Nuoret biokapitalismin työelämässä/Young people, work and biocapitalism

Puheenjohtaja: Lotta Haikkola, Nuorisotutkimusverkosto

Työryhmä kokoontuu torstaina 5.11. klo 15-17.

Työelämän muutosta on kuvattu siirtymänä fordistisesta kapitalismista biokapitalismiin ja työmarkkina-asemien pysyvyydestä prekaariin ja epävarmaan työelämään. Työn ja arvontuotannon tapa on muuttunut. Teollisessa kapitalismissa työ ja muu elämä olivat erillisiä. Uudessa biokapitalismin taloudessa työ ja vapaa aika sekoittuvat ja henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten olemus ja vuorovaikutustaidot ovat sekä hyvän työntekijän ominaisuuksia että arvontuotannon väline. Prekaarisuus viittaa epävarmojen työmarkkina-asemien mahdolliseen lisääntymiseen, mutta myös eksistentiaaliseen epävarmuuteen epävarmemmaksi käyvässä yhteiskunnassa. Työryhmässä tarkastellaan nuoria biokapitalismisn työelämässä.

***

Chair: Lotta Haikkola, Finnish Youth Research Network

Working group gathers on Thursday 5.11. at 3-5 pm.

Changes in how work and labour are organised are described as a shift from Fordism to post-Fordism or from industrial capitalism to biocapitalism and/or precarious and insecure labour markets. In industrial capitalism work was separated from other life domains. Under new economy work is not anymore a separate sphere. Personal qualities, such as looks and interactional skills are both qualities of good workers and basis of value production. Precarity refers to insecure labour market positions or to a broader, existential insecurity. This workshop focuses on young people in biocapitalism.

Työryhmän esitykset / Presentations in the working group

Hallittua elämää? Aktivointitoimien kohteena olevien nuorten tulkintoja työstä ja kulutuskapitalismista

Tuula Helne (Kela) & Tuuli Hirvilammi (Tampereen yliopisto)

”Syrjäytymisuhassa” olevista, aktivoinnin kohteena olevista NEET-nuorista puhutaan julkisessa keskustelussa huolestuneeseen ja holhoavaan sävyyn ilman, että nuorilta itseltään kysyttäisiin, mitä työ heille merkitsee ja minkälaista hyvinvointia he tavoittelevat. Syrjäytymisdiskurssissa painotetaan numeerisia arvioita ”syrjäytyneiden” nuorten määrästä ja syrjäytymisen taloudellisista kustannuksista. Nuoria tarkastellaan siten ongelmatapauksina kyseenalaistamatta sitä, miksi syrjäytymisen käsitettä ylipäänsä käytetään ja minkälaisia hallinnan tapoja se palvelee. Nuoria myös patistetaan töihin arvioimatta sitä, ovatko kaikki työt sellaisia, jotka sopivat yhteen nuorten toiveiden ja kestävyystavoitteiden kanssa. Tarkastelun sivuun jää siis se maailmantila, jossa suomalaiset aktivoinnin kohteina olevat nuoret tekevät valintojaan. Miten aikamme ekologiset kriisit vaikuttavat siihen, millaiseksi nuoret hahmottavat tulevaisuutensa ja suhteensa työelämään? Yksilön vastuuta korostavassa hallinnan tavassa sivuutetaan myös työllistymisen rakenteelliset esteet.

Esityksemme perustuu viimeisteltävänä olevaan monografiaan. Tutkimme siinä aktivointitoimien kohteena olevien nuorten tulkintoja hyvinvoinnista, työstä, yhteiskunnasta ja sosiaaliturvasta aiemmin muotoilemamme kestävän hyvinvoinnin teorian näkökulmasta sekä hallinnan analytiikasta ammentaen. Kriittisen diskurssianalyysimme huomion kohteena on muun muassa se, miten nuoria pyritään hallitsemaan ja miten he itse pyrkivät hallitsemaan itseään. Tutkimuksen aineiston muodostaa kuusi ryhmähaastattelua, joihin osallistui 29 aktivointitoimien kohteena ollutta nuorta, iältään 20−29 vuotta. Esityksemme käsittelee aktivointitoimien kohteena olevien nuorten tulkintoja kapitalistisesta talousjärjestelmästä ja työn merkityksistä. Kuvaamme nuorten tulkintarepertuaareja, joissa korostuu ennen kaikkea toive merkityksellisestä, omia arvoja vastaavasta työstä, toive kohtuullisesta elintasosta ja työn yhteys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Esittelemme lisäksi nuorten kriittisiä tulkintoja, jotka ottavat etäisyyttä ympäristöhaittoja kasvattavaan kulutusyhteiskuntaan.

Nuoret naiset ja itsen toteutuksen etiikka

Emma Lamberg (Turun yliopisto)

Esityksessäni tarkastelen, miten työmarkkinoille siirtymässä olevan nuoret neuvottelevat jälkiteolliseen työetiikkaan liitettyä lupausta työstä itsen toteutuksen keinona. Empiirinen aineistoni koostuu etnografisesta havainnoinnista ja haastatteluista medianomi- ja lähihoitajakoulutuksista valmistumassa olevien nuorten naisten kanssa. Kysyn, miten nuoret naiset pyrkivät panemaan jälkiteollista työetiikkaa käytäntöön ja analysoin, miten työmarkkinoiden sukupuolittuneet, luokittuneet ja rodullistuneet hierarkiat vaikuttavat heidän mahdollisuuksiinsa elää todeksi itsen toteutuksen ihannetta.

Haastattelemieni naisten puheissa jälkiteollinen työetiikka ilmeni etenkin siinä, miten työstä puhuttiin intohimon ja positiivisten tunteiden kautta. Esitänkin, että jälkiteollinen työetiikka tulee ihmisten ihon alle tunteiden kautta: tutkimukseni osallistujille se näyttäytyi sarjana tunnesääntöjä (Hocshchild 1983), jotka normalisoivat työn ja positiivisten tunteiden yhteyttä. Samalla kun tapaamani nuoret naiset pyrkivät linjaamaan itsensä näiden tunnesääntöjen suuntaisiksi, heidän arkiset kokemuksensa työelämästä olivat toisinaan kaukana positiivisia tunteita ja itsen toteutusta korostavista ihanteista.

Tarkastelen niitä kamppailuja, joissa naiset pyrkivät kuromaan umpeen tätä juopaa ja esitän, että tämän todellisuuden ja ihanteiden välisen tilan analyysi on keskeistä, jos haluamme ymmärtää jälkiteollisen työetiikan tarttumapintaa ihmisten elämässä. Nuorten naisten kokemuksia kahdella alalla kontrastoiden pohdin myös sitä, miten työmarkkinoiden ruumiillistuneet eriarvoisuudet vaikuttavat yksilöiden mahdollisuuksiin linjata itsensä jälkiteollisen ja biokapitalistisen työelämän ihanteiden mukaiseksi.

Työtä omalla persoonalla? - Tarkastelussa opettajaksi opiskelu

Minni Matikainen (Jyväskylän yliopisto, opettajankoulutuslaitos)

Opettajankoulutus on instituutio, joka tuottaa opettajia muuttuvaan maailmaan ja kouluun, ja usein esimerkiksi yhteiskunnallisiin muutostarpeisiin haetaan ratkaisua juuri opettajankoulutuksesta. Yhteiskunnalliset ja globaalit murrokset ja kriisit haastavat enenevissä määrin tulevien opettajien arvoja ja asenteita ja opettajankoulutus voi olla paitsi ammatillisten taitojen kehittymisen aikaa, myös – etenkin nuorilla opiskelijoilla – voimakasta minuuden tutkimisen ja rakentamisen aikaa. Opettajankoulutusta on kuitenkin ajoittain kritisoitu siitä, että se kyllä vaikuttaa opiskelijoiden pedagogiseen ja didaktiseen osaamiseen, mutta ei juurikaan näiden syvempiin arvoihin, asenteisiin tai ajattelutapoihin. Tämä on omituista, sillä opettaminen kuvataan usein ammatiksi, jossa työtä tehdään nimenomaan ”omalla persoonalla”. Miten tähän persoonaan pystytään vaikuttamaan koulutuksessa vai luotetaanko siihen, että opettajiksi sopivat persoonat valikoituvat jo pääsykokeissa?

Väitöstutkimuksessani olen tutkinut yhden opiskelijaryhmän prosessia opettajankoulutusmallissa, joka nimenomaisesti pyrki vaikuttamaan opiskelijoihin syvätasolla keskittyen tutkimuksellisuuteen, reflektiivisyyteen, kriittisyyteen sekä ryhmädynamiikkaan. Aineisto on kerätty etnografisesti vuosina 2015–17 Jyväskylän yliopistolla ja analysoitu fenomenologis-hermeneuttisesti. Esitelmässäni kuvaan tutkimuksen tuloksia, joiden mukaan opiskelijat kävivät kahden vuoden intensiivisessä ryhmäprosessissa läpi Jack Mezirow’n termein transformatiivisen oppimisprosessin, jossa heidän (työ)identiteeteissään tapahtui muutoksia merkityksenantotapojen tasolla. Tämä oli koulutusmallissa toivottua ja opettajan työnkuvan kannalta perusteltua.

Esitelmässäni myös problematisoin tuloksia. Se, että opettaja tekee työtä persoonallaan ja opettajankoulutus tuottaa muutoksia opiskelijoiden identiteeteissä, henkii biokapitalismin vaatimuksia. Opettajan työn näkeminen ”vain työnä” hankaloituu ja opettajuus tulee läpileikkaavaksi opettajina toimivien minuuden rakentumisessa. Tämä helposti myyttiyttää opettajan työtä ja asettaa opettajankoulutuksen uuden eettisen haasteen eteen – saako tai toisaalta pitääkö koulutuksen vaikuttaa opiskelijoidensa persooniin tai identiteetteihin? Normatiivisten vastausten sijaan voi ainakin todeta, että kysymys henkii aikaansa ja, ettei opettajankoulutus ole yhteiskunnallisista muutosvoimista erillinen saareke, vaan uusliberalismi ja biokapitalismi ovat hivuttautuneet sinnekin. Tai kenties opettajan ammatissa rajanveto työminän ja muun minän välillä on aina ollut haasteellista ja voikin ajatella, että sama ajattelu on viime vuosikymmeninä liukunut opettajan ammatista myös muuhun työelämään.

Young platform workers– trapped or liberated?

Arseniy Svynarenko (Tampereen yliopisto) & Mikko Perkiö (Tampereen yliopisto)

The digital platforms are part of the society, they are neither neutral nor value-free constructs as they come with specific norms and values inscribed in their architectures (van Dijck, et al , 2018 ). Platform workers – workers whose tasks are allocated by the platform - are particularly likely to come from vulnerable groups (Eurofund 2019). Most often the low-skilled on-location work involves young, highly educated men living in urban area (Hauben, et al., 2020). These workers often lack the social safety nets. Particularly young people and migrants create more easily exploitable workforce at the lower ends of the labour market, even if this exploitation is mediated by machines and AI of the digital platforms. The “lean platforms” that operate in transportation and delivery tend to exploit the gaps in regulation, rigidity of traditional labor associations, as well as human vulnerabilities (Srnicek 2016). On one hand, platformisation of labour may provide the vulnerable groups with greater equality in accessing the labor market . On the other hand, the platform companies deflect the attempts of building solidarity among the workers and provide no access to work security and welfare.

This paper is focused on the young people who work as Uber drivers in Helsinki and Saint Petersburg. While digital platforms may offer low threshold for entry to precarious labor market they also bring about the risks of poor welfare protection and uncertain career paths.