Nuorisotyön muuttuvat toimintaympäristöt

Puheenjohtajat: Tomi Kiilakoski, Nuorisotutkimusverkosto & Merja Kylmäkoski, Humanistinen ammattikorkeakoulu

Nuorisotyötä on luonnehdittu alan tutkimuksessa väljärajaiseksi, jopa ameebamaiseksi. Tällä viitataan siihen, että nuorisotyölle on luonteenomaista uudelleensuunnata työskentelyään, kun nuorten tarpeet ja kulttuurit, yhteiskunnan toimintatavat tai arkea puitteistavat teknologiat muuttuvat. Nuorisotyön tutkiminen toimintaympäristöjen näkökulmasta ei kuitenkaan toistaiseksi ole ollut vahva tutkimustendenssi.

Nuorisotyön toimintaympäristöjä voidaan jäsentää sekä ajallisesti että paikan mukaan. Nuorisotalot ovat nuorisotyön perinteinen toimintaympäristö, jossa tehdään avointa nuorisotyötä. Työskentely sijoittuu nuorten vapaa-aikaan. Aukioloaikoja ohjaavat myös organisaation intressit. Nuorten vapaa-aikaan sijoittuvaa nuorisotyötä tehdään myös muissa fyysisissä toimintaympäristöissä, kuten esimerkiksi verkossa, kauppakeskuksissa, huoltoasemilla, kaduilla tai raiteilla. Lisäksi nuorisotyötä voidaan tehdä vaikkapa liikkuen busseilla tai matkailuvaunuilla. Näille nuorisotyön toimintaympäristöille on ominaista nuorisotalotoiminnasta poikkeava erilainen tilakäsitys. Siinä missä nuorisotilat rakentuvat nuorisotyön ammatilliselle ymmärrykselle, muita tiloja ei vastaavalla tavalla omisteta. Tämä heijastuu myös asemaan ja omistajuuteen, joka nuorilla on tilassa. Myös nuorten kohtaaminen on erilaista silloin kun se tapahtuu tilassa, johon tullessaan nuoret tietävät tapaavansa nuorisotyöntekijän tai silloin kun nuorisotyöntekijä jalkautuu nuorten ”reviirille” tai tapaa nuoria verkossa.

Perinteisen ymmärryksen mukaan nuorisotyö kohdistuu nuorten vapaa-aikaan. Erilaisiin instituutioympäristöihin sijoittuva nuorisotyö, kuten esimerkiksi koulu tai sairaala, haastaa nuorten vapaa-ajan nuorisotyön ajallisena ympäristönä. Myös erilaisissa nuorille suunnatuissa palveluissa tehtävä nuorisotyö, kuten Ohjaamot, koettelee ajatusta nuoren vapaa-aikaan sijoittuvasta nuorisotyöstä.

Toimintaympäristöllä on vaikutusta nuorisotyön sisältöihin, siihen tehdäänkö ehkäisevää työtä, erityisnuorisotyötä vai korjaavaa nuorisotyötä tai tehdäänkö esimerkiksi yhteisöllistä, kohdennettua vai yksilötyötä. Edellä mainituilla seikoilla on yhteys myös nuorisotyöntekijän osaamistarpeisiin ja työn taustalla olevaan teoriapohjaan sekä työntekijän ammatilliseen identiteettiin.

Työryhmään kerätään nuorisotyön uusia toimintaympäristöjä koskevaa tutkimusta. Työryhmässä analysoidaan toimintaympäristön merkitystä nuorisotyön sisällölle, toimintatavoille ja nuorisotyöntekijän identiteetille. Lisäksi työryhmässä visioidaan nuorisotyön toimintaympäristöjen muutoksia tulevaisuudessa.

Työryhmän esitykset

Nuorten positiivinen mielenterveys ja siihen vaikuttavat tekijät – itsetunto, luonteenvahvuudet ja osallisuuden kokemus

Hanna Ahrnberg (Kustannus Oy Duodecim) & Katja Aktan-Collan (Kustannus Oy Duodecim)

Nuorten positiivinen mielenterveys tarkoittaa mielen hyvinvointia laajemmin kuin vain mielenterveyden häiriöiden puuttumisena. Tutkimusten mukaan korkea positiivinen mielenterveys on yhteydessä hyvään yleiseen terveyteen ja lisäksi sen tiedetään suojaavan nuoria itsetuhoisilta ajatuksilta sekä oppimisvaikeuksilta.

Tutkimme Nuorten positiivinen mielenterveys, luonteenvahvuudet ja itsetunto -kyselytutkimuksessamme 8-luokkalaisten (n=195) nuorten positiivista mielenterveyttä ja sen yhteyttä luonteenvahvuuksiin ja osallisuuden kokemuksiin. Tutkimus toteutettiin poikkileikkaustutkimuksena. Positiivista mielenterveyttä mitattiin Warwick-Edinburghin Mental Well-being Scale -mittarilla (WEMWS), itsetuntoa Rosenberg Self-Esteem Scale -mittarilla, luonteenvahvuuksia VIA 96-Youth -mittarilla ja osallisuuden kokemusta Experience of Social Inclusion -mittarilla. Taustamuuttujina huomioitiin syntymävuosi, sukupuoli, vanhempien koulutustaso ja perheen taloudellinen tilanne. Päälöydöksenämme havaitsimme, että yleistä positiivista mielenterveyttä selitti vahvimmin itsetunto, osallisuuden kokemus sekä luonteenvahvuuksista toiveikkuus ja ystävällisyys. Erityisen kiinnostavana nousi esiin havainto siitä, että nämä psykososiaaliset ominaisuudet selittivät positiivista mielenterveyttä vahvemmin kuin perheen taloudellinen tilanne, jonka on useissa tutkimuksissa raportoitu selittävän vahvasti nuorten positiivisen mielenterveyden tasoa. Johtopäätöksenä esitämme, että nuorten psykososiaaliset ominaisuudet, joihin on mahdollista vaikuttaa esimerkiksi luonteenvahvuusharjoituksilla ja yhteisöllisillä interventioilla, ovat merkityksellisiä ja mahdollisesti kompensatorisia reittejä vaikuttaa nuorten positiiviseen mielenterveyteen. Tulosten vahvistaminen ja niistä tehtävät johtopäätökset vaativat kuitenkin vielä lisää tutkimuksia tuekseen.

Kaupungin nuorisotyön toimintaympäristöjen laajentajat. Tapaustutkimus Break the Fight! -hankkeesta

Susanna Jurvanen (Nuorisotutkimusverkosto) & Sofia Laine (Tampereen yliopisto)

2018 Helsingin kaupunki jakoi ensimmäiset (10 kpl) kolmivuotiset liikkumisen ja nuorten harrastamisen hankkeet, joiden tavoitteena on turvata harrastus kaikille lapsille ja nuorille ja löytää tapoja innostaa helsinkiläisiä liikkeelle. Kaupunki ilmaisi tarvitsevansa tässä luovia ja innovatiivisia kumppaneita. Yksi rahoituksen saaneista on Break the Fight! -Mahdollisuus kuulua #BTFItaHelsinnki -hanke, jonka yhteydessä Nuorisotutkimusverkosto tekee arviointia ja kehittävää tutkimusta. Helsingin kaupungin strategiaan on kirjattu päämääräksi, että jokaisella lapsella ja nuorella on harrastus. Strategia on linjassa Suomen mallin kanssa, ja tutkimushankkeessa pyritään myös tapausesimerkin avulla pohtimaan ja visioimaan kaupungin nuorisotyön toimintaympäristöjen laajentajien paikkaa ja roolia kansallisesti osana Suomen mallia.

Esityksessä kerromme sekä Helsingin kaupungin nuorisotyön että Break the Fight! (BTF) -hankkeen motiiveista ja kokemuksista yhteistyöstä. Aineistona tutkimuksessa hyödynnämme sekä nuorisotyöntekijöiden että hankkeen työntekijöiden haastatteluja. BTF:n toiminta on moninaista ja jakautuu työpajoihin ja työpajaprosesseihin kouluilla, nuorisotaloilla ja erilaisissa tapahtumissa, ja toisaalta nuorille suunnattuihin taiteen ammattilaisten tekemiin näyttämöteoksiin. Koulu- ja vapaa-ajan paikat risteävät hankkeessa, kun hankkeen koulutyöpajojen voidaan pitää nuorisotaloilla ja toisaalta harrastusmahdollisuus tuodaan koulujen iltapäiväkerhoihin.

Puheenvuorossa tarkastelemme BTF-hankkeen erilaisia toimintaympäristöjä erilaisissa kaupungin aika-tiloissa: Miten nuorten harrastaminen määrittyy eri toimintaympäristöissä, ja miten hankkeessa silloitetaan nuorten liikettä eri toimintojen välillä. Pohdimme myös millä tavalla toiminta näyttäytyy kaupungin nuorisotyön työskentelykentän uudelleen suuntaamisena. Millainen rooli nuorisotyössä on jatkossa toimijoilla, jotka tulevat ammattimaisen nuorisotyön kentän ulkopuolelta?

Nuorisotutkimusverkoston tutkimushankkeen tuloksista voi lukea myös verkossa Nuorisotutkimusseuran kotisivuilla ""Arviointitutkimus ja nuoriso 2.0"" -Näkökulmatekstien sarjasta.

Gutsy go -intervention vaikutus nuorten positiiviseen mielenterveyteen

Hanna Ahrnberg & Katja Aktan-Collan, (Kustannus Oy Duodecim)

Nuorten positiivisen mielenterveyden tukeminen on keino ennaltaehkäistä mielenterveyden häiriöiden syntymistä, koulupudokkuutta ja syrjäytymistä. Nuoruusikä on herkkä kehitysvaihe, jolloin on mahdollista vaikuttaa nuoren elämänkulkuun positiivisesti tukemalla nuoria löytämään omat ydinvahvuutensa sekä vahvistamalla nuorten kokemusta siitä, että he ovat tärkeitä ja kyvykkäitä niin yksilöinä kuin osana laajempaa yhteisöä. Gutsy go -interventio on yhteisöllinen toimintamalli, jonka ydintavoitteena on kouluttaa jokaisesta nuoresta rauhantekijä. Interventiossa kootaan viikon aikana paikkakunnan 8-luokkalaiset nuoret toteuttamaan yhdessä rohkeita rauhantekoja sekä reflektoimaan kokemuksiaan ja raportoimaan näitä sosiaalisessa mediassa. Menetelmällä pyritään vaikuttamaan yhteisön negatiivisen narratiivin muuttamiseen sekä nuorten toimijuuteen ja myönteiseen asenteeseen yhteisöllisiä rohkeita rauhantekoja suunnittelemalla ja toteuttamalla.

Tutkimuksessamme olemme selvittäneet, miten Gutsy go -interventioon osallistuminen vaikuttaa nuorten positiiviseen mielenterveyteen, luonteenvahvuuksiin, itsetuntoon ja osallisuuden kokemukseen. Kyselytutkimukseen aineisto koostuu 8-luokkalaista nuorista (n=322), jotka osallistuivat Gutsy go -interventioon syksyllä 2020 sekä saman ikäisistä verrokeista (n=267). Kyselytutkimus toteutettiin viikko ennen interventio, ensimmäinen seurantakyselyt yksi viikko ja toinen kolme kuukautta intervention jälkeen. Positiivista mielenterveyttä mitattiin Warwick-Edinburghin Mental Well-being Scale -mittarilla (WEMWS), itsetuntoa Rosenberg Self-Esteem Scale -mittarilla, luonteenvahvuuksia VIA 96-Youth -mittarilla, osallisuuden kokemusta Experience of Social Inclusion -mittarilla ja sosiaalista kompetenssia MASK -Monitahoarviointi sosiaalisesta kompetenssista -testillä. Taustamuuttujina huomioitiin syntymävuosi, sukupuoli, vanhempien koulutustaso ja perheen taloudellinen tilanne. Esityksessämme esittelemme alustavia tutkimustuloksia tästä seurantatutkimusaineistosta."

NUPS – nuorisotyön opetussuunnitelma: kehittäminen varsinaisen NUPS-prosessin päätyttyä

Eila Kauppinen (Nuorisotutkimusseura) & Sini Perho (Helsingin kaupungin Nuorisopalvelut) & Tomi Kiilakoski (Nuorisotutkimusseura) & Viljami Kinnunen (Kokkolan Nuorisopalvelut)

Nuorisotyö voidaan määritellä kasvatukseksi, joka muodostuu tavoitteellisesta, nuorisotyöllisistä prosesseista (Kiilakoski 2013, 36). Tämä näkökulma korostaa nuorten kanssa toimimisen ensisijaisuutta tavoitteiden tai ennalta määriteltyjen oppimistulosten sijaan. Tavoitteet kumpuavat nuorisotyön prosessista - voidaan puhua emergenteistä oppimistuloksista (Kelly 1999, Ord 2016). Näissä prosesseissa keskeistä on nuorten sekä nuorten ja aikuisten välinen vuorovaikutus, mutta myös oppiminen toisilta nuorilta (Nieminen 2007). Tämän prosessin kuvaaminen on ollut vuodesta 2011 lähtien tehdyssä nuorisotyön opetussuunnitelmatyössä keskeinen tavoite.

Nuorisotyön opetusssuunnitelmaprosesseja (NUPS) on tehty toimintatutkimuksena yhteensä kuudessa kaupungissa 2011-2016 sekä Helsingissä 2019-2020. Näissä hankkeissa on luotu laaja aineistokokonaisuus, joka toimintatutkimukselle tyypillisesti yhdistää eri menetelmiä. Aineisto on yhdistelmä nuorisotyöntekijöiden ja johdon haastatteluja sekä heidän pitämiänä päiväkirjoja, nuorten tarinoita, kenttämuistiinpanoja, videotallenteita ja hallinnollisia dokumentteja. Lisäksi Lappeenrannassa ja Kymeessä ja Lapissa on toteutettu omat versiot NUPSista.

Nuorisotyön opetussuunnitelmatyö rakentuu ajatukselle nuorisotyön käytännön arvokkuudesta ja käytännön työntekijöillä olevan tiedon eksplikoinnista. Työskentely rakentuu työntekijöiden ammattiymmärryksen, yhteisöllisen oppimisen sekä käsitteellisen työn varaan. Prosessi luo yhteistä ymmärrystä kunnan nuorisotyöstä ja sen lähtökohdista. Jaetun kuvauksen avulla pystytään myös paremmin perustelemaan nuorisotyötä sidosryhmille, nuorille ja kuntalaisille. (Kiilakoski 2013, 21).

Tutkimushavaintojen ja käytännön tarpeiden pohjalta on nostettu kehittämiskohteeksi asiakirjojen ja siihen liittyvän oppimisprosessin jatkohyödyntäminen. Kysymme esityksessämme sitä, miten NUPS yhtäältä pysyy elävänä organisaatiossa varsinaisen prosessin päätyttyä ja miten varmistetaan, että se vastaa nuorten ja nuorisotyön muuttuviin tarpeisiin. Lisäksi on tärkeää suunnitella, miten uudet nuorisotyöntekijät pääsevät mukaan ja miten NUPSin toteutumista seurataan ja arvioidaan tulevaisuudessa. Arvioinnin ja seurannan osalta nousee esiin muun muassa se, mihin kaikkeen NUPS on vaikuttanut ja miten se näyttäytyy käytännön työssä. Lisäksi on tärkeää suunnitella, miten ja milloin NUPSin ajankohtaisuutta ja päivitystarvetta arvioidaan tulevaisuudessa. Esityksessämme reflektoimme laajaan haastatteluaineistoon (yli 100 haastattelua), osallistuvaan havainnointiin ja käytännön reflektointiin perustuen sitä, miten asiaa pitäisi lähestyä. Alustuksemme kohdentuu nuorisotyön kehittämisen arviointiin sekä nuorisotyön johtamiseen."

Tulevaisuuden nuorisotyön tekijät, paikat ja ympäristöt

Karla Malm (Humanistinen ammattikorkeakoulu)

Nuorisotyötä muovaavat paikalliset, yhteiskunnalliset ja globaalit olosuhteet, ja olosuhteiden muuttuessa myös nuorisotyö hakee uusia muotoja. Kuten koronakriisin aiheuttama poikkeustila keväällä 2020 alleviivasi, suuret muutokset voivat toteutua nopeissakin sykleissä. Myös hitaammin toteutuvat – mutta yhtä lailla merkitykselliset – kehityskulut voivat mullistaa tapoja ajatella ja toteuttaa nuorisotyötä.

Vaikka moni asia nuoruudessa säilyisi ennallaan, nuoruutta eletään uudenlaisissa paikoissa ja ympäristöissä. Esimerkiksi digitalisaation kaltaiset muutokset heijastuvat nuorisokulttuureihin ja nuorten arkeen. Näin ollen myös nuorisotyöntekijän osaamisvaatimukset ja ympäristöt, joissa nuorisotyötä tehdään, muuttuvat vääjäämättä.

Nuorisotyön jatkuvuuden ja muutoksen välillä tasapainoilu voivat toisinaan näyttäytyä haasteena niin alan työnantajille, työntekijöille kuin koulutuksellekin. Siinä piilee kuitenkin myös mahdollisuuksia, joista vähäisin ei liene tilaisuus kirkastaa nuorisotyön ydintä. Mihin nuorisotyö pyrkii? Mitä osaamista se tarvitsee tavoitteisiinsa tähdätessään? Muuttuvatko tavoitteenasettelut, vai sittenkin vain välineet? Koulutus voi tarjota työelämän toimijoille perusymmärrystä muuttuvasta maailmasta, yhteiskunnasta, ihmisestä sekä kasvatus- ja nuorisotyöstä. Koulutus voi myös juurruttaa osaamista sellaisista taidoista, joiden avulla nuorisotyöntekijät vastaavat nuorten tarpeisiin tässä ja tulevassa ajassa. Tulevaisuuden työelämän palvelemiseen nuorisotoimialan koulutus tarvitsee tutkimustietoa.

Tulevaisuuden nuorisotyön tekijät, paikat ja ympäristöt -hanke vastaa muutoksesta nousevaan tiedon tarpeeseen. Hankkeessa kartoitetaan nuorisotoimialalla työskentelevien näkemyksiä tulevaisuuden nuorisotyöstä kyselyn (n=225), some-keskustelun ja ryhmähaastatteluiden avulla (n=5). Tavoitteena on tuottaa tietoa ammatillisen nuorisotyön tulevaisuuden osaamis- ja kehittämistarpeista nuorisotoimialan poliittisen päätöksenteon, koulutuspolitiikan ja työelämän tarpeisiin. Tässä työryhmäesityksessä esittelen hankkeen alustavia tuloksia. Keskiössä ovat kysymykset siitä, millaiseksi nuorisotyöntekijät kuvailevat osaamistaan nyt, millaisia valmiuksia he kokevat tarvitsevansa tulevaisuudessa sekä millaiset yhteiskunnalliset muutokset arvioidaan nuorisotyön kannalta merkittäviksi. Alustavien havaintojen perusteella digitaalisen nuorisotyön sekä koulunuorisotyön merkityksen kasvuun uskotaan vastaajien keskuudessa vahvasti. Epäilyksiä herättää nuorisotalojen avointen iltojen merkitys tulevaisuudessa. Toisaalta korostetaan myös kasvokkain kohtaamisen tärkeyttä digitalisoituvassa elämänpiirissä ja yhdenvertaisuutta digitalisaation toteutuksessa. Usko muuntautumiskyvyn tarpeeseen on vastaajien keskuudessa vahvaa. Muutoksen ja muuntautumiskyvyn keskellä korostetaan silti jotakin varsin tuttua: kohtaamista nuoren ja nuorisotyöntekijän välillä. Kuten eräs vastaajista kiteyttää, ”nuorisotyössä tullaan tarvitsemaan entistä mukautuvaisempaa ja muutoskykyistä osaamista, kuitenkin kohtaamisen taito pysyy suurimmassa roolissa”.