Nuorten sosiaalisen kanssakäymisen digitalisoituminen covid-19 pandemian aikana ja sen ulkopuolella

Puheenjohtaja: Marianne Silvan-Lempinen (Turun yliopisto)

Työryhmä kokoontuu keskiviikkona 9.11. klo 16.15–18.00 (hybridi).

Nuoruus on monella tavoin kriittinen elämänvaihe, jonka aikana yksilön kehityksessä tapahtuu merkittäviä biologisia, fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia. Nyky-nuorten elämää kehystävässä yhteiskunnassa myös digitalisaatiolla on oma merkittävä roolinsa. Ajanviete, keskinäinen kanssakäyminen, koulu, opiskelu ja asiointi tapahtuvat aiempaa enemmän digitaalisin välinein ja alustoin. Kiitos covid-19 pandemian, koulunkäynti, opiskelu ja muu sosiaalinen kanssakäyminen tapahtui kahden vuoden ajan lähes ekslusiivisesti etänä, digitaalisin välityksin. Voidaankin sanoa, että sosiaalinen elämä siirtyi lähes kauttaaltaan tietoverkkoon korona -pandemian ajaksi.

Työryhmässä kysytään, miten tämä kaikki on vaikuttanut nuoriin? Onko digitaalinen kanssakäyminen tullut osaksi sosiaalista kulttuuria? Olemmeko oppineet mitään tästä tilanteesta? Onko digitalisaatio isäntä vai palvelija? Miten nuoret jaksavat pandemian jälkeen? Millä tavoin otamme huomioon digitalisoitumisen yhteiskunnalliset vaikutukset tällä hetkellä nuoren ikäluokan keskuudessa? Onko digitaalinen maailma ollut koronan aikana pelastusrengas vai piru? Ymmärrämmekö enää nuorten elämää – muuttuneissa välineissä ja konteksteissa?

Erilaiset verkkokohtaamisen muodot voidaan nähdä vuorovaikutteisen kohtaamisen olennaisina täydentäjinä. Mutta miten pitkälle voidaan ajatella digitaalisten yhteyksien korvaavan kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta nuorten parissa?

Työryhmän esitykset

Esitysten abstraktit

Adolescents’ and young adults’ experiences of well-being, health and loneliness during the COVID-19 pandemic

Jessica Hemberg, Amanda Sundqvist & Yulia Korzhina (Åbo Akademi University, Vaasa), Lillemor Östman (Luleå Municipality, Luleå, Sweden), Sofia Gylfe, Frida Gädda, Lisbet Nyström, Henrik Groundstroem & Pia Nyman-Kurkiala (Åbo Akademi University, Vaasa)

Purpose: There are large gaps in the literature on COVID-19 pandemic-related mental health outcomes and after-effects specific to adolescents and young adults. To explore adolescents’ and young adults’ experiences of well-being, health and loneliness during the COVID-19 pandemic.

Method: A qualitative exploratory design with qualitative content analysis was used. Twenty-three participants (aged 19-27; four men and 19 women) were interviewed.

Results: Four themes emerged: Changed social networks – fewer and closer contacts, Changed mental and physical health, Increased physical and social loneliness, Well-being, internal growth and need for support.

Conclusion: Adolescents’ and young adults’ experiences of well-being, health and loneliness are subtle and complex. Participants experienced changed social networks, mental and physical health, and well-being. Also, internal growth, need for support and increased loneliness were seen. Clear information on how to seek help and support from professionals should be made available.

”Me selvittiin, vaikka kaikki kiinni laitettiin!” Lukiolaisten mielenterveyden palautumisen tukeminen koronapandemian jälkihoidossa

Noora Selin & Minna Saarinen (Turun yliopisto)

Maailma muuttui rajusti 11.3.2020, kun Maailman terveysjärjestö WHO (2020) julisti koronaviruksen maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Yli kaksi vuotta myöhemmin koronapandemian leviämisen estämiseksi tehdyt rajoitukset ja suositukset ovat alkaneet tuottamaan tulosta. Pandemian aiheuttamia haasteita tullaan kuitenkin korjaamaan vielä kauan. Koronapandemia ei ole kohdellut kaikki tasavertaisesti, vaan yksilölliset erot ovat olleet suuria. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyn (2021) mukaan koronapandemian katsotaan vaikuttaneen erityisesti nuorten sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitkä tekijät lukiossa suojasivat ja kuormittivat mielenterveyttä koronapandemian aikana sekä miten pandemian jälkihoidossa voidaan tukea lukiossa opiskelevien nuorten mielenterveyden palautumista. Laadullinen aineisto kerättiin helmikuussa 2022 puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Teemahaastatteluihin osallistui yhteensä seitsemän lukiossa opiskelevaa nuorta, jotka olivat iältään 17–18-vuotiaita tyttöjä ja poikia. Haastattelut toteutettiin vallitsevan koronapandemia tilanteen vuoksi teams-etäyhteydellä. Haastatteluaineisto analysoitiin käyttäen hyväksi aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaatteita.

Pro gradu -tutkielmasta saadut tulokset kulkevat pääsääntöisesti rinnakkain aikaisempien tutkimusten kanssa. Kaikki haastatellut nuoret kokivat koronapandemian vaikuttaneen heidän mielenterveyteensä, osalla vaikutukset olivat olleet merkittävästi mielenterveyttä heikentäviä, kun taas osa kuvasi vaikutusten olleen lieviä. Analyysin avulla haastatteluaineistosta nousi esille useita mielenterveyttä suojaavia tekijöitä, jotka auttoivat nuoria selviytymään pandemian mukanaan tuomista haasteista. Toisaalta haastatellut nuoret tunnistivat myös useita tekijöitä, jotka kuormittivat mielenterveyttä lukiossa koronpandemian aikana.

Haastatteluaineiston mukaan lukiossa opiskelevien nuorten mielenterveyden palautumista voidaan tukea koronapandemian jälkihoidossa moninaisesti. Kaikki haastatellut nuoret kuvasivat tärkeimmäksi mielenterveyttä palauttavaksi tekijäksi, paluun normaaliin arkeen. Normaalilla arjella nuoret tarkoittivat opiskelua lukiossa ilman kokoontumisrajoituksia, turvavälejä, hygienia suosituksia ja pelkoa etäopetukseen siirtymisestä. Lukioympäristön ja koulun henkilökunnan koettiin olevan merkittävässä roolissa pandemian jälkihoidossa. Ensiarvoisen tärkeäksi koettiin yhteisöllisyyden, osallistavan ja mielenterveyttä tukevan ilmapiirin luominen. Nuoret toivoivat koulun henkilökunnalta kiireettömiä ja inhimillisiä kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia sekä turvallisuutta ja luottamuksellisuutta. Lukion opiskelijahuollon toivottiin lisäävän saavutettavuutta, jalkautumista, näkyvyyttä sekä tietoisuutta. Tämän tutkimuksen haastatteluaineisto antaa ajankohtaista ja merkittävää tietoa siitä, miten lukiolaisten mielenterveyden palautumista voidaan koulussa tukea koronapandemian jälkihoidossa.

Epävarmuus ja syrjäytyminen opiskelevien nuorten kokemuksissa korona-pandemian aikana

Marianne Silvan-Lempinen & Ismo Kantola (University of Turku)

Etäopiskelun aikana nuorten sosiaalisella verkostolla tai sen puuttumisella on ollut selkeä vaikutus oppimismenestykseen ja oppimismotivaatioon. Suurin osa nuorista on kertonut opiskelumotivaation laskeneen pandemian aikana sekä uusien sosiaalisten suhteiden luomisen vähentyneen. Nuorten kokema epävarmuus ja ahdistus on määrittänyt myös sen, miten suhtautua opiskelijatapahtumiin ja osallistumiseen niihin. Pandemian aikana nuorten ahdistusta lisäsi vielä se, että osallistuminen tapahtumiin koettiin hyvin pelottavana ja yhteiskunnan puolelta sanktioituna. Opiskelijanuorten sosiaalistumisen edellytyksenä on kuitenkin se, että hän pääsee osallistumaan opiskelijakulttuuriin. Nuori oppii elämässä jotain uutta ja arvokasta tulevaisuutta varten, luo uusia suhteita ja ystävyyksiä, jotka auttavat ja tukevat myös opintojen jälkeen. Tulevaisuuden kannalta on tärkeää myös se, että suhteiden avulla moni työllistyy ja pääsee osaksi yhteiskuntaa.

Tieto, jota koronasta kerrottiin aluksi, oli hyvin hajanaista ja valikoitua. Osittain tämä johtui siitä, että edes asiantuntijoilla ei ollut riittävästi relevanttia tietoa taudista tai sen kulusta. Vuoden 2020 alkupuolella tilannetta Suomessa leimasi haluttomuus uskoa koronaviruksen vaarallisuuteen. Viruksen arvioitiin käyttäytyvän kuin influenssavirus tai sen ei uskottu tarttuvan ihmisestä toiseen. Aluksi tietoa jopa jätettiin julkistamatta, koska saadut tiedot olivat vahvasti ristiriitaisia. Tiedon panttaamisen vaikutuksia nuorten hyvinvointiin ei ole tutkittu. Vahvasti tietoyhteiskunnassa elävät nuoret, jotka pystyvät hakemaan tietoa tarpeidensa mukaan, jätettiin muun yhteiskunnan tavoin pelkoon ja epävarmuuteen.

Koronaepidemian sosiaalisia vaikutuksia on pyritty pehmentämään ympäri maailman erilaisilla keinoilla. Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö ovat asettaneet työryhmän pohtimaan hyvinvoinnin ja tasa-arvon vahvistamista koronaepidemian jälkihoidossa. Mitä tämä tarkoittaa nuorten opiskelijoiden kohdalla? Kokonaistilanteen tarkka seuraaminen sekä epidemian sosiaalisten vaikutusten tutkiminen jatkossa on tärkeää hyvinvointivaltion toiminnan ja tuleviin kriiseihin varautumisen kannalta. Tämä koskee myös nuoria opiskelijoita. Opiskelijat ovat sosioekonomisesti hyvin huonossa tilanteessa, jota yleisesti pidetään ohimenevänä vaiheena. Entäpä, jos pandemian jälkeen tilanne ei parane, ja nyt pandemian aikana opiskelleet nuoret jäävät kokonaisuudessaan yhteiskunnan ulkopuolelle?

The impact of educational and developmental transitions on youth’s well-being: A systematic review.

Amanda Sundqvist, Jessica Hemberg & Pia Nyman-Kurkiala (Åbo Akademi University) & Ottar Ness (NTNU)

Transitions, defined as the psychological process of inner reorientation and adaptation to change, can lead to negative outcomes in well-being, loneliness, and mental health. Transitions can include for example, transitioning throughout educational programs, normative developmental processes, such as biological and physical maturation, moving out of the family home, migration, changes in the environment or illness-related transitions. The study aim was to examine which risk factors are present throughout educational and developmental transitions in adolescence and emerging adulthood (10-29), and to explore how mental ill-health and loneliness can be alleviated across these transitions. A systematic literature analysis was conducted during October 2021 and January 2022. 36 quantitative and qualitative articles were included in total. Articles were analyzed utilizing thematic analysis. The analysis indicate that educational and developmental transitions can have negative implications for depressive symptoms, loneliness, anxiety, and stress, but also lead to increased opportunities. Results also suggest that individual variables (coping strategies, positive resources, socio-demographic characteristics, personality traits, diverse difficulties) as well as social support and positive relationships might impact the transition experience. Preparation for transition and increasing school belonging and safety, are important across transitions. Results are discussed against the transition theory, the multi-dimensional transition theory, as well as the life course perspective.

Takaisin työryhmien esittelysivulle.