisuutta, ja sen kokeminen on keskeinen osa mielen hyvinvointia. Intersektionaaliset eriarvoisuudet jäsentävät kuitenkin niin toivon, osallisuuden kuin mielen hyvinvoinnin mahdollisuuksia (esim. Majlander ym. 2023). Myös haavoittuvaksi nimeämisellä ja tämän vuoksi tutkimuksen kohteeksi asettamisella voi toisaalta olla osallisuutta heikentäviä vaikutuksia. Siten etenkin haavoittuviksi tunnistettuihin ryhmiin kuuluvien nuorten parissa tehdyssä tutkimuksessa on erityisen arvokasta omaksua kanssatutkimuksellinen ote (Kulmala ym. 2023), jossa nuoret kutsutaan mukaan tuottamaan tietoa ja tulkintoja omista toimintamahdollisuuksistaan ja keinoista vahvistaa niitä. Otteella saattaa tavoittaa sellaisiakin toivon pilkahduksia, jotka ovat nuorten, mutta eivät välttämättä aikuisten, ammattilaisten ja tutkijoiden näköpiirissä.

Työryhmämme esitykset lähestyvät näitä teemoja esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta: Millä tavoin osallisuuden vahvistaminen voi vahvistaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta? Millaisia mahdollisuuksia kanssatutkijuuteen avautuu nuorten toivoa ja/tai hyvinvointia käsittelevissä tutkimuksissa? Miten mielen hyvinvointia voi tukea osallisuuden kautta, ja millaisia yhtymäkohtia voidaan hahmottaa mielen ja yhteiskunnan, ja kenties myös laajemmin planetaarisen, hyvinvoinnin välille? Millaisia näkökulmia osallisuutta hapertavaan haavoittuvuuteen ja sitä jäsentäviin intersektionaalisiin eriarvoisuuksiin avautuu nuorten kanssa tehdyssä tutkimuksessa?

Nuorten väkivaltarikollisuus

(hybridi)

Puheenjohtajat:
Helena Huhta, Turun yliopisto
Antti Kivijärvi, Nuorisotutkimusseura

Nuorten tekemä väkivaltarikollisuus ja erityisesti niin sanotut katujengit ovat olleet viime vuosina näkyvästi esillä julkisissa ja poliittisissa keskusteluissa. Poliisin tietoon tullut rikollisuus kertoo lisääntyneistä vakavista väkivaltarikoksista ja näiden rikosten keskittymisestä pienelle joukolle (Danielsson 2022). Myös Nuorisorikollisuuskyselyaineistoista voi havaita viitteitä vakavan väkivallan lievästä lisääntymisestä ja kasautumisesta (Kaakinen & Näsi 2021). Samalla poliisin tilastoista voi nähdä, että lisääntynyt väkivaltarikollisuuden kasvu ei selity pääkaupunkiseudun maahanmuuttotaustaisten nuorten rikollisuudella. Tyypillisesti nuorten väkivaltarikollisuus tehdään ryhmissä ja kohdistuu toisiin nuoriin (Kivivuori & Honkatukia 2006).

Työryhmässä esitellään teoreettisia ja menetelmällisiä pohdintoja liittyen katujengien tutkimiseen, sekä jo valmiita empiirisiä tuloksia. Esityksissä tuodaan esiin rikosten taustalla olevia tekijöitä ja mahdollisia ratkaisuja. Useammassa esityksessä tarkastellaan katurikollisuutta kulttuurisen kriminologin näkökulmasta. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!

Out of (or never in) foci? Youth in non-urban places

(onsite)

Chairs:
Kaisa Vehkalahti, University of Jyväskylä
Suvi Jokila, University of Turku

This working group aims to generate a wider understanding of the lived experiences, future orientations and transitions to adulthood among young people growing up in divergent non-urban regions. Youth studies have been globally criticized for metrocentrism, tendency to focus on metropolises and urban lives, while young people living in various rural and sparsely populated areas have been rendered to marginalised positions in research (e. g. Farrugia 2015; Öhrn & Beach 2019). However, during the recent years, there has been a growing interest in young people living in different non-urban areas both globally (e. g. Cuervo & Wyn 2012; Farrugia 2016; Farrugia & Ravn eds. 2022) and within the Nordic countries (e.g. Karlsen Bæck & Paulgaard eds. 2012; Sørensen & Pless 2017; Öhrn & Beach eds. 2019; Eriksen & Andersen 2021). Together, these studies have shown the complexity of issues related to youth in regions where educational and employment options are few, and the out-migration of young people – particularly young women – is often taken for granted. The presentations included in the session range from education and career choices to climate activism, and from rural youth wellbeing to the use of nature spaces in creative arts. Several presentations address theoretical and methodological questions, including post humanist approaches, subcultural analysis, and a literature review on rural youth studies in the Nordic context. Together, the presentations seek to problematize existing rural–urban divides and assumptions about rurality and youth.

Planetaarinen ja aktiivinen toivo nuorisotutkimuksessa

(hybridi)

Puheenjohtajat:
Sofia Laine, Nuorisotutkimusseura
Vihtori Kylänpää, Siviilipalveluskeskus & Globaalikasvatuksen tutkimuksen verkosto

Planetaarinen nuorisotutkimus on tuore nuorisotutkimuksellinen kehys ja avaus, jossa nuoria ja nuoruutta tutkitaan suhteessa planeetan katokykyyn sekä käynnissä olevaan ilmastonmuutokseen ja sen ympäristövaikutuksiin. Planetaarisen nuorisotutkimuksen historiallinen perusta tulee Rooman klubin toisesta raportista Ihmiskunta tienhaarassa (Mesarovic & Pestel 1974). Siinä monitieteinen tieteentekijöiden joukko luettelee neljä ihmiskunnalle välttämätöntä tehtävää, jotta yksilöiden arvot ja asenteet kääntyisivät kohti globaalia etiikkaa. Globaali etiikka taas on välttämätön, jotta ihmiskunta selviytyy hengissä. Nämä neljä tehtävää suuntaavat planetaarisen nuorisotutkimuksen neljään ulottuvuuteen: 1) ”On opittava samastumaan tuleviin sukupolviin ja oltava valmis vaihtamaan omat etunsa tulevien sukupolvien etuihin” ; 2) ”On luotava yleismaailmallinen tietoisuus, jonka avulla jokainen yksilö käsittää tehtävänsä maailmanyhteisön jäsenenä”; 3) ”Ihmisen suhde luontoon on muutettava sellaiseksi, että se perustuu sopusointuun eikä luonnon valloitukseen” ; 4) ”On luotava raaka-ainevarojen käytön uusi etiikka, jossa syntyy tulevan niukkuuden kauden kanssa sopusoinnussa oleva elämäntapa” (Mesarovic & Pestel 1974).

Työryhmä järjestetään kahdessa osassa, toinen englanniksi ja toinen suomeksi. Englanninkielisessä osiossa pohditaan nuorten työllistymismahdollisuuksia ekoturismiin Marokossa, saamelaisten vanhempien osallistumista lapsiensa dekoloniaaliseen ja kestävään tulevaisuuteen sekä ilmastosurua ympäristöaktivistinuorten parissa. Suomenkielisissä osiossa pohditaan globaalikasvatusta, kestävää hyvinvointia ja ilmastohätätilaa suhteessa erilaisiin kasvatusinstituutioihin (peruskoulu, ammattikoulu, korkeakoulu ja siiviilipalveluskoulutus).

Taide, kasvatus ja toivon tilat

(lähiryhmä)

Puheenjohtajat:
Oona Myllyntaus, Tampereen yliopisto
Heikki Heinonen, Aalto-yliopisto

Nykyhetkessä, jossa maailmantila näyttäytyy epämääräisenä ja jopa toivottomana, yhdeksi suunnannäyttäjäksi voidaan nostaa taide. Taide on läsnä yhteiskunnassa julkisissa, puolijulkisissa ja yksityisissä tiloissa. Työryhmässä lähestytään fyysisen tilan sosiaalisia ulottuvuuksia tuoden yhteen taiteen, kasvatuksen sekä toivon tilallisuuden ja ajallisuuden teemat. Ryhmän esityksissä luodaan kuvaa toiveikkaammasta tulevaisuudesta tilan sosiaalisten ulottuvuuksien kautta viidestä eri näkökulmasta. Nämä tilaan liittyvät näkökulmat ovat lasten ja nuorten arkiympäristöön sijoitettavan taiteen toteuttaminen, nuorten ilmastonmuutokseen liittyvien ajatusten esiin tuominen valokuvanäyttelyn avulla sekä pohjoisen alueen nuorten neuvoston taideperustaisen työskentelyn tulosten havainnointi. Tilaan ja aikaan liittyvät näkökulmat ovat koulutuksen suunnittelu huomioiden eritysesti saamelaislasten vanhempien oppimiskäsitykset ja näkemykset kestävästä tulevaisuudesta sekä sukupolvien välisen pedagogisen toimijuuden tarkastelu epävarmuuden ajassa. Työryhmän esityksiä yhdistää kysymys siitä, millaisia toivon tiloja (taide)kasvatus tuottaa tai voisi tuottaa ja mitkä ovat eritoten taiteen mahdollisuudet ja rajoitteet toivon tuottajana. Lisäksi työryhmässä pohditaan, miten oppimisympäristöt voivat luoda tilaa ja aikaa kasvulle, oppimiselle sekä yhteisöllisyydelle, ja sitä kautta kasvattaa toivoa ja tulevaisuudenuskoa.

Toivo nuorten palveluissa

(lähiryhmä)

Puheenjohtajat:
Sanna Aaltonen, Itä-Suomen yliopisto
Oona Lipponen, Itä-Suomen yliopisto

Kohdennetun nuorisotyön ja nuorille kohdennettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen ytimessä on toivo: vaikka niissä saatetaan kohdata toivottomuutta, palveluissa työskentelevät ammattilaiset pyrkivät toiminnallaan vaikuttamaan myönteisesti nuorten elämään. Näin ainakin periaatteessa, mutta palvelujen rakenteet, käytännöt ja diskurssit eivät aina taivu toivon mukaisesti. Palvelujen toimintalogiikat ja nuorten näkemykset voivat myös poiketa toisistaan, ja toivo ja toivottomuus ilmentyä rinnakkaisina orientaatioina ja tunteina.

Työryhmän esityksissä tarkastellaan nuorten palveluja ja niissä kohtaavien nuorten ja ammattilaisten näkemyksiä toivon, toiveiden, tavoitteiden ja rakenteiden näkökulmasta.

Tutkimusetiikka lapsi- ja nuorisotutkimuksessa

(lähiryhmä)

Puheenjohtajat:
Tiina Valkendorff, Helsingin yliopisto
Harry Lunabba, Helsingin yliopisto

Lapset ja nuoret ova tutkimusetiikan näkökulmasta erityinen ryhmä paitsi ikänsä puolesta, myös sen vuoksi, että lapsi- ja nuorisotutkimuksen parissa tutkitaan myös sensitiivisiä aiheita tai eri tavoin haavoittuvia ryhmiä. Tutkimuseettiset kysymykset ovat nousseet ajankohtaisiksi myös uudentyyppisten aineistojen ja menetelmien, kuten sosiaalisen median tutkimuskäytön myötä. Myös tietosuojaan ja henkilötietoihin liittyvät teemat askarruttavat tutkijoita ja opiskelijoita.

Tutkimuseettiset haasteet ja erityisesti tietosuojakysymykset ovat viime aikoina olleet paljon keskustelussa, mikä on lisännyt tutkijoiden eettistä pohdintaa ja tuonut mukanaan myös varovaisuutta lähestyä erityisesti haavoittuvia ryhmiä ja eettisesti haastavia tutkimusaiheita. Kuitenkin yhteiskunnassa tarvitaan tutkimusta myös eettisesti sensitiivisistä aiheista. Tutkimusetiikan on tarkoitus tukea tutkimusta, antaa välineitä tutkijan eettiseen itsearviointiin ja mahdollistaa lasten ja nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden toteutuminen.

Tutkimusetiikka lapsi- ja nuorisotutkimuksessa -työryhmään ovat tervetulleita niin opiskelijat kuin tutkijatkin tai aiheesta muutoin kiinnostuneet. Työryhmässä pohditaan tutkimuseettisiä kysymyksiä ja mahdollisuuksien mukaan pyritään löytämään niihin myös ratkaisuja. Tutkimuseettiset pohdinnat voivat kohdentua tutkimusprosessin eri vaiheisiin, sillä tarve eettiselle pohdinnalle ei rajoitu tutkimuksen suunnitteluvaiheeseen tai aineistokeruuseen, vaan eettistä herkkyyttä tarvitaan kaikissa tutkimuksen eri vaiheissa ideoinnista raportointiin.

Työryhmässä pyritään vahvistamaan eettisesti kestävää lapsi- ja nuorisotutkimusta, ja siellä voidaan pohtia esimerkiksi seuraavia asioita: Millaisia kokemuksia tutkimuksen eettisestä toteuttamisesta on ja millaiset eettiset kysymykset askarruttavat tutkijoita? Miten eettistä tutkimustyötä voisi kehittää ja tutkijoiden eettistä itsearviointia tukea? Entä milloin tarvitaan tutkimuseettistä ennakkoarviointia?

Ulos epätoivosta – tieteestä keinoja nuorten riskikäyttäytymisen tunnistamiseen

(hybridi)

Puheenjohtajat:
Pekka Hakkarainen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Alix Helfer, Nuorisotutkimusseura

Nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Tämä näkyy muun muassa kouluterveyskyselyissä säännöllisesti tehtyjen ahdistuneisuus- ja masennusoiremittausten perusteella sekä huumekuolemien tilastoissa. Yleisesti ottaen nuoret ja nuoret aikuiset voivat suhteellisen hyvin ja ovat luottavaisia, mutta hyvinvointiselvityksissä näkyy selvästi ikäryhmän lisääntyvä eriarvoistuminen, jakaantuminen hyvin voiviin ja syrjäytymisvaarassa oleviin tai haavoittuviin ryhmiin. Polarisoituvassa maailmassa osalla nuorista on entistä vaikeampaa rakentaa elämäänsä ja löytää paikkansa yhteiskunnassa.

Työryhmässä pohditaan: Minkälaisia epätasa-arvon, syrjäytymisen ja yleisen pahoinvoinnin mekanismeja liittyy haastaviin elämänkulkuihin? Miten nuorten elämän kipupisteet ja tavoitteiden, toiveiden ja resurssien ristiriitaisuudet näyttäytyvät kaikkein paljaimmillaan? Minkälaisia menetelmiä on löydetty huumeiden käytön, väkivallan tai itsemurhien vähentämiseksi? Mitä pitäisi tehdä nuorten huume-, väkivalta- ja itsemurhakuolemien ehkäisemiseksi ja miten yhteiskunta voisi nykyistä paremmin suojella nuorten ihmisten elämää? Miten vahvistaa toivoa tilanteissa, joista sitä vähiten löytyy?

Työryhmän pitää Ulos epätoivosta -tutkimushanke, jota toteuttavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n lisäksi Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistot sekä Nuorisotutkimusseura ja A-klinikkasäätiö. Hankkeen tavoitteena on vähentää nuorten vakavaa väkivaltaa, huumeiden yliannostuksia ja itsetuhoista käyttäytymistä. Tutkimalla alle 30-vuotiaiden kuolemia ja läheltä piti -tapauksia etsitään keinoja nuorten riskikäyttäytymisen ehkäisyyn ja hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden lisäämiseen. Tutkimalla kuolemaa haluamme suojella elämää. Tehostamalla epäsuotuisimpien tapahtumakulkujen ehkäisyä voidaan pahoinvoivia nuoria auttaa laajemminkin.

Young people and technology

(hybrid)

Chairs:
Sirkku Kotilainen, Tampere University
Simona Lohan, Tampere University

Youth and technology is an actual topic of youth research. Young people have been particularly affected by the pandemics, due to increased social isolation and decreased possibilities of in-person interactions, to use more technologies in their everyday life. Discussions are welcome, for example, on the topics: How is the everyday life of youth with technologies? Youth digital skills? Digital solutions for improving youth wellbeing? Methodological approaches in youth and technologies?