Nuorisotyötä koronan aikaan

Eila Kauppinen, Tomi Kiilakoski & Jenni Lahtinen


Tässä kirjoituksessa tarkastellaan nuorten kokemuksia nuorisotyöstä korona-aikana. Artikkeli on kolmas osa talvella 2020–21 ilmestyvästä Poikkeusolot – nuorten arki koronan keskellä -kirjoitussarjasta, jossa raportoidaan tuloksia Nuorisotutkimusverkostossa toteutetusta Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana -hankkeesta.

Hallitus linjasi 16.3.2020 lisätoimenpiteistä koronaan reagoimiseksi. Näillä toimenpiteillä oli merkittäviä sukupolvivaikutuksia. Koulujen ja oppilaitosten lähiopetus keskeytettiin lukuun ottamatta niitä 1.–3.-luokkaa käyviä lapsia, joiden vanhemmat työskentelivät yhteiskunnallisesti merkittävillä aloilla. Lisäksi joukko valtion ja kuntien toimintoja suljettiin. Näiden joukossa olivat kirjastot, harrastustilat ja nuorisotalot. Nuorisotyölle tämä tarkoitti sopeutumista tilanteeseen, jossa alalle tärkeitä ryhmämuotoisia toimintoja ei ollut mahdollista toteuttaa kasvokkain. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että oli tarve siirtyä käyttämään digitaalisia työvälineitä.

Nuorisotyölle digitaalinen nuorisotyö ei ollut uusi asia, sillä verkkonuorisotyötä tai digitaalista nuorisotyötä oli kehitetty jo pitkään. Toisaalta tämä ei tarkoittanut, että kaikilla nuorisotyöntekijöillä olisi ollut asiaa koskevaa osaamista. Digitaalisen nuorisotyön osaamiskeskus Verken vuonna 2019 toteuttamassa kyselyssä kunnallisista nuorisotyöntekijöistä 90 prosenttia arvioi omaavansa ainakin perustason digitaidot. Alle puolet koki oli samaa mieltä siitä, että osaa sisällyttää digiteknologiaa työhönsä tavoitteellisesti (45 %) tai siitä, että on hyvin perillä digitaalisen nuorisotyön käytännöistä (42 %). (Verke 2019.) Työntekijöiden osaamisessa oli eroja. Voi siis todeta, että digitaalisen nuorisotyön tekemiseen oli olemassa kehittämiseväät, mutta organisaatioille kevään poikkeustilanne tarkoitti myös uuden oppimista. Tapahtui olosuhteiden pakosta syntynyt digiloikka.

Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana -hanke

  • Nuorisotutkimusverkostossa toteutettiin alkusyksystä 2020 puhelinhaastattelututkimus, jossa kysyttiin nuorten kokemuksia korona-ajan ensimmäisestä puolesta vuodesta.
  • Tutkimukseen osallistui yhteensä 1001 12–25-vuotiasta nuorta.
  • Haastatteluissa selvitettiin nuorten kokemuksia korona-ajan ensimmäisen puolen vuoden vaikutuksista arkeen, vapaa-aikaan ja harrastuksiin sekä kokemuksia nuoriso-, työllisyys- ja terveyspalvelujen käytöstä, riittävyydestä, saavutettavuudesta ja toimivuudesta.
  • Tutkimuksen tuloksia raportoidaan syksyn 2020 ja talven 2021 aikana Nuorisotutkimusverkoston verkkosivuilla Poikkeusolot – nuorten arki koronan keskellä -kirjoitussarjassa.
  • Tutkimuksen on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö.
  • Lisätietoa aineistonkeruusta ja tutkimuksen toteutuksesta: Miten koronatiedonkeruu toteutettiin?

Koronaan reagoinnin myötä julistettu poikkeustila näkyi myös nuorisotyön toiminnoissa. Toimintakertojen ja toimintatuntien määrä putosi noin kolmanneksen verran koronatoimia edeltävään tilanteeseen verrattuna. Koronakevään tapoja työskennellä olivat esimerkiksi ryhmämuotoiset toiminnot, joiden alustana käytettiin usein Discordia. Ne muodostivat noin puolet toiminnasta. Reilun viidenneksen muodostivat yksityisviestit nuorille ja noin viidenneksen jalkautuva työ, jonka merkitys myös korostui korona-aikana. (Kanuuna 2020.) Nuorisotyössä siis toimittiin uudella tavalla totunnaisten toimintojen kavetessa, mikä näkyi myös jonkin verran pienentyneinä osallistujamäärinä. Hallitus päätti toukokuun alussa, että nuorisotilat voitiin yhdessä muiden julkisten sisätilojen kanssa avata hallitusti 1.6. alkaen. Kokoontumisrajoitusten lieventyessä palattiin jossakin määrin nuorisotyön normaaleihin toimintoihin, mutta niihinkin vaikuttivat uudet turvallisuusohjeet ja muuttuva taudin ilmenemistilanne.

Osallistuminen nuorisotyöhön korona-aikana

Suomalaisen nuorisotyön vahvuutena on pidetty sen universaalia luonnetta eli sitä, että toiminnot pyritään tarjoamaan kaikille nuorille. Nuorisotyön ihanteena Suomessa on matalan kynnyksen toiminta, johon kuka tahansa pystyy osallistumaan. Lisäksi toiminnot rakentuvat enemmän nuorten vahvuuksien ja voimavarojen varaan kuin nuorten näkemiseen ongelmana (Kiilakoski, Laine & Pulkkinen 2015). Käytännössä erityisesti avoimessa, kaikille tarjotussa nuorisotyössä pääasiallisena kohderyhmänä ovat 13–18-vuotiaat (Kalliomaa & Ahonen-Walker 2019). Erilaiset kohdennetun nuorisotyön toiminnot, kuten Ohjaamot, nuorten työpajat tai etsivä nuorisotyö, ulottuvat myös tai ennen kaikkea yli 18-vuotiaisiin.

Keväällä 2021 julkaistavassa nuorisobarometrissa tuloksena on, että tutkituista 15–29-vuotiaista nuorista 14 prosenttia on käyttänyt joskus tai usein kaikille tarkoitetun nuorisotyön palveluita viimeisen 12 kuukauden aikana. Kohdennettujen nuorisotyön palveluiden käyttö on muutaman prosentin luokkaa eri palveluissa. Olennaisempaa kuitenkin on tarkastella palveluihin osallistumista ikäryhmien mukaan. Tällöin havaitaan, että 15–19-vuotiaista vähän vajaa 40 prosenttia on käyttänyt ainakin joskus viimeisen 12 kuukauden aikana avoimen nuorisotyön palveluita ja esimerkiksi noin 8 prosenttia 18–20-vuotiaista on käyttänyt joskus Ohjaamon palveluita. (Myllyniemi & Kiilakoski ilmestyy.) Vertailuja ennen korona-aikaa vuonna 2020 kerätyn Nuorisobarometrin ja korona-aikaan tehdyn kyselyn välillä tehtäessä on huomioitava kyselyjen aikajänteen erot. Nuorisobarometrissa tarkasteltu ajanjakso oli 12 kuukautta, mikä on paljon pidempi aika kuin syksyllä 2020 kysytyt korona-ajan kokemukset kuuden kuukauden ajalta. Tuloksiin vaikuttaa myös kesäaika, joka nuorisotyössä on perinteisesti hiljaisempaa aikaa kuin muut vuodenajat.

Koronakyselyssä kysyttiin, oletko viimeisen 6 kuukauden aikana osallistunut johonkin, mihin tahansa nuorisotyön tarjoamaan toimintaan, kuten verkkotapaamisiin, nuorisotyön järjestämiin tapahtumiin, henkilökohtaiseen ohjaukseen tai pienryhmäohjaukseen. Lisäksi kysyttiin erikseen nuorisotyöntekijän järjestämästä avoimesta toiminnasta ja nuorisotyöllisistä tukimuodoista, joista esimerkkeinä oli mainittu Ohjaamot, työpajat ja etsivä nuorisotyö. Kysymykseen vastanneista 12 prosenttia (121 vastaajaa) ilmoitti, että oli osallistunut johonkin toimintaan. Lisäksi 8 prosenttia (79 vastaajaa) ilmoitti, että ei ole osallistunut mutta olisi ollut kiinnostunut osallistumaan. Kiinnostuneitten mutta ei osallistuneiden määrää voi pitää huomattavana, sillä ennen koronaa kerätyssä Nuorisobarometrissa niiden nuorten määrä, joilla olisi tarvetta osallistua, mutta jotka eivät olleet osallistuneet kohdennetun nuorisotyön palveluihin, oli vain alle prosentin luokkaa (Myllyniemi & Kiilakoski, ilmestyy). Suoraa vertailuasetelmaa ei voida rakentaa, sillä asiaa ei kysytty Nuorisobarometrissa avoimen nuorisotyön osalta. Näyttää kuitenkin siltä, että korona-aikana olisi ollut tarvetta nuorisotyön toiminnoille, joihin ei ole voitu osallistua. Tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida sanoa, ovatko vastaajat tarkoittaneet tällä mitä tahansa nuorisotyön palvelua esimerkiksi digitaalisissa ympäristöissä vai onko sillä tarkoitettu ensisijaisesti kasvokkaisia toimintoja.

Kuten kuviosta 1 voi todeta, nuorisotyö tavoitti korona-aikana enimmillään viidenneksen eri ikäryhmistä. Eniten toimintoihin osallistuivat vastaajajoukon nuorimmat 12–14-vuotiaat, joista toiminnoissa mukana oli 20 prosenttia. 15–17-vuotiaista nuorisotyön toimintoihin osallistui kuudennes. Täysi-ikäisten vastaajien ikäluokissa nuorisotyö tavoitti alle 10 prosenttia vastaajista. Nuorisotyöhön osallistuminen vähenee iän myötä, mikä vastaa myös koronaa edeltävää aikaa. Nuorisotyön korona-aikana vähentyneet toimintakerrat (Kanuuna 2020) näyttävät näkyvän myös toimintaan osallistumiseen vähenemisenä. Nuorisotyötä on usein kritisoitu sen poikavaltaisuudesta (esim. Honkasalo 2011, 85). Korona-aikana tytöt ovat kuitenkin osallistuneet merkittävästi poikia enemmän nuorisotyön toimintoihin.

Kuviossa esitetään vastaukset kysymykseen ”Olen osallistunut mihin tahansa nuorisotyön toimintaan” taustamuuttujien sukupuoli ja ikäryhmä mukaan.

KUVIO 1. Nuorisotyön toimintoihin osallistuminen. Kuva suurenee klikkaamalla.

Kysyttäessä nuorilta, ovatko he osallistuneet viimeisen kuuden kuukauden aikana mihin tahansa nuorisotyöntekijän järjestämään avoimeen toimintaan, 68 nuorta (56 % nuorisotyön toimintoihin osallistuneista 121 vastaajasta) ilmoitti osallistuneensa. Nuoremmat ikäluokat osallistuivat vanhempia enemmän avoimeen toimintaan. Tämä on odotettavaa ottaen huomioon avoimen nuorisotyön ikäryhmärajauksen. Avoimeen toimintaan osallistuneiden joukossa ei ole nähtävissä suuria eroja sukupuolen mukaan. Tytöt olivat osallistuneet poikia enemmän kohdennetun nuorisotyön toimintoihin. Eniten sellaisia nuoria, jotka eivät olleet osallistuneet nuorisotyön avoimeen toimintaan mutta olisivat olleet kiinnostuneita osallistumaan, oli 18–21-vuotiaiden ikäryhmässä. Alle 18-vuotiaista nuoremmat (12–14-vuotiaat) olisivat olleet kiinnostuneempia osallistumaan kuin heitä vanhemmat nuoret (15–18-vuotiaat).

Nuorisotalojen sulkemisen vaikutukset elämään

Koronakyselyssä kysyttiin nuorten kokemuksia eri rajoitusten vaikutuksista heidän elämäänsä. Vapaa-aikaan liittyviä rajoituksia käsitellään erikseen aiemmin julkaistussa Jenni Lahtisen ja Mikko Salasuon Näkökulma-kirjoituksessa ”Harrastusten keskeytyminen harmitti.” Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana: vapaa-aika ja harrastaminen, ja kokemuksia etäopetuksesta pohditaan tammikuussa julkaistavassa kirjoituksessa.

Yksi avoimen toiminnan saavutettavuuteen vaikuttava koronakevään rajoitus oli nuorisotalojen sulkeminen. Kyselyssä kysyttiin, miten nuoret kokivat nuorisotalojen sulkemisen vaikutukset omaan elämäänsä. 70 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, ettei nuorisotilojen sulkeminen ollut vaikuttanut tai ylipäänsä koskettanut heidän elämäänsä. Kaikista vastaajista 30 prosenttia näki nuorisotalojen sulkemisella olevan vaikutuksia heidän elämäänsä. Noin kuudennes (16 %) vastaajista näki nuorisotilojen sulkemisella kielteisiä vaikutuksia elämäänsä. 10 prosenttia koki vaikutuksen neutraalina. Hivenen yllättävästi 4,5 prosenttia vastaajista koki nuorisotalojen sulkemisella olevan myönteisiä vaikutuksia heidän elämäänsä.

Kyselytutkimuksen muotoilu ei mahdollista sen pohtimista, mitä myönteisiä vaikutuksia nuorisotilojen sulkemisella nähdään olevan. Osa vastaajista on voinut yksinkertaisesti ajatella, että joukkomuotoisia kokoontumisia mahdollistavien tilojen sulkeminen on turvallisuuskysymys jo sinällään ja siksi niiden sulkeminen on myönteinen asia. Tilojen sulkemisen pitäminen myönteisenä voi liittyä myös käsitykseen nuorisotilojen kulttuurista ja siitä, koetaanko tilat turvallisiksi erityisesti nuorimmalle kohderyhmälle. Tuloksia tulkitessa on myös huomattava, että kaikkien tutkittujen julkisten ja yksityisten palvelujen sulkemisella oli joidenkin vastaajien mielestä positiivisia vaikutuksia heidän elämäänsä.

Kun tarkastellaan sitä 30 prosentin osuutta vastaajista, jotka kokivat nuorisotilojen sulkemisella olleen joitain vaikutuksia, voidaan vaikutuksia eritellä hieman tarkemmin iän mukaan. Tässä joukossa 12–14-vuotiaista 44 prosenttia koki nuorisotalojen sulkemisen kielteisesti ja 24 prosenttia myönteisesti. Melkein kolmannekselle (32 %) vaikutukset olivat neutraaleja. 15–19-vuotiaista vastaavasti 55 prosenttia koki sulkemisen vaikuttaneen kielteisesti ja vain 15 prosenttia myönteisesti, vajaalle kolmasosalle (30 %) vaikutukset olivat neutraaleja. Siitä melko pienestä joukosta 20–25-vuotiaista, jotka kokivat nuorisotilojen sulkemisen vaikuttavan elämäänsä jollain lailla, 57 prosenttia kertoi vaikutusten olevan kielteisiä, kun vain 7 prosentille vaikutukset olivat myönteisiä. Tämän perusteella voidaan ajatella, että nuorisotalojen sulkemisesta oli selvästi kielteisiä seurauksia osalle nuorista.

Visuaalinen kuvanosto tekstistä: Nuorisotalojen sulkemisella oli selvästi kielteisiä seurauksia osalle nuorista.

Kaikista kyselyssä kysytyistä rajoitustoimista nuorisotalojen sulkeminen oli kaikkein harvimpien nuorten myönteisesti kokema toimi. Yllättävää kuitenkin oli, että yleensä nuorisotalojen käyttäjiksi miellettyjen ja tässäkin kyselyssä nuorisotyötä eniten käyttäneiden 12–14-vuotiaiden joukossa oli eniten niitä, joille nuorisotilojen sulkemisen vaikutukset olivat myönteisiä. Ehkä yhtä yllättävää on, että erityisesti tässä 12–14-vuotiaiden vastaajajoukossa eniten (37 %) myönteisiä kokemuksia oli opetuksen siirtymisestä etätyöskentelyyn.

Saattaakin olla, että tämän ikäiset kokivat yleisesti hyvänä sen, että koronatilanteeseen puututtiin tiukasti rajoittamalla erilaisia palveluita ja toimintoja. Lisäksi voi olla, että 12–14-vuotiaat kokivat lisääntyneen vapaa-ajan kotona ja vanhempien kanssa myönteisesti, mikä heijastui myös myönteisenä kokemuksena nuorisotalojen sulkemisesta. Näiden tulosten perusteella ei kuitenkaan voi suoraan sanoa, millainen yhteys nuorisotalojen sulkemisella on nuorisotyön avoimen toiminnan riittävyyden kokemukseen.

Nuorten kokemuksia nuorisotalojen sulkemisesta (ne nuoret, jotka kokivat jotain vaikutuksia).

Taulukossa esitetään nuorten kokemat vaikutukset nuorisotalojen sulkemisesta sen osalta, onko vaikutus kielteinen, neutraali vai myönteinen ikäluokittain: 12–14-vuotiaat, 15–19-vuotiaat ja 20–25-vuotiaat.

TAULUKKO 1. Nuorten kokemukset nuorisotilojen sulkemisen vaikutuksista omaan elämään niiden osalta, jotka kokivat kysymyksen koskevan itseään tai jotain vaikutusta.

Nuorten palvelukokemukset nuorisotyöstä korona-aikana

Edellä olemme tarkastelleet palveluiden käyttöä. Siirrymme tarkastelemaan palvelukokemuksia. Elina Pekkarinen on luokitellut lastensuojeluasiakkaiden kokemuksia kolmeen kategoriaan, rakenteelliseen, inhimilliseen ja suhdeperusteiseen. Hänen jaotteluaan käyttäen osa koronakyselyn kysymyksistä kohdentuu palvelun inhimillisiin ulottuvuuksiin eli siihen, miten nuoret kohdataan palveluissa ja miltä palvelu on tuntunut, sekä suhdeperusteisiin ulottuvuuksiin eli siihen, millainen suhde palveluissa on rakentunut asiakkaan ja palveluntarjoajan välille. (Pekkarinen 2017, 192–193.) Inhimillisiä ulottuvuuksia mitattiin kysymällä, vastasiko palvelu tarpeisiin ja oliko toimintaan helppo osallistua. Lisäksi selvitettiin osallisuutta palveluihin kysymällä, saiko osallistua toiminnan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Suhdetta työntekijöihin tarkasteltiin kysymällä, kohteliko henkilökunta kunnioittavasti ja joutuiko palvelussa kohtaamaan syrjintäkokemuksia. Painopiste on siis sen tarkastelussa, tuottiko palvelu myönteisiä kohtaamisia. Palveluiden käyttökokemuksista kysyttiin niiltä nuorilta, joilla oli kokemuksia palvelusta korona-aikana. Tarkastelemme erikseen avoimiin ja kohdennettuihin palveluihin osallistuneiden käyttökokemuksia.

Avoimeen toimintaan osallistuneilla nuorilla oli pääasiassa myönteisiä kokemuksia osallistumisestaan. Kun käyttökokemuksia mitataan asteikolla 1–5, on käyttökokemus sitä myönteisempi, mitä lähempänä keskiarvo on lukua 5. Palveluiden inhimilliset ulottuvuudet koettiin hyviksi. Palveluihin osallistuminen on koettu helpoksi (4,4) ja toiminnan koetaan vastaavan tarpeisiin (4,3). Vielä parempia arvosanoja saadaan niissä ulottuvuuksissa, joissa mitataan työntekijöiden ja nuorten suhdetta. Nuorisotyössä nuoren kohtaamista pidetään keskeisenä ammatillisena hyveenä. Tätä heijastellen henkilökunnan koettiin kohtelevan nuoria kunnioittavasti (4,8) eikä toiminnan koettu syrjineen (4,7).

Neljään yllämainittuun ulottuvuuteen verrattuna osallisuutta mittaava kysymys sai matalampia arvosanoja. Nuorten osallistuminen toiminnan suunnitteluun ja päätöksentekoon koettiin muita palvelukokemuksia huomattavasti heikommaksi, sillä sille annettujen arvosanojen keskiarvo oli vain 3,4. Luku oli myös kaikista kyselyssä tarkastelluista palveluista osallisuuden osalta alhaisin. Ero nuorisotyöllisiin tukimuotoihin, joita ovat esimerkiksi Ohjaamojen palvelut, työpajatoiminta tai etsivä nuorisotyö, on selkeä (ka. 3,8). Ennen kaikkea osallisuudelle annettu arvosana oli huomattavasti alempi kuin terveyspalveluissa (ka. 4,5) ja työllisyyspalveluissa (ka. 4,2).

Tätä havaintoa voi pitää yllättävänä, sillä osallisuus ja nuorten mukaan ottaminen on ollut pitkään nuorisotyön keskeisiä periaatteita niin Suomessa kuin kansainvälisesti (Lohmeyer 2020). Osin tämä voi selittyä korona-ajan nuorisotyössä omaksutuilla uusilla toimintamuodoilla, joita ainakin alkuvaiheessa on toteutettu tavanomaista työntekijävetoisemmin, ja myös sillä, että turvallisuusmääräykset ovat vaikuttaneet siten, ettei toiminta ole enää ollut yhtä vapaata kuin aikaisemmin. Joka tapauksessa tämä havainto herättää kysymyksiä niin jatkotutkimuksille kuin nuorisotyön käytännön kehittämiselle.

Nuorisotyön avoimen toiminnan palvelukokemukset

Taulukossa esitetään keskiarvoina palvelukokemukset nuorisotyöstä avoimessa toiminnassa viidellä eri ulottuvuudella: 1) toimintaan oli helppo osallistua, 2) toiminta vastasi tarpeisiini, 3) henkilökunta kohteli minua kunnioittavasti, 4) sain osallistua toiminnan suunnitteluun ja päätöksentekoon ja 5) minuun ei kohdistunut ennakkoluuloja tai syrjintää. Vastausasteikko oli 1–5, jossa 5 on täysin samaa mieltä ja 1 täysin eri mieltä väittämän kanssa.

TAULUKKO 2. Nuorten kokemukset nuorisotyön avoimesta toiminnasta korona-aikana.

Kun kokemuksia avoimesta toiminnasta tarkastellaan taustamuuttujien valossa, havaittavissa ei ole merkittäviä eroja. Ainoastaan sukupuolten välillä vaikuttaisi olevan eroa väittämän “Toimintaan oli helppo osallistua” kohdalla. Pojat ovat vastanneet melko varauksettomasti olevansa täysin samaa mieltä (arvo 5) väitteen kanssa, kun taas tytöt ovat olleet hieman epävarmempia väitteen kanssa. Tulosta voi selittää esimerkiksi sillä, että nuorisotyön siirryttyä verkkoon käytettiin alustana usein pelikulttuureista tuttua Discordia, joka saattaa olla paljon pelaaville pojille tutumpi kuin tytöille.

Nuorisotyöllisiä tukimuotoja ovat esimerkiksi Ohjaamot, työpajatoiminta ja etsivän nuorisotyön toiminta. Myös nuorisotyöllisiin tukimuotoihin osallistuneilta kysyttiin kokemuksia heidän palvelujen käytöstään. Vastaukset olivat hyvin samansuuntaisia avoimen toiminnan kanssa. Toiminta koettiin pääasiassa helpoksi osallistua (ka. 4,3), ja se oli vastannut nuorten tarpeisiin (ka. 4,3). Nuorten kokemukset heidän saamastaan kohtelusta vastasivat kokemuksia avoimessa toiminnassa eli olivat erittäin myönteisiä. Henkilökunta oli kohdellut vastaajia palveluissa kunnioittavasti (4,8) eikä toiminnassa ollut koettu syrjintää (4,7). Nuorisobarometrissa 2020 kysyttiin kokemuksia viimeiseltä palvelukerralta. Sen tulokset ovat Ohjaamojen, työpajojen ja etsivän nuorisotyön osalta yhteneviä korona-aikaa koskevien kokemusten kanssa, kun kysytään palvelujen inhimillisistä ja suhdeulottuvuuksista.

Osallisuutta mittaava kysymys, jossa kysyttiin, saiko osallistua toimintaan tai päätöksentekoon, sai nuorilta muita osa-alueita matalamman arvosanan. Kokemukset osallisuudesta nuorisotyön tukipalveluissa ovat myös matalammalla tasolla kuin muissa mitatuissa palveluissa. Vaikka kysymyksen muotoilu ei suoraa vertailua mahdollistakaan, on nuorisobarometrissa ennen korona-aikaa mitattu paljon positiivisempia kokemuksia osallisuudesta. On siis viitteitä siitä, että korona-aika on muuttanut jollakin tavalla nuorisotyöhön osallistuvien nuorten kokemusta osallisuudestaan palveluihin.

Visuaalinen kuvanosto tekstistä: Tulokset antavat viitteitä siitä, että korona-aika on muuttanut jollakin tavalla nuorisotyöhön osallistuvien nuorten kokemusta osallisuudesta nuorisotyön palveluihin.

Tämä antaa aihetta kysyä, tapahtuiko nuorisopalvelujen järjestämisessä korona-aikana jotakin osallisuuden kokemusta laskevaa, kun siirryttiin verkkoon tai omaksuttiin uusia käytänteitä. Voi myös kysyä, onnistuttiinko muuttuneiden turvallisuusmääräysten merkitystä kuvaamaan nuorille riittävällä tavalla.

Nuorisotyöllisten tukimuotojen palvelukokemukset

Taulukossa esitetään keskiarvoina palvelukokemukset nuorisotyön tukipalveluista viidellä eri ulottuvuudella: 1) toimintaan on helppo osallistua, 2) toiminta vastasi tarpeisiini, 3) henkilökunta kohteli minua kunnioittavasti, 4) sain osallistua toiminnan suunnitteluun ja päätöksentekoon ja 5) minuun ei kohdistunut ennakkoluuloja tai syrjintää. Vastausasteikko oli 1–5, jossa 5 on täysin samaa mieltä ja 1 täysin eri mieltä väittämän kanssa.

TAULUKKO 3. Nuorten kokemukset nuorisotyöllisistä tukimuodoista korona-aikana.

Lopuksi

Korona-aika rajoituksineen muutti palvelujen järjestämisen tapaa ja paitsi vaikutti nuorisotyön toimintaympäristöön, myös muutti perinteisesti ryhmämuotoisen nuorisotyön toimintoja. Sekä kuntien tuottama aineisto että koronakyselyn tulokset antavat viitteitä siitä, ettei nuorisotyö tavoittanut korona-aikana samaa määrää nuoria kuin ennen sitä. Nuorisotyö tavoitti kyselyyn vastanneiden 12–15-vuotiaiden joukosta joka kahdeksannen. Eniten tavoitettiin 12–14-vuotiaita, joista toiminnan parissa oli ollut joka viides, ja vähiten 22–25-vuotiaita, joista toiminnassa oli mukana kuusi prosenttia vastanneista. Tytöt osallistuivat poikia enemmän nuorisotyön palveluihin. Tämä ero aiheutuu siitä, että tytöt osallistuivat poikia enemmän kohdennettuihin nuorisotyön palveluihin. Kuudennes nuorista koki, että nuorisotalojen sulkemisella on ollut kielteisiä vaikutuksia heidän elämäänsä.

Nuorisotyön toimintoihin osallistuneet kokivat, että toiminta vastasi heidän tarpeisiinsa ja että toimintaan oli helppo osallistua. Syrjimättömyys ja kunnioittava kohtelu työntekijöiden taholta saivat nuorilta korkean arvosanan. Toiminnan suunnitteluun ja päätöksentekoon osallistuminen sen sijaan arvioitiin vähäisemmäksi niin muihin tarkasteluihin nuorisotyön palvelukokemusten ulottuvuuksiin verrattuna kuin verrattaessa osallisuuskokemuksia muihin tutkittuihin palveluihin. Osallisuuskokemusten muuttuminen korona-aikana niin avoimessa kuin kohdennetussa nuorisotyössä on ilmeinen jatkotutkimuksen aihe, jota toivottavasti tullaan pohtimaan myös käytännön näkökulmasta.

Kirjoittajat

Eila Kauppinen.

Eila Kauppinen
KTM, FT, tutkijatohtori

Tomi Kiilakoski.

Tomi Kiilakoski
FT, vastaava tutkija

Jenni Lahtinen.

Jenni Lahtinen
VTM, tohtorikoulutettava

Artikkelin kirjoittajat kiittävät Lappeenrannan nuorisotoimenjohtaja Kimmo Hölkkiä hänen tuloksia koskevista kommenteistaan.

Toimitus: Sarianne Karikko, Veera Adolfsen & Tanja Konttinen.

Lähteet

Honkasalo, Veronika (2011) Tyttöjen kesken. Monikulttuurisuus ja sukupuolten tasa-arvo nuorisotyössä. Helsinki: Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 109.

Kalliomaa, Johanna & Ahonen-Walker, Mari (2019) Kuntien nuorisotyö Suomessa 2019. Helsinki: Kuntaliitto https://shop.kuntaliitto.fi/product_details.php?p=3618 (Viitattu 15.9.2020.)

Kanuuna (2020) Nuorisotyö tilastojen valossa ennen ja jälkeen poikkeustilan. https://www.nuorisokanuuna.fi/sites/default/files/materiaalipankki/2020-05/Nuorisoty%C3%B6%20tilastojen%20valossa%20ennen%20ja%20j%C3%A4lkeen%20poikkeustilan.pdf (viitattu 7.12. 2020)

Kiilakoski, Tomi & Laine, Sofia & Pulkkinen, Emma (2015) Eurooppalainen nuorisopolitiikka eilen ja tänään. Howard Williamsonin haastattelu. Nuorisotutkimus 33(1), 55-65.

Lohmeyer, Ben Arnold (2020) Informal Education Infrastructure: Citizenship Formation, Informal Education, and Youth Work Practice. Teoksessa Andrew Peterson, Garth Stahl & Hannah Soong (toim.) The Palgrave Handbook of Citizenship and Education. Cham: Palgrave, 743-758.

Myllyniemi, Sami & Kiilakoski, Tomi (ilmestyy) Tilasto-osio. Teoksessa Päivi Berg (toim.) Nuorisobarometri 2020. Helsinki: Valtion nuorisoneuvosto & Nuorisotutkimusverkosto. (Julkaisematon ja vertaisarvioitu käsikirjoitus.)

Pekkarinen, Elina (2017) ’Mä oon ollut tässä asiakirja muitten joukossa’ – Koulukodeista aikuistuneiden kokemuksia lastensuojelusta. Teoksessa Aaltonen, Sanna & Kivijärvi, Antti (toim.) Nuoret aikuiset hyvinvointipalveluiden käyttäjinä ja kohteina. Julkaisuja 198, Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, 173-198.

Verke (2019) Kunnallisen nuorisotyön digitalisaatio 2019. https://www.verke.org/wp-content/uploads/2019/05/Kuntaraportti-2019.pdf (viitattu 7.12.2020)