Nuorten kuulemisen uudet menetelmät

Merja Kylmäkoski (Humanistinen ammattikorkeakoulu)

Työryhmässä tarkastellaan nuorten kuulemisen käytänteitä. Työryhmän työskentelyn painopiste on uusien nuorten kuulemismenetelmien esiin nostamisessa. Nuorten kuulemisen käytänteet ovat osa rakenteita, joilla nuorten ääni saadaan kuuluviin yhteiskunnassa. Näillä rakenteilla vahvistetaan nuorten osallisuutta ja aktiivista kansalaisuutta. Nuorisolain 24 pykälässä säädetään nuorten kuulemisesta; nuorten kuulemisvelvoitteesta huolimatta nuorten kuulemisen saralla on vielä paljon tehtävää, jotta nuorten rooli aktiivisina kansalaistoimijoina vahvistuisi. Nuorten kuulemisen tulisi olla todellista nuorten mielipiteiden kysymistä, jossa nuoria kuunnellaan aidosti ja jonka tuloksena nuorten ääni kuuluu tehdyissä päätöksissä. Nuorten kuulemisen ei pidä rajoittua vain itsestään selvästi nuorten elämään liittyviin asioihin, kuten esim. kouluihin tai harrastuksiin, vaan nuoria tulee kuulla myös muissa elämän ja arjen asioissa, kuten esimerkiksi maankäyttö.

Osa nuorten kuulemisen käytänteiden kehittämistyötä on uudenlaisten kuulemisen tapojen ja menetelmien kehittämistyö. Perinteisen edustuksellisen demokratian mallit eivät välttämättä ole paras tapa kuulla nuoria. Kuulemisen tapojen ei myöskään tulisi olla aikuisten kehittämiä vaan nuorten tulisi itse saada kehittää heille soveltuvia kuulemisen tapoja ja malleja. Näin nuorten osallisuus toteutuisi jo kuulemisen rakenteiden luomisessa.

Työryhmä kokoontuu torstaina 7.11. klo 14.15-16.45 ja perjantaina 8.11. klo 9-11.

Susan Eriksson (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu) & Eero Saukkonen (Helsingin yliopisto): Vaikeasti kehitysvammaisten nuorten osallisuus liikunnallisissa harrastuksissa
Minna Saarinen (Helsingin yliopisto): "Jos hän olisi ollut kuten me muut" -miten nuoret kuvailevat muista erottuvaa koulukaveriaan
Satu Olkkonen (Taideyliopisto, CfAR): Taiteen tieto ja maailmassa olemisen aktivismi

***

Taru Lilja (Häme University of Applied Sciences, HAMK): Monikulttuuristen nuorten osallisuus Ohjaamoissa
Reetta Mietola & Pekka Koskinen & Jenni Helakorpi (Helsingin yliopisto): “Täällä on ollut niin turvallista puhua”. Marginalisoidut nuoret ja syrjintää koskevien kokemusten jakamisen politiikka
Anu Gretschel (Nuorisotutkimusverkosto): Avoin nuorisotyön arvioinnin kohteena: kokemuksia palvelun käyttöasteen määrittämisestä Lounais-Suomessa

Vaikeasti kehitysvammaisten nuorten osallisuus liikunnallisissa harrastuksissa

Susan Eriksson (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu) & Eero Saukkonen (Helsingin yliopisto)

Tutkimusten mukaan vammaisilla nuorilla on vähemmän mahdollisuuksia osallistua liikunnallisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin, mikä on myös kansallisten terveyden ja hyvinvoinnin tavoitteiden vastaista. Erityisen heikossa asemassa ovat vaikeasti ja syvästi kehitysvammaiset nuoret, joiden osallisuuden mahdollisuuksista liikuntaharrastuksissa ei ole olemassa liiemmälti tutkimustietoa. Vaikeavammaisten harrastamattomuuden on arveltu johtuvan ennen kaikkea jatkuvasta avustamisen tarpeesta ja vaikeuksista sovittaa avustuspalvelutarjontaa harrastustarjonnan puitteisiin.

Lisätäksemme empiiristä tietoa tämän tutkimuksessakin vähäiselle huomiolle jääneen väestöryhmän elämästä, käynnistimme syksyllä 2019 VAIKOS-tutkimusprojektin, joka koskee vaikeasti kehitysvammaisten nuorten mahdollisuuksia osallisuuteen urheiluaktiviteeteissa. Tutkimuksen tarkoituksena on kerätä etnografisin menetelmin syväluotaavaa laadullista dataa siitä, millaiset tekijät estävät tai edistävät vaikeasti kehitysvammaisten nuorten mahdollisuutta ottaa osaa liikuntaharrastuksiin, ja siitä millaiset käytännöt edistävät heidän itsemääräämisoikeuttaan vapaa-ajan aktiviteettien suhteen ylipäätään. Projektin aikana tulemme viettämään aikaa havainnoiden tutkittaviamme ja heidän vuorovaikutustaan läheisten ihmisten, hoivaajien ja avustajien kanssa heidän arkielämänsä puitteissa, sekä haastattelemaan heidän arkensa ja harrastamisensa kannalta keskeisiä henkilöitä. Toivomme, että projekti edistää keskustelua vammaisten oikeuksista ja tarjoaa perustan, jolta vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisten nuorten harrastamista ja mahdollisuuksia itsemääräämiseen erityisesti liikunnallisissa aktiviteeteissa ja urheilussa voidaan kehittää.

Esityksessäni esittelen tarkemmin VAIKOS-projektin teoreettista taustaa ja tavoitteita, sekä tutkimukseen liittyviä eettisiä ja käytännön kysymyksiä. Toivotamme kommentit ja käytännön vinkit hyvin tervetulleiksi.

"Jos hän olisi ollut kuten me muut" -miten nuoret kuvailevat muista erottuvaa koulukaveriaan

Minna Saarinen (Helsingin yliopisto)

Esityksessä tarkastellaan yläkouluikäisten nuorten ryhmään liittymiseen ja kaveruussuhteisiin liittyviä tekijöitä. Tutkimuksessa kysyttiin, miten nuoret kuvaavat ryhmän ulkopuolelle jäänyttä, jätettyä tai jäävää oppilasta ja miten ryhmään liittyminen onnistuu nuorten arvioiden mukaan. Tutkimukseen motivoi nykyisen koulun tavoite, joka korostaa inkluusiota, kaikille yhteistä ja suvaitsevaa koulua. Tutkimusaineisto kerättiin yhdestä lukiosta ja ammattikoulusta. Oppilaita pyydettiin muistelemaan vuosi sitten päättynyttä yläkouluaikaa ja kirjoittamaan essee aiheesta. Kirjoitelmia saatiin 49 opiskelijalta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Tutkimuksessa havaittiin, että sosiaaliset taidot erottavat ja yhdistävät. Ne, joilla ei ole samaa tapaa olla yhdessä jäävät sivuun. Kirjoitelmissa kuvattiin myös asioita, jotka liittävät yhteen: niistä mainittiin harrastukset, vapaa-ajan viettäminen, samanlaisuus monissa ulkoisissa tekijöissä, joista yksi oli perheiden taloudellinen tilanne. Odotusten vastaisesti nuoret kuvailivat itseäänkin ryhmän ulkopuolisina eivät vain toisia. Tutkimushavaintoja voidaan käyttää kehitettäessä inklusiivista koulua.

Taiteen tieto ja maailmassa olemisen aktivismi

Satu Olkkonen (Taideyliopisto, CfAR)

Sain mahdollisuuden tehdä Multian Sinervän yhtenäiskoulussa taiteellista tutkimusta lukuvuoden 2018–2019 aikana. Vierailusta valmistui koululaismusikaali lastensuojelusta yhteistyössä Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen kanssa. Esitys oli sekä tutkimusmenetelmä että tutkimustulos.

Käsittelen puheenvuorossani, mitä tässä tapausesimerkissä taiteen tieto, sivistystietäminen, kansalaistaidot ja aktivismi ovat. Kun koulu mahdollistaa pitkäjänteisen taiteellisen työskentelyn, se

1. tukee yhteisöllisyyttä yli ikäluokkien. Se tekee toiminnasta erityistä ja erityisen hyödyllistä ja tasa-arvoista.
2. tunnustaa nuorten osallisuuden yhteiskunnan jäseninä ja kuuntelee heitä.
3. rakentaa luottamusta ja rehellisyyttä, ja on tekijöille itsekasvatuksellista. Kollektiivinen tietäminen syntyy dialogissa. Se vastaa kasvatustieteilijä Gert Biestan ”Grown-up-ness” käsitettä siitä, miten olla maailmassa olematta sen keskipiste tai vetäytymättä siitä.

Lastensuojeluteemassa valmis esitys, sosiaalinen palkinto eli nähdyksi tuleminen oli tärkeä, koska siinä lapset puhuivat asioista, joista suhteessa valtarakenteisiin voidaan ajatella, että lasten ei pitäisi, asia ei kuulu heille, vaikka se koskee heitä. Yleisöesityksessä koko kouluyhteisö ja yleisö pääsee saman yhteisvastuun ja jaetun tiedon piiriin. Siksi puhun mielelläni kanssalaisuudesta, kahdella ässällä, koskien myös omaa työtäni ja sosiaalisia tekoja taiteen toimijana.

Taiteen tuottama tieto on sensorista. Arvokkainta esityksessä saattaa olla juuri se, mikä jätetään sanomatta. Osallistujat itse valitsivat tekstiosiot litteroiduista haastatteluista ja antoivat sille tulkinnan. Syitä ei avattu. Tämä pinnan alle jäävä tieto tukee muutosta ja sivistystietämistä, kykyä havaita toinen ja toiseus sekä kokea arvokkuutta iästä ja elämäntilanteesta riippumatta. Joskus siis se, mistä ei puhuta, on tärkeintä, kauneinta ja totuudellisinta. Se on tärkeä havainto tässä maailmassa, missä kaikki pitäisi avata, kaikesta pitäisi kyetä puhumaan.

Monikulttuuristen nuorten osallisuus Ohjaamoissa

Taru Lilja (Häme University of Applied Sciences, HAMK)

Ohjaamot ovat alle 30-vuotiaille nuorille suunnattuja palvelupisteitä, joiden toimintaa luonnehtii monialaisuus, matala kynnys ja palvelu ilman ajanvarausta. Nuorilähtöisyys ja osallisuuden tukeminen ovat palvelun julkilausuttuja periaatteita ja palvelu on avoin kaikille nuorille – myös eri kulttuuristaustoista tuleville. Osallisuuden vahvistamiseksi Ohjaamoissa on ryhdytty monenlaisiin toimiin ja nuoria on kutsuttu mukaan toiminnan kehittämiseen. Sen sijaan monikulttuuristen nuorten osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen asiakastilanteissa on kiinnitetty vähemmän huomiota. Tässä esityksessä lähestymme osallisuutta osana ohjausta ja kysymme, miten varmistaa ohjauksen ja Ohjaamoiden saavutettavuus myös monikulttuurisesta näkökulmasta. Miten turvataan monikulttuuristen nuorten osallisuus Ohjaamopalvelussa heti ensi käynnistä lähtien? Tarkastelemme kysymystä OSMO2 – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin -projektin näkökulmasta, jonka tavoitteena on vahvistaa Ohjaamoissa toimivien kykyä palvella eri kulttuuritaustaisia asiakkaita. Esittelemme projektissa kehitetyn työkalun, joka voi toimia ohjauksen tukena ja auttaa rakentamaan kunnioittavaa kohtaamista asiakastyössä nuorten parissa.

“Täällä on ollut niin turvallista puhua”. Marginalisoidut nuoret ja syrjintää koskevien kokemusten jakamisen politiikka

Reetta Mietola & Pekka Koskinen & Jenni Helakorpi (Helsingin yliopisto)

Paperimme keskustelee työskentelyprosessissa, jossa ryhmä eri vähemmistöihin itsensä identifioivia nuoria kutsuttiin suunnittelemaan ja toteuttamaan julkisessa liikenteessä tapahtuvaa häirintää ja syrjintää koskevaa kampanjaa. Ryhmä tapasi neljä kertaa, tapaamisten aikana suunniteltiin ja toteutettiin kampanjaan liittyvä kampanjateko. Käyttämämme aineisto koostuu ryhmän toimintaan osallistuneen tutkijan muistiinpanoista sekä ryhmähaastattelusta. Tutkimus on osa Kaikki nuoret haluavat määrätä omasta elämästään (ALL-YOUTH) hanketta.

Paperimme kysyy miten ’turvallisempi tila’ muodostuu ja millaista (syrjinnän vastaisen) toiminnan uudelleen käsitteellistämistä tämä mahdollistaa. Analysoimme sekä nuorten kerrontaa omien syrjintää ja häirintää koskevien kokemusten jakamisesta, että työskentelyprosessissa muotoutuneita jakamisen ja keskustelun käytäntöjä. Työskentelyä reflektoitaessa nuoret korostivat keskinäisen luottamuksen ja tukemisen kokemuksia: monet heistä kertoivat ryhmän tarjonneen heille turvallisen tilan jakaa omia henkilökohtaisia ja joskus hyvin haavoittavia kokemuksia, ja myös avanneen uusia näkökulmia näiden tarkasteluun. Turvallisuuden kokemuksesta puhuttiin suhteessa aikaisempiin syrjinnästä kertomisen kokemuksiin, joita kuvattiin uhriuttavina. Ehdotamme, että nuorille rakennettu ja nuorten itsensä tuottama turvallisempi tila mahdollisti nuorille muuttaa syrjinnästä käytävän keskustelun valtasuhteita: nuoret pystyivät uudelleen määrittämään henkilökohtaisen kokemuksen ja tiedon jakamisen ehtoja – milloin, kenelle ja mitä tarkoitusta varten he kertovat kokemuksistaan.

Avoin nuorisotyön arvioinnin kohteena: kokemuksia palvelun käyttöasteen määrittämisestä Lounais-Suomessa

Anu Gretschel (Nuorisotutkimusverkosto)

Lounais-Suomessa on Aluehallintoviraston rahoituksella käynnissä avoimelle nuorisotyölle kehitetyn arviointivälineen käyttöönottopilotti. Arviointi pohjautuu monitahoarvioinnille, jossa vuorollaan hahmotetaan, mikä määrä kävijöitä on hyvä missäkin ympäristössä palvelun luonne huomioiden (palvelun käyttöaste), vastaako toiminta tarpeisiin, ovatko nuoret tyytyväisiä ja millaisia ovat vaikutukset heidän mielestään ja ovatko palvelut yhdenvertaisesti saavutettavissa. Edellisten pohjalta pilotissa muodostuu toiminnallisen tehokkuuden tunnusluku. Tässä esityksessä luodaan katsaus ensimmäisen vaiheen tuloksiin: mitä pilotoineet kunnat ja mukana olleet valtakunnalliset verkkopalvelut kirjoittivat yleisesti ottaen palvelun käyttöastetta kuvaaviin selosteisiin, minkä tyyppisiä palautteita saivat vertaisarvioijlta ja mihin asioihin tarttuivat kehittämistyössään.