Korona nuorten sukupolvikokemuksena? / Coronavirus and young people: a generational experience?

Puheenjohtajat: Eriikka Oinonen & Riikka Korkiamäki, Tampereen yliopisto

Työryhmä kokoontuu perjantaina 6.11. klo 9.00-11.30.

Koronapandemian aikana nuoret ovat jääneet julkisessa keskustelussa vähälle huomiolle, vaikka he elävät herkkää elämänvaihetta koronapandemian ja poikkeusolojen kourissa. Poikkeusoloissakin nuorten tulee rakentaa identiteettiään, suunnitella tulevaisuuttaan ja itsenäistyä.

Koronaa on verrattu sotatilaan, lama-aikaan ja luonnonkatastrofeihin, jotka esiintyessään ovat muovanneet nuorten ajallista ja paikalista elämää ja tulevaisuutta. Tässä työryhmässä pohdimme, onko Covid-19 -pandemia sukupolvikokemus eli sellainen historiallinen tapahtuma, joka muokkaa tämän päivän nuorten elämää nyt ja tulevaisuudessa. Millaisia välittömiä vaikutuksia Covid-19 -pandemialla on nuorten elämään? Millaisia pitkän aikavälin suoria ja epäsuoria vaikutuksia koronalla mahdollisesti on? Miten nuoret elävät korona-arkeaan? Millaiset ovat heidän pärjäämisensä keinot? Millaisin mielin he suunnittelevat elämäänsä eteenpäin ja suhtautuvat tulevaisuuteen?

***

Chairs: Eriikka Oinonen & Riikka Korkiamäki, University of Tampere.

Working group gathers on Friday at 5.11. at 9.00-11.30 o'clock.

In public discussion, issues facing young people in times of Covid-19 pandemic have remained marginal even though the pandemic coincides with major transition states, future-oriented identity construction and increasing independence of the whole generation. Covid-19 has been equated with war, recession and natural disasters that, when occurring, have affected young people’s lives and futures in particular times and places. In this session, we discuss whether Covid-19 can be seen as a generational experience that shapes young people’s lives in individually experienced but collectively shared ways. What kinds of immediate and long-term, direct and indirect, impacts Covid-19 might have on young people’s lives? In what spirits they plan for their future?

Työryhmän esitykset / Presentations in the working group

Nuorten korona-arki: ”Show must go on”

Ella Sihvonen & Miia Saarikallio-Torp (Kelan tutkimus)

Koronatilanteen vuoksi keväällä 2020 suurin osa lapsista ja nuorista kävi etäkoulua. Elämänpiirin kapeneminen neljän seinän sisälle on muuttanut sekä aikuisten että lasten ja nuorten arkea monin tavoin. Perheiden arkeen tavallisesti kuuluvat sosiaaliset suhteet ja tukiverkostot ovat kaventuneet sosiaalisen eristäytymisen vuoksi. Kotona ja perheen kanssa vietettiin enemmän aikaa. Perheet joutuvatkin elämään uutta, ’suljetun perheen’ arkea, jossa arkea ja rutiineita ylläpitävät institutionaaliset ja sosiaaliset raamit ovat äkillisesti muuttuneet, eikä esimerkiksi perheitä tukevia palveluita voinut käyttää. Monet nuoret kokivat kotona olemisen ahdistavaksi.

Keräsimme toukokuussa 2020 kirjoituksia 15 vuotta täyttäneiltä ja sitä vanhemmilta nuorilta. Kirjoitusaineistoa kerättäessä Suomessa elettiin valmiuslain mukaisia poikkeusoloja. Nuorten kirjoittamia, pituudeltaan vaihtelevia, tekstejä kertyi yhteensä 398 kappaletta. Nuorten kirjoitusten laadullisen analyysin avulla pääsemme pureutumaan syvemmin nuorten kokemuksiin, ja antamaan nuorille äänen. Kirjoitusaineiston analyysi on alkuvaiheessa, mutta alustavan tarkastelun perustella nuorten kirjoituksissa korostuu mm. erilaiset yksinäisyyden kokemukset ja etäkoulunkäyntiin liittyvät vaikeudet. Nuorten kirjoituksissa on havaittavissa vahva polarisaatio: osa nuorista koki arjen kotona sujuvan hyvin, kun taas osalla kodin ongelmat kärjistyivät. Sama polarisaatio on havaittu myös tuoreissa kyselyissä (esim. Allianssi 2020; Sorkkila & Aunola 2020). Tutkimusaineiston keruuhetkellä nuorissa eli kuitenkin vahva tulevaisuudenusko ja usko koronatilanteen tilapäisyyteen: ”Show must go on”!

Tutkimus on yhteistyöhanke Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön (Itla) ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) kanssa.

…enitenhän tässä kai ollaan kriisissä oman pään sisällä – toiset kiikissä, toiset vapautuneina…”. Vammaisten nuorten elämää koronarajoitteiden keväänä

Reetta Mietola (Helsingin yliopisto) & Karoliina Ahonen (Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö)

Koronakriisiä koskevassa asiantuntijakeskusteluissa on tätä lähestytty toisaalta koko ikäluokkaa yhdistävänä sukupolvikokemuksena, toisaalta on keskusteltu siitä, miten korona-kriisi on syventänyt entisestään nuorten välisiä eroja. Julkisessa keskustelussa on nimetty erilaisia ’riskiryhmiä, joista toiset ovat suoraan pandemiasta seuraavassa riskissä olevia (terveydellinen riskiryhmä) ja toiset pandemiaa seuranneiden yhteiskunnallisten toimenpiteiden ja muutosten kautta välillisesti riskissä olevia. Yhtenä tällaisena oletettuna riskiryhmänä on eri keskustelussa mainittu vammaiset ihmiset.

Tarkastelemme esityksessämme vammaisten nuorten kerrontaa elämästään kevään koronarajoitteiden aikana. Aineistonamme on Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön järjestämään Koronakilpailuun lähetetyt 13 kilpailutyötä. Olemme analysoineet aineistoa narratiivisesti kiinnittäen erityisesti huomiota toisaalta siihen, miten kerronnassa rakennetaan yhteistä tarinaa tilanteen kokemisesta, toisaalta tarinoiden eriytymiseen. Analyysin lähtökohtana on ollut kysymys siitä, millaiset tekijät muotoilevat nuorten kerrontaa ja kokemusta.

Kilpailutöissä omaa kokemusta kerrotaan usein suhteessa muiden (oletettuihin) kokemuksiin ja suhteutetaan omaa tilannetta muiden nuorten tilanteisiin. Toisaalta aineistossa toistuu myös tarina samaan veneeseen joutumisesta, jossa oma eristäytynyt elämäntapa muuttuukin kulttuurisesti ymmärrettäväksi. Aineistosta on luettavissa myös paljon viittauksia siihen, miten tilanne kuuluisi kokea. Kerronta rakentuu dialogisesti, kun nuoret tuottavat omaa kokemusta keskusteluttaen tätä suhteessa ympäröivään maailmaan ja toisaalta itseen, aikaisempaan minään ja elämään.

Aineistossa toistuu myös pohdinta, että tilanteen tuottama pysähdys on pakottanut, mutta myös mahdollistanut reflektointia. Kun luimme aineistoa tämän näkökulman kautta, huomiomme kiinnittyi eroihin nuorten lähtötilanteissa ja tämän merkitykseen tilanteen kokemisessa. Kuten otsikkomme lainaus ehdottaa, kaikki pysähtyivät, mutta toisille tämä tarkoitti vapautumista arjen hektisyydestä, toisille ’kiikkiin jäämistä’.

Päädymmekin paperissamme ehdottamaan, että riskiryhmämäärityksistä huolimatta vammaisuus ei määritä sitä, miten korona ‘osuu’ kertojiin ja miten tämä tulee kerrotuksi. Vammaisuus ei rajaa sitä ‘meitä’ joihin nuoret suhteuttavat omaa tarinaansa. Nuoret eivät kerro kokemustaan vammaisuuden kautta, vaan kerronnassa vammaisuus tulee esille kietoutuneena muihin eroihin, jos näinkään.

Young adults’ gaming during COVID-19. Preliminary results from questionnaire data

Mikko Meriläinen (Tampereen yliopisto)

The global COVID-19 pandemic that started in early 2020 changed everyday life on an exceptional scale, with a significant majority of the world population required to live under varying degrees of restriction, with minimal physical contact, distance working, and extended periods spent at home becoming the norm. In the context of gaming, public discourse has been conflicting: while the WHO has partnered with the gaming industry to endorse digital gaming as a way to manage personal well-being (Snider, 2020), concerns have also been voiced (King et al. 2020) about potential increase in problematic gaming.

This workshop presentation reviews preliminary results from a qualitative questionnaire on family gaming habits during COVID-19 lockdown measures (N=201), focusing on young adults (ages 19-29, N=47). The results show how digital gaming ties in with everyday life during exceptional times, and is closely connected to the rest of an individual’s life. Gaming was used for coping and reportedly offered much-needed escape to some respondents, although many active game players described changes to gaming behaviour as minor. The pandemic affected time allocated to gaming both negatively and positively. With most of the YA respondents not having children and having a positive outlook towards digital games, there were few concerns.

The results illuminate the diverse roles of digital gaming in young adult game players’ lives, as well as the continuation of everyday practices even during exceptional measures.

References

King, D. L., Delfabbro, P. H., Billieux, J. & Potenza, M. N. 2020. Problematic online gaming and the COVID-19 pandemic. Journal of Behavioral Addictions Online First.

Snider, M. 2020. “Video games can be a healthy social pastime during coronavirus pandemic”. USA Today, 25.3.2020.

Slow Time, School Time, and Strange Times: Opposing and Entangled Discourses on Temporality in Youth’s Everyday Lives during a Pandemic

Ann-Charlotte Palmgren (Åbo Akademi University)

During spring 2020, the Finnish government together with the President of the Republic declared a state of emergency over the coronavirus outbreak and schools move to distance teaching. Drawing on theoretical perspectives on temporality in combination with institutional time, past, present, and future intertwined practices and normality, and acceleration and deceleration, this paper explores discourses on temporality in a time that could be called ‘strange times’ or ‘corona times’. The material for this paper consists of a corona diary, where 34 pupils in a lower secondary school, aim to give their version of how a day passes during a pandemic and social distancing. In the paper, I identify opposing and entangled discourses on temporality in youth’s everyday lives during a pandemic.

 yhteiskunnallisen päätöksenteon, tiedotuksen ja keskustelun seuraaminen keväällä 2020

Miikka Korventausta (Turun yliopisto, Opettajankoulutuslaitos)

Esityksen tavoitteena on valaista, miten 12-13-vuotiaat suomalaisnuoret seurasivat koronapandemiaan liittyvää yhteiskunnallista ja poliittista päätöksentekoa, tiedotusta ja keskustelua keväällä 2020. Esityksen tausta-aineistona on toukokuussa 2020 toteutetut 20 teemahaastattelua (20 - 35 min / haastattelu), joihin osallistui peruskoulun 6. luokalla olevia oppilaita (N = 20) kolmesta varsinaissuomalaisesta koulusta. Haastattelut toteutettiin ja nauhoitettiin hyödyntäen etäyhteyksiä. Haastattelujen teemoina olivat nuorten yhteiskunnalliseen kiinnittymiseen liittyvät asenteet ja käsitykset, erityisesti painottuen yhteiskunnalliseen kiinnostukseen, osallistumishalukkuuteen ja kansalaispätevyyteen. Teemahaastatteluaineistoon tukeutuen esityksen tavoitteena on tarkastella, muodostivatko nuorten kokemukset ja käsitykset em. teemoihin liittyen viitteitä yhteisen sukupolvikokemuksen tai erilaisten yhteiskunnallisten sukupolvikokemusten muotoutumisesta varhaisnuorten keskuudessa keväällä 2020.

Kevään 2020 aikana, ensimmäistä kertaa suomalaisen peruskoulun historiassa, opetus siirtyi laajamittaisesti toteutettavaksi kodeissa. Taustalla oli Valtioneuvoston asettama valmiuslaki, joka velvoitti kunnat ja koulut siirtämään opetuksen etäyhteyksien varaan. Kyseistä järjestelyä voidaan pitää yhtenä suurimmista (tosin väliaikaiseksi) muutoksista, joita peruskoulu on kohdannut olemassaolonsa aikana, ja se vaikutti suuresti nuorten arkeen kahden kuukauden ajan. Samaan aikaan nuorten vapaa-ajanvietto muuttui, kun poliittisesti päätettiin erilaisten rajoitteiden asettamisesta julkisille kokoontumisille.

Haastatteluaineistoon tukeutuen esitän ensituloksia siitä, miten haastatteluihin osallistuneet nuoret kokivat etäopetusajanjakson päätteksi a) heidän yhteiskunnallisen kiinnostuksen muuttuneen kevään 2020 aikana ja b) miten he seurasivat yhteiskunnallista päätöksentekoa ja tiedotusta koronaan liittyen. Alustavien tulosten mukaan useat nuoret kokivat heidän yhteiskunnallisen tietämyksen ja kiinnostuksen yhteiskunnallisia asioita kohtaan kasvaneen kevään aikana. Koronaan liittyviä aiheita seurattiin sekä perinteisen median kautta että sosiaalisen median välityksellä, mutta mikään tietty yksittäinen median välittämä (uutis)tapahtuma ei noussut esiin yhteisesti jaettuna sukupolvikokemusta kiteyttävänä hetkenä.