Työryhmät - Working groups

Keskiviikkona 8.11. klo 14.30–17.15

Do chat services for youth build hope?

Chairs: Tuuli Pitkänen, Finnish Youth Research Society and Alexis Dewaele, Ghent University, Belgium

(in English, hybrid)

Youth undergo personal and external crises and many young people seek support and mental help online. There are different kinds of online chat counselling services (OCCS) available, however, little research has been conducted on these services yet. The aim of this working group is to share and discuss the existing research results. A special focus will be on youth perspective and on vulnerable groups.

The objective of the workshop is to promote networking and share information about the experiences of the young people, the discussed chat topics, good practices and the characteristics of OCCS that aim to support youth (< 30) to overcome crisis with voluntary or professional human help. Also, quality and ethical issues will be discussed, as well as questions such as, How OCCS are linked to other public or non-profit social and health care services? Do OCCS build hope? What is the future of OCCS? And possibly experiences of the services for youth from Ukraine will be shared. This is an international working group, and thus all presentations and discussion are in English.

The working group is organized by a recently started ERASMUS+ project called CHAT-YOUTH – Crisis Help and Assistance (https://www.youthresearch.fi/research-projects/chat-youth) for youth during challenging Times that aims to facilitate networking of researchers and strengthen the links between research, practice and policy. CHAT-YOUTH will collect and produce research and facilitate stakeholders to information exchange and ethical reflection to improve the quality of starting and ongoing non-profit OCCS and to capacitate youth work in Europe. CHAT-YOUTH project is funded by ERASMUS+ KA220-YOU – Cooperation partnerships in youth.

  1. Maria Cabello (Universidad Autonoma de Madrid, ISCIII, CIBERSAM, Spain), Alexis Dewaele (Universiteit Gent, Belgium), Felvinczi Katalin (Eötvös Loránd Tudományegyetem, Hungary), Lien Goossens (Universiteit Gent, Belgium), Essi Holopainen (Finnish Youth Research Society, Finland), Tuuli Pitkänen (Finnish Youth Research Society, Finland): Identifying and assessing of online synchronous chat counselling services for youth in Europe
  2. Zsuzsa Kalo and Katalin Felvinczi (Eötvös Loránd Tudományegyetem, Hungary): Online chat services targeting/used by young people in Hungary
  3. Arseniy Svynarenko (Finnish Youth Research Society, DECA STN project): Co-production of knowledge by young Ukrainian immigrants in Finland
  4. Essi Holopainen (Finnish Youth Research Society): How Online Chat Counselling Services build hope for young people with intimate relationship concerns
  5. Janne Takala (A-Clinic Foundation & Tuuli Pitkänen, Finnish Youth Research Society): When the highest service threshold is the one on the home door – how the youth perceive their parent`s support in seeking help 

Exploring youth participation in various fields of life

Chairs: Merja Kylmäkoski & Eeva Sinisalo-Juha (Humak University of Applied Sciences) & Hakan Gülerce (Harran University)

(in English, hybrid)

The participation and social inclusion of young people is vital for building a sustainable future. However, the pressurization of youth, e.g. rapid transition from school to work, has caused concern recently. Furthermore, the war in Ukraine has also unsettled young people around the world. Adolescence is a period of growth and turmoil. Various cultural viewpoints contribute to determining how the expectations of others are experienced.

Through participation, young people are empowered and able to be agents in their own development as well as in their communities. Youth work and youth organizations attempt to reach young people also in more vulnerable situations. However, the real responsibility for the inclusion on the local level of young people can rest with youth councils, which are often more likely to interest privileged young people. Nevertheless, all young people must have the right to participate.

The working group explores the mechanisms of youth participation and youth-friendly, innovative participatory methods including an experimental culture in all walks of live. We seek to understand young people’s motivation for participation, unravel the practices, which accumulate participatory skills, and participatory methods. The working group aims to answer the following question: how youth participation should be developed?

The working language of the group is English. The organizer of the working work is the project Youth participation – A key to an inclusive society (Humak UAS). 

  1. Kristi Jüristo & Ilona-Evelyn Rannala (School of Educational Sciences, Tallinn University): Bridging Youth Participation: The Role of Youth Workers as Change Agents
  2. Daniele Morciano (University of Bari Aldo Moro, Department of Education Sciences, Psychology, Communication): Youth centres as third places for youth activation and opportunity creation
  3. Árni Gudmundsson (University of Iceland): Youth clubs – The most well-known concept that people in general know little about?
  4. Jari Martikainen (University of Eastern Finland): Arts-Based Research Workshops as Contact Zones for Refugee/Migrant and Finnish Teenagers
  5. Jagoda Gorecka, Adam (Mickiewicz University, Department of Educational Studies): Youth and freedom in the context of globalisation. The sociopedagigical remarks
  6. Hakan Gülerce (Harran University): Participation Amidst Adversity: Addressing the Educational Challenges of Displaced Syrian Youths in Türkiye
  7. Jarmo Rinne (Youth Research and Development Centre Juvenia, Xamk): Co-research through art-based action enhancing young peoples climate citizenship
  8. Merja Kylmäkoski & Eeva Sinisalo-Juha (Humak University of Applied Sciences): Young people's perception of their future – how to research it in a participatory way?

Ihan digisti toivoa! Digitaalisuuden mahdollisuudet osallisuuden lisäämisessä

Puheenjohtajat: Marjo Kolehmainen & Aino Tormulainen (Humanistinen ammattikorkeakoulu)

(lähiryhmä)

Työryhmässä käsitellään digitaalisuutta osallisuuden mahdollistajana. Julkisessa keskustelussa digitaalisuuden lisääntyminen elämän kaikilla osa-alueilla nähdään usein uhkana, kun puhutaan digisyrjäytymisestä tai digikuiluista. Ajatus nuorista diginomadeina on haastettu erityisesti digitaalista eriarvoistumista käsittelevässä tutkimuksessa ja digitaalisuuden on todettu tuottavan uudenlaisia haasteita sekä kärjistävän eroja eri väestöryhmien välillä. Digitaalisuus laitteineen, sovelluksineen ja ilmiöineen tuo kuitenkin mukanaan myös uudenlaisia mahdollisuuksia osallistua, kohdata, voimaantua ja kokea yhteisöllisyyttä.

Nuorten digilaitteiden käyttöön liittyvä keskustelu on usein sävyltään nuoria syyllistävää ja huolten värittämää. Erilaiset turvallisuutta haastavat internetin ilmiöt ja huoli ruutuajasta sekä nuorten hyvinvoinnista ovat vanhemmille ja nuorten kanssa työskenteleville arkipäivää. Huolia ei tule sivuuttaa mutta teknologian lävistämässä yhteiskunnassa niiden rinnalle tarvitaan myös toivoa ja rohkeutta ruokkivaa puhetta. Millaisia toivoa ruokkivia mahdollisuuksia digitaaliset laitteet, ohjelmat ja sovellukset tarjoavat nuorille? Miten digitaalisuus vahvistaa nuorten osallisuuden sekä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksia?

Työryhmässä tarkastellaan minäpystyvyyttä yhtenä osallisuuden elementtinä. Digitaalisuuden vaikutuksia minäpystyvyyteen on tutkittu hyvin erilaisissa toimintaympäristöissä, niin liikuntateknologian kuin vaikkapa maahanmuuttajien parissa tehtävän työn saralla. Millaisia positiivisia vaikutuksia digitaalisuudella on juuri nuorten minäpystyvyyteen? Millaisilla digitaalisilla toimintatavoilla ja palveluilla voidaan tukea minäpystyvyyttä ja vahvistaa nuorten osallisuutta digitalisoituvassa yhteiskunnassa?

Osana minäpystyvyyden ja osallisuuden tematiikkaa työryhmässä tarkastellaan digitaalisuutta myös tukena siirtymävaiheessa koulutukseen tai työelämään sekä nuoruuteen ylipäänsä. Miten digitaalisuus edesauttaa nuorten opiskelua? Millaista opiskelu- ja työelämää tämän ajan nuoret voivat tulevaisuudeltaan toivoa digitaalisen kehityksen saattelemana? Työryhmä on yhdistetty tyttötutkimuksen työryhmän kanssa, joten esityksiä kuullaan myös sukupuolen näkökulmasta ja pohditaan esimerkiksi: Mitä merkitystä sukupuolella ylipäänsä digitaalisissa ympäristöissä on? Millaisia haasteita ja mahdollisuuksia digitaalisuus nuorten elämään tuo ja miten ne liittyvät sukupuoleen?

  1. Anna Koivisto (Helsingin yliopisto): Nuorten mielenterveyspääoma ja sosiaalinen media
  2. Katja Kokkinen (Jyväskylän ammattikorkeakoulu): Digipelaaminen syrjäytymisen blokkaajana?
  3. Kristiina Korjonen-Kuusipuro ja Sari Tuuva-Hongisto (Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (XAMK)): Toivo ja tulevaisuus nuorten digitaalisessa arjessa
  4. Kaisu Hynnä-Granberg (Turun yliopisto): Haavoittuvuuden määritelmät suomalaisessa nuoria, sosiaalista mediaa ja kehoihanteita käsittelevässä mediakasvatuksessa
  5. Tiina Auranen (Jyväskylän yliopisto): Tyttöjen kokemuksia pelaamisesta ja näiden kytköksiä hyvinvointiin ja elämännäkymiin
  6. Kalle Laakso (Tampereen yliopisto): Tyttöjen putoaminen pois pelikulttuurista ja sosiaalisen pelaamisen välttely

Mental health, well-being and social media in daily life, as well as experiences of stress and performance pressure among adolescents’ and young adults’

Chair: Jessica Hemberg (Åbo Akademi University)

(in English, online)

Adolescents’ and young adults’ mental health and well-being were affected during the COVID-19 pandemic, for example during lockdown periods with fewer or no social interactions. It is crucial to explore deeper in what ways adolescents’ and young adults’ mental health and well-being were affected and how they experienced this, as well as its impact on their daily lives and studies. It is also important to examine how this is related to stress and performance requirements among adolescents and young adults in order to be able to find ways of coping better with such situations and create support mechanisms for young people’s mental health and well-being. In this symposium, with four paper presentations, the topic is to explore Mental health and well-being in daily life among adolescents’ and young adults’, as well as experiences of stress and performance pressure and how social media relates to this according to adolescents’ and young adults’ own depictions. The methods used are in-depts interviews and focus group interviews. Content analysis was used as a data analysis method.

  1. Jessica Hemberg, Amanda Hyvönen & Pia Nyman-Kurkiala (Åbo Akademi University): Finland-Swedish students' experiences of social interaction, mental health and performance pressure during the COVID-19 pandemic
  2. Jessica Hemberg, Emelie Käcko, Yulia Korzhina, Amanda Sundqvist & Pia Nyman-Kurkiala (Åbo Akademi University): Social media and young people and young adults’ wellbeing
  3. Miia Hästbacka, Jessica Hemberg & Pia Nyman-Kurkiala (Åbo Akademi University): Health habits and experiences of stress and well-being during the COVID-19 pandemic: Young people's lived experiences
  4. Emelie Käcko, Jessica Hemberg & Pia Nyman-Kurkiala (Åbo Akademi University): Social media and loneliness – young peoples and young adults experiences and perceptions
  5. Matilda Wrede-Jäntti (University of Helsinki) & Isabella Martin (socialworker): Stress and well-being in daily life among Swedish speaking students in upper secondary and vocational education

Nuoret ja haavoittuvuus

Puheenjohtaja: Sari Näre

(lähiryhmä)

klo 14.30–16.00, samassa tilassa kokoontuu Tutkimusetiikka lapsi- ja nuorisotutkimuksessa -ryhmä klo 16.00–17.15)

Työryhmän esitysten taustalla on nuorten haavoittuva asema aikuisten määritysten ja vallan kohteena sekä nuorten keinot selviytyä niiden puristuksessa. Miten voimaantua ja tulla tunnistetuksi ohi normatiivisten kategorioiden? Kysymyksiä lähestytään ensinnäkin jokanuoren oikeutena olla seksuaalinen toimija ja seksuaalinen kansalainen sekä neuroepätyypillisten nuorten ja autismiaktivistien vähemmistöidentiteetistä käsin. Toiseksi haavoittuvuus kytkeytyy mielenterveyteen ja toimintakykyyn, mihin avautuu näkökulma ihmissuhdehaasteiden työstöstä lyhytinterventioilla. Kolmanneksi nuorten haavoittuvuutta käsitellään sukupolviväkivallan kehyksestä: miten vanhemmat sukupolvet ovat harjoittaneet sitä nuorten militarisoinnissa ja lähettämisessä sotaan?

  1. Päivi Honkatukia (Tampere University): Seksuaalisen kansalaisuuden viitekehystä rakentamassa - miten tutkia seksuaalisuutta yhteiskuntaan ja nuorten hyvinvointiin liittyvänä kysymyksenä?
  2. Minna Laiti (Helsingin yliopisto) toimii esittäjänä tutkimustiimissä johon kuuluvat Emma Salusjärvi (THL), Nanne Isokuortti, Sara Tani & Petra Kouvonen (Itla) & Riikka Lämsä (Helsingin yliopisto): Vuorovaikutusohjanta (IPC-N) osana suomalaisnuorten mielenterveyden edistämistä: havainnointitutkimus intervention käytöstä yläkoulun ja toisen asteen oppilashuollossa
  3. Konsta Happonen (Nuorisotutkimusseura): Neuroepätyypillisyys vähemmistökokemuksena
  4. Sari Näre (Helsingin yliopisto): Sota sukupolviväkivaltana

Tutkimusetiikka lapsi- ja nuorisotutkimuksessa

Puheenjohtajat: Tiina Valkendorff & Harry Lunabba (Helsingin yliopisto)

(lähiryhmä)

klo 16.00–17.15, samassa tilassa kokoontuu Nuoret ja haavoittuvuus -ryhmä klo 14.30–16.00

Lapset ja nuoret ovat tutkimusetiikan näkökulmasta erityinen ryhmä paitsi ikänsä puolesta, myös sen vuoksi, että lapsi- ja nuorisotutkimuksen parissa tutkitaan myös sensitiivisiä aiheita tai eri tavoin haavoittuvia ryhmiä. Tutkimuseettiset kysymykset ovat nousseet ajankohtaisiksi myös uudentyyppisten aineistojen ja menetelmien, kuten sosiaalisen median tutkimuskäytön myötä. Myös tietosuojaan ja henkilötietoihin liittyvät teemat askarruttavat tutkijoita ja opiskelijoita.

Tutkimuseettiset haasteet ja erityisesti tietosuojakysymykset ovat viime aikoina olleet paljon keskustelussa, mikä on lisännyt tutkijoiden eettistä pohdintaa ja tuonut mukanaan myös varovaisuutta lähestyä erityisesti haavoittuvia ryhmiä ja eettisesti haastavia tutkimusaiheita. Kuitenkin yhteiskunnassa tarvitaan tutkimusta myös eettisesti sensitiivisistä aiheista. Tutkimusetiikan on tarkoitus tukea tutkimusta, antaa välineitä tutkijan eettiseen itsearviointiin ja mahdollistaa lasten ja nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden toteutuminen.

Tutkimusetiikka lapsi- ja nuorisotutkimuksessa -työryhmään ovat tervetulleita niin opiskelijat kuin tutkijatkin tai aiheesta muutoin kiinnostuneet. Työryhmässä pohditaan tutkimuseettisiä kysymyksiä ja mahdollisuuksien mukaan pyritään löytämään niihin myös ratkaisuja. Tutkimuseettiset pohdinnat voivat kohdentua tutkimusprosessin eri vaiheisiin, sillä tarve eettiselle pohdinnalle ei rajoitu tutkimuksen suunnitteluvaiheeseen tai aineistokeruuseen, vaan eettistä herkkyyttä tarvitaan kaikissa tutkimuksen eri vaiheissa ideoinnista raportointiin.

Työryhmässä pyritään vahvistamaan eettisesti kestävää lapsi- ja nuorisotutkimusta, ja siellä voidaan pohtia esimerkiksi seuraavia asioita: Millaisia kokemuksia tutkimuksen eettisestä toteuttamisesta on ja millaiset eettiset kysymykset askarruttavat tutkijoita? Miten eettistä tutkimustyötä voisi kehittää ja tutkijoiden eettistä itsearviointia tukea? Entä milloin tarvitaan tutkimuseettistä ennakkoarviointia?

  1. Essi Julin & Timo Harrikari (Helsingin yliopisto) & Linda Määttä (THL): "Koska tää alkaa?" Tutkimuseettistä pohdintaa, kun kohderyhmänä ovat lastensuojelun sijoittamat nuoret ja aiheena abstrakti lainvalmistelu
  2. Aino Sarkia (Jyväskylän yliopisto): Lasten taloudellisen avun kokemukset – tutkimuseettisiä pohdintoja
  3. Tiina Valkendorff & Harry Lunabba (Helsingin yliopisto): Perusteluja, jännitteitä ja ratkaisuja lapsi- ja nuorisotutkimuksen eettisissä kysymyksissä 

Nuorisotyön tutkimus

Puheenjohtajat: Antti Kivijärvi, Tomi Kiilakoski & Eila Kauppinen, Nuorisotutkimusseura 

(lähiryhmä)

Nuorisotyön yhteiskunnallinen asema ja merkitys on vahvistunut, ja esimerkiksi nuorisotyön rahoituksessa on ollut nähtävissä kasvua 2010-luvulta alkaen. Rahoituksen kasvu on vain harvoin tarkoittanut vanhojen tehtävien parempaa resurssointia, vaan uutta rahoitusta on myönnetty pääasiassa uusiin toimintamuotoihin. Nuorisotyön tehtäväkenttä ja yhteistyöverkostot ovat laajentuneet moneen suuntaan. (Kivijärvi ym. 2021.) Samaan aikaan myös nuorisotyön tutkimus on vahvistunut.

Työryhmässä tarkastellaan nuorisotyön toimintakenttää tutkimuksen näkökulmasta. Työryhmään toivotetaan tervetulleeksi tutkijoita ja käytännön työntekijöitä keskustelemaan nuorisotyön tutkimuksen moninaisista areenoista, teemoista, tuloksista tai menetelmistä. Työryhmässä nuorisotyötä voidaan tarkastella yhteiskunnallisena, kulttuurisena tai ammatillisena ilmiönä joko kriittisesti tai sisältä käsin ymmärtäen.

Työryhmässä pohditaan yhdessä, millainen suhde on nuorisotyön ja nuorten tutkimuksen välillä ja millaista ymmärrystä nuorisotyön tutkiminen edellyttää niistä tavoista, joilla tuotetaan tietoa nuorista ja nuoruudesta (Kiilakoski & Honkatukia 2018). Kiinnostuksen kohteena on myös, millaisin menetelmin nuorisotyötä tutkitaan ja miten tutkimus on pyrkinyt tulkitsemaan, ymmärtämään ja arvioimaan nuorisotyötä.

Nuorisotutkimus ja nuorisotyö eivät automaattisesti linkity toisiinsa, vaan niiden välillä on jäsentämättömyyttä ja ristiriitaisia odotuksia (Kivijärvi 2015). Nuorisotyön ja tutkimuksen välillä on kuitenkin nähtävissä toimivaa vuorovaikutusta (Kiilakoski & Honkatukia 2018). Työryhmässä pohditaan, miten tätä vuorovaikutusta voi vahvistaa ja miten nuorisotutkimuksellinen tieto voi entistä paremmin hyödyttää nuorisotyötä ja sen kehittämistä.

  1. Pauliina, Lahtinen (Kuntaliitto): nuoDo kunnallisen nuorisotyön tiedontuotannon välineenä
  2. Niina Autiomäki (Humanistinen ammattikorkeakoulu | Osaamiskeskus Kentauri): Järjestin - nuorisoalan järjestökentän tiedontuotanto
  3. Antti Kivijärvi, Eila Kauppinen & Tomi Kiilakoski (Nuorisotutkimusverkosto): Kouluhyvinvoinnin rakennuspalikoita – Tutkimus nuorisotyön vaikutuksista yläkouluissa
  4. Sofia Gylfe (Åbo akademi): Rehtorin rooli koulunuorisotyön edistämisessä koulun arjessa
  5. Minna Rauas (Tampereen yliopisto): Nuoret – nuorisotyön suola ja sokeri
  6. Minna Vilkman & Mira Kalalahti (Jyväskylän yliopisto): Ohjaustyö ja nuorten toimintavalmiudet kesätyöjaksolla

Nuorten toivo, hyvinvointi ja osallisuus

Puheenjohtajat: Satu Venäläinen (University of Helsinki) & Päivi Berg (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)

(lähiryhmä)

Useat nykyajan ilmiöt heikentävät huomattavasti nuorten tasavertaisia toimintamahdollisuuksia. Näitä toimintamahdollisuuksia voi lähestyä osallisuuden käsitteen avulla, joka viittaa kokemukseen merkityksellisyydestä, ryhmäkuuluvuudesta ja toimijuudesta (esim. Isola ym. 2017; Virrankari & Leemann 2022). Yhteiskunnallista tavoitetta osallisuudesta heijastavat eri palvelusektoreilla kehitetyt käytännöt, jotka tähtäävät lasten ja nuorten kuulemiseen tai heidän osallistamiseensa. Osallisuuden toteutuminen edellyttää ammattilaisten osaamista, lasten ja nuorten tiedon arvostamista ja sen viemistä eteenpäin. (Peltola & Moisio 2017.) Esimerkiksi nuorten osallistumisen mielenterveyspalveluiden suunnitteluun on esitetty olevan keino sekä sitouttaa nuoria palveluihin että pyrkiä vastaamaan heidän tarpeisiinsa (esim. Reid ym. 2018; Stubbing & Gibson 2021).

Toivo edellyttää osallisuutta, ja sen kokeminen on keskeinen osa mielen hyvinvointia. Intersektionaaliset eriarvoisuudet jäsentävät kuitenkin niin toivon, osallisuuden kuin mielen hyvinvoinnin mahdollisuuksia (esim. Majlander ym. 2023). Myös haavoittuvaksi nimeämisellä ja tämän vuoksi tutkimuksen kohteeksi asettamisella voi toisaalta olla osallisuutta heikentäviä vaikutuksia. Siten etenkin haavoittuviksi tunnistettuihin ryhmiin kuuluvien nuorten parissa tehdyssä tutkimuksessa on erityisen arvokasta omaksua kanssatutkimuksellinen ote (Kulmala ym. 2023), jossa nuoret kutsutaan mukaan tuottamaan tietoa ja tulkintoja omista toimintamahdollisuuksistaan ja keinoista vahvistaa niitä. Otteella saattaa tavoittaa sellaisiakin toivon pilkahduksia, jotka ovat nuorten, mutta eivät välttämättä aikuisten, ammattilaisten ja tutkijoiden näköpiirissä.

Työryhmämme esitykset lähestyvät näitä teemoja esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta: Millä tavoin osallisuuden vahvistaminen voi vahvistaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta? Millaisia mahdollisuuksia kanssatutkijuuteen avautuu nuorten toivoa ja/tai hyvinvointia käsittelevissä tutkimuksissa? Miten mielen hyvinvointia voi tukea osallisuuden kautta, ja millaisia yhtymäkohtia voidaan hahmottaa mielen ja yhteiskunnan, ja kenties myös laajemmin planetaarisen, hyvinvoinnin välille? Millaisia näkökulmia osallisuutta hapertavaan haavoittuvuuteen ja sitä jäsentäviin intersektionaalisiin eriarvoisuuksiin avautuu nuorten kanssa tehdyssä tutkimuksessa?

  1. Marta Choroszewicz (University of Eastern Finland): Nuoret ja digitalisaation tulevaisuus: Nuorten visiot ja huolipuhe
  2. Johanna Kronstedt (Sekasin Kollektiivi / Mieli ry): Toivoa luovaa kieltä Sekasin-chatissa
  3. Anna-Maija Multas, Meri Kulmala & Anna Koivisto (Helsingin yliopisto) & Essi Rantanen (Nyyti ry): Kanssatutkimusta somesta ja vertaistuesta nuorten mielenterveyden edistämiseksi
  4. Elina Ikävalko, Tuuli Kurki, Shambhavi Singh & Ulkar Aghayeva (Helsingin yliopisto): Vastatarinoita nuorten mielenterveydestä
  5. Päivi Berg (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos), Satu Venäläinen & Kaisa Marttila (Helsingin yliopisto): Osallisuuden ja yhdenvertaisuuden haasteet ja mahdollisuudet nuorten psykososiaalisissa interventioissa
  6. Minna Laiti (Turun yliopisto): Moninaisuus osana nuorten terveyttä ja hyvinvointia: Sateenkaari-inklusiivisuus suomalaisessa yläkoulun kouluterveydenhoidossa
  7. Jaana Suontausta (Tampereen yliopisto) & Kanssatutkijat Rasmus Enstedt & Aleksi Ganin: Merkityksellisyyttä marginaaleissa
  8. Toni Rajala (Turun yliopisto): Nuorten arkipäivän köyhyyskokemukset osallisuuden näkökulmasta
  9. Eerika Finell (Itä-Suomen yliopisto), Jarkko Pyysiäinen (Helsingin yliopisto) & Aino Walden (Itä-Suomen yliopisto): Nuorten toimijuuden rakentuminen koulussa, jossa on sisäilmaongelmia 

Planetary and active hope in youth research / Planetaarinen ja aktiivinen toivo nuorisotutkimuksessa

Chairs: Sofia Laine (Finnish Youth Research Society) & Vihtori Kylänpää (Non-Military Service Centre & Global Education Research in Finland Network)

(in English and in Finnish, hybrid)

Planetary youth research is a new framework proposal for youth research, in which young people and youth are studied in relation to planetary boundaries (i.e. ecological, social and economic sustainability), taking the ongoing climate change and its environmental and social effects seriously into account. The historical foundation of planetary youth research originates from the second report of the Club of Rome, Humanity at a Crossroads (Mesarovic & Pestel 1974). In it, a multidisciplinary group of scientists lists four tasks necessary for humanity, through which the values and attitudes of individuals could turn towards global ethics. Global ethics, they say, is necessary for humanity to survive. These four tasks lead to the four dimensions of planetary youth research: 1) "One must learn to identify with future generations and be ready to exchange one's own interests for the interests of future generations"; 2) "It is necessary to create a universal consciousness, with the help of which each individual understands his role as a member of the world community"; 3) "Man's relationship with nature must be changed so that it is based on harmony and not on the conquest of nature"; and 4) "A new ethic of the use of raw materials must be created, in which a lifestyle in harmony with the coming period of scarcity is created" (Mesarovic & Pestel 1974).

Part 1 (in English)

  1. Sofia Laine (The Finnish Youth Research Society): New Framework Proposal: Planetary Youth Research
  2. Mohamed Elkoutour (University Mohammed 5, FSJES Agdal -Rabat- Morocco, Economia Hem Research Center) & Aziza Mahil (University Hassan2, FSJES Ain Sebaa -Casablanca- Morocco, Economia Hem Research Center): Entrepreneurial speleology an innovative path for responsible tourism at the Tazekka Parc in Morocco
  3. Michelle Francett-Hermes (Giellagas Institute - University of Oulu) & Christine Namdar (Åbo Akademi, University of Helsinki): Sámi Parental Agency in Finnish Education: Decolonizing Practices and Shaping Sustainable Futures
  4. Panu Pihkala (University of Helsinki), Sofia Laine (The Finnish Youth Research Society) & Juni Sinkkonen (University of Eastern Finland): Emotions and especially grief among young environmental activists 

Part II (in Finnish)

  1. Vihtori Kylänpää (Siviilipalveluskeskus) & Riikka Suhonen (Helsingin yliopisto): Suomenkielisen globaalikasvatustutkimuksen anti planetaariselle nuorisotutkimukselle
  2. Mari Pienimäki (Tampereen yliopisto) & Marjukka Colliander (Tampereen yliopisto): Me ollaan se tulevaisuus – tulevat sukupolvet ja aikakäsitysten haastavuus 
  3. Riikka Suhonen (Helsingin yliopisto): Toivotonta menoa? Ammattiin opiskelevien näkemyksiä globaalien aiheiden käsittelystä ammatillisessa koulutuksessa 
  4. Jenni Lahtinen (Itä-Suomen yliopisto): Ammattiin opiskelevien nuorten kestävä hyvinvointi - havaintoja tutkimuksen alkutaipaleelta
  5. Sini Forssell & Hanna Rintala (Ympäristö ja tulevaisuus mielessä -hanke, Nyyti ry): Ympäristötunteet korkeakouluyhteisöissä
  6. Vihtori Kylänpää (Siviilipalveluskeskus): Nuorille aikuisille merkitykselliset ihmisoikeusteot

Young people and technology

Chairs: Sirkku Kotilainen & Lotta Ylinen (Tampere University)

(in English, hybrid)

Youth and technology is an actual topic of youth research. Young people have been particularly affected by the pandemics, due to increased social isolation and decreased possibilities of in-person interactions, to use more technologies in their everyday life. Discussions are welcome, for example, on the topics: How is the everyday life of youth with technologies? Youth digital skills? Digital solutions for improving youth wellbeing? Methodological approaches in youth and technologies?

  1. Saija Salonen & Sirkku Kotilainen (Tampere University): Literacy on Artificial Intelligence (AI-literacy) for Young Adults
  2. Päivi Armila & Terhi Halonen (UEF): Negative CV: Digital social stock of knowledge in lives of homeless youth in Finland
  3. Ville-Samuli Haverinen & Santtu Haantio (Itä-Suomen yliopisto): Landscapes of Opportunities and Young People's Agency in Virtual Environments
  4. Marta Choroszewicz (University of Eastern Finland): Youths discourses about Internet technologies
  5. Lubica Vysna (Valo-Valmennusyhdistys ry): Girls and online environment: piloting the workshops on gender-based cyber violence in 5 European countries
  6. Lotta Ylinen, Sirkku Kotilainen, Elena Simona Lohan & Atte Oksanen (Tampere University): New Ways to Decrease Social Isolation and to Increase Social Interaction
  7. Nina-Elise Koivumäki (Humanistinen ammattikorkeakoulu), Siiri-Liisi Kraav, Samu Sorola, Paavo Vartiainen, Riitta Vornanen & Pasi Karjalainen (UEF): Digipelaajien sosiaaliset suhteet

Nuorisotiedon kirjaston avoin kirjallisuustyöryhmä

Puheenjohtaja: Pirjo Suvilehto (Oulun yliopisto)

(hybridi)

HUOM: keskiviikkona 8.11. klo 14.00–15.00

Nuorisotiedon kirjasto sijaitsee nykyään Humanistisen ammattikorkeakoulun Helsingin kampuksella Haagassa. Kirjastossa on Nuorisotutkimuspäivien aikaan avoinna nuorisoalan julkaisunäyttely. Nuorisotiedon kirjaston kaikille avoimessa työryhmässä Pirjo Suvilehto avaa nuorisotutkimuksen monitieteisiä näköaloja puhua nuorten eläin- ja luontosuhteista tuoreen Nuorten luonto eläimineen -teoksen kautta. Lisäksi työpajassa Lukukeskus esittelee Sanat haltuun -lukutaitopajoja.

  1. Pirjo Suvilehto (Oulun yliopisto): Nuorten luonto eläimineen
  2. Hanna Markkanen, Aleksis Salusjärvi, Mikko Sarjanen & Emmi Jäkkö (Lukukeskus): Sanat haltuun -pajat osana lukutaitotyötä

Torstaina 9.11. klo 9.00–11.30

Experiences of loneliness and its causes, and relations to educational transitions as well as to guardians and family according to adolescents’, young adults’ and views of professionals

Chair: Jessica Hemberg, Åbo Akademi University                                                                         

(online)

Mental health problems among adolescents and young adults are increasing worldwide along with loneliness, which is considered a global public health problem. Loneliness is complex and linked to several aspects among adolescents and young adults, and its causes are important to explore from lived experiences together with the relations to social media and educational transitions, in order to find ways of alleviating involuntary loneliness and supporting these vulnerable young groups of individuals. In this symposium, with four paper presentations, the topic is to explore experiences of loneliness and its causes according to professionals’ views, and also loneliness and its relations to educational transitions and to guardians and family according to adolescents’ and young adults’ depictions will be uncovered. The methods used are in-depts interviews and content analysis was used as a data analysis method.

  1. Yulia Korzhina, Jessica Hemberg & Pia Nyman-Kurkiala (Åbo Akademi University): Professionals youth workers views on involuntary loneliness among adolescents and young adults and their thoughts about its alleviation. A qualitative interview study.
  2. Martina Meyer-Österlund, Jessica Hemberg & Pia Nyman-Kurkiala (Åbo Akademi University): Experiences of loneliness among young new parents
  3. Monika Calrén, Jessica Hemberg & Pia Nyman-Kurkiala (Åbo Akademi University): Young people's experiences of loneliness and mental illness in relation to guardians and family
  4. Amanda Sundqvist, Jessica Hemberg & Pia Nyman-Kurkiala (Åbo Akademi University) & Ottar Ness (Norwegian University of Science and Technology (NTNU): Young peoples experiences of transitions and its relation to loneliness and mental health.

Hopeful/hopeless encounters: methodological reflections on studying hope with young people

Chairs: Henni Alava, Riikka Era, Annika Lehtonen, Tampere University & Maija-Eliina Sequeira (University of Helsink)i

(hybridi, in Finnish)

This workshop calls for reflection on how hope is grappled with methodologically, analytically and emotionally in qualitative research with children and adolescents. In anthropological debates on hope, a distinction has been made between intransitive hope, that is, the affect of hopefulness, and transitive hope, which orients towards an object, as in a hope for something (Jansen 2016). While studies on the ‘political economy of hope’ have focused on how the distribution of hope by the state (Hage 2003) and other institutions functions as a form of governing, others have sought to identify and replicate hope as an alternative to the backward-orientation typical of critical social science (Miyazaki 2006). While some scholars have insisted on approaching ‘‘hope as an ethnographic category in critical analysis rather than a normative banner in manifestos of optimism’ (Kleist and Jansen 2016, 373–4), others emphasise that a critical stance can be combined with empathetic recognition of the hopes and hopelessness encountered during the research process (Alava 2023).

We invite qualitative researchers from diverse disciplinary backgrounds to draw on these or other sources of inspiration to reflect on hope in research with young people. How do the "political economies of hope" both constrain and enable our young interlocutors' lives? What specific hopes can we identify young people expressing and manifesting, and what do we do when those hopes starkly contrast with our own? How do we grapple with our own feelings of hopefulness and hopelessness? In addition to methodological reflections on planned, completed or on-going work, papers (which may be in English or Finnish) can also explicate theoretical and conceptual tools researchers use to grapple with these questions.

  1. Riikka Era (PhD researcher): Vastaanottokeskuksen lapsuudet
  2. Helena Helve (Emerita Professor at Tampere University): Exploring Hope: A Comparative Analysis of Ecological, Social, and Economic Values among Generation X and Millennials
  3. Annika Lehtonen (Tampere University): Feeling the field  Hopeless researcher among street-connected children and youth in urban Brazil
  4. Tiina Määttä & Riikka Korkiamäki (Tampereen yliopisto, Porin yliopistokeskus): Nuorten tapa hahmottaa solidaarisuutta luo toivoa
  5. Satu Reivonen-Sim (Doctoral researcher): Hope and robotics in the context of rehabilitation

Järjestö- ja harrastustoiminta nuorten voimavarojen ja osallisuuden vahvistajana

Puheenjohtaja: Pekka Kaunismaa, Osaamiskeskus Kentauri / Humanistinen ammattikorkeakoulu               

(lähiryhmä)

Nuorten osallistuminen järjestöjen toimintaan ja harrastaminen vahvistavat nuorten yksilöllisiä ja sosiaalisia voimavaroja ja yhteisöllistä ja yhteiskunnallisuutta osallisuutta. Mutta miten ne tarkemmin ottaen tekevät sen ja miten järjestöjen toimintaa ja harrastuksia voidaan kehittää, jotta ne entistä paremmin ottaisivat huomioon nuorten voimavarojen ja osallisuuden vahvistamisen? Työryhmässä tarkastellaan tätä osoittaen tutkimustiedon avulla yhteyksiä järjestö- ja harrastamistoiminnan sekä voimavarojen ja osallisuuden välillä. Lisäksi työryhmässä käsitellään esimerkkikuvausten valossa voimavaroja ja osallisuutta vahvistavia käytäntöjä.

Voimavaroilla viitataan sekä nuorten sosiaalisiin suhteisiin liittyviin voimavaroihin että yksilöllisiin resursseihin, kuten itsetuntoon, itsetuntemukseen, itseluottamukseen ja hyvinvointiin. Voimavaroja ovat myös osaaminen ja oppimistaidot. Osallisuudella viitataan monimuotoiseen ilmiökenttään, johon kuuluvat kuuluminen ja kuulumisen tunne yhteisöihin, toiminnalliset suhteet lähiyhteisöissä ja yhteiskunnassa ja vaikuttamismahdollisuudet ja -kyvykkyys. Työryhmässä näkökulmana on, että järjestö- ja harrastustoiminta pääsääntöisesti vahvistaa näitä ja tekee osaltaan mahdolliseksi nuoren persoonallisen kasvamisen.

Esityksissä tarkastellaan empiirisen ja käytännöllisen tiedon perusteella tarkemmin, millaisia yhteyksiä järjestö- ja harrastustoiminnan sekä voimavarojen ja osallisuuden vahvistumisessa ilmenee. Yhteydet ovat osin rakenteellisia eli osallistuminen ja harrastaminen tekevät välillisesti mahdolliseksi ja todennäköiseksi voimavarojen karttumisen. Toisaalta järjestö- ja harrastustoiminta vahvistaa myös suoranaisesti erilaisten asioiden oppimista, vuorovaikutusta ja yhteisöihin ja yhteiskuntaan kuulumista.

  1. Päivi Armila & Terhi Halonen (Itä-Suomen yliopisto): Liikuntaa laidoilla: Toimintaa, tukea ja toiveita
  2. Eeva Sinisalo-Juha (Humak): Nuori harrastus- tai järjestötoiminnassa – Miten käy osallisuuden ja toimijuuden?
  3. Anni Reuter (Helsingin yliopisto, CEREN): Integration, Empowerment and Hope: Organized Sports and Young Newcomers
  4. Lauri Vaara (Nuorten yrittäjyys ja talous NYT): Nuorten arvot ja järjestö- ja harrastusosallisuudet
  5. Pekka Kaunismaa (Humanistinen ammattikorkeakoulu / Nuorisoalan osaamiskeskus Kentauri): Nuorten järjestöaktiivien yhteiskunnalliset asenteet

Nuoret ja tekstit

Puheenjohtajat: Leea Lakka & Penni Pietilä, Helsingin yliopisto                                               

(lähiryhmä)

Lukeminen ja kirjoittaminen liittyvät nuorten elämään koulussa mutta yhtä lailla pieniin arjen käytäntöihin ja demokraattisen yhteiskunnan toimintaankin. Vuorovaikutus toisten kanssa ja omien asioiden hoitaminen edellyttävät jatkuvaa teksteillä toimimista, siis kirjoittamista, lukemista ja teksteistä keskustelua. Terveyskeskuksen sähköisessä järjestelmässä tai Kelan tukea hakiessa täytyy navigoida monimutkaisissa tekstiympäristöissä. Monet sosiaaliset tilanteet toteutuvat sosiaalisen median alustoilla. Kuitenkin tiedetään, että lukutaito ja tottuneisuus toimia teksteillä eriytyvät yhteiskunnassa. Myös esimerkiksi median kuluttaminen eriytyy.

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat useimmiten osa muuta sosiaalista toimintaa, ne tapahtuvat melko automaattisesti ja jäävät siksi huomaamatta. Teema onkin ollut toistaiseksi lähinnä erilaisten oppimistulosarviointien ja kielitieteen kiinnostuksen kohteena, mutta teksteillä toimimisen tarkastelu tarjoaa näkökulmia myös nuorisotutkijoille.

Työryhmässä on esityksiä, jotka laajasti ottaen käsittelevät nuorten toimintaa teksteillä ja tekstien parissa. Ymmärrämme tekstit kirjallisina, sähköisinä ja kuvallisina produkteina, jotka voivat toteutua esimerkiksi koulutehtävinä, sosiaalisen median meemeinä, snapchattina, Kelan lomakkeina – ja niin edelleen. Työryhmässä pohditaan, millaisia merkityksiä lukeminen ja kirjoittaminen nuorten arjessa saavat, ei sitä, sujuvatko ne jonkin mittapuun mukaan oikein.

Kyse voi olla asioinnin käytännöistä, vapaa-ajan teksteistä tai vaikkapa tutkimukseen liittyvistä kyselyistä. Mitä nuoret tekevät teksteillä? Milloin lukemista ja kirjoittamista väistetään? Lisäksi kyse voi olla sponsoroinnin käytännöistä. Miten esimerkiksi nuorisotyöntekijät tai muut ammattilaiset lainaavat omia taitojaan nuorille? Millaisia lukemisen ja kirjoittamisen käytäntöjä on nuorisotiloilla tai erityyppisissä instituutioissa? Kiinnostavaa on myös, millaisia tunteita, asenteita ja rooleja teksteillä toimimiseen liittyy. Miten nuoria kehystetään teksteillä toimijoiksi? Miten nuoret jäsentävät teksteillä toimimistaan?

Työryhmän tavoitteena on moninäkökulmainen ja monitieteinen keskustelu teeman äärellä. 

  1. Anna Suni (Helsingin yliopisto): Unelmani on tulla kirjailijaksi, joka kirjoillaan pystyisi vaikuttamaan ihmisiin ja maailmaan. Kirjojen kirjoittamisesta unelmoivat tytöt osallistuvina kansalaisina                   
  2. Päivi Rainò (Humanistinen ammattikorkeakoulu), Seija Pekkala (Helsingin yliopisto), Hanna Markkanen (T:mi Terapiapalvelut Hanna Markkanen) & Emmi Manninen (Äännekoulu): Näkökulmia nuorten rikostaustaisten kielelliseen suoriutumiseen
  3. Riie Heikkilä (Tampereen yliopisto): Miksi nuoret lukevat koko ajan vähemmän?      
  4. Anne Tiermas (Helsingin yliopisto): Mä vannon et mä en tajuu mitään. Tekstikäytänteiden dynamiikkaa yläkoulun fysiikan oppitunnilla
  5. Susi Nousiainen (Tampereen yliopisto): Omia tarinamme esiin! Osallistavaa sarjakuvaa amiksessa
  6. Anne Kolehmainen (Jyväskylän yliopisto): Ammatilliset opiskelijat tekstien äärellä – tapauksena ilmanvaihtosuunnitelman tulkitseminen työmaalla

Nuorten väkivaltarikollisuus

Puheenjohtajat: Helena Huhta (Turun yliopisto), Antti Kivijärvi ja Sofia Laine (Nuorisotutkimusseura)

(lähiryhmä)

Nuorten tekemä väkivaltarikollisuus ja erityisesti niin sanotut katujengit ovat olleet viime vuosina näkyvästi esillä julkisissa ja poliittisissa keskusteluissa. Poliisin tietoon tullut rikollisuus kertoo lisääntyneistä vakavista väkivaltarikoksista ja näiden rikosten keskittymisestä pienelle joukolle (Danielsson 2022). Myös Nuorisorikollisuuskyselyaineistoista voi havaita viitteitä vakavan väkivallan lievästä lisääntymisestä ja kasautumisesta (Kaakinen & Näsi 2021). Samalla poliisin tilastoista voi nähdä, että lisääntynyt väkivaltarikollisuuden kasvu ei selity pääkaupunkiseudun maahanmuuttotaustaisten nuorten rikollisuudella. Tyypillisesti nuorten väkivaltarikollisuus tehdään ryhmissä ja kohdistuu toisiin nuoriin (Kivivuori & Honkatukia 2006).

Työryhmässä esitellään teoreettisia ja menetelmällisiä pohdintoja liittyen katujengien tutkimiseen, sekä jo valmiita empiirisiä tuloksia. Esityksissä tuodaan esiin rikosten taustalla olevia tekijöitä ja mahdollisia ratkaisuja. Useammassa esityksessä tarkastellaan katurikollisuutta kulttuurisen kriminologin näkökulmasta. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!

  1. Christine Namdar (Åbo Akademi / University of Helsinki): The Paradox of Gang Crime and Radicalisation in Sweden: Lessons for Finland
  2. Lotta Junnilainen (Helsingin yliopisto): Katujengit ja moraalinen draama. Moniulotteinen näkökulma jengiongelmaan Suomessa.
  3. Tiina-Mari Haka (Helsingin yliopisto): Roadman-kulttuuri alakulttuuritutkimuksen viitekehyksessä ja suomalaisessa katujengiuutisoinnissa
  4. Elina Westinen (Nuorisotutkimusseura & Jyväskylän yliopisto & Erica Åberg (Turun yliopisto): Autenttisuus, rikollisuus ja katujengit suomalaisessa "gangsta rap" -musiikissa
  5. Jaana Tuulikki Lähteenmaa (Aseman Lapset ry., "Palvelujen pirunpolskaa" -hanke): Lastensuojelujärjestelmän epäonnistumiset ja nuorten väkivaltarikokset

Out of (or never in) foci? Youth in non-urban places

Chairs: Kaisa Vehkalahti (University of Jyväskylä) & Suvi Jokila (University of Turku)

(lähiryhmä / insite group)

This working group aims to generate a wider understanding of the lived experiences, future orientations and transitions to adulthood among young people growing up in divergent non-urban regions. Youth studies have been globally criticized for metrocentrism, tendency to focus on metropolises and urban lives, while young people living in various rural and sparsely populated areas have been rendered to marginalised positions in research (e. g. Farrugia 2015; Öhrn & Beach 2019). However, during the recent years, there has been a growing interest in young people living in different non-urban areas both globally (e. g. Cuervo & Wyn 2012; Farrugia 2016; Farrugia & Ravn eds. 2022) and within the Nordic countries (e.g. Karlsen Bæck & Paulgaard eds. 2012; Sørensen & Pless 2017; Öhrn & Beach eds. 2019; Eriksen & Andersen 2021). Together, these studies have shown the complexity of issues related to youth in regions where educational and employment options are few, and the out-migration of young people – particularly young women – is often taken for granted. The presentations included in the session range from education and career choices to climate activism, and from rural youth wellbeing to the use of nature spaces in creative arts. Several presentations address theoretical and methodological questions, including post humanist approaches, subcultural analysis, and a literature review on rural youth studies in the Nordic context. Together, the presentations seek to problematize existing rural–urban divides and assumptions about rurality and youth.

I Part (in English)

  1. Turkan Firinci Orman (Department of Design, School of Arts, Design and Architecture, Aalto University): Interwoven with Nature and in Constant Solidarity: A Close Look at Rural Youth's Climate Actions and Consumer Practices in Turkey's Countryside
  2. Heta Mulari & Maaria Hartman (Tampere University): Fire Art and Forest Spaces
  3. Marika Kettunen (University of Oulu): On becoming educated: an inquiry into the spatialities and emotionalities of youth educational paths

II Part (in Finnish)

  1. Suvi Jokila (Turun yliopisto): ”Mä en silleen hirveän kauas kotoa halua”: Pienen paikkakunnan lukiolaisten maantieteellinen kuvittelu osana opintojen suunnittelua
  2. Lauri Julkunen (University of Jyväskylä): Nuoret ja muuttuva maaseutu Pohjoismaissa ­­– katsaus historiaan ja tutkimuksen painopisteisiin
  3. Ville Pöysä & Helena Ristaniemi (Jyväskylän yliopisto): Muisteltu nuoruus, koneet ja sukupuoli 1990–2000-lukujen maaseudulla
  4. Aino Tormulainen (Humanistinen ammattikorkeakoulu): Miten menee nuorilla maakunnassa? Nuorten ajatuksia ja palveluihin liittyviä kokemuksia Pohjois-Karjalasta.

Taide, kasvatus ja toivon tilat

Puheenjohtajat: Oona Myllyntaus (Tampereen yliopisto) & Heikki Heinonen (Aalto-yliopisto)

(lähiryhmä)

Nykyhetkessä, jossa maailmantila näyttäytyy epämääräisenä ja jopa toivottomana, yhdeksi suunnannäyttäjäksi voidaan nostaa taide. Taide on läsnä yhteiskunnassa julkisissa, puolijulkisissa ja yksityisissä tiloissa. Työryhmässä lähestytään fyysisen tilan sosiaalisia ulottuvuuksia tuoden yhteen taiteen, kasvatuksen sekä toivon tilallisuuden ja ajallisuuden teemat. Ryhmän esityksissä luodaan kuvaa toiveikkaammasta tulevaisuudesta tilan sosiaalisten ulottuvuuksien kautta viidestä eri näkökulmasta. Nämä tilaan liittyvät näkökulmat ovat lasten ja nuorten arkiympäristöön sijoitettavan taiteen toteuttaminen, nuorten ilmastonmuutokseen liittyvien ajatusten esiin tuominen valokuvanäyttelyn avulla sekä pohjoisen alueen nuorten neuvoston taideperustaisen työskentelyn tulosten havainnointi. Tilaan ja aikaan liittyvät näkökulmat ovat koulutuksen suunnittelu huomioiden erityisesti saamelaislasten vanhempien oppimiskäsitykset ja näkemykset kestävästä tulevaisuudesta sekä sukupolvien välisen pedagogisen toimijuuden tarkastelu epävarmuuden ajassa. Työryhmän esityksiä yhdistää kysymys siitä, millaisia toivon tiloja (taide)kasvatus tuottaa tai voisi tuottaa ja mitkä ovat eritoten taiteen mahdollisuudet ja rajoitteet toivon tuottajana. Lisäksi työryhmässä pohditaan, miten oppimisympäristöt voivat luoda tilaa ja aikaa kasvulle, oppimiselle sekä yhteisöllisyydelle, ja sitä kautta kasvattaa toivoa ja tulevaisuudenuskoa.

  1. Oona Myllyntaus (Tampereen yliopisto) & Heikki Heinonen (Aalto-yliopisto): Pysyvä julkinen taide kaupunkitilassa lasten ja nuorten toteuttamana
  2. Aki Lintumäki (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia): Sulaa – Valokuvia ilmastonmuutoksesta -tutkimusprosessi
  3. Korinna Korsström-Magga (Lapin yliopisto): Yhteinen taidetoiminta antaa toivoa
  4. Michelle Francett-Hermes (Giellagas Instituutti - Oulun Yliopisto) & Christine Namdar (Åbo Akademi ja Helsingin Yliopisto): Saamelaisten vanhempien osallisuus koulutussuunnittelussa Suomessa: kohti kestäviä tulevaisuuksia
  5. Satu Olkkonen (Taideyliopiston tutkimusinstituutti) & Seela Viitala (Helsingin yliopisto): Yhteinen maailma – onko meillä jotain yhteistä tavoittelemisen arvoista?

Toivo nuorten palveluissa

Puheenjohtajat: Sanna Aaltonen & Oona Lipponen (Itä-Suomen yliopisto)

(lähiryhmä)

Kohdennetun nuorisotyön ja nuorille kohdennettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen ytimessä on toivo: vaikka niissä saatetaan kohdata toivottomuutta, palveluissa työskentelevät ammattilaiset pyrkivät toiminnallaan vaikuttamaan myönteisesti nuorten elämään. Näin ainakin periaatteessa, mutta palvelujen rakenteet, käytännöt ja diskurssit eivät aina taivu toivon mukaisesti. Palvelujen toimintalogiikat ja nuorten näkemykset voivat myös poiketa toisistaan, ja toivo ja toivottomuus ilmentyä rinnakkaisina orientaatioina ja tunteina.

Työryhmän esityksissä tarkastellaan nuorten palveluja ja niissä kohtaavien nuorten ja ammattilaisten näkemyksiä toivon, toiveiden, tavoitteiden ja rakenteiden näkökulmasta.

  1. Anna-Mari Juutinen (Itä-Suomen yliopisto UEF / Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos): Hyvinvointipalvelujen yhteensovittaminen nuorten ja nuorten aikuisten palveluissa
  2. Jenni Kallio (Tampereen yliopisto): Kansalaisuus, hyvinvointi ja toivo: itsenäistyvät nuoret palvelujärjestelmässä
  3. Aino Tormulainen & Henna Middeke (Humak): Tuki tai apu jonka luona voisin käydä jutskailemassa, joku joka ymmärtäisi minua. Hyvinvoiva pohjoiskarjalainen nuori? -selvityshankkeen tuloksista
  4. Mirja Määttä (Juvenia, XAMK): Nuorten työpajavalmentajien metaforat työnsä merkityksestä
  5. Oona Lipponen (Itä-Suomen yliopisto), Noora Hästbacka (THL), Sanna Aaltonen (UEF) & Sakari Karvonen (THL): Katutason työntekijöiden ammatillinen toimijuus nuorten aikuisten palvelutarpeisiin vastaamisessa nuorille kohdennetuissa palveluissa

Ulos epätoivosta – tieteestä keinoja nuorten riskikäyttäytymisen tunnistamiseen

Puheenjohtajat: Pekka Hakkarainen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) & Alix Helfer (Nuorisotutkimusseura)

(hybrid)

Nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Tämä näkyy muun muassa kouluterveyskyselyissä säännöllisesti tehtyjen ahdistuneisuus- ja masennusoiremittausten perusteella sekä huumekuolemien tilastoissa. Yleisesti ottaen nuoret ja nuoret aikuiset voivat suhteellisen hyvin ja ovat luottavaisia, mutta hyvinvointiselvityksissä näkyy selvästi ikäryhmän lisääntyvä eriarvoistuminen, jakaantuminen hyvin voiviin ja syrjäytymisvaarassa oleviin tai haavoittuviin ryhmiin. Polarisoituvassa maailmassa osalla nuorista on entistä vaikeampaa rakentaa elämäänsä ja löytää paikkansa yhteiskunnassa.

Työryhmässä pohditaan: Minkälaisia epätasa-arvon, syrjäytymisen ja yleisen pahoinvoinnin mekanismeja liittyy haastaviin elämänkulkuihin? Miten nuorten elämän kipupisteet ja tavoitteiden, toiveiden ja resurssien ristiriitaisuudet näyttäytyvät kaikkein paljaimmillaan? Minkälaisia menetelmiä on löydetty huumeiden käytön, väkivallan tai itsemurhien vähentämiseksi? Mitä pitäisi tehdä nuorten huume-, väkivalta- ja itsemurhakuolemien ehkäisemiseksi ja miten yhteiskunta voisi nykyistä paremmin suojella nuorten ihmisten elämää? Miten vahvistaa toivoa tilanteissa, joista sitä vähiten löytyy?

Työryhmän pitää Ulos epätoivosta -tutkimushanke, jota toteuttavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n lisäksi Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistot sekä Nuorisotutkimusseura ja A-klinikkasäätiö. Hankkeen tavoitteena on vähentää nuorten vakavaa väkivaltaa, huumeiden yliannostuksia ja itsetuhoista käyttäytymistä. Tutkimalla alle 30-vuotiaiden kuolemia ja läheltä piti -tapauksia etsitään keinoja nuorten riskikäyttäytymisen ehkäisyyn ja hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden lisäämiseen. Tutkimalla kuolemaa haluamme suojella elämää. Tehostamalla epäsuotuisimpien tapahtumakulkujen ehkäisyä voidaan pahoinvoivia nuoria auttaa laajemminkin.

  1. Keiju Vihreäsalo (Helsingin yliopisto): Syrjässä elämästä – elämästä syrjäytyminen päihderiippuvuudessa ja asunnottomina elävien nuorten parissa toteutetun etnografian valossa
  2. Paula Vainikka, Crista Juutinen, Maria Labbart, Aliisa Kukkola & Henna Pirskanen (Lapin yliopisto): Nuorten surutoimijuus sosiaalisissa suhteissa
  3. Aino Saaristo (University of Helsinki): Itsemurha-ajatuksista kohti parempaa tulevaisuutta. Nuorten neuvot ja vertaistuki itsemurhaa ajatteleville nuorille Helsingin Sanomien nuorten palstalla 1970–1989
  4. Alix Helfer (Nuorisotutkimusseura): Miten anonyymit chat-palvelut voivat tukea itsetuhoisia nuoria?