Nuorisotyötä koronan aikaan II. Vuosi 2021.

Tomi Kiilakoski, Jenni Lahtinen, Eila Kauppinen


”Kulttuuri ja kasvatus ovat arkisia”, kirjoitti kulttuurintutkimuksen klassikko Raymond Williams ja jatkoi: ”on lukemattomia ihmisiä, joiden elämässä poikkeuksellisen nopeasti tapahtuvat muutokset aiheuttavat runsain mitoin hämmennystä” (Williams 2021, 54). Ripeään tahtiin tapahtuvat muutokset vaikuttavat sekä ihmisiin että heidän välisiinsä suhteisiin, ja laajemmin kulttuuriin. Hän ei kirjoittanut niinkään poikkeusoloista, vaan viittasi yleensä yhteiskuntien muutosvauhtiin ja näiden muutosten demokraattiseen hallintaan. Hänen ajatteluaan on helppo kuljettaa pandemia-aikaan. Pandemia-aika rajoituksineen ja terveysuhkineen on muuttanut arkea, mutta näiden muutoksien vaikutus elämään määräytyy sen mukaan, miten tämä samainen arki tukee ihmisten toimintaa.

Kuten nuorten arkeen, on pandemia-aika vaikuttanut myös heille suunnattuihin palveluihin monin tavoin. Osa palveluista on siirtynyt joko kokonaan tai osin digitaaliseksi. Osa kasvokkaisista palveluista on ollut ajoittain suljettuna, tilojen kävijämääriä on rajoitettu ja toimintoja on muutettu vastaamaan turvallisuusohjeistuksia.

Tässä kirjoituksessa tarkastelemme, miten nuoret ovat käyttäneet nuorisotyön palveluita korona-aikana ja millaisia osallisuuden kokemuksia näistä palveluista on karttunut. Jaamme nuorisotyön palvelut kahtia kaikille avoimeen nuorisotyöhön sekä kohdennettuun nuorisotyöhön. Jälkimmäiseen luemme mukaan Ohjaamon, nuorten työpajat sekä etsivän nuorisotyön. Tässä seuraamme jo Nuorisobarometrissa 2020 tehtyä jaottelua (Myllyniemi & Kiilakoski 2021). Tämä mahdollistaa myös sen, että koronakyselyn tuloksia voidaan verrata siihen, millaisena nuorisotyö näyttäytyi tilastotutkimuksen valossa juuri ennen pandemiaa.

Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana -hanke

  • Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana -hankkeen tuloksia on raportoitu syksystä 2020 alkaen Poikkeusolot – nuorten arki koronan keskellä -kirjoitussarjassa.
  • Tutkimuksessa selvitetään, miltä koronatilanne ja sen pitkittyminen vaikuttavat nuorten näkökulmasta ja millaisia ovat heidän keinonsa selvitä siitä, miten he kokevat erilaiset rajoitustoimet ja niiden vaikutukset arkeensa ja hyvinvointiinsa sekä mitä palveluita nuoret ovat käyttäneet korona-aikana.
  • Tulosten raportointi verkkojulkaisujen muodossa mahdollistaa nuorten hyvinvointia ja sen vajeita koskevan tutkimustiedon tuomisen tuoreeltaan poliittisen päätöksenteon tueksi.
  • Kolme puhelinhaastatteluna toteutettua aineistonkeruukierrosta muodostavat ainutlaatuisen seuranta-aineiston, jonka avulla nuorten tilanteen vaihteluja on mahdollista tarkastella koronatilanteen pitkittyessä.
  • Ensimmäinen aineistonkeruu (n=1001) toteutettiin jo alkusyksyllä 2020, kun pandemia-aikaa oli Suomessa eletty vajaat puoli vuotta. Toinen aineistonkeruu (n=1020) toteutettiin alkukesästä 2021 ja kolmas aineistonkeruu (n=1003) valmistui loppuvuonna 2021.
  • Tutkimuksen on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö.

Nuorisotyön avoimeksi toiminnaksi ymmärrämme ne toiminnot, jotka on suunnattu koko ikäluokalle, joihin osallistuminen perustuu nuorten vapaaehtoisuuteen ja joiden järjestämisessä pyrkimyksenä on pitää huolta siitä, että kynnys palveluihin osallistumiselle on matala. Pääsääntöisesti avoimessa nuorisotyössä kohderyhmänä ovat olleet 13–18-vuotiaat nuoret. (Ks. Kalliomaa & Ahonen-Walker 2019, 26; Myllyniemi & Kiilakoski 2021.) Kohdennetulla nuorisotyöllä viittaamme toimintoihin, jotka kohdistuvat nuoriin, joiden elämäntilanteen ajatellaan kaipaavan tukea. Usein tämä tarkoittaa työn ja koulutuksen ulkopuolella olemista, mutta ei pelkästään. Kohdennetun nuorisotyön kohderyhmä poikkeaa jonkin verran kaikille avoimesta nuorisotyöstä. Se kohdentuu avointa nuorisotyötä enemmän nuoriin aikuisiin. Esimerkiksi etsivä nuorisotyö tavoittaa ikäryhmän 16–25-vuotiaat. Eniten asiakkuuksia on ollut 16–20-vuotiailla, mutta 21–25-vuotiaiden asiakkuuksien määrä on ollut kasvussa 2010-luvun mittaan. (Vauhkonen & Hoikkala 2020, 87.)

Tässä kirjoituksessa tutkimme nuorten vastauksia kahteen vuoden 2021 aikana toteutettuun kyselyyn. Nuorisotutkimusverkoston Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana -hankkeen toisen kierroksen aineisto on kerätty touko-kesäkuussa 2021 ja kolmannen kierroksen aineisto lokakuussa 2021. Aineistot on kerätty puhelinhaastatteluin 12–24-vuotiaiden nuorten keskuudessa. Kysymyksissä vastaajia pyydettiin arvioimaan edellisen 6 kuukauden kokemuksia. Touko-kesäkuussa kerätty aineisto ajoittuu vaiheeseen, jossa yhteiskuntaa oli jo avattu ja rokotukset olivat alkaneet, vaikkakaan eivät vielä koskettaneet vastaajien ikäluokkia. Kevään ja talven 2021 aikana koronatilanne oli vaatinut erityisiä toimia. Hallitus oli todennut poikkeusolot ajanjaksolle 1.3.–27.4.2021. Lokakuussa 2021 kerätty aineisto ajoittuu tilanteeseen, jossa rokotukset olivat edenneet ja koronan hoidossa oli siirrytty alueellista päätöksentekoa painottavaan strategiaan valtakunnallisen ohjauksen sijaan. Lisäksi nuorten toimintaan osallistumisen kokemusten tarkastelussa käytetään vertailuaineistona Koronatiedonkeruun ensimmäisen kierroksen aineistoa, joka on kerätty syys-lokakuussa 2020.

Kirjoitus jatkaa ja syventää 15.12.2020 ilmestyneen Nuorisotyötä koronan aikaan -kirjoituksen teemaa. Aiemmin ilmestyneen kirjoituksen tarkastelukohteena olivat pandemian ensimmäiset kuukaudet ja sen aineistona oli hankkeen ensimmäinen, alkusyksyllä 2020 kerätty aineisto.

Avoimeen nuorisotyöhön osallistuminen

Nuorisotyöhön osallistumista tiedusteltiin kysymyksellä ”Oletko viimeisen 6 kk aikana osallistunut nuorisotyöntekijöiden järjestämään kaikille avoimeen toimintaan, kuten nuorisotyön järjestämät tapahtumat, tapaamiset tai ohjaus verkossa tai kasvotusten?”. Vastausvaihtoehdot olivat Ei ole ollut kiinnostusta, En ole osallistunut, mutta olisi kiinnostanut, Olen osallistunut kerran, Olen osallistunut 2–5 kertaa, Olen osallistunut 6 kertaa tai enemmän.

Koronatiedonkeruun 2. kierroksen aineiston vastaajista 79 (8 % kaikista vastaajista) ilmoitti osallistuneensa nuorisotyön avoimeen toimintaan viimeisen kuuden kuukauden aikana. Vastaava määrä 3. kierroksen aineistossa oli 104 (10 % kaikista vastaajista).

Niistä 2. ja 3. kierroksen vastaajista, jotka ilmoittivat osallistuneensa korona-aikana nuorisotyön avoimeen toimintaan, kolmasosa oli osallistunut kerran, hieman alle puolet 2–5 kertaa ja noin viidesosa oli osallistunut 6 kertaa tai enemmän. Osallistumisten tiheydessä ei ollut suuria eroja aineistojen välillä. Koronatiedonkeruun ensimmäisellä kierroksella havaittiin tyttöjen käyttäneen avoimen nuorisotyön palveluja poikia enemmän, mutta vuoden 2021 aineistoissa tällaista eroa ei enää havaittu. Kuviosta 1 nähdään, että 2. ja 3. kierroksen aineistoissa tytöt vastasivat hieman poikia useammin, että eivät ole osallistuneet, mutta heitä olisi kiinnostanut osallistua. Tytöistä 53 vastasi näin, kun poikien vastaava määrä oli 28.

Palkkikuvio, jossa kuvataan Nuorisotyön avoimeen toimintaan osallistuminen sukupuolen mukaan Koronatiedonkeruun 2. ja 3. kierroksen aineistoissa.

KUVIO 1. Nuorisotyön avoimeen toimintaan osallistuminen sukupuolen mukaan Koronatiedonkeruun 2. ja 3. kierroksen aineistoissa. Kuvio suurenee klikkaamalla.

Vuonna 2020 alkuvuodesta, ennen pandemia-aikaa kerätyn Nuorisobarometrin 2020 mukaan viimeisen vuoden aikana nuorisotyön avoimeen toimintaan osallistunut oli usein tai joskus 14 prosenttia nuorista. 15–17-vuotiaista ainakin joskus nuorisotyön palveluita oli käyttänyt hieman vajaa 40 prosenttia nuorista. (Myllyniemi & Kiilakoski 2021, 27–28.) Tämä luku on selkeästi korkeammalla tasolla kuin koronakyselyjen tulokset. Kysymysten erilainen muotoilu aiheuttaa sen, ettei suoraa vertailua voida tehdä, mutta on viitteitä siitä, että korona-aika on vaikuttanut sekä avoimen nuorisotyön palvelujen tarjontaan että niiden käyttöön.

Tilastotieto nuorisotyön palveluiden järjestämisestä tukee myös tätä tulkintaa. Kuntien nuorisotoimille suunnatun, keväällä 2021 toteutetun kyselyn perusteella koronan ensimmäinen vuosi, maaliskuusta 2020 toukokuuhun 2021, vaikutti erityisen kielteisesti tapahtumien järjestämiseen, leireihin ja retkiin sekä avoimeen nuorisotyöhön esimerkiksi nuorisotaloilla. Avoin nuorisotyö väheni paljon tai jonkin verran 65 prosentissa kuntia. Nuorisotaloilla toteutetaan usein myös pienryhmätoimintaa, joka sekin väheni 40 prosentissa kuntia. Koska kevään 2020 jälkeen koronarajoituksissa oli alueellisia eroja, kunnilla oli myös erilaiset mahdollisuudet toteuttaa avointa toimintaa. Erityisesti silloin, kun sosiaalisia kontakteja vältettiin ja nuorisotilojen käyttöä rajoitettiin, pyrittiin yli 60 prosentissa kuntia avointa toimintaa toteuttamaan paljon tai melko paljon verkkovälitteisesti; samoin pienryhmien kanssa tehtävää työtä toteutettiin 41 prosentissa kuntia ainakin jonkin verran verkkovälitteisesti. Verkkovälitteisyyden hyödyntämisestä huolimatta näyttää siltä, ettei toiminta tavoittanut kaikkia niitä nuoria, jotka aiemmin viettivät aikaa nuorisotaloilla ja osallistuivat toimintaan. Lisääntyneen verkossa toteutettavan ja jalkautuvan työn myötä nuorisotyö tavoitti kuitenkin koronan ensimmäisenä vuonna myös uusia nuoria. (Kivijärvi, Kauppinen, Kiilakoski & Leskinen 2022.)

Visuaalinen nosto tekstistä: Alkukesällä ja syksyllä 2021 nuorisotyön avoin toiminta oli tavoittanut useimmiten 12–14-vuotiaita vastaajia.

Alkukesällä ja syksyllä 2021 nuorisotyön avoin toiminta oli tavoittanut useimmiten aineistojemme 12–14-vuotiaita vastaajia (Kuvio 2). Alkukesällä 2021 tämän ikäisistä 16 prosenttia oli osallistunut nuorisotyön avoimeen toimintaan viimeisen kuuden kuukauden aikana. Tämän tuloksen tulkinnassa on huomioitava maaliskuussa ja huhtikuussa voimassa olleet poikkeusolot. Syksyllä 2021 kuuden kuukauden aikana nuorisotyön palveluita käyttäneiden osuus oli kasvanut 20 prosenttiin. Tätä lukua katsottaessa tulee taas huomioida se, että kesä on poikkeuksellista toiminta-aikaa avoimessa nuorisotyössä henkilökunnan lomien vuoksi ja nuorisotilojen ollessa usein kiinni. Lisäksi tässä ikäryhmässä niiden osuus, jotka eivät olleet osallistuneet, mutta joita olisi kiinnostanut osallistua, oli pienentynyt aineistojen välillä 8 prosentista 2 prosenttiin. Myös 15–17-vuotiaiden osalta oli nähtävissä kasvua osallistuneiden osuudessa keväästä syksyyn. Ikäryhmittäin ja aineistojen mukaan tarkasteltuna vastaajamäärät ovat kuitenkin sen verran vähäisiä, että tuloksia voi pitää vain suuntaa antavina. Avoimen nuorisotyön kohderyhmänä ovat usein alle 18-vuotiaat, mikä näkyy myös näissä tuloksissa siinä, että eniten käyttäjiä on alle 18-vuotiaissa. Toisaalta, 18–21-vuotiaissa oli sukupuolesta riippuen 4 ja 6 prosenttia sellaisia nuoria, joilla ei ollut asiakkuutta avoimeen nuorisotyöhön ja joita olisi kiinnostanut osallistua toimintoihin.

Palkkikuvio, jossa kuvataan Nuorisotyön avoimeen toimintaan osallistuminen viimeisen kuuden kuukauden aikana Koronatiedonkeruun 2. ja 3. kierroksen aineistoissa ikäryhmittäin.

KUVIO 2. Nuorisotyön avoimeen toimintaan osallistuminen viimeisen kuuden kuukauden aikana Koronatiedonkeruun 2. ja 3. kierroksen aineistoissa ikäryhmittäin. Kuvio suurenee klikkaamalla.

Yllä kuvattua nuorisotyöhön osallistuneiden osuuden kasvua saattaa selittää rajoitusten helpottumisen lisäksi myös verkossa toteutetun toiminnan lisääntyminen. Nuorisotyön osaamiskeskuksen Kanuunan (2021) analysoimien kuntien omiin kirjauksiin perustuvien tilastojen perusteella verkossa tavoitettujen nuorten määrä lähti kasvuun koronan myötä keväällä 2020 ja seuraavan vuoden aikana verkossa tavoitettiin toimintatuntia kohden enemmän nuoria kuin kasvokkain. Tosin keväällä 2021 tilanne näytti tasaantuneen ja verkossa tavoitettiin suunnilleen saman verran nuoria kuin kasvokkain. (Kanuuna 2021.) Näiden tilastojen osalta on hyvä huomioida, että vastaajakuntia on 57 ja joukosta puuttuu monien isojen kaupunkien tiedot. Toisaalta kunnille keväällä ja kesällä 2021 suunnatun kyselyn tulosten perusteella ensimmäisen koronavuoden aikana nuorten tavoittamisen koettiin nuorisotoimissa vaikeutuneen yli 70 prosentissa kuntia, ja erityisen hankalaksi koettiin 16–17-vuotiaiden ja yläkouluikäisten nuorten tavoittaminen (Kivijärvi ym. 2022).

Nuorisotilojen sulkemisen vaikutukset

Puhelinhaastatteluissa tiedusteltiin nuorten kokemuksia nuorisotilojen sulkemisesta kysymyksellä ”Miten seuraavat rajoitustoimet ovat vaikuttaneet sinuun seuraavilla elämänalueilla: nuorisotilojen sulkeminen”. Vastauksia pyydettiin viisiportaisella asteikolla 1–5, jossa 1 = Erittäin kielteisesti… 5 = Erittäin myönteisesti. Lisäksi oli mahdollista vastata Ei koske minua/ ei vaikutuksia. Analyysia varten arvot 1 ja 2 vastanneet luokiteltiin ryhmään ”Kielteisiä vaikutuksia”, arvon 3 vastanneet ryhmään ”Neutraaleja vaikutuksia” ja arvot 4–5 vastanneet ryhmään ”Myönteisiä vaikutuksia”.

Koronatiedonkeruun 2. ja 3. kierroksen aineistojen nuorista yhteensä 700 (35 % kaikista vastaajista) koki, että nuorisotilojen sulkemisella oli ollut vaikutuksia omaan elämään (Taulukko 1). Valtaosa vastaajista siis ei katsonut nuorisotilojen sulkemisella olevan vaikutusta elämäänsä. Koronatiedonkeruun 1. kierroksella vaikutuksia oli kokenut 30 prosenttia vastaajista (Kauppinen ym. 2020). Noin puolet vaikutuksia kokeneista vastaajista koki vaikutukset kielteisinä, reilu kolmannes neutraaleina ja 14 prosenttia koki nuorisotilojen sulkemisella olleen myönteisiä vaikutuksia. Ikäryhmittäin tarkasteltuna vaikutusten kokemisessa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Myös Koronatiedonkeruun 1. kierroksen aineistoon verrattuna vaikutusten kokeminen on säilynyt pääpiirteittäin samankaltaisena (ks. Kauppinen, Kiilakoski & Lahtinen. 2020). Myönteisiä vaikutuksia raportoitiin kaikkien tarkasteltujen palveluiden osalta, mikä on huomioitava, kun pohditaan, miksi nuorisotilojen sulkemisella ajatellaan olevan myönteisiä vaikutuksia.

Taulukko, jossa kuvataan nuorten kokemukset nuorisotilojen sulkemisen vaikutuksista omaan elämään niiden osalta, jotka kokivat kysymyksen koskevan itseään tai joitain vaikutuksia Koronatiedonkeruun 2. 3. kierroksen aineistoissa.

TAULUKKO 1. Nuorten kokemukset nuorisotilojen sulkemisen vaikutuksista omaan elämään niiden osalta, jotka kokivat kysymyksen koskevan itseään tai joitain vaikutuksia Koronatiedonkeruun 2. 3. kierroksen aineistoissa. Taulukko suurenee klikkaamalla.

Kokemukset toiminnasta: osallisuus

Osallisuutta, osallistumista ja demokratiaa on pidetty keskeisinä nuorisotyön päämäärinä niin suomalaisessa (Kiilakoski 2021) kuin kansainvälisessä keskustelussa (Lohmeyer 2020). Nuorisotyössä osallisuudessa on kyse sekä tavoite- että menetelmätason asioista. Nuorten osallisuuden edistäminen on yksi nuorisotyön päämääristä, jolloin pyrkimyksenä on, että nuorilla voisi olla halutessaan toimijuutta sekä laajemmin yhteiskunnassa että nuorisotyön sisäisissä toiminnoissa. Toisaalta myös nuorisotyön menetelmien pitäisi perustua nuorten toiveisiin ja ajatuksiin sekä tukea positiivista yhteistoimintaa. (Kiilakoski 2021, 347–348.) Osallisuuden keskeisyyttä nuorisotyölle on perusteltu sillä, että se tukee nuorten henkilökohtaisia valmiuksia, kehittää kiinnittymistä yhteisöön sekä tukee keskeistä lapsen oikeuksien periaatetta, oikeutta osallistua ja tulla kuulluksi ikätason mukaisesti itseä koskevissa asioissa (Corney ym. 2021). Näitä periaatteita pitäisi pystyä tukemaan myös poikkeusolosuhteissa. Tällä perusteella Nuorisotutkimusseura on seurannut osallisuuden tai osallistumisen kokemuksen kehittymistä nuorisotyön palveluissa läpi korona-ajan.

Koronatiedonkeruiden kaikilla kolmella aineistonkeruukierroksella nuorilta tiedusteltiin heidän kokemuksiaan käyttämistään avoimen nuorisotyön palveluista. Avoimeen nuorisotyöhön liittyviä palvelukokemuksia tarkastellessamme syksyllä 2020 havaitsimme, että vaikka nuorten palvelukokemukset olivat pääosin myönteisiä, osallisuutta mittaava väittämä sai erityisesti nuorisotyössä muita väittämiä heikompia keskiarvoja (Kauppinen ym. 2020). Korona-ajan kokemukset eivät siis osoittaneet, että nuorisotyö olisi tukenut erityisen voimakkaasti nuorten toimijuutta korona-aikana. Siksi on tarpeen palata tässä kirjoituksessa tarkastelemaan, miten osallisuuden kokemus on muuttunut kolmen aineistonkeruuajankohdan välillä. Tämä mahdollistaa sen tarkastelemisen, ovatko matalahkot arvioinnit selitettävissä pandemia-ajan alun toimilla vai onko niistä muovautunut pitempikestoinen ilmiö.

Visuaalinen nosto tekstistä: Mahdollisuus osallistua toiminnan suunnitteluun avoimessa nuorisotyössä on läpi pandemia-ajan ollut verrattain matalalla tasolla.

Kokemuksia mitattiin viisiportaisella mielipideasteikolla, jossa arvo 1 oli Täysin eri mieltä ja arvo 5 Täysin samaa mieltä. Nuorten kokemus suunnitteluun ja päätöksentekoon osallistumisesta sai eri aineistojen välillä keskiarvoja 3,3:sta 3,5:een. Eri aineistojen väliset keskiarvot eivät poikkea toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Vaikuttaa siis siltä, että läpi pandemia-ajan nuorten osallisuuden kokemus avoimen nuorisotyön toiminnasta on ollut samalla tasolla eli nuorten suunnitteluosallisuus ei ole vahvistunut tai heikentynyt pandemia-ajan mittaan. Jos huomioidaan, että osallisuuden tukeminen on keskeinen nuorisotyön tavoite, tulosta voi pitää merkittävänä. Tuloksia tulkittaessa täytyy huomioida esimerkiksi nuorisotalojen sääntöjen muuttuneen tiukemmiksi. Nämä ohjeet ovat myös tulleet nuorisotaloyhteisön ulkopuolelta, millä voi ajatella olevan ilmeisiä seuraamuksia kokemukselle siitä, miten palveluun pystyy vaikuttamaan. Tuloksia tulkittaessa on myös huomioitava, että vastaavaa tietoa ei ole olemassa pandemia-ajan ulkopuolelta, eli tilastotietoon pohjautuen ei voida päätellä osallisuuden kokemuksen madaltuneen pandemia-aikana. Jatkossa on tutkittava, miten osallisuuden kokemus nuorisotyössä kehittyy, kun siirrytään rajoituksista kohti vapaampaa toimintaa.

Taulukko, jossa vertaillaann nuorten kokemuksia nuorisotyön avoimen toiminnan vaikutusmahdollisuuksista keskiarvoilla yhdestä viiteen Koronatiedonkeruun kolmen aineistonkeruuajankohdan välillä.

TAULUKKO 2. Nuorten kokemukset nuorisotyön avoimen toiminnan vaikutusmahdollisuuksista, keskiarvot asteikolla 1–5, jossa 1 = Täysin eri mieltä… 5 = Täysin samaa mieltä. Vertailu Koronatiedonkeruun kolmen aineistonkeruuajankohdan välillä. Taulukko suurenee klikkaamalla.

Kohdennettu nuorisotyö: Ohjaamot, etsivä nuorisotyö ja työpajat

Kohdennetun nuorisotyön asiakkuuksia tarkasteltiin 15–24-vuotiaiden nuorten osalta. Kysymykset olivat yhteneviä vuoden 2020 Nuorisobarometrin kanssa, mikä mahdollistaa vertailun koronaa edeltävään tilanteeseen. Nuorisobarometrissa tarkastellaan 15–29-vuotiaita nuoria. Tämän kirjoituksen vertailua varten barometrista on valikoitu koronakyselyn kohderyhmää vastaavat vastaukset.

Työpajat ja etsivä nuorisotyö tavoittivat pandemia-aikana saman osuuden nuorista kuin aiemmin. Ohjaamoissa tavoitettujen nuorten osuus väheni.

Tulokset osoittivat työpajojen ja etsivän nuorisotyön tavoittaneen saman osuuden nuorista kuin ennen pandemia-aikaa (Kuvio 3). Tätä voi selittää olettamalla, että näillä toiminnoilla on vakiintuneita käytänteitä, joita korona-ajan rajoitukset eivät ole muuttaneet. Erityisesti etsivässä nuorisotyössä hyödynnettiin myös verkkovälitteisyyttä paljon, jopa muita nuorisotyön toimintoja enemmän (Kivijärvi ym. 2022). Ohjaamojen asiakkuudessa sen sijaan on selkeä ero pandemia-aikaa edeltäneeseen tilanteeseen. Ohjaamojen käyttö oli vähentynyt verrattuna aikaan ennen pandemiaa molemmissa Korontiedonkeruiden aineistoissa. Ohjaamot ovat toimineet pääosin fyysisinä ja kasvokkaiseen ohjaustyöhön perustuvina palvelupisteinä (Määttä & Souto 2020, 6), jotka ovat avoinna kaikille yli 15-vuotiaille nuorille, joten pandemia-ajan rajoitusten vaikutusta niiden asiakasmääriin voi pitää odotettavana tuloksena.

Palkkikuvio, jossa kuvataan Ohjaamojen, etsivän nuorisotyön ja työpajojen palveluiden käyttöä kolmena eri ajankohtana.

KUVIO 3. Ohjaamojen, etsivän nuorisotyön ja työpajojen palveluiden käyttö kolmena eri ajankohtana. Kuvio suurenee klikkaamalla.

Tarkastelimme kohdennetun nuorisotyön palvelujen käytön eroja korona-aikana (Koronatiedonkeruun 2. ja 3. kierroksen aineistot) sukupuolen, iän, asumismuodon sekä yksinäisyyden kokemuksen mukaan. Tarkastelua varten luokittelimme käyttöä kuvaavan muuttujan kahteen luokkaan (käyttänyt palvelua / ei käyttänyt). Tämä vertailu osoitti eroja Ohjaamojen ja etsivän nuorisotyön palveluita käyttäneiden profiileissa. Ohjaamon palveluita olivat käyttäneet erityisesti yksin asuvat sekä itsensä yksinäiseksi korona-aikana tunteneet. Etsivän nuorisotyön palveluita olivat käyttäneet erityisesti miehet ja yksin asuvat.

Tarkastelimme erikseen myös sitä, missä määrin kohdennetun nuorisotyön asiakkaille kasautuu muiden Koronatiedonkeruussa tarkastelujen palveluiden asiakkuuksia. Muut tutkitut palvelut käsittivät koulu- tai opiskelijaterveydenhuollon ja terveydenhuollon palvelut sekä mielenterveys- ja päihdepalvelut. Kaikissa kolmessa aineistossa (Nuorisobarometri 2020, Koronatiedonkeruun 2. ja 3. kierros) 8–11 % vastaajista oli käyttänyt vähintään yhtä Ohjaamon, etsivän nuorisotyön tai työpajan palveluista. Jotakin Ohjaamon, etsivän nuorisotyön tai työpajan palvelua käyttäneille oli korona-aikana (joko 2. tai 3. kierroksella) kasaantunut kokemuksia keskimäärin 1,6 muusta palvelusta ja ennen koronaa keskimäärin 1,5 muusta palvelusta. Määrä on käytännössä samalla tasolla. Niille, jotka eivät olleet käyttäneet mitään Ohjaamon, etsivän nuorisotyön tai työpajan palvelua, oli kasaantunut kokemuksia keskimäärin 1,3 muusta palvelusta sekä korona-aikana että ennen koronaa.

Sekä korona-aikana että ennen koronaa ainakin jotakin Ohjaamon, etsivän nuorisotyön tai työpajan palveluita käyttäneille oli siis kasaantunut hieman enemmän kokemuksia myös muista palveluista verrattuna heihin, jotka eivät olleet käyttäneet kyseisiä palveluita. Tämän voi tulkita kertovan siitä, että kohdennetuksi nuorisotyöksi määrittelemämme palvelut keräävät palveluita enemmän tarvitsevaa tai ainakin niitä käyttävää kohderyhmää ja onnistuvat siten tavoittamaan asiakkaita, joilla on muita enemmän palveluntarpeita. Samalla havainnot osoittavat sen, että kohdennetun nuorisotyön palveluiden tuloksellisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös eri palvelujen välisen yhteistyön tai yhteisövaikutusten näkökulma.

Osallisuuden kokemus kohdennetussa nuorisotyössä oli Ohjaamojen palveluissa ja etsivässä nuorisotyössä samalla tasolla kuin koronaa edeltävänä aikana. Työpajatoiminnassa oli pientä pudotusta osallisuuden kokemuksessa. Ainakin osaselityksenä tähän lienee työpajatoiminnan luonne ryhmämuotoisena ja pitkäkestoisena toimintana.

Yksinäisyys ja osallistuminen

Tarkastelimme myös yksinäisyyden kokemusten yhteyttä nuorisotyön asiakkuuksiin. Tarkastelimme yhdessä kaikkia nuorisotyön toimintoja, eli muodostimme luokan, johon kuuluvat kaikki avoimeen nuorisotyöhön osallistuneet sekä Ohjaamojen, etsivän nuorisotyön ja/tai työpajojen palveluita käyttäneet. Hyödynsimme Koronatiedonkeruun 2. ja 3. kierroksen aineistoja ja rajasimme tarkastelun 15–24-vuotiaisiin nuoriin, sillä vastaajien nuorin ikäryhmä (12–14-vuotiaat) rajautuu kohdennetun nuorisotyön palveluiden kohderyhmän ulkopuolelle.

Kiinnostuksemme taustalla oli halu selvittää, missä määrin nuorisotyö onnistuu tavoittamaan nuoria, jotka olivat kokeneet yksinäisyyttä ja näin hyötyisivät joko ryhmämuotoisesta tai yksilöllisesti kohtaavasta toiminnasta. Avoimen nuorisotyön osalta vastaajille tarjottiin vaihtoehtoa, että he eivät olleet osallistuneet mutta heillä olisi ollut kiinnostusta osallistua, kohdennetun nuorisotyön osalta vaihtoehtoa, että he eivät olleet osallistuneet mutta heillä olisi ollut tarvetta osallistua. Tulkitsemme näiden vaihtoehtojen mittaavan samaa asiaa ja olemme laskeneet yhteen ne nuoret joilla olisi ollut joko tarvetta tai kiinnostusta, mutta he eivät ole osallistuneet nuorisotyöhön. Jatkossa tekstissämme yksinkertaistamme tämän muotoilun puhumalla nuorista, jotka eivät osallistuneet, mutta joilla olisi ollut tähän tarvetta. Analyysissamme erottelimme toisistaan ensiksi ne nuoret, jotka olivat osallistuneet vähintään yhteen nuorisotyön palveluun, toiseksi nuoret, jotka eivät olleet osallistuneet yhteenkään palveluun, mutta heillä olisi ollut siihen kiinnostusta tai tarvetta, sekä kolmanneksi nuoret, jotka eivät olleet käyttäneet nuorisotyön palveluita, eikä heillä olisi ollut siihen tarvetta.

osallistuneiden ja osallistumattomien nuorten joukossa.

15–24-vuotiailla nuorilla yksinäisyyden kokemukset olivat yleisempiä niiden nuorten kohdalla, jotka eivät olleet osallistuneet yhteenkään palveluun, mutta kokivat tarvinneensa vähintään yhtä avoimen tai kohdennetun nuorisotyön palvelua. Näistä nuorista jopa 56 prosenttia ilmoitti kokeneensa yksinäisyyttä korona-aikana, kun kaikista nuorista yksinäisyyttä oli kokenut 36 prosenttia. Nuorista, jotka eivät olleet käyttäneet nuorisotyön palveluita, yksinäisyyttä oli kokenut 35 prosenttia.

Palkkikuvio, jossa kuvataan avoimen ja kohdennetun nuorisotyön palveluiden käytön ja yksinäisyyden kokemusten yhteyttä 15–24-vuotiaiden nuorten osalta Koronatiedonkeruun 2. ja 3. kierroksen aineistoissa.

KUVIO 4. Avoimen ja kohdennetun nuorisotyön palveluiden käytön ja yksinäisyyden kokemusten yhteys 15–24-vuotiaiden nuorten osalta Koronatiedonkeruun 2. ja 3. kierroksen aineistoissa. Kuvio suurenee klikkaamalla.

Tuloksia voi vetää yhteen todeten, että yksinäisyyttä kokeneet nuoret tunnistivat tarpeen nuorisotyölle, mutta syystä tai toisesta eivät ole löytäneet tai päässeet nuorisotyön piiriin. Tätä voi tulkita joko pohtien, onko nuorisotyön tavoittavuudessa kehitettävää, tai kysyen, onko koronavaikutusten ehkäisyssä pyrittävä lisäämään nuorisotyön palveluita, jotta yksinäisyyttä kokeneet nuoret saisivat tarvitsemiaan palveluita.

Yhteenveto

Korona-ajan nuorisotyön järjestämisessä on tapahtunut muutoksia, joiden voi olettaa heijastuvan myös nuorisotyön palveluiden käyttöön sekä ainakin joihinkin kokemuksiin nuorisotyöstä. Etsivässä nuorisotyössä ja työpajoissa tavoitettiin sama osuus nuorista kuin ennen pandemia-aikaa. Ohjaamojen palvelujen käyttäneiden nuorten osuus väheni korona-aikana. Avoimessa nuorisotyössä ei voida rakentaa vastaavaa vertailua, mutta kyselyssä on viitteitä, että asiakasmäärät ovat matalampia kuin ennen korona-aikaa. Tähän viittaavat myös kuntien omat tilastot. Eniten avoimessa toiminnassa tavoitettiin 12–14-vuotiaita ja seuraavaksi eniten 15–17-vuotiaita nuoria. Oletusten mukaisesti syksyllä 2021 vastanneilla oli enemmän palvelukokemuksia avoimesta nuorisotyöstä kyselyä edeltäneen kuuden kuukauden ajalta kuin keväällä 2021 vastanneilla. Sukupuolten välillä ei ollut eroa avoimen nuorisotyön käytössä. Ensimmäisessä koronakyselyssä syksyllä 2020 havaittiin osallisuuden kokemusten saavan muita kysyttyjä palvelu-ulottuvuuksia matalampia arvioita. Vastaavia tuloksia saatiin myös kevään ja syksyn 2021 tiedonkeruussa. Osallisuuden kokemuksissa avoimessa nuorisotyössä ei ole tapahtunut tilastollisesti merkittäviä muutoksia pandemia-aikana.

Tutkimuksessa havaittiin nuorisotyön toimintoihin osallistuneiden kokeneen niitä nuoria enemmän yksinäisyyttä, jotka eivät ole käyttäneet nuorisotyön palveluita. Kiinnostava löydös on, että nuorisotyöhön osallistumattomien mutta osallistumiseen tarvetta kokeneiden nuorten yksinäisyys on muita korkeammalla tasolla. Vaikka tilastotutkimuksella ei voida selittää yksilöllisiä ja kulttuurisia tekijöitä, herättää havainto kysymyksen, mitä voidaan tehdä paremmin tällaisten nuorten tavoittamiseksi.

Kirjoittajat

Tomi Kiilakoski.

FT, vastaava tutkija Tomi Kiilakoski
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
puh. 040 504 6432

Kirjoittaja on vastaava tutkija Nuorisotutkimusverkostossa. Hän on filosofian tohtori, ja dosentti Tampereen yliopistossa alanaan nuorisotyön tutkimus. Hän on tutkinut nuorisotyötä, lasten ja nuorten osallisuutta, nuorten ilmastoaktivismia sekä kulttuurifilosofiaa. Hän on kirjoittanut tai toimittanut suomeksi kaksitoista teosta koulusta ja nuorisotyöstä. Kiilakoski osallistuu aktiivisesti nuorisotyön ja koulun kehittämiseen paikallisella ja valtakunnallisella tasolla. Vapaa-aikanaan hän soittaa kitaraa ambienttia folkia esittävässä Sulanassa.

Eila Kauppinen.

KTM, FT, tutkijatohtori Eila Kauppinen
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.  
puh. 044 416 5335

Kirjoittaja on filosofian tohtori (kasvatustieteiden alalta) ja työskentelee tutkijatohtorina Nuorisotutkimusverkostossa. Hän kuuluu myös Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan ”Ruoka, kulttuuri ja oppiminen” -tutkimusryhmään ja on tehnyt ennen tutkijan uraansa matkaa nuorten ja nuorisotyön maailmaan työskennellen parin vuosikymmenen ajan valtakunnallisissa järjestöissä. Tutkijana hänen kiinnostuksensa kohteina ovat erityisesti nuorisotyö, nuorten hyvinvointi ja vapaa-aika, korona-aika nuorten näkökulmasta sekä ruokakasvatus ja ruoka- ja oppimisympäristöt.

Jenni Lahtinen.

Tutkija Jenni Lahtinen
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.  
puh. 044 416 5395

Kirjoittaja työskentelee Nuorisotutkimusverkostossa tutkijana muun muassa koronaan, opinto- ja uraohjaukseen sekä sukupuolittuneisiin koulutuspolukuihin liittyvissä hankkeissa. Hän on myös tohtorikoulutettava Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella. Väitöskirjassaan Lahtinen tutkii ammatillista koulutusta ja ammattiin opiskelevia nuoria.

Toimitus: Sarianne Karikko, Katja Tiilikka & Tanja Konttinen.

Lähteet

Corney, Tim & Cooper, Trudi & Shier, Harry & Williamson, Howard (2021) Youth participation: Adultism, human rights and professional youth work. Children & Society. https://doi.org/10.1111/chso.12526 (Viitattu 21.1.2022)

Kalliomaa, Johanna & Ahonen-Walker, Mari (2019) Kuntien nuorisotyö Suomessa 2019. Helsinki: Kuntaliitto. https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2019/2022-kunnallinen-nuorisotyo-suomessa-2019 (Viitattu 21.1.2022.)

Kanuuna 2021. Nuorisotyön koronavuosi Lokikirjan kirjausten kautta katsottuna. Julkaistu 27.5.2021. https://www.nuorisokanuuna.fi/sites/default/files/materiaalipankki/2021-05/Lokikirjan%20tilastoja%20koronavuoden%20ajalta%2027.5.2021.pdf (Viitattu 20.1.2022.)

Kauppinen, Eila & Kiilakoski, Tomi & Lahtinen, Jenni (2020) Nuorisotyötä koronan aikaan. Näkökulma 67. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. https://www.nuorisotutkimusseura.fi/nakokulma67 (Viitattu 28.1.2022.)

Kiilakoski, Tomi (2021) Tullakseen aikuiseksi on ensin saatava olla nuori. Teoksessa Tommi Hoikkala (toim.) Mitä Jyväskylä tarkoittaa. Nuorisotyön yhteisötietokirja. Helsinki: Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 234, 332–358.

Kivijärvi, Antti, Kauppinen, Eila, Kiilakoski, Tomi & Leskinen, Juha (2022) Hidasta kasvua ja lisääntyviä vastuita. Kunnallinen nuorisotyö Suomessa 2021. Ilmestyy Osaamiskeskus Kanuunan sivuilla 2022.

Lohmeyer, Ben Arnold (2020) Informal Education Infrastructure: Citizenship Formation, Informal Education, and Youth Work Practice. Teoksessa Andrew Peterson, Garth Stahl & Hannah Soong (toim.) The Palgrave Handbook of Citizenship and Education. Cham: Palgrave, 743–758.

Myllyniemi, Sami & Kiilakoski, Tomi (2021) Tilasto-osio. Teoksessa Päivi Berg & Sami Myllyniemi (toim.) Palvelu pelaa! Nuorisobarometri 2020. Helsinki: Valtion nuorisoneuvosto, julkaisuja 67, Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, verkkojulkaisuja 157, Opetus- ja kulttuuriministeriö, 9–76.

Määttä, Mirja & Souto, Anne-Mari (2020) Ohjaamo nuorten, ammattilaisten ja verkostojen silmin koettuna, tutkittuna ja tulkittuna. Teoksessa Mirja Määttä & Anne-Mari Souto (toim.) Tutkittu ja tulkittu Ohjaamo. Verkkojulkaisuja 154, Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 5–10. https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/tutkittu_ja_tulkittu_ohjaamo_web.pdf (Viitattu 21.1.2022.)

Vauhkonen, Teemu & Hoikkala, Tommi (2020) Syrjäytymisen lasku. Tutkimus syrjäytymisestä, sen kustannuksista ja kohdennetun nuorisotyön vaikuttavuudesta. Verkkojulkaisuja 153. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/syrjaytymisen_lasku.pdf (Viitattu 21.1.2022.)

Williams, Raymond (2021) Kulttuuri on arkista. Teoksessa Mikko Lehtonen (toim. & suomentanut) Kulttuuri & yhteiskunta. Kulttuurintutkimuksen klassikkotekstejä. Tampere: Vastapaino, 27–56.