Nuorisotutkimus 1/2014

ISSN: 0780-0886
Julkaisuvuosi: 2014
Ulkoasu: nidottu
Sivumäärä: 79
Julkaisukieli: suomi

Pääkirjoitus

Tomi Kiilakoski
Perhe ja aika

Artikkelit

Outi Kauko
Lasten yksinäisyys vanhempien erotessa – näkökulmana lasten kuvaama kuulumattomuus ja siitä selviytyminen

Ritva Nätkin
Sukupuoleen ja sukupolveen kasvatetut – äitien reflektioita lastensa aikuistumisesta

Mikko Rosenberg
Aikansa kuluttajat – kuudesluokkalaiset ajan ja rahan kuluttajina

Lektiot

Jani Koskela
Katkonainen, paljas, hahmoton. Kasvatuksen eksistentiaalisesta ilmentymisestä.

Haastattelut

Sofia Laine
Paikalliset liikkeet kasvattavat globaaliin toimijuuteen. Carmen Leccardin haastattelu.

Arviot

Eriikka Oinonen
Nuoret, työ ja muuttuva todellisuus

Marjo Kuronen & Elina Virokannas
Sukupolvet pöydän ääressä

Veli-Matti Ulvinen
Köyhän miehen ulkopedagogista kouluetnografiaa

Sari Vesikansa
Entinen kloppi ihmettelee ysiluokalla

Perhe ja aika

Jos minun pitäisi valita paras avausvirke mistä tahansa kirjasta, päätyisin luullakseni Leo Tolstoin Anna Kareninaan. Tolstoi virittää romaaninsa teemaa kiteytyneesti siten, että mitään ei voi ottaa pois eikä mitään lisätä: Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan. Vaikka teos on täynnä kiinnostavia yksilöhahmoja, romaanin alku kuvaa kirjan kohteeksi perheet, joiden sisällä päähenkilöiden onnellisuus ja onnettomuus tulee näkyviin. Perhe on ympäristö, jossa pyörteilevät elämänkohtalot saavat mielensä. Romaanissa perheeseen liittyy paitsi tunnesidoksia, myös odotuksia soveliaasta käytöksestä. Perhe mahdollistaa, ja rajaa. Se voi sekä laajentaa että kaventaa yksilön elämänpiiriä. Tolstoin romaani pistää pohtimaan, missä määrin yksilöiden toimintaa on järkevää kuvata perheestä irrallaan tai perheeseen sidoksissa. Erityisesti nuorten, jotka toisaalta itsenäistyvät perheestä ja toisaalta elävät perheeseen vahvasti sidoksissa, kohdalla kysymys perheen merkityksestä on monisyinen ja hankalakin.

Monessa tutkimusperinteessä on korostettu perheen merkitystä lasten ja nuorten keskeisenä kasvuympäristönä. Perhetaustan on tuoreissa tutkimuksissa todettu vaikuttavan esimerkiksi koulutusvalintoihin, äänestyskäyttäytymiseen ja poliittiseen aktiivisuuteen, lukemisen tapoihin ja arvostukseen tai vaikkapa liikunnallisen elämäntavan syntymiseen. Perheen välityksellä tai kautta nuoret asettuvat suhteisiin lähiympäristöön, yhteiskuntaan, uskontoon tai globaaliin maailmaan. Perheessä vaikuttavat paitsi perheen asema ja varallisuus, myös perheen sisäiset tunnesidokset, vuorovaikutuksen tavat, luottamus, ihmissuhteiden lämpö tai tunnekylmyys, harrastuksiin käytetty aika, asuinpaikka ja niin edelleen.

Nuorisotutkimuksessa perheen merkitys ei ole ollut järin suuri. Perhe on ollut pitkälti unohdettu tausta, johon nuorisotutkimus ei ole halunnut kajota, tai jonka käsittelyyn sen tapa käsitteellistää ja tehdä ilmiöitä tiedettäväksi ei ole purrut. Tieteellisessä toiminnassa tutkimustulokseen vaikuttavat, millä tavalla asioita kysytään, miten tutkimusongelmat rakennetaan sekä minkälaisten taustateorioiden tai esiymmärryksen varassa tutkimusta tehdään. Tutkijoiden katse tarkentuu joihinkin ilmiöihin, ja joitakin asioita pidetään taustatekijöinä, joilla ei ole merkitystä tutkimuksen kannalta. Nuorisotutkimuksen numerossa 4/2013 tutkimusjohtaja Leena Suurpää kirjoitti perheen jääneen nuorisolähtöisyyden jalkoihin tutkimuksessa. Perhe on pitkään jätetty taka-alalle. Toisaalta on näkyvissä merkkejä siitä, että perhe on siirtymässä taustatekijästä myös nuorisotutkimukselliseen keskiöön, ja sen merkitystä yritetään vahvemmin ottaa käsitellä osana tutkimusta. Tällöin tapahtuu myös siirtymä nuorten toiminnan tai suku­polven sisäisestä vuorovaikutuksesta sukupolvien väliseen tarkasteluun.

Perheen merkitys on vahvistumassa. Samalla kuva perheestä on hienojakoistumassa. Biologisen tai geneettisen perheyhteyden ohella tunnistetaan entistä paremmin juridisia, sosiaalisia ja kokemuksellisia yhteyksiä. Perheissä asetutaan suhteisiin toisten ihmisen kanssa, jaetaan yhteistä arkea ja tehdään yhdessä asioita. Ydinperheen oheen sijoittuu joukko erilaisia perhemuotoja. Voi ajatella, että nuorisotutkimuksen perhekiinnostuksen kasvaessa analyysivälineet herkistyvät paremmin huomioimaan myös erilaisia perhemuotoja ja niiden merkitystä nuorelle.

Tässä numerossa perhettä tarkastellaan monin eri tavoin. Näkökulmana on lapsen kokemus perheestä, vanhempien näkemys lastensa kasvusta aikuisuuteen sekä perhe taustana lasten kuluttamiselle. Outi Kauko käsittelee artikkelissaan nuorten kirjoittamia kertomuksia erotilanteissa. Hän tulkitsee aineistoaan kuulumattomuuden käsitteen kautta ja lukee nuorten kerronnasta eri tapoja reagoida tilanteeseen, missä aiemmin yhdessä eläneet vanhemmat muuttavat erilleen. Ritva Nätkin tarkastelee äitien suhtautumista nuoruuteen ja aikuistumiseen. Hänen mukaansa vanhempien kasvatusotteessa näkyy sekä sukupolveen että sukupuoleen kasvattaminen. Yhdessä artikkelit osoittavat, että vaikka perheen väliset sidokset ja suhteet voivat vaikuttaa vakiintuneilta ja pysyviltä, erilaiset muutokset asettavat perhedynamiikkaa liikkeeseen ja pakottavat miettimään uusiksi muovautuvia suhteita. Tämä pätee yhtäältä lapsen suhteeseen vanhempiinsa kuin vanhempien suhteisiin lapsiinsa. Yhdessä tekstejä voi lukea osoituksena perheinstituution sisäisestä dynamiikasta, perheen muuntumisesta ajan ja ihmisten mukana.

Mikko Rosenberg tuo perheeseen eri näkökulman. Hän tarkastelee kuluttamista sekä ajan että rahan kuluttamisena. Hänen mukaansa perhe vaikuttaa monin tavoin siihen, miten kulutusyhteiskunnassa voidaan toimia. Hän liittää analyysissaan perheen, ajankäytön ja varallisuuden yhteen. Perhetausta vaikuttaa siihen, miten ja missä nuoren on mahdollista aikaansa kuluttaa. Ajan teemaa teoretisoi myös Carmen Leccardi haastattelussa, jossa hän nostaa esiin ajan tärkeyden yhteiskuntatieteen analyysikategoriana.

Riitta Jallinoja on todennut perheen merkityksen kasvaneen viimeistään 2000-luvun alusta lähtien ihmisten kokemuksessa ja mediajulkisuudessa. Hän on kutsunut suhtautumisen muutoksta familistiseksi käänteeksi, jolloin perheen aseman vahvistuu, ja perhe-elämään sitoudutaan entistä enemmän. Nuorisotutkimuksessakin perheen merkitys on nousussa. Voisiko myös nuorisotutkimuksessa puhua familistisesta käänteestä, jossa perheen asema tutkimuksessa vahvistuu? Ainakin viitteitä tähän suuntaan on olemassa. Ja hyvä niin. Nuortenkin tarinoissa perheellä, oli se sitten onneton tai onnellinen, vauras tai vähävarainen, perinteinen tai uudenlainen, on oma sijansa.

Tomi Kiilakoski

Children’s loneliness after parental divorce: narratives of not belonging and coping

Outi Kauko
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 32, (1), 3–17
 
This article raises questions on whether children’s narratives about their parents’ divorce express loneliness and, if so, how that loneliness can be characterized. The qualitative data consist of 15 pieces of writing by children aged 12–15, who participated in a writing competition focusing on children’s experiences after their parents get divorced. Loneliness is approached through the sense of not belonging, which became both an analytical concept and a finding after analyzing the children’s narrated experiences. The analysis focused on 10 pieces of writing, which can be categorized as coping narratives. Two different storylines emerged from these narratives, which both emphasized the children’s sense of ‘not belonging’ in relation to their parents. The sense of not belonging did not concern the parents’ divorce itself or merely its consequences, but rather the reasons for it, which challenged the children’s sense of being able to take belonging to a nuclear family for granted. The study also highlighted the quality of family relations, indicating that after divorce, the children’s sense of not belonging was linked not only to their parents’ absence, but also to the quality of their presence. It also emerged, however, that children can develop different kinds of belonging by forming other significant relationships at their own pace.
 

Growth as a part of gender and generation: mothers’ reflections on the maturation of their children

Ritva Nätkin
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 32, (1), 18–33
 
This article examines the way in which mothers reflect on the childhood of their grown-up, mostly 18- to 30-year-old children; and how they describe conflicts during adolescence or in transitioning to adulthood. The data yielded findings on the expectations mothers have when their children integrate themselves into  society. Attention was paid to gender and generation. The data were gathered through the Nyt supplement of the Helsingin Sanomat newspaper. The electronic data Äitinä aikuiselle [On being the mother of an adult] (2000) were stored in the Finnish Social Science Data Archive (FSD). 198 responses were received to a semi-structured questionnaire directed at the mothers of adult children, who were asked to self-evaluate by giving themselves a school grade (4-10). Three frames were identified in the data using content analysis, and by examining how the respondents expressed themselves, for example in terms of metaphors. The three identified frames were: straightforward, calmed down and chaotic maturation. In the first two frames, the expressed emotions were joy and happiness at the child’s success, and the continuity between generations; or relief after resolving conflicts. Mothers described their own role with metaphors like “sheet anchor”. In the last group, the expressed emotions were worry, concern and pain, and metaphors such as “rubbish bin” were used. The analysis showed that mothers’ expectations are quite gendered, but sometimes gender-neutral. Daughters are expected to safeguard the quality of human relationships, while sons are expected to work and take control of their life. Young adults were seen as a part of the chain of generations when talking about the financial assistance given by parents.
 

Consumers of their age: Sixth-graders as consumers of time and money

Mikko Rosenberg
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 32, (1), 34–48
 
This study examines the consumption habits of 12-year-olds. The research questions focused on different  kinds of youth consumption arenas, and the narratives young people produce when talking about consuming time and money. A total of sixty-five papers were collected from pupils in the provinces of Häme and Pirkanmaa. The texts were analyzed using both discourse analysis and content analysis in order to achieve a better understanding of the informants’ position in relation to the consumer ethos.

Home location, household income level, family size, and gender produced the most striking differences in the data. When comparing young people living in rural and urban settings, the results showed that the rural subjects have fewer opportunities to consume money and time in the consumer society arenas. In addition, the rural youth, with their connections to agriculture, may have a better understanding of the mechanisms of the consumer society. In general, consumption habits differed between girls and boys. Shopping and clothes were more popular among girls, while boys favoured video games