Herkkätuntoiset aiheet ja voimauttavat visiot – suhteet, sukupuoli, valta ja normit nuorten elämässä

Puheenjohtajat: Tuija Huuki & Suvi Pihkala, Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Työryhmä kokoontuu torstaina 5.11. klo 15-17.30 (huomaa muita ryhmiä myöhäisempi päättymisaika).

Nuorten sosiaalista elämää koskettavat itsepintaiset ongelmat kuten moniperustainen häirintä, väkivalta, seksismi ja vinoutuneet vertaishierarkiat sekä ajassa voimakkaasti liikkuvat ilmiöt kuten sukupuoli, seksuaalisuus ja niitä koskevat normit. Ilmiöt kietoutuvat (varhais)nuorten elämään usein arkeen kätkeytyneinä, herkkätuntoisina kokemuksina, joiden kanssa monet nuoret kokevat jäävänsä ilman aikuisia kanssakulkijoita. Myös kasvatuksen kentiltä on kiirinyt kaikuja, että edellä mainittujen ilmiöiden ympärillä tapahtuneet yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset ovat tuottaneet haasteita, joihin kasvattajilla on heikosti keinoja vastata.

Herkkätuntoisten aihepiirien käsitteleminen ja voimaannuttavien visioiden kultivoiminen yhdessä nuorten kanssa edellyttää eettisesti ja sosiaalisesti kestävää toimintaa kasvatuksen ja koulutuksen eri sektoreilla. Viime aikoina kehkeytynyt nuorisoaktivismi, laajentuneet koulutuspoliittiset tasa-arvon ja väkivallattomuuden edistämisvelvoitteet sekä moninaisuutta tukeva lainsäädäntö ovat esimerkkejä tämän suuntaisesta toiminnasta. Myös orastava luovia käytänteitä hyödyntävä työ on tarjonnut lupaavia näköaloja siihen, miten erilaisia sensitiivisiä aihepiirejä voidaan käsitellä nuorten kanssa sekä kuinka nuorten muutospotentiaalia voi kanavoida yhteistoiminnallisesti ja vastuullisesti.

Työryhmän esitykset

"Ehkä vähä semmonen, että pitää oman tahon, ettei siittä päästä irti." – Tyttöyden sommitelmia 2020 -luvun Suomen saamelaisalueella.

Helena Pennanen (Oulun yliopisto)

Suomen saamelaisalue on monikulttuurinen maisema kaukana perinteisestä tyttötutkimuksen keskiöstä. Kuitenkin se on myös koti ja kasvupaikka monelle tytölle. Alueelle ominaisia piirteitä ovat, monikulttuurisuus ja monikielisyys sekä pitkät välimatkat ja ylirajaiset yhteisöt. Nortehrn Rural Youth in Flux -hanke ja siihen liittyvän väitöstyöni tarkastelee monimetodisesti menneisyyden ja tulevan risteämiä pohjoiseen paikantuneessa kontekstissa: sitä, miten sukupuolen rakentuminen ja sukupuolittuneet käytänteet ovat näissä läsnä. Tutkimukseni keskiössä on tyttöyden rakentumiset 2020-luvun Suomen saamelaisalueella. Feminististä uusmaterialistista (Barad 2003, 2007) lähestymistapaa ja historiatietoisuuden (Rüsen 2004) käsitettä hyödyntäen tarkastelen, miten menneisyys ja paikallinen historia ovat läsnä tyttöjen arjessa ja tulevaan ojentavissa elämänvalinnoissa? Sekä millaisin elementein sukupuolta rakennetaan ylisukupolvisesti? Esitelmässäni avaan väitöstutkimukseni teoreettisia ja metodologisia valintoja ja käytänteitä, joilla näitä kysymyksiä työssäni lähestyn.

Tutkimus asettuu monitieteisesti historiatieteiden, alkuperäiskansatutkimuksen ja tyttötutkimuksen risteämäkohtaan, tarkastellen nuoruutta ja sukupuolta ajallisessa kontekstissa alkuperäiskansatutkimuksen eettiset edellytykset huomioiden ja saamelaiseen kulttuurin syventyen. Tutkimuksen aineistot on kerätty vuosina 2019-2020 monimetodisesti haastatteluin, piirustuksin ja valokuvin tutkimukseen osallistuneen 12 tytön kanssa. Tytöt ovat asuneet peruskouluvaiheessa saamelaisalueen kunnissa ja heidät on tavoitettu oppilaitosten kautta mukaan tutkimukseen. Aineistokeruu on toteutettu kolmessa vaiheessa seuraten nivelvaihetta, jossa tytöt siirtyvät peruskoulusta toiselle asteelle. Pohjoisen nuorille vaihe on erityisen merkittävä, sillä toisen asteen opiskelumahdollisuudet alueella ovat rajalliset. Kouluvalintojen ohessa tytöt joutuvatkin puntaroimaan lähtemisen ja jäämisen tematiikkaa, joilla on kauaskantoiset vaikutukset perheen ja suvun ollessa merkityksellisiä arjen rakenteita pienillä paikkakunnilla. Toisaalta mukana on myös heitä, joille siirtymävaihe tarjoaa mahdollisuuden suunnata kohti omannäköistä elämää eteläisemmässä Suomessa."

Kun vanhempi juo liikaa – Nuoret kertovat kaltoinkohtelun kokemuksistaan verkossa

Anna-Sofia Lehto & Taru Hahto, (A-klinikkasäätiö)

A-klinikkasäätiön Nuortenlinkki.fi ja Varjomaailma.fi ovat maksuttomia ja luonteeltaan anonyymeja verkkopalveluja nuorille. Palveluihin yhteyttä ottavat nuoret ovat 12-25-vuotiaita. Nimettömyys ja luottamuksellisuus mahdollistavat sen, että moni nuori rohkaistuu kertomaan henkilökohtaisista ja arkaluonteisista asioistaan, usein jopa ensimmäistä kertaa.

ACE-tutkimuksen (adverse childhood experience) mukaan neljän tai useamman lapsuuden haitallisen kokemuksen kertyminen samalle henkilölle lisää huomattavasti riskiä saada aikuisiällä esimerkiksi mielenterveys- tai päihdeongelmia. Vanhemman liiallinen alkoholinkäyttö jo itsessään on yksi lapsuuden haitallinen kokemus.

Esityksessämme tuomme esiin nuorten itse tuottamaa kokemustietoa kaltoinkohtelusta, kun vanhemmalla on ongelmia alkoholinkäytössä. Kuvailemme myös, miten ja millaista apua nämä nuoret itse kertovat kaipaavansa ottaessaan yhteyttä anonyymiin verkkopalveluun. Esityksemme pohjautuu nuorten yhteydenottoihin.

Nuoret viestivät kokevansa useita vanhemman liialliseen alkoholinkäyttöön liittyviä huolestuttavia haittoja. Näitä ovat esimerkiksi omat tai vanhemman mielenterveyden ongelmat, yksinäisyys ja itsetuhoisuus. Moni nuori joutuu kantamaan ikäisekseen liikaa vastuuta kodista ja perheestä.

Koska kaltoinkohtelun kokemukset ovat moninaisia, myös keinot avun hakemiseen tulisi olla, jotta lasten ja nuorten kokemaa kaltoinkohtelua voitaisiin tunnistaa jo varhain ja perhe voisi saada tarkoituksenmukaista apua tilanteeseensa. Verkkopalveluissamme olemme huomanneet, että jo omasta tilanteesta kirjoittaminen usein jäsentää nuoren ajatuksia ja voi itsessään helpottaa nuoren oloa. Myös ymmärtävän vastauksen saaminen omaan viestiin voi luoda toivoa nuorelle ja lisätä rohkeutta hakea apua kasvotusten.

Nuorten kiinnostuksen kohteet, osallistuminen ja toimijuus nuorten aikakauslehden Instagram-yhteisössä

Niina Sormanen, Hanna Reinikainen & Terhi-Anna Wilska (Jyväskylän yliopisto)

Nuoret ovat kiinnostuneita sekä yksityis- ja arkielämän piiriin (private sphere) kuuluvista asioista, kuten ihmissuhteista ja terveydestä että yhteiskunnallisista ja globaaleista asioista (public sphere), kuten ilmastonmuutoksesta ja tasa-arvosta. Sosiaalinen media tarjoaa nuorille mahdollisuuden tuoda esiin kiinnostuksen kohteitaan ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Aikakauslehdillä on toisaalta mediana erityisen läheinen ja vastavuoroinen suhde lukijoihinsa ja ne panostavat kohderyhmänsä tuntemiseen ja yhteisöllisyyteen. Osa aikakauslehdistä pyrkii tuottamaan sosiaalisessa mediassa sisältöä, joka aktivoi seuraajia ja samalla luo mahdollisen kanavan mm. nuorten toimijuudelle ja osallistumiselle. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomen suurimman nuorten (tyttöjen ja nuorten naisten) aikakauslehden Instagram-aineiston avulla, minkälaisen osallistumisen yhteisön nuorille suunnatun aikakauslehden sosiaalinen media voi muodostaa. Tarkemmin kysyttiin, mitkä lehden postaamista aiheista herättivät seuraajissa eniten aktiivisuutta, miksi ja millä aktiivisuuden tasolla, sekä mikä oli lehden ja sen postausstrategioiden rooli prosessissa. Tutkimuksessa toteutettiin lehden päätoimittajan haastattelu sekä sisällönanalysoitiin lehden Instagram-tilin vuoden data postattujen teemojen, niiden aiheuttaman aktiivisuuden (tykkäykset indikaationa aiheen merkityksen arviosta ja kommentit syvällisemmästä pohdinnasta/osallistumisesta) ja postausstrategioiden osalta. Tulokset osoittivat, että nuoria aktivoivat sekä yksityis- ja arkielämän teemat että yhteiskunnalliset teemat, mutta tietyt teemat enemmän (esim. kiusaaminen ja eläintensuojelu) verrattuna toisiin (esim. viihde ja ilmastonmuutos). Yleisesti nuortenlehdellä nähtiin olevan tärkeä rooli ja vastuu postausaiheita valitessaan. Lehden postausstrategian mukaisesti seuraajat osallistuivat postauksiin eniten tykkäyksillä ja emoji- tai tägäys-kommenteilla ja vain murto-osa osallistui syvällisemmillä tekstikommenteilla. Tämä nähtiin alustalle tyypillisenä osallistumisena, joka voidaan yhdistää aiheiden kannattamiseen, oppimiseen, omien ajatusten ja arvojen peilaamiseen, yhteisöllisyyteen ja tiedon levittämiseen, eikä nähty ainoastaan ns. laiskana ”klikkailu”-osallistumisena (ks. clicktivism/slacktivism). Lehden Instagram-sivun todettiin muodostavan yhteisön, jossa nuoret voivat saada merkityksellistä tietoa arkielämän ja yhteiskunnan aiheista, saada ja antaa vertaistukea kevyisiin ja vaikeisiin aiheisiin sekä reflektoida ja ilmaista omaa identiteettiään, arvojaan ja mielipiteitään.

Tutkimuksen ja kouluarjen yhteensovittamisen haasteet ja mahdollisuudet käsiteltäessä alakoululaisten välistä seksuaalista häirintää eettisesti ja muutosta edistäen

Helena Louhela, Tuija Huuki & Suvi Pihkala (Oulun yliopisto)

Lasten vertaissuhteissa tapahtuva seksuaalinen häirintä on valitettavan yleinen, ja riittämättömästi käsitelty ilmiö. Häirinnällä tarkoitetaan erilaisia seksuaalisuuteen ja sukupuoleen kiinnittyviä vinoutuneen vallankäytön muotoja, ja usein siihen liittyy myös odotukset kapeaan, heteronormatiiviseen sukupuolen toteuttamiseen. Monet lapset kokevat jäävänsä yksin häirintään kytkeytyvien haastavien ja sensitiivisten asioiden käsittelyssä, jolloin vaikenemisesta ja hiljaisuudesta muodostuu lasten vertaissuhteisiin seksuaalisen häirinnän kulttuureja ylläpitävä normi. Pitkään rakentuneita hiljaisuuksia ja vahingollisia kokemuksia käsiteltäessä on tavallista, että kokemukset ilmentyvät lasten toiminnassa erilaisina, myös ennalta-arvaamattomina affektiivisina pulpahduksina.

Alakoulun opetussuunnitelmassa lasten seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvät aihepiirit jäävät pääasiallisesti huomiotta ja kouluarki painottuu oppimisvelvoitteista huolehtimiseen sekä työrauhan ylläpitoon. Muun muassa näistä syistä lasten affektiiviset pulpahdukset usein koetaan koulussa häiriökäyttäytymisenä (Lanas & Corbett 2011), kun taas affektitutkimuksessa ne on nähty osana muutosta (Walkerdine & Jiminez 2012).

Artikkelissa hyödynnettävät aineistot on tuotettu alakoululapsille 2010-luvun jälkipuoliskolla järjestämissämme taidelähtöisissä työpajoissa sekä niiden pohjalta käydyissä keskusteluhaastatteluissa. Aineistot koostuvat ääni- ja audiovisuaalisista tallenteista, tutkimusmuistiinpanoista sekä lasten taideteoksista. Artikkelissa lähestytään seksuaalista häirintää ja sen käsittelyä yksilötason sijaan feminististen uusmaterialististen ja posthumanististen teorioiden avulla monisäikeisinä vallan sommitelmina, joissa muun muassa affektiiviset virtaukset, historia, paikka, esineet, puhetavat ja kehot tulevat yhteen ja joiden yhteisvaikutuksena häirintä ja mahdollisuudet sen käsittelyyn ja muutokseen tuottuvat.

Psykososiaalisia ja posthumanistisia affektiteorioita hyödyntäen pohdimme sitä, millaiset affektit ovat mukana käsiteltäessä lasten kanssa häirintään liittyviä herkkätuntoisia teemoja sitä edistäen tai toisaalta tukahduttaen. Toiseksi tarkastelemme sitä, millaisia hankauksia ja haasteita voi syntyä, kun koulun ja sensitiivisiä aihepiirejä käsittelevän tutkimuksen orientaatiot poikkeavat toisistaan. Lisäksi pohdimme, miten sensitiivisiä aihepiirejä voisi käsitellä lasten kanssa niin, että tutkimuksen ja kouluarjen näkökulmat olisivat yhteensovitettavissa eettisesti kestävällä tavalla.

Taidelähtöiset menetelmät ja queerit tyttökietoumat alakouluikäisten suhdekulttuureissa

Eveliina Puutio, Tuija Huuki, Suvi Pihkala & Anni Lehmusniemi (Oulun kaupunki)

Lasten vertaiskulttuureissa esiintyvät (hetero)seksuaaliset suhdekulttuurit ovat aikamme tiloissa, kulttuurisissa kuvastoissa ja sosiaalisessa mediassa läsnä olevia herkkätuntoisia ilmiöitä, joihin on #MeToo -liikkeen myötä havaittu kytkeytyvän myös vinoutunutta vallankäyttöä ja seksuaalista häirintää. Tutkimuksessa tarkastelemme orastavia romanttisia suhdekulttuureja ja niihin etäisyyden ottamista lapsuuden ja nuoruuden rajapinnoilla tässä ajassa. Tutkimuksen aineisto on tuotettu yhteistoiminnallisten, taidelähtöisten menetelmien avulla 2010-luvun jälkipuoliskolla eräässä pohjoissuomalaisessa alakoulussa yhdessä 14 viidesluokkalaisen tytön kanssa. Rakennamme feministisen, uusmaterialistisen ja posthumanistisen teoreettis-metodologisen kehikon avulla analyysissa kolme materiaalis-diskursiivista tyttö-queer-kietoumaa. Niiden avulla havainnollistamme miten ulkonäkö, ruumiillisuus sekä heteronormatiivisten suhteiden de-seksualisointi kehkeytyivät osaksi tyttöryhmän suhdeverkostoja tavoilla, jotka mahdollistivat heidän etääntymisensä (hetero)seksuaalisista suhdekulttuureista. Lisäksi osoitamme, miten taidelähtöisyyden avulla tuottui lyhytelokuvan keinoin heteronormatiivisille suhdeorientaatioille vaihtoehtoisia visioita. Tutkimus tekee näkyväksi esiteini-ikäisten koululaisten keskuudessa jo olemassa olevia (hetero)normatiivisuutta haastavia suhteisuuden käytänteitä. Lisäksi se tuo esiin taidelähtöisten menetelmien pedagogisia ja metodisia mahdollisuuksia varhaisnuorten suhdekulttuurien käsittelyssä. Tutkimus auttaa kehittämään menetelmiä, joiden avulla voidaan yhdessä lasten kanssa työstää kestävämpiä monimuotoisia vertaiskulttuureja vallitsevien, paikoitellen ahtaiden ja normatiivisten sukupuolen toteuttamisen väylien rinnalle. Se tarjoaa työkaluja kehittää tulevaisuuden väkivallattomia koulukulttuureja.

Avainsanat: seksuaalisuus, seurustelu, suhdekulttuurit, tytöt, uusmaterialismi