Nuorisotutkimus-lehden 1/2023 vertaisarvioiduissa artikkeleissa tarkastellaan oppilaiden hyvinvointia poikkeusolojen etäopetuksessa, työn merkitystä nuorille miehille, merkityksellisyyden kokemuksen yhteyttä nuorten taitoihin ja työnsaantiasenteisiin sekä K-0-toimintaa pitkittyneiden kiusaamistilanteiden ratkaisemisessa. Lehdessä on lisäksi kolme lektiota.
Tässä numerossa Pasi Koski, Heli Keinänen, Eero Laakkonen, Tomi Kärki, Lauri Kemppinen, Juli-Anna Aerila ja Miina Orell tekevät hätäetäopetusta käsittelevässä artikkelissaan näkyväksi kouluympäristön merkitystä oppilaiden hyvinvoinnille. Koulua ympäröivän yhteiskunnan arvot, koulukulttuurit ja koulua kohtaan koettu luottamus tukevat Eira Suhosen artikkelissa koulukiusaamisen kaltaisiin kielteisiin ilmiöihin puuttumista koulujen arjessa. Tuija Koivusen artikkelissa tarkastelun alla on työn merkitys nuorille miehille. Tutkimuksen aineiston tuottaminen toimittajien ja tutkijoiden yhteishankkeena tuo saman pöydän äärelle tutkimuksen ja median näkökulmia nuoruutta koskevien merkitysten rakentumiseen. Kati Kajastus kuvaa artikkelissaan nuoren oppimisen taitojen ja työnsaantiasenteiden näkökulmasta, miten jokaisen nuoren on tärkeää tuntea olevansa merkityksellinen.
Kristiina Eskelinen tuo esiin koulujen iltapäivätoimintaa käsittelevässä lektiossaan, kouluympäristö ilmentää yhteiskunnassa vallitsevan tasa-arvon ja osallisuuden edistämisen tavoitteita. Heidi Huilla tarkastelee lektiossaan koulujen arkea. Hän tuo esiin, miten koulujen kyky herkistyä normalisoimaan moninaisuutta auttaa huono-osaisuutta kohtaavia kouluja toimimaan hyvinä lähikouluina. Numeron päättää Eerik Mantereen lektio ihmisten tarpeesta tulla nähdyksi ja huomioiduksi myös digitalisoitumisen aikakaudella.
Mira Kalalahti & Anna-Maija Niemi
Nuoriso mediassa 1
Pasi Koski, Heli Keinänen, Eero Laakkonen, Tomi Kärki, Lauri Kemppinen, Juli-Anna Aerila & Miina Orell
Oppilaiden hyvinvointi poikkeusolojen etäopetuksessa 3
Tuija Koivunen
”Paskaduunia siinä sivussa.” Työn merkitys nuorille miehille 19
Kati Kajastus
Merkityksellisyyden kokemuksen yhteys nuorten oppimiin taitoihin ja työnsaantiasenteisiin työuran alkupuolella 34
Eira Suhonen
K-0-toiminnan osallisuus pitkittyneiden kiusaamistilanteiden ratkaisemisessa 50
Heidi Huilla
Kaupunkikoulut ja huono-osaisuus 69
Kristiina Eskelinen
Lasten valvotut iltapäivät valokuvissa ja kuvakertomuksissa. Etnografinen tutkimus iltapäivätoiminnasta 74
Eerik Mantere
Personal Smartphone Use During Face-to-Face Encounters 79
Tässä numerossa kirjoittavat 78
English summaries 82
Näin vaalien alla nuoria koskevissa uutisoinneissa on ollut runsaudenpulaa. Keskustelun tavat koulujen turvallisuudesta, jengiytymisestä, koulushoppailusta sekä kulttuurisesta ja kielellisestä moninaisuudesta ovat läikkyneet yli ja tulleet iholle niin päivälehdissä kuin sosiaalisessa mediassa. Monimutkaiset yhteiskunnalliseen eriarvoistumiseen, kasvatukseen, sekä hyvin- ja pahoinvointiin liittyvät asiat tuntuvat tiivistyvän mediakeskusteluissa yksittäisiin ”faktoihin”, joihin pyritään redusoimaan valtavan suuria, moniulotteisia keskusteluja. Kärkevimmin julkisuudessa lienee esiintynyt koulukohtainen uutisointi suomi toisena kielenä -opetukseen osallistuvien oppilaiden määrästä ja ilmiöön liittyvästä koulujen eriytymisestä.
Koulujen eriytymistä on tutkittu paljon, siitä on julkaistu tieteellisiä ja populaareja kirjoituksia sekä järjestetty runsaasti keskustelutilaisuuksia. Haluamme tässä pääkirjoituksessa pohtia koulujen eriytymiskeskustelun avulla nuorisoa koskevan (tieteellisen) tiedon julkisuusperiaatteita ja uutisointiin liittyviä uutisoinnin haittavaikutuksia. Haluamme korostaa, miten uutisiin nostetut kouluympäristöt ovat nuorten kasvu- ja elinympäristöjä, joita ei tulisi häiritä tai vahingoittaa tiedeviestinnällä. Tässäkin numerossa Pasi Koski, Heli Keinänen, Eero Laakkonen, Tomi Kärki, Lauri Kemppinen, Juli-Anna Aerila ja Miina Orell tekevät hätäetäopetusta käsittelevässä artikkelissaan näkyväksi kouluympäristön merkitystä oppilaiden hyvinvoinnille. Koulu on yhteisö, joka tukee nuorten hyvinvointia. Siellä ovat merkitykselliset vertaissuhteet ja kasvua tukevat opettajat. Koulu on myös suoja, joka luo turvallisuutta, oppimista ja hyvinvointia. Kuten Kristiina Eskelinen tuo esiin koulujen iltapäivätoimintaa käsittelevässä lektiossaan, kouluympäristö ilmentää yhteiskunnassa vallitsevan tasa-arvon ja osallisuuden edistämisen tavoitteita.
Tässä numerossa myös Heidi Huilla tarkastelee lektiossaan koulujen arkea. Hän tuo esiin, miten koulujen kyky herkistyä normalisoimaan moninaisuutta auttaa huono-osaisuutta kohtaavia kouluja toimimaan hyvinä lähikouluina. Tähän on yhteydessä kuitenkin se, miten me puhumme kouluista ja kouluja ympäröivistä asuinalueista. Koulua ympäröivän yhteiskunnan arvot, koulukulttuurit ja koulua kohtaan koettu luottamus tukevat myös Eira Suhosen artikkelissa koulukiusaamisen kaltaisiin kielteisiin ilmiöihin puuttumista koulujen arjessa. Kouluissa ilmeneviin ongelmiin puuttumiseen ja myönteisen koulukulttuurin luomiseen tarvitaan ymmärrystä yhteiskunnan, yhteisön ja yksilön monimutkaisesta vuorovaikutuksesta. Moninaisuuden normalisoinnin tulisi olla yhteinen tehtävä.
Journalistiset ohjeistukset eivät kuitenkaan tunnista kovin hyvin periaatteita, jotka ohjaavat kouluja ja oppilaiden välisiä sosiaalisia eroja (kuten sosioekonomisia eroja, etnisyyksiä tai kieliryhmiä) koskevaa tutkimusta ja etenkin sen pohjalta tehtyä viestintää. Journalismin näkökulmasta esimerkiksi koulukohtaista ”faktoihin perustuvan uutisoinnin” oikeutta puolustaa ”koulukone”-uutisoinnin yhteydessä Ylen vastaava päätoimittaja (YLE 19.2.2023). Toisaalta ”koulukoneen” tietoa tuottavat viranomaistahot, kuten Opetushallitus, joutuvat arvioimaan perustetta luovuttaa julkisuuslain nojalla koulukohtaisia tietoja toimittajille. Tutkijoita puolestaan sitoo yhä monipuolisemmin arvioitavat vastuullisen tieteen periaatteet. Koulut toivovat – no – työrauhaa tehdä kasvatustyötään.
Tutkimuseettisesti kaiken koulukohtaisen tiedon ja kaiken nuoria luokittelevan tutkimuksen tulee tiedostaa ja ennakoida tutkimuksesta mahdollisesti seuraavat haitat: vain tutkimuksellisesti perustavanlaatuisesta ja painavasta syystä voi tehdä tutkimusta, jolla saattaa olla haittavaikutuksia. Tällainen tilanne saattaisi syntyä vaikkapa tutkittaessa tietyn ryhmän – esimerkiksi sateenkaarinuorten – kokemuksia koulussa tai vapaa-ajalla. Tässä tilanteessa voisi olla perusteltua asettaa tutkimuskohteeksi tietty ryhmä, vaikka se samalla altistettaisiin toiseuttavalle ja stereotypisoivalle uutisoinnille. Koulukoneen yhteydessä kysymys on siitä, minkälaista sellaista tietoa koulukohtainen tieto suomea toisena kielenä opiskelevien lasten ja nuorten määrästä koulukone tuo, jota media katsoo yleisön tarvitsevan ja joka ylittää koulujen toimintaympäristöille aiheutuvan haitan huomioimisen sekä sen välttämisen?
Viestinnän näkökulmasta nuorisotutkimuksen tiedeviestintä ja populaari viestintä asettuvat nykyisissä raameissaan herkästi vastakkain. Tutkijoiden eettiset periaatteet ja journalismin periaatteet tuntuvat kehystävän vastuullisen tiedeviestinnän eri tavoin: Julkisen sanan neuvoston Journalistin ohjeet (JSN) keskittyvät enemmänkin tiedon totuudenmukaisuuteen ja yksityisen ja julkisen raja-alueiden määrittämiseen, mutta ne eivät suoraan anna ohjeita esimerkiksi henkilötietoryhmiä koskevaan uutisointiin. Tutkimuseettinen neuvottelukunta sen sijaan toteaa konkreettisemmin, että tutkimus tulee toteuttaa niin, ettei siitä aiheudu riskejä, vahinkoja tai haittoja tutkittavina oleville ihmisille, yhteisöille tai muille tutkimuskohteille (TENK 2019).
Käytännössä tutkija ja toimittaja kohtaavat tiedeviestinnän kentällä eri periaatteilla. Tutkija joutuu altistamaan huolella vaalimansa tutkimuskohteen toimittajan käsiteltäväksi, joka puolestaan valitsee kehystyksen ja käyttämänsä sanavalinnat omasta ammatillisesta näkökulmastaan. Samalla tutkimuseettisesti harkittu tutkimuskohdettaan suojeleva tutkimus voikin lehden ja internetin sivuilla kääntyä eriarvoisuuksia ylläpitäväksi tai kohderyhmää leimaavaksi. Nopean viestinnän aikakaudella tutkijan sanoma, jopa otsikko, herkästi elää ja voi muuntua somealustoilla sellaiseksi, että tutkimuskohteen lisäksi haavoittuvaiseksi tulee myös tutkija. Viimeksi mainittu ei ole kuitenkaan se, johon huomiomme kiinnittyy ensisijaisesti. Tärkeintä on, että nuorten kokemuksellista ymmärrystä omista elämänpiireistään ei tulisi altistaa heitä ja heidän lähiyhteisöjään (kuten kouluja) leimaavalle ja toiseuttavalle julkisuudelle. Näistä periaatteista olisi tiedeviestijöiden – tutkijoiden ja toimittajien – muodostettava yhtenäisempi ymmärrys.
Uusia lupaavia avauksia tutkijoiden ja toimittajien yhteistyöstä on jo tässäkin numerossa. Tuija Koivusen artikkelissa tarkastelun alla on työn merkitys nuorille miehille. Tutkimuksen aineiston tuottaminen toimittajien ja tutkijoiden yhteishankkeena tuo saman pöydän äärelle tutkimuksen ja median näkökulmia nuoruutta koskevien merkitysten rakentumiseen. Yhteisesti tuotetut merkitykset lisäävät ymmärrystä luokittelujen ja määrittelyjen merkityksistä nuorille. Kuten Kati Kajastus artikkelissaan nuoren oppimisen taitojen ja työnsaantiasenteiden näkökulmasta kuvaa, jokaisen nuoren on tärkeää tuntea olevansa merkityksellinen. Numeron päättää Eerik Mantereen lektio ihmisten tarpeesta tulla nähdyksi ja huomioiduksi myös digitalisoitumisen aikakaudella.
Mira Kalalahti ja Anna-Maija Niemi
JSN (2014) Journalistin ohjeet. Julkisen sanan neuvosto. https://jsn.fi/journalistin-ohjeet/ (Viitattu 19.3.2023.)
TENK (2019) Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019. Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. https://tenk.fi/sites/default/files/2021-01/Ihmistieteiden_eettisen_ennakkoarvioinnin_ohje_2020.pdf (Viitattu 19.3.2023.)
Yle (19.2.2023) Vastaavalta päätoimittajalta: Miksi Ylen koulukone huolestuttaa? https://yle.fi/a/74-20018712 (Viitattu 19.3.2023.)
Pasi Koski, Heli Keinänen, Eero Laakkonen, Tomi Kärki, Lauri Kemppinen, Juli-Anna Aerila & Miina Orell
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 41 (1), 3–18
In the spring of 2020, people’s daily lives changed suddenly and unpredictably due to COVID-19. This study examines the well-being of primary and secondary school students during the state of emergency from the perspectives of sleep, eating habits, physical activity, interaction, inclusion, loneliness, and bullying. In addition, the study explores how these factors were related to changes in student well-being during the school lockdown. The empirical data were collected from students (n=970; primary and secondary school students) during spring and summer 2020 by means of questionnaires. The results show that during the distance-learning period, negative changes in different aspects of students’ well-being were more common than positive ones. Approximately one-third of the respondents estimated that their well-being had deteriorated as a result of distance. Many of the characteristics that had a negative impact on well-being were interlinked and clustered among the same young people.
Keywords: distance learning, well-being, pandemic, youth
Tuija Koivunen
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 41 (1), 19–33
This article focuses on the ways in which young men relate to Finnish working life, paid work in general and their own work situation. Work has been a central arena for exercising gender and power, but not all men have access to this arena. It has been found in international research contexts that in the last 15 years, working life and the economy have been changing, and men’s relationship to working life has changed accordingly. The empirical material for the study consists of interviews with 11 young men. The respondents were aged between 19 and 30, and were either in work, studying, or unemployed. The main finding is that these men do not define themselves on the basis of merits at work, or through progressing to higher positions. In other words, career development is not their primary goal, and nor are they ready or willing to work on just any terms, or to dedicate themselves to work.
Keywords: gender, class, young men, success, paid work
Kati Kajastus
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 41 (1), 34–49
One of the foundations of a young person’s well-being and early working life is the experience of meaningfulness. The aim of this study was to explore the relationship between the experience of meaningfulness, daily activities, and the skills and attitudes that are essential in working life. Data from the Youth Barometer 2017 survey (n=1,820) covered young people aged 15−29. Exploratory factor analysis was used to construct variables describing work attitudes, and the associations were examined using logistic regression analysis. Those who were not employed or in education were the least likely to experience meaningfulness. An attitude towards work that emphasised self-motivation increased the possibility of experiencing meaningfulness, while an attitude that emphasised external factors was related to a weaker experience of meaningfulness. Among the learned skills, a strong experience of meaningfulness was associated with 1) active citizenship skills, 2) goal-oriented working skills, and 3) social skills.
Keywords: career, meaningfulness, purposefulness, skills education, youth
Eira Suhonen
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 41 (1), 50–68
Aseman Lapset ry. conducts ‘K-0’ activities in school communities, whereby they try to reach positive solutions to bullying situations with the help of an external employee. This article studies the part played by K-0 activities in handling cases from the social and human capital perspective. The background to the study lies in systems theory, which examines collaboration between multidisciplinary networks. The study used cross-tabulation to analyse connections between the root causes of bullying cases (N=62) and operating models. Of these cases, 35 were studied using content analysis. According to the research results, the root causes in family dynamics were connected to multidisciplinary networks involving social services (p<0.01), healthcare (p<0.05) and mental health services (p<0.01). It was concluded that this constituted multidisciplinary collaboration from an institutional and a networking point of view. There was also a connection between family dynamics and parents’ evenings (p<0.005), with the latter possibly increasing both young people’s and their families’ understanding of bullying.
Keywords: school bullying, social and human capital, multidisciplinary collaboration
