Nuoret, kulutus ja talouden epävarmuus

Puheenjohtajat: Eliisa Kylkilahti, Mette Ranta, Minna Autio (Helsingin yliopisto)

Työryhmä kokoontuu perjantaina 6.11. klo 9-11

Taloudellisesta itsenäistymistä pidetään yhtenä tärkeänä aikuisuuden saavuttamisen kriteerinä tai normina. Taloudellisen itsenäistymisen lähtökohdat eroavat nuorilla taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen resurssien osalta, ja koulutuksen (esim. talous- ja kuluttajakasvatus) avulla on pyritty tasaamaan eroja. Resurssien käytön jakolinja on yhä enemmän myös sukupolvikysymys: nykynuorten taloudellista toimijuutta ei kehystä odotusarvoisesti asema edeltävää sukupolvea vauraampana, vaan sen sijaan moni nuori kantaa taakkaa ylisukupolvisesta velkaantumisesta ja ajankohtaisista taloudellisista epävarmuuksista. Myös ilmastonmuutoksen tuomat terveydelliset ja taloudelliset riskit ovat 2020-luvun nuorison elämismaailmaa. Taloudelliset laskusuhdanteet iskevät usein rajuimmin taloudellisesti haavoittuneiden nuorten työllistymiseen ja sitä kautta tulojen laskuun. Nuorten velkaantuminen ja maksuhäiriömerkinnät herättävät myös huolta ja keskustelua tarvittavista toimenpiteistä nuorten talousosaamisen vahvistamiseksi.

2020-luvun nuoret itsenäistyvät taloudellisiksi toimijoiksi yhteiskunnassa, jossa kriisit, kuten pandemiat ja ilmastonmuutos asettavat nykyisen elämäntapamme ja siihen liittyvät kulutustottumukset kyseenalaisiksi. Toistaiseksi kulutuskulttuurin ja nuoruuden väliset kytkökset, kuten aikuistumisen ihanteet, nuorten kohtaaminen kaupallisissa palvelutilanteissa tai sukupuolittuneet kulutukseen käytännöt näyttävät muuttuvan varsin jähmeästi – vai olisivatko poikkeusolot vauhdittaneet muutosta? Tutkimuksen keinoin on syytä syventää ymmärrystä siitä, millaisena nuorten elämä ja tulevaisuus taloudellisten epävarmuuksien kehyksessä jäsentyy.

Työryhmässä pohditaan nuorten ja nuorten aikuisten taloudellista asemaa erilaisista näkökulmista. Tarkasteltavana ovat esimerkiksi nuorten velkaantuminen, taloudellinen tilanne tai rahankäyttö, taloudellinen itsenäistyminen, kulutuskäytännöt sekä kuluttaja- ja taloustaidot.

Työryhmän esitykset

Financial Behaviour Under Economic Strain in Different Age Groups: Predictors and Change Across 20 Years

Gintautas Silinskas (University of Jyväskylä & Mette Ranta (University of Helsinki) & Terhi-Anna Wilska (University of Jyväskylä)

The present study examined the multiple micro- and macro-level factors that affect individuals’ financial behaviour under economic strain. We analysed sociodemographic and economic factors that predict financial behaviour: age group, year of data gathering and attitudes towards consumption (economical, deprived and hedonistic). Subjective economic situation and demographic characteristics were controlled for. We used Finnish time series data that consisted of five cross-sectional nationally representative surveys (n = 10,043). The analyses revealed four types of financial behaviour: cutting expenses, borrowing, increasing income and gambling. Young adults aged 18–25 reported the lowest frequency of borrowing and gambling and the highest frequency of increasing income (together with young adults aged 26–35). Participants aged 66–75 scored the lowest in cutting expenses and increasing income in comparison to all other age groups. Financial behaviour under economic strain in 2019 can be characterised by lower instances of borrowing than in 2004 and 2009 and higher frequencies in increasing income in comparison to all other years of data gathering. Finally, strong attitudes towards saving were related to lower frequency of borrowing and gambling, whereas stronger hedonistic attitudes were related to lower frequency of cutting expenses and more frequent borrowing.

Perhe- ja yksilötekijöiden yhteys itsenäisesti asuvien nuorten taloudelliseen eriarvioisuuteen

Mette Ranta (Helsingin yliopisto) & Anu Raijas (Suomen Pankki)

Suomessa nuoret itsenäistyvät eli muuttavat pois lapsuudenkodistaan kansainvälisesti tarkasteltuna varhain. Perhetausta ja nuorten nykyinen taloudellinen tilanne määrittelevät kuitenkin nuorten mahdollisuuksia selviytyä taloudellisesti itsenäisessä elämässään.

Tarkastelemme tutkimuksessamme itsenäisesti asuvien nuorten taloudellista tilannetta ja tarkemmin heidän kokemustaan tulojen riittävyydestä menoihin ja sitä selittäviä perhe- ja yksilötason tekijöitä, jotka eriarvoistavat nuoria taloudellisessa pärjäämisessä. Artikkelissa hyödynnetään vuoden 2015 Nuorisobarometri-aineistoa. Tutkimuksen kohteena ovat 18–29-vuotiaat itsenäisesti asuvat nuoret (N = 1 229). Vaihtelua kokemuksessa tulojen riittävyydestä menoihin analysoidaan nuorten lapsuudenkodin olosuhteilla ja yksilötason tekijöillä ristiintaulukoiden ja regressioanalyysilla.

Analyysimme osoittavat, että tulojen riittävyys menoihin koettiin sitä parempana, mitä paremmaksi nuori arvioi oman kotitaloutensa toimeentulon ja jos nuori kävi palkkatyössä ja oli parisuhteessa. Iän myötä kokemus tulojen riittävyydestä heikkenee. Myös vanhempien taloudellinen tuki heikensi näkemystä tulojen riittävyydestä menoihin. Lapsuudenkodin taloudelliset ongelmat näyttäisivät heijastuvan nuoren talouteen kielteisesti.

Tulojen riittävyys menoihin kuvaa nuoren arvioita omasta kyvystään hallita talouttaan, mihin liittyy taloudellisten resurssien lisäksi keskeisesti myös nuoren taloudellinen osaaminen. Objektiiviset olosuhteet kuvaavat nuoren elämän taloudellisia reunaehtoja, mutta subjektiivinen näkemys taloudellisesta tilanteesta on tärkeä, kun nuorten elämäntilanteet ja kulutustarpeet vaihtelevat merkittävästi. Työllisyyden myötä nuori voi kokea olevansa taloudellisesti itsenäinen ja riippumaton vanhemmistaan. Tulojen riittävyyden heikentyminen vanhempien taloudellisen tuen myötä korostaa taloudellisen itsenäisyyden arvostamista ja taloudellisen pärjäämisen eetosta nuorten aikuisten keskuudessa.

"Kun täytin 18 vuotta, mulla ei ollut mitään hajua, miten maksaa asioita" - nuorten käsityksiä koulun antamasta talousopetuksesta

Marilla Kortesalmi (Laurea-ammattikorkeakoulu) & Laura Huiku, Mette Ranta & Minna Autio (Helsingin yliopisto)

Itsenäistyminen on nuorille aikuisille yksi kriittisistä elämänvaiheista. Tärkeä osa tätä prosessia on taloudelliseen itsenäisyyteen kasvaminen. Nuoret saavuttavat taloudellisen itsenäisyyden eri ikäisinä ja erilaisin valmiuksin. Koulun merkitys nähdään muun muassa valmiuksien tarjoajana ja taustan lähtökohtaerojen tasaajana. Peruskoulun opetussuunnitelman mukaan opetuksen tavoitteena on kiinnittää oppilaita yhteiskunnan jäsenyyteen ja mahdollistaa itsenäinen elämä. Taloudellinen itsenäistyminen vaatii taloudellista kyvykkyyttä; tiedon soveltamista käytäntöön ja oman elämänsä kannalta tarkoituksenmukaisten toimintatapojen valintaa. Taloudellisen kyvykkyyden merkitys onkin korostunut nuorilla itsenäistyvillä aikuisilla. Tämä haastaa kouluopetusta. Suomessa peruskoulun opetussuunnitelmaan sisältyy kaikille kuuluvaa talousopetusta eri oppiaineisiin integroituna. Toimivat pedagogiset ratkaisut yhdistävät objektiivisen, eri oppiaineisiin liittyvän sirpaleisen tiedon käytännön toimintaan. POPS 2014 on huomioinut tätä muun muassa mahdollistamalla opetuksen ilmiölähtöisyyttä ja lähiympäristön integrointia osaksi opetusta. Pedagogiset mallit muotoutuvat kuitenkin vähitellen. Erityisesti yläkoulujen puolella eri oppiaineiden välinen yhteistyö on ollut rajallista ja eri oppiaineissa annettu talousopetus irrallista. Nuorten kokemus onkin, että koulun talousopetus ei ole pystynyt antamaan riittävästi valmiuksia taloudelliseen itsenäistymiseen. Pyrimme tässä tutkimuksessa kuvaamaan tarkemmin, millaisia käsityksiä nuorilla on koulun antamasta talousopetuksesta ja mitä sisältöjä he kuvasivat kuuluvan koulujen talousopetukseen. Haastattelimme puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla (n=18) 20-26 vuotiaita nuoria. Laadullisesta aineistosta analysoitiin fenomenografisella tutkimusotteella erilaisia käsityksiä koulun merkityksestä talousopetuksen antajana nuorten taloudellisen itsenäisyyden kontekstissa. Aineistosta nousi kaksi kuvauskategoriaa. Ensimmäisen kuvauskategorian muodosti nuorten käsitykset talousopetuksen hyödynnettävyydestä heidän omassa arjessaan. Toisen kuvauskategorian muodosti sellainen muualta hankittu talousosaaminen, jota nuoret kuvasivat hallitsevansa mutta jonka opetuksen nuoret käsittivät kuuluvan koululle. Tulosten perusteella vaikuttava talousopetus yhdisti käytännön ja teoreettisen tiedon. Irralliseksi jäivät erityisesti sellainen teoreettinen tieto, jonka hyödynnettävyys omassa elämässä oli vähäistä. Kouluopetukseen toivottu talousosaaminen liittyi selkeimmin taloudellisen itsenäistymisen käytännön haasteisiin. Opetukseen toivottiin mm. verotus- ja tukitietoutta sekä verkkopankin käyttöä. Taloudellisessa itsenäistymisessä nuorten kokemus omasta kyvykkyydestään on tärkeä. Tulosten perusteella kouluopetuksen tulisi pystyä vahvistamaan tätä pedagogisilla ratkaisuilla.

Kotitalousopettajat kuluttajia kasvattamassa – eriarvoisuutta, ”perjantaipaitoja” ja oppiaineiden välistä yhteistyötä

Minna Autio & Hanna Kuusisaari & Eveliina Yli-Heikkilä (Helsingin yliopisto)

Kuluttajakasvatus vakiintui kouluihin peruskoulun myötä 1970-luvulla. Vielä 1940- ja 1960-luvuilla puhuttiin säästäväisyys- ja taloudellisuuskasvatuksesta (Autio, 1997). Kotitalousopetukseen on sisältänyt säästäväisyyden ajattelutapa, mikä ilmenee raaka-aineiden ja tuotteiden taloudellisena käyttönä ruuanvalmistuksessa tai vaikkapa energian ja veden säästämisenä (Øvrebø 2015). Kotitalousopettajan työtehtäviin sisältyy kuluttajakasvatus (POPS, 2014). Kuitenkaan tutkimusta siitä, miten opettajat kokevat talous-ja kuluttajakasvatuksen merkityksen työssään, miten he painottavat sitä opetuksessaan tai mitä haasteita he kokevat työssään kuluttajakasvatuksen osalta on niukalti (ks. Kortesalmi & Autio, 2019). Tutkimme kotitalousopettajien näkemyksiä heille suunnatun kyselyn (n=153) sekä haastattelujen (n=13) kautta. Kyselyn perustella kotitalousopettajien enemmistö ei näe nuorten talous- ja kuluttajataitojen opettamisen olevan ensisijaisesti vanhempien vastuulla. Näin he tunnistavat oman työnsä ja koulun merkityksen talouskasvattajina. Opettajien mukaan nuoret ovat kiinnostuneita raha-asioista sekä oman talouden hallinnasta. Haastatteluissa nousi esiin, että kotitalousopettajat opettavat kestävää taloudellisuutta sekä oman rahankäytön suunnittelua, kuten budjetointia. Kyselyn mukaan kotitalousopettajat haluavat painottaa vielä nykyistä enemmän oman talouden suunnittelua. Osa opettajista kuitenkin kokee, että nuorten vähäinen kokemus rahan ansaitsemisesta ja kuluttamisesta haastaa opetusta. Myös nuorten ja nuorten kotien taloudellinen asema on eriarvoinen, mikä luo sensitiivisyyden haasteen talousasioiden opetukselle sekä näkyy erilaisina nuorten rahankäytön ilmiöinä kuten esimerkiksi ”perjantaipaitoina” haastatteluissa. Opettajat toteuttavat talousasioiden opetusta oppiaineyhteistyönä, erityisesti yhteiskuntaopin kanssa. Myös matematiikan opettajien kanssa halutaan toteuttaa talous- ja kuluttajataitojen opetusta.

Autio, M. (1997). Oppiiko koulussa rahataloutta? – tutkimus talouskasvatuksen painopistealueista kotitalousopetuksessa. Tutkimuksia ja selvityksiä 28, Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskus.

Kortesalmi, M., & Autio, M. (2019). Talous-ja kuluttajakasvatus talousosaamisen mahdollistajana. Kansantaloudellinen Aikakauskirja 115(4), 588–603.

POPS. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, määräykset ja ohjeet. Opetushallitus.

Øvrebø, E. M. (2015). How Home Economics teachers in Norwegian lover secondary schools implement sustainability in their teaching. International Journal of Learning, Teaching and Educational Research 10 (2), 72–83."