Nuorten itsenäistymisen uudet kysymykset

Puheenjohtajat: Miia Lähde & Jenni Kallio, Tampereen yliopisto & Jenni Mölkänen, Helsingin yliopisto

Työryhmä kokoontuu perjantaina 6.11. klo 11.30-13.00

Itsenäistymisessä on kyse prosessista, jossa nuoren itsemääräämisoikeus sekä kokemus omillaan pärjäämisestä vähitellen lisääntyvät. Tätä prosessia ohjaa yhteiskunnassa normatiivisesti määrittyvä polku, jolla etenemistä arvioidaan erityisesti työ- ja koulutussiirtymissä onnistumisen kautta. Yhtenä keskeisenä itsenäistymisen merkkinä on totuttu pitämään muuttoa lapsuudenkodista.

Suomalaiset nuoret itsenäistyvät eurooppalaisittain varhain, mutta itsenäistymisen yksilölliset vaiheet, ajoittuminen, edellytykset ja tuen tarpeet vaihtelevat. Ne ovat yhteydessä nuoren sosiaalisiin ja materiaalisiin kasvuympäristöihin sekä erilaisiin elämänkulussa rakentuviin kokemuksiin. Lisäksi yhteiskunnan rakenteet ja murros muovaavat itsenäistymisen ehtoja. 2020-luvulla nuoret ratkovat itsenäistymiseen liittyviä kysymyksiä nopeasti muuttuvien kehityskulkujen keskellä. Pirstoutuvat työmarkkinat ja työn muotojen nopea muutos, teknologisoituminen, ilmastokriisi tai pandemioiden kaltaiset globaalisti leviävät uhat vaikuttavat nuorten mahdollisuuksiin onnistua työ- ja koulutussiirtymissä, mutta myös laajemmin nuorten itsenäisen elämän ja hyvinvoinnin edellytyksiin, tuen saamisen mahdollisuuksiin sekä nuorille mahdollisiin tulevaisuuskuviin.

Itsenäistyminen liittyy myös kansalaisena toimimiseen, ja ”uusi nuoriso” onkin uuden edessä myös yhteiskunnallisina toimijoina. Samalla kun monet muutokseen sisältyvät riskit kohdistuvat etenkin nuoriin, 2020-luvulla nuorilta odotetaan yhä enemmän valveutuneisuutta ja tekoja koko ihmiskuntaa koskevien ongelmien ratkaisemiseksi.

Työryhmässä pohditaan, millaisia ovat nuorten itsenäistymiseen liittyvät uudet kysymykset 2020-luvulla. Tarkoitus on nuorten omien kokemusten ja tarinoiden kautta lisätä ymmärrystä itsenäistymisestä uudella vuosikymmenellä ja samalla nuorten elämässä merkityksellisenä ja ainutlaatuisena elämänvaiheena. Työryhmässä itsenäistymistä tarkastellaan myös yhteiskunnallisesti rakentuvana kysymyksenä, johon vaikuttavat niin nuoruuteen ja aikuistumiseen liitettävät odotukset kuin moninaiset globaalit kehityskulut. Lisäksi pohditaan, millaisia ovat nuorten mahdollisuudet tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja ja tulla tunnistetuiksi yhteiskunnallisina toimijoina edellisten sukupolvien luomissa rakenteissa.

Työryhmän esitykset

Omaan kotiin ja osaksi yhteiskuntaa - itsenäinen asuminen nuoren aikuisuuden elämänvaiheessa

Päivi Honkatukia (Tampereen yliopisto)

Monelle nuorelle omaan kotiin muuttaminen on suuri haave ja itsenäisen elämän lähtökohta. Suomessa nuoret muuttavat omilleen keskimäärin 22-vuotiaana (Eurostat 2020) ja nuorten varhainen itsenäistyminen on sekä kulttuurinen ideaali että hyvinvointivaltion palvelujärjestelmän tukema järjestely. Tarkastelen esitelmässä itsenäisen asumisen aloittamista yhtenä eletyn kansalaisuuden (Kallio 2019) rakentumisena kontekstina. Millaisia ovat nuorten asumispolut itsenäiseen asumiseen (Kauko 2018), ja millaisia hankaluuksia he ovat kokeneet omilleen muuttamisessa. Itsenäisen elämän aloittamiseen liittyy kohtaamisia ja neuvottelua yhteiskunnan institutionaalisen järjestelmän kanssa, esimerkiksi asunnon hankkimiseen tai oman toimeentulon järjestämiseen liittyen. Nämä kokemukset viestittävät nuorille, millaisina yhteiskunnan jäseninä heitä pidetään ja mitkä ovat heidän mahdollisuutensa ja kykynsä vaikuttaa institutionaalisessa järjestelmässä. Myös omaan kotiin asettumiseen liittyvät tunteet ja niiden käsittely rakentavat elettyä kansalaisuutta. Tutkimus perustuu ALL-YOUTH-tutkimushankkeen ja SPR:n Nuorten turvatalotoiminnan yhteiseen tutkimushankkeeseen, jossa haastateltiin 18-24-vuotiaita nuoria aikuisia.

Kansalaispätevyys itsenäistyvien nuorten aikuisuuden taitona

Jenni Kallio (Tampereen yliopisto)

Yhteiskunnassamme vallitseva normatiivinen itsenäistymisen polku on monin tavoin kiinnittynyt instituutioihin. Nuorten aikuisten elämää määrittävät erityisesti asema koulutus- ja työelämäinstituutioissa, mutta itsenäistymiseen liittyvät kysymykset kietoutuvat myös yhteiskunnan tukijärjestelmiin sekä terveys-, sosiaali- ja muihin nuorta tukeviin palveluihin.

Esityksessä tarkastelen nuorten aikuisten käsityksiä mahdollisuuksistaan vaikuttaa yhteiskunnassa ja sen institutionaalisissa järjestelmissä. Kokemusta omista vaikutusmahdollisuuksista yhteiskunnassa voidaan kuvata kansalaispätevyyden (esim. Bäck & Kestilä-Kekkonen 2019) käsitteen avulla. Esityksessä tulkitsen nuorten aikuisten kokemuksia kansalaispätevyydestä eletyn kansalaisuuden (Kallio 2019) viitekehyksessä. Näin tarkastelu laajenee poliittisen osallistumisen kokemuksista mahdollisuuksiin toimia yhteiskunnassa, sosiaalisissa suhteissa sekä erilaisilla arkipoliittisilla areenoilla.

Nuorten aikuisten elämässä kansalaispätevyyden taidot näyttäytyvät olennaisina aikuisuuden ja itsenäistymisen taitoina. Kohtaamisissaan instituutioiden ja viranomaisjärjestelmien kanssa nuoret oppivat tuntemaan näitä järjestelmiä ja toimimaan niiden edellyttämin tavoin. Samalla nuoret käyvät neuvotteluja erilaisista institutionaalisista käytännöistä, minkä kautta he pyrkivät vaikuttamaan sekä omaan elämäänsä että laajemmin yhteiskuntaan. Tutkimukseen osallistuneet nuoret aikuiset tuovat esiin, etteivät kansalaispätevyyden taidot kuitenkaan synny itsestään, vaan niitä täytyy saada harjoitella ja niiden oppimiseen tarvitaan tukea. Aina nuorten aikuisten kansalaisuutta ei myöskään tunnisteta tai se määritellään vaillinaiseksi, mikä heikentää nuorten aikuisten kansalaispätevyyden kokemuksia ja institutionaalista järjestelmää kohtaan tunnettua luottamusta.

Tutkimus perustuu ALL-YOUTH-tutkimushankkeen ja SPR:n Nuorten turvatalojen yhteiseen tutkimushankkeeseen nuorten aikuisten elämänkulusta.

Volunteer experiences in supporting youth independence/Vapaaehtoistyö nuorten itsenäistymistä tukemassa

Jenni Mölkänen (ALL-YOUTH, Helsingin yliopisto)

In recent years a third sector volunteer work has become relevant in guiding young people towards a desired adulthood at the time of austerity. In Nordic countries researchers have paid attention to NGOization of social problems as the third sectors organization take more responsibility of the work that has belonged to welfare state resulting in partner-like relations of the third sectors, state and private sector where volunteers can do unpaid specialist work.

Although the third sector works with a short term project funding, the experiences of the Finnish Red Cross volunteers, who have supported young adults in their independence process, highlighted that successful volunteer –young person relationship was to last and become friendship. Based on the volunteers’ experiences and observations volunteering involved diverse work ranging from preparing and planning to actual encountering and maintaining the relationship. However, although the general advice of the volunteer sector was that “it is enough that a volunteer is him/herself”, the volunteers reported of emotions of uncertainty and responsibility how their friendship relation will evolve and what kind of knowledge and work it requires. The paper opens up generational encounters, power relations and efforts of seeking of suitable relations in volunteer work and volunteer relations that can make visible nuances related with the notion of voluntarism and being independent."