Työelämän osallisuus ja osattomuus

Puheenjohtajat: Susanna Ågren & Antti Maunu

Työryhmä kokoontuu perjantaina 6.11. klo 9-11

Vuoden 2020 Nuorisobarometrin mukaan nuoret arvostavat työssä mielekkyyttä. Samalla nuorten haaveissa on turvallinen työpaikka, jossa voi luoda pitkäkestoisen työuran. Mutta kuinka nuori löytää toivomansa työpaikan, josta saa pysyvän pohjan toteuttaa itseään ja hyödyntää osaamistaan? Useissa tutkimuskeskusteluissa nuoret on nähty ryhmäksi, johon työelämän epävarmuudet kohdistuvat herkimmin. Myös kevään 2020 koronatilanne on osoittanut, että taloudellinen epävarmuus kohdistuu vahvimmin niihin, jotka ovat työmarkkinoilla heikoimmissa asemissa.

Työelämä on nuorille merkittävä osallisuuden, mutta myös osattomuuden kenttä. Työryhmässä pohditaan, millaisia mahdollisuuksia nuorilla on löytää palkkatyötä ja oma paikkansa yhteiskunnassa. Miten nuoret kokevat ja sanoittavat työtä ja työelämää? Mitä nuorille tarkoittaa palkkatyö, pysyvä työ ja mielekäs työ? Pyrkivätkö nuoret ylipäänsä näihin tai kyseenalaistavatko he työperustaisen osallisuuden mielekkyyttä?

Työryhmässä keskustellaan myös työelämän näkökulmista, intresseistä ja rajoista. Kuinka työelämä monine aloineen, toimijoineen ja edunvalvojineen ottaa nuoria työntekijöitä vastaan? Mitä työelämä on itse valmis tekemään nuorten työllisyyden ja työelämäosallisuuden edistämiseksi? Työllisyys ja työllisyyden politiikka ovat 2010-luvulla nousseet myös yhteiskuntapolitiikan ja hallitusohjelmien keskiöön, mikä näkyy esimerkiksi koulutuspolitiikassa ja hyvinvointipalveluissa. Tarjoutuuko nuorille mahdollisuuksia kokea itseään osalliseksi muuten kuin työelämäosallisuuden kautta ‒ onko työelämäosallisuus ainoa mielekäs tai sovelias tapa kiinnittyä ja toimia yhteiskunnassa?

Työryhmän esitykset

Yhteiskuntatietoinen ohjaus – puhetta ja ohituksia ohjastyötä tekevien ammattilaisten haastatteluissa

Jenni Lahtinen (Nuorisotutkimusseura) & Sari Miettinen (Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus) & Anne Nieminen (Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus)

Opinto- ja uraohjaus on nähty yhtenä keinona purkaa urapolkujen sukupuolen mukaista eriytymistä. Ohjaus voi toimia keinona myös muiden eriytymiskaarien, kuten urapolkujen etnistymisen ja koulutuksen periytyvyyden lieventämiselle. Kriittisissä keskusteluissa on viime aikoina pohdittu ohjauksen tavoitetta ja esitetty, että ohjattavan yksilöllisen valinnan korostamisen sijaan ohjauksen tulisi ottaa herkemmin huomioon se yhteiskunnallinen ja kulttuurinen konteksti, jossa ohjaustyötä tehdään.

Esitys pohjautuu artikkeliluonnokseen, jossa tarkastellaan kuudentoista ohjaus- ja opetustyötä tekevän ammattilaisen haastattelupuhetta yhteiskuntatietoisuuden näkökulmasta. Nimeämme yhteiskuntatietoisuudeksi puheen, joka tunnistaa yksilöiden välisten erojen (kuten sukupuolen, luokan, kielen, terveyden) ja elämäntilanteiden (kuten asumismuoto ja -paikka, koulutus, perhesuhteet) merkityksen arjessa, alavalinnoissa, perhe-elämässä ja yhteiskunnallisissa prosesseissa. Toisin sanoen yhteiskuntatietoisuus ei yksilöllistä elämässä kohdattuja kokemuksia ja haasteita, kuten työttömyyttä tai sukupuolen mukaista segregaatiota, vaan kääntää ne yhteiskunnallisiksi kysymyksiksi ja ongelmiksi.

Tarkastelussa kiinnitämme huomiota opettajien ja ohjaajien yhteiskuntatietoiseen puheeseen eritysiesti sukupuolen, kulttuuritaustan sekä sosioekonomisen aseman osalta. Huomion kiinnittäminen sukupuolen, kulttuuritaustan sekä sosioekonomisten erojen merkityksiin on mielekästä, sillä koulutus- ja urapolkujen tiedetään muovautuvan mitä suurimmissa määrin kyseisten tekijöiden vaikutuksessa. Etsimme haastatteluista yhteiskuntatietoista puhetta, joka tunnistaa ja huomioi sosiaaliset erot ohjausprosessiin vaikuttavana tekijänä, sekä puhetta, joka ummistaa silmänsä sosiaalisten erojen merkityksille. Kutsumme tällaista puhetta ohittavaksi puheeksi viitaten sillä sosiaalisten erojen merkitysten ohittamiseen. Pohdimme, milloin ja millaisten tekijöiden osalta ohjauspuhe on yhteiskuntatietoista ja milloin ohittavaa.

Palkkatyökeskeinen ajattelutapa ammattiin opiskelevien nuorten osallisuuden kaventajana

Susanna Ågren (Tampereen yliopisto)

Esitelmä on näkökulmapuheenvuoro palkkatyökeskeisen ajattelun vaikutuksista ammattiin valmistuneiden nuorten yhteiskunnalliseen osallisuuteen työmarkkinoiden murroksessa. Perustan esitelmässä palkkatyökeskeisen ajattelutavan vuoden 2019 Nuorisobarometrin yhteydessä julkaistuun artikkeliimme (Ågren, Pietilä & Rättilä 2020). Esitimme artikkelissamme, että palkkatyökeskeinen ajattelutapa ilmenee yhteiskunnassa sekä institutionaalisena että kulttuurisena ilmiönä ja pyrkii vastuuttamaan erityisesti ammattiin valmistuvia nuoria toimimaan yhteiskunnassa niin kutsutun työmarkkina- tai työntekijäkansalaisuuden kautta. Pohdin esitelmässä kyseistä ajattelutapaa ja sen ambivalenttia suhdetta ammattiin opiskelijoiden yhteiskuntaan kiinnittymisessä ja kuuluvuuden kokemuksissa – toisaalta vahva ammatillinen identiteetti on ammattiin opiskeleville voimavara, mutta toisaalta kääntöpuolena palkkatyökeskeisyys saattaa osan kohdalla heikentää yhteiskunnallisen merkityksellisyyden kokemusta.

Ammatillisen koulutuksen kytkös työelämään on vahva ja hyvin perinteinen. Osaltaan ammatillisen koulutuksen työelämäkeskeisyyttä ylläpitävät keskustelut tuntuvat tukeutuvan oletukseen, jonka mukaan työtä riittäisi kaikille myös tulevaisuudessa. Nuorten on kuitenkin useissa tutkimuskeskusteluissa todettu olevan ryhmä, joihin työmarkkinoiden epävarmuus ja muutokset kohdistuvat herkimmin. Viimeaikaisen tutkimuksen valossa on syytä myös pohtia, millaista yhteiskunnallista osallisuutta koulutus voi tarjota ammattiin opiskeleville muuttuvilla työmarkkinoilla, jos pelkkä ammattiosaaminen ei enää riitä. Tämän vuoksi esitelmän tarkoituksena on nostaa keskusteluun, millaisia mahdollisuuksia yhteiskunnassa on tukea ammattiin opiskelevien nuorten osallisuutta, jos kokopäiväistä ja turvallisuutta takaavaa työtä on tulevaisuudessa tarjolla yhä harvemmille. Puheenvuoroni empiirisenä taustana toimii tutkimusaineisto, joka kerättiin ammattiin opiskelevilta syksyllä 2018 ja keväällä 2019."

Utopia uudesta maailmasta – Humanistinen yrittäjyyskasvatus apuna arvontuotannon välineiden uudelleenkuvittelussa

Suvi-Jonna Martikainen & Tuija Oikarinen (LUT-yliopisto)

Luode – luonto ja taide nuorten työelämätaitojen oppimisympäristönä -hankkeen yhtenä tavoitteena on ollut ymmärtää nuorten työelämä- ja yrittäjyyskäsityksiä ja luoda niiden perusteella uusia avauksia yrittäjyyskasvatukseen. Työ- ja yrittäjyyskäsityksiä kerättiin 9 –luokkalaisilta (429 vastaajaa) ja työelämän nivelvaiheessa olevilta työllisyyspalvelujen työpajanuorilta (12 nuorta). Käsitykset osoittautuivat joko varsin perinteisiksi tai toisaalta eivät kovin relevanteiksi nuorten muuhun elämänsisältöön verrattuna.

Mistä tämä kertoo? Haivenin ja Khashnabishin mukaan valtaapitävät kulttuuriset narratiivit kaappaavat sekä yksilölliset että kollektiiviset mielikuvitukset, jotka piirtävät sosiopoliittisia horisontteja. Vaihtoehdot ja näköalat kapenevat. Yrittäjyyskasvatuksen narratiivi ilmenee tällaisena kaapparina, joka valtaa yhä useampia toiminnan alueita: muuntaen inhimillisiä ominaisuuksia ”yrittäjämäisiksi valmiuksiksi” ja laajentaen yrittäjyyspedagogiikan tavoitteen kattamaan ”innostumisen oman elämän rakentamisesta”. Kenties nuorten työelämäkäsitykset kertovat vallatuista mielikuvituksista, joissa näkemisen horisontti yltää edelliseltä sukupolvelta omaksuttuihin käsityksiin, tai sumuun, jossa ei ole näkymää työhön – tai ehkä työn ja yrittäjyyden puuttuminen horisontista onkin viisasta ihmisyyden suojaamista.

Esityksessä pohditaan mahdollisuuksia yhdistää ihmisenä kasvun tavoitteita yrittäjyyskasvatukseen kriittisen kasvatuksen valossa ja esitellään hankkeessa syntynyt humanistisen yrittäjyyskasvatuksen malli vertaillen sitä Muhammad Yunusin ideoihin mielikuvituksia voimaannuttavista pedagogisista malleista.

Valikointia ja rajallisia realiteetteja: työelämä toteuttamassa ammatillista koulutusta

Antti Maunu (Tmi Antti Maunu)

Toisen asteen ammatillisella koulutuksella on kolme lakisääteistä tehtävää: valmistaa työntekijöitä työmarkkinoiden tarpeisiin, tukea opiskelijoiden yksilöllistä kasvua sekä ehkäistä syrjäytymistä ja vahvistaa opiskelijoiden hyvinvointia. Viime vuosina ammatillinen koulutus on ollut suurissa muutoksissa. Eräs keskeinen muutos on ollut työpaikoilla tapahuvan koulutuksen lisääminen, mitä on perusteltu ammatillisen koulutuksen työelämävastaavuuden vahvistamisella.

Esityksessä kysyn, millaisia näkemyksiä työpaikoilla järjestettävän koulutuksen vastuuhenkilöillä on työpaikoilla tapahtuvasta koulutuksesta sekä sen suhteesta oppilaitoksissa tapahtuvaan opetukseen.
Aineistona hyödynnän 36 työpaikkaohjaajan ja työpaikalla järjestettävästä koulutuksesta vastaavan esimiehen teemahaastattelua eri ammattialoilta ja eri puolilta Suomea. Tarkastelen aineiston valossa, millaisiin suhteisiin ammatillisen koulutuksen tehtävät asettuvat työelämän edustajien puheissa ja millaisia toteutumisedellytyksiä niille hahmottuu työpaikoilla järjestettävässä koulutuksessa.

Analyysin perusteella työelämän edustajia ohjaa ja motivoi hyvien työntekijöiden valikointi ja tuottaminen omalle alalle ja yritykseen. Lisäksi työelämän edustajat korostavat opiskelijoiden yksilöllisiä ominaisuuksia sujuvan työnteon edellytyksinä eivätkä he koe voivansa vaikuttaa niihin. Työelämän edustajien näkemyksissä painottuvat vahvasti ammatillisen koulutuksen työelämätehtävät, ja näkemysten perusteluissa periaatteelliset ja poliittiset painotukset kietoutuvat yhteen käytännön realiteettien kanssa.

Analyysin pohjalta esitän, että ammatillisen koulutuksen kasvatus- ja syrjäytymisen ehkäisyn tehtäviä on toteutettava ja kehitettävä oppilaitosmuotoisen koulutuksen puitteissa, sillä työelämä ei kykene vastaamaan niistä. Yleisempänä koulutus- ja yhteiskuntapoliittisena argumenttina esitän, että ammatillisen koulutuksen näkeminen pelkästään työelämätehtävän kautta on vaarassa johtaa koulutuksen yksipuolistumiseen ja sen yhteiskunnallisten tehtävien laiminlyöntiin. Tarvitaan politiikkaa ja pedagogiikkaa, jotka mahdollistavat ammatillisen koulutuksen kaikkien tehtävien tasapuolisen toteuttamisen niiden eriyttämisen ja arvottamisen sijaan."