Nuorten työelämäsiirtymät ja työllistymistä tukevat palvelut

Puheenjohtajat:
Mirja Määttä (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu), mirja.maatta(at)xamk.fi
Frida Westerback (Helsingin yliopisto), Frida.Westerback(at)helsinki.fi

Työryhmä kokoontuu keskiviikkona 9.11. klo 16.15–18 ja torstaina 10.11. klo 9–11.

Nuoret, joilla on haasteita työllistymisessä, käyttävät eniten työllistymistä edistäviä ja valmentavia palveluja. Palveluja käytetään tarpeeseen, mutta niiden käyttöä edellytetään usein myös sosiaaliturvan, kuten työmarkkinatuen, ehdoissa. Palvelut ja etuudet on sidottu yhteen ja niistä on tarkoitus edetä työelämään. Nuorten työllistymisen haasteet ovat yksilöllisiä, esimerkiksi koulutukseen, terveydentilaan ja työkykyyn liittyviä, mutta ne ovat myös rakenteellisia ja alueellisia – erityisesti syrjäseuduilla nuorilla ei ole laajoja työmahdollisuuksia. Työllistymistä estävät myös työelämän korkeat koulutus-, kielitaito- ja kokemusvaatimukset sekä syrjinnän eri muodot. Ratkaisuja nuorten työllistymiseen etsitään yksilöä motivoivista ja valmentavista palveluista sekä työelämän ja nuorten kohtauttamisesta ja kynnysten madaltamisesta. Keskeisiä toimijoita ovat ammattiopistot, työpajat, TE-palvelut, työllisyyden kuntakokeilut, Ohjaamot, valmennusyritykset sekä työllistymistä edistävät monialaiset yhteispalvelut.

Työllistymistä tukevia toimia on kritisoitu niiden yksilöön kohdistuvista muutospyrkimyksistä yhteiskunnan rakenteellisten muutostarpeisiin vastaamisen sijasta. Huolta on kannettu myös palvelujen stigmatisoivista vaikutuksista. Nuorten kokemukset työllistymistä tukevissa palveluissa ovat moninaisia ja niitä on tutkittu melko paljon. Keskiössä ovat olleet nuorten kokemus palvelun hyödyistä oman hyvinvoinnin ja koulutus- ja työllistymissuunnitelmien edistymisen näkökulmasta. Yksittäisten palvelujen vaikuttavuutta on arvioitu myös koulutukseen ja työhön siirtymisten näkökulmista, mutta laajempaa palveluja teoretisoivia ja palveluprosesseja tarkastelevaa tutkimusta on vähän. Miten työllistymisen tukimuotoja perustellaan, mitä niiltä odotetaan? Mitä pitkäaikaisia vaikutuksia palveluilla on? Millainen nuoruus niissä piirtyy, mikä niissä on nuorille mahdollista?

Työryhmän esitykset

Keskiviikkona 9.10. klo 16.15–18

Torstaina 10.11. klo 9–11

Esitysten abstraktit

Nuoren toimintakyvyn arviointi ja harkinta Kelan NUOTTI-valmennuksessa

Ismo Ukkola & Riitta Seppänen-Järvelä (Kansaneläkelaitos)

NUOTTI-valmennus on matalan kynnyksen ammatillista kuntoutusta 16–29-vuotiaalle nuorelle, jonka toimintakyvyn heikkeneminen estää tai rajoittaa nuoren omaa tulevaisuuden suunnittelua, opiskeluun pääsyä, opiskelua tai työllistymistä. Palvelun tarkoituksena on auttaa nuorta hahmottamaan tulevaisuuttaan ja kehittää nuoren voimavaroja. NUOTTI-valmennuksen hakeminen ei edellytä todettua sairautta tai lääkärinlausuntoa, ja palvelua haetaan suullisella hakemuksella, jonka yhteydessä toimintakyky arvioidaan Kelassa. Uudenlainen hakuprosessi lisää ratkaisutyössä käytettävää harkintaa, ja tässä esityksessä käydään läpi NUOTTI-valmennuksen ratkaisutyön tutkimusta.

NUOTTI-valmennus on yksi Kelan nuoren ammatillisen kuntoutuksen palveluista, joita on järjestetty Kelassa vuoden 2019 alusta voimaantulleen lakimuutoksen (HE 133/2018) myötä. Lakimuutos oli jatkumoa aiemmalle lakimuutokselle, jolla ammatillisen kuntoutuksen myöntöehtojen painotusta pyrittiin suuntaamaan asiakkaan kokonaistilanteen huomioimiseen ja lisäämään Kelan ammatillisen kuntoutuksen saavutettavuutta nuorille. Uuden lakimuutoksen tarkoituksena on edelleen helpottaa työelämän ja opiskelujen ulkopuolella olevien nuorten osallistumista kuntoutukseen ja siirtymistä viimesijaiselta toimeentulotuelta ensisijaisten etuuksien ja aktivoivien palvelujen piiriin.

Lakimuutoksessa säädettiin myös nuoren ammatillisen kuntoutuksen ajalta maksettavaa kuntoutusrahaa niin, että sen maksaminen on kyseisen palvelun ajalta jatkuvaa. Kuntoutusrahaa koskevilla muutoksilla tavoitellaan kannustinta osallistua kuntoutukseen, nuoren toimeentulon turvaamista kuntoutuksen ajalle ja toimintakyvyltään heikentyneiden nuorten muiden etuuksien aktivointivelvoitteiden välttämistä. Myös NUOTTI-valmennus on yksilöä aktivoivaa, mutta kuten ammatillinen kuntoutuksessa yleensä, sillä on tarkoitus lisätä yksilön valmiuksia ja mahdollisuuksia työllistyä kestävällä tavalla mahdollisimman nopean työllistymisen sijaan.

Ottaen huomioon palvelun tarkoituksen orientoida nuorta tulevaisuuden suunnittelemiseen ja pyrkimyksen lisätä saavutettavuutta diagnoosittomuudella ja suullisella hakemisella, on aiheellista kysyä, miten toimintakykyä arvioidaan Kelassa tehtävässä nuoren haastattelussa ja minkälaista harkintaa päätöksenteossa käytetään. Kelan toteuttamassa, meneillään olevassa tutkimuksessa uudenlaista hakuprosessia tarkastellaan monimenetelmällisellä tutkimusasetelmalla, jossa aineisto on kerätty ratkaisutyöntekijöille suunnatulla kyselyllä marraskuussa 2021 (n = 61) ja haastatteluilla tammi-helmikuussa 2022 (n = 6). Kyselyaineisto analysoidaan deskriptiivisillä menetelmillä ja haastatteluaineisto sisällönanalyysillä. Tulokset yhdistetään tutkimuskysymyskohtaisesti, ja niistä raportoidaan syksyllä 2022.

Monialainen yhteistyö ja nuorten työllistymistä tukevat palvelut nuorten työelämäsiirtymissä

Sari Pitkänen (MDI Public Oy)

Nuorten työelämäsiirtymiä tukevissa palveluissa niiden monialaisuus ja moniammatillisuus ovat sekä vahvuus että haaste. Vaikka nuori saa todennäköisemmin tarvitsemansa avun eri alan työntekijöiltä, monialainen työote on vaikeampaa toiminnan organisoinnin näkökulmasta. TE-palveluissa on tehty useita uudistuksia, joissa on pyritty korostamaan asiakkaiden ohjautumista palvelutarpeen arviointiin ja sen myötä nopeammin parhaiten sopivimpiin palveluihin. Monialaiset palvelut, joissa tehdään aiempaa tehostetumpaa palvelutarpeen arviointia, ovat olleet hyödyllisiä nuorille. Tästä ovat esimerkkinä työllistymistä edistävät monialaiset yhteispalvelut (TYP-toiminta) (Pitkänen, Harkko & Lehikoinen 2019) sekä Ohjaamot (Määttä toim. 2017, Valtakari ym. 2020).

Vaikka nuorilla aktiivisen työvoimapolitiikan työllisyysvaikutukset ovat usein muita ikäryhmiä paremmat, nuoret ovat olleet väliinputoajia digitalisoituneissa työnvälityspalveluissa ja nuorten on koettu kaipaavan lisäresurssia työnvälitystyössä. (Ala-Kauhaluoma ym. 2016) TE-palveluissa keväällä 2022 käyttöön otettu pohjoismainen työvoimapalvelumalli saattaa itse asiassa heikentää palvelutarpeen arviointia ja heikentää toimenpiteiden vaikuttavuutta, kun tarveharkintaa ei sallita. TE-palveluiden työllisyysvaikutusten arvioinnissa onkin tärkeää tarkastella, millä keinovalikoimalla johonkin asetettuun työllisyystavoitteeseen voitaisiin päästä. (Räisänen 2019)

Keväällä 2022 valmistuneen nuorten syrjäytymisen rahavirtoja selvittäneen tutkimuksen tulokset vahvistivat aiempien tutkimusten kuvaa siitä, ettei mikään taho kanna kokonaisvastuuta nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. (Leskelä ym. 2022) Lisäksi monialaisessa TYP-toiminnassa ja Ohjaamoiden toiminnassa sekä käynnissä olevissa työllisyyden kuntakokeiluissa on alueellista hajontaa ja eroavuutta nuorten osuudessa. Vaikka vaihtelevat mallit mahdollistavat paikallisten tarpeiden huomioimisen, tilanne on haasteellinen nuorten yhdenvertaiselle palveluiden saatavuudelle. Tuleva TE-palvelut 2024 -uudistus siirtää vastuun työllisyyden hoidosta kunnille, ja vastuu maahanmuuttajien ja työvoiman ulkopuolella olevien henkilöiden kotoutumisesta vahvistuu kunnissa. Suurten uudistusten edessä on tärkeää pysähtyä tutkimusten havaintojen perusteella sen äärelle, missä määrin uudistusten voi ennakoida tuovan vanhaa, uutta ja lainattua.

Syksyllä 2022 julkaistavassa TEMin toimeksiannosta tehdyssä tutkimuksessa on tuotettu tietoa siitä, miten nuori huomioidaan palvelutarpeen arvioinnissa ja palveluiden toteutuksessa fyysis-psyykkis-sosiaalisena kokonaisuutena työelämälähtöisissä palveluissa ja monialaisissa palvelumalleissa. Esityksessä kerrotaan nuorten parissa toimivien näkemyksistä ja URA-järjestelmästä poimittujen toimintasuunnitelmatekstien perusteella tehdyistä havainnoista ja suosituksista.

Ei mitään turhaa digistelyä, vaan elämää ja osallisuutta varten! Digitaitoja ja yhteisöllistä digitaalista ohjausympäristöä kehittämässä työpajatoiminnassa

Marjo Kolehmainen & Rosa-Maria Tuisku (Humanistinen ammattikorkeakoulu)

DigiGym on tarjonnut toiminnallista digitaitojen harjoittelua työpajatoimintaan osallistuneille. Hanketta ovat toteuttaneet Humanistinen ammattikorkeakoulu ja Valo-Valmennusyhdistys ry Jyväskylässä. Digitaitojen harjoittelulla on kehitetty digitaalista yhteisöllistä ohjaus- ja valmennusympäristömallia työpajatoimintaan sekä digitaitojen valmennusohjelmaa. Kehitystä on tehty yhdessä 18-35 -vuotiaiden kuntouttavan työtoiminnan ja sosiaalihuoltolain työtoiminnan osallistujien ja heidän ohjaajien kanssa Valo-Valmennusyhdistyksen työpajatoiminnassa Jyväskylässä.

Toiminnan tavoitteena on ollut yhteisöllinen ja positiivinen ilmapiiri treenata monipuolisesti digitaitoja, lisätä osallistujien digiosaamista ja toimintamahdollisuuksia digiyhteiskunnassa sekä kehittää työpajojen ohjaus- ja valmennustoimintaa digitaalisessa ympäristössä.

Toimintana on ollut työpajatoiminaan osallistuneille toteutettu digitaitojen ja yhteisöllisen ohjausympäristön alkuselvitys, viikoittaiset toiminnalliset digitreenit eli workshop-koulutukset eri digitaitojen osa-alueista sekä yhteiskehittämisen mallit kuten kuukausittainen DigiBrunssi. Tarvittaessa osallistujat ovat saaneet akuutteihin ja henkilökohtaisiin digitaitoihin liittyviin elämäntilanteesta nouseviin tarpeisiinsa yksilövalmennusta.

Toimintamme on tuottanut kokemuksia ja havaintoja, kuinka toiminnalla digitaitojen oppimisessa on pyritty vahvistamaan osallistuneiden minäpystyvyyttä, toimijuutta ja osallisuuden kokemuksia. Lisäksi tuomme esiin havaittuja tekijöitä ja reunaehtoja työpajatoiminnassa olevien nuorten mukaan saamisesta digitaaliseen yhteisölliseen toimintaan. Esittelemme erilaisia malleja ja menetelmiä, joiden avulla olemme toteuttaneet digitaitojen harjoittelua, digitaalista yhteisöllistä toimintaa sekä digitaalista ohjausympäristöä.

DigiGym -hanketta (1.10.2021-31.8.2023) osarahoittaa Euroopan sosiaalirahasto vuosina 2021–2023. Hanketta rahoitetaan osana unionin covid-19-pandemian johdosta toteuttamia toimia.

Nuorten työpajatoiminta yhteiskunnallista tehtäväänsä määrittämässä

Mirja Määttä, Juvenia (XAMK)

Työpajojen julkilausuttuna tavoitteena on edistää nuorten sosiaalista vahvistumista ja päästyä koulutukseen ja työelämään. Tekeillä olevassa tutkimuksessa tarkastelen työpajavalmentajien ryhmähaastattelujen (kolme erilaista pajaa eri puolilla Suomea) valossa nuorten työpajatoiminnan pyrkimyksiä, toimintatapoja ja haasteita. Useat hallinnolliset uudistukset, mm. oppivelvollisuuden laajentaminen, hyvinvointialueuudistus, TE-palvelujen siirtyminen kuntiin, haastavat työpajatoimintaa sanottamaan toimintaansa ja merkitystään sekä löytämään palvelun tuottamiseen uudenlaisia yhteistoimintamalleja. Myös haastavat nuorten elämäntilanteet edellyttävät työpajoilta monenlaista osaamista.

Työpajat ovat uudistuksissa eri asemissa organisaatiomuotonsa ja toimintansa perusteella, erityisesti kunnallisten työpajojen toimintaedellytykset huolettavat. Osa työpajoista ja niiden valmennusmuodoista panostaa nuorten arjen- ja elämänhallinnan lisäämiseen, osa toimii tiiviisti työmarkkinoiden kyljessä. Kirjo on suurta, nuorten tarpeet moninaisia. Esittelen työryhmässä tutkimukseni lähtökohtia ja alustavia tuloksia. Pohdin myös millä keinoilla työpajojen linjauksia ja eroja voisi hahmotella."

Nuorten ohjauspalveluiden vaikuttavuuspuhe

Minna Vilkman & Mira Kalalahti (Jyväskylän yliopisto)

Koulutus- ja työelämäsiirtymien tukemiseksi tuotettuihin ohjauspalveluihin kohdistuu useita erilaisia niiden vaikuttavuuteen liittyviä odotuksia. Tavoitteena on esimerkiksi yksilöiden ohjaaminen heille sopivaan koulutukseen ja työhön. Palvelut auttavat yksilöitä tekemään valintoja ja kehittämään taitojaan sekä tukevat heidän osallistumistaan koulutukseen ja työmarkkinoille. Pyrkimyksenä voi olla myös kehittää palvelujärjestelmän kokonaisuutta (esimerkiksi muuttaa tai luoda uusia ohjauksen työtapoja). Ohjauspalveluilla on myös yhteiskunnallisia tavoitteita, kuten osallisuuden ja yhtäläisten mahdollisuuksien turvaaminen tai taloudellisen kehityksen edistäminen. Tavoitteet vaikuttavat siihen, minkälaisiksi ohjauspalvelut muovautuvat.

Tutkimuksessamme tarkastelemme ohjauspalveluita vaikuttavuuden näkökulmasta. Kysymme, miten ohjauspalveluiden asiantuntijat puhuvat palveluille asetetuista tavoitteista sekä niiden saavuttamisen keinoista ja merkityksestä. Etsimme puheesta erilaisia odotuksia ja niiden jännitteistymistä koulutus- ja työelämäsiirtymissä.

Tutkimusaineistonamme toimii 37:n ohjausalan asiantuntijan haastattelupuhe. Haastattelut on toteutettu 2019-2020 yhdessä keskisuuressa ja yhdessä suuressa kunnassa. Haastateltavien työnkuvat vaihtelivat ohjaus- ja valmennustehtävistä niiden suunnitteluun sekä hallinnointiin.

Haastattelun teemat olivat: 1) Yhteistyö ja asiantuntijuuden jakaminen; 2) Ohjaustyön raamit ja hallinta; 3) Ohjaajan ja ohjattavan ohjaustyö; 4) Ohjaustyön tulevaisuus. Teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä olemme ensin erottaneet haastatteluista puheen, jossa ohjauksen asiantuntijat kertovat ohjauspalvelujen kohdentamisesta ja tavoitteenasettelusta. Tätä puhetta olemme analysoineet kolmen näkökulman - yksilön, järjestelmän ja yhteiskunnan - kautta.

Nostamme ryhmän teemaan liittyen esityksessämme esiin erityisesti tutkimuksemme havaintoja siitä, miten ohjattava asemoidaan osaksi yleisempää ohjauspolitiikan vaikuttavuuden tavoittelua. Keskustelemme myös siitä, miten ohjauksen vaikuttavuuspuhe jännitteistyy eri tavoin eri asiantuntijapositioissa, kuten opinto-ohjauksessa, nuorisotyössä, työvoimapalveluissa tai hallinnossa. Ohjauksen vaikuttavuuteen liittyvät myös monialainen yhteistyö, resurssit sekä ohjattavien eri elämäntilanteet ja riskialttius, kuten koulupudokkuus.

Koulutukseenhakuvelvoite ja koulutuspoliittiset uudistukset. Nuorten ohjaaminen työllisyyspolitiikan ja koulutuspolitiikan risteyskohdissa

Lotta Haikkola (Nuorisotutkimusverkosto) & Silja Uusikangas (Allianssi)

Esitys käsittelee nuoriin kohdistuvien ohjaamiseen tähtäävien politiikkatoimien ristiriitaisuuksia koulutukseen hakuvelvoitteen näkökulmasta. Koulutukseen hakuvelvoite on nuorten työttömyysturvaan liittyvä erityinen ehto. 18–24-vuotiaan nuoren, jolla ei ole ammatillisia valmiuksia antavaa tutkintoa, tulee työttömyysetuutta saadakseen hakea keväisin yhteishaussa tutkintoon johtavaan koulutukseen. Samalla koulutuspolitiikassa on tehty useita muutoksia, joiden tavoite on saada nuoret siirtymään nopeammassa tahdissa perusopetuksesta toiselle asteelle ja jatkokoulutukseen. Tästä seuraa osittain ristiriitaisia ohjauskeinoja. Tätä ristiriitaa tulkitaan tarkastelemalla nuorten aseman eri politiikkatoimien ja politiikan sektorien leikkauspisteessä. Nuoria ohjataan sekä koulutuspolitiikan että työllisyyspolitiikan keinoin. Nuorten ohjausta tulisi kehittää yhtenä kokonaisuutena ja tarkastella ohjauskeinojen ja sosiaaliturvan suhdetta. Esitys perustuu TE-toimistojen, Ohjaamojen, ammatillisen opetuksen ja ammattikorkeakoulujen työntekijöiden haastatteluihin ja nuorilta koottuun kyselyaineistoon.

Työn merkitys nuorille miehille

Tuija Koivunen (Itä-Suomen yliopisto)

Puheenvuorossa tarkastelen tapoja, joilla nuoret miehet suhtautuvat suomalaiseen työelämään ja palkkatyöhön sekä omaan tilanteeseensa suhteessa työhön. Palkkatyö on ollut keskeinen sukupuolen ja vallan harjoittamisen areena, mutta kaikilla miehillä ei ole pääsyä tälle areenalle. Lisäksi kansainvälisessä tutkimuksessa on todettu, että nuorten miesten suhtautuminen työelämään on muuttunut viimeisen 15 vuoden kuluessa työelämän ja talouden muutosten myötä. Tutkimuksen empiirisen aineiston muodostavat 11 nuoren miehen haastattelut. Haastatteluhetkellä he olivat iältään 19–30-vuotiaita opiskelijoita, työllisiä tai työttömiä. Miehistä kolme opiskeli, neljä oli työttömänä ja neljä oli töissä. Tämä on karkea jako heidän pääasiallisen tilanteensa perusteella, sillä opiskelijat kävivät myös töissä opintojensa ohella, työttömät tekivät töitä ja työlliset suunnittelivat opintoja. Toisin sanoen lähes kaikkien tilanne oli haastatteluhetkellä moniulotteinen, vaikka heidät voikin jakaa opiskelijoihin, työttömiin ja työllisiin.

Keskeinen tulos on, että nämä miehet eivät määritä itseään työelämässä ansioitumisella ja johtaviin tai päättäviin asemiin nousemisella. Näin ollen urakehityksellä ei ole ensisijaista merkitystä näille nuorille miehille, eivätkä he ole valmiita omistautumaan työlle tai edes työskentelemään millä ehdoin tahansa.

Alustus pohjautuu Nuorisotutkimus-lehteen hyväksyttyyn artikkelikäsikirjoitukseen.

Ahdas työmarkkinakansalaisuus. Nuorten aikuisten kertomuksia työstä, työmarkkinoista ja yhteiskunnallisesta osallisuudesta

Susanna Ågren & Jenni Kallio (Tampereen yliopisto, ALL-YOUTH-hanke)

Yhtenä keskeisenä kansalaisuuteen liittyvänä velvollisuutena on pidetty osallistumista palkkatyöhön. Odotamme ihmisten osallistuvan yhteiskuntaan ”aktiivisina”, ”tehokkaina”, ”vastuullisina” ja ”yrittäjämäisinä” yksilöinä. Työllä on lisäksi vahva moraalinen asema identiteetin määrittäjänä, ja myös nuoret oppivat tulkitsemaan arvonsa yhteiskunnassa työelämäsuhteensa kautta (Farrugia 2021).

Pyrkiessään kohti yksilön oikeuksia, velvollisuuksia ja mahdollisuuksia yhteiskunnassa määrittävää työmarkkinakansalaisuutta nuoret kohtaavat haasteita ja ristiriitoja, jotka liittyvät sekä työmarkkinoiden pirstoutumiseen ja epävarmuuteen että työn koventuneisiin ja ekologisesti ja sosiaalisesti kestämättömiin vaatimuksiin. Monet tutkijat ovat korostaneet, etteivät työmarkkinoiden vaatimukset vastaa nuorten omia arvoja ja käsityksiä hyvinvoinnista ja kestävän yhteiskunnan rakentumisesta (esim. Helne & Hirvilammi 2022). Työmarkkinakansalaisuuden normatiivisuus häivyttää myös sitä, miten nuoret itse ymmärtävät omat tavoitteensa ja oman hyvinvointinsa, ja millä muilla tavoin he haluavat osallistua kansalaisina ja muodostaa omaa suhdettaan yhteiskuntaan (Harris, Cuervo & Wyn 2021; Kelly 2017; Smith ym. 2005).

Esityksessämme tarkastelemme nuorten aikuisten käsityksiä tulevaisuudestaan kansalaisina. Kysymme, millaisia mahdollisuuksia kuulua ja osallistua yhteiskuntaan nykyinen työmarkkinakansalaisuus tarjoaa nuorille aikuisille ja millaisen osallistumisen se sulkee pois. Esitys perustuu tutkimuksiin, joissa olemme tarkastelleet erilaisissa elämäntilanteissa olevien nuorten aikuisten neuvotteluja yhteiskunnallisesta osallistumisestaan. Tutkimusaineisto kattaa yli 100 nuoren aikuisen haastattelut ammatillisissa oppilaitoksissa, ammattiin valmistuneiden nuorten parissa, Ohjaamoissa (Määttä 2018, 2019) sekä SPR:n Nuorten turvataloilla.

Tutkimustemme mukaan työhön liittyvät odotukset aiheuttavat nuorille aikuisille paineita ja epäonnistumisen kokemuksia, varsinkin jos heidän yrityksensä päästä työelämään eivät suju normatiivisten odotusten mukaisesti. He esittävät voimakasta kritiikkiä nykyistä työelämää kohtaan ja kertovat pyrkimyksistään muokata työelämää inhimillisemmäksi ja joustavammaksi. Samalla he saattavat haluta osallistua yhteiskuntaan myös muilla tavoilla, mitä yhteiskunta ei aina tunnusta arvostetuksi kansalaisuudeksi. Tutkimuksemme valossa esitämme, että näillä nuorten aikuisten kriittisillä ajatuksilla sekä heille hyvinvointia tuottavalla yhteiskunnallisella osallisuudella, joka ei mahdu työmarkkinakansalaisuuden kapeaan kehykseen, on laajemmin merkitystä kestävän yhteiskunnan rakentamisen näkökulmasta.

Takaisin työryhmien esittelysivulle.