Tutkimusetiikka lapsi- ja nuorisotutkimuksessa

Puheenjohtajat:
Tiina Valkendorff, Helsingin yliopisto, tiina.valkendorff(at)helsinki.fi
Harry Lunabba, Helsingin yliopisto, harry.lunabba(at)helsinki.fi

Työryhmä kokoontuu torstaina 4.11. klo 14.30-16.50.

Lapset ja nuoret ovat ikänsä puolesta tutkimuseettisesti erityinen ryhmä. Lapsi- ja nuorisotutkimuksen parissa tutkitaan myös sensitiivisiä aiheita, ja toisinaan tutkimuskohteena voi olla eri tavoin haavoittuvia ryhmiä. Tutkimuseettiset kysymykset ovat nousseet ajankohtaisiksi myös uudentyyppisten aineistojen, kuten sosiaalisen median tutkimuskäytön myötä. Myös tietosuojaan ja henkilötietoihin liittyvät teemat askarruttavat tutkijoita ja opiskelijoita.

Tutkimusetiikka lapsi- ja nuorisotutkimuksessa -työryhmä on syntynyt siitä tarpeesta, että monet nuoriso- ja lapsuudentutkijat pohtivat tutkimustyössään tutkimusetiikkaan liittyviä kysymyksiä. Tutkimuseettiset haasteet ja erityisesti tietosuojakysymykset ovat viime aikoina olleet paljon keskustelussa, mikä on lisännyt tutkijoiden eettistä pohdintaa ja tuonut mukanaan myös varovaisuutta lähestyä erityisesti haavoittuvia ryhmiä ja eettisesti haastavia tutkimusaiheita. Kuitenkin yhteiskunnassa tarvitaan tutkimusta myös eettisesti sensitiivisistä aiheista. Tutkimusetiikan on tarkoitus tukea tutkimusta, antaa välineitä tutkijan eettiseen itsearviointiin ja mahdollistaa lasten ja nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden toteutuminen.

Työryhmässä pohditaan erilaisia lapsi- ja nuorisotutkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä ja pyritään vahvistamaan eettisesti kestävää lapsi- ja nuorisotutkimusta. Millaisia kokemuksia tutkimuksen eettisestä toteuttamisesta on ja millaiset eettiset kysymykset askarruttavat tutkijoita? Miten eettistä tutkimustyötä voisi kehittää ja tutkijoiden eettistä itsearviointia tukea? Entä milloin tarvitaan tutkimuseettistä ennakkoarviointia? Tutkimuseettiset pohdinnat voivat kohdentua tutkimusprosessin eri vaiheisiin, sillä tarve eettiselle pohdinnalle ei rajoitu tutkimuksen suunnitteluvaiheeseen tai aineistokeruuseen, vaan eettistä herkkyyttä tarvitaan kaikissa tutkimuksen eri vaiheissa ideoinnista raportointiin.

Työryhmän esitykset

Esitysten abstraktit

Konfliktit ja vallankäyttö lasten ja nuorten lähisuhteissa: tutkimusetiikan kriittisiä pisteitä

Marianne Notko & Eija Sevón (Jyväskylän yliopisto), Eija Salonen (Helsingin yliopisto) & Maria Lahtinen (Jyväskylän yliopisto)

Konfliktit, vallankäyttö ja ristiriidat ovat tavanomainen osa lasten ja nuorten arkea ja lähisuhteita. Konfliktit ovat arjen tilanteita, joissa osallistujien välillä on erimielisyyksiä tai ristiriitoja. Tällaisia voivat olla erimielisyydet esimerkiksi tavaroista, niiden käytöstä tai omistamisesta; velvollisuuksista ja etuoikeuksista, säännöistä tai niiden noudattamisesta. Ristiriitoja voi syntyä myös tilankäytöstä, yksityisyydestä tai mielipide-eroista ja käyttäytymisestä. Konfliktit ja vallankäyttö voivat olla ohimeneviä tilanteita tai vakavia ja pitkäkestoisia. Lapsi tai nuori on voinut olla näissä tilanteissa joko itse mukana - kohteena, osallistujana tai tekijänä - tai todistajana ja sivustaseuraajana toisten kiistoissa ja ristiriitatilanteissa. Tutkimushankkeemme 'Konfliktit ja vallankäyttö lasten ja nuorten lähisuhteissa – tarkastelukohteena kerrotut tunteet ja toimijuus (VALTAKO)' tavoitteena on ymmärtää lasten ja nuorten lähisuhteiden ristiriitatilanteita ja vallankäyttöä sekä etsiä näihin tilanteisiin uusia ratkaisumalleja. Monitahoinen ja eettisesti haastava aiheemme vaatii monipuolisia menetelmiä ja näkökulmia. Lapset ja nuoret osallistuvat tutkimukseemme erilaisin menetelmin kirjoittamalla, leikkimällä, kertomalla ja osallistumalla näytelmään. Hyödynnämme myös Kouluterveyskyselyä sekä Lasten terveys, hyvinvointi ja palvelut -kyselyä yhteistyössä THL:n tutkijoiden kanssa. Tarkastelemme tässä esityksessä tutkimusprosessiemme eettisesti kriittisiä pisteitä erityisesti osallistujien rekrytoinnin, tutkimustilanteiden sekä tutkimuksesta tiedottamisen näkökulmista. Pohdimme portinvartijuutta, tutkimukseen osallistumisen motivointia ja osallisuuden kysymyksiä sekä viestintää lasten ja nuorten kanssa ennen, aikana ja jälkeen toteutuksen.

Ei rokote, mutta näöntarkastus

Satu Olkkonen (Taideyliopisto)

Taiteellisen kanssatutkimuksen tutkimusaiheeni ovat tutkimuseettisesti sensitiivisiä ja sensorisia koskien tutkimuksen kaikkia vaiheita; miten aihe valikoituu, miten tietoa kootaan, miten sisältöä, muotoa ja ryhmäprosessia käsitellään sekä miten tuloksista viestitään. Tutkimustuloksen raportoinnissa, joka on julkinen esitys, yhtä merkittävää kuin se, mitä sanotaan, on se, mitä ei sanota, so. mihin esitys viittaa.

Edellinen dokumenttiteatterimusikaalini (2019) käsitteli yhteistuotantona pääkaupunkiseudun nuorten turvataloilta apua saaneiden elämänkokemuksia lastensuojelusta ja heidän terveisiään edelleen kerrottavaksi. Samoin olen käsitellyt toisen asteen opintoihin ja sieltä eteenpäin siirtymisen vaiheita dokumenttiteatterin keinoin nuorten aikuisten itsensä kertomana. Kanssatutkimuksena esitykseni ovat kansalaistiedettä ja työtapana toimintatutkimusta. Seuraava, suunnitteilla oleva taiteellinen tutkimus (2022) valottaa alaikäisten arkea ilman äitiä.

Niin ennakkoon rajatuissa aiheissa ja kuin silloin, kun teema on ryhmälähtöinen ja vähitellen muotoutuva, muodon ja sisällön haasteet ovat vakio. Esityksen on suojeltava heitä, jotka esittävät samoin kuin heitä, joista esitys kertoo. Nämä asiat kuuluvat minun vastuulleni. Silti mikään aihepiiri ei pitäisi olla liian vaikea käsiteltäväksi, eikä minun pidä moralisoida tai muuttaa sisältöjen kokoluokkaa.

Lisäyksiä käsikirjoitukseen ja poistoja niistä teemme yhdessä esittäjien kanssa sitä mukaan kun toteutamme niitä. Yhteisharjoittelu toimintatutkimuksen kehyksessä kestää 100–200 tuntia, se on ajallisesti noin puoli vuotta. Tästä syystä, vaikka käsikirjoitus on kokonainen, se ei ole itsenäinen.

Esitys itsessään on muutosvoima, samanaikaisesti sekä kriittinen että toivoa luova eettinen teko. Esityksissä nuoret irtoavat harmaasta yleiskategoriasta ”nuoret” myös valta-asetelmien suhteen. Alustuksessani kysyn, miten esityksen katoavaisuus tulisi huomioida ja miten esityksen itsenäistä asemaa tiedeviestinnässä voisi vahvistaa.

Esitys ei tarjoa rokotetta tarkoittaa, että esitys on vastaus välitilasta, koetun jälkeen, ennen muutosta. Toisille esitys sanoo ääneen jotain, jota muutoin ei voisi, toisille tieto on täydentävää, jonkun rinnalla. Tekijän ja katsojan eläytyminen ja empatia ovat näöntarkastus, jolla voi vaikuttaa merkittävästi identiteettien rakentumiseen sekä tietoon nuoruudesta koettuna ja elettynä todellisuutena.

Eettinen tasapaino lapsuuden- ja nuorisotutkimuksessa?

Harry Lunabba (University of Helsinki)

Tutkimusetiikkaan on kiinnitetty viime aikoina paljon huomiota. Yksi näkyvimmistä muutoksista on GDPR-lainsäädäntöön liittyvät säännöt koskien tutkimusrekisterin ylläpitoa. GDPR-lainsäädäntö on muuttanut sekä tutkimusluvan kysymisen, että saamisen käytäntöjä sekä tunnistetietojen ja tutkimusrekisterin määrittelyä.

Nämä uudet tutkimustyötä säätelevät eettiset säännöt ovat monin tavoin toivottavia ja tutkimuskäytäntöjä edistäviä muutoksia. Samalla nämä muutokset ovat luoneet myös erityiseen varovaisuuteen perustuvan tutkimuskulttuurin, joka vaikuttaa myös erityisryhmien, kuten lasten ja nuorten tutkimiseen.

Varovaisuuden kulttuuri voi edistää tutkijoiden eettistä tietoisuutta ja tällä tavoin ehkäistä haitan syntymistä, esimerkiksi liittyen lasten ja nuorten mahdolliseen tarpeettoman kuormitukseen tai perusoikeuksien loukkaamiseen. Varovaisuuden kulttuuri voi toisaalta myös ehkäistä tutkimuksen toteutumista, joka voi myös vähentää erityisryhmien kokemusten ja äänten kuulumista yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Tutkimuksen toteuttaminen voidaan esimerkiksi estää, lasten suojelemiseen vedoten. Varovaisuudesta voi näin olleen tulla myös eettinen rasite niin tutkimukselle kuin haavoittuvassa asemassa olevilla ryhmille.

Puheenvuorossani esittelen tekeillä olevaa tutkimuskatsausta liittyen ajankohtaiseen tutkimuseettiseen keskusteluun lapsuuden- ja nuorisotutkimuksessa. Alustavana katsauksen päätelmänä on, että eettinen keskustelu ei ole tällä hetkellä tasapainossa, vaan siinä korostuu lasten ja nuorten suojeluun perustuvat diskurssit lasten ja nuorten osallisuuden kustannuksella. Keskeistä eettisen tasapainon saavuttamisessa olisi, että eettisessä keskustelussa ja ennakkoarvioinnin käytännöissä korostuisi eettisesti kestävän lapsuuden- ja nuorisotutkimuksen toteutumisen tavoite.

Lasten koronaa koskevat kokemukset - tutkimusprosessin tarkastelua tutkimusetiikan näkökulmasta

Tiina Valkendorff (Helsingin yliopisto)

Covid-19 pandemia on heijastunut monin tavoin lasten elämään. Koronapandemian hillitsemiseksi yhteiskunnassa on ollut käytössä erilaisia rajoitustoimia, jotka ovat eri tavoin kohdentuneet myös lasten arkeen. Tarkastelen tutkimuksessani sitä, millaisia kokemuksia lapsilla on koronasta. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia merkityksiä lapset antavat koronalle ja miten he näkevät sen heijastuneen arkielämään. Tutkimus avaa koronaan lasten näkökulman ja pohtii sitä, millainen sukupolvikokemus korona on. Tutkimus on laadullinen ja sen aineistona ovat 8-13-vuotiaille lapsille tehdyt teemahaastattelut.

Lasten näkökulman selvittäminen on tärkeää, sillä se mahdollistaa lasten osallisuuden ja lasten äänen kuulemisen yhteiskuntaa mullistaneessa pandemiatilanteessa. Lasten ja nuorten tutkimusta koskevissa keskusteluissa on 2000-luvun aikana korostettu lasten osallisuuden merkitystä: tutkimukseen osallistuminen on lapsen oikeus ja se vahvistaa lapsen näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Osallisuusnäkökulman rinnalla myös lasten ja nuorten tutkimuksen etiikkaan liittyvät käytännöt ja periaatteet ovat nousseet 2000-luvun aikana esiin sekä Suomessa että kansainvälisesti. Kysymys siitä, miten toteuttaa tutkimuseettistä lapsi- ja nuorisotutkimusta on jatkuvasti ajankohtainen.

Tutkimusetiikkaa on havainnollistavaa tarkastella tapausesimerkkien avulla. Tarkastelen esityksessäni sitä, miten huomioin tutkimuseettisiä kysymyksiä tutkiessani lasten kokemuksia koronapandemiasta. Tuon esiin sen, miten eettiset kysymykset ilmenivät tutkimuksen eri vaiheissa. Tutkimuseettisen tarkastelun kohteena ovat tutkimuksen suunnitteluun, tutkittavien tavoittamiseen, informointiin ja suostumukseen liittyvät kysymykset. Näiden lisäksi pohdin esityksessäni myös haastattelutilannetta, aineiston analysointia ja tulosten raportointia tutkimusetiikan näkökulmista. Pohdin myös sitä, miten lasten etu ja tutkimuseettiset ohjeet ja käytännöt voidaan ottaa huomioon lapsia koskevassa tutkimuksessa, ja miten tutkimuseettiset käytännöt voivat tukea tutkimuksen tekemistä, eivät rajoittaa sitä.