Nuorisotutkimus-lehden 2/2023 keskeinen läpileikkaava teema on tavalla tai toisella nuorten ja ammattilaiste(kstie)n kohtaaminen tai kohtaamattomuus ja sen myötä joko luottamuksen tai epäluottamuksen vahvistuminen. Lehti tarjoaa lukijalle monipuolisen kattauksen nuorisotutkimuksen ytimessä olevaa ajankohtaista tutkimustietoa.
Tässä numerossa on neljä vertaisarvioitua artikkelia. Anne-Mari Väisänen ja Maija Lanas kirjoittavat kiusaamista koskevien koulutusdokumenttien analyysinsa pohjalta siitä, kuinka nuoria ei tässä keskustelussa useinkaan asemoida aktiivisen toimijan tai tietäjän asemaan vaan tiedon ja toimien kohteeksi. Laura Bagans, Eveliina Heino ja Marja Katisko tarkastelevat artikkelissaan yksin maahan tulleiden nuorten arjen kansalaisuuden rakentumista jälkihuollon sosiaalialan ammattilaisten kertomuksissa. Taina Heinonen ja Markku Vanttaja ovat tutkineet mielenterveyskuntoutujien koulutuspolkuja ja mielenterveyden ongelmien yhteyttä nuorten toimijuuteen osana elämänkulkua. Heidän analyysinsa havainnollistaa, kuinka yhtäältä sosiaalisen tuen ja toisaalta taloudellisten resurssien puute rajoittivat yksilön toimijuutta. Sekä Väisäsen ja Lanaksen että Samira Harjulan ja Janne Varjon artikkelissa pohditaan sitä, kuinka usein nuorten elämänpiiriin liittyvien vaikeuksien (tässä kohtaa kiusaamisen ja työllistymisen vaikeuksien) tarkasteleminen ja ratkaisuyritykset jäävät asiantuntijapuheessa helposti yksilötasolle.
Mirja Määttä ja Tomi Kiilakoski kirjoittavat puheenvuorossaan nuorisotyöllisestä otteesta työpajoilla. Elina Lahelman ja Pihla Takkisen puheenvuodroissa kerrotaan Nuorisotutkimusverkoston tutkimusjohtaja Sinikka Aapola-Karin 60-vuotisjuhlaseminaarin tunnelmista.
Anna-Maija Niemi & Mira Kalalahti
Tehdä selväksi vai kuunnella? 1
Anne-Mari Väisänen & Maija Lanas
Nuoret yksilöllistävän koulukiusaamispuheen kohteena kiusaamista koskevissa asiakirjoissa 3
Samira Harjula & Janne Varjo
Työllistettäväksi ohjaamassa – ohjaajien käsityksiä nuorten työllistettävyydestä epävarmoilla työmarkkinoilla 20
Laura Bagans, Eveliina Heino & Marja Katisko
Yksin maahan tulleiden nuorten arjen kansalaisuuden rakentuminen maahanmuuttajapalveluiden jälki-huollon ammattilaisten kuvaamana 37
Taina Heinonen & Markku Vanttaja
Nuorten mielenterveyskuntoutujien toimijuus koulutuspolun ongelmakohdissa 55
Mirja Määttä & Tomi Kiilakoski
Nuorisotyöllinen ote työpajoilla 73
Elina Lahelma & Pihla Takkinen
Ruumiillisuudesta koulutukseen, siirtymistä sukupuoleen. Sinikka Aapola-Karin 60-vuotisjuhlaseminaari 79
Elina Lahelma: Koukeroisia polkuja tyttötutkimuksesta nuorisotutkimukseen 80
Pihla Takkinen: Koukeroita, siirtymiä ja poikkeamia 84
Tässä numerossa kirjoittavat 86
English summaries 86
Käynnissä olevia hallitusneuvotteluita varten on koostettu valtava määrä taustamateriaalia, selvityksiä ja lisäselvityksiä. Yhdessä näistä materiaaleista, opetus- ja kulttuuriministeriön tarjoamassa tilannekatsauksessa nuorisotyötä ja nuorisopolitiikkaa koskien kirjoitetaan, että ”(n)uorten hyvinvoinnin vahvistaminen vaatii monialaisen ja poikkihallinnollisen nuorisopolitiikan tekemistä. Tulevalla hallituskaudella on tärkeää mm. vahvistaa nuorten kokemaa yhteisöllisyyttä, turvata nuorten sujuva pääsy laadukkaisiin palveluihin sekä varmistaa tarvittava aikuisten tuki ja kohtaaminen jokaiselle nuorelle.” (OKM 2023.) Tässä lehdessä kirjoitetaan siitä, mistä hallitusneuvottelijoita katsauksessa muistutetaan: pääsy laadukkaisiin palveluihin niitä tarvittaessa sekä aikuisten tuki ja kohtaaminen ovat nuorille ensiarvoisen tärkeitä.
Nuorisotutkimuksen parissa paljon tutkittu aihepiiri on nuorten toimijuuden, identiteetin ja kansalaisuuden rakentuminen erilaisissa olosuhteissa ja elämänalueilla. Tätä on tutkittu muun muassa analysoiden ammattilaisaikuisten ja nuorten asemien tai näkökulmien risteävyyksiä ja yhtymäkohtia. Tässä numerossa Anne-Mari Väisänen ja Maija Lanas kirjoittavat kiusaamista koskevien koulutusdokumenttien analyysinsa pohjalta siitä, kuinka nuoria ei tässä keskustelussa useinkaan asemoida aktiivisen toimijan tai tietäjän asemaan vaan tiedon ja toimien kohteeksi. Sen sijaan, että aikuisia ohjeistettaisiin kysymään, kuulemaan tai tukemaan nuorta, asioita ”tehdään nuorille selväksi”. On häkellyttävää, että vaikka meillä on tutkimusnäyttöä siitä, että ohipuhuminen, sivuuttaminen tai vakavasti ottamatta jättäminen ovat haitallisia nuorten ja aikuisten sekä nuorten ja instituutioiden välisen luottamuksen rakentumiselle, nuorten ohittamista tapahtuu erilaisten toimenpiteiden, instituutioiden ja palveluiden arjessa ja hallinnollisten dokumenttien sivuilla.
Numerossa kirjoitetaan nuorista myös mielenterveyskuntoutuksen, yksin maahan tulon, opinto- ja uraohjauksen ja työpajatoiminnan näkökulmista. Artikkelit kertovat nuorten arjesta, työllistymisestä ja koulumaailmasta kytkeytyen erilaisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja palveluihin. Tekstejä yhdistää palveluiden ja asiantuntija/ammattilaisnäkökulmien monipuolisen kriittinen tarkastelu. Kehitettäessä ammattilaisten toimintaa nuorten kanssa keskeistä olisikin pohtia, miten luottamusta rakennetaan ja ylläpidetään, ja mihin luottamus parhaimmillaan johtaa. Vuoden 2020 Nuorisobarometrissa todettiin, että vaikka suurin osa tutkituista nuorista oli tyytyväisiä käyttämiinsä palveluihin, kokemukset niistä olivat negatiivisimpia kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevilla, kuten mielenterveyspalveluita tarvitsevilla nuorilla. Päivi Känkänen, Marjatta Kekkonen ja Mika Gissler (2018) ovat kirjoittaneet, että ”(v)aikka ohjaaminen oikeanlaisten palveluiden pariin on tärkeä osa nuoren tukemista, se ei yksistään riitä kannattelemaan nuorta kohti aikuisuutta. Usean nuoren kohdalla pitkäjänteisesti rinnalla pysyvät aikuiset ovat avainasemassa nuoren selviytymisen tukemisessa. Turvallisuuden tunne, ennakoitavuus ja välittäminen tarvitsevat rakentuakseen vastavuoroisia suhteita, jotka perustuvat luottamukseen ja merkityksellisyyden kokemiseen.”
Lehden keskeinen läpileikkaava teema on tavalla tai toisella nuorten ja ammattilaiste(kstie)n kohtaaminen tai kohtaamattomuus ja sen myötä joko luottamuksen tai epäluottamuksen vahvistuminen. Laura Bagans, Eveliina Heino ja Marja Katisko tarkastelevat artikkelissaan yksin maahan tulleiden nuorten arjen kansalaisuuden rakentumista jälkihuollon sosiaalialan ammattilaisten kertomuksissa. He esittävät, että ”yhteiskunnalliset ja palveluihin sidoksissa olevat rakenteet haastavat nuorten arjen kansalaisuuden rakentumista ja jälkihuollon työntekijöiden työtä.” Pääkirjoituksen alussa viittasimme hallitusneuvotteluihin, ja lähetämmekin tutkimusperustaisia terveisiä Säätytalolle jälkihuollon resurssointiin liittyen: mahdolliset leikkaukset kyseisellä sektorilla eivät ainakaan Bagansin ja kumppaneiden artikkeliin pohjaten edistä yksin maahan tulleiden nuorten parempaa kotoutumista ja kuulumisen vahvistumista osana suomalaista yhteiskuntaa.
Taina Heinonen ja Markku Vanttaja ovat tutkineet mielenterveyskuntoutujien koulutuspolkuja ja mielenterveyden ongelmien yhteyttä nuorten toimijuuteen osana elämänkulkua. Heidän analyysinsa havainnollistaa, kuinka yhtäältä sosiaalisen tuen ja toisaalta taloudellisten resurssien puute rajoittivat yksilön toimijuutta. Artikkelin tulokset alleviivaavat sosiaalisen tuen merkityksellisyyttä nuoren elämänkulussa – myös silloin, kun erityisiä vaikeuksia ei olisikaan vastassa. Kirjoittajien nimeämästä määrätietoisten nuorten ryhmästä jokaisella nuorella oli aina ollut tukenaan vähintään yksi tärkeä ja turvallinen aikuinen, jonka rooli oli ollut keskeinen heidän elämässään mielenterveyden vaikeuksien pahentuessa.
Sekä yllä mainitussa Väisäsen ja Lanaksen että Samira Harjulan ja Janne Varjon artikkelissa pohditaan sitä, kuinka usein nuorten elämänpiiriin liittyvien vaikeuksien (tässä kohtaa kiusaamisen ja työllistymisen vaikeuksien) tarkasteleminen ja ratkaisuyritykset jäävät asiantuntijapuheessa helposti yksilötasolle. Näin tapahtuu, vaikka rakenteelliset ongelmat tunnistettaisiinkin. Ohjaustilanteissa tämä voi johtaa sellaiseen ohjaukseen, jota Harjula ja Varjo kuvaavat ammattilaisten nuorilta edellyttämänä ”realismina” kohti – ainakin oletetusti – turvallisempia urapolkuja.
Mirja Määttä ja Tomi Kiilakoski kirjoittavat puheenvuorossaan nuorisotyöllisestä otteesta työpajoilla. Kirjoittajien mukaan nuorisotyöllisessä työskentelyotteessa tärkeää on suhteisuuden ymmärtäminen: keskiössä ovat nuorten monien ja monen tasoisten suhteiden vahvistaminen ja tukeminen. Kuljetaan siis yksilökeskeisyydestä yhteisöllisyyttä kohti. Käsillä oleva lehti tarjoaa lukijalle monipuolisen kattauksen nuorisotutkimuksen ytimessä olevaa ajankohtaista tutkimustietoa. Nuorisotutkimuksen monitieteisestä ja monimetodologisesta näkökulmasta katsottuna luettavissa olevat artikkelit näyttävät, miten moninaisin tutkimus- ja analyysitavoin nuorten elämänalueilla tapahtuvia asioita voidaan tutkia. Artikkelien tulokset nostavat esiin elementtejä nuorten hyvän arjen edistämiseksi ja ongelmakohtien haastamiseksi tunnistamalla eri sektoreilla (hallinto, asiantuntijapuhe, koulun käytännöt, nuorten henkilökohtainen arki ja kerronta) kerrottuja kokemuksia, tehtyä työtä ja sitä mitä vielä tarvittaisiin.
Tässä numerossa kerrotaan myös Nuorisotutkimusverkoston tutkimusjohtaja Sinikka Aapola-Karin 60-vuotisjuhlaseminaarin tunnelmista. Elina Lahelman ja Pihla Takkisen puheenvuorojen myötä haluamme lähettää Sinikalle vielä mitä lämpimimmät onnittelut!
5.6.2023
Anna-Maija Niemi & Mira Kalalahti
päätoimittajat
Berg, Päivi & Myllyniemi, Sami (2021) Palvelu pelaa! Nuorisobarometri 2020. Helsinki: Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja 67 & Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 232 & Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Gissler, Mika & Kekkonen, Marjatta & Känkänen, Päivi (2018) Nuoret palveluiden pauloissa. Nuorten elinolot-vuosikirja 2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
OKM (2023) Opetus- ja kulttuuriministeriön tietotuki hallitusneuvotteluihin. https://okm.fi/-/opetus-ja-kulttuuriministerion-tietotuki-hallitusneuvotteluihin. (Viitattu 5.6.2023.)
Anne-Mari Väisänen & Maija Lanas
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 41 (2), 3–19
In this research we studied policy documents for school bullying prevention. We conducted a ‘What’s the problem represented to be?’ analysis and investigated what is presented as a problem in the policy documents aiming to prevent or resolve bullying in schools. Using these documents, we analysed where the problems of bullying prevention work are located, what underlying assumptions exist, what is produced as a by-product, and what kind of issues remain hidden when the problems are represented as they are. In doing so, we made visible the consequences that these documents have for the young people they concern. Based on our research, the main problems of bullying prevention work are 1) lack of information, 2) disobedience, 3) division of responsibilities, 4) lack of consistency, 5) lack of control, 6) lack of statistics, 7) social and societal problems, and 8) lack of social and emotional skills. Of these eight problem representations, only one poses a problem at the social and structural level, such as insecurity or inequality. With all other representations, the core of the problem is what the young person is doing to the other. The research shows that 1) young people are positioned as the objects of knowledge and measures by adults, not as knowers and doers, and 2) even though adults are positioned as the problem solvers, the ultimate responsibility is placed on young people if the preventive work fails.
Keywords: school bullying, policy documents, critical bullying research, WPR analysis
Samira Harjula & Janne Varjo
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 41 (2), 20–37
Careers in the 21st century have become unpredictable and disrupted, and demand transitions. Simultaneously, the individual’s responsibility and independence in career formation have become central. Using interview data (N=15), we studied how guidance professionals see the precarious labor market and what kind of subject positions the professionals produce for young people concerning their employability. The results show how young people are placed in active and passive subject positions. Guidance professionals have the power to define what is appropriate and desirable. The results exemplify how demand for realism articulated by the interviewees reflects the knowledge society’s aims for young people. A precarious labor market increases the risk of exclusion, in which case crucial potential for the knowledge society is not utilized: an adaptable human capable of using and creating information actively. Realism guides young people to safer career paths and the typical threats to postmodern risk societies, like marginalization, can be governed with guidance.
Keywords: young people in the labor market, career and study guidance, precarious working life, employability
Laura Bagans, Eveliina Heino & Marja Katisko
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 41 (2), 38–54
This article examines the construction of everyday citizenship of unaccompanied minors as described by professionals working in the aftercare services for immigrants. The research data was collected in 2020 and consists of six interviews with social sector professionals working in aftercare services for immigrants. Thematic analysis was used as a tool of data analysis. The results of the study show that professionals talk about the construction of everyday citizenship through three different themes: trust, autonomy, and social structures. When talking about the importance of trust, professionals highlight their own role in the construction of young people’s everyday citizenship. Professionals also highlight the autonomy of young people, which they describe as being supported by social relationships, information about society and social and health services, as well as their experience of independent action. The structures of society are presented by professionals as mainly placing constraints on the construction of young people’s everyday citizenship. A change in legislation, which came into force in 2020, allowing unaccompanied minors to use integration services and aftercare services until the age of 25, was described as a change that supports young people in many ways.
Keywords: unaccompanied minors, everyday citizenship, aftercare services for immigrants
Taina Heinonen & Markku Vanttaja
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 41 (2), 55–72
The study examines critical turning points in the educational trajectories of young people with a history of mental health problems, and the challenges that these problems pose for their agency. The data consist of 28 life story interviews with young mental health rehabilitees. The life stories were categorized into five subgroups that typify the findings. The interviews were analyzed through the lens of agency, which enables locating individual events in a person’s educational career and examining their meaning as a part of an individual’s life course. Despite the heterogeneity of the subgroups, the educational careers of young people often revealed similar problems, the most significant of which were related to doing a thesis, being bullied at school, inflexible teaching arrangements, receiving a psychiatric diagnosis, and absences from school due to periods of hospitalization. The analysis illustrates how a lack of social support and financial resources strongly determines the terms and opportunities of agency. The interviews also show that mental health symptoms, such as depression or anxiety, among young people who have done well in their studies may often go unnoticed and help may be delayed. Whenever young people bring up experiences of mental distress, it is essential to pay attention regardless of how well they meet the school’s institutional expectations. Well-timed support discussions can strengthen young people’s agency and promote integration into society.
Keywords: life course, educational trajectory, mental health problems, social support, agency
