Nuorisotutkimus 4/2014

Nuorisotutkimus-lehden 4/2014 tekstit nostavat esille erilaisia ympäristöjä, joissa nuorten näkemyksiin voitaisiin herkemmin reagoida.

Jatta Herranen käsittelee artikkelissaan toisen asteen ammatillisen opiskelijoiden näkemyksiä. Heidän myönteisissä koulutuskokemuksissaan korostuvat käytännönläheisyys ja työelämäyhteydet. Ammatillisen koulutuksen vahvuudeksi näyttäytyy sen luonne tekemisen tilana. Kehittämisen kohteeksi kirjoittaja nostaa koulun suorituskulttuurista irtautumisen ja toisin tekemisen.Astetta kriittisemmän näkökulman ammatilliseen koulutukseen luo Anne-Mari Soudon artikkeli, jossa tarkastellaan koulutukseen kiinnittymisen ehtoja ja keskeyttämistä. Kirjoitus erittelee oppilaitoksen jäsenyyden julkilausuttuja ja lausumattomia edellytyksiä, jotka eri nuoret kohtaavat eri tavoin. Soudon mukaan ammatillinen koulutus ei ole riittävän herkkä tunnistamaan erilaisia kokemisen tapoja.

Riikka Puhakka esittelee katsauksessaan, mitä vaikutuksia luontoon ja ympäristöön painottavilla työpajoilla on nuorten kokemuksille.

Minna Rauas käsittelee omassa puheenvuorossa nuorisotyön eetosta. Hän peräänkuuluttaa nuorisotyöltä rohkeutta asettua tarvittaessa yhteiskunnan nuoriin kohdistamia vaateita vastaan. Lehdessä on myös neljä lektiota ja kolme kirja-arviota.

Pääkirjoitus

Tomi Kiilakoski

Kohti ja ohitse

Artikkelit

Jatta Herranen

”Kaikki on iha jeees”. Ammatillinen koulutus nuorten silmin.

Anne-Mari Souto

”Kukaan ei kysy, mitä mulle kuuluu”. Koulutuksen keskeyttäjät ja ammatilliseen koulutukseen kuulumisen ehdot

Lektiot

Sirpa Kannasoja

Nuorten sosiaalinen toimintakyky

Laura Lyytikäinen

Performing Political Opposition in Russia

Terhi Tuukkanen

Lapset elävät kansalaisuutta verkossa

Teemu Hanhela

Nuolella suoraan kasvatuksen nykyongelmiin – kasvatuksellisia näkökulmia tunnustamisen teoriaan

Katsaukset

Riikka Puhakka

Luonnosta nuorille hyvinvointia ja potkua elämään – esimerkkinä Polku-hanke

Puheenvuorot

Minna Rauas

Hallitaanko nuorisotyössä nuoria vai luodaanko siellä mahdollisuuksia nuoruuteen? 

Arviot

Jukka Kortti

Nuoruuden kokemuksista

Johanna Kuivakangas

Keinoja kasvatuskumppanuuteen käytännönläheisesti

Veli-Matti Ulvinen

Kun mikään ei riitä

Kohti ja ohitse

Vastoin joitakin arvioita näyttää nykyinen hallituspohja jatkavan koko hallituskautensa loppuun, kylläkin six packista nelikoksi kutistuneena. Hallituksen perinnön lopullinen arviointi jää historiantutkijoiden tehtäväksi, mutta jo tässä vaiheessa voidaan todeta, että hallitus nosti nuoret politiikan keskiöön voimakkaalla tavalla. Tämä linjaus miellyttää, jos kokee nuorten asiat tärkeiksi.

Nuorisotakuu profiloitui yhdeksi hallituksen merkittävimmistä hankkeista. Siihen sidottiin paljon poliittista pääomaa. Julkisuudessa yhtenä hallituksen onnistumisen kriteerinä on muiden joukossa pidetty sitä, miten hyvin hallitus onnistui nuorisotakuun toteutuksessa. Nuoret ovat kivunneet politiikan agendan keskiöön. Poliittinen katse on kohdistunut nuoriin, heidän siirtymiinsä koulutukseen ja työelämään sekä heidän hyvinvointiinsa. Tämä on väistämättä tarkoittanut myös nuorille tarjottavien palvelujen joutumista tai pääsemistä enenevässä määrin luupin alle.

Nuorisotakuuta on kritisoitu siitä, että sen lähtökohdat eivät ota huomioon nuorten kulttuureja, heidän yksilöllistä elämäntilannettaan, ajatuksiaan, toiveitaan ja unelmiaan. On epäilty, että katseen kohdistuminen nuoriin on merkinnyt myös näkökentän kapeutumista vain koulutukseen ja työelämään, ja että monet muut nuorten asemaa selittävät tekijät on jätetty näkemättä. Nuorisotutkija Kari Paakkunainen on kuvannut toimintojen pelkistymistä todeten, että nuorisotakuulle ominainen työelämävetoinen elämänputkiajattelu ja kiireiset käytännöt eivät aina kohtaa nuorten elämässään kokevia ongelmia ja tuskia. Samaan aikaan, kun katse on kohti nuoria, katsotaan myös monien nuorille merkityksellisten asioiden ohitse ja kehitetään asioita enemmän palveluiden kuin nuorten ehdoilla.
Nuorten huomioimisen tarve ei ole vain tutkijoiden keskinäispuhetta. Ilmiöön on havahduttu laajemmin. Stubbin hallituksen huhtikuussa annetussa hallitusohjelmassa todetaan hyvinvoinnin edistämisestä, että huomiota kiinnitetään edelleen nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Sen jälkeen luvataan: ”Nuorisotakuun jatkotoimissa painotetaan matalan kynnyksen ja nuorten tarpeista lähteviä palveluita”. On helppo piirtää eroa aiempiin tavoitteenmäärittelyihin. Kataisen hallitusohjelma puhui matalan kynnyksen palveluista liikunnan ja mielenterveyspalvelujen yhteydessä. Nuorisotakuuta kuvataan päivitetyssä ohjelmassa nuorisolähtöisemmin.

Voi tulkita, että nuorisotyöllekin ominainen nuorisolähtöisyys ja helppo lähestyttävyys ulotetaan aiempaa laajemmille alueille. Tai ainakin tavoite on tällainen. Kehittämisen toivottu suunta on siis yhä kiinteämmin nuoria kohti, heidän elämäntilanteensa paremmin huomioiden. Tämä tavoite ei kuitenkaan taida olla kovin helposti toteutettavissa. Tämän numeron tekstit nostavat esille erilaisia ympäristöjä, joissa nuorten näkemyksiin voisi reagoida herkemmin. Erityisen ilahduttavaa on se, että kirjoituksissa käsitellään toisen asteen ammatillista koulusta nuorten näkökulmasta, sillä tästä aihepiiristä ei ole ollut järin paljoa tietoa tarjolla.

Jatta Herranen käsittelee artikkelissaan toisen asteen ammatillisen opiskelijoiden näkemyksiä. Heidän myönteisissä koulutuskokemuksissaan korostuvat käytännönläheisyys ja työelämäyhteydet. Ammatillisen koulutuksen vahvuudeksi näyttäytyy sen luonne tekemisen tilana. Kehittämisen kohteeksi kirjoittaja nostaa koulun suorituskulttuurista irtautumisen ja toisin tekemisen. Hän esittää dialogisemman vuorovaikutuskulttuurin rakentamista sekä osallistavien menetelmien käyttöä.

Astetta kriittisemmän näkökulman ammatilliseen koulutukseen luo Anne-Mari Soudon artikkeli, jossa tarkastellaan koulutukseen kiinnittymisen ehtoja ja keskeyttämistä. Kirjoitus erittelee oppilaitoksen jäsenyyden julkilausuttuja ja lausumattomia edellytyksiä, jotka eri nuoret kohtaavat eri tavoin. Osalle nuorista nämä työelämäkuvankin kautta rakentuneet ehdot näyttäytyvät hankalina toteuttaa. Tästä aiheutuu ulkopuolisuuden ja vierauden kokemuksia. Soudon mukaan ammatillinen koulutus ei ole riittävän herkkä tunnistamaan erilaisia kokemisen tapoja. Työelämäkykyisyyden vaatimus ideaalisine ominaisuuksineen voi edellyttää pikaista aikuistumista. Nuorilla on taustojensa ja voimavarojensa johdosta eriävät mahdollisuudet kohdata nämä vaateet. Siksi olisikin tuettava nuoria yksilöinä ja oltava perille heidän elämäntilanteestaan. Vähimmäisvaatimus olisi kysyä, mitä sinulle kuuluu.

Tämän numeron muut tekstit osallistuvat myös keskusteluun nuorten tukemisesta ja heidän kuuntelemisestaan. Riikka Puhakka esittelee omassa tekstissään, mitä vaikutuksia luontoon ja ympäristöön painottavilla työpajoilla on nuorten kokemuksille. Hänen tekstinsä esittelemät tulokset vahvistavat elämyspedagogiikan perusolettamusta, jonka mukaan luonnon kokeminen vahvistaa nuoria myös sosiaalisesti. Tällaisenaan se osoittaa, että suorittamisen maiseman ulkopuolella aukeaa nuorten parissa toimimisen tapoja, jotka tukevat nuorta. Minna Rauas käsittelee omassa puheenvuorossa nuorisotyön eetosta. Hän peräänkuuluttaa nuorisotyöltä rohkeutta asettua tarvittaessa yhteiskunnan nuoriin kohdistamia vaateita vastaan. Nuorisotyön ei tulisi hallita nuoria, vaan kiinnostua heidän näkökulmistaan ja tarpeistaan.

Numeron tekstien perusviesti kaikuu samanlaisena eri sävellajeissa soivien artikkelien läpi. Nuorten palvelujen kehittämisessä olennaista on katsoa suoraan nuoria kohtia, eikä koskaan ohitse.

Tomi Kiilakoski

“Everything is all right”. Vocational education and training from the perspective of young people

Jatta Herranen
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 32, (4), 3–18

This article describes the institutionalized everyday life in Finnish vocational education and training (VET). Student feedback was analysed from different fields, collected by means of three different questionnaires between the years 2011 and 2013. The purpose of each questionnaire was to discover what student feedback reveals about Finnish VET as an official educational establishment, as well as its institutionalized practices. According to the study, students are, for the most part, satisfied with their vocational training because “everything is all right and things are going on”. At the same time, the everyday life in such establishments is similar to traditional school life: students have to perform, wait, sit down, listen, get frustrated, put up with things, follow routines and, of course, give teachers reasons to maintain order and discipline. What is different in vocational training compared to comprehensive school is the practical nature of the training. In addition to traditional school life and the assumed practicality, students perceive VET as a place where learning might lead to real working life. Students who participate in such courses suggest that the teaching should be carried out in a different way than before. If we want to help students to learn, and support their wellbeing, we have to take their message seriously and develop VET and its pedagogical underpinnings in collaboration with the students themselves in the future.

Keywords: vocational education and training (VET), students, official school

“Nobody asks how things are going”. Conditions for engagement in vocational training

Anne-Mari Souto
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 32, (4), 19–35

Vocational education and training are often seen as a key tool in the prevention of youth exclusion in Finland – in spite of the fact that many young people are dropping out of vocational colleges. It is noteworthy, however, that vocational education has not been studied from the perspective of youth research. This article looks at vocational education from the viewpoint of young people. The dropping out problem in vocational education is often seen and analyzed as a question of young people making the wrong educational choices or experiencing difficulties in educational transitions. Unlike these conventional approaches, this study takes a critical look at vocational education and its capacities to engage young people. The main question is what kind of person makes an ideal vocational education student: who can fit into vocational education and who cannot, and under what conditions?
The study is qualitative in nature, and includes interviews with 18 young people living in North Karelia in Finland. All of those interviewed had dropped out of vocational education at least once. The study shows that vocational education requires students to have the capacity to behave like an adult worker, which is too demanding for some young people. At the same time, the readiness to acknowledge youth as a stage of life is narrow and limited in the field of vocational education.

Keywords: vocational training, dropping out, engagement in training, working-life orientation