Nuoret ja seksuaalisuudet

Puheenjohtajat:
Anu Isotalo, Tampereen yliopisto, anu.isotalo(at)tuni.fi
Marja Peltola, Tampereen yliopisto, marja.peltola(at)tuni.fi

Työryhmä kokoontuu torstaina 4.11. klo 14.30-16.50

Nuorten seksuaalisuus on teema, johon kohdistuu monenlaista yhteiskunnallisia intressejä, kontrollipyrkimyksiä ja huolia. Muun muassa sukupuolittunut seksuaalinen häirintä, seksuaalikasvatus, ja seksuaalisten suhteiden ’moraali’ ja suostumuksellisuus ovat aiheuttaneet kiivasta julkista keskustelua seksuaalisuuden roolista nuorten keskuudessa. Viestintäteknologioiden arkipäiväisyys nuorten elämässä on herättänyt uudenlaisia huolia internetissä tapahtuvista seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksista. Näille keskusteluille on tyypillistä se, että ne koskevat erityisellä tavalla nuorten arkea ja hyvinvointia, mutta niitä käydään pääsääntöisesti aikuistoimijoiden äänellä ja nuorten omat kokemusmaailmat sivuuttaen. Viime aikoina seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret ovat kasvavassa määrin nousseet osaksi julkista keskustelua nuorten seksuaalisuudesta, mutta toisaalta keskustelu on edelleen monin paikoin heteronormatiivista ja nuorten keskinäiset erot sivuuttavaa.

Tässä teemaryhmässä käydään keskustelua seksuaalisuudesta ja sen vaihtelevista merkityksistä nuorten elämässä. Ymmärrämme seksuaalisuuden laajasti nuorten arjessa läsnä olevana ilmiönä: ei vain intiimisuhteissa toteutuvana, vaan myös identiteetteihin, vertaissuhteisiin ja (sosiaaliseen) mediaan kytkeytyvänä sekä lainsäädännöllisesti ja sosiaalisesti kontrolloituna ilmiönä. Emme halua lähestyä seksuaalisuutta vain huoli- ja ongelmakeskeisesti, vaan kannustamme pohtimaan seksuaalisuutta myös arkisena osana nuorten elämää, sosiaalisia suhteita ja neuvotteluja. Toivotamme ryhmään tervetulleeksi kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset, nuoruutta, nuoria ja seksuaalisuutta vaihtelevista tutkimusperinteistä lähestyvät esitykset. Erityisesti toivomme kuulevamme esityksiä, jotka lähestyvät seksuaalisuutta nuorten omasta kokemusmaailmasta käsin ja/tai huomioivat intersektionaaliset erot nuorten välillä.

Työryhmien esitykset

Esitysten abstraktit

Seksuaalisen häirinnän aikaan ja paikkaan sidotut tulkinnat

Satu Venäläinen (Helsingin yliopisto) & Sanna Aaltonen, Itä-Suomen yliopisto)

#metoo-liikehdintä ja sen erinäiset johdannaisilmiöt ovat viime vuosina vahvistaneet mahdollisuuksia nostaa esiin seksuaalista häirintää ja siihen liittyviä sukupuolistuneita valtasuhteita, etenkin digitaalisissa ympäristöissä. Mutta millä tavoin nykykeskustelujen muokkaamat viitekehykset tarjoutuvat, vai tarjoutuvatko, nuorten käytössä oleviksi tulkintaresursseiksi heidän tehdessään selkoa ja muodostaessaan suhdetta seksuaaliseen ja sukupuoliseen häirintään? Kartoitamme esityksessämme nuorten tulkintoja ja niitä mahdollistavien viitekehysten painotuksia kahdesta eri aikakausina kerätystä aineistosta ammentaen; vuonna 2000 9. luokkalaisten tuottamista ainekirjoituksista sekä 2020-luvun alkupuoliskolla netin kautta kerätyistä nuorten kirjoituksista. Kysymme näiltä aineistoilta, millä tavoin niissä tuotetaan tulkintoja seksuaalisesta ja sukupuolisesta häirinnästä, millä tavoin erilaiset tulkinnat kiinnittyvät aikaan ja paikkaan, ja millaisia tunteita ja toimintamahdollisuuksia näihin eri tavoin paikantuviin tulkintoihin kytkeytyy.

Etsimme analyysissamme vastauksia näihin kysymyksiin erittelemällä aineistoistamme erilaisia tapoja orientoitua seksuaaliseen ja sukupuoliseen häirintään ja sen ilmenemiseen nuorten elämässä. Analyyttisena lähestymistapana hyödynnämme erilaisiin positioihin asemoitumisen analysointia. Asemoitumiseen liittyy erilaisten suhteiden muodostaminen paitsi muihin ihmisiin, erilaisiin tiloihin ja tapahtumiin, sekä velvollisuuksien ja oikeuksien linkittyminen eri toimijoihin, eli tässä tapauksessa häirinnän kohteisiin ja tekijöihin. Siten tulkinnat liittyen häirinnän määrittelyyn ja rajanvetoihin häirinnän ja ei-häirinnän välille myös nivoutuvat kiinteäksi osaksi asemoitumista. Orientaatioiden ja asemoimisen kautta pyrimme hahmottamaan, millä tavoin seksuaalinen ja sukupuolinen häirintä asetetaan nuorten näkökulmista käsin toisaalta osaksi arjen vuorovaikutusta sekä osaksi laajempia sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja muihin erontekoihin liittyviä dynamiikkoja ja eriarvoisuuksia.

Kummissakin aineistoissa nuorten orientaatiot näyttävät vaihtelevan normalisoinnin ja kritisoinnin välimaastossa: seksuaalinen ja sukupuolinen häirintä näyttäytyvät etenkin tytöiksi itsensä identifioivien nuorten näkökulmista käsin oman toiminnan sääntelyä edellyttävä, arjessa monin tavoin läsnä olevana uhkana, mutta joissain kertomuksissa myös omasta arjesta irrallisena ja omaa itseä koskettamattomana ilmiönä. Velvollisuus suojella omia rajojaan saattaa mieltyä myös joko automaattiseksi oletukseksi, moraalisen halventamisen väyläksi, oikeanlaisen feminiinisyyden ilmaisemiseksi tai kohtuuttomaksi, sukupuolistuneeseen kaksinaismoraaliin pohjautuvaksi vaatimukseksi. Myös esimerkiksi seksuaalisen häirinnän esiin nostamiseen orientoidutaan eri tavoin; keskustelujen tärkeyttä saatetaan korostaa tai toisaalta leimata ylireagoinniksi. Pohdimme esityksessämme näitä vaihtelevuuksia suhteessa laajempaan kulttuuriseen ilmapiiriin ja sen murroksiin.

Puhutaan seksuaalisesta häirinnästä ja suostumuksesta: Reflektioita järjestö- ja tutkijayhteistyöstä väkivaltakulttuurin purkamiseksi

Matti Pihlajamaa (Amnesty International Suomen osasto) & Satu Venäläinen (Helsingin yliopisto)

Esitelmämme tarkastelee ihmisoikeusjärjestö Amnesty International Suomen osaston sekä Helsingin yliopiston Nuoret ja seksuaalinen häirintä -tutkimushankkeen ihmisoikeuskasvatuksellista ja tutkimuksellista yhteistyötä, joka koostuu nuorten kanssa tehdystä toiminnasta suostumuskulttuurin vahvistamiseksi sekä seksuaaliseen ja sukupuoleen perustuvaan häirintään puuttumiseksi.

Amnestyn kesällä 2021 julkaistu Puhutaan suostumuksesta! -ihmisoikeuskasvatusmateriaali tähtää suostumuskulttuurin ja seksuaalioikeuksien toteutumisen vahvistamiseen niin yläkoulun ja toisen asteen opetuksessa kuin nuorten omaehtoisessa aktivismissa. Materiaalin toimintaideat tekevät näkyväksi, miten kulttuuriset käsitykset ylläpitävät seksuaalisen häirinnän ja seksuaaliväkivallan toteutumista. Niiden avulla on mahdollista keskustella ikätason mukaisesti, millaista kunnioittava seksuaalinen kanssakäyminen on sekä miten suostumuksen voi varmistaa ja antaa. Lisäksi toimintaideat vahvistavat nuorten tietoisuutta omista seksuaalioikeuksistaan sekä kannustavat toimimaan niiden puolesta. Materiaali on tuotettu yhdessä suostumuskulttuurin vahvistamisesta kiinnostuneiden nuorten, opettajien, järjestöjen ja tutkijoiden kanssa.

Reflektoimme esityksessämme opasta ja sen tuottamisprosessia ammentaen nuoruutta, väkivaltakulttuuria, pedagogiikkaa sekä sukupuolta, seksuaalisuutta ja risteäviä eroja tarkastelevasta feministisestä ja queer-tutkimuskirjallisuudesta. Esitelemme oppaan tekemistä suunnannutta kansainvälistä ihmisoikeusnormistoa sekä aiemman tutkimuskirjallisuuden huomioita nuorista, suostumuksesta, väkivallasta ja risteäviin eroihin liittyvistä neuvotteluista. Näiden pohjalta esitelmämme avaa myös materiaalin tuottamiin kehystyksiin ja positiointeihin liittyviä valintoja sekä pedagogisia ratkaisuja väkivaltakulttuurin ja sitä ylläpitävien normatiivisuuksien ja valtasuhteiden purkamiseksi.

Esitämme myös alustavia huomioita materiaalin toimintaideoihin perustuvista työpajoista, joita järjestettiin kesällä 2021 Nuoret ja seksuaalinen häirintä -tutkimushankkeen puitteissa. Tarkastelemme keskustelevalla otteella työpajoissa nuorten kanssa tuotettuja pohdintoja ja niihin liittyviä neuvotteluja seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta häirinnästä, suostumuksesta sekä tavoista vaikuttaa näihin liittyvään yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Keskitymme erityisesti nuorten tapoihin tunnistaa, haastaa ja uusintaa sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja muihin eroihin liittyviä normatiivisuuksia.

Lopuksi kutsumme työryhmän osallistujia reflektoimaan kriittisesti nuoriin, suostumukseen, seksuaaliseen ja sukupuoleen perustuvaan häirintään sekä kasvatukseen liittyviä kysymyksiä. Kannustamme osallistujia myös keskustelemaan tutkijoiden ja järjestöjen väliseen yhteistyöhön liittyvistä käytännöistä, mahdollisuuksista ja rajoitteista.

Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden käsittely yläkoulun kouluterveydenhuollossa: Merkityksellinen mutta vähäisesti käsitelty nuoruuden teema

Minna Laiti (Turun yliopisto), Heidi Parisod (Hoitotyön tutkimussäätiö), Anni Pakarinen & Sanna Salanterä (Turun yliopisto)

Yhteiskunnalliset keskustelut seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta ovat lisääntyneet 2010-luvun aikana, mikä on tuottanut muutoksia sateenkaari-ihmisten asemaan yhteiskunnassa. Samanaikaisesti kansalliset ja kansainväliset raportit osoittavat, että eri ikäiset sateenkaari-ihmiset kokevat yhä jäävänsä ulkopuolisiksi yhteiskunnan eri tasoilla. Yhteiskuntarakenteet perustuvat usein heteronormatiivisuuteen ja sukupuolen kaksinapaisuuteen, jolloin monen sateenkaari-ihmisen elämään kuuluvat syrjinnän ja jopa häirinnän kokemukset. Vuoden 2019 Kouluterveys-kyselyn mukaan sateenkaarinuorilla oli muita nuoria useammin huolta omasta mielialasta, heillä esiintyi useammin masennus- ja ahdistusoireita, ja erityisesti sukupuolivähemmistöön kuuluvat nuoret kokivat kouluympäristön turvattomaksi. Sateenkaarinuorille oli tyypillistä kokemus siitä, että he jäivät ilman tarvitsemaansa tukea ja apua koulun ammattilaisilta, mukaan lukien kouluterveydenhoitajilta. Samat haasteet on tunnistettu myös osaksi sateenkaarinuorten elämää kansainvälisesti.

Abstraktissa käsitellään käynnissä olevan väitöskirjatutkimuksen tämänhetkisiä tuloksia. Väitöskirjan tarkoituksena on kuvata seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden käsittelyä yläkoulun kouluterveydenhuollossa. Väitöskirjassa keskitytään muodostamaan laadulliseen tutkimukseen perustuva, kuvaileva hoitotieteellinen malli ilmiöstä. Aihetta on tarkasteltu integroivan kirjallisuuskatsauksen, sateenkaarinuorille suunnatun laadullisen kyselyn ja kouluterveydenhoitajien fokusryhmähaastattelujen kautta.

Tulosten mukaan sateenkaarinuorten kohtaamista on tutkittu vähäisesti terveydenhuollossa, erityisesti kouluterveydenhuollossa. Heteronormatiivisuus oli vallitseva ilmiö terveydenhuollossa, mutta toisaalta tutkimuksissa tunnistettiin useita tekijöitä, joilla moninaisuuden huomioimista voidaan edistää. Sateenkaarinuorille osoitetun kyselyn tulosten mukaan yläkoulun kouluterveydenhuolto oli merkityksellinen palvelu, mutta josta he eivät ole aina saaneet tietoa tai tukea seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen moninaisuuteen liittyvissä asioissa. Kouluterveydenhoitaja nähtiin luotettavana aikuisena, jolta nuoret toivoivat saavansa luotettavaa terveystietoa, ja jolta voisi pyytää tukea esimerkiksi oman identiteetin kertomiseen vanhemmille. Kouluterveydenhoitajat identifioivat itsensä merkityksellisiksi ja luotettaviksi aikuiseksi, ja heillä oli syvä halu tukea sateenkaarinuoria. Toisaalta kouluterveydenhoitajille oli vähäiset mahdollisuudet saada näyttöön perustuvaa tietoa tai koulutusta moninaisuudesta niin perus- kuin täydennyskoulutuksessa, ja yläkoulu näyttäytyi hoitajille melko hetero- ja sukupuolinormatiivisena instituutiona.

Sateenkaarinuoruus on noussut suomalaisen yhteiskunnan tietoisuuteen kasvavissa määrin. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden käsittely on sekä sateenkaarinuorten että kouluterveydenhoitajien mielestä merkityksellinen osa kouluterveydenhoitoa, mutta jonka käsittely kaipaa yhä näyttöön perustuvaa tietoa, systemaattista sisällyttämistä hoitajien koulutuksessa ja nuoruuteen liittyvien teemojen käsittelyssä kouluterveydenhoidossa.