Avoin nuorisotyö

Puheenjohtajat: Anu Gretschel, Nuorisotutkimusverkosto & Juha Nieminen, Tampereen yliopisto

Työryhmä kokoontuu torstaina 5.11. klo 15-17 ja perjantaina klo 6.11. klo 9-11.

Avoimella nuorisotyöllä ja avoimilla palveluilla tarkoitetaan kaikille nuorille tarkoitettua toimintaa ja tukimuotoja, joille on ominaista nuorilähtöisyys ja helppo tavoitettavuus. Avoimella työllä on nuorisotyössä pitkä historia, ja sen sisältöihin ovat aikain saatossa vaikuttaneet niin nuorten kulloinenkin yhteiskunnallinen asema kuin nuorisotyölle asetetut tehtävät. Avoimen nuorisotyön nykyisestä asemasta, tavoitettavuudesta, kehittämisestä ja tulevaisuudesta esitetään nuorisotyön alalla ja julkisuudessa erilaisia näkemyksiä, mutta tutkimustietoon perustuvaa keskustelua käydään vähemmän. Nuorisotutkimuspäivillä järjestettävän teemaryhmän tarkoituksena on esitellä ajankohtaista tutkimusta, keskustella avoimesta nuorisotyöstä ja tuoda yhteen alueen tutkijoita, asiantuntijoita ja toimijoita. Nuorisotutkimuspäivien työryhmäesitysten pohjalta tehdyistä artikkeleista on tarkoitus koota Nuorisotutkimus-lehden avoimen nuorisotyön teemanumero vuonna 2021. Työryhmässä on esityksiä, jotka käsittelevät avointa nuorisotyötä ja sellaisia nuorisotyön palveluja, jotka on suunnattu kaikille nuorille ja joiden tulisi olla kaikkien nuorten tavoitettavissa.

Työryhmän esitykset

Torstaina 5.11. klo 15-17

Perjantaina klo 6.11. klo 9-11

Esitysten abstraktit

Avoimuus avoimessa nuorisotyössä

Juha Nieminen (Tampereen yliopisto)

Avoimeksi nimetystä nuorisotyöstä on keskusteltu Suomessa nuorisotyön aikajanalla suhteellisen kauan. Avoimen nuorisotyön termiä kantavaa nuorisotyötä on tehty käytännön kentillä jo vuosikymmenet. Avoin nuorisotyö on ilmiönä myös ylikansallinen, ja sitä koskevia termejä ja käytäntöjä esiintyy useissa maissa. Sen sijaan avoimen nuorisotyön käsitettä koskevaa analyyttista tutkimuskeskustelua on ollut vähemmän.

Esityksen tarkoituksena on pohtia avoimuuden käsitettä ja avoimuuden muotoja avoimessa nuorisotyössä. Esityksessä sovelletaan löyhästi filosofista käsiteanalyysia, ja alustus on perusluonteeltaan käsitehistoriallinen. Siinä hyödynnetään nuorisotyötä koskevaa historiallista aineistoa. Viitattavat tapausesimerkit ovat setlementtiliikkeen varhaisvaiheista, tunnettu Tarkka-Niittynen -debatti 1950 -luvun loppupuolelta sekä järjestöt-kunnallinen avoin nuorisotyö -konfrontaatio 1960- ja 70-luvulla. Nykyilmiöistä kommentoidaan avoimen nuorisotyön ja kohdennetun nuorisotyön suhdetta. Tapausesimerkit kontekstoidaan lyhyesti kulloiseenkin uuteen nuorisoon, jonka elinoloista ja pyrkimyksistä avoin nuorisotyö ja sen tulkinnat ovat usein nousseet.

Alustuksen tavoitteena on problematisoida avoimen nuorisotyön käsitettä, lisätä tietoisuutta sen käsitehistoriasta ja antaa virikkeitä nykyisille käytännöille ja tutkimuskeskusteluille.

Nuorten moniammatillinen tukeminen – tukea arjen sujumiseen

Sanna Sekki (Helsingin yliopisto)

Nuorten siirtymät koulutukseen tai työelämään ovat pidentyneet ja tulleet monimutkaisemmiksi. Siirtymien pidentyessä myös nuorten tuen tarve lisääntyy. Nuorten elämäntilanteiden moninaisuus vaatii uudenlaista asiantuntijuutta, päivitettyjä työskentelyn sisältöjä sekä eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Viime aikoina tukemisen käytännöt ovat kohdistuneet erityisesti nuorten työllistymiseen liittyvien valmiuksien edistämiseen. Nuoret kohtaavat haasteita myös muilla elämänalueilla, kuten arjen sujumiseen liittyvissä kodin toiminnoissa ja oman talouden hallinnassa. Nuorten arjen sujumiseen kohdistuva tuki voi tarjota uusia mahdollisuuksia siirtymävaiheiden tukemiseen. Siirtymävaiheiden onnistumisella on kauaskantoiset seuraukset nuoren hyvinvoinnin näkökulmasta.

Nuorten siirtymävaiheisiin liittyvä ohjaus- ja neuvontatyö toteutuu yhä enemmän moniammatillisena yhteistyönä, vaikka siihen ei ole olemassa vakiintuneita rakenteita. Tätä yhteistoimintaa voidaan kuvata myös suhdetoimijuuden käsitteen avulla (Edwards & D’arcy 2004). Yhteiseen toimintaan orientoidutaan tavalla, jossa muiden toimijoiden osaamista ja asiantuntemusta käytetään työskentelyssä resurssina. Eri toimijoiden yhteistoiminnassa nuorten tilanteesta rakentuu moniulotteisempi kokonaiskuva, mikä tukee nuorten kanssa työskentelyä. Maassamme on pitkä perinne virallisen palvelujärjestelmän ja kolmannen sektorin yhteistyössä nuorten tukemisessa. Tutkimus kohdistuu sisällöllisesti uudenlaiseen tukimuotoon, kolmannen sektorin tuottamaan kotitalousneuvontaa, joka kiinnittyy joko virallisen palvelujärjestelmän tai kolmannen sektorin tuottamaan moniammatilliseen palvelukokonaisuuteen nuorten tukemisen kontekstissa. Kotitalousneuvonta tuo uudenlaista ammatillisuutta nuorten tukemiseen nuoriso- ja sosiaalialan toimijoiden rinnalle. Tarkastelun kohteeksi nousee moniammatillisen yhteistyön rakentuminen moniammatillisuuden laajentuessa nuorten työelämävalmiuksien edistämisestä arkeen suuntautuvaan tukeen. Lisäksi nuorten tukemisessa olisi tunnistettava nykyistä paremmin kolmannen sektorin tarjoamia mahdollisuuksia ja kehitettävä uudenlaisia palveluja (ks. Määttä & Määttä 2014).

Tutkimuskohteena on Marttajärjestön Ihan jees arki -hanke (2018-2020), jonka tavoitteena on tukea 15–29-vuotiaiden nuorten arjen taitoja kotitalousneuvonnan keinoin. ESR -rahoitteisen hankkeen kohderyhmänä ovat työn ja koulutuksen ulkopuolelle jääneet nuoret. Tutkimusaineisto koostuu Marttajärjestön kotitalouden asiantuntijoiden teemahaastatteluista (n=11), jotka on toteutettu hankkeeseen osallistuneissa alueellisissa marttapiireissä syksyllä 2019. Haastatteluaineistoa on kaikkiaan 15 h. Tutkimus keskittyy kotitalouden asiantuntijoiden näkemyksiin moniammatillisuudesta. Haastateltavat toivat esille kotitalousneuvonnan juurruttamiseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia. Työskentelyssä tuotettiin nuoria koskevaa uutta tietoa, jota yhteistyökumppanit hyödynsivät myöhemmin nuorten kanssa työskentelyssä. Lisäksi arkeen liittyvät työskentelyn sisällöt kiinnittyivät yhteistyökumppanin toimintaan.

Etsivä nuorisotyö ja Nuorten taidetyöpaja ulkosuomalaisten nuorten osallisuuden tukena Espanjassa

Jari Rekola & Karita Snellman (Silta-Valmennusyhdistys)

Etsivän nuorisotyön ja Nuorten taidetyöpajan projektit tarjoavat kaikille Espanjan Aurinkorannikolla asuville 15-30-vuotiaille suomalaisnuorille yhteisöllistä tekemistä sekä yksilövalmennusta. Työmuotojen perusarvot ja toimintaperiaatteet ovat samat kuin Suomessa, mutta nuorten erilaisten elämäntilanteiden sekä maiden erilaisten palvelurakenteiden takia mallia on kehitetty vastaamaan nuorten tarpeisiin Espanjassa. Tässä aikaan ja paikkaan sidotussa mallissa on huomioitu myös täysi-ikäisten nuorten tarve avoimeen nuorisotyöhön. Parhaimmillaan malli on nuorille universaali ja leimaton, mutta sisältää mahdollisuuden monen tasoiseen tukemiseen ja vahvistamiseen.

Espanjassa mallin kehittyminen avoimen nuorisotyön suuntaan on vaikuttanut eniten kaksi asiaa. Espanjassa sosiaaliturva on työperusteinen ja perheellä on Suomea laajempi elatusvastuu, joten useimmat suomalaisnuoret käyvät ansiotyössä tai opiskelevat. Suomessa työmuodot keskittyvät pääasiassa työn ja koulutuksen ulkopuolella oleviin nuoriin. Toiseksi, nuorten siirtymävaiheet voidaan jäsentää Aurinkorannikolla uudella tavalla. Merkittäviä vaiheita ovat uuteen maahan muutto ja kotiutuminen, Espanjassa asumisen aikaiset elämäntilanteiden muutokset sekä Suomeen takaisin paluu. Projektien kohderyhmää eivät rajaa nuorten työelämästatus tai ongelmien lukumäärä vaan raamit muodostuvat ikäryhmän ja alueen mukaan.

Vuoden vaihteessa projektit toteuttivat nimettömän kyselyn, johon vastasi 62 Aurinkorannikolla asuvaa 18-30-vuotiasta nuorta. Vastanneet nuoret olivat pääasiassa työn tai opintojen piirissä. Yli puolet vastanneista uskoivat hyötyvänsä projektien tarjoamasta ilmaisesta yhteisöllisestä harrastustoiminnasta. Neljännes uskoi hyötyvänsä Espanjassa asioimiseen liittyvästä tiedosta, ja noin viidennes tukihenkilöstä sekä valmennuksesta omalle urapolulle. Toimintavuoden aikana projektien työntekijät ovat kohdanneet Aurinkorannikolla noin 200 eri nuorta. Toimintaan osallistuneet ovat kertoneet hyötyneensä mahdollisuudesta tutustua muihin nuoriin ja erilaisiin harrastusmahdollisuuksiin. Yksilötyössä olevat ovat olleet tyytyväisiä matalan kynnyksen yhteydenpitoon.

Mallin lähestymistapa on tarjota hyvinvointia ja osallisuutta tukevaa toimintaa kaikille suomalaisnuorille ja sitä kautta nuoret ohjautuvat tarvittaessa yksilöllisempään valmennukseen. Kohdennetun nuorisotyön laajentaminen avoimen nuorisotyön kokonaisuudeksi on mahdollistanut projekteissa nuorten hyvän tavoitettavuuden, monipuolisen osallisuuden ja hyvinvoinnin tukemisen sekä nuorten oman toimijuuden korostamisen. Haasteena puolestaan on toiminnan mainostaminen siten, että se ymmärretään olevan tasapuolisesti kaikille, mutta myös haastavissa elämäntilanteissa olevat saavat kohdennettua tukea.

MLL:n Nuortennetti avoimen nuorisotyön areenana

Jenni Helenius (Mannerheimin Lastensuojeluliitto)

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Nuortennetti on palvelu, joka voidaan määritellä mm. nuorten vertaistuen, osallistumisen ja digitaaliseksi nuorisotyön kanavaksi, tieto- ja neuvontatyöksi sekä avun hakemisen väyläksi (ohjaus auttaviin puhelimiin). Nuortennetin some-kanavia ylläpitävät nuoret vapaaehtoiset Nuortennetin toimittajat MLL:n työntekijän ohjauksessa. Nuortennetissä oli vuonna 2019 eri kävijöitä yli 700 000 ja vuonna 2020 kuukausittain jo 75 000.

Esityksessä tarkastellaan Nuortennetin analytiikan, keskustelupalstojen ja ryhmächatin yleisimpien aiheiden, käyttäjäkyselyn ja vapaaehtoisten nuorten kertomien kokemusten valossa sitä, 1) miten Nuortennetin kaltainen digitaalinen palvelu mahdollistaa nuorten ideoihin perustuvaa vapaaehtoistoimintaa ja mediatuotosten julkaisemista, 2) mitä hyötyä kävijät kokevat Nuortennetistä olevan sekä 3) mitä nuorten kiinnostuksenkohteista ja tuen tarpeista kertovat yleisimmät aiheet keskustelupalstalla, chatissa ja suosituimmilla tieto- ja toimintasivuilla. Tuloksia tarkastellaan osallisuuden käsitteen ja digitaalisen nuorisotyön pilarien (Kiilakoski 2016) avulla, ymmärtäen digitaalisen nuorisotyön ennen kaikkea nuorten osallisuuden vahvistamisena digitaalisilla tavoilla nuorisotyön perinteitä ja ihanteita noudattaen (ks. Cohlmeyer 2016).

Dataa, informaatiota ja hiljaista tietoa: Avoimesta nuorisotyöstä tuotettava tieto ja sen merkitys Raumalla

Eija Kauniskangas

Pro gradu -tutkimuksessani tarkastelin kunnallisesta avoimesta nuorisotyöstä tuotettavaa tietoa. Tavoitteena oli tutkia, miten avoin nuorisotyö Raumalla ymmärretään, millaista tietoa siitä tuotetaan ja miten tätä tuotettua tietoa hyödynnetään päätöksenteossa. Tutkimuksessani etsin vastauksia siihen, millaisena avoin nuorisotyö näyttäytyy Raumalla nuorisotyötä tekeville, hallinnon henkilöille sekä luottamushenkilöille, millaista tietoa siitä tuotetaan ja miten tätä tuotettua tietoa hyödynnetään päätöksenteossa. Tutkimuskohteekseni valikoitui Rauma, jossa tällä hetkellä aktiivisesti työskennellään avoimen nuorisotyön arviointivälineen mallintamisen ja käyttöönoton parissa.

Tutkimukseni taustalla ovat omat kokemukseni ja havaintoni nuorisotyön kentältä siitä, että päätöksenteon tueksi raportoitavat asiat ovat yleensä mitattavia, Tällöin ne eivät viestitä tai selvennä päättäjille sitä, mitä käytännön nuorisotyö on, ja mikä on sen merkitys nuorelle. Mitattavat tekijä, kuten kävijä- ja euromäärät eivät kuvaa nuorisotyön arvoa ja laatua kasvatuksellisena toimintana tai sen vaikutuksia toimintaa ohjaavana tietona.

Tutkimuksessani havaitsin, että avointa nuorisotyötä Raumalla pidetään kasvatuksellisena ja nuorten hyvinvointia edistävänä toimintana. Haasteena kuitenkin on, etteivät työn sisällöt ja sen kasvatuksellisuus näy ulospäin, jolloin sen merkitys saattaa jäädä näkymättömäksi. Avoimesta nuorisotyöstä tuotettava tieto painottuu dataan eli nuorisotilojen kävijämääriin sekä erilaisiin raportteihin. Sekä työntekijöiden että luottamushenkilöiden mukaan tärkeimpänä tietona pidettiin kokemustietoa eli hiljaista tietoa, jota hyödynnetään omassa työssä, monialaisen verkoston toiminnassa sekä päätöksenteossa. Merkittävänä tekijänä näyttäytyi myös nuorten tuottama kokemustieto, jota nuoret voivat jakaa luottamushenkilöille sekä viranhaltijoille suoraan virallisen väylän ohitse.

Tällä hetkellä tuotettavan tiedon ei haastatteluissa koettu ohjaavan toimintaa eikä se näytä myöskään ohjaavan nuorisopolitiikkaa. Haastateltavien toiveena olisikin tuottaa tietoa, joka tekee näkyväksi avoimen nuorisotyön sisältöä ja sen merkitystä. Tämä toive edellyttäisi tiedon tuottamisen tapojen kehittämistä monimuotoisempaan suuntaan, jolloin hiljainen tieto saadaan näkyville ja sitä pystytään hyödyntämään myös päätöksenteossa.

Yhdenvertaisuus avoimen nuorisotyön arviointiperusteena

Anu Gretschel (Nuorisotutkimusverkosto)

Esityksessä perehdytään muutamaan olemassa olevaan esimerkkiin yhdenvertaisuuskartoitusten toteuttamisesta niin avoimessa nuorisotyössä kuin myös muiden hallintokuntien palveluissa. Kiinnostuksen kohteena on, miten yhdenvertaisuutta on kartoitettu, keitä ovat olleet arvioijat (ovatko nuoret osallistuneet arvioijina), mitä yhdenvertaisuudella on ymmärretty ja miten kartoitusten tulokset on viety käytäntöön. Toisena tasona on pohtia yhdenvertaisuuden edistämisen prosessia avoimessa nuorisotyössä yhteiskehittämisen hankkeena tutkimuseettisestä näkökulmasta. Missä määrin tutkimuslupiin tulee kiinnittää huomiota, kun toimitaan myös alaikäisten nuorten kanssa vaikkakin kunnallista palvelua arvioiden ja miten yhteiskehittämisen prosessit tästä näkökulmasta eroavat asiakastyytyväisyyskyselyistä? Esityksen aihiosta on tarkoitus rakentaa artikkeli Nuorisotutkimuslehden Avoimen nuorisotyön teemanumeroon. Tällöin mukana on myös jo aineistoa yhdenvertaisuuskartoitusten toteuttamisesta Lounais-Suomen AVIN rahoittamassa Avoimen nuorisotyön arviointivälineen käyttöönotto -hankkeessa.