Nuoruus, digitaalisuus, valta – neuvotteluja kaupunkitilasta

Puheenjohtajat:
Maaria Hartman (Tampereen yliopisto)
Susanna Jurvanen (Nuorisotutkimusverkosto)
Karla Malm (Nuorisotutkimusverkosto)
Heta Mulari (Tampereen yliopisto), heta.mulari(at)helsinki.fi

Työryhmä kokoontuu keskiviikkona 9.11. klo 16.15–18.00 ja torstaina 10.11. klo 9–11.

Millaisia mielikuvia nuoret ja nuoret aikuiset liittävät erilaisiin kaupunkitiloihin? Millaista vallankäyttöä nuoret kohtaavat julkisessa ja puolijulkisessa tilassa ja miten he itse käyttävät valtaa? Millä eri keinoilla kaupunkia voidaan ottaa haltuun ja haastaa? Millaista luovaa tekemistä nuorten ja nuorten aikuisten kaupungissa olemiseen kuuluu?

Nuorten ja nuorten aikuisten oikeudet ja oikeuksien puute erilaisiin kaupunkitiloihin ja urbaaneihin ajanviettotapoihin – esimerkiksi hengailuun, vapaaseen liikkumiseen ja luovaan toimintaan parkourista skeittaukseen ja sirkukseen – puhututtaa jatkuvasti julkisessa keskustelussa. Kaupunkitutkija Myria Georgiou on kirjoittanut kaupunkien “hegemonisista identiteeteistä”, jolla hän tarkoittaa sitä, kuinka tietyt ihmisryhmät, kulttuuriset ilmiöt ja representaatiot kaupungeista ovat valikoidusti esillä ja yleisesti hyväksyttyjä, ja toiset marginalisoituja, näkymättömissä ja vaiennettuja.

Nyky-yhteiskuntamme kaupungit ovat läpikotaisin digitaalisia ja nuorten arki kaupunkimaisissa ympäristöissä sekä kokemus kaupunkitilasta muodostuu yhtä aikaa materiaalisesti ja digitaalisesti. Näin ollen myös niin mielikuvat erilaisista paikoista kuin kuulumisen ja vierauden tunteetkin muotoutuvat digitaalisen ja materiaalisen vuoropuhelussa.

Tässä työryhmässä syvennymme näihin kysymyksiin nuorten ja nuorten aikuisten omista paikoista kaupungissa, luovasta toiminnasta kaupunkitilassa ja kaupunkitilan haltuunottoon liittyvistä valtakamppailuista. Toivotamme tervetulleeksi sekä empiirisiä puheenvuoroja nuorista, nuoruudesta ja kaupunkitilasta että teoreettismetodologisia avauksia paikan, digitaalisuuden ja tilallisuuden merkityksistä nuorisotutkimuksessa.

Työryhmän järjestävät yhteistyössä Nuorten paikkataju ja huolet -hanke (Nuorisotutkimusverkosto) ja Into the Flow – tila, yhteisö ja alakulttuuri flowtaiteessa -hanke (Tampereen yliopisto).

Työryhmä esitykset

Keskiviikkona 9.11. klo 16.15–18.00

Anna Sofia Suoranta (Tampere University): Nuoret arkisen rauhan tekijöinä

Sinikka Selin (Itä-Suomen yliopisto): Getting the “best of both worlds”? – young adults balancing between their childhood regions and new domiciles

Torstaina 10.11. klo 9–11

Maaria Hartman & Heta Mulari (Tampereen yliopisto): Flowtaide kaupunkitiloissa: luovan toiminnan valta-asetelmat

Karla Malm (Nuorisotutkimusverkosto), Erica Åberg (Turun yliopisto), Jaana Gröhn & Malissa Wadunombi (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu), Sofia Laine, Eila Kauppinen & (Nuorisotutkimusverkosto): ”Vanhemmat ihmiset eivät ole kauhean tietoisia” – käsityksiä, kokemuksia ja tulkinnallisia kamppailuja roadman-ilmiöstä

Anni Nyyssölä (Nuorisotutkimusseura): Sukupuolikulttuuriset rajanvedot kaupunkitilassa: tyttöihin kohdistuva seksuaalinen maine ja häirintä kontrollin muotona 

Esitysten abstraktit

Flowtaide kaupunkitiloissa: luovan toiminnan valta-asetelmat

Maaria Hartman & Heta Mulari (Tampereen yliopisto)

Tarkastelemme esityksessämme nuorten aikuisten tapoja toimia kaupunkitiloissa flowtaiteen kautta. Aineistonamme ovat Into the Flow -tutkimushankkeen osallistuvan havainnoinnin kenttäpäiväkirjat sekä haastatteluaineistot. Tutkimme hankkeessa alakulttuurisia nuorten aikuisten ja aikuisten flowtaideyhteisöjä.

Flowtaiteella viitataan hankkeessa esimerkiksi luovaan liikkeeseen ja tanssiin, välinemanipulaatioon, tulitaiteeseen sekä näiden yhdistelmiin. Konkreettisia esimerkkejä kaupunkitilassa ovat esitykset, bileet, mielenosoitukset, tai vapaamuotoinen hengaaminen ja harjoittelu yhdessä. Tutkimme flowtaidetta alakulttuurisena, taiteellisena, yhteisöllisenä ja kehollisena tapana ottaa kaupunkitilaa haltuun, tähän liittyviä valtasuhteita sekä poliittista osallistumista ruohonjuuritasolla.

Tässä esityksessä käsittelemme seuraavia kysymyksiä: Millaisia kaupunkitilan haltuunottamisen tai ympäristöihin sulautumisen tapoja tulee esiin havainnoissamme sekä keskusteluissa tutkimukseen osallistuneiden kanssa? Millä tavoin flowtaide mahdollistaa kaupunkitilojen luovaa käyttöä ja millaisia haasteita siinä on? Minkälaisia valta-asetelmia, neuvotteluja ja valintoja sisältyy flowtaiteen tekemiseen kaupunkitiloissa, sekä tekijöiden kesken että tekijöiden ja muun ympäristön välillä? Entä millaisia ovat flowtaiteen yhteiskunnalliset ulottuvuudet ja muutospotentiaalit?"

”Vanhemmat ihmiset eivät ole kauhean tietoisia” – käsityksiä, kokemuksia ja tulkinnallisia kamppailuja roadman-ilmiöstä

Karla Malm (Nuorisotutkimusverkosto), Erica Åberg (Turun yliopisto), Jaana Gröhn & Malissa Wadunombi (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu), Sofia Laine, Eila Kauppinen & (Nuorisotutkimusverkosto)

Vuonna 2020 heräsi suomalaismediassa keskustelu niin sanotuista ”huolta aiheuttavista nuorten ilmiöistä”. Taustalla oli ennen kaikkea Helsingin Sanomien artikkeli keskustassa liikkuvista, mahdollisesti vaarallisiksi luonnehdituista nuorisoryhmittymistä. Uutisoitiin nuorten väkivaltaisista yhteenotoista ja teräaseiden kantamisesta kaupunkitilassa. Keväällä 2021 mediassa esiintyi yhä useammin hahmo, roadman, jonka pukeutumistyyliä ja merkkivaatteita eriteltiin yksityiskohtaisesti. Roadman liitettiin nuorten keskuudessa tapahtuviin ryöstöihin, teräaseisiin sekä rikollisen elämäntavan ihannointiin. Sosiaalisessa mediassa leviävät kuvastot ja musiikkivideot, joilla esitellään esimerkiksi aseita ja huumausaineita, herättivät aikuisyhteiskunnassa huolta. Esitysten pelättiin lisäävän rikollisuuden vetovoimaa nuorten keskuudessa – siitä huolimatta, että aiemman tutkimuksen mukaan verkkoesityksiä ja -keskusteluja tulisi käsitellä irrallaan tosielämän rikollisesta toiminnasta.

Nuorten paikkataju ja huolet korona-ajassa ja sen jälkeen -tutkimushanke (2021–2023) sai alkunsa noista keskusteluista; tavoitteena oli ottaa tarkasteluun nuorten itsensä huolet – sekä arjen ilonaiheet – nuoriin liitettyjen huolten, jopa moraalipaniikkien, sijasta. Aineistona toimivat kaupunkitilassa havainnoineiden, nuorten ja jalkautuvan nuorisotyön opastamien tutkijoiden kenttäpäiväkirjat, nuorten tuottama aineisto (mm. kirjoitukset) sekä haastattelut.

Tarkastelemme roadmania yleiseurooppalaisena, digitalisoituneena ilmiönä: nuorisokulttuurisena liikehdintänä ajassa, jota leimaavat apokalyptistä lähentelevä ylikulutus ja materialismi, maailmanlaajuinen pandemia sekä Euroopassa käytävä sota. Ilmiön maarajoja kunnioittamaton liikehdintä nostaa esiin myös kiinnostavan kysymyksen siitä, millaisen muodon roadmanin hahmo ottaa paikallisissa konteksteissa. Kysymme, millaisia olemisen ja elämisen tapoja roadman-ilmiön voidaan nuorten esittämien tulkintojen ja havainnoinnin perusteella katsoa tarjoavan – staattisia ryhmäjäsenyyksiä ennalta olettamatta, ameebamainen liikehdintä ja vellonta sekä käsitteen jatkuva muovautuvuus mielessä pitäen. Yhteiskunnan toivottavina pitävien arvojen näkökulmasta roadman-ilmiö on usein mielletty kapinalliseksi, mutta tämän tulkinnan mielekkyys on yhä avoin kysymys – missä määrin roadman-ilmiö ilmentää kapinointia yhteiskunnan arvostuksia kohtaan, missä määrin heijastelee niitä äärimmilleen vietynä? Tulkinnallisia kamppailuja jäljittäessämme annamme etusijan sille, millä tavoin nuoret itse ymmärtävät roadman-ilmiön Suomessa 2020-luvulla.

Sukupuolikulttuuriset rajanvedot kaupunkitilassa: tyttöihin kohdistuva seksuaalinen maine ja häirintä kontrollin muotona

Anni Nyyssölä (Nuorisotutkimusseura)

Vaikka kaikilla tulisi olla yhtäläinen oikeus kaupunkitilaan, kontrolloidaan toisten tilankäyttöä enemmän kuin toisten. Hengailevien tyttöjen olemiseen kaupungilla puututaan jatkuvasti huutelulla ja muulla häirinnällä. Vuonna 2017 käynnistynyt Me too -kampanja on herättänyt keskustelua naisten kohtaaman seksuaalisen häirinnän ympärillä, mutta nuoriin tyttöihin kohdistuvan häirinnän määrä ei kuitenkaan ole tämän jälkeen vähentynyt – päinvastoin. Vuoden 2021 Kouluterveyskyselyn mukaan nuoret tytöt kokevat seksuaalista häirintää yhä enemmän internetissä ja puhelimella, mutta myös julkisissa tiloissa tapahtuvan häirinnän määrä on kasvanut. Julkisille paikoille sijoittuvaa häirintää koetaan eniten isoissa kaupungeissa. Syksyllä 2022 valmistuneessa maisterintutkielmassani olen tarkastellut seksuaalisen maineen ja häirinnän avulla hengaileville tytöille asetettavia rajoja ja niiden valvomista.

Esityksessäni käsittelen maisterintutkielmani keskeisiä tuloksia. Tutkielmassani olen lähestynyt seksuaalista mainetta ja häirintää sukupuolisena rajatyönä, jonka avulla kaupungilla hengailevat nuoret tekevät kaksinapaista jakoa tyttöjen ja poikien sekä ”hyvien” ja ”huonojen” tyttöjen välillä. Tutkielmassani kysyn, millaista sukupuolikulttuuria kaupunkitiloissa hengailevien tyttöjen seksuaaliselle maineelle ja häirinnälle antamat merkitykset rakentavat. Maisterintutkielmani haastatteluaineisto syntyi osana Nuorten paikkataju ja huolet -hanketta elokuussa 2021
.
Tutkielmani valossa julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa hengailevien nuorten yhteisöihin paikantuva sukupuolikulttuuri näyttäytyy varsin hierarkkisena. Tietty tyttö saa helposti huoran leiman, jos muut nuoret tulkitsevat hänen ylittäneen toiminnallaan sopivan rajat. Hengaileville tytöille on arkipäiväistä, että tuntemattomat pojat huorittelevat heitä mielivaltaisesti ja aikuiset humalaiset miehet rikkovat heidän rajojaan huutelemalla, perään lähtemällä ja koskettelemalla. Vaikka häirintää kokeneita myös puolustetaan, voidaan häirintää kohdannut tyttö asettaa vastuuseen kokemastaan, mikä saattaa johtaa häirinnän kokemuksista vaikenemiseen. Tytöt eivät kuitenkaan hyväksy heille asetettuja rajoja ja kontrollia sellaisinaan, vaan kuvailevat rajatyötä ja poikien roolia siinä varsin kriittisesti.

Hengailevien tyttöjen kuvaukset seksuaalisesta maineesta ja häirinnästä ovat monin paikoin toisintoa vuosituhannen vaihteeseen sijoittuvasta tutkimuksesta, mikä kuvastaa hyvin sukupuolikulttuureja rakentavien merkitysten, arvojen ja uskomusten muutoksen hitautta. Sukupuolikulttuurien muutos on kuitenkin vääjäämätöntä, ja esimerkiksi sosiaalisella medialla on yhä suurempi rooli nuorten hengailussa ja heidän tekemässään sukupuolisessa rajatyössä.

Getting the “best of both worlds”? – young adults balancing between their childhood regions and new domiciles

Sinikka Selin (Itä-Suomen yliopisto)

Belongingness refers to a human emotional need to affiliate with a group. It has many positive outcomes for the individual, e.g., it increases the psychological wellbeing. Particularly important belonginess is for young people as it is closely linked with identity building. The group or community which one wants to affiliate with can vary a lot. It can be a closely inter-linked group of friends who have the same hobby, or the group can be larger and more abstract consisting of a large group of people who one does not know personally. E.g., it can be linked with regional identity as in this paper.

The paper examines young adults who affiliate with being Karelian and consider this as an important part of their identity. They are born and raised in the Finnish provinces of South or North Karelia. After moving to Helsinki metropolitan area to study or work they have started to reflect on their home region and its meaning to them. The paper deals with this reflection that attaches both positive and negative connotations to the home region.

The ongoing research is part of the research project Urban Karelianity conducted at the University of Eastern Finland.

Nuoret arkisen rauhan tekijöinä

Anna Sofia Suoranta (Tampere University)

Tämä esitys käsittelee kaupunkilaisnuorten arkista rauhaa. Arkinen rauha rauhantutkimuksessa tarkoittaa ruohonjuuritason toimintaa ja käytäntöjä, joiden kautta arjessa on mahdollista elää esimerkiksi erilaisuuden, jännitteiden ja valtasuhteiden kanssa rauhanomaisesti. Esitys lähtee nuorten arjen tasolta ja laajentaa siitä rauhan problematisointiin sekä arkisen rauhan käsitteeseen. Argumentointi rauhan osalta perustuu seuraaviin kahteen perusolettamaan: 1. Rauha on toimintaa, eikä ainoastaan abstrakti olemisen tila tai päätepiste. 2. Rauha on osa jatkumoa, eikä ainoastaan joko/tai-tyyppinen vastapari sodalle. Arjen näkökulma tuo mahdollisuuden pohtia rauhan, konfliktien ja väkivallan samanaikaista läsnäoloa.

Lähtökohtana esitykselle ja sen taustalla olevalle väitöskirjatutkimukselle on nuorten arki vapaa-ajalla rauhanomaisiksi luetuissa konteksteissa: Suomessa Helsingissä ja Ruotsissa Malmössä. Ruotsin erityisesti nuoriin henkilöityvät jengiväkivaltaisuudet ja pelko saman toistumisesta Suomessa luovat mielenkiintoisen kontekstin tapahtumille, joiden näyttämöinä toimivat pitkistä rauhanajoista nauttineet valtiot ja niiden kaupungit. Keskustelua tilanteesta tuntuvat käyvän julkisuudessa kaikki muut, paitsi nuoret ja mielipiteitä aiheeseen löytyy aikuisilta hanakasti.

Pohdinnassa on, miten digitaalinen maailma voidaan ottaa osaksi nuorten arkisen rauhan tutkimista. Tässä vaiheessa on selvää, että sen irrottaminen yhtälöstä on paitsi tarpeetonta, myös mahdotonta.