Arviointitutkimus välineenä ihmisoikeuslähtöisen nuorisotyön ja nuorille suunnatun yleisötyön kehittämisessä

Emmi Pennanen


Tämä Näkökulma kuuluu Arviointitutkimus ja nuoriso 2.0 -kirjoitussarjaan.

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelman nuoria koskevassa osiossa painotetaan tarvetta selvittää keinoja ja luoda rakenteita, joilla voitaisiin vahvistaa nuorten osallisuutta ja lisätä heidän vaikutusmahdollisuuksiaan. Tässä Näkökulma-tekstissä pohdin kahden arviointitutkimuksen tulosten kautta tutkijan roolia nuorten äänen julkituojana. Kirjassaan Human rights and social work sosiaalityön professori Jim Ife määrittelee vuoropuhelussa rakentuvan ihmisoikeuskäsityksen. Hän esittää, että sen periaatteet antavat hyvän pohjan sosiaalityön rakenteiden kehittämiseksi ja käytännössä ilmenevien haasteiden ratkomiseksi. Ehdotan, että myös sosiaalityön ulkopuolelle jäävä nuorisotyö voitaisiin kehystää vuoropuhelussa rakentuvan ihmisoikeuskäsityksen periaatteiden mukaisesti. Lisäksi esitän, että arviointitutkimus voisi olla keskeisessä roolissa tällaisten toimintamallien kehittämisessä ja ylläpitämisessä.

Kuten tämän tekstisarjan saatetekstissä kerrotaan, arviointitutkimus on jonkin palvelumuodon tai hankkeen yhteydessä toteutettavaa soveltavaa ja dynaamista tutkimusta, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa kohteena olevan toiminnan vahvuuksista ja ongelmakohdista. Arviointitutkimus on kohtalaisen nuori tutkimuksen ala, jota leimaa sen sijoittuminen tutkimuksen ja konsultoinnin välimaastoon, mikä voi aiheuttaa ristiriitoja tutkijan roolin sekä tutkimusten tulosten hyödyntämisen suhteen (ks. myös kirjoitussarjan avausteksti Arviointitutkimus tiedeaktivismina ja kansalaistoimintana). Lisäksi arviointitutkimusta määrittää sen poikkitieteellisyys, sillä se soveltuu erityisen hyvin sekä sosiaalitieteelliseen että hallintotieteelliseen kysymyksenasetteluun (Kylmäkoski 2003, 72–73). Useimmiten arviointitutkimus on hanketta tuottavan tahon tilaama ja tutkija saattaa helposti joutua tilaajan intressien sekä omien tutkimuksellisten tai arvopohjaisten tavoitteidensa ristivetoon (Kylmäkoski 2003, 9–10).

Vuoropuhelussa rakentuva ihmisoikeuskäsitys

Ihmisoikeuksien tärkein kriteeri on koostua sellaisista oikeuksista, jotka voivat toteutua kaikille maailman ihmisille tasapuolisesti ja jakamattomasti. Ihmisoikeuksien toteutuminen ei siis saisi estää kenenkään muun yksilön ihmisoikeuksien toteutumista. Ihmisoikeuksien nimissä tehdään maailmanlaajuisesti tärkeää ja arvokasta työtä. Käsite on kuitenkin haastava ja se sisältää monia kompastusmahdollisuuksia, jopa ristiriitoja. Jim Ife (2012) esittää länsimaisen ihmisoikeuskäsityksen rakentuneen kolmessa vaiheessa. Ajallisesti ensimmäisenä ihmisoikeuksiksi määriteltiin siviili- ja poliittiset oikeudet; seuraavaksi ekonomiset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet; ja viimeisenä yhteisöjen oikeudet, joihin kuuluvat myös mm. oikeudet elää harmonisessa ja yhtenäisessä yhteisössä sekä hengittä puhdasta ilmaa. Ifen mukaan ihmisoikeuksien määrittäminen näiden vaiheiden ja yleisesti länsimaisen katsontakulman kautta on monella tavalla ongelmallista, koska silloin se helposti uusintaa patriarkaalista historiaa sekä kolonialistisia mekanismeja, ja tämän vuoksi ylläpitää epätasa-arvoa. Se perustuu siis historiallisesti suppean ihmisryhmän käsityksiin siitä, mikä on oikein ja arvokasta. Tämän vuoksi Ife peräänkuuluttaa ihmisoikeuksille postmodernia, jälkikolonialismiin, intersektionaaliseen feminismiin ja jälkistrukturalismiin perustuvaa kehystä. Näissä raameissa ihmisoikeudet olisivat jatkuvasti dynaamisen ja vastavuoroisen neuvottelun kohteena. Ihmisoikeuksien toteutumista ei siis pidä ymmärtää tietyn kaavan noudattamisen ja historian tuottamien rakenteiden seurauksena, vaan niiden toteutumista synnytetään ja ylläpidetään jatkuvan kaikkia osapuolia huomioivan vuoropuhelun avulla.

Merja Kylmäkoski esittää julkaisussaan Arviointitutkimus osana nuorisotutkimuksen työkenttää (2003), että arviointitutkimusten tuottamien tulosten soveltamisen ja vertailun haasteena on niiden kontekstisidonnaisuus ja vahva kytkeytyminen tutkittavaan hankkeeseen nimenomaan tutkimuksen toteutumisen aikana (Kylmäkoski 2003, 72-73). Tässä tekstissä tarkastelun kohteina ovat Taidetestaajat ja Break the Fight! -hankkeiden parissa toteutetut tutkimukset. Molemmat tutkimukset koskevat interventio-muotoisia nuorisotyötä lähestyviä hankkeita, joissa nuoria on pyritty aktivoimaan ja osallistamaan taiteen keinoin. Hankkeet sijoittuvat omilla tavoillaan nuorisotyön ja nuorille suunnatun yleisötyön välimaastoon. Ne ovat keskenään hyvin erilaisia sekä kestonsa että muidenkin reunaehtojensa suhteen, ja edustavat täten oivallisesti arviointitutkimusten kirjoa. Tietoisena suoran vertailun ongelmallisuudesta, pyrin käyttämään tutkimuksia toisistaan erillisinä esimerkkeinä. Koen otollisena, että hankkeet ovat myös keskenään eri vaiheissa ja molemmat edelleen käynnissä. Tämä tekee näkyväksi arviointitutkimukselle ominaisen dynaamisen suhteen tutkimuksen kohteen ja tuotettujen tulosten soveltamisen välillä.

Ihmisoikeuslähtöinen nuorisotyö?

Jim Ife argumentoi kirjassaan vuoropuhelussa rakentuvaan ihmisoikeuskäsitykseen perustuvan sosiaalityön puolesta (Ife 2012). Hän näkee kaiken sosiaalityön ihmisoikeuksia puolustavana työnä. Hän myös esittää, että tämä ihmisoikeusnäkökulma antaa sosiaalityöntekijälle hyvän viitekehyksen oman työnsä määrittämiseen ja siinä syntyvien käytännön haasteiden ratkaisemiseen.

Käsitellessään ihmisoikeuksien kunnioittamista käytännön sosiaalityössä, Ife painottaa kuinka tärkeää ihmisoikeuksien toteutumiselle sosiaalityössä on asettaa sen prosesseille ja rakenteille samat vaatimukset kuin sen tavoitteille. Näin ollen, jos halutaan saavuttaa sosiaalityön kautta ihmisoikeuksia kunnioittavia lopputuloksia, on kaikkien työn vaiheiden yhtä lailla kunnioitettava ihmisoikeuksia. Sosiaalityössä käytettävän kielen täytyisi nojata inklusiiviseen ja esimerkiksi väkivallan vastaiseen retoriikkaan ja asiakkaiden kanssa tehtävien prosessien tulisi olla vastavuoroisia ja heidän oikeuksiaan kunnioittavia ja puolustavia. Lisäksi asiakkaila täytyisi olla mahdollisuus vaikuttaa asiakassuhdettaan koskeviin päätöksiin.

Visuaalinen kuvanosto tekstistä: Tärkeää ihmisoikeuksien toteutumiselle sosiaalityössä on asettaa sen prosesseille ja rakenteille samat vaatimukset kuin sen tavoitteille. Sosiaalityöstä tätä olisi syytä laajentaa nuorisotyöhön ja nuorille suunnattuun toimintaan.Nuorisotyö, oli se sosiaalityön kentältä tai sen ulkopuolelta lähtöisin olevaa toimintaa, kohtaa toimintojen asiakkaiden (ts. nuorten) ja sitä tuottavien ammattilaisten välisessä vuorovaikutuksessa samoja haasteita kuin sosiaalityön kenttä. Samoin taidelaitosten tuottamalla nuorille suunnatulla yleisötyöllä on usein monia nuorisotyön piirteitä. Nuorille pidetään osallistavia työpajoja ja heitä pyritään eri tavoin innostamaan taiteen ääreen. Palveluja tuottavat ja suunnittelevat aikuiset ammattilaiset saattavat vahingossa olettaa tietävänsä lapsia ja nuoria paremmin. Tällöin toimintamallien määrittäminen on ylhäältä alas suuntautuvaa, eikä ota huomioon toimintojen kohteena olevien yksilöiden tietoja, taitoja tai tarpeita. Vuoropuhelussa rakentuvan ihmisoikeuskäsityksen periaatteiden mukaisesti toimivan nuorisotyön keskeisenä tavoitteena olisi mahdollistaa nuorille toiminnan yhteydessä etenkin osallisuuden kokemusta, jota Veronica Hellström, Susanna Jurvanen ja Sofia Laine (ks. Näkökulma 57) moniulotteisesti kuvailevat. Sosiaalisen osallisuuden kokemus pyritään usein synnyttämään prosessissa, toiminnan yhtenä tuloksena.

Visuaalinen kuvanosto tekstistä: Ihmisoikeuslähtöisen toiminnan periaatteiden noudattaminen ei ole helppoa, sillä se vaatii herkkyyttä, tilannetajua ja jatkuvaa itsetutkiskelua etenkin palvelun tarjoajalta tai järjestäjältä, joka saattaa olla valta-asemassa suhteessa asiakkaaseen.Ihmisoikeuslähtöisen toiminnan periaatteiden noudattaminen ei ole helppoa. Se vaatii herkkyyttä, tilannetajua ja jatkuvaa itsetutkiskelua etenkin palvelun tarjoajalta tai järjestäjältä, joka saattaa olla valta-asemassa suhteessa asiakkaaseen. Näin ollen riippumattomat, muun kuin palveluita tuottavan tahon tekemät arviot toiminnan tarkoituksenmukaisuudesta voivat olla arvokas väline aidon vuoropuhelun säilyttämiseksi tai esimerkiksi työn rutinoitumisen vuoksi unohtuvien näkökulmien huomioon ottamiseksi.

Seitsemän nuorta istuu pöydällä ja sen ympärillä teatterin takahuoneessa.

Tapiola sinfonietta -orkesteri osallistui Taidetestaajat -hankkeeseen konserttikokonaisuudella. Klasaribasari II – Melodia musiikissa oli yksi viidestätoista taidekohteesta, joihin Laineen ja Hartmanin (2020) toteuttamassa tutkimushankkeessa mukana olleet koululuokat tekivät Taidetestaajat-vierailunsa. Tässä Klasaribasari -esityksen yhteydessä jaettavan opettajan oppaan kansikuva. Laine ja Hartman kertovat tutkimuksessaan, kuinka kouluissa ei välttämättä valmistauduttu kulttuurikokemuksiin, vaikka monet kulttuurilaitokset tarjosivat kattavia ja huolellisesti laadittuja tutustumispaketteja ennakkotehtävineen. Kuva: Heli Hirvelä.

Esimerkkitutkimukset ja nuorisotyötä lähestyvät hankkeet: Taidetestaajat ja Break the fight

Taidetestaajat -hanke on SKR:n, Svenska kulturfondenin (SKF) ja Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton (SuLaKuKeLi) rahoittama ja järjestämä aloite, joka toi vuosina 2017–2020 kaikki maan kahdeksasluokkalaiset kouluvuoden aikana kahden taidekokemuksen äärelle. Arviointitutkimusta tämän hankkeen yhteydessä tehtiin SKR:n tilauksesta kouluvuotena 2018–2019. Lukuvuonna 2020–2021 hanke jatkaa alueellisin vierailuin ja osin valtion rahoittamana. Tutkimuksen aineisto kerättiin toteuttamalla ryhmähaastatteluja sekä ennen taidevierailuja että niiden jälkeen kymmenessä, viidellä eri alueella sijaitsevassa, koulussa. Lisäksi tutkijat olivat mukana koulujen Taidetestaajat -vierailuilla ja kahdessa koulussa osallistuivat myös matkoihin koululta taidekohteeseen ja takaisin. (Laine & Haartman 2019.)

Visuaalinen tekstinosto, jossa seuraava teksti: Taidetestaajat- hankkeessa on kerätty mittava määrä erilaista aineistoa, muun muassa yli 120 000 nuorten antamaa arviota sekä useita satoja sivuja erilaisia kouluryhmille laadittuja oheismateriaaleja. Mikäli olet kiinnostunut tekemään Taidetestaajiin liittyvän opinnäytetyön tai muuta tutkimusta, ole yhteydessä Taidetestaajat-hankkeen hankepäällikkö Joonas Keskiseen.

Break the Fight! (BTF) on Arja Tiili Dance Companyn vuonna 2014 käynnistämä taide- ja taidekasvatuksellisten menetelmien toimintamalli, jossa pyritään tanssin ja taiteen keinoin tuomaan kiusaamisen vastaista sanomaa nuorille. Käynnistämisestään lähtien toiminta on kehittynyt monessa hankkeessa. Toiminnan yhteydessä toteutettiin ensimmäistä kertaa seuranta- ja arviointitutkimus Break the Fight! Kiertue- ja mallinnushankkeessa Sofia Laineen johdolla ja Suomen Kulttuurirahaston (SKR) rahoittamana vuosina 2017–1018, jolloin tanssiryhmä kiersi valtakunnallisia yläkouluja esiintyen ammattitanssiteoksella ja pitäen tanssityöpajoja 5.–9. -luokkalaisille nuorille (Laine 2018). Nyt BTF-toiminnassa on käynnissä uusi, kolmivuotinen hanke Break the Fight! BTF - Mahdollisuus kuulua #BTFItaHelsinki, jossa pidempiä ilmaisia hiphop-taidetyöpajaprosesseja ja harrastemahdollisuuksia tarjotaan Itä-Helsingin kouluissa, nuorisotaloilla sekä julkisessa tilassa Helsingin kaupungin hankerahoituksen avulla. Hankesuunnitelma syntyi aikaisempien tutkimustulosten ja kehittämistyön pohjalta (Jurvanen 2019).

Kuva Break the Fight! - I was here! -tanssiteoksesta, jota esitettiin yläkouluissa ympäri Suomea Break the Fight! Kiertue- ja mallinnushankkeen aikana vuosina 2017–2018. Samoin kuin Taidetestaajat-hankkeen kohdalla, myöskään tässä hankkeessa nuorten kanssa ei purettu katsojakokemusta esityksen jälkeen. Kuva: Laura Oja.

Sekä Taidetestaajat -tutkimuksessa että Break the Fight! Kiertue- ja mallinnushankkeen arviointitutkimuksessa tutkijat olivat kiinnostuneita siitä, millä tavalla hankkeiden yhteydessä tarjottu taidekokemus toimii keinona valtaistaa nuoria. Ensin mainitussa tutkimuksessa tarkasteltiin Taidetestaajat-hankkeen merkitystä nuorten taidevierailukokemusten sekä kulttuurisen osallisuuden mahdollistajana ja vahvistajana (Laine & Haartman 2019, 19). Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi Jutta Virolaisen (2015) kehittämä kulttuurin osallistamisen neliportainen tasomalli. Tutkimusraportin luvussa, joka analysoi nuorten osallisuutta hankkeen kehittämisessä ja siihen liittyvässä päätöksenteossa, kerrotaan kuinka moni nuori ei ollut tietoinen hankkeen mittakaavasta tai sen muista yksityiskohdista. Saadessaan tietoa näistä asioista he esittivät lukuisia oivaltavia ja hyödyllisiä huomioita hankkeen kehittämiseksi. Tieto laajemmasta kontekstista ja mahdollisuus osallistua tutkimukseen, joka toisi heidän ehdotuksiaan toteuttajien kuultavaksi, vaikutti positiivisesti myös nuorten kokemukseen hankkeesta.

Visuaalinen kuvanosto tekstistä: Tieto laajemmasta kontekstista ja mahdollisuus osallistua tutkimukseen, joka toisi nuorten ehdotuksia toteuttajien kuultavaksi, vaikutti positiivisesti nuorten kokemukseen hankkeesta.

Ensimmäisessä BTF-toimintoja käsittelevässä tutkimuksessa tarkasteltiin hankkeen eri toimintojen onnistumista väkivallattomuuden sanoman viemisessä yläkouluikäisille katutanssin keinoin (Laine 2018, 16). Hankkeen toimintojen ollessa hyvin moninaisia, tutkimuksessa hyödynnettiin laajaa kirjoa erilaisia menetelmiä ja aineistoja (mm. kirjallinen palaute, etnografinen havainnointi, piirtämällä havainnointi, tutkimushaastattelut). Tutkimusraportin tulosten pohdintaosiossa käy ilmi, että nuoret olisivat olleet kiinnostuneita syvemmästä dialogista hankkeen taiteilijoiden kanssa, kuin mitä hankkeen toteutusmuoto mahdollisti. Tällä hetkellä käynnissä olevassa Break the Fight! BTF-Mahdollisuus kuulua -hankkeessa Itä-Helsingissä nuorten mukaan ottaminen moniin uusiin rooleihin toimintojen kehittämiseksi on olennaista.

Poliittinen tilaus

Antti Rinteen hallituksen 03.06.2019 julkaisemassa ohjelmassa Osallistava ja osaava Suomi, jonka pääministeri Sanna Marinin hallitus on sellaisenaan ottanut käyttöön 10.12.2019, painotetaan tutkimuksen ja koulutuksen arvoa. Nuoria nimenomaisesti koskeva osio, on ohjelmassa kappaleessa Osaamisen, sivistyksen ja innovaatioiden Suomi. Tämä alaluku on kulttuuri- ja liikunta-asioiden yhteydessä. Kuten Sofia Laine Näkökulma-tekstissä kirjoittaa, kyseisessä politiikkaohjelman luvussa, samoin kuin koko ohjelmassa, esiintyy poikkeuksellisen usein sana ”selvitetään”. Lisäksi nuorten kohdalla ohjelmassa puhutaan osallistamisesta ja nuorten äänen kuulluksi tulemisen vahvistamista. Näiden asioiden edistämiseksi hallitus haluaa löytää uusia keinoja. Hallituksen tavoitteena on myös edistää yhteistyötä järjestöjen ja koulujen välillä – tätä tekevät jo molemmat tässä tekstissä tarkastelemani hankkeet.

Kumpikin esittelemäni hanke tekee aktiivisesti yhteistyötä koulujen kanssa, mutta samalla niissä on nuorisotyötä lähestyviä piirteitä. Kahden hankkeen arviointitutkimuksissa nuorten näkemykset ja kokemukset samoin kuin hankkeiden tarkastelu nuorten näkökulmasta on vahvasti otettu mukaan tutkijoiden jatkotoimintaehdotuksiin. Ehdotukset kohdistuvat varsinkin hankkeiden käytännön järjestelyihin ja siihen, miten niistä nuorille viestitään. Molempien hankkeiden kohdalla tutkijat havaitsivat toimivan yhteistyön koulujen kanssa, ja etenkin taidekokemusten ennakoimisen sekä purkaminen opetuksen yhteydessä, lisäävän kokemusten vaikuttavuutta. Näin jatkotoimintaehdotukset koskevat laajasti koko toimijoiden ja instituutioiden verkostoa, sen tiedonvälitysprosesseja ja rakenteita.

Ensisijaisesti tutkijat toimivat arviointitutkimuksen yhteydessä nuorten ja hankeen tuottajan eli tutkimuksen tilaajan intressien yhteen sovittajina sekä nuorten äänen julkituojina - sen aseman vahvistajina päätöksenteossa. Kaikkien hallitusohjelmassa nuorison kohdalla mainittujen tavoitteiden edistämisessä arviointitutkimus tuntuu hyvin käyttökelpoiselta ja oleelliselta toimintamuodolta, sillä se tarjoaa monia keinoja nuorten osallisuuden vahvistamiseksi.

Balettitanssijoita lavalla, taustalla puu jossa roikkuu mekkoja ja kurpitsalyhtyjä.

Näkökulma-tekstin kirjoittaja, Emmi Pennanen oli tanssijana mukana Kansallisoopperan ja -baletin Tuhkimo -tuotannossa, jonka näytöksissä kävi Taidetestaajat -luokkia vuonna 2018. Kuva: Mirka Klemola.

Lopuksi

Kuten esittelemieni tutkimusten tuloksista käy ilmi, hankkeiden arvopohjaisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta on tärkeää kuunnella niitä nuoria, joille hankkeita suunnitellaan. Tutkijan osallistuminen hankkeen kehittämiseen tuo päätöksentekoon arvokkaan näkökulman, jonka avulla tärkeä aloite voidaan valjastaa palvelemaan päämääriään mahdollisimman hyvin. Käytännönläheisen, soveltavan ja itsessään osallistavan luonteensa ansiosta arviointitutkimus tarjoaa olennaisen työkalun ihmisoikeuslähtöisen nuorisotyön rakenteita ja toimintoja kehittäessä. Kuten Riikka Hynninen Näkökulma-tekstissään (ks. Näkökulma 51) perustelee, etnografisen havainnoinnin menetelmä on keino saavuttaa sellaista tietoa, joka muuten voi jäädä pimentoon. Osallistuvaan havainnointiin perustuva toiminta voisi mahdollisesti jopa toimia osana nuorisotyön käytäntöjä, sillä se tarjoaa hyvän tavan osallistaa toimintojen kohteina olevia nuoria itseään koskevaan päätöksentekoon ja antaa heille mahdollisuuden tuoda äänensä paremmin kuulluksi jatkossakin.

Visuaalinen kuvanosto tekstistä: Tutkijan osallistuminen hankkeen kehittämiseen tuo päätöksentekoon arvokkaan näkökulman, jonka avulla tärkeä aloite voidaan valjastaa palvelemaan päämääriään mahdollisimman hyvin.
Koska arviointitutkimusten tulokset kiinnittyvät aina vahvasti kyseiseen hankkeeseen, ei niitä välttämättä voida suoraan soveltaa uusiin aloitteisiin. Kuitenkin eri hankkeita käsittelevien tutkimusten yhteisesti tuottama tieto voi toimia arvokkaana reflektiopohjana toimintojen kehittämiseen silloin, kun niiden tuottajilla ei ole resursseja sisällyttää tutkimusta kyseiseen hankkeeseen. Tämän vuoksi vastaavanlaisten tutkimusten teettäminen aina kun mahdollista kerryttää tärkeää tietämystä ihmisoikeuslähtöisten nuorisotyön ja nuorille suunnatun yleisötyön luomista ja kehittämistä varten.

Kirjoittaja

Emmi Pennanen.

Emmi Pennanen (LuK) on ammattitanssija ja opiskelee Aalto-yliopiston Visual Cultures, Curating and Contemporary Art -maisteriohjelmassa. Hän on suorittanut sosiaalitieteiden sivuaineopintoja Helsingin yliopistossa matematiikan kandidaatintutkintonsa yhteydessä. Kuva: Filip Van Roe.

Kirjallisuus

Hellström, Veronica, Jurvanen, Susanna & Laine, Sofia (2020) Kiusaamisen vastustamisesta nuorten osallisuuden tukemiseen. Sosiaalisen osallisuuden vahvistamishankkeita tutkimassa peruskouluissa. Nuorisotutkimusseura / Nuorisotutkimusverkosto, Näkökulma 57.

Hynninen, Rikka (2019) Liikkeellä tunteella – keho ja tunteet osallistuvassa etnografisessa havainnoinnissa nuorisotalojen taidetyöpajoissa. Nuorisotutkimusseura / Nuorisotutkimusverkosto, Näkökulma 51.

Ife, Jim (2012) Human rights and social work – towards a rights-based practice. Cambridge: Cambridge University Press.

Jurvanen, Susanna (2019) Kun hiphop-nuorisotila jalkautui kauppakeskukseen. Nuorisotutkimusseura / Nuorisotutkimusverkosto, Näkökulma 50.

Kylmäkoski, Merja (2003) Arviointitutkimus osana nuorisotutkimuksen työkenttää (linkki pdf-tiedostoon). Helsinki: Nuorisotutkimusseura / Nuorisotutkimusverkosto.

Laine, Sofia & Haartman, Maaria (2020) Nuorten taidevierailukokemukset ja kulttuurinen osallisuus taidetestaajat -hankkeessa. Helsinki: Nuorisotutkimusseura / Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 224.

Laine, Sofia (2019) Arviointitutkimus tiedeaktivismina ja kansalaistoimintana. Nuorisotutkimusseura / Nuorisotutkimusverkosto, Näkökulma 49.

Laine, Sofia (toim.) (2018) Väkivallattomuuden sanomaa yläkouluihin hiphop-kulttuurin keinoin. Helsinki: Nuorisotutkimusseura / Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 209.

Virolainen, Jutta (2015) Kulttuuripoliittinen näkökulma osallistumiseen. Teoksessa Arto Lindholm (toim.) Ei kävijästä osalliseksi - Osallistuminen, osallistaminen ja osallisuus kulttuurialalla, 54–62.