Hyppää sisältöön

Vanhemmuuden hoivavastuut jakautuvat epätasaisesti nuorten aikuisten perheissä

Nuoret jäävät usein perheellistymisestä ja perhevapaista käytyjen yhteiskunnallisten sekä tutkimuskeskustelujen ulkoreunoille. Näin on siitä huolimatta, että Pohjoismaissa alle 30-vuotiaille vanhemmille syntyi esimerkiksi vuonna 2020 kaikkiaan yli 100 000 lasta, joista yli 18 000 Suomessa (Nordic Statistics database (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)). Ikä, jolloin vanhemmaksi tullaan, kytkeytyy perhevapaiden käyttöön ja hoivavastuun jakamiseen. Kirjoituksessa tarkastelemme nuorten, alle 30-vuotiaiden vanhempien perhevapaiden käyttöä tasa-arvon näkökulmasta sekä nuorten ja nuorten aikuisten käsityksiä perheen perustamisesta ja hoivavastuun jakamisesta. Tarkastelu pohjautuu 2000-luvulla julkaistua pohjoismaista tutkimusta kokoavaan raporttiin (Lammi-Taskula 2022).

Nuorten aikuisten elämäntilanne, työmarkkina-asema ja tulot asettavat reunaehtoja sille, miten nuoret vanhemmat voivat käyttää ja jakaa perhevapaita. Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa, äidit kantavat suurimman vastuun lastenhoidosta. Epätasaisesti jakautunutta hoivavastuuta pidetään merkittävänä haasteena sukupuolten tasa-arvon kannalta. Naisille kasautuva hoivavastuu heijastuu heidän opiskelu-, ansiotyö- ja toimeentulomahdollisuuksiinsa samalla, kun miesten mahdollisuudet viettää aikaa lastensa kanssa ja osallistua kasvatukseen tasavertaisesti äitien kanssa ovat rajallisempia.

Nuorten aikuisten asemaan perhevapaajärjestelmässä tulee kiinnittää huomioita myös siksi, että nuoret aikuiset ovat usein haavoittuvassa asemassa työmarkkinoilla. Vanhemman nuori ikä on kirjallisuudessa yhdistetty muun muassa yksinhuoltajuuteen, määräaikaisiin työsuhteisiin, työttömyyteen sekä toimeentulotukiasiakkuuteen (SOU 2003; Haataja 2010; Sihvonen ym. 2020; Lammi-Taskula 2004; Salmi ym. 2017). Toisaalta on hyvä huomata, että vaikka vanhemman nuori ikä kytkeytyy taloudellisiin ja sosiaalisiin riskeihin, eivät riskit välttämättä määrittele nuorten vanhempien kokemuksia jokapäiväisestä eletystä elämästään (Peltola 2018; 2020; Kelhä 2008). Vanhemmuuden kokemukset voivat olla, ja todennäköisesti ovatkin, arvokkaita ja antoisia iästä riippumatta.

Young parents on parental leave –yhteistyöhanke (YOPA, 2020–2022)

Kirjoitus pohjautuu Pohjoismaiseen Young parents on parental leave (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)–yhteistyöhankkeeseen (2020–2022), jonka aikana on tarkasteltu nuorten vanhempien perhevapaiden käyttöä sekä eri maiden vanhempainvapaajärjestelmiä tasa-arvon sekä työn ja perheen yhteensovittamisen näkökulmasta. Hankkeen loppuraportissa (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) on koottu yhteen olemassa olevaa tietoa Suomesta, Tanskasta, Islannista, Ruotsista ja Norjasta. Hanketta on rahoittanut NIKK (Nordisk information för kunskap om kön) ja siinä ovat mukana Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Tukholman yliopisto, Islannin yliopisto, Norjan tiede- ja teknologiayliopisto sekä Roskilden yliopisto.

Työ, tulot ja parisuhde – käsityksiä perheen perustamisen ennakkoehdoista

Perheellistymisen keski-ikä on myöhentynyt yleisesti OECD-alueen maissa (OECD 2019), minkä seurauksena myös nuoria vanhempia on aikaisempaa vähemmän. Myöhentyvää vanhemmuutta vasten on kiintoisaa tarkastella sitä, mitä nuoret ja nuoret aikuiset itse ajattelevat aikuistumisesta ja perheellistymisestä.

Nuorten käsitysten mukaan itsenäisyys, omat tulot ja työ ovat edelleen tärkeitä siirtymän rajapyykkejä nuoruudesta aikuisuuteen. Samalla lasten saaminen ja avioliitto näyttävät menettäneen merkitystään aikuisuuteen siirtymisen määrittäjinä. (Oinonen 2001.)

Siinä missä nuoruuden ja aikuisuuden raja vaikuttaa olevan häilyvä ja avoin erilaisille määrittelyille, ovat nuorten käsitykset perheellistymisen ennakkoehdoista yhtenäisempiä. Ennen perheellistymistä pidetään tärkeänä saavuttaa riittävän turvattu asema työmarkkinoilla, kohtuulliset tulot sekä vakaa parisuhde (Danielsson ym. 2003; Ellingsæter & Pedersen 2013; Ketokivi 2005; Thalberg 2013; Klemetti ym. 2014; Kärmeniemi & Mörönen 2017; Alakärppä ym. 2020).

Nuorten perheellistymisen ennakkoehtoja koskevat käsitykset heijastuvat myös käytäntöön.

Käsitykset ennakkoehdoista näyttävät heijastuvan perheellistymiseen myös käytännössä. Esimerkiksi Ruotsissa on havaittu, että matalat tulot sekä määräaikaiset työsuhteet (verrattuna vakituisiin työsuhteisiin) ovat yhteydessä lasten hankkimatta jättämiseen (Duvander & Olsson 2001; Lundström and Andersson 2012). Suomessa puolestaan työsuhteiden laadun on havaittu polarisoivan perheellistymistä: määräaikaisissa työsuhteissa olevat vanhemmat joko saavat keskimääräistä enemmän ja aiemmin lapsia, tai eivät saa lapsia ollenkaan (Sutela 2013). Lisäksi vakaassa työmarkkina-asemassa olevilla naisilla on muita naisia enemmän vapauksia valita, kuinka pitkään he hoitavat lasta kotona ja milloin he palaavat työelämään (Närvi 2017). Epätasa-arvoiset valinnanmahdollisuudet työn ja perheen yhteensovittamisen järjestelyissä koskettavat erityisesti nuoria naisia, sillä määräaikaiset työsuhteet kasautuvat usein juuri heille (Eurostat (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)). 

Kun nuoret aikuiset – erityisesti nuoret naiset – saavat lapsia, tarkoittaa se usein vaatimusta tasapainotteluun työn, opiskelun ja hoivavastuun ristiaallokossa (Laakkonen ym. 2017). Toisaalta perustamalla perheen ja sitoutumalla lasten hoitamiseen ilman korkea-asteen tutkintoa tai työuraa nuoret äidit haastavat keskiluokkaisen käsityksen ”nuoruuden pidentymisestä” ja samalla rikkovat koulutusyhteiskunnan lasten saannin ajoitukseen liittyviä odotuksia ja normeja (Ketokivi 2005; Niemelä 2005). Nuoren aikuisen päätös lykätä lasten saamista voidaankin tulkita järkeväksi yritykseksi hallita ja tasapainottaa nuoruuteen leimallisesti kuuluvia yhtäaikaisia siirtymiä ja niihin liittyviä ristiriitaisiakin vaatimuksia (Lepola 2018; Lindroos ym. 2020).

Vanhemmuuden vastuiden jakaminen – konflikti ideaalin ja käytännön välillä?

Sukupuolten tasa-arvo on Pohjoismaissa laajalti jaettu arvo sekä poliittinen tavoite. Vaikka tasa-arvo on monella mittarilla hyvällä tolalla, naiset kantavat silti edelleen suuremman vastuun palkattomasta hoivasta kuten lasten hoidosta ja kotitöistä, kun taas perheen elättämisen katsotaan olevan enemmän miesten vastuulla. Arvojen ja ihanteiden tasolla nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa näyttää vallitsevan laaja tasa-arvon kannatus ja konsensus siitä, että vanhemmuuden vastuut tulee jakaa tasaisesti perheen sisällä (Jóhannsdóttir & Gíslason 2017; Stefánsson 2008; Lepola 2018; Lindroos ym. 2020; Myllyniemi & Haikkola 2020).

Toisiaan käsistä pitävät isä, lapsi ja äiti, kuvattuna takaapäin.
Nuorten vanhempien moninaiset elämäntilanteet tulisi huomioita nuoria aikuisia koskevassa päätöksenteossa. Kuva: Pixabay.

Toisaalta tutkimuksissa on myös viitteitä siitä, että nuoret naiset kannattavat hoivavastuun jakamista miehiä varauksettomammin (Lammi-Taskula 2022, 9–14). Islannissa ja Suomessa toteutetut tutkimukset kertovat osallistuvan ja hoivaavan isän mallin saavuttaneen erityisesti nuoremmat ja urbaanit miessukupolvet (Jóhannsdóttir & Gíslason 2017; Stefánsson 2008; Eerola 2009). Nuoret miehet korostavatkin arvostavansa perhe-elämää ja haluaan viettää aikaa lastensa kanssa (Hollström-Mikkonen ym. 2020; Lainiala 2014; Lammi-Taskula ym. 2017). Lisäksi miehet raportoivat usein yhtenä tärkeänä motiivina perhevapaiden jakamiselle halun tukea puolison paluuta työelämään tai opiskelujen pariin (Eerola ym. 2019; Lammi-Taskula ym. 2017; Rotkirch ym. 2017).

Tasa-arvon ihanteesta huolimatta nuorten ja nuorten aikuisten käsitykset työn ja perheen yhteensovittamisesta rakentuvat melko perinteisten mallien varaan, ja äidin suurempi hoivavastuu näyttäytyy jopa itsestäänselvyytenä (Hollström-Mikkonen ym. 2020; Kärmeniemi & Mörönen 2017; Närvi 2017; Rotkirch ym. 2017; Sihvonen ym. 2020). Esimerkiksi Ruotsissa on havaittu, että nuoret naiset ajattelevat miehiä useammin perheen perustamisella olevan vaikutuksia uraansa ja arkeensa ylipäätään (Gillberg 2010; Evertsson & Boye 2013). Lisäksi erityisesti nuorena lapsia saaneet korostavat äidin suurempaa hoivavastuuta lapsen hyvinvoinnin ja hyvän äitiyden edellytyksenä, ja isän velvollisuutta elättää perhe (Lammi-Taskula 2007; Närvi 2017; Paajanen 2005; Sihvonen ym. 2020).

Nuorten keskuudessa vallitsee laaja tasa-arvon kannatus ja konsensus siitä, että vanhemmuuden vastuut tulee jakaa tasaisesti perheen sisällä. Silti alle 30-vuotiaat vanhemmat jakavat perhevapaita vähemmän tasa-arvoisesti kuin yli 30-vuotiaat vanhemmat.

Pohjoismaiset rekisteritiedot piirtävätkin selvää kuvaa siitä, että nuoret, yleisesti ottaen alle 30-vuotiaat, vanhemmat jakavat perhevapaita vähemmän tasa-arvoisesti kuin yli 30-vuotiaat vanhemmat (Lammi-Taskula 2003; 2007; 2022; Närvi 2018; Salmi ym. 2009; Fougner 2009). Epätasaisesti jakautunut hoivavastuu näkyy nuorten vanhempien elämässä esimerkiksi siinä, että naisten siirtymä koulusta työelämään pidentyy enemmän kuin miesten (Ristikari ym. 2016).

Miksi nuorten aikuisten arvot ja käytänteet noudattavat perinteisiä jakoja?

Yhteiskunnallisilla ja rakenteellisilla olosuhteilla, joissa nuoret aikuiset perheellistyvät, on merkitystä nuorten vanhempien perhevapaiden käyttöön ja jakamiseen sekä heidän käsityksiinsä työn ja hoivavastuun jakamisesta. Nuoret aikuiset ovat usein vanhempia ikäryhmiä heikommassa ja epävarmemmassa työmarkkina-asemassa. Tästä seuraa se, että heillä on myös vähemmän vapauksia valita, kuinka jakaa työn ja hoivan vastuut perhe-elämässä. Lisäksi vanhempainvapaajärjestelmä tukee heikommin niitä nuoria vanhempia, joiden aiemmat tulot eivät riitä ansiosidonnaisiin etuuksiin. Näitä olosuhteita vasten nuorten vanhempien perinteinen perheen sisäinen sukupuolten työnjako näyttäytyy rationaalisena ratkaisuna.

Perinteisiin arvoihin tukeutuminen voi paitsi heijastella niitä olosuhteita, joissa nuoret aikuiset elävät, myös olla nuorten vanhempien keino reagoida ulkopuolisten epäilyihin heidän vanhemmuudestaan. Ella Sihvonen tutkijakumppaneineen (2020) on esittänyt, että äidin hoivan korostaminen voi tuottaa kulttuurista pääomaa nuorille äideille, mikä voi osaltaan paikata perheiltä puuttuvia taloudellisia ja koulutuksellisia pääomia ja voimavaroja (ks. myös Kelhä 2008). Perinteisten arvojen vaaliminen sekä perinteiden toteuttaminen omassa elämässä voivatkin olla nuorille vanhemmille tapa pärjätä ja suhtautua ulkoisiin odotuksiin sekä niihin mahdollisiin kielteisiin tulkintoihin, joita nuoresta vanhemmuudesta vallitsee.     

Lopuksi

Nuoret vanhemmat nähdään usein erilaisten haavoittuvuuksien ja riskiajattelun kautta, samalla sivuuttaen heidän moninaisuutensa. Tällöin nuorten vanhempien omat kokemukset ja näkemykset elämästään ja tarpeistaan eivät tule kuulluiksi tai nähdyiksi. Jatkossa olisi tärkeää, että nuorten ja nuorten vanhempien ääntä kuullaan tarkemmin perheellistymisestä ja perhevapaista käytävissä keskusteluissa.

Nuoret vanhemmat jakavat perhevapaita epätasa-arvoisemmin kuin hieman vanhempana lapsia saaneet. Tulevaisuudessa tulisi huolehtia siitä, että nuorille perheille on saatavilla riittävästi taloudellista ja käytännön tukea, jotta he voivat tehdä perhevapaiden käyttöön liittyviä valintoja perustuen omiin tarpeisiinsa, eikä niinkään ulkoisiin olosuhteisiin ja odotuksiin.

Nuorten vanhempien perhevapaiden käyttöä koskeva tieto on hajanaista, eikä nuoriin vanhempiin ole kiinnitetty aikaisemmassa perhevapaiden käytön tutkimuskirjallisuudessa juurikaan erityistä huomiota. Jatkossa tarvitaan enemmän tietoa nuorista vanhemmista perhevapaiden käyttäjinä, jotta perhevapaajärjestelmän puutteet voidaan paikallistaa ja korjata vastaamaan paremmin nuorten vanhempien tarpeita. 

Perheellistymisen tavat Pohjoismaissa ovat muutoksessa, kun yhä useammat nuoret aikuiset lykkäävät lasten saamista tai päättävät olla hankkimatta lainkaan lapsia. Nuorille kasatut menestymisen ja suorittamisen paineet elämän eri osa-alueilla kuten myös tietoisuus ekologisesta kriisistä, ilmastonmuutoksesta ja ekosysteemien kuihtumisesta voivat olla osatekijöitä muutosten taustalla. Nuorten kokemat paineet sekä huoli planetaarisesta kestävyydestä on syytä ottaa huomioon nuorten perheellistymiseen ja perhevapaisiin liittyvistä valinnoista keskusteltaessa.

Kirjoittajat

Jenni Lahtinen

Tutkija, Nuorisotutkimusverkosto

jenni.lahtinen@nuorisotutkimus.fi

Johanna-Lammi Taskula

Tutkimuspäällikkö, THL

johanna.lammi-taskula@thl.fi 

Lähteet

Alakärppä, Outi & Sevón, Eija & Rönkä, Aanna (2020) Perheen perustamisen odotukset nuorten lapsettomien naisten elämänkulussa. Yhteiskuntapolitiikka, 85(1), 5–16.

Danielsson, M., Rogala, C., & Sundström, K. (2003) Few teenage pregnancies in Sweden – A cross-country study on teenage sexual and reproductive behavior in five industrialized countries. Läkartidningen 2003;100:2063-6. https://doi.org/10.1363/3324401 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)

Duvander, Ann-Zofie & Olsson, Sten (2001) När har vi råd att skaffa barn? (RFV analyserar 2001:8). Riksförsäkringsverket.

Eerola, Petteri (2009) Lapsikeskeisempi isyys – kolme tarinaa nuorten koulutettujen miesten astumisesta isyyteen. Nuorisotutkimus, 27 (2), 15–28.

Eerola, Petteri & Lammi-Taskula, Johanna & O’Brien, Margaret & Hietamäki, Johanna & Räikkönen, Eija (2019) Fathers’ Leave Take-Up in Finland: Motivations and Barriers in a Complex Nordic Leave Scheme. SAGE Open, 9 (4), 1–14.

Ellingsæter, A.L. & Pedersen, Eirin (2013). The Foundation of Fertility in the Norwegian Welfare State. Tidsskrift for samfunnsforskning 2013 (54), 3–29.

Evertsson, Marie, and Katarina Boye, 2013. Jämställdhet i hemmet – så fördelar unga vuxna hushålls- och omsorgsarbetet. Fokus 13 Unga och jämställdhet, Ungdomsstyrelsens skrifter 2013:4. Swedish National Board for Youth Affairs.

Fougner, E. (2009). Fedres uttak av foreldrepenger etter fødsel. Rapport nr. 1, Arbeid- og velferdsdirektoratet.

Gillberg, Gunnar (2010) Individualiseringens villkor: Unga vuxnas föreställningar om arbete och självförverkligande. Doctoral thesis, Gothenburg University.

Haataja, Anita (2010) Vanhempainrahaa saaneet äidit—Taustatietoa vuonna 2006 äitiys- ja vanhempainrahaa saaneiden äitien demografisista ja toimeentuloon liittyvistä tekijöistä Kela-Stakes-tutkimusaineistossa. Kela, Nettityöpapereita 9/2010.

Hollström-Mikkonen, Fanni & Lämsä, Anna-Maija & Heikkinen, Suvi (2020) Tulevaisuus tähtäimessä: Mitä nuoret kauppatieteilijämiehet odottavat uran ja perheen yhdistämiseltä? Teoksessa Suvi Heikkinen & Marjut Jyrkinen & Anna-Maija Lämsä, & Charlotta Niemistö (toimi) Yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävä työelämä. Tasa-arvoa tutkimassa ja toteuttamassa. Hanken School of Economics, 28–42.

Jóhannsdóttir, Ásta & Gíslason, Ingólfur V. (2018) Young Icelandic Men’s Perception of Masculinities. Journal of Men‘s Studies (26)1, 3­–19.

Kelhä, Minna (2008) Äitiys, luokka ja ikä. Teoksessa Tarja Tolonen (toim.). Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli. Vastapaino, 82–100.

Ketokivi, Kaisa (2005) Aikuistumisen ja perheen perustamisen ristiriidat pidentyneessä nuoruudessa. Teoksessa Sinikka Aapola & Kaisa Ketokivi (toim.). Polkuja ja poikkeamia. Aikuisuutta etsimässä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, 100–137.

Klemetti, Reija & Gissler, Mika & Lammi-Taskula, Johanna & Miettinen, Anneli (2014) Lastenhankinnan ajoitus. Teoksessa Johanna Lammi-Taskula & Sakari Karvonen (toim.). Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 170–181.

Kärmeniemi, Nella & Mörönen, Joanna (2017) ”Ei mitään hengen hätää” Perheen perustamista koskevat odotukset ja toiveet muotoutuvassa aikuisuudessa. University of Jyväskylä.

Laakkonen, Erja & Manninen, Jyri & Kauppila, Juha (2017) Nuoret aikuiset naiset elinikäisinä oppijoina: Notkeaa toimijuutta työn, perheen ja opiskelun rajapinnoilla? Aikuiskasvatus, 37 (1), 4–18.

Lainiala, Lassi (2014) Perhepolitiikka kriisin aikana. Perhebarometri 2014. Helsinki: Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos Katsauksia, E 48/2014.

Lammi-Taskula, Johanna (2003) Ketkä pitävät isyys- ja vanhempainvapaata ja miksi? Yhteiskuntapolitiikka, 68 (3), 293–298.

Lammi-Taskula, Johanna (2004) Äidit työmarkkinoilla – kahden kerroksen väkeä? Yhteiskuntapolitiikka, 69 (2), 202–206.

Lammi-Taskula, Johanna (2007) Parental Leave for Fathers? Gendered Conceptions and Practices in Families with Young Children in Finland. Stakes.

Lammi-Taskula, Johanna (toim.) (2022) Young Parents on Parental Leave in the Nordic Countries. THL Discussion Paper 13/2022.

Lammi-Taskula, Johanna & Salmi, Minna & Närvi, Johanna (2017) Isien perhevapaat. Teoksessa Minna Salmi & Johanna Närvi (toim.). Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 105–134.

Lepola, Wilma (2018) Nuorten naisten odotuksia vanhemmuuden sekä perhevapaiden jakamisesta. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. 

Lindroos, Emmi & Sevón, Eija & Alakärppä, Outi & Rönkä, Anna (2020) Tasapainoilua ja rajanhallintaa: Nuorten näkemyksiä perheen perustamisesta sekä työn ja perheen yhteensovittamisesta. Teoksessa Lotta Haikkola & Sami Myllyniemi (toim.). Hyvää työtä! Nuorisobarometri 2019. Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura & Nuorisotutkimusverkosto, Opetus- ja kulttuuriministeriö, 135–156.

Lundström, Karin E. & Andersson, Gunnar (2012) Labor market status, migrant status, and first childbearing in Sweden. Demographic Research, 27, 719–742.

Myllyniemi, Sami & Haikkola, Lotta (2020) Tilasto-osio. Teoksessa Lotta Haikkola & Sami Myllyniemi (toim.). Hyvää työtä! Nuorisobarometri 2019. Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura & Nuorisotutkimusverkosto, Opetus- ja kulttuuriministeriö, 9–108.

Niemelä, Anna (2005) Nuorena äidiksi—Vauhdilla aikuisuuteen? Teoksessa Sinikka Aapola & Kaisa Ketokivi (toim.). Polkuja ja poikkeamia. Aikuisuutta etsimässä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 169–195.

Närvi, Johanna (2017) Äitien perhevapaat ja osallistuminen työelämään.  Teoksessa Minna Salmi & Johanna Närvi (toim.). Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 64–104.

Närvi, Johanna (2018) Isä hoitaa – vai hoitaako? Väestökyselyn ja haastattelujen tuloksia isien perhevapaiden käytöstä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työpaperi 1/2018.

OECD (2019) OECD Family Database. https://www.oecd.org/els/soc/SF_2_3_Age_mothers_childbirth.pdf (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)

Oinonen, Eriikka (2001) Perheellistyminen ja vanhemmuus aikuisuuden määrittäjinä. Teoksessa Tapio Kuure (toim.). Aikuistumisen pullonkaulat. Nuorten elinolot -vuosikirja. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Nuorisoasiain neuvottelukunta, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, 109–125.

SOU (2003) Utredningen om unga utanför. Statens Officiella Utredningar 2003:92. https://www.riksdagen.se/sv/dokument-lagar/dokument/statens-offentliga-utredningar/sou-2003-92-GRB392 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)

Paajanen, Pirjo (2005) Eri teitä vanhemmuuteen – Kaksikymppisenä ja kolmekymppisenä lapsen saaneiden näkemyksiä perheellistymisestä ja vanhemmuudesta. Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos, Katsauksia, E 21/2005.

Peltola, Marja (2018) Nuoret äidit haluavat tulla nähdyiksi tasaveroisina vanhempina. Näkökulma Nro 48; Nuorisotutkimusverkoston Näkökulma-sarja.

Peltola, Marja (2020) Ihan tavallinen äiti—Nuoret äidit ja vanhemmuuden neuvottelut. Teoksessa Tiina Valkendorff & Ella Sihvonen (toimi.). Nuorten perheet ja läheissuhteet. Nuorten elinolot -vuosikirja 2020. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Valtion nuorisoneuvosto, 143–160.

Ristikari, Tiina & Törmäkangas, Liisa & Lappi, Aino & Haapakorva, Pasi & Kiilakoski, Tomi & Merikukka, Marko & Hautakoski, Pasi & Pekkarinen, Elina & Gissler, Mika (2016) Suomi nuorten kasvuympäristönä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos & Nuorisotutkimusverkosto, Raportti 9/2016.

Rotkirch, Anna & Tammisalo, Kristiina & Miettinen, Anneli & Berg, Venla (2017) Miksi vanhemmuutta lykätään? Nuorten aikuisten näkemyksiä lastensaannista. Perhebarometri 2017. Helsinki: Väestöliitto.

Salmi, Minna & Lammi-Taskula, Johanna & Närvi, Johanna (2009) Perhevapaat ja työelämän tasa-arvo. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 24/2009.

Salmi, Minna & Närvi, Johanna & Lammi-Taskula, Johanna & Mäntylä, Erika (2017) Osa-aikaisten perhevapaiden ja osa-aikatyön käyttö, mahdollisuudet ja esteet. Teoksessa Minna Salmi & Johanna Närvi (toim.). Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 186–212.

Sihvonen, Ella & Saarikallio-Torp, Miia & Heinonen, Hanna-Mari (2020) Nuorena äidiksi vastoin normatiivisia odotuksia – nuoret äidit kyselytutkimuksen valossa. Teoksessa Tiina Valkendorff & Ella Sihvonen (toimi.). Nuorten perheet ja läheissuhteet. Nuorten elinolot -vuosikirja 2020. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Valtion nuorisoneuvosto, 161–178.

Sutela, Hanna (2013) Määräaikainen työ ja perheellistyminen. Teoksessa Marjut Pietiläinen (toim.). Työ, talous ja tasa-arvo. Tilastokeskus, 93–109.

Stefánsson, Kolbeinn (2008) Kynhlutverk. Viðhorf til kynbundinnar verkskiptingar. Reykjavík: Rannsóknarstöð þjóðmála.

Thalberg, Sara (2013) Students and family formation: Studies on educational enrolment and childbearing in Sweden. Doctoral thesis, Stockholm University.

Jaa somessa: