Digitaalinen intiimi seksuaalisuudesta tietämisen käännekohtana

Puheenjohtajat:
Sanna Spišák, Turun yliopisto, sanna.spisak(at)utu.fi
Maria Vihlman, Turun yliopisto, maria.vihlman(at)utu.fi

Työryhmä kokoontuu perjantaina 5.11. klo 12-14.30.

Nuoret sukupolvet ovat syntyneet maailmaan, jossa digitaaliset alustat, sisällöt, yhteisöt ja palvelut solahtavat osaksi arkea. Intiimit kohtaamiset ja ihmissuhteet kietoutuvat kiinteästi medialaitteisiin, digitaalisiin alustoihin ja sovelluksiin. Netissä tavataan uusia ihmisiä ja ollaan yhteydessä tuttuihin, flirttaillaan, deittaillaan, sekstaillaan, seurustellaan, erotaan ja neuvotellaan suostumuksesta erilaisin tavoin. Digimedian kautta nuoret kiinnittyvät myös seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyvään yhteiskunnalliseen keskusteluun liikkeiden, kuten #MeToo, #eimeidänhäpeä ja #NotAllMen, myötä.

Z- ja Alfa-sukupolvet eroavat arvoiltaan ja asenteiltaan aiemmista sukupolvista, ja somesta löytyy laaja kirjo samaistumispintaa oman identiteetin pohtimiseen sekä ajatusten ja arvojen peilaamiseen. Nuoret sukupolvet odottavat myös tutkimukselta enemmän nuorten äänten ja diversiteetin huomioimista. Tutkimuksen kentällä korostuvat kuitenkin helposti asiantuntijapuhe ja ääripäät: nuoret ja heidän toimintansa nähdään joko huolenaiheena tai inspiroivana maailmanparannuksena. Onkin perusteltua kysyä, tunnistavatko nuoret itseään tutkitusta seksuaali- ja ihmissuhdetiedosta.

Työryhmämme pohtii, mitä ja miten tiedämme nuorista ja seksuaalisuudesta digiajassa. Millä tavoin ihmissuhteita ja seksuaalisuutta koskeva ymmärrys on käännekohdassa? Olemme kiinnostuneita tavoista, joilla digitaaliset alustat järjestävät nuorten sukupolvien seksuaalisuutta, nautintoja ja intiimejä ihmissuhteita. Kartoitamme seksuaalisuuteen, ihmissuhteisiin ja datavetoiseen kulttuuriin liittyviä haavoittuvuuksia ja eriarvoisuuksia ja kysymme, miten näitä voisi minimoida.

Työryhmän esitykset

Esitysten abstraktit

Seksi on kahden ihmisen välinen intiimi tapahtuma. Alaikäiset, pornografia ja käsitykset seksistä

Sanna Spišák (Turun yliopisto)

Mediakulttuuri on keskeinen nuorten toimintaympäristö, ja seksi on näkyvä osa mediakulttuuria. Näin ollen huoli median roolista seksuaalikasvattajana ei ole täysin aiheeton. Esimerkiksi pornografian lisääntynyt tarjonta ja helpottunut saatavuus ovat johtaneet siihen, että yhä useampi suomalaisnuori on joko vahingossa tai tietoisesti etsien nähnyt pornografisia seksikuvauksia esimerkiksi internetissä, vaikkakin alaikäisten pornon kulutuksessa on löydettävissä pidempiaikaisia historiallisia jatkumoita myös ajalta ennen internetiä.

Koska alaikäiset kohtaavat pornografista kuvastoa, on ymmärrettävää että huoli pornografian mahdollisista haittavaikutuksista alaikäisten seksuaali- ja sukupuoli-käsityksiin ja -asenteisiin on hallinnut julkista keskustelua ja tutkimusta. Puheenvuoroni tekee tilaa nuorten omille tulkinnoille pornografiasta ja seksistä. Laadullisen, avoimia vastauksia painottavan verkkokyselyn (n= 167 vastaajaa, joista 98 alaikäistä) vastaukset analysoitiin aineistolähtöisellä temaattisella sisällönanalyysillä. Aineisto piirtää kuvaa siitä, miten verkkokyselyyn vastanneet 12–17-vuotiaat suomalaisnuoret tulkitsevat seksiin ja pornografiaan liittyviä kulttuurisia jäsennyksiä.

Aineistoa teemoitellessani huomioni kiinnittyi kyselyvastauksista nousevaan toisteiseen selitysmalliin, jolla alaikäiset vastaajat käsitteellistivät oikean elämän seksiä. Kyselyvastauksissa liki mantrana toistuva “oikea seksi on kahden ihmisen välinen intiimi tapahtuma” kutsuu analysoimaan vastauksia intiimiyttä ja intiimejä ihmissuhteita käsittelevien teorioiden viitekehyksestä.

Kyselytutkimukseen vastanneet alaikäiset tekevät selkeän eron pornografiassa nähdyn ja “oikean elämän” seksin välillä. Suurin erottava tekijä näiden kahden välillä on intiimiys. Luen aineistoa siten, että näille nuorille, joille ei oletettavasti ole vielä kertynyt mittavasti seksikokemuksia, käsitykset oikeasta seksistä jäsentyvät vallitsevien romanttisten suhdeoletusten kautta. Tunnekylläinen puhe intiimiydestä pornossa nähdyn seksin ja oikean elämän seksin merkittävimpänä eroavaisuutena liittyy jaettuun sosiaaliseen, kulttuuriseen, historialliseen ja poliittiseen ympäristöömme, joka sanoittaa, jäsentää ja hierarkisoi seksiä ja seksuaalisuutta. Läheisyyttä, luottamusta, sitoutuneisuutta, turvallisuutta, hellyyttä ja eksklusiivisuutta korostava tunnediskurssi ymmärrettävästi muovaa alaikäisten puhetapoja oikean elämän seksistä, koska intiimiyden vaadetta seksin lähtökohtana rakennetaan erityisesti alaikäisille suunnatussa seksuaalikasvatuksessa. Juuri intiimiys jäsentelee erilaisten ihmissuhteiden merkittävyyttä ja erottelee tietyt suhdemuodot toisistaan. Verkkokyselyyn tulleiden vastausten perusteella mononormatiivinen romanttisen intiimiyden ihanne määrittää alaikäisten käsityksiä seksistä enemmän kuin pornografiassa nähdyt seksin kuvaukset.

Ketä ja mitä kuullaan, kun tiedetään seksisomesta? Nuorten aikuisten kokemukset huolipuheen haastajana.

Maria Vihlman (Turun yliopisto)

Nuorista, seksistä ja somesta puhutaan usein riskien ja uhkakuvien kautta. Huolinarratiivi rakentuu toistoissa: asiantuntijapuheessa, siteerauksissa, tutkimusasetelmissa, kysymyksenasetteluissa, tulkinnallisissa ratkaisuissa, siinä mitä valitsemme nähdä ja kuulla. Mitä jää huolipuheen katveeseen?

Esityksessä tarkastellaan seksisomea käyttävien nuorten aikuisten ajatuksia seksisomen merkityksestä ja arvosta. Esiin piirtyy huolipuhetta haastava kertomus, jossa korostuvat mahdollisuus tulla nähdyksi kokonaisena seksuaalisena ihmisenä, mahdollisuus nähdä vartaloita ja nautintoja normatiivisten kuvastojen ulkopuolelta sekä mahdollisuus kuulua ja muodostaa kontakteja, joihin seksi voi yhtä hyvin liittyä kuin olla liittymättäkin.

Seksisomen nautinnot eivät piirry näkyviin mahdollisista digi- tai live-elämän riskeistä irrallaan, vaan niistä huolimatta ja niihin limittyen. Nuorten aikuisten ajatukset ja kokemukset kutsuvat pohtimaan sitä, kuka on seksisomea koskevan huolipuheen oletettu subjekti ja sitä, miten seksisomen haavoittuvaisuudet ja mahdollisuudet paikantuvat eri tavoin erilaisiin kehoihin, nautintoihin ja seksisomen ulkopuolisen elämän konteksteihin.

Esitys pohjautuu käynnissä olevaan väitöstutkimukseen, jossa suomalaisen seksisomen merkitystä tarkastellaan digitaalisen etnografian keinoin osallistuvan havainnoinnin ja haastatteluiden avulla."