Nuorten toimijuus järjestö- ja kansalaistoiminnassa

Puheenjohtaja: Eeva Sinisalo-Juha, Humak, Osaamiskeskus Kentauri, eeva.sinisalo-juha(at)humak.fi

Työryhmä kokoontuu torstaina 4.11. klo 14.30-16.50 ja perjantaina 5.11. klo 12.00-14.30.

Miltä näyttää nuorisoalan järjestöjen tilanne nyt? Mitä kansalaistoiminnan kentällä tapahtuu ja millainen on nuorten rooli ja toimijuus näissä konteksteissa?

Esimerkiksi lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen (Hakanen & Myllyniemi & Salasuo 2019; Salasuo 2021) perusteella nuorten käsitys omasta järjestöaktiivisuudestaan on häilyvä, eikä välttämättä linkity järjestössä toimimisen kanssa. Samalla vapaa-ajan ja omaehtoisen olemisen merkitys on kasvanut lasten ja nuorten elämässä. Globaalissa maailmassa internetin avulla nuoret myös osallistuvat yhä enemmän erilaisiin liikkeisiin, kuten ilmastolakkoon, #BLM tai #Metoo-kampanjoihin vaikuttaen yhteiskunnallisesti yksilöllisillä valinnoillaan ja viestinnällään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Tällaiset uudenlaiset muuttuvat toimintaympäristöt ja niiden ymmärtäminen vaativat kuuntelemaan esimerkiksi, mitä käsitteitä toimijat ja nuoret itse käyttävät? Ja toisaalta millaiseen toimintaan ja miten halutaan osallistua? Kaikki käyttämämme käsitteet merkityksineen ja totutut toimintatavat eivät välttämättä ole enää relevantteja - tai ainakaan kuvasta tämän päivän nuorten elämismaailmaa.

Muuttuneesta maailmasta huolimatta lasten ja nuorten toimiminen ja osallistuminen erilaiseen järjestölähtöiseen toimintaan on pysynyt vakaana ja aktiivisena (Taavetti & Laitinen 2016; Salasuo 2021). Vapaaehtoistyö Suomessa –selvityksen (2021) valossa 15‒24-vuotiaat ovat erittäin kiinnostuneita osallistumaan vapaaehtoistoimintaan. Nuorista (15–24-vuotiaat) jopa 61 % haluaisi osallistua vapaaehtoistoimintaan, jos pyydettäisiin. Nuoret oppivat vapaa-ajallaan harrastaessa valtavasti erilaisia taitoja. Osallistuessa järjestö- ja kansalaistoimintaan koetaan parhaimmillaan osallisuutta, yksilön toimijuus kehittyy ja järjestölähtöisestä tai kansalaistoiminnan ryhmästä voi tulla nuorelle merkittävä kasvuympäristö. Aktiivinen toimijuus järjestö- ja kansalaistoiminnassa kytkeytyy myös nuoren kansalaisuuden kehittymiseen ja voi vaikuttaa vahvasti identiteetin rakentumiseen.

Työryhmään toivotamme tervetulleiksi esitykset, joissa tarkastellaan nuorten erilaista järjestö- ja kansalaistoiminnan osallistumista tässä ajassa, mutta myös eri aikakausina. Aiheen historiallinen tarkastelu on tärkeää, jotta järjestöjen merkitys eri sukupolville voidaan ymmärtää ja toisaalta hahmottaa nuorisoalan järjestökentän muutoksia.

Työryhmän esitykset

Torstaina klo 14.30 – 16.50

Perjantaina 5.11. klo 12.00-14.30

Esitysten abstraktit

Työelämän tulkintafoorumit osaamisen kehittämisen kulmakivinä

Timo Sinivuori (Nuorisoalan osaamiskeskus Kentauri)

Taitoprofiilin kirkastaminen työelämäkontekstissa moniammatillisesti vahvistaa nuoren ammatti-identiteettiä ja vahvistaa ammatinvalintapäätöksiä.

Ongelmat: Työvoiman saatavuus ja tarjonta eivät kohtaa riittävästi. Toisaalta koulutuksenjärjestäjien opetuksen toteutussuunnitelmat ja yrityksissä henkilöstöryhmissä tarvittava osaaminen eivät myöskään usein kohtaa riittävästi. Muualla hankittua osaamista harvoin hyödynnetään riittävästi. Nuorilla ei ole oikeanlaista tietoa eri alojen / ei-vetovoimaisten alojen keskeisistä työtehtävistä ja niissä tarvittavasta osaamisesta nyt ja tulevaisuudessa, tietämättömyys haittaa / estää alalle hakeutumista.

Noidankehä: Yrityksissä eri alojen henkilöstöryhmien keskeisistä työtehtävistä ja niissä tarvittavasta osaamisesta ei ole selkeää ja yhteistä kuvaa (työantaja, HR, työntekijät, harjoittelijat) nyt eikä ennakoiden 2-3 vuoden päähän. Koulutuksenjärjestäjillä ei aina ole ajantasaista tai oikeaa kuvaa eri alojen yritysten keskeisistä työtehtävistä eikä niissä tarvittavasta osaamisesta nyt saatikka 2-3 vuoden päästä. Toisaalla nuorisotyötä tekevät kansalaisjärjestöt kehittävät paljon yleisiä työelämävalmiuksia sekä ammattispesifistä osaamista. Tätä nonformalisti hankittavaa osaamista ei hyödynnetä riittävästi työelämässä tarvittavan osaamisen kehittämisessä. Oikeanlainen vuoropuhelu puuttuu.

Millä toimintamallilla ja työkalulla voitaisiin kehittää ratkaisu siihen, että kaikilla toimijoilla (työnantaja ja yrityksen HR, työntekijäryhmä, ammatillisen tutkinnon järjestäjä, opiskelija sekä toimialaa lähellä olevat kansalaisjärjestöt ja muu toimialaan liittyvä vapaaehtoistyö) olisi yhteinen kuva toimialalla tarvittavista yleisistä työelämävalmiuksista, digivalmiuksista ja ammattialakohtaisista valmiuksista?

Hypoteesi: Työelämän tulkintafoorumi kirkastaa eri toimialoilla toimivien yritysten henkilöstöryhmien, työnantajan, koulutuksenjärjestäjän, opiskelijoiden sekä toimialaa lähellä olevien nuorisotyötä tekevien kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoisten yhteistä näkyä yritysten eri tehtäväryhmien keskeisistä työtehtävistä sekä niissä tarvittavasta osaamisesta nyt sekä 2-3 vuoden päästä. Yhteisen työelämän tulkintafoorumin työskentelyn tuloksena syntyy menestyvän työntekijän taitoprofiili. Taitoprofiili on kaikkien em. näkökulmien kautta syntyvä yhteinen näky ja synteesi. Se tuo ymmärrystä siihen, mikä osaaminen on tarpeeksi ja riittävää hyvään työskentelyyn.

Työelämän tulkintafoorumia ja taitoprofiilin luomista varten kehitetään digitaalinen käyttöliittymä, joka käyttää tekoälykomponentteja mm. hyödyntäen jo olemassa olevia tietovarantoja ja rekistereitä luoden samalla uutta saavutettavaa ja avointa tietokantaa osaamisen ekosysteemityötä varten.

Kokeilut ja empiirinen tutkimuskohde: Perustetaan n. 10 työelämän tulkintafoorumia eri toimialoilla toimiviin yrityksiin, jotka erityisen paljon työllistävät nuoria. Huomioidaan eri toimialojen työvoimakohtaantojen ongelmat ja pyritään osaltaan vastaamaan myös tähän haasteeseen. Kytketään mukaan alueen ammatillisia koulutuksenjärjestäjiä ko. tutkintojen sekä työelämäpalveluiden osalta. Haastetaan mukaan toimialaa lähellä olevia nuorisotyötä tekeviä kansalaisjärjestöjä, esimerkiksi sote-alalta. Kehitetään käyttöliittymä, joka kokoaa yrityksen toimialaryhmäkohtaiset työtehtävät ja niissä tarvittavan osaamisen nyt ja lähitulevaisuudessa sekä tuottaa suosituksia osaamisen kehittämisen ratkaisuista (louhii dataa ePerusteista, amk-ops-tietokannoista, järjestöjen koulutustietokannoista ja -rekistereistä, osaamismerkkitietokannoista Open Badge Factorystä sekä muista tarvittavista tietovarannoista.

Case Vamos: työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten näkemyksiä kansalaistoiminnan mahdollisuuksista tai osallistumisen esteistä

Nina Hammarberg & Saara Simonen (Helsingin Diakonissalaitos)

Keväällä 2021 valmistuneessa sosionomin YAMK-opinnäytetyössäni tarkasteltiin Vamos-palvelussa käyvien työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten ajatuksia vapaaehtoistoiminnasta. Tilaajana toimi Helsingin Diakonissalaitos ja tarkemmin sen Vamos -nuorten palvelu. Vamos järjestää yksilö- ja ryhmävalmennusta työn ja koulutuksen ulkopuolella oleville 16-29-vuotiaille nuorille. Työ tehtiin yhteistyössä Diakonissalaitoksen kansalaistoiminnan kiihdyttämön, Kanssalan, kanssa.

Aikamme ajankohtaisia trendejä ovat jo jonkin aikaa olleet työurien epävakaistuminen ja lineaarisen elämänkulkumallin hälveneminen ja moninaistuminen. Työelämän rakenteet ja työurat ovat muuttuneet aiheuttaen nuorten aikuisten joutenoloa. Ulospääsyksi syrjäytymisestä nähdään silti pääsääntöisesti työ- tai opiskelupaikka. Omaa identiteettiä, osallisuutta tai toimijuutta voi vahvistaa työn ja muodollisen koulutuksen ulkopuolellakin, esimerkiksi vapaaehtoistyö voi vahvistaa uusien taitojen oppimista, minäkuvaa, itseilmaisua ja identiteettiä. Syrjäytyneiden nuorten ei tarvitsisi olla syrjässä myös kansalaistoiminnasta, joka tarjoaisi merkityksellisyyden, osallisuuden ja onnistumisen kokemuksia.

Kaikista edellä mainituista asioista voisi ajatella syrjäytyneiden nuorten hyötyvän, mutta mitä Vamoksen nuoret itse ajattelevat vapaaehtoistoiminnasta, sen tuomista mahdollisuuksista ja mitkä asiat nuoret toisaalta kokevat estävän heitä osallistumasta kansalaistoimintaan? Opinnäytetyö lähti selvittämään, mitä toiveita ja tarpeita nuorilla on ja onko tässä ryhmässä jotain erityistä, mitä erilaisten kansalaisjärjestöjen tai yhteisöjen tulisi huomioida kehittäessään vapaaehtoiseksi tulemisen ja vapaaehtoisena olemisen tapoja.

Opinnäytetyön toiminnallinen osuus, kuuden kerran vapaaehtoistoiminnan työpajakokonaisuus, toteutettiin Vamoksen Startti-ryhmässä syksyllä 2020. Työpajakokonaisuus sisälsi tiedonkeruuta tätä tutkimusta varten, mutta prosessi tarjosi nuorille myös mahdollisuuden oppia lisää vapaaehtoistoiminnasta ja itsestään vapaaehtoistoimijana. Tutkimukseen ja prosessiin osallistui 9 nuorta, joten tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia työelämän tai koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria, ei edes koskemaan kaikkia Vamos -palvelussa käyviä nuoria, mutta tutkimus muun muassa avasi organisaation sisäistä keskustelua siitä, miten nuorten osallisuutta tai osallistumisen tapoja voidaan lisätä.

Tämän prosessin aikana nuoret kertoivat vapaaehtoistoiminnan houkuttelevista ja karkottavista tekijöistä, tekivät omia kehittämisehdotuksia, miten he voisivat osallistua vapaaehtoistoimintaan sekä arvioivat tutkimuksen alussa ja lopussa osallisuutensa eri osa-alueita, kuten merkityksellisyyden kokemusta, uskoa omiin toimintamahdollisuuksiin ja sosiaalista vuorovaikutusta THL:n osallisuusindikaattorin kyselyn avulla.

Näistä tuloksista ja prosessista kertoisin puheenvuorossani. Linkki opinnäytetyöhön: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/498929/Opinn%c3%a4ytety%c3%b6_Hammarberg.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Nuorisoalan järjestöjen toimintaympäristömuutoksista

Kimmo Lind & Sari Huttu (Humanistinen ammattikorkeakoulu)

Nuorisoalan järjestöjen toimintaympäristössä on viimeisten vuosien aikana tapahtuneita muutoksia, jotka ovat muuttaneet niiden toimintalogiikkoja monella tavalla. On tapahtunut mm. lainsäädännöllisiä muutoksia, jotka vaikuttavat erilaisten palveluiden tuottamiseen (kilpailutus). Järjestöt joutuvat yhä enemmän huomioimaan rahoituksen muutoksia, monipuolistamaan rahoituskanaviaan ja kehittämään toimintansa markkinointia. Järjestöjen toiminnalta odotetaan yhä enemmän erilaista tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden mittaamista ja osoittamista. Uuden julkisjohtamisen opit ovat voimalla tulleet suomalaiselle järjestökentälle. Kilpailu järjestöjen potentiaalisista jäsenistä ja toimijoista on koventunut. Ihmisten vapaa-ajasta käyvät kisaa lukuisten muiden asioiden ja harrastusten lisäksi nk. vapaamuotoisen kansalaistoiminnan lisääntyminen, jonka sosiaalista mediaa hyödyntävä, spontaani ja tapahtumaluontoinen toiminta vetoaa varsinkin suurten kaupunkien nuoriin aikuisiin.

Edellä mainittuja toimintaympäristön muutoksia ja niiden vaikutuksia järjestöihin voi kuvata laajasti ottaen hybridisaatioksi. Sen nähdään tuoneen muiden sektoreiden toimintalogiikkoja kansalaisyhteiskuntaan, ammattimaistaneen ja keskittäneen perinteistä järjestökenttää, kytkeneen järjestöt rahoituksellisesti aiempaa selvemmin julkisen sektorin strategisiin tavoitteisiin sekä muuttaneen aiemman yksityissektorin yhä enemmän julkisuudessa toimivaksi sektoriksi (neljäs sektori). Vahvana oletuksena voidaan esittää, että perinteiset nuorten intressi- ja aktivistijärjestöt kärsivät tämän suuntaisista toimintaympäristön muutoksista enemmän kuin esimerkiksi vapaa-ajan ja sosiaalisen vahvistamisen ja kasvatuksen järjestöt (em. luokittelu Laitinen & Taavetti 2016). Erilaiset pedagogiset ratkaisut (esimerkiksi osaamisen tunnistamiseen liittyvät toimintamallit/Duunikoutsi) kertonevat kuitenkin jälkimmäistenkin tapauksessa osaltaan järjestösektorin ja julkisen hallinnon intressien lähentymisestä (työmarkkinaosaaminen!). Näiden muutosten voi myös olettaa vaikuttavan nuorisojärjestöjen erilaisiin tulokulmiin nuorten toimijuudesta. Järjestöjen toiminnassa painottunut nuorten oma itsenäinen toimijuus voi heikentyä ja korvautua joko nuorten toimijuuden ammattimaisella tukemisella tai nuoriin kohdistuvana palvelutuotantona (Laitinen 2018).

Osaamiskeskus Kentaurin keskustelutilaisuudet osoittavat osaltaan kokemuksia edellä kuvattuja kansalaistoiminnan muutoksia. Esimerkiksi jäsenyyttä koskevat muutokset koetaan järjestöissä ristiriitaisesti. Poliittiset puolue- tai viiteryhmäsidokset vieroksuttavat osaa nuorista. Osa nuorista tarvitsee myös mahdollisimman matalia kynnyksiä osallistumiseen. Toisaalta jäsenet nähtiin järjestöjen demokraattisuuden, talouden ja autonomisen toiminnan edellytyksenä. Osalle esimerkiksi jäsenmaksua ei koettu enää toimintaan sitouttavana, vaan jopa eriarvoistavina. Keskusteluissa on tullut myös viitteitä siitä, että järjestöjen toimintojen jako kansalaistoimintaan ja palvelutoimintaan ei tulevaisuudessa ole välttämättä toimiva, vaan tarvitaan kokonaisvaltaisempia lähestymistapoja.

Nuori ja suomenruotsalainen                                        

Johan Koskinen, Pia Nyman-Kurkiala & Jessica Hemberg (Åbo Akademi)

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka suomenruotsalaiset yhdeksäsluokkalaiset neljästä eri kieliympäristöstä ympäri Suomea kokevat suomenruotsalaisen identiteettinsä.

Tiedonkeruu tehtiin vuonna 2019 Åbo Akademissa ”Ung och Finlandssvensk” -nuorisotutkimushankkeessa. Tässä tutkimuksessa analysoidaan 110 suomenruotsalaisen yhdeksäsluokkalaisen kirjoittamia esseitä ruotsinkielisissä kouluissa neljällä kaksikielisellä paikkakunnalla eri puolella Suomea. Paikat edustavat erilaisia kieliympäristöjä. Empiirinen aineisto on analysoitu laadullisella sisältöanalyysillä.

Vastaajien kielellisen arjen todellisuus vaihtelee eri kaksikielisissä elinympäristöissä. Vastaajat Vantaalta ja Kauniaisista asuvat alueilla, joissa enemmistö väestöstä puhuu suomea. Näillä nuorilla on ulkoinen paine oppia suomea ja olla vuorovaikutuksessa suomenkielisen enemmistön kanssa. Tammisaaren ja Uusikaarlepyyn nuoret eivät koe samaa painetta suomen opiskeluun tai vuorovaikutukseen suomalaisenemmistön kanssa, koska näissä paikoissa on mahdollista asua ja työskennellä pelkällä ruotsin kielellä.

Paikan kielellinen ympäristö ja vastaajien sekä ruotsin että suomen kielen tuntemus vaikuttavat siihen, miten nuoret rakentavat suomenruotsalaista identiteettiään. Ruotsinkielisyys koetaan merkittäväksi osaksi nuorten etnistä identiteettiä asuinpaikasta riippumatta.

Ruotsin kielen merkitys nuorten suomenruotsalaisen identiteetin rakentamisessa on voimakkainta yksikielisistä ruotsinkielisistä kodeista tulevilla vastaajilla. Ruotsinkielisyys on tärkeä myös kaksikielisten nuorten identiteetin rakentamiselle, mutta nämä vastaajat painottavat ruotsia yhdessä suomen kielen kanssa.

Nuorten järjestö- ja harrastustoiminnan peilautuminen kokemukseen osallisuudesta yhteisöihin, yhteiskuntaan sekä yksinäisyydestä

Eeva Sinisalo-Juha (Kentauri / Humanistinen ammattikorkeakoulu)

Nuorten Tulevaisuuskyselyyn, joka tänä vuonna toteutettiin TATin ja nuorisoalan osaamiskeskus Kentaurin yhteistyössä, vastasi lähes 15.000 nuorta. Vastaajilta saatiin laaja-alaisesti tietoa toisaalta heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan, mutta myös harrastamisestaan ja toimimisestaan järjestöissä. Kyselyssä oli myös 40 asenne- ja arvoväittämän sarja, jonka avulla saadaan näkökulmaa nuorten ajatteluun.

Nuorisojärjestöissä toimimisen, harrastamisen ja kansalaisyhteiskuntaan osallistumisen ajatellaan olevan hedelmällistä nuorten toimijuuden kehittymiselle. Toimijuuden vahvistuminen liittyy nuoruuden aikaiseen identiteetin kehittymiseen, mutta se liittyy vahvasti myös kokemukseen osallisuudesta. Kiinnostavaa onkin päästä selvittämään, mitä nuoret itse vastaavat.

Tämä esitys pohjaa alustaviin tuloksiin valtavasta aineistosta. Tulen tarkastelemaan erityisesti sitä, miten nuorten vastausten perusteella näyttäytyy heidän kokemuksensa vastuullisuudesta ja osallisuudesta yhteisöihin ja yhteiskuntaan sekä yksinäisyydestä. Alustavien tulosten perusteella nuorten kokemus osallisuudesta yhteisöihin vahvistuisi hivenen kaikissa kyselyssä esitellyissä eri järjestötyypeissä. Sen sijaan kaikki harrastukset eivät vahvista nuorten kokemusta osallisuudesta yhteisöihin. Nuorten kokemus osallisuudesta yhteiskuntaan vaikuttaisi olevan vahvinta urheiluseurojen, kulttuurijärjestöjen, erilaisten nuorten vaikuttajaryhmien ja opiskelijajärjestöjen toiminnassa mukana olevilla nuorilla. Huomiota voidaan kiinnittää myös siihen, että nuorten kuntoliikunta- ja urheilulajiharrastajien keskuudessa oma aktiivinen sosiaalinen elämä näyttäytyy tärkeänä. Näin ei suinkaan ole kaikkien harrastusten parissa. Kokemus osallisuudesta yhteisöihin varioi eri järjestöjen ja harrastusten mukaan. Samalla ehkä yllättäen siitä ei löydykään korrelaatiota sen kanssa, millainen on nuoren kokemus osallisuudesta yhteiskuntaan. Mielenkiintoiselta vaikuttaa myös alustava tulos, jonka mukaan negatiivinen kokemus osallisuudesta yhteisöihin korreloi toisissa harrastuksissa yksinäisyyden kokemuksen kanssa ja toisissa ei. Omatoiminen harrastaminen ilman osallisuutta yhteisöön, ei välttämättä tarkoita kokemusta yksinäisyydestä.

Nuorten harrastaminen ja järjestötoimintaan osallistuminen vaikuttaa olevan vahvasti sukupuolittunutta. Samoin asenne- ja arvoväittämien vastaukset myötäilevät sukupuolijakaumaa. Mitä tämä tarkoittaa osallisuuden kokemuksen näkökulmasta ja siten tulevaisuuden aikuisten toimijuuden kehittymisen näkökulmasta. Tähän ei varmasti vielä tästä esityksestä löydy vastausta, mutta pohdittaa kyllä.

Monialaisesti järjestöaktiivit nuoret

Pekka Kaunismaa (Humanistinen ammattikorkeakoulu)

Esityksessä tarkastellaan kysymystä siitä, millaisia ovat monissa järjestöissä toimivat nuoret. Järjestötutkimuksessa on tuotu esiin, että yhdistysten ristikkäisjäsenyydet luovat osallistujilleen sosiaalista pääomaa, mikä korreloi hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen menestymisen kanssa. Voidaanko nähdä tällainen yhteys jo 14-17-vuotiaiden osalta?

Kysymystä tarkastellaan Osaamiskeskus Kentaurin keväällä 2021 keräämän kyselyaineiston valossa. Kyselyyn on vastannut lähes 15 000 yläkoulun 8. ja 9. luokalla sekä lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevaa nuorta. Nuorille esitetyt kysymykset tuottavat laajapohjaisen kuvan nuorten yhdistystoiminnasta ja harrastuksista. Materiaali sisältää myös kysymyksiä nuorten koulumenestyksestä, urasuunnittelusta, arvoista ja asenteista sekä informaalista oppimisesta. Esitelmän ydinkysymystä selvitetään tarkastelemalla aineistosta nousevia havaintoja vertailemalla moniin järjestötyyppeihin osallistuvia vähemmän järjestöaktiivisiin ja sellaisiin, joilla järjestöaktiivisuutta ei havaittavasti esiinny. 9 % vastaajista ilmoitti toimivansa 4 tai useamman järjestötyypin toimintaan. Vertailun tuloksena muodostuu kuva monissa järjestöissä toimivien nuorten profiilista. Profiili sisältää analyysin järjestöaktiivisuuden tärkeydestä, yhteyksistä harrastuksiin, koulumenestykseen, sosioekonomiseen taustaan, käsityksiin uravalinnoista sekä arvoihin ja asenteisiin. 

Moniulotteinen mobilisoituminen — Nuorten omatoimiaktivismista kehittynyt ja vaikuttavuuden lähde. Näkökulma 2000-luvun kansalaisosallistumiseen.

Hippu Helminen (Helsingin yliopisto)

Kansalaisosallistumisen poliittisuus sekä yhteiskunnallinen ja poliittinen vaikuttavuus synnyttää kiivaitakin keskusteluja. Esimerkiksi vuosittain Pride-aikaan kiistellään siitä, onko Pride-kulkue nykyään vain iloinen, värikäs karnevaalikulkue sateenkaari-ihmisten juhlimiseen vai edelleen poliittisen agendan sisältävä mielenosoitus, johon osallistumisella on laajempikin merkitys. Keskeinen kysymys on siis se, onko kansalaisosallistuminen muuttunut 2000-luvulla yhteiskunnallisesta vaikuttamistoiminnasta viihteelliseksi joukkotapahtumaksi. Itse en tällaiseen muutokseen usko. Esittelin aiemmilla Nuorisotutkimuspäivillä pohdintojani yhteiskunnallisesta agendasta ja poliittisesta vaikuttavuudesta perustuen tapausesimerkkiin nuorten transaktivismista (https://www.nuorisotutkimusseura.fi/nuorten-perhe-ja-laeheissuhteet-sekae-seksuaalisuus#3).

Kansalaisosallistumisen 2000-luvun uusille muodoille on ominaista kansalaislähtöisyys, omaehtoisuus ja poliittisen agendan henkilökohtaistuminen. Niitä mobilisoi asiakohtaiset kysymykset: yksilölliset, subjektiiviset kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta ja arkisista ongelmista. Tapausesimerkissäni ”nuorten transaktivismi” ongelmana oli ei-binääristen sukupuolenkorjaushoitojen keskeyttäminen transpoliklinikoilla, perusteluina puuttuva hoitosuositus ja riittämätön tutkimusnäyttö hoitojen vaikuttavuudesta myös ei-binäärisillä transsukupuolisilla. Tämä koettiin epäoikeudenmukaiseksi, koska binääriset transsukupuoliset ovat oikeutettuja kaikkiin julkisen terveydenhuollon hoitomuotoihin.

Toiminta organisoituu epämuodollisesti ja siksi sitä kuvataan verkostomaisena liikehdintänä. Käytän tällaisesta toimijakoostumasta nimitystä sosiaalinen liikehdintä. Toimintaa luonnehtii protestit ja mielenilmaukset. Tarkastelemani liikehdinnän käynnisti muutama aktivistinuori alkamalla järjestää mielenosoitusta. Tapausesimerkissäni sosiaalinen liikehdintä tarkoittaa tätä mielenosoituksen järjestäjäryhmää. Uusien muotojen liikehdinnät ovat ajallisia ja kytköksissä tiettyyn toiminnalliseen jaksoon. Esimerkki-liikehdintäni oli aktiivisinta vuonna 2018, elo- ja syyskuussa.

Tämä keskustelunavaus on jatkoa aiempaan. Aiheeksi rajasin moniulotteisen mobilisoitumisen, jota pidettiin erityisesti mielenkiintoisena. Saamani palautteen innoittamana jatkoin analysointia yksityiskohtaisemmaksi. Tutkimuskysymykseksi muotoilin: Miten moniulotteinen mobilisoituminen syntyy ja kehittyy? Esityksessä vastaan kysymykseen jaoteltuna: 1. Kuka? (Toimijat), 2. Mitä? (Toimintamuodot), ja 3. Miten? (Osallistuminen/Keinot).

Tapausesimerkissäni on kolme erityistä seikkaa liittyen poliittiseen vaikuttamiseen ja vaikuttavuuteen. Ensinnäkin se oli jotain todella uutta, että järjestäjänä olikin jokin muu taho kuin kansalaisjärjestö. Tämä herätti ihmetystäkin. Toiseksi mobilisoituminen laajentui: kansalaisjärjestöt, puoluepoliittiset toimijat, lääketieteen ammattilaiset, taiteilijat ja kansalaiset sekä valtamedia ja ns. alakulttuurin oma media. Sosiaalinen media ”kävi kuumana” ja mielenosoitukseen osallistui useampi sata ihmistä. Kolmanneksi ei-binääristen hoitojen ongelmaan ratkaisuna olevaa virallista hoito-ohjeistusta transpoliklinikat olivat pyytäneet PALKO:sta useasti, mutta vasta tämän joukkoliikehdinnän jälkeen sitä alettiin käytännössä työstää.