Myytit, tabut ja todellisuus

Puheenjohtajat:
Jaakko Helander (Hämeen ammattikorkeakoulu), jaakko.helander(at)hamk.fi
Päivi Pukkila (Hämeen ammattikorkeakoulu), paivi.pukkila(at)hamk.fi
Taru Lilja (Jyväskylän yliopisto), taru.h.lilja(at)student.jyu.fi

Ryhmä kokoontuu keskiviikkona 9.11. klo 16.15–18.00 (hybridi).

Nuoret ja nuorten kanssa tehtävä työ puhuttavat aina herättäen erilaisia ja jopa jännitteisiä kysymyksiä. Onko verkossa tehtävä työ yhtä todellista tai arvokasta kuin kasvokkain tapahtuva? Voiko kohtaaminen olla yhtä aitoa livenä ja verkossa? Mitä nuorten kanssa uskalletaan ottaa puheeksi ja mitä ei? Onko monialainen työ vain fraasi vai toimivaa todellisuutta? Tässä vain muutama poiminta tämän ajan puhututtavista teemoista.

Työryhmässä paneudumme nuorten ja nuorten kanssa työtä tekevien todellisuuksiin kutsumalla esiin nuorisotutkimusta ja -työkäytäntöjä haastavia tabuja, myyttejä, vaiettuja puheenaiheita ja ns. normaalia valtavirtaa.

Työryhmän esitykset

Esitysten abstraktit

Kohdennettu nuorisotyö affektiivisena käytäntönä

Anni Kouhia (Helsingin yliopisto)

Esitykseni pohjautuu Pro gradu -tutkielmaani, joka tarkastelee alaikäisten nuorten parissa tehtävää kunnallista kohdennettua nuorisotyötä. Tutkielmassani olen kiinnostunut siitä, minkälaisissa affektiivisissa käytänteissä työtä toteutetaan ja minkälaisen roolin nämä käytänteet tarjoavat niin työntekijälle kuin toimintaan osallistuvalle nuorelle, sekä millaisena nuorisotyö näissä käytänteissä näyttäytyy. Tarkoituksenani ei ole yleistää nuorisotyön todellisuutta vaan kuvata paikantuneesti ja hetkeen sidotusti yhtä tapaa tunnistaa ja teoretisoida nuorisotyötä. Tutkielmani teoreettinen pohja on feministisissä affektitutkimuksissa, joissa on korostettu merkityksenannon ja affektien yhteyttä sekä niiden vaikutusta eriarvoisuuden synnyssä. Tutkielmani ja esitykseni tavoitteena on laajentaa nuorisotyötä koskevia näkökulmia työssä esiintyvistä tunteista psykologisina yksilön sisäisinä tuntemuksina laajempaan affektiiviseen näkemykseen tunteista sosiaalisena pintojen, rajojen ja subjektiviteetin rakentajana, sekä tuoda näkyväksi valtarakenteiden uusintamisen kysymyksiä nuorisotyön hyvää tarkoittavien affektiivisten käytänteiden takana.

Tutkimusaineistona toimivat autoetnografiset muistelmat, etnografiset havainnot sekä nuorisotyöhön osallistuneiden nuorten etnografiset haastattelut (N= 8), joissa keskityttiin yhteisten kokemusten muisteluun ja sen tarkasteluun mitä nuorisotyöhön osallistuminen on nuorelle ollut. Tutkimusmetodologiani on rakentunut omakohtaisia kokemuksia sekä kuljeskelevaa tutkimusotetta hyödyntäen. Sovellan analyysissani affektiivisdiskursiivista lukutapaa.

Nuorisotyö esiintyy aineistossani vahvasti tunnetyönä, jossa työtä tehdään omalla persoonalla ja tunteita hyödyntäen. Tutkielmassani kohdennettu nuorisotyö näyttäytyy affektiivisena käytäntönä, jossa välittäminen ja eräänlainen tohkeisuus ovat työskentelyssä keskeisessä roolissa. Affektiivinen käytäntö ei synny tyhjästä, vaan tutkimukseni osoittaa, että affektiivisuutta rakennetaan aktiivisesti, ja sen voidaan jopa nähdä olevan työn tarkoituksena ja tavoitteena. Tohkeisuuden ja välittämisen kautta työntekijän kokemus omasta merkityksellisyydestä korostuu ja nuorelle jää sija toisena, jonka tehtävänä on olla haavoittuva, pelastettava ja työntekijän asiantuntijaroolin toteutumisen väline.

Monialaisuus – fantasiapuhetta vai aidosti toimiva uudistus?

Taru Lilja (Jyväskylän yliopisto), Päivi Pukkila & Jaakko Helander (Hämeen ammattikorkeakoulu)

Nuorten monialainen palvelumuoto, Ohjaamo, on kiinnostanut niiden perustamisesta asti sekä tutkijoita että toimijoita. Ohjaamoista on tuotettu hyvin erilaisia diskursseja, joissa esiintyy vahvasti sosiaalisia identiteettejä luovia ilmauksia, joita ei kuitenkaan löydy virallisten asiakirjojen kielestä, kuten ohjaamonuori, ohjaamolaisuus, Ohjaamoheimo, Päällikköpäivät ja ohjaamomainen. Ainoa Ohjaamojen toimintaa määrittävä virallinen asiakirja on Ohjaamon perusteet (2018), jossa linjataan Ohjaamojen tunnuspiirteet väljästi. Epäselväksi jää muun muassa monialaisuuden tarkempi määrittely. Tarkoitetaanko Ohjaamolla monialaista kokonaisuutta, ns. yhteispalvelupistettä, johon eri palvelut on koottu yhteen? Vai pyritäänkö nuorilähtöiseen yhteistoimintaan, jossa asiantuntijaroolien rajat ylittyvät? Riittääkö palveluiden hallinnollinen koordinaatio vai pyritäänkö syvempään toiminnalliseen yhteiseen työhön? Jotta vältytään yhteistä käsitystä hämärtävältä fantasiapuheelta, on tärkeää avata, mistä puhutaan, kun puhutaan monialaisuudesta tai ohjaamomaisuudesta. Tässä esityksessä tarkastelemme monialaisen yhteistyön tasoluokittelun avulla, millaiseen monialaiseen yhteistyöhön Ohjaamoissa virallisesti pyritään. Aineistomme koostuu Ohjaamon perusteisiin pohjautuvasta itsearviointikyselystä, jolla Ohjaamot arvioivat monialaista toimintaansa vuosittain. Analyysimenetelmämme on laadullinen teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tuloksemme selkiyttävät monialaisesta yhteistyöstä käytävää käsitteellistä keskustelua ja osoittavat Ohjaamojen monialaiseen tavoitetasoon liittyviä myyttejä.

Selvitys romanilasten hyvinvoinnista ja oikeuksien toteutumisesta Suomessa

Elina Weckström, Karri Kekkonen & Outi Kekkonen (Lapsiasiavaltuutetun toimisto)

Osana kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelmaa on päätetty tehdä selvitys romanilasten hyvinvoinnista ja oikeuksien toteutumisesta Suomessa. Eri ihmisoikeuselimet ovat suosittaneet Suomea seuraamaan ja arvioimaan romanilasten oikeuksien toteutumista, koska tieto heidän hyvinvoinnistaan on puutteellista. Selvityksen tulokset tarjoavat romaniyhteisöille, päättäjille, tutkijoille sekä romanilasten ja -nuorten parissa työskenteleville ajankohtaista tietoa päätöksenteon, kehittämistyön ja toiminnan tueksi. Selvitys on toteutettu yhteistyössä sidosryhmien sekä lasten ja nuorten kanssa.

Selvityksen eettisenä lähtökohtana on ollut, että lapsilla ja nuorilla on paljon sellaista tietoa, jota meillä aikuisilla ei ole. Kentälle pääsyn edellytyksenä on ollut luottamuksen rakentaminen romaniyhteisön kanssa. Selvityksen aineistona toimivat 11-17-vuotiaiden lasten ja nuorten teemahaastattelut (n=18) ja haastattelujen pohjalta laadittu sähköinen kysely (n=94). Aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä ja tilastollisin perusmenetelmin pyrkien säilyttämään lasten ja nuorten oma ääni vahvana.

Selvityksen alustavia tuloksia käsitellään seuraavien ilmiöiden kautta: 1) lasten ja nuorten näkemykset tulevaisuudesta, 2) kiusaaminen, syrjintä ja rasismi, 3) omat vaikuttamismahdollisuudet ja mielipiteen merkitys, 4) kiinnostus omaa kulttuuria ja kieltä kohtaan sekä 5) iloa läheisistä ihmisistä ja kaverisuhteista. Jotta lasten osallisuus turvataan selvityksen jokaisessa vaiheessa, tutkimustuloksia tullaan käymään läpi yhdessä lasten ja nuorten kanssa, jolloin heillä on mahdollisuus reflektoida selvityksen toteutusta, tuloksia ja toimenpide-ehdotuksia.

Nuorisoalan järjestökentän tiedontuotanto systematisoituu, kehittyy ja digitalisoituu

Niina Autiomäki (Humanistinen ammattikorkeakoulu)

Muun nuorisoalan kentän tiedontuotannon digitalisoituessa on hyvä pitää nuorisoalan järjestökenttä mukana tässä kehityksessä. Aloitimme kehitystyön kartoittamalla tiedontuotannon nykytilaa (mm. Turinatuokio (2020) nuorisoalan järjestökentän toimijoille) ja osallistuimme kehittämään Allianssin Nuorisoalan järjestöt NYT! -Webropol kyselyä (2021). Tutustuimme myös muihin nuorisoalan kentällä kehitteillä ja käytössä oleviin tietoa tuottaviin digijärjestelmiin (mm. Lokikirja, nuoDo ja SuomiSport).

Olemme tehneet kaksi isompaa taustaselvitystä (2022) sidosryhmille (valtakunnalliset nuorisoalan järjestöt, OKM, AVI ja Kuntaliitto) ja erikseen valtakunnallisille nuorisoalan järjestöille. Tämän lisäksi tulevana syksynä tehdään tarkempia vaatimusmäärittelyjä ja käyttäjäkuvauksia. Digijärjestelmän iteratiivinen kehittäminen aloitetaan talvella (2022 - 2023) ja tuotetta jatkokehitetään pilotoinnin jälkeen. Valmis digitaalinen tiedonkeruujärjestelmä on käytössä nuorisoalan järjestöille vuoden 2023 aikana.

Tunnistimme jo varhaisessa vaiheessa nuorisoalan järjestökentän moninaisuuden ja autonomisuuden vaikkapa verrattaessa kunnallisiin nuorisoalan toimijoihin. Tämä luo haasteita yhtenäisen tiedontuotantojärjestelmän kehittämiseen. Järjestöillä on käytössään erilaisia käsitteitä, jotka ovat osa järjestön identiteettiä. Sama käsite saattaa merkitä eri järjestöissä eri asiaa tai saman käsitteen alle saattaa kuulua erilainen määrä merkityksiä. Nuorisoalan järjestöjen tekemässä tiedonkeruussa on eroja – osalla järjestöistä on käytössään pitkälle kehittyneitä digijärjestelmiä ja tiedonkeruulla on vuosikymmenten perinteet, osalla tiedonkeruu on reaktiivisempaa ja joskus jopa ruutupaperille tehtäviä merkintöjä. Nuorisoalan toiminta saattaa olla järjestössä vain osa järjestön toimintaa tai järjestön kohderyhmänä eivät ole suoraan nuoret, vaan järjestö toimii ennemmin palvelujärjestönä.

Aiemmin nuorisoalan järjestöiltä kerätty tieto on ollut vain yhteen kerättynä tietona sivustolla eikä suoraan nuorisoalan järjestön käytössä. Tiedolla johtamisen ja strategisen työskentelyn merkitys kasvaa myös nuorisoalan järjestöissä. Valtakunnallisella tasolla on käynnissä useita digikehityshankkeita kuten mm. valtionavustusuudistus.

Tehdyissä selvityksissä valtakunnalliselle nuorisoalan järjestökentälle tiedon saavutettavuus ja vertailtavuus sekä kerätyn tiedon hyödyntäminen erilaisissa rahoitushankkeissa koettiin omaa arkea helpottavina seikkoina. On oletettavaa, että järjestöjen saamat avustukset tulevat jatkossa heikkenemään ja järjestöjen tulee pystyä osoittamaan entistä paremmin tekemänsä työn vaikuttavuus. Vertailtavuus muihin nuorisoalan järjestötoimijoihin antaa mahdollisuuden terävöittää omaa toimintaa.

Näitä ja muita selvityksissä tulleita ominaisuuksia pyrimme mahdollisuuksien mukaan sisältämään kehitteillä olevaan digijärjestelmään nuorisoalan järjestökentän ominaislaatua kunnioittaen.