Nuorten luonto- tai ympäristösuhteiden moninaisuus 2020-luvulla

Puheenjohtajat: Mari Pienimäki, Tampereen yliopisto & Eveliina Asikainen, Tampereen ammattikorkeakoulu & Päivi Virtanen, Helsingin yliopisto

Työryhmä kokoontuu perjantaina 6.11. klo 11.30-13.00.

Nuorisobarometri 2018:n mukaan suomalaisnuorten suurin tulevaisuutta koskeva huoli on ilmastonmuutos. Ympäristökysymykset ovat nuoria jopa globaalisti yhdistävä asia. Osa nuorista liikkuu luonnossa ja on hyvin huolissaan ja aktiivisia suhteessa ympäristöongelmiin, kun toisia vaikuttaa puolestaan yhdistävän ympäristöongelmien vakavuuden kieltäminen. Teemaryhmässä tarkastellaan nuorten moninaisia luonto- ja ympäristösuhteita sekä erilaisia tulokulmia ympäristöongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen.

Työryhmän esitykset

Luonnosta nuorille hyvinvointia? Tutkimus luontoretkien vaikutuksista

Riikka Puhakka (Helsingin yliopisto) & Paavo Heinonen (Suomen Urheiluopisto Vierumäki)

Yhteiskunnan kaupungistuessa Suomessakin on keskusteltu nuorempien sukupolvien luonnossa vieraantumisesta. Erityisesti teini-iän on tulkittu edustavan luontosuhteessa ”aikalisää”. Samaan aikaan luonnon monipuoliset hyvinvointi- ja terveysvaikutukset tunnistetaan yhä paremmin. Luonnon on todettu esimerkiksi kohentavan mielialaa, elvyttävän stressistä ja parantavan keskittymiskykyä. Luontoaktiviteetit mahdollistavat niin yksinolon kuin läheisen sosiaalisen vuorovaikutuksen ja siteiden tiivistämisen. Luonto motivoi liikkumaan, ja luonnossa altistutaan ihmisen puolustusjärjestelmän kannalta hyödyllisille mikrobeille. Nuorten luontosuhteen vahvistamisessa voidaan hyödyntää esimerkiksi seikkailu- ja elämyspedagogista toimintaa, jossa luontokokemusten avulla keskitytään erityisesti itsetuntemuksen sekä positiivisen minäpystyvyyden tunteen kehittymiseen.

Tutkimuksessa tarkastellaan, miten aktiivinen osallistuminen luontoharrastuksiin vaikuttaa opiskelijanuorten koettuun hyvinvointiin ja luontosuhteeseen. Koulutuskeskus Salpauksen kasvatus- ja ohjausalan opiskelijat (N=16) osallistuivat luonto- ja elämystoiminnan ohjaamisen kurssille, jossa järjestettiin kolmen päivän melonta- ja vaellusretket sekä kolme ennakko- ja välitapaamista, joilla valmistauduttiin retkille. Kurssin tavoitteena oli tarjota opiskelijoille omien luontokokemusten ja retkeilytaitojen lisäksi ymmärrystä luontoympäristön hyödyntämisestä ja mahdollisuuksista kasvatustyössä. Osallistujat täyttivät ennen luontoretkiä ja niiden jälkeen kyselylomakkeet ja heille tehtiin ryhmähaastatteluja vaellusretkellä.

Tulosten perusteella opiskelijat kokivat luontoretkien vaikuttaneen myönteisesti niin psyykkiseen, fyysiseen kuin sosiaaliseen hyvinvointiin. Osallistujat kokivat elpyneensä ja rentoutuneensa retkien aikana sekä saaneensa lisää itseluottamusta. Opiskelijat nauttivat retkien aikana yhdessäolosta koulukavereiden kanssa, ja he pystyivät irtautumaan niin kouluasioista kuin arkielämän huolista ja murheista. Opiskelijat pääsivät koettelemaan omia rajojaan ja nauttivat luonnon tuottamista aistimuksista ja fyysisistä tuntemuksista, kuten hiljaisuudesta, puhtaan ilman hengittämisestä ja kauniin luonnon näkemisestä. Osallistujat oppivat retkillä uusia luontoon liittyviä tietoja ja taitoja, heidän luontosuhteensa vahvistui ja into liikkua luonnossa lisääntyi. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä nuoria houkuttelevia ja tehokkaita keinoja, joilla voidaan lisätä mahdollisuuksia luonnon terveys- ja hyvinvointihyötyjen laajamittaiseen saavuttamiseen.

Tekeekö luonto onnelliseksi? Nuorten käsityksiä luonnon ja onnellisuuden suhteesta

Eemeli Hakoköngäs (Itä-Suomen Yliopisto) & Riikka Puhakka (Helsingin yliopisto/Lahden yliopistokampus)

Samaan aikaan kun Suomessa on keskusteltu nuorten luonnosta vieraantumisesta, luonnon monimuotoiset hyvinvointi- ja terveysvaikutukset on alettu tunnistaa yhä paremmin. Luonnon on havaittu esimerkiksi kohentavan mielialaa, elvyttävän stressistä ja parantavan keskittymiskykyä. Luonnon ja onnellisuuden välinen suhde nousi huomion kohteeksi vuonna 2018, kun Suomen raportoitiin olevan maailman onnellisin maa.

Tässä esityksessä tarkastelemme 15–16-vuotiaiden nuorten käsityksiä luonnon ja onnellisuuden välisestä suhteesta. Aineistona käytettiin temaattista kirjoitusaineistoa (N=184), joka kerättiin Lahdessa 9-luokkalaisilta nuorilta keväällä 2019 osana LUODE-hanketta. Nuoret tutustuivat Matkailun edistämiskeskus Visit Finlandin ”Rent a Finn” (Vuokraa suomalainen) -kampanjavideoon, joka kertoi luonnon tekevän suomalaisista maailman onnellisimman kansan. Nuoria pyydettiin pohtimaan, mitä video kertoo onnellisuudesta, tekeekö luonto heidät onnellisiksi ja miksi tekee tai ei tee. Aineiston analyysissä hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja temaattista analyysiä.

Tulosten perusteella valtaosa vastaajista, varsinkin tytöt, jakoi ajatuksen luonnon ja onnellisuuden yhteydestä. Vastaajat katsoivat luonnon onnellisuusvaikutuksen olevan tulosta erityisesti ympäristön rauhallisuudesta ja mahdollisuudesta rauhoittua ja rentoutua. Luonnon koettiin lievittävän stressiä ja piristävän mieltä. Luonto oli nuorille tärkeä harrastusympäristö mutta myös vetäytymisen paikka, jossa voi vain olla ja miettiä asioita rauhassa. Luonnossa tavataan ystäviä, mutta sieltä haetaan myös yksityisyyden ja vapauden kokemuksia. Luonnossa voi olla oma itsensä ja irtautua arkielämän sosiaalisista normeista. Esteettisten kokemusten lisäksi muut aistielämykset, kuten luonnon äänet ja ilman raikkaus tuotiin esiin onnellisuuden lähteinä.

Nuorten vastauksissa nousivat esiin myös huoli luontoympäristön tilasta sekä kokemus siitä, ettei onnellisuuskokemuksia mahdollistava luonto ole itsestäänselvyys. Suomalaisen luonnon tarjoamat mahdollisuudet nähtiin poikkeuksena, jota on syytä vaalia. Tutkimuksen tuloksia tarkastellaan aikaisemman luontoa ja onnellisuutta koskevan tutkimuksen valossa.

Avainsanat: nuoret, onnellisuus, luonto, hyvinvointi.

Nuoret ympäristökansalaisina

Mari Pienimäki (Tampereen yliopisto) & Maarit Marttila (Tampereen seudun ammattiopisto) & Marjukka Colliander (Tampereen yliopisto)

Vaikka nuoret ovat ilmastonmuutoskysymyksessä aktivoituneet poliittisesti yllättävällä laajuudella ja nopeudella, niin osa nuorista suhtautuu asiaan yhä välinpitämättömästi. Jotta kaikki nuoret saadaan kiinnostumaan ympäristöongelmista ja toimimaan ympäristökansalaisina, tarvitsemme tutkittua tietoa tämänhetkisestä tilanteesta nuorten keskuudessa. Tästä lähtökohdasta ideoitiin “NYT! Ahdistuksesta nuorten ympäristöpoliittiseen toimijuuteen” tutkimushanke (2020–2023), joka toteutetaan Tampereen yliopistossa Koneen Säätiön rahoittamana. NYT!-hankkeessa tutkitaan luonnon seikkailullisen kokemisen yhteyttä nuorten haluun toimia ympäristön puolesta. Se tuottaa myös tietoa siitä, mitä nuoret ajattelevat ympäristöongelmista sekä millaisia mahdollisuuksia, kanavia ja esteitä heillä on toimia ympäristökansalaisina, eli ympäristövastuullisina, aktiivisina ja osallistuvina kansalaisina (Koskinen 2010). Ympäristökansalaisuuden voidaan ajatella sisältävän sekä henkilökohtaiset valinnat että yhteisöllisen osallistumisen yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi (Dobson 2003).

Työryhmässä esittelemme NYT!-hankkeen tavoitteita, kysymyksiä ja toteutusta sekä kerromme ensimmäisistä tutkimustuloksista. Keräsimme keväällä 2020 tamperelaisten yhdeksäsluokkalaisten oppilaiden keskuudesta kaupungin järjestämillä VAIKUTA!-päivillä aineistoa, joka avaa nuorten näkemyksiä ympäristöongelmista ja ympäristövaikuttamisen mahdollisuuksista, mielekkyydestä ja vastuuttamisesta. Suunnittelemamme kysely toteutettiin virtuaalitilassa pelattavan Seppo.io-sovellukseen pohjautuvan pelin muodossa. Oppilaiden tehtävänä oli muun muassa miettiä keinoja ympäristövaikuttamiseen ja ympäristöongelmien ratkaisemiseen. Oppilaat laativat esimerkiksi ilmastonmuutosaiheisia meemejä, pohtivat tapoja yllyttää muita ihmisiä ympäristötekoihin, miettivät luontokokemuksiaan ja mahdollisuuksiaan vaikuttaa ympäristöongelmiin. Kyselyn eri osiin vastasi 124–181 oppilasta kysymyksestä riippuen.

Analysoimme vastauksia aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin teemoitellen ja tilastollisin menetelmin. Tulokset osoittavat, että suurimmalla osalla tamperelaisnuorista on myönteinen ja läheinen suhde luontoon. Lähes 70% nuorista näkee, että nuorten on toimittava ympäristöongelmien selättämiseksi. Toisaalta lähes 20% kertoi, ettei ajattele ympäristöongelmia. Yli 50% piti ympäristöystävällisiä elämäntapoja tärkeimpänä keinona vaikuttaa ympäristöongelmien ratkaisemiseen. Nuoret vetosivat yllättäen omiin elämäntapoihin myös, kun pyysimme heitä ideoimaan keinoja yllyttää toisia ihmisiä ympäristötekoihin. Monet painottivat sitä, että oman elämänsä kautta he toimivat esimerkkinä toisille ympäristövastuullisesta elämisestä. Tulosten pohjalta voi päätellä, että nuoret eivät tunne hyvin ympäristökansalaisuuteen yhteiskunnallista ulottuvuutta eli yhteisöllistä osallistumista. Tuloksemme viittaavat siihen, että nuoret eivät tarvitse vain tietoa ympäristöongelmista vaan näkemystä siitä, miten he voivat toimia yhteisöllisesti, poliittisesti esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi."