Yhteisöjen merkitys nuorten elämässä / Sense of community in the lives of young people

Puheenjohtajat: Sanna Aaltonen, Itä-Suomen yliopisto & Tarja Tolonen, Helsingin yliopisto.

Työryhmä kokoontuu perjantaina 6.11. klo 9.00-11.30 (huomaa pidempi kokoontumisaika).

Kiinnostus nuorten paikkaan yhteisöissä ja nuorten yhteisöllisyyteen, erityisesti alakulttuureihin, juontaa juurensa Chicagon koulukunnan ja myöhemmin Birminghamin CCCS:n tutkimuksiin. Nuorten yhteisöt, yhteisöihin kuulumisen ehdot ja mahdollisuudet niin vapaa-ajalla, kasvatusinstituutioissa, alueellisesti ja paikallisesti sekä laajemmin yhteiskunnassa ovat jatkuvan sosiologisen kiinnostuksen kohteita. Työryhmän tarkoitus on käydä keskustelua näiden kysymysten ympärillä ja niitä voi lähestyä esimerkiksi alakulttuurin, vertaisryhmän, kuulumisen, paikallisuuden, ystävyyden/yksinäisyyden ja syrjäytymisen käsitteiden kautta, jotka kukin avaavat erilaisia näkökulmia nuorten kokemusten ja yhteiskunnallisten erontekojen analysoimiseen.

***

Chairs: Sanna Aaltonen, University of Eastern Finland & Tarja Tolonen, University of Helsinki.

Working group gathers on Friday at 5.11. at 9.00-11.30 o'clock.

Sociological interest on studying young people as part of local communities or peer communities, subcultures in particular, has its roots in the research approaches developed first in the Chicago School and later in the Birmingham CCCS. Barriers and possibilities of belonging to various communities during free time activities, in the context of educational institutions, in spaces and places as well as in society at large continue to be well-examined topics among youth sociologists. The aim of this working group is to enhance our understanding of these topics by focusing on e.g. subcultures, peer groups or territories or by using notions of friendships, loneliness or social exclusion as analytical lenses.

Työryhmän esitykset / Presentations in the working group

Affektiivinen kuuluminen vertaisuuteen perustuvassa mielenterveystyössä

Elina Ikävalko (Helsingin yliopisto)

Nuorille aikuisille suunnatun kolmannen sektorin mielenterveystyön määrä on lisääntynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Toiminta paikkaa osaltaan psykiatrisen hoidon vaihtelevaa laatua ja tarjoaa vertaisuuteen perustuvia vaihtoehtoja asiantuntijakeskeisille mielenterveyspalveluille. Järjestöissä pyritään nuorten aikuisten toimijuuden vahvistamiseen, ylhäältä alaspäin ohjatun toiminnan sijaan. Niiden ylläpitämät ryhmät ovat toiminnallisia ja taidepainotteisia, perinteisten keskusteluryhmien sijaan toiminta perustuu yhdessä tekemiseen joko vertaisohjaajan tai työntekijän tukemana. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että vertaisuuteen pohjautuva mielenterveystyö tuottaa parhaimmillaan osallistujilleen voimaantumisen ja yhteisöön kuulumisen kokemuksia (esim. Rissanen & Jurvansuu 2019; Randall & Munro 2010).

Tässä esityksessä tarkastelen feminististen affektitulkintojen näkökulmasta vertaisuutta ja kuulumista nuorille aikuisille tarkoitetuissa ryhmissä. Feministisissä affektiteorioissa korostuu merkityksenannon ja affektien yhteys sekä affektien vaikutus sosiaalisten erojen ja eriarvoisuuden synnyssä (esim. Ahmed 2018; Cvetkovitch 2012; Jokinen & Venäläinen 2015).

Vaikka osallistujien omiin kiinnostuksen kohteisiin perustuva mielenterveystyö on jo itsessään merkityksellistä, syntyy järjestöjen ylläpitämissä ryhmissä myös yhteenkuuluvuuden, hyväksytyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksia, joiden myötä osallistujat kiinnittyvät toimintaan ja ottavat sen omakseen. Pohdin näitä affektiivisia kiinnittymisiä ja etenkin, millä tavoin affektit osaltaan tuottavat vertaisuuden kokemusta ja vahvistavat kuulumisen tunnetta ryhmissä. Ryhmiin osallistuvilla nuorilla aikuisilla saattaa olla hyvinkin erilainen tausta ja elämäntilanne, diagnooseista puhumattakaan, mutta tämä ei estä vertaisuuden ja kuulumisen kokemuksen syntyä.

Ehdotan, että vertaisuus affektiivisena kuulumisena haastaa ajattelemaan nuoren ”mielenterveyskuntoutujan” helposti passiivisena, autettavana ja haavoittuvana näyttäytyvää hahmoa toisin. Prekaarissa, monin tavoin epävarmassa tilanteessa elävien nuorten aikuisten vertaisuudessa on myös oman elämän haltuun ottamisen aineksia.

Tutkimus pohjautuu kolmannen sektorin mielenterveystyön ammattilaisten ja vertaisryhmiin osallistuneiden nuorten aikuisten haastatteluihin (2018–2019) sekä etnografiseen aineistoon eräästä kuntouttavaa toimintaa tarjoavasta järjestöstä. Tutkimus on osa Suomen akatemian rahoittamaa Nuorten tukijärjestelmät haavoittuvuuden eetoksessa -tutkimushanketta."

Adolescents' expereinces of loneliness

Jessica Hemberg, Yulia Korzhina, Lillemor Östman, Lisbet Nyström, Henrik Groundstroem & Nyman-Kurkiala (Åbo Akademi)

Background: In Western countries, loneliness is considered a public health concern and is depicted as a distressing feeling that appears to occur more often in adolescents than in any other age group. Young people are also a group that is particularly vulnerable to experiences of loneliness because they are in a development phase where they gradually move towards becoming more independent of their family and establishing strong relationships with their peers as well as developing emotional skills. Among young people who experience loneliness, there is an increased risk for a number of health, behavioural, and academic problems. Loneliness has not actually increased much over the last years, but it has recently changed its form. As a result, and because of rapid global and societal changes, it is important to further explore the phenomenon from adolescents’ own perspectives.

Aim: The aim of this study was to explore loneliness according to young peoples’ own descriptions and experiences. The research question was: What reasons for loneliness are described by young people?

Method: The study used a hermeneutical approach and had a qualitative explorative design. The data consisted of texts from fifteen interviews with young people, and was analyzed through content analysis.

Results: The study showed that different kinds of earlier negative experiences amongst young people such as poor attachment to the parents in childhood, other traumas or low self-esteem, as well as mental illness or disease, predict loneliness. Self-centeredness and the individualism of today’s society along with social media were aspects that caused feelings of loneliness amongst young people.

Conclusion: Fundamental issues are highlighted from a societal point of view regarding what should be focused on in order to prevent and alleviate experiences that may cause feelings of involuntary loneliness among young people."

Finland’s Child Welfare Aftercare Program: Why is the service not used?

Natasha Petman (Student at Tampere University)

The purpose of this study is to see why young adults might not use the aftercare services that are offered to them when they age out of the child welfare system. Thousands of young adults leave the care of the child welfare system every year. Finland offers a voluntary service for those young adults. As a result of this service being voluntary, there is a portion that decides to not utilize this service. The question for this thesis is why? Why would young adults in Finland decide not to use the services since they wouldn't necessarily have the same support outside of that system? Other research indicates a problem of the lack of support, but not why they wouldn’t use the services. This study is important because having support at that age can help an individual succeed and build healthy relationships outside of their family unit. Other research indicates that without support the young adults can fall into alcoholism, drug abuse and physical and mental health conditions. Talking to and interviewing social workers working for the City of Tampere and using qualitative content analysis, this thesis will analyse the interviews to find a common factor or similar circumstance. This is in order to take the options of the people working directly with the young adults in order to fill what gaps there might be so that young adults have the support they need and want.

Yhteisöt ja yksinolo nuorten aikuisten tulevaisuuskuvissa

Mirja Määttä (XAMK/Juvenia)

Ohjaamoista työelämään -seurantatutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa, syksyllä 2018, haastattelimme 40 nuorta aikuista kahdessa eri Ohjaamossa. Vuotta myöhemmin näistä nuorista 28 osallistui haastatteluihin, jotka aloitettiin katsomalla ja keskustelemalla nuoren valitsemasta, omaa hyvää tulevaisuutta koskevasta kuvasta.

Tässä esityksessä pohdin ja testaan, mitä kuvat kertovat, miten ne mahdollisesti tiivistävät nuoren aikuisen näkökulmia ja toiveita tulevaisuudesta ja millä tavalla yhteisöt ja yksinolo niissä näkyvät. Peilaan näitä kuviin liitettyjä kertomuksia nuorten aiemmin kertomiin kokemuksiin, joita he ovat saaneet perhe- ja ystävyyssuhteissaan, työllistymistä edistävistä palveluista (usein työpajat, TE-palvelut ja Ohjaamot) sekä opinnoista ja työelämästä.

Seurantatutkimus mahdollistaa melko laajan taustatietojen saannin ja tarkistamisen, retrospektiivisen / elämäkerrallisen tarinan kertomisen ja jatkamisen sekä elämänkulun etenemisen tarkastelun. Aineistoa voi lähestyä monesta suunnasta, tässä esityksessä lähestyn sitä kuva-avusteisen haastattelun tuomasta näkökulmasta."

Rajaamista, rajanylityksiä ja rasismia – etnisyyden neuvottelut monietnisessä kouluyhteisössä

Marja Peltola (Helsingin yliopisto)

Monikulttuurisuudesta koulukontekstissa on puhuttu suomalaisen nuorisotutkimuksen kentällä jo pitkään. Lisääntyneestä etnisestä moninaisuudesta huolimatta valkoinen suomalaisuus on pysynyt kouluissa vahvana normina (Peltola & Phoenix tulossa), ja vasta hiljattain on syntynyt (myös) kouluyhteisöjä, joissa valkoinen valtaväestö ei muodosta numeerista enemmistöä oppilaista. Tässä esityksessäni tarkastelen tapoja, joilla etnisyyksistä puhuttiin ja niihin liittyvistä sosiaalisista rajoista neuvoteltiin yläkoululuokassa, jossa enemmistö oppilaista edusti muuta taustaa kuin valtaväestöä. Keskiössä on kahden eri sosiaalisen ryhmittymän ryhmähaastattelut: 13–14-vuotiaiden valkoisten suomalaisten poikien (3) ja vaihtelevia vähemmistöetnisyyksiä edustavien tyttöjen (4) haastattelut kahtena eri ajanhetkenä yhden vuoden etnografisen kenttätyön aikana. Fokuksessa oleviin ryhmähaastatteluihin ja laajemmin etnografiseen aineistooni nojaten totean, että vaikka koululuokassa myönteinenkin etnisten rajojen ylittäminen oli jokapäivästä, niin oli myös etnisyyteen perustuva, rodullistava hierarkisointi, jota tapahtui muun muassa vitsailun ja ryhmäjäsenyyksien määrittelyjen keinoin. Valkoisen suomalaisuuden normi tuli haastetuksi koululuokan arjessa monin tavoin, mikä osaltaan aiheutti valtaväestöä edustavissa haastateltavissa vastustusta(kin). Etnisyydet vaikuttivat sosiaalisten ryhmittymien syntyyn ja sosiaalisiin suhteisiin kouluissa, mutta itsenäisten ja tarkkarajaisten hierarkioiden tai ryhmien sijaan sosiaaliset suhteet vaihtelivat osin tilannekohtaisesti ja kietoutuivat myös muihin hierarkkisiin eroihin koulun sisällä, kuten sukupuoleen, koulu- ja luokkaspesifeihin suosiohierarkioihin ja toimintakulttuureihin sekä kulutusmahdollisuuksiin. Esitys perustuu hankkeen ”Local Educational Ethos: a study on well-performing comprehensive schools in disadvantaged neighbourhoods” aineistolle.

Nuoret ja mökkikulttuuri – Vapaa-ajanviettoa traditionaalisen ja myöhäismodernin leikkauspisteessä

Janne Poikolainen (Nuorisotutkimusverkosto)

Nuorten mökkeily on ollut viime vuosina säännöllisesti esiin nouseva keskustelunaihe. Mediassa on kannettu huolta muun muassa siitä, kiinnostavatko mökkeily ja mökinomistus tulevaisuuden aikuisia. Myös mielikuva puoliväkisin mökille raahatuista ”teineistä” on julkisesta keskustelusta tuttu ilmiö. Todellisuudessa nuorten mökkeilytottumuksista ja nuorison mökkeilyä koskevista asenteista on hyvin vähän tutkittua tietoa. Ne ovat myös nuorisotutkimuksessa lähes tutkimattomia aihealueita, siitäkin huolimatta, että nuorten vapaa-ajanaktiviteetteja on kartoitettu sen piirissä aktiivisesti jo vuosien ajan.

Esitelmässä käsittelen nuorten ja mökkeilyn suhdetta aihetta koskevan tutkimushankkeeni pohjalta. Tarkastelen erityisesti sitä, miten nuorten näkökulmasta mielekäs mökkielämä muotoutuu yhtäältä eristäytymisen, kansallisromanttisten luontokokemusten ja tiiviin ydinperhesosiaalisuuden, toisaalta nykyaikaisen mobiiliteknologian, valikoitujen mukavuuksien ja maantieteelliset etäisyydet ylittävän virtuaaliyhteisöllisyyden leikkauspisteessä. Esitelmäni perustuu suosittuna mökkikuntana tunnetulla Mäntyharjulla mökkeilevien nuorten keskuudessa tekemiini teemahaastatteluihin."