Tervetuloa Nuorisotutkimuspäiville!

Maapallolla ei ole ikinä ollut näin paljon nuoria ihmisiä, eivätkä he ole koskaan ennen olleet näin hyvin kiinnittyneitä toisiinsa. Siteet eivät ole vain median, netin ja populaarikulttuurin siteitä, vaan myös tuotannollisia. Äsken juomamme kahvi ja päällämme olevat vaatteet, samoin kuin polttoaine, joka tänään meitä liikutti, kytkee meidät nuoriin Kolumbiassa, Bangladeshissa ja Nigeriassa. Tiedämme toisistamme kuitenkin edelleen aika vähän. Varsinkin etelän nuorten todellisuutta tutkitaan hyvin niukasti. Myös Välimereen edelleen hukkuvien tuhansien määrä muistuttaa, etteivät rajat ole minnekään kadonneet, ne ovat jopa vahvistuneet. Sekä kytkeytyneisyys että erillisyys ja eri-arvoisuus vahvistuvat, mikä on huolestuttava paradoksi.

Maailman nuorison ehdoton enemmistö elää globaalissa etelässä ja maailman väestönkasvu keskittyy nyt Afrikkaan. Näillä Nuorisotutkimuspäivillä pohdimme, miten globaalin nuorison todellisuus  näkyy tutkimuksessamme. Me järjestäjät ehdotamme, että nuorille globaali näkyy kaikessa, se on arjen vire niin Pelkosenniemellä kuin Puotilassakin. Globaalin hahmottaminen ja ymmärtäminen on tutkimuksen laadun kynnyskysymys. Emme voi enää rajata näkökenttäämme kansallisvaltioon, Eurooppaan, tai edes epämääräisen alueellisen ”Lännen” nurkkakuntaisen itsemäärittelyn poteroon.

Afrikan ja Lähi-Idän nuorison numeerinen määrä on tosiasia, jota ei voi ohittaa. Väestötieteilijät voivat kuitenkin kertoa, ettei lukumäärä sinänsä ole huolestuttava. Ilman elämän edellytysten – terveydenhuollon, koulutuksen, mielekkään työn – mahdollistamista nuorille meidän kaikkien tulevaisuutemme muuttuu kuitenkin arvaamattomaksi, mittakaavassa jota emme vielä voi hahmottaa. Nuoret ovat kuitenkin myös huikea potentiaali. Etelän suurkaupungeissa kuplii valtava innovaatioiden ja selviytymistapojen luova kirjo. Siltä ei kannattaisi ummistaa silmiään, mutta sitä tutkitaan yllättävän vähän.  

Tutkimus myös osoittaa, että pohjoismainen hyvinvointivaltio, sen rakenteet ja ammatilliset käytännöt esimerkiksi nuorisotyössä ja koulutuksessa tarjoavat edelleen käyttökelpoisia osaamisen malleja, joita voi soveltaa uusissa tilanteissa ja paikoissa. Tarvitsemme olemassa olevien vahvuuksien tutkimusta sekä kartoitusta siitä, mitä hyvinvointipalveluja on pakko päivittää. Rakenteellinen rasismi on esimerkki ilmiöstä, johon erityisesti Suomessa on ollut vaikea puuttua, ja jonka suhteen nuorisotutkimus on kenttänä sekä edelläkävijä että jälkijunassa. Mitä voisimme oppia toisiltamme? Nuorisotutkimuspäivät ovat myös mahdollisuus virkistävään inspiroitumiseen ja siteiden vahvistamiseen, johon myllerrysten aikana on erityinen tarve. Ravitkaamme ja ravistakaamme toisiamme näiden kahden päivän aikana.

Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlien kynnyksellä kohotamme siis katseemme globaaliin nuorisoon, maamme rajojen ulkopuolelle ja rajoihin itseensä. Vaikka väitämmekin, että juuri nyt globaalien paineiden pohtiminen on ajankohtaisempaa kuin koskaan, toteamme myös, että Suomi ei ole koskaan ollut eheä ja irrallinen yksikkö. Suomen kohtalokysymykset ovat aina olleet kytköksissä maailmanhistorian suuriin käänteisiin ja voimiin. Herroilla Lenin ja Hitler oli nuorison kannalta mullistava valta ihan pieniä peräkyliä myöten, kuten myös nuorten omalla aloitteellisuudella. Väestönkasvun paineissa meiltä lähdettiin Amerikkaan ja Ruotsin tehtaisiin työn perässä. Neuvostoliittoon, Kanadaan ja Brasiliaan perustettiin aatteellisia siirtokuntia. Moni sata vuotta sitten lähtenyt, palannut ja taas lähtenyt varmasti huokaisisi syvään niille, jotka nyt pitävät Suomea paikkana, jonka vasta nyt, muka yllättäen, täytyy avautua uusille väestöryhmille ja maailman muutosten läsnäololle.

Tutkimus voi auttaa hahmottamaan, mistä nuorten arjessa on ja voisi olla kysymys, ja miten globaalisti verkottunut yhteiskunta voi luoda edellytyksiä parempaan tulevaisuuteen. Nuorisotutkimus on parhaimmillaan silloin, kun sen otteessa tuntuvat sekä historian kerrostumat, nykyisyyden epämääräiset ristipaineet että häivähdys tulevaisuuden odotuksista. Suomalainen nuorisotutkimus on kansainvälisesti korkeasti arvostettua. Sen vahvuuksia on ollut nuorten oman toimijuuden, ammattilaiskentän ja yhteiskuntapolitiikan yhtäaikainen hahmottaminen tärkeinä elementteinä. Globaalia olemme kenties hiukan kaihtaneet, mutta emme enää. Vaan miten?

Globaalissa nuorisopolitiikassa, johon mikään kansainvälinen toimija ei ole vielä uskottavasti tarttunut, voisi olla kyse sekä nuorten omien voimavarojen ja toiminnan näkyväksi tekemisestä että politiikan vastuuttamisesta. Tässä Suomi voisi olla aloitteentekijä ja edelläkävijä, ja tutkijoilla voisi olla tässä erityinen panos. Haaste kannattaa ottaa vastaan. Helppo se ei kuitenkaan ole.

 

Tervetuloa Nuorisotutkimuspäiville 2016!

Elina Oinas,

Järjestelytoimikunnan puheenjohtaja

Professori, Helsingin yliopisto, Svenska social- och kommunalhögskolan

 

 Helsingin yliopisto, Svenska social- och kommunalhögskola