Aikuistumisia koronan aikaan

Puheenjohtajat:
Mirja Määttä, Juvenia, XAMK, mirja.maatta(at)xamk.fi
Eriikka Oinonen, Tampereen yliopisto, eriikka.oinonen(at)tuni.fi

Työryhmä kokoontuu perjantaina 5.11. klo 12.00-14.30.

Tärkeiden päätösten punninta ja erilaiset siirtymät kuuluvat nuorten aikuisten elämänvaiheeseen. Koulutukseen, uraan, työelämään, asuinpaikkaan, sosiaalisiin suhteisiin ja parisuhteisiin liittyvät valinnat ja ajautumiset sisältävät mahdollisuuksia ja riskejä. Siirtymät eivät aina noudata sellaista lineaarista ja tasaista etenemistä, mikä on useiden siirtymiä edistävien politiikkatoimien ihanteena. Nuoret aikuiset elävätkin monenlaisten odotusten ristipaineessa ja heidän kokemusmaailmaansa värittää epävarmuudessa eläminen. He elävät myös globaalien riskien kuten ilmastokriisin ja finanssikriisien varjossa. Vuosia 2020–2021 on eletty myös globaalin terveyskriisin ja -riskin oloissa.

Globaali pandemia on tuonut suomalaisten nuorten elämismaailmaan uudenlaisia terveydellisiä riskejä, jotka ulottuvat vahvasti myös sosiaalisiin suhteisiin, opiskelu- ja työmahdollisuuksiin, palvelujen saamiseen, asumisratkaisuihin ja mahdollisesti myös tulevaisuuden toiveisiin. Pandemialla on monenlaisia välittömiä ja välillisiä lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia. Tässä työryhmässä tuomme yhteen neljä tutkimushanketta ja niiden erilaiset, mutta toisiaan täydentävät kvalitatiiviset aineistot ja pohdimme, millaisena aikuistuminen näyttäytyy koronapandemian aikana. Miten pandemia on vaikuttanut erilaisten ja eri puolilla Suomea elävien nuorten aikuisten koettuun ja elettyyn arkeen ja tulevaisuuden näkymiin? Lisäksi pohdimme tutkimusmetodologisia ja -eettisiä kysymyksiä.

Työryhmän esitykset

Työryhmän abstraktit

Nuori aikuisuus tiheänä elämänvaiheena koronakriisin aikana – eettis-metodologisia kysymyksiä

Jenni Kallio, Päivi Honkatukia, Annika Valtonen (Tampereen yliopisto)

Olemme tehneet nuorten aikuisten elämänkulullisia haastatteluja koronapandemian aikana ja kohdanneet metodologisia ja eettisiä kysymyksiä, jotka antavat aihetta tarkastella uudelleen nuorisotutkimuksen vakiintuneita tutkimuseettisiä periaatteita. Nämä periaatteet voidaan tiivistää kolmeen: tutkimus on vapaaehtoista, tutkittavien yksityisyyttä on suojattava eikä heitä saa vahingoittaa (Kainulainen & Honkatukia 2021). Esityksessä tuomme esiin, kuinka näitä periaatteita tulisi kehittää tunnistamaan paremmin sekä nuorten elämän erityisyyksiä että tukemaan tutkijaa toimimaan eettisesti kestävällä tavalla nopeastikin muuttuvissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa.

Samaan aikaan, kun koronan aiheuttamien inhimillisten kokemusten tutkiminen laadullisin menetelmin on äärimmäisen tärkeää (esim. Teti ym. 2020), terveysturvallisuudesta huolehtiminen ja pandemia-ajan rajoitukset ovat vaikuttaneet tutkimuksen toteuttamisen mahdollisuuksiin. Digitaaliset välineet ovat mahdollistaneet pääsyn tutkimuskentälle, mutta nuorten kohtaaminen korona-aikana ei pelkisty vain teknisten välineiden luomiin mahdollisuuksiin tai haasteisiin. Nuorten kohtaamisen monimutkaistuminen ja kasvokkaisten tapaamisten korvautuminen etäyhteyksin on tuottanut eettis-metodologisia kysymyksiä liittyen tutkimuskentän aikaan, tilaan, läsnäoloon, vuorovaikutukseen, yksityisyyteen ja emootioihin (Hannerz 2003; Haverinen 2009; Adams-Hutcheson & Longhurst 2017).

Tekemissämme digitaalisissa haastatteluissa yksityinen, julkinen ja sosiaalinen kietoutuivat yhteen. Nuoret saattoivat osallistua haastatteluihin julkisessa tilassa tai toisten ihmisten läsnäollessa, osallistaen myös muita mukaan keskusteluun. Toisaalta sosiaalinen eristyneisyys ja julkisten toimintojen siirtyminen kotiin ovat korostaneet kodin merkitystä tilana, jossa yksityiset ja julkiset elämänpiirit yhdistyvät. Esityksemme nostaakin esiin kysymyksiä siitä, mikä on nuoren yksityinen tila, ja millä ehdoin tutkija voi sinne mennä.

Nuoren aikuisuuden elämänvaiheen dynaamisuudella on vaikutusta nuorten tavoittamiseen mutta myös nuorten itsemäärittelyyn. Havaintojemme mukaan nuorten aikuisten vapaaehtoisuus osallistua tutkimukseen rakentuu suhteessa omaan elämäntilanteeseen, mutta myös merkityksellisenä koettuihin tuki- ja vuorovaikutussuhteisiin, joita tutkimukseen liitetään. Normaalitilanteessa olemassa olevien yhteiskunnan tukijärjestelmien puuttuessa, koimme haastattelutilanteissa erityistä vastuuta vastaanottaa nuorten tunteita ja huolia ja osoittaa empatiaa ja tukea heidän kertoessaan avuntarpeistaan. Nämä kokemukset yhdistyvät kysymyksiin tutkijan positiosta.

Esitys perustuu Suomen Akatemian rahoittamaan The impact of Covid-19 on young adults’ life courses and positionalities -tutkimushankkeeseen, jota toteutetaan ALL-YOUTH-tutkimushankkeen yhteydessä.

Hermeneuttis-fenomenologinen tulkinta nuorten koronakokemuksista ja tulevaisuuden näkymistä

Helena Helve (Tampereen yliopisto)

Esityksessäni pohdin hermeneuttis-fenomenologista lähestymistapaa nuorten aikuisten koronakokemusten tulkinnassa ja niiden perusrakenteiden kuvaamisessa. Kiinnostukseni kohteena on miten nuoret Lapin hiihtokeskuksissa ovat kokeneet koronan ja miten se on vaikuttanut heidän elämäänsä ja tulevaisuuden näkymiinsä?

Haastattelin yhteensä kymmentä (5 naista ja 5 miestä) 18–26- vuotiasta nuorta keväällä 2021. Haastattelut olivat keskustelunomaisia avoimista aiheeseen liittyvistä teemoista ilman strukturoitua haastattelurunkoa. Tavoitteena oli tilan antaminen nuorten koronakokemusten autenttiseen kuvailuun ja pohdintaan.

Haastattelemieni nuorten taustojen kirjo oli laaja. Nuoret yhdistivät covis-19 pandemian kokemuksia ja merkityksiä aiempiin elämänkokemuksiinsa, joiden läpi he tulkitsivat yksilöllisesti koronan merkityksiä heidän elämäänsä. Kokemusten ja niille annettujen merkitysten situationaalisuus tuli esille nuorten pohtiessa kokemuksiaan oman elämäntilanteen mukaan suhteessa vanhempiin, sisaruksiin, isovanhempiin, kavereihin, hiihtokeskusten työtovereihin ja työtehtäviin. Koronakokemukset olivat intentionaalisia näyttäytyen kunkin haastatellun nuoren pyrkimysten, kiinnostusten, asenteiden, arvojen ja uskomusten valossa. Nuorten koronakokemusten yksilöllisen tason lisäksi oli löydettävissä myös haastatelluille samankaltaisia yhteisöllisiä elementtejä̈ liittyen hiihtokeskusten työkulttuuriin ja laajempaan yhteiskuntaan.
Tämä aineistolähtöinen tutkimus haastaa myös puntaroimaan kriittisesti reflektoiden hermeneuttis-fenomenologista tutkimusotetta nuorisotutkimuksessa.

Etenevä elämä vai supistuneet suunnitelmat? – Korona-ajan kokemukset nuorten aikuisten elämänkulussa

Mirja Määttä (Juvenia, XAMK) & Frida Westerback (Helsingin yliopisto)

Opintojaan aloittavat ja työelämän kynnyksellä olevat nuoret aikuiset on nostettu julkisessa keskustelussa esiin ryhmänä, jonka elämää korona-aika rajoittaa erityisesti, luoden mahdollisesti 90-luvun laman tapaan pitkäaikaisiakin vaikutuksia esimerkiksi työuraan ja ansiokehitykseen. Korona-ajan kokemuksia koskevat selvitykset osoittavat, että osa nuorista sopeutuu koronatilanteeseen ja pärjää hyvin. Tiedetään kuitenkin, että nuorten epävarmuus tulevaisuudesta on lisääntynyt, työllisyystilanne vaikeutunut ja heikossa asemassa olevien nuorten tilanne on entisestään heikentynyt. (esim. Kestilä ym. 2020; Haikkola & Kauppinen 2021; Ranta ym. 2020.)

Tarkastelemme tässä artikkelissa seurantatutkimusaineiston valossa, mitä mahdollisia muutoksia ja eroja korona-aika on nostanut esille nuorten aikuisten elämässä. Tutkimusaineisto koostuu sekä ennen korona-aikaa että sen aikana, marras-joulukuussa 2020 - kun korona-aikaa on takana noin 8 kuukautta - toteutetuista 29 nuoren aikuisen kolmivuotisista yksilöhaastatteluista (2018–2020). Kahdessa ensimmäisessä haastattelussa on hyödynnetty visuaalisia menetelmiä: retrospektiivistä työelämäkokemuksista kertovaa elämänviivaa sekä hyvästä tulevaisuudesta kertovaa kuvaa ja näiden yhteistä tulkintaa haastatteluissa. Kuva-avusteinen haastattelu on mahdollistanut sellaisten toiveiden ja kokemusten sanoittamisen, mitä pelkällä haastattelulla ei olisi tavoitettu (ks. Vilmilä & Kiilakoski 2018). Kolmannessa, korona-aikana toteutetussa haastattelussa palataan erityisesti hyvästä tulevaisuudesta kertovaan kuvaan ja tarkastellaan yhdessä haastateltavien kanssa mahdollisia muutoksia tulevaisuuskuvissa ja toiveissa. Kysymme myös, millaisia vaikutuksia koronalla on ollut nuorten arkeen, hyvinvointiin, ihmissuhteisiin, opintoihin ja työelämäsiirtymiin.

Aineiston analyysissä hyödynnetään narratiivista tutkimusotetta ja sisällönanalyysiä. Analyysimme mukaan koronatilanteella on ollut vaihtelevia vaikutuksia nuorten aikuisten elämään. Pääosin elämä jatkuu samansuuntaisena, sisältäen koronasta riippumattomia hyviä ja huonoja elämäntapahtumia. Huoli perheenjäsenistä ja ystävistä on korona-aikana kuitenkin lisääntynyt. Osalla nuorista korona-aika on mahdollistanut ammatillisen osaamisen kasvattamista esimerkiksi hoito- ja ohjausalalla, osalla se on tarkoittanut lyhyen aikavälin suunnitelmien harmittavaa peruuntumista ja työmahdollisuuksien vähentymistä. Osa nuorista tekee valtavirrasta ja normeista poikkeavia omannäköisiä valintoja jättäytymällä esimerkiksi aktiivisesta työnhausta. He eivät vertaa itseään tyypilliseen aikuistumisen kulttuuriseen malliin.

Korona-ajan vaikutukset näyttävät syventävän kuilua pärjäävien nuorten aikuisten ja niiden välillä, joilla on vaikeuksia saada jalansijaa opinnoissa tai työelämässä. Tulevaisuuden aikaperspektiivi näyttäytyy yleisesti lyhyenä: tulevaisuudesta puhuminen on osalle nuorista haastavaa, osalle erityisen epämukavaa. Tulevaisuuden sijaan haastatellut nuoret aikuiset keskittyvät nykyhetkeen.

Kaaoksen kesyttäjät - koronakriisi ja arjen haltuunotto korkeakouluopiskelijoiden kuvaamana

Eriikka Oinonen & Riikka Korkiamäki (Tampereen yliopisto)

Koronapandemia ja sen mukanaan tuomat poikkeusolot ovat muuttaneet arkeamme. Olemme eläneet sulkujen, rajoitusten ja etäyhteyksien maailmassa jo puolitoista vuotta. Tässä puheenvuorossa tarkastelemme opintonsa päättäneiden tai päättävien korkeakouluopiskelijoiden korona-arjen kokemuksia. Olemme kiinnostuneita siitä, millaisin tavoin ja tuntein opiskelijat ovat koronan kanssa eläneet ja millaisin keinoin he ovat ottaneet haltuun pandemian ja poikkeusolojen rikkomaa arkea.

Aineistomme koostuu vuosina 2020 ja 2021 tuotetusta essee-, päiväkirja- ja haastatteluaineistosta. Esseissä opiskelijat (n=29) kuvasivat koronan vaikutuksia heidän arkeensa pandemian alkuvaiheessa. Lisäksi 11 opiskelijaa piti päiväkirjaa viikon ajan viiteen eri otteeseen kesästä 2020 tammikuuhun 2021. Huhtikuussa 2021 toteutimme 21 opiskelijan temaattiset haastattelut. Aineistomme sisältää opiskelijoiden pandemiakokemuksia kattavasti yli vuoden ajalta ja mahdollistaa siten pandemian aikaisen muutoksen tarkastelun.

Lähestymme opiskelijoiden arkea Rita Felskin (2000) teoriaan perustuen arjen kolmen ulottuvuuden – ajan, paikan ja modaalisuuden – kautta saadaksemme esiin opiskelijoiden korona-arjen eri ulottuvuuksia. Aika pitää sisällään toiston, tietyn rytmin, jonka avulla arki pysyy järjestyksessä. Paikka merkitsee sekä konkreettista tilaa, jossa arki tapahtuu sekä tunteita tuttuudesta ja turvattomuudesta. Modaalisuus liittyy tapoihin, rutiineihin ja toimintaan, jotka ovat usein tiedostamattomia ”normaaliarjessa”.

Aineistomme pohjalta tarkastelemme kokemuksia arjesta yhtäältä koronan rikkomana ”kaoottisuutena” sekä toisaalta siitä, miten aika, tilat ja arkiset toiminnat määritellään uudelleen pandemian ehdollistamana eli siitä, miten ”kaaos kesytetään”.

Yhteinen loppukeskustelu: Korona - Introverttien ihanneaikaa?