Nuoret, kulutus ja talous

Eliisa Kylkilahti, Mette Ranta & Minna Autio (Helsingin yliopisto)

Taloudellinen itsenäistyminen on perinteisesti huomioitu yhtenä tärkeimpänä aikuisuuden saavuttamisen kriteerinä. Taloudellisen itsenäistymisen puitteet ovat kuitenkin muutoksessa: tämän päivän nuoret ovat poikkeuksellisesti tilanteessa, jossa heidän taloudellista toimijuuttaan ei kehystä odotusarvoisesti asema edeltävää sukupolvea vauraampana, vaan sen sijaan moni nuori kantaa taakkaa ylisukupolvisesta velkaantumisesta. Nuorten velkaantuminen ja maksuhäiriömerkinnät herättävät nyky-yhteiskunnassa merkittävää huolta ja keskustelua tarvittavista toimenpiteistä nuorten taloustaitojen vahvistamiseksi. Myös kulutustapojen muutos muun muassa digitalisaation myötä vaatii nuorilta uudenlaisia taloustaitoja rahan merkityksen muuttuessa. Kuluttaja- ja talouskasvatuksen vahvistaminen kouluissa on nähty yhtenä ratkaisukeinoja nuorten taitojen edistämiseen. 2010-ja 2020-lukujen taitteen nuoret itsenäistyvät taloudellisesti yhteiskunnassa, jossa ilmastonmuutos asettaa nykyisen elämäntapamme ja siihen liittyvät kulutustottumukset kyseenalaisiksi. Toistaiseksi kulutuskulttuurin ja nuoruuden väliset kytkökset, kuten aikuistumisen ihanteet tai nuorten kohtaaminen kaupallisissa palvelutilanteissa, ovat näyttäneet muuttuvan varsin jähmeästi. Tutkimuksen keinoin onkin syytä syventää ymmärrystä siitä, millaisena taloudellisesti kestävä arki nuorten kohdalla jäsentyy.

Työryhmässä pohditaan nuorten ja nuorten aikuisten taloudellista asemaa erilaisista näkökulmista. Tarkasteltavana ovat nuorten velkaantuminen, taloudellinen tilanne tai rahankäyttö, taloudellinen itsenäistyminen, kulutuskäytännöt sekä kuluttaja- ja taloustaidot.

Työryhmä kokoontuu perjantaina 8.11. klo 9-11.

Itsenäistymisen tiellä Sosioekonominen huono-osaisuus, varhaisaikuisuuden siirtymät ja toisen asteen tutkinnon suorittaminen Suomessa

Niko Eskelinen (Turun yliopisto / Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) & Johanna Kallio (Turun yliopisto) & Timo M. Kauppinen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)

Koulutus on eräs keskeisimmistä aikuisuuden sosiaalisia asemia määrittävistä tekijöitä. Toisen asteen tutkinnon puuttuminen on yhteydessä aikuisuuden mataliin sosioekonomisiin asemiin ja työmarkkinoilta syrjäytymiseen. Aikaisemmassa tutkimuksessa on havaittu, että vanhempien sosioekonominen huono-osaisuus heikentää lasten todennäköisyyttä suorittaa toisen asteen tutkinto. Vähemmän tiedetään kuitenkin siitä, miten erilaiset nuoruuteen ajoittuvat kriittiset siirtymät, kuten varhainen lapsuudenkodista pois muuttaminen ja varhainen perheellistyminen ovat yhteydessä toisen asteen tutkinnon suorittamiseen.

Siirtymien sujuvuuteen vaikuttavat useat tekijät, kuten perhetausta. Huono-osaisesta perhetaustasta tuleville nuorille varhaiseen kotoa pois muuttamiseen ja perheellistymiseen liittyvät siirtymät voivat olla haasteellisimpia, sillä vanhempien resurssit kompensoida kriittisistä siirtymistä aiheutuvia kustannuksia ovat usein rajoittuneet. Lisäksi kuormittavien lapsuuden elinolosuhteiden johdosta huono-osaisesta perhetaustasta tulevien nuorten valmiudet käsitellä aikuistumiseen liittyviä haasteita ja ristiriitoja voivat olla heikentyneet.

Tutkimme 1) miten vanhempien sosioekonominen huono-osaisuus, lapsen varhainen kotoa pois muuttaminen ja perheellistyminen ovat yhteydessä koulupudokkuuteen eli toisen asteen tutkinnon puuttumiseen, 2) miten varhainen kotoa pois muuttaminen ja perheellistyminen ovat yhteydessä koulupudokkuuteen huono-osaisista perheistä tulevilla verrattuna muihin ja 3) onko tässä eroa sukupuolen mukaan.

Tutkimusaineistona hyödynnämme Youth Trajectories -rekisteriaineistoa, joka kattaa 25 prosenttia kaikista Suomessa vuosina 1986–1986 syntyneistä henkilöistä ja heidän samalla aikavälillä syntyneet sisaruksensa. Vanhempien tiedot on kerätty otoshenkilön ollessa 15-vuotias. Toisen asteen tutkinnon puuttumista mittaamme henkilön ollessa 30-vuotias. Lopullinen perheisiin klusteroitu aineisto sisältää 149 837 henkilöä 97 339 perheessä. Tutkimusmenetelminä sovelletaan lineaarista todennäköisyysmallia ja sisaruskorrelaatioanalyysia.

Alustavat tutkimustulokset osoittavat, että vanhempien sosioekonominen huono-osaisuus, varhainen kotoa pois muuttaminen ja perheellistyminen ovat yhteydessä koulupudokkuuteen. Tarkasteltavien siirtymien osalta varhainen kotoa pois muuttaminen linkittyy erityisesti nuorten miesten ja varhainen perheellistyminen nuorten naisten koulupudokkuuteen. Alustavien analyysien mukaan varhainen perheellistyminen ja kotoa pois muuttaminen eivät lisää koulupudokkuuden riskiä voimakkaammin huono-osaisista perheistä tulevilla verrattuna muihin.

Nuoret, kulutus ja talous ASP-tili itsehillintämekanismina

Joonas Hirvonen (Jyväskylän yliopisto)

Kotitalouksien kasvava velkaantuneisuus ja maksuhäiriömerkinnät ovat kiihdyttäneet keskustelua taloustiedoista ja –taidoista Suomessa. Vaikka nuorten aikuisten (18 – 29-vuotiaiden) uudet maksuhäiriömerkinnät ovat olleet loivassa laskussa vuodesta 2013, heidän osuus maksuhäiriön saaneista henkilöistä on edelleen yli 20 prosenttia. Tämä keskustelu on lisännyt painetta nuorten talousopetuksen lisäämiseen kouluissa, vaikka tiedon lisäämisellä on usein odotettua pienempi vaikutus käyttäytymiseen. Siksi onkin tärkeää kehittää erilaisia lähestymistapoja talousopetukseen sekä tukea käyttäytymismuutosta myös muilla tavoilla. Tämä edellyttää, että meillä on riittävä ymmärrys siitä, mitkä tekijät vaikuttavat talouskäyttäytymiseen. Tämä tutkimus tarkastelee itsehillinnän yhteyttä talouskäyttäytymiseen, ja erityisesti asuntosäästöpalkkiotiliä (ASP-tili) mahdollisena itsehillintämekanismina.

Itsehillintämekanismi on keino parantaa itsehillintää vaativien asioiden suorittamista ja välttää impulsiivisia valintoja. Tällaiset mekanismit voivat olla hyvinkin erilaisia. Yksilöt esimerkiksi asettavat itselleen takarajoja, joilla pyritään välttämään tehtävien lykkäämistä tulevaisuuteen (Ariely & Wertenbroch, 2002). Yksilöt voivat myös sitoutua etukäteen tekemiinsä valintoihin, välttääkseen impulsiivisia valintoja itse tilanteessa (Strotz, 1955). Aikaisemman tutkimuksen mukaan säästämisessä tavoitteet ja säännöt toimivat itsehillintämekanismeina (ks. Rha ym., 2006). Koska ASP-tili sisältää useita edellä mainittuja ominaisuuksia, on olennaista tutkia tarkemmin, toimiiko ASP-tili säästäjilleen itsehillintämekanismina.

Tutkimuksen aineisto kerättiin vuoden 2017 lopulla verkkokyselyllä. Kysely sisälsi kysymyksiä väestötiedoista, sekä itsehillintää, optimismia, taloudellista käyttäytymistä, taloudellista hyvinvointia, objektiivisia taloustietoja mittaavat kysymyssarjat, ja kysymyksiä ASP-tiliin liittyen. Vastaajat olivat Jyväskylän yliopiston opiskelijoita, ja heistä rajattiin iän perusteella 18 – 29-vuotiaiden otos (n=903).

Tutkimuksen mukaan itsehillinnällä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys säästämiseen, mutta myös taloudelliseen käyttäytymiseen yleisesti. Sen sijaan objektiivisilla taloustiedoilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä taloudelliseen käyttäytymiseen. Myös ASP-tilin yhteys säästämiseen oli tilastollisesti merkitsevä. Koska ASP-tilisäästäjät olivat keskimäärin säästäneet viimeisen kuuden kuukauden aikana useammin kuin muut, vaikka heidän itsehillintä ei ollut keskimäärin korkeampi, on mahdollista, että ASP-tili toimii itsehillintämekanismina säästäjilleen. Näin ollen ASP-tili kasvattaa todennäköisyyttä säästää säännöllisesti. Yhteenvetona, ASP-tili tarjoaa nuorille ja nuorille aikuisille mekanismin saavuttaa parempia tuloksia säästämisessä, mikä tukee heidän talouskäyttäytymistään.

Lähdeluettelo:

Ariely, D., & Wertenbroch, K. (2002). Self-Control by precommitment. Psychological Science, 13(3), 219–224.

Rha, J.-Y., Montalto, C. P., & Hanna, S. D. (2006). The effect of self-control mechanisms on household saving behavior. Journal of Financial Counseling and Planning, 17(2), 3-16.

Strotz, R. H. (1955). Myopia and inconsistency in dynamic utility maximization. The Review of Economic Studies, 23(3), 165–180.

Taloustiedosta taloustaitoon – kuluttajakasvatus taloudellisen kyvykkyyden mahdollistajana

Minna Autio (Helsingin yliopisto) & Marilla Kortesalmi (Laurea ammattikorkeakoulu)

Nuorten talousongelmat, kuten pikavipit (Autio ym. 2009) tai maksuhäiriömerkintöjen kasvu ovat toistuva huolipuheen aihe. Nuorten taloustaitojen (oletettu) heikkeneminen sekä taloudellinen haavoittuvuus ovat nostaneet esiin talouskasvatuksen ja talouden lukutaidon (Kalmi 2012; 2018) sekä kuluttajakasvatuksen opetuksen (Wilska 2014) vahvistamisen perusopetuksessa (mm. Taloudellinen tiedotuskeskus 2018). Talouskasvatuksen juuret kouluopetuksen osalta paikallistuu säästäväisyyskasvatuksen historiaan (Autio 1997). Talouskasvatuksen sisältö on kuitenkin monitulkintaista ja käsitteen sovellusala on sidoksissa yhtäältä taloustieteen oppihistoriaan (mm. Walstad 2001) sekä toisaalta kuluttaja- ja kotitaloustieteen teoriaperinteeseen (mm. Autio 1997).

Tarkastelemme esityksessä talous- ja kuluttajakasvatuksen oppihistoriallisia juuria sekä käsitteiden välisiä kytköksiä. Talouden lukutaitoa pidetään keskeisenä kansalaistaitona talouskasvatuksen perinteessä. Lukutaitoon kohdistuu kuitenkin kritiikkiä sen staattisuuden vuoksi. Lukutaidon sijaan painotamme taloudellisen kyvykkyyden ja taidon merkitystä kuluttajien toimijuudessa. Pohdimme sitä, miten talouden teemoja ja sisältöalueita opetuksessa tulisi painottaa kestävyyshaasteen edessä.

Nuoret, kulutus ja talous Nuoret tubettajat luomassa kulutuksen ihanteita – kestävyysmuutos ja kaupallinen enkulturaatio

Eliisa Kylkilahti (Helsingin yliopisto)

Pikamuotia, kaukolentoja, sushilounaita ja day spa –käyntejä vai kestovaippoja, itsetehtyjä pyykinpesuaineita ja kirpputorilöytöjä. Elämäntyyliyhteisöjä rakennetaan kulutuksen kautta ja edellämainitut narratiivit on varattu sosiaalisessa mediassa ensisijaisesti nuorille naisille. Tämän tutkimuksessa aikeena on tarkastella kestävyysmuutosta ja kaupallista enkulturaatiota sosiaalisen media, erityisesti ”tubettamisen” tai ”vloggaamisen” kontekstissa. Sosiaalinen media tekee näkyväksi kaupallisen enkulturaatiota eli miten nuoret itse luovat kulutuskäytäntöjä ja neuvottelevat keskenään niille annettavista merkityksistä sen sijaan että heidät pelkästään sosiaalistettaisiin valmiisiin kulutuksen malleihin. Feministisessä kestävyysmuutoksen tutkimuskirjallisuudessa on hiljattain esitetty, että nuoret naiset voisivat ottaa johtajuuden kestävyysmuutoksessa ja tuoda vaihtoehtoja edellisten (mies)sukupolvien luomille kestämättömiksi todetuille järjestelmille. Lisäksi on todettu, että kulutuskäytänteiden ja arkielämän osalta ei ymmärretä riittävästi sosiaalisia eroja kestävyysmuutoksessa – siis tutkimusta nuorten kulutuksesta tarvitaan. Ympäristökestävyyteen liittyvien kysymysten lisäksi tässä tutkimuksessa tarkastellaan myös kestävyyden sosiaalista ja taloudellista ulottuvuutta. Tässä tutkimuksessa kysytään, millaisia kulutuksen ihanteita nuoret itse luovat vlogeissaan? Miten kulutuksen kestävyyttä esitetään? Ensisijaisena tutkimusaineistona on tarkoitus analysoida tubettajien kulutusaiheisia videoita, joissa kulutukseen otetaan kantaa suoraan tai epäsuorasti. Tutkimus on alkuvaiheessa.