Työryhmät - Working groups

1. Ammattiin opiskelevat nuoret yhteiskunnan muutosten keskellä
2. Digitaalinen intiimi seksuaalisuudesta tietämisen käännekohtana
3. Kanssatutkimuksellisia käännekohtia nuorisotutkimuksen kentällä
4. Longitudinal youth research – challenges and rewards
5. Nuoret ja seksuaalisuudet
6. Nuoret, talous ja kasvatus
7. Nuorisotyö ja nuoret liikkeellä - näkökulmia monikenttäisen nuorisotyön tutkimukseen
8. Nuorten mielenterveyden tuen jatkuvuus aikuisuuden kynnyksellä
9. Nuorten toimijuus järjestö- ja kansalaistoiminnassa
10. Rasismin tutkimus ja sen käännekohdat nuorisotutkimuksessa
11. Tulokkaat ja juurtuneet. Nuorten koulutus- ja työelämäpolut seutukaupungeissa
12. Tutkimusetiikka lapsi- ja nuorisotutkimuksessa
13. Youth constructing identities and worldviews in times of uncertainty
14. Young people as environmental citizens beyond individualistic consumers

1. Ammattiin opiskelevat nuoret yhteiskunnan muutosten keskellä

Puheenjohtajat:
Susanna Ågren, Tampereen yliopisto, ALL-YOUTH-tutkimushanke, susanna.agren(at)tuni.fi
Riikka Suhonen, Helsingin yliopisto
Antti Seitamaa, Helsingin yliopisto

Ammatillinen koulutus houkuttelee vuosittain noin puolet peruskoulunsa päättäneiden nuorten ikäluokasta opiskelemaan itselleen ammatin. Monet nuorisotutkijat (esim. Maunu 2018, Tolonen 2008, Käyhkö 2006) ovat havainneet, että ammatilliseen koulutukseen hakeutuu nuoria, jotka toivovat löytävänsä toisen asteen ammatillisen koulutuksen kautta turvallisen paikan työmarkkinoilta ja siten yhteiskunnasta. Tämän rinnalla koulutukseen ohjautuu, tai ohjataan, myös nuoria, joiden koetaan tarvitsevan enemmän tukea työmarkkinoille kiinnittymiseen – kuten erityisen tuen tarpeessa olevia tai maahanmuuttajataustaisia nuoria (Kalalahti ym. 2020). 

Ammatillisen koulutuksen kytkös työelämään on vahva. Ammatillisen koulutuksen taannoisen uudistuksen on koettu vahvistaneen koulutuksen työelämäkeskeisyyttä ja myös oppivelvollisuuden laajentamisella pyritään edesauttamaan nuorten työmarkkinoille kiinnittymistä. Ammatillista koulutusta koskevissa tutkimuskeskusteluissa (esim. McGrath ym. 2020; Bonvin 2019) on kuitenkin arvosteltu työmarkkinoiden tarpeiden määrittämän koulutuksen mahdollisuuksia taata ammattiin valmistuneille nuorille yhdenvertaisesti edellytyksiä yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Ammattiin opiskelevat nuoret tuntuvat omaksuvan työelämäosallisuuden tärkeänä yhteiskunnallisen osallisuutensa mahdollistajana, vaikkakin osa ammattiin opiskelevista kokee koulutuksen työelämäkeskeiset vaatimukset jo lähtökohtaisesti liian suuriksi. Lisäksi ammatillisen koulutuksen yksilö- ja työelämäkeskeisyyden on kritisoitu kaventavan oppilaitosympäristöjen yhteisöllisyyttä ja siten opiskelijoiden mahdollisuuksia harjoitella laajemmin kriittisen kansalaisuuden taitoja. Nämä avaukset asettavat ammatilliselle koulutukselle uusia kysymyksiä erityisesti työmarkkinoiden epävarmuuden näkökulmasta ja etenkin, jos ammatillinen toisen asteen koulutus ei riitä takaamaan ammattiin opiskelevien yhteiskunnallista toimijuutta.

Työryhmässä kysymme, millaisia mahdollisuuksia ammatillisella koulutuksella on yhdenvertaisesti tukea ammattiin opiskelevien nuorten yhteiskunnallista osallisuutta, varsinkin, jos nuorella on hankaluuksia löytää pysyvää paikkaa työmarkkinoilta. Kutsumme työryhmään puheenvuoroja, jotka käsittelevät ammattiin opiskelevien nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden kysymyksiä, kuten: Miten ammattiin opiskelevat tai valmistuneet nuoret näkevät itse mahdollisuutensa toimia yhteiskunnan muutosten keskellä? Miten ammattiin opiskelevien yhteiskunnallista osallisuutta voisi lähestyä kestävän tulevaisuuden rakentamista ajatellen?

2. Digitaalinen intiimi seksuaalisuudesta tietämisen käännekohtana

Puheenjohtajat:
Sanna Spišák, Turun yliopisto, sanna.spisak(at)utu.fi
Maria Vihlman, Turun yliopisto
 
Nuoret sukupolvet ovat syntyneet maailmaan, jossa digitaaliset alustat, sisällöt, yhteisöt ja palvelut solahtavat osaksi arkea. Intiimit kohtaamiset ja ihmissuhteet kietoutuvat kiinteästi medialaitteisiin, digitaalisiin alustoihin ja sovelluksiin. Netissä tavataan uusia ihmisiä ja ollaan yhteydessä tuttuihin, flirttaillaan, deittaillaan, sekstaillaan, seurustellaan, erotaan ja neuvotellaan suostumuksesta erilaisin tavoin. Digimedian kautta nuoret kiinnittyvät myös seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyvään yhteiskunnalliseen keskusteluun liikkeiden, kuten #MeToo, #eimeidänhäpeä ja #NotAllMen, myötä.

Z- ja Alfa-sukupolvet eroavat arvoiltaan ja asenteiltaan aiemmista sukupolvista, ja somesta löytyy laaja kirjo samaistumispintaa oman identiteetin pohtimiseen sekä ajatusten ja arvojen peilaamiseen. Nuoret sukupolvet odottavat myös tutkimukselta enemmän nuorten äänten ja diversiteetin huomioimista. Tutkimuksen kentällä korostuvat kuitenkin helposti asiantuntijapuhe ja ääripäät: nuoret ja heidän toimintansa nähdään joko huolenaiheena tai inspiroivana maailmanparannuksena. Onkin perusteltua kysyä, tunnistavatko nuoret itseään tutkitusta seksuaali- ja ihmissuhdetiedosta.

Työryhmämme pohtii, mitä ja miten tiedämme nuorista ja seksuaalisuudesta digiajassa. Millä tavoin ihmissuhteita ja seksuaalisuutta koskeva ymmärrys on käännekohdassa? Olemme kiinnostuneita tavoista, joilla digitaaliset alustat järjestävät nuorten sukupolvien seksuaalisuutta, nautintoja ja intiimejä ihmissuhteita. Kartoitamme seksuaalisuuteen, ihmissuhteisiin ja datavetoiseen kulttuuriin liittyviä haavoittuvuuksia ja eriarvoisuuksia ja kysymme, miten näitä voisi minimoida.

Kutsumme työryhmäämme esityksiä, joiden keskiössä ovat nuoret, intiimiys, seksuaalisuus ja digitaalisuus. Esitykset voivat käsitellä esimerkiksi seksuaalitutkimuksen metodisia, epistemologisia, teoreettisia ja eettisiä käännekohtia, mutta toivotamme erityisen tervetulleeksi myös esitykset, jotka kiinnittyvät nuorten kanssa tehtävään käytännön työhön ja/tai aktivismiin. Työryhmä toteutetaan etäyhteydellä."

3. Kanssatutkimuksellisia käännekohtia nuorisotutkimuksen kentällä

Puheenjohtajat:
Sanna Spišák, Turun yliopisto, sanna.spisak(at)utu.fi
Marjukka Laiho, Itä-Suomen yliopisto

Kanssatutkimus (co-research, co-science, co-creation, tiedon yhteistuotanto) sateenvarjoterminä kokoaa yhteen tutkijoita, jotka käyttävät osallistumista tukevia ja osallistavia menetelmiä (mm. participatory research, vertaistutkimus, osallistava toimintatutkimus, kansalaistiede) tiedon tuottamisessa. Osallistavia menetelmiä on käytetty pitkään esimerkiksi antropologiassa, etnografiassa, kehitysmaatutkimuksessa sekä erilaisissa ruohonjuuritason kehitysyhteistyöprojekteissa. Ihmistieteiden piirissä kanssatutkimuksen menetelmillä pyritään horjuttamaan perinteisiin tutkimusasetelmiin liittyviä valtapositioita. Menetelmiä hyödynnetään myös tutkimustiedon syvemmäksi kontekstualisoimiseksi.

Kanssatutkimuksen metodologiat tuovat tutkimukseen osallistujat entistä aktiivisemmin mukaan tiedon luomiseen, tuottamiseen ja sen levittämiseen. Samalla se laajentaa tiedontuotantoa akateemisen kielellisyyden tuolle puolen. Niin sanotun osallistavan käänteen vanavedessä myös luovat menetelmät ovat tehneet uutta nousua. Samalla haastetuksi ovat tulleet vakiintuneet konventiot siitä, mitä tieto on ja kuka sitä tuottaa sekä se, miten ihmistieteiden aineistoja, analyysiä ja julkaisuja tulisi arvioida. Nämä kehityskulut ja niissä tapahtuvat käänteet haastavat myös tutkijaa entistä suurempaan refleksiivisyyteen. 

Viime vuosina virinneet laadullisen tutkimuksen kriittiset metodologiakeskustelut ovat tuoneet nuorisotutkijatkin eräänlaiseen käännekohtaan: Onko kanssatutkimuksen kautta generoituva tutkimustieto episteemisessä mielessä ’parempaa’ kuin perinteisillä asetelmilla saatu tieto? Millaisia tutkimuksen tekoa vaikeuttavia ilmiöitä kanssatutkimukselliset menetelmät saattavat tuottaa? Millaisia mutkikkaita tutkimuseettisiä käännekohtia tutkijat ovat kohdanneet? Miksi ja milloin kanssatutkimusta tarvitaan voidaksemme tarkastella laajoja yhteiskunnallisten muutosprosessien ja käännekohtien vaikutuksia?

Työryhmässä pureudutaan nuorisotutkimuksellisen kanssatutkimuksen ajankohtaisiin käännekohtiin mm. metodologisista, epistemologisista, teoreettisista, käytännöllisistä, eettisistä ja poliittisista tulokulmista käsin. Kutsumme mukaan puheenvuoroja, joissa pohditaan, miten kanssatutkimuksen avulla voidaan sekä edistää tutkimuksellisia käytäntöjä että yhteiskunnallista muutosta.

4. Longitudinal youth research – challenges and rewards

Chairs:
Sinikka Aapola-Kari, Finnish Youth Research Network
Päivi Armila, University of Eastern Finland, paivi.armila(at)uef.fi
Matilda Wrede-Jäntti, University of Helsinki

In this work group, the aim is to discuss various methodological, ethical and theoretical aspects of longitudinal research with young people. There are and have been various kinds of interesting follow-up studies within youth research in Finland and globally, which utilize different kinds of methods and focus on different aspects of young people’s lives. Longitudinal research can be particularly rewarding in terms of creating meaningful research relations with the participants and generating rich data, but also especially demanding in terms of ethic               al conduct, funding and data analysis.

This workgroup is a forum for sharing research experiences, which can focus on different aspects of longitudinal research, such as engaging participants and keeping them motivated, modes of data analysis, writing up research and applying for funding. We welcome presentations from researchers from different research fields who are planning or conducting longitudinal studies with young people.

It is possible to give your presentation even from the distance, as this aims to be a hybrid mode working group, where one of the sessions possibly gathers physically at the University of Helsinki which will be streamed, and one session which may be totally virtual.

5. Nuoret ja seksuaalisuudet

Puheenjohtajat:
Anu Isotalo, Tampereen yliopisto, anu.isotalo(at)tuni.fi
Marja Peltola, Tampereen yliopisto, marja.peltola(at)tuni.fi 

Nuorten seksuaalisuus on teema, johon kohdistuu monenlaista yhteiskunnallisia intressejä, kontrollipyrkimyksiä ja huolia. Muun muassa sukupuolittunut seksuaalinen häirintä, seksuaalikasvatus, ja seksuaalisten suhteiden ’moraali’ ja suostumuksellisuus ovat aiheuttaneet kiivasta julkista keskustelua seksuaalisuuden roolista nuorten keskuudessa. Viestintäteknologioiden arkipäiväisyys nuorten elämässä on herättänyt uudenlaisia huolia internetissä tapahtuvista seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksista. Näille keskusteluille on tyypillistä se, että ne koskevat erityisellä tavalla nuorten arkea ja hyvinvointia, mutta niitä käydään pääsääntöisesti aikuistoimijoiden äänellä ja nuorten omat kokemusmaailmat sivuuttaen. Viime aikoina seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret ovat kasvavassa määrin nousseet osaksi julkista keskustelua nuorten seksuaalisuudesta, mutta toisaalta keskustelu on edelleen monin paikoin heteronormatiivista ja nuorten keskinäiset erot sivuuttavaa. 

Tässä teemaryhmässä käydään keskustelua seksuaalisuudesta ja sen vaihtelevista merkityksistä nuorten elämässä. Ymmärrämme seksuaalisuuden laajasti nuorten arjessa läsnä olevana ilmiönä: ei vain intiimisuhteissa toteutuvana, vaan myös identiteetteihin, vertaissuhteisiin ja (sosiaaliseen) mediaan kytkeytyvänä sekä lainsäädännöllisesti ja sosiaalisesti kontrolloituna ilmiönä. Emme halua lähestyä seksuaalisuutta vain huoli- ja ongelmakeskeisesti, vaan kannustamme pohtimaan seksuaalisuutta myös arkisena osana nuorten elämää, sosiaalisia suhteita ja neuvotteluja. Toivotamme ryhmään tervetulleeksi kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset, nuoruutta, nuoria ja seksuaalisuutta vaihtelevista tutkimusperinteistä lähestyvät esitykset. Erityisesti toivomme kuulevamme esityksiä, jotka lähestyvät seksuaalisuutta nuorten omasta kokemusmaailmasta käsin ja/tai huomioivat intersektionaaliset erot nuorten välillä.

6. Nuoret, talous ja kasvatus

Puheenjohtajat:
Marilla Kortesalmi, Laurea-AMK
Mette Ranta, Helsingin yliopisto
Minna Autio, Helsingin yliopisto, minna.autio(at)helsinki.fi

Nuorten kasvaminen itsenäisiksi taloudellisiksi toimijoiksi nähdään yhtenä keskeisenä aikuistumisen polkuna. Myös kiinnittymistä yhteiskuntaan taloudellisen toiminnan, kuten rahankäytön, palkkatyön ja yrittäjyyden näkökulmista, pidetään tärkeänä. Useat eri tahot yhteiskunnassa osallistuvat nuorten taloudelliseen kasvuprosessiin, perhe yhtenä keskeisimpänä. Itsenäistymisen lähtökohdat ovat kuitenkin nuorilla erilaiset riippuen taloudellisista, sosiaalista ja kulttuurista resursseista. Koulun merkitystä on painotettu talouskasvatustehtävässä, sillä esimerkiksi talous- ja kuluttajakasvatuksen kautta pyritään edistämään taitoja ja siten tasaamaan nuorten välisiä eroja. Myös yhteiskunnan muut toimijat osallistuvat nuorille suunnattuun talous- ja kuluttajakasvatukseen (mm. pankit, Martat, Pörssisäätiö, TAT). Useat eri yhdistykset tarjoavat nuorille suunnattua talouskasvatusta, joissa sisällöt koostuvat oman taloudenhoidon, sijoittamisen ja yrittäjyyden sisällöistä eri tavoin painotettuina.

Kestävyyden teemat nousevat esille nuorten talous- ja kuluttajakasvatuksessa; kestävän kehityksen tavoitteet ja reunaehdot tulevat yhä useammin esiin arjen toiminnassa ja päätöksenteossa. Tutkimuksella voidaankin tuoda näkyväksi ja vahvistaa nyt jo olemassa olevia hyviä käytäntöjä kestävyysteemojen yhdistämisestä osaksi talous- ja kuluttajakasvatusta. 

Työryhmässä pohditaan nuorten ja nuorten aikuisten talouteen, kulutukseen ja kestävyyteen liittyviä näkökulmia, lähtökohtia ja käytäntöjä. Myös nuorten kuluttaja-, talous- ja yrittäjyyskasvatukseen liittyvät tutkimukset ovat tervetulleita. Tarkasteltavana voivat olla esimerkiksi perheiden, koulun ja yhteiskunnan eri toimijoiden talous- ja kuluttajakasvatus sekä nuorille suunnattu kestävyyskasvatus.

7. Nuorisotyö ja nuoret liikkeellä - näkökulmia monikenttäisen nuorisotyön tutkimukseen

Puheenjohtaja: Aino Tormulainen, Humanistinen ammattikorkeakoulu, aino.tormulainen(at)humak.fi

“Mennään sinne missä nuoret jo ovat”. Erilaiset ajankohtaiset ja paikallisten muutokset, kuten väestönkehitys, sosioekonominen polarisaatio, peruspalvelujen karsiminen sekä pysyvät maantieteelliset välimatkojen tapaiset realiteetit ja paikalliskulttuurin piirteet haastavat uusiin palvelujen tuottamisen ja nuorisotyön tekemisen tapoihin.

Liikkuva nuorisotyö voi ylittää etäisyyksiin liittyviä esteitä tarjoten nuorten vapaa-aikaan uusia elementtejä ja yhdenvertaistaen julkisia nuorisopalveluja. Poistuttaessa nuorisotaloilta voidaan tavoittaa niitä nuoria, jotka eivät “perinteisen” nuorisotyön piiriin muutoin hakeutuisi tai löytäisi sitä.  Tähän työmuotoon liittyy keskeisesti paikallisten nuorten tavoittaminen “heidän alueillaan”. Tämän vuoksi on tärkeää tunnistaa ja ymmärtää, miten asuinalue tai paikka vaikuttaa nuorten arkeen ja tapaan viettää vapaa-aikaa. Mikä on eri oloissa tyypillistä nuorille ja millaisia rutiineja paikalliseen elämäntapaan liittyy. Nykyisyyden lisäksi nuoret rakentavat valitsemillaan poluilla tulevaisuutta yhteiskunnallisten muutosten keskellä. Tulevaisuuden näkyyn vaikuttaa keskeisesti paikka, jossa on kasvanut ja elää.

Aihetta voidaankin katsoa niin nuorten kuin aikuistenkin näkökulmasta. Millaisia asioita liittyy siihen, että nuoret elävät ja liikkuvat erilaisissa paikoissa? Entä nuorisotyöntekijöiden ja eri ammattilaisten liikkumiseen moninaisissa paikoissa? Millaista aluetietoa he tarvitsevat? Miten muutokset nuorten elämässä ja yhteiskunnassa heijastuvat osaamisen päivitystarpeeseen ja liikkuvaan työarkeen?

Työryhmässä haetaan vastauksia esimerkiksi kysymyksiin: mistä on kyse, kun puhutaan fyysisistä tiloista askeleen ulos ottaneesta nuorisotyöstä ja muista palveluista - tehdään työtä sitten kaduilla, kauppakeskuksissa, kouluissa tai huoltoasemilla? Mitä hyötyjä ja haasteita liikkuvaan nuorisotyöhön liittyy? Mikä on talotoiminnan merkitys tässä ajassa? Voivatko jalkautuva ja liikkuva nuorisotyö toimia eräänlaisina “sisäänheittovälineitä” nuorisotyön palvelujen pariin? Työryhmän tarkoituksena on esitellä ajankohtaista eri tavoin liikkeellä tehtävää tutkimusta nuorisotyöstä sekä lisätä ymmärrystä nuorten tilanteesta ja palvelutarpeesta erilaisissa kasvuympäristöissä.

8. Nuorten mielenterveyden tuen jatkuvuus aikuisuuden kynnyksellä 

Puheenjohtajat:
Tuuli Pitkänen, Nuorisotutkimusseura, tuuli.pitkanen(at)nuorisotutkimus.fi
Jouni Tourunen, A-klinikkasäätiö, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Nuorten hyvinvointi on puhuttanut niin mediassa, politiikassa kuin tutkimuksessakin viimeisten vuosien aikana. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedämme, että osa nuorista voi huonosti: huumeita käyttävien nuorten osuus on kasvanut, alaikäisten nuorten alkoholinkäytön vähentymisen kehitys on pysähtynyt ja pieni joukko nuoria syyllistyy entistä vakavampiin rikoksiin. Koronapoikkeustila on lisännyt nuorten kokemaa ahdistuneisuutta, masennusta ja yksinäisyyttä.  

Nuoren asema palveluissa muuttuu aikuisuuden kynnyksellä, jolloin nuori saattaa eksyä aikuisten palvelurakenteiden viidakkoon. Nuori ei saa välttämättä apua siinä muodossa kuin itse haluaisi. Emme ole osanneet vastata nuorten mielenterveyden tuen muuttuneisiin tarpeisiin. Vaikeudet voivat johtua myös palvelujen sisällöstä ja vanhentuneista menetelmistä.  

Suomessa on käynnissä monenlaisia hankkeita, jotka edistävät nuorten hyvinvointia tarjoamalla matalan kynnyksen palveluita mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Työryhmässä esitellään ajankohtaista tutkimusta, joka kohdistuu mielenterveys- ja päihdetyön käytäntöihin sosiaalityön sokkeloissa. Toivomme työryhmään esitelmiä aikuistuvien nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden toimivista menetelmistä ja niiden arvioinnista.  Työryhmässä keskitytään nuorten mielenterveyttä edistäviin, hyviksi ja toimiviksi todettuihin käytäntöihin ja hankkeisiin eri puolelta Suomea. Lisäksi toivomme kokemuksia palvelujärjestelmän hallinnonrajat ylittävästä yhteistoiminnasta ja yhteiskehittämisestä, sektorien välisestä vuorovaikutuksesta ja yhteistyön mahdollisista esteistä. 

Työryhmän järjestää Nuorten mielenterveys- ja päihdetyö: Tutkittua tietoa kehittämistyön tueksi (NUMPA) -hanke, joka toteutetaan yhteistyössä Nuorisotutkimusseuran, A-klinikkasäätiön, Mieli ry:n ja SPR:n Nuorten turvatalotoiminnan kanssa. Yhteishankkeen tarkoituksena on kartoittaa nuorille suunnattujen mielenterveys- ja päihdepalveluiden kokonaisuutta erityisesti sosiaalityön kannalta. Hankkeessa selvitetään toimijoiden välistä yhteistyötä ja työnjakoa sekä kokemuksia hyvistä käytännöistä sekä tavoitetaan laajasti ammattilaisia ja päättäjiä. NUMPA-hanke on osa Valtioneuvoston kanslian rahoittamaa tutkimus- ja selvitystoimintaa (VN TEAS).

9. Nuorten toimijuus järjestö- ja kansalaistoiminnassa

Puheenjohtaja: Eeva Sinisalo-Juha, Humak, Osaamiskeskus Kentauri, eeva.sinisalo-juha(at)humak.fi

Miltä näyttää nuorisoalan järjestöjen tilanne nyt? Mitä kansalaistoiminnan kentällä tapahtuu ja millainen on nuorten rooli ja toimijuus näissä konteksteissa?

Esimerkiksi lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen (Hakanen & Myllyniemi & Salasuo 2019; Salasuo 2021) perusteella nuorten käsitys omasta järjestöaktiivisuudestaan on häilyvä, eikä välttämättä linkity järjestössä toimimisen kanssa. Samalla vapaa-ajan ja omaehtoisen olemisen merkitys on kasvanut lasten ja nuorten elämässä. Globaalissa maailmassa internetin avulla nuoret myös osallistuvat yhä enemmän erilaisiin liikkeisiin, kuten ilmastolakkoon, #BLM tai #Metoo-kampanjoihin vaikuttaen yhteiskunnallisesti yksilöllisillä valinnoillaan ja viestinnällään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Tällaiset uudenlaiset muuttuvat toimintaympäristöt ja niiden ymmärtäminen vaativat kuuntelemaan esimerkiksi, mitä käsitteitä toimijat ja nuoret itse käyttävät? Ja toisaalta millaiseen toimintaan ja miten halutaan osallistua? Kaikki käyttämämme käsitteet merkityksineen ja totutut toimintatavat eivät välttämättä ole enää relevantteja - tai ainakaan kuvasta tämän päivän nuorten elämismaailmaa.

Muuttuneesta maailmasta huolimatta lasten ja nuorten toimiminen ja osallistuminen erilaiseen järjestölähtöiseen toimintaan on pysynyt vakaana ja aktiivisena (Taavetti & Laitinen 2016; Salasuo 2021). Vapaaehtoistyö Suomessa –selvityksen (2021) valossa 15‒24-vuotiaat ovat erittäin kiinnostuneita osallistumaan vapaaehtoistoimintaan. Nuorista (15–24-vuotiaat) jopa 61 % haluaisi osallistua vapaaehtoistoimintaan, jos pyydettäisiin. Nuoret oppivat vapaa-ajallaan harrastaessa valtavasti erilaisia taitoja. Osallistuessa järjestö- ja kansalaistoimintaan koetaan parhaimmillaan osallisuutta, yksilön toimijuus kehittyy ja järjestölähtöisestä tai kansalaistoiminnan ryhmästä voi tulla nuorelle merkittävä kasvuympäristö. Aktiivinen toimijuus järjestö- ja kansalaistoiminnassa kytkeytyy myös nuoren kansalaisuuden kehittymiseen ja voi vaikuttaa vahvasti identiteetin rakentumiseen.

Työryhmään toivotamme tervetulleiksi esitykset, joissa tarkastellaan nuorten erilaista järjestö- ja kansalaistoiminnan osallistumista tässä ajassa, mutta myös eri aikakausina. Aiheen historiallinen tarkastelu on tärkeää, jotta järjestöjen merkitys eri sukupolville voidaan ymmärtää ja toisaalta hahmottaa nuorisoalan järjestökentän muutoksia.  

10. Rasismin tutkimus ja sen käännekohdat nuorisotutkimuksessa

Puheenjohtajat:
Tuuli Kurki, tuuli.kurki(at)helsinki.fi
Anne-Mari Souto
Jenni Helakorpi

Nuorisotutkimuksen kentällä monikulttuurisuus, rasismi ja antirasismi olivat varsin suosittuja tutkimuksen teemoja 2000-luvulla ja 2010-luvun alussa. Tilanne oli siis toisenlainen kuin mitä Anna Rastas ja Sanna Poelman ovat analysoineet suomalaisen sosiologian parissa 2010-luvulla tehdystä tutkimuksesta ja sen hiljaisuudesta rasismin ja rodullistamisen kysymyksissä. Sittemmin nuorisotutkimuksen kentällä näyttää tapahtuneen käänne ja tematiikan tarkastelu on ollut vähäisempää ja lähinnä yksittäisten tutkijoiden mielenkiintona. Tämä on kysymyksiä herättävää, etenkin nyt, kun rasismi ja antirasismi muuten näyttävät saavan osakseen laajempaa sekä tutkimuksellista että muuta yhteiskunnallista huomiota. Esimerkiksi Black Lives Matter -liike toi kesällä 2020 näkyviin ja keskusteluun rasismin nimenomaan rakenteellisena ongelmana ja näyttäisi siltä, että rasismista puhutaan nyt enemmän mediassa ja eri tahot ja instituutiot ovat alkaneet kouluttaa itseään rasismista ja antirasismista.

Mistä kaikesta näissä käännekohdissa on kyse ja minkälaisten muutosten edessä olemme? Mihin suuntaan lisääntynyt yhteiskunnallinen huomio vie sekä tutkimusta, politiikkaa että arjen käytäntöjä? Miten nuorisotutkimus ottaa osaa tähän keskusteluun, entä onko nuorisotutkimuksella (enää) roolia ilmiön tarkastelussa?

Kutsumme tähän työryhmään esityksiä, jotka käsittelevät esimerkiksi sitä, miten rasismista on puhuttu, miten siitä on vaiettu tai miten sitä on vaiennettu tai vähätelty eri aikoina. Miten rasismia tutkitaan nuorisotutkimuksen kentällä tällä hetkellä ja miten nämä tulokulmat ovat muuttuneet 2000-luvun alun tutkimuksesta? Mitkä näemme rasismin käännekohtina erityisesti Suomessa? Miten rasismin käännekohdat tulisi huomioida nuorisotutkimuksessa ja tehdessämme tutkimusta nuorten ja heidän kanssaan työskentelevien aikuisten kanssa? Millaisia vaikutuksia rasismin käännekohdilla näyttäisi olevan nuorten elämään? Entä mitä käännekohtia on vielä tulossa?

11. Tulokkaat ja juurtuneet. Nuorten koulutus- ja työelämäpolut seutukaupungeissa

Puheenjohtajat:
Sofia Laine, Tampereen yliopisto, sofia.laine(at)tuni.fi
Jaana Lähteenmaa, jaana.lahteenmaa(at)tuni.fi

Useimmiten nuorisotutkimuksessa tarkastellaan alueen suurimpien kaupunkien nuoria tai maaseudun nuoria. Tässä työryhmässä haluamme kiinnittää katseen seutukaupunkien nuoriin. Suomessa lähes miljoona ihmistä asuu seutukaupungeissa, jotka ovat seutunsa ja talousalueensa keskuksia (seutukeskus) tai keskuspareja, mutta eivät ole maakuntien keskuksia. Seutukaupungeilla on usein varsin hyvät resurssit myös omaehtoiseen elinvoiman kehittämistyöhön sekä osaamisensa että taloutensa puolesta. Seutukaupunkeihin lukeutuu 57 kaupunkia Suomessa (ks. https://www.kuntaliitto.fi/yhdyskunnat-ja-ymparisto/kaupunkipolitiikka/kaupunkipolitiikka/seutukaupungit-ja-seutukaupunkiverkosto). Seutukaupungit muodostavat pitkälti teollisen Suomen kivijalan, jolloin niiden rooli monien ilmasto- ja kiertotaloustavoitteiden toteuttamisessa korostuu. Koronapandemia on lisännyt etätyötä ja digitaalisuutta, mikä tuo mukanaan uudenlaisia menestymisen eväitä seutukaupungeille.

Pääministeri Antti Rinteen ja myöhemmin pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa päätettiin toteuttaa seutukaupunkiohjelma ja tukea seutukaupunkien yhteisten kehittämisstrategioiden laadintaa ja verkostomaista toimintaa (Työ- ja elinkeinoministeriö 2020, julkaisuja 39). Seutukaupunkiohjelman toimeenpano-ohjelmassa vuosille 2020–2022 kannustetaan seutukaupunkeja kokeilemaan pilotointeja joustavien koulutusmallien luomiseksi yli koulutusmuotojen. Lisäksi kannustetaan alueelliseen yhteistyöhön kuntien ja koulutusten järjestäjien kesken. Työryhmään toivotaankin esityksiä joustavista koulutusmalleista, joilla voidaan vahvistaa toisen asteen koulutuksen saatavuutta ja saavutettavuutta seutukaupungeissa nuorten määrän vähentyessä, huomioiden myös digitalisaatio. Vastaavasti toivotaan esityksiä nuorten aikuisten työllistymisestä ja työelämäpoluista seutukaupungeissa.

Monista seutukaupungeista löytyy varsin hyvin matalan kynnyksen ammattikoulupaikkoja, mutta löytyykö työpaikkoja ja kenelle? Entä törmäävätkö kehitteillä olevat joustavien koulutus- ja työelämäsiirtymien koulutuksen työelämänyhteistyön mallit muunlaisiin haasteisiin seutukaupungeissa? Työryhmään toivotaan esityksiä, jotka pureutuvat seutukunnissa nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa tapahtuviin koulutus- ja työelämäpolkuihin. Tarkastelussa voivat olla sekä alueelle juurtunut ”kantaväestö” että niin sanotut ”tulokkaat” (erityisesti maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijoina saapuneet). Esitelmissä voidaan pohtia myös vaikka sitä, vaikuttavatko ko. kaupunkien imagot näihin paikkoihin jäämiseen tai niistä lähtemiseen.

Työryhmä on osa Suomen akatemian rahoittamaa What Works -tutkimushanketta, jossa yhtenä alahankkeena tarkastellaan Suomeen turvapaikanhakijoina alaikäisinä saapuneiden koulutus- ja työelämäpolkuja. (Lisätietoja hankkeesta: https://projects.tuni.fi/whatworks/)

12. Tutkimusetiikka lapsi- ja nuorisotutkimuksessa

Puheenjohtajat:
Tiina Valkendorff, Helsingin yliopisto, tiina.valkendorff(at)helsinki.fi           
Harry Lunabba, Helsingin yliopisto, harry.lunabba(at)helsinki.fi

Lapset ja nuoret ovat ikänsä puolesta tutkimuseettisesti erityinen ryhmä. Lapsi- ja nuorisotutkimuksen parissa tutkitaan myös sensitiivisiä aiheita, ja toisinaan tutkimuskohteena voi olla eri tavoin haavoittuvia ryhmiä. Tutkimuseettiset kysymykset ovat nousseet ajankohtaisiksi myös uudentyyppisten aineistojen, kuten sosiaalisen median tutkimuskäytön myötä. Myös tietosuojaan ja henkilötietoihin liittyvät teemat askarruttavat tutkijoita ja opiskelijoita. 

Tutkimusetiikka lapsi- ja nuorisotutkimuksessa -työryhmä on syntynyt siitä tarpeesta, että monet nuoriso- ja lapsuudentutkijat pohtivat tutkimustyössään tutkimusetiikkaan liittyviä kysymyksiä. Tutkimuseettiset haasteet ja erityisesti tietosuojakysymykset ovat viime aikoina olleet paljon keskustelussa, mikä on lisännyt tutkijoiden eettistä pohdintaa ja tuonut mukanaan myös varovaisuutta lähestyä erityisesti haavoittuvia ryhmiä ja eettisesti haastavia tutkimusaiheita. Kuitenkin yhteiskunnassa tarvitaan tutkimusta myös eettisesti sensitiivisistä aiheista. Tutkimusetiikan on tarkoitus tukea tutkimusta, antaa välineitä tutkijan eettiseen itsearviointiin ja mahdollistaa lasten ja nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden toteutuminen. 

Työryhmässä pohditaan erilaisia lapsi- ja nuorisotutkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä ja pyritään vahvistamaan eettisesti kestävää lapsi- ja nuorisotutkimusta. Millaisia kokemuksia tutkimuksen eettisestä toteuttamisesta on ja millaiset eettiset kysymykset askarruttavat tutkijoita? Miten eettistä tutkimustyötä voisi kehittää ja tutkijoiden eettistä itsearviointia tukea? Entä milloin tarvitaan tutkimuseettistä ennakkoarviointia?  Tutkimuseettiset pohdinnat voivat kohdentua tutkimusprosessin eri vaiheisiin, sillä tarve eettiselle pohdinnalle ei  rajoitu tutkimuksen suunnitteluvaiheeseen tai aineistokeruuseen, vaan eettistä herkkyyttä tarvitaan kaikissa tutkimuksen eri vaiheissa ideoinnista raportointiin.

Työryhmään ovat tervetulleita erilaiset lapsi- ja nuorisotutkimuksen aihepiirit ja niihin liittyvät tutkimuseettiset pohdinnat. Esitykset voivat pohjautua niin suunnitteilla kuin käynnissä oleviin ja päättyviin tutkimuksiin. Työryhmä on tarkoitettu alan tutkijoille, opiskelijoille ja muille tutkimusetiikasta kiinnostuneille.

13. Youth constructing identities and worldviews in times of uncertainty

Puheenjohtaja: Saija Benjamin, University of Helsinki, saija.benjamin(at)helsinki.fi

Young people today are growing up in a world characterized by fluidity and uncertainty. Traditional institutional memberships and the socialization of values are often weaker than those of the older generations. Young people are growing up and constructing their identities and worldview attuned and sensitized to trends and environments that cross all traditional national, cultural, and linguistic borders.

As societies become more complex, so does the sense of self. This may generate feelings of uncertainty and anxiety in youth. Young people have different ways to cope with feelings of uncertainty. According to studies, one natural way to respond to these feelings is to draw closer to any ideology or group that is seen as capable to provide a niche of security and certainty –  the fundamental structures provided by a defined ideology may be perceived as security generating in the midst of uncertainty (Hermans & Dimaggio, 2007). However, sometimes these ideologies and the communities built around them may be perceived, from the societal perspective, as threatening or compromising the societal values or the more normative and traditional ways of life. This is illustrated in, for example, in the growing number of youth who are looking for identity markers, purpose, and a sense of belonging in nationalist groups that, along with the increased human mobility, have increased in several countries across Europe, as wel
l as in other such communities that are based on a common identity, such as a political ideology, religion, or ethnicity. 

In this working group, we focus on research looking into young people’s identity and worldview construction. We are looking at the various ways the changing societies and value landscapes, and the uncertainties these developments are creating affect the sense of self and belonging of contemporary young people. We warmly invite papers from across academic fields that focus on young people’s developmental trajectories, life histories, narratives, meaning-making, identity construction or values, and worldview formation. Our particular, but not exclusive, interest is on identities and worldviews that from the outside seem “adrift” or “extremist” or in other ways deviating from the “normative” ones.

14. Young people as environmental citizens beyond individualistic consumers 

Puheenjohtajat:
Päivi Honkatukia, Tampere University, paivi.honkatukia(at)tuni.fi
Kirsi Pauliina Kallio, Tampere University, kirsipauliina.kallio(at)tuni.fi

As part of rising awareness of the climate crisis, youths in different parts of the globe seek insight and practical solutions to such broad-ranging challenges that will deeply affect the future of all life on earth. Yet young people’s opportunities to impact on decision making have not increased adequately; they still tend to be viewed as vulnerable groups to be protected and provided for by the adult society, instead of active citizens. Moreover, the dominating interpretation of environmental citizenship based on individualistic consumerism downplays the views that young people present in other roles than critical consumers.  This session explores young people’s emerging interests in environmental politics and the related societal participation as environmental citizenship broadly understood, acknowledging formal, informal, and mundane civic activities. We set out to challenge the dominant understanding of environmental citizenship as individualistic and consumerist agency vis-à-vis global markets and emphasise the need to understand wicked environmental problems as intertwined with other broad phenomena in which young people’s voices remain scarcely heard. We welcome theoretically, methodologically, and empirically oriented contributions, in Finnish or English. The session is organized as a set of hybrid panels, at two scientific meetings (the annual meetings of Finnish geographers and youth studies).