Kulttuurinen toimijuus osana nuorten hyvinvointia

Sofia Laine (Nuorisotutkimusverkosto)

Viimeaikaisessa kulttuurihyvinvointikeskustelussa on hyödynnetty määritelmää kulttuurisesta toimijuudesta, jossa nuorta tarkastellaan kulttuuritoimijana kolmessa erilaisessa roolissa: kokijana, osallistujana ja tekijänä. Toimijuuden sisällöt jakautuvat

1. Arjen kulttuuriin, jolloin kulttuuri on osana nuoren arjen ympäristöjä ja arkista toimintaa; arjen elämyksiä. Tähän lukeutuu muun muassa lukeminen, musiikin kuuntelu, ruokakulttuuri, elokuvat, pelit, retket, taide ja estetiikka osana rakentamista ja viihtyisiä ympäristöjä.

2. Taiteen ja kulttuurin kokemiseen osallistujana, esimerkiksi museo- ja näyttämövierailujen, teatteriesityksien, konserttien tai muiden toteuttamien esitysten katsojan ja kokijan roolista.

3. Nuoren omaan taide- ja kulttuuriharrastuneisuuteen eli osallistavaan taidetoimintaan, johon sisältyvät muun muassa oma ilmaisu, omaehtoisesti tai ryhmässä ohjattuna. Tätä voi olla esimerkiksi piirtäminen, maalaaminen, soittaminen, kirjoittaminen, laulaminen, kädentaidot, näytteleminen, valokuvaus, sirkus, mediataide, tanssi.

Työryhmässä tarkastellaan nuorten kulttuurista toimijuutta erilaisista ulottuvuuksista.

Työryhmä kokoontuu torstaina 7.11. klo 14.15-16.45 ja perjantaina 8.11. klo 12-13.30.

***

Lukemattomat nuoret kirjastossa

Laura Hokkanen (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu) & Sari Murtonen (Mikkelin seutukirjasto)

Monenlainen huolipuhe nuorten lukemisen vähenemisestä sekä lukutaitojen heikosta tasosta on noussut kestoaiheeksi julkisissa keskusteluissa. Yhdeksi näkökulmaksi lukumotivaation kasvattamisessa on nähty eräänlainen yhteisölukeminen eli sosiokulttuurinen lukutapa. Kansainvälisten tutkimusten pohjalta on saatu näkemyksiä siitä, että monet lukijat haluavat käsitellä omia lukukokemuksiaan muiden kanssa tai toteuttaa aktiviteetteja, jotka liittyvät kirjan maailmaan. Lukemisen jakamisesta tulee tällöin sosiaalista, kognitiivista, affektiivista ja somaattista toimintaa. (Fuller & Rehberg Sedo 2014.)

Nuoruus on aikaa, jolloin vertaisryhmästä, toisista nuorista tulee merkityksellinen kuulumisen yhteisö. Yhteisöä ja siihen kuulumista vahvistaa oma jaettu alakulttuuri (Arnett 2012). Kaunokirjallisuudella harrastuksena ei ole yhtä vahvaa asemaa osana nuorisokulttuuria kuin muilla teksteillä ja medioilla (Herkman & Vainikka 2012). Lukuharrastuksen suosion hiipumisella ja sen myötä lukutaidon heikentymisellä on kuitenkin nähty olevan kauaskantoisia seurauksia esimerkiksi nuorten opinto- ja urapolkuun.

Poikien lukemisen tutkimiseen keskittynyt W. Brozo (Ahola 2014) näkee, että lukemisen kehittäminen on käynnistettävä räjäyttämällä käsitys lukemisesta. Esimerkiksi peleihin liittyy paljon tarinoita ja lukemista. Se voikin olla lähtölaukaus poikien houkuttelemiseksi kirjallisen kerronnan pariin. Tärkeintä on hahmottaa, että useimmat pojat kiinnostuvat kirjoissa siitä, mistä muutenkin: uusien asioiden löytämisestä.

Esityksessä tarkastellaan sosiokulttuurisen lukemisen teoreettista taustaa osana One Book – One Community -menetelmää, jota on testattu vuoden 2019 aikana Mikkelissä. Menetelmä pohjautuu ajatukseen lukutaitoihin sisältyvästä yhteisöllisestä ja sosiaalisesta elementistä: lukutaitojen rakentuminen on osa yhteisöjen sosiaalisia käytänteitä ja tekstuaaliseen toimintaan kasvamista. Lukeminen voi siis olla väylänä kulttuuriseen osallisuuteen: kielenkäyttötapoihin, teksteihin ja tietoon. (Kauppinen 2010.) Toteutetut kokeilut tukevat ajatusta menetelmän muutosvoimasta ja myös uusista lukutaitojen tutkimustarpeista."

Mitä saisi olla – kulttuuria Miesten vuorolla                 

Virpi Ruuska (Humanistinen ammattikorkeakoulu)

Humanistisen ammattikorkeakoulun hallinnoimassa ja OKM:n rahoittamassa Miesten vuoro -hankkeessa on kuluneen vuoden aikana toteutettu taide- ja kulttuurilähtöisiä toimintakokeiluja Jyväskylässä ja Turussa. Kokeilut ovat pyrkineet edistämään ja lisäämään nuorten miesten oikeutta ja mahdollisuutta kulttuuri- ja taidelähtöisiin harrastuksiin. Kokeilut olivat suunnattu 15-29 –vuotiaille nuorille miehille. Kokeiluryhmiin osallistui 3-10 nuorta miestä/ryhmä ja kokeilut tapahtuivat viikoittain 1-3 tuntia kerrallaan kestäen 2-8 kuukauden ajan. Osassa kokeiluja taidetoiminta oli valmiiksi määritelty. Näitä kokeiluita olivat poikateatteri, larppaus ja boulder-kiipeily. Lopuissa osallistujat saivat määrittää itse toiminnan sisällön, joka koostui useista eri taidekokeiluista, joissa miesten kulttuurisen toimijuuden roolit vaihtelivat. Näin syntyivät Tasapainoliinaryhmä sekä A-MEN ja Höntsäillään -kokeilut. A-MEN ryhmän toiminta ja poikateatteri vakiintuivat kokeilujen jälkeen toteuttajaorganisaatioiden toimintaan.

Hankkeen kokeiluissa nuorilla miehille on ollut mahdollisuus tehdä omannäköinen taide- ja kulttuurimatka. Kasvatus- ja ohjausalan ammattilaiset yhteistyössä taiteilijoiden kanssa ovat mahdollistaneet nuorten matkan eri kulttuurisen toimijuuden rooleissa. Erityisesti valmiiksi määritellyissä taidetoiminnoissa kuten poikateatterissa nuoret olivat vahvasti sisällön tekijöinä. Ryhmien toiminnan lähtökohtana on ollut mahdollistaa ohjattu ja ilmainen harrastustoiminta: mielekäs tekeminen, uudet kokemukset ja mukava porukka. Ryhmiin ja kokeiluun osallistuminen ei ole edellyttänyt taito- tai osaamistasoa. Tavoitteena on ollut lisätä ja edistää taide ja kulttuurilähtöisillä harrastuksilla nuorten miesten sosiaalisia taitoja, oikeutta ja mahdollisuutta ilmaista ja tunnistaa tunteita sekä rakentaa identiteettiään.

Hankkeessa haastateltiin toimintaan osallistuneita nuoria miehiä ja ryhmiä ohjanneita ammattilaisilta. Kokeilut tuottivat tietoa taide- ja kulttuurilähtöisen toiminnan vaikutuksista nuorten miesten toimijuuteen ja osallisuuden kokemuksiin, joita tuloksia esittelemme työpajassa. Esittelemme lisäksi havaittuja tekijöitä ja reunaehtoja, miten nuoret miehet saadaan innostumaan ja sitoutumaan erityisesti kulttuurisen sisällön tekijöiksi."

Mulla oli sellainen vähä haikee fiilis mut kuitenki hyvä fiilis". Nuorten taidekokemukset Taidetestaajat-hankkeessa

Sofia Laine & Maaria Hartman (Nuorisotutkimusverkosto)

Tutkimus käsittelee nuorten taidekokemuksia Taidetestaajat-hankkeessa nuorten kulttuurisen toimijuuden, kulttuurisen osallisuuden, kulttuurikompetenssin sekä koulujen erilaisten kulttuurisuhteiden ja sijainnin näkökulmista. Tutkimus on Suomen Kulttuurirahaston Nuorisotutkimusverkostolta tilaama arviointitutkimus.

Taidetestaajat on Suomen Kulttuurirahaston (SKR), Svenska kulturfondenin (SKF) ja Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton (SuLaKuKeLi) suurhanke, jossa kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset viedään kokemaan taidetta kahdesti. Koululuokat tekevät yhden vierailun lähialueellaan ja toisen pääkaupunkiseudulle tai pääkaupunkiseudulta muualle Suomeen. Vierailujen on tarkoitus sisältää myös ennakko- ja jälkityöskentelyä. Hanke koskettaa yhteensä noin 200 000 suomalaista (oppilasta ja opettajaa) kolmen lukuvuoden (2017-2020) aikana.

Taidetestaajat-hankkeen tarkoituksena on hankkeen rahoittajien mukaan vaikuttaa positiivisesti yksittäisen nuoren taidesuhteeseen sekä antaa hänelle tunne siitä, että hänen mielipiteensä on legitiimi ja merkityksellinen. Vastaavasti hankkeella on haluttu kannustaa taidelaitoksia tarjoaman nuorille sellaista taidetta, joka koskettaa. Hankkeen toiveena on myös, että Taidetestaajat-kokemuksesta syttyisi kipinä elinikäiseen taidesuhteeseen.

Tutkimusaineisto käsittää 116 kahdeksasluokkalaisen ryhmähaastattelut ennen ja jälkeen taidevierailun. Haastattelut toteutettiin kouluissa, ja mukana on yhteensä 10 koulua viideltä alueelta (Varsinais-Suomi, Pohjois-Karjala, Uusimaa, Lappi, Keski-Suomi) siten, että toinen kouluista sijaitsee alueen isossa keskuksessa ja toinen pienemmällä paikkakunnalla. Aineistoa kerättiin lisäksi havainnoimalla taidekohdevierailuja ja kahden koulun kohdalla lisäksi matkustamalla luokkien mukana taidekohteeseen ja takaisin koululle.

Tutkimuksen avulla selvitämme, millaisia taidekokemuksia kahdeksasluokkalaiset kertovat Taidetestaajat-hankkeessa saaneensa. Nuorten taidekokemuksia pyrittiin tutkimuksessa tavoittamaan huomioiden sekä yksilötason kokemus ajatellen taiteen kokemisen merkitystä, mielekkyyttä ja motivaatiota, että sen kanssa vuorovaikutteiset, esimerkiksi kouluun, perheeseen, sukupuoleen ja kaverisuhteisiin kytkeytyvät, sosiaaliset ilmiöt.

Tässä seminaariesityksessä kerromme, miltä osin Taidetestaajat-hanke toimii nuorten taidekokemusten mahdollistajana tai vahvistajana, millä tavalla, ja keille nuorille. Esittelemme myös niitä reunaehtoja, esteitä ja haasteita, jotka tekevät taidekokemuksen syntymisen vaikeaksi, heikoksi tai jopa mahdottomaksi. Kerromme myös millaisia kulttuurisen osallistumisen ja osallisuuden mahdollisuuksia hanke tarjoaa kahdeksasluokkalaisille, minkälainen kulttuurinen osallisuus jää heikoksi tai olemattamoksi, ja millainen merkitys näillä ulottuvuuksilla on taidekokemuksen kannalta. Käsittelemme myös nuorten osallistamista hankkeen kehittämiseen ja päätöksentekoon sekä nostamme esiin tutkimuksen perusteella suositeltavia hankkeen kehittämistapoja.

Digitaalinen vapaa-aika ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen liikuntarajoitteisten nuorten elämässä

Susan Eriksson (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu)

Alustuksessa esitellään hiljattain julkaistun selvityksen tuloksia, joka koskee liikuntarajoitteisten nuorten mielekkäitä toimintamahdollisuuksia yhteiskunnassa. Laadullisiin tutkimusmenetelmiin perustuvan selvityksen toteuttivat Olvi-säätiön rahoituksella Invalidiliitto ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun nuorisoalan tutkimus- ja kehittämisyksikkö Juvenia.

Selvityksessä tarkasteltiin ryhmä- ja puhelinhaastattelujen keinoin liikuntarajoitteisten nuorten elämää eri puolilla Suomea, heidän toiveitaan mielekkäistä vapaa-ajan aktiviteeteista sekä niistä tekijöistä, jotka yhtäältä mahdollistavat ja toisaalta estävät aktiviteetteihin osallistumisen.

Keskeisimpinä mahdollistavina tekijöinä tutkimusaineistossa nousivat esiin henkilökohtaisten avustajien merkittävä rooli vapaa-ajan aktiviteetteihin osallistumisessa, aktiviteettien tarjonta sekä digitaaliset toimintamahdollisuudet luoviin aktiviteetteihin ja yhteiskunnalliseen vaikuttamistoimintaan. Esteiksi koettiin puutteet henkilökohtaisista avustajista ja riittämättömät kuukausikohtaiset avustustuntimäärät, mielekkäiden aktiviteettien asuinpaikkakuntakohtainen tarjonnan puute sekä syrjintä, joka on sekä arjen mikrokäytännöissä tapahtuvaa, että rakenteellista.

Alustuksessa tarkastellaan nuorten suuntautuneisuutta digitaalisiin aktiviteetteihin ja digitaalisten toimintamuotojen osallisuutta vahvistaviin ulottuvuuksiin. Vaikka digitaalinen kulttuuri tarjoaakin runsaasti mahdollisuuksia myös liikuntarajoitteisille nuorille ja on parantanut heidän yhteiskunnallista osallisuuttaan, tämäkin potentiaali nivoutuu nuorten elämässä aktiviteettien ja palvelujen tarjontaan ja hyödyntämisen mahdollisuuksiin, joiden suhteen liikuntarajoitteisten nuorten välillä on myös eriarvoisuutta."

Pelilliset ja kuvalliset menetelmät nuorten tupakkatuotteiden käytön ehkäisyssä

Kirsi Purhonen & Miikka-Petteri Lesonen (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu)

Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan päivittäin perusopetuksen 8- ja 9- luokkalaisista tupakoi päivittäin noin 10% (Sotkanet.fi). Tupakoinnin lisäksi nuorten nuuskan käyttö on lisääntynyt nopeasti. Tupakkatuotteiden käytön taustalla on tunnetusti useita tekijöitä, joista osa liittyy sosiaalisiin ympäristöihin (mm. Moran ym. 2017; Tombor ym. 2015; Pender 2011) ja nuorten omiin vertaissuhteisiin (Moran ym. 2017; Kim ym. 2015; Sussman ym. 2006). Nämä sosiaalisiin konteksteihin liittyvät tekijät vaikuttavat joko kielteisesti tai myönteisesti tupakointiin liittyviin asenteisiin ja arvoihin (Pender 2011; Moran ym. 2017) ja näkyvät koulujen arjessa.

Tupakkatuotteiden käyttöön liittyvää ehkäisevää työtä tulee tehdä monikanavaisesti (Soikkeli 2015) ja etsiä tehokaita keinoja tupakoinnin vähentämiseksi. Yhteisön asenteisin ja arvoihin (Galan ym. 2012, Kuipers ym. 2016) sekä nuorten omaan kulttuuriin (Viitanen 2010) liittyviä menetelmiä on hyvä kehittää lisää. Nuorten arkinen elämäntapa ja vuorovaikutus ystävien kesken kytkeytyy tiiviisti digitaaliseen ja sosiaaliseen mediakulttuuriin ja kuvien käyttämiseen (mm. Shabnoor & Tajinder 2015; Pönkä 2017). Media on läsnä lähes kaikessa mitä nuoret tekevät vapaa-ajallaan. Nuorten mediakulttuuriin liittyvien toimintatapojen hyödyntäminen ehkäisevässä päihdetyössä ja koulujen opetuksessa on kannatettavaa, sillä nuorille tuttuun ympäristöön istutettu opetuksessa käsiteltävä aihepiiri innostaa nuoria eri tavalla kuin valistava toimintatapa.

Tässä esityksessä tarkastellaan, miten digitaalisen pelin sisälle rakennettu tupakkatuotteiden käyttöön liittyvä vuorovaikutus pystyi herättämään nuorissa kriittistä ajattelua ja muuttamaan suhtautumista tupakointiin. Pelin rakentamisessa hyödynnettiin aiemmin hankkeessa kehitettyä kuvakyselyä, jonka avulla pystyttiin parhaiten tunnistamaan alhaisen tupakointiriskin nuoret. Peliin sijoitettiin mielipiteisiin perustuvia kysymyksiä sekä alkuun että loppuun siten, että mielipidettä sai vielä muokata. Erityisesti tupakoimattomien pelaajien näkemykset satunnaisen tupakoinnin haitoista ja kaveripiirin tupakoinnin haitoista vahvistuivat. Yhteenvedettynä tulokset osoittavat, että pelillisyyttä voidaan hyödyntää erityisesti vahvistamaan nuorten tietoisuutta myönteisestä terveyskäyttäytymisestä.

Työryhmä: Purhonen, Kirsi; Lesonen, Lesonen Miikka-Petteri; Kauronen, Marja-Leena; Lehtonen, Olli; Polak, Angelika ja Kallunki, Valdemar.

Jamit, skillsit ja oma crew: Hiphop-kulttuurin käyttö nuorten kulttuurisen toimijuuden tuottamisessa Break the Fight! -työpajoissa

Susanna Jurvanen & Sofia Laine (Nuorisotutkimusverkosto)

Nuorten parissa toteutettava osallistava taidekasvatus pyrkii ammentamaan aineksia nuorten omasta kokemusmaailmasta ja heille tutuista kulttuuri-ilmiöistä. Hiphop-kulttuurin valtavirtaistumista nuorisokulttuurin kentässä onkin viime vuosina hyödynnetty nuorten hyvinvointi- ja taidekasvatushankkeissa. Tämä esitys perustuu käynnissä olevaan kolmivuotiseen tutkimushankkeeseemme, jossa tutkimme ja pyrimme tutkimuksemme avulla kehittämään Break the Fight! Mahdollisuus kuulua -hanketta (ts. BTF-hanke). BTF-hankkeessa toteutetaan Helsingin kaupungin hanketuella kolmena vuonna hiphop-työpajoja Itä-Helsingin kouluille, nuorisotaloille, kauppakeskuksen nuorisotilaan ja paikallisiin tapahtumiin. BTF-hankkeen tavoitteena on nuorten osallisuuden mahdollistaminen sekä harrastamisen lisääminen - erityisesti niiden nuorten keskuudessa, joilla ei ole ennestään harrastusta. Tässä esityksessä pohdimme BTF-hankkeen kouluprosessia nuorten kulttuurisen toimijuuden näkökulmasta ja kysymme: 1) Millä tavoin BTF-hanke käyttää hiphop-kulttuurin elementtejä (esimerkiksi jamit tai crew) nuorten kulttuurisen toimijuuden lisäämiseen? 2.) Millaisia toimijarooleja nuorille työpajoissa avautuu? 3.) Millaista tietoa ja ymmärrystä nuorten hyvinvoinnista on työpajaprosesseja arvioitaessa mahdollista saavuttaa?