Nuorisotutkimus 3/2022

Teemanumeron avaa Katariina Waltzerin, Leena Penttisen, Leena Holopaisen ja Kristiina Lappalaisen tutkimusartikkeli välivuottaan viettävien nuorten toimijuudesta koulutussiirtymässä. Tutkimukseen haastatelluilla nuorilla aikuisilla oli takanaan toisen asteen koulutuksen jälkeisiä suunniteltuja tai suunnittelemattomia välivuosia ennen korkeakouluun hakeutumista tai pääsyä. Mirja Määttä ja Frida Westerback raportoivat artikkelissaan nuorten aikuisten työelämäsiirtymiä seuraavaa tutkimustaan. Samalla kun tutkijat ovat lähteneet tarkastelemaan sitä, millaisena elämänkulun kenttänä työelämä näyttäytyy nuorille aikuisille ja millaisia tulevaisuuden toiveita heillä on, seurantatutkimuksellisen tutkimusasetelman kautta avautuu myös näkymä siihen, millaisiksi nuorten polut ja asemat työelämän kynnyksellä muotoutuvat. Mari Käyhkön ja Päivi Armilan syrjäseudulla kasvaneiden nuorten ystävyyksien muotoutumista ja niiden rikkoutumista tarkasteleva artikkeli pohjautuu elämänkulullisen nuorisotutkimuksen kannalta ainutlaatuiseen laadulliseen Nuoret ajassa -seurantatutkimukseen (2015–2025). Saija Benjaminin, Pia Koirikiven ja Arniikka Kuusiston artikkeli keskittyy tarkastelemaan nuorten keinoja selvitä elämänkulun haastavissa tilanteissa, eli heidän pärjäävyyttään. Artikkelin aineistona ovat 45:n toisen asteen opinnoissa opiskelevan nuoren elämänkululliset haastattelut, joista käsin artikkelin analyysia syvennetään kolmen nuoren kertomuksiin.

Mikko Piispa, Mikko Salasuo ja Antti Häkkinen tarkentavat katsauksessaan elämänkulun siirtymiin ja käännekohtiin nuoruuden tutkimisessa ja esittelevät tutkimuskirjallisuudesta ammentaen perusperiaatteita elämänkulun rakentumisen tutkimiseen. Eemeli Hakoköngäs ja Ulla Tähtinen käsittelevät katsauksessaan sosiaalisten representaatioiden teorian soveltamista nuorisotutkimuksessa.

Teemalehden ovat toimittaneet Anna-Maija Niemi, Reetta Mietola ja Jenni Helakorpi. 

Pääkirjoitus

Anna-Maija Niemi, Reetta Mietola & Jenni Helakorpi
Suomalaisen elämänkulullisen nuorisotutkimuksen moninaisuus ja moniäänisyys 1

Artikkelit

Katariina Waltzer, Leena Penttinen, Leena Holopainen & Kristiina Lappalainen
Välivuotta viettävien nuorten toimijuus viivästyneessä koulutussiirtymässä 5

Mirja Määttä & Frida Westerback
Nuoret aikuiset työmarkkinoilla ja niiden kynnyksellä – elämänkulun näkökulma 22

Päivi Armila & Mari Käyhkö
”Sanna tuu takasin”. Ystävyydet syrjäseudulla kasvaneiden nuorten elämässä 39

Saija Benjamin, Pia Koirikivi & Arniika Kuusisto
Nuorten elämänkulun haasteita ja vastoinkäymisiä. Näkökulmia resilienssiin kestävän hyvinvoinnin teorian valossa 59

Katsaukset

Mikko Piispa, Mikko Salasuo & Antti Häkkinen
Elämänkulun siirtymät ja elämänkulkuanalyysi nuoruuden tutkimisen menetelmänä 73

Eemeli Hakoköngäs & Ulla Tähtinen
Kuviteltu elämänkulku – nuorten tulevaisuuskäsitykset sosiaalisina
representaatioina 83

Tässä numerossa kirjoittavat 88
English summaries 88

Suomalaisen elämänkulullisen nuorisotutkimuksen moninaisuus ja moniäänisyys

Meille käsillä olevan teemanumeron toimittajille alkusysäys elämänkululliseen tutkimukseen oli vuosina 2009–2010 toteuttamamme selvitys erityisluokalla peruskoulussa opiskelleiden nuorten koulutuskokemuksista (ks. Niemi, Mietola & Helakorpi 2010). Tämän sisäasiainministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön tilaaman selvityksen taustalla oli havainto siitä, että maahanmuuttajataustaiset ja romanitaustaiset sekä vammaiset nuoret olivat yliedustettuina erityisluokilla. Tarttumista juuri elämänkululliseen haastatteluun tutkimusmetodina motivoi huomiomme, että erityisopetusta koskevassa tutkimuskeskustelussa jäivät usein jalkoihin oppilaiden omat kokemukset ja niihin liittyvät pohdinnat. Samalla ymmärrys siitä, miten erityisopetuksen historiallisesti muotoutuneet käytännöt olivat läsnä oppilaiden elämänkulussa, jäi väistämättä puutteelliseksi. Halusimmekin lähteä kysymään, minkälaisia merkityksiä peruskoulun aikainen erityisopetus sai nuorten kerronnassa heidän tähänastisesta elämänkulustaan, itsestään ja tulevaisuudestaan sekä miten institutionaaliset käytännöt ja yhteiskunnalliset olosuhteet mahdollistivat ja rajoittivat nuorten koulutus- ja työelämäpolkuja.

Samalla kun selvitystyön aikana vasta tutustuimme elämänkululliseen tutkimukseen, vakuutuimme lähestymistavan antoisuudesta. Elämänkulullinen tutkimus alkoi näyttäytyä voimallisena tapana haastaa liian suoraviivaisia tulkintoja erilaisten järjestelmämuutosten vaikuttavuudesta käytännön toiminnan kentällä, ja tätä kautta tehdä edelleen näkyväksi politiikan ja käytännön välisiä eroja ja käytäntöjen muuttamisen haasteellisuutta. Yksi selvityksen keskeisimmistä tuloksista olikin se, että haastateltavien kerronta erityisopetuksen käytännöistä ja järjestelyistä oli varsin samankaltaista siitä huolimatta, että he olivat käyneet peruskouluaan kolmella eri vuosikymmenellä, osittain hyvin erilaisten koulutus- ja vammaispoliittisten suhdanteiden alla ja keskellä merkittäviä politiikka- ja järjestelmämuutoksia. Toisaalta ihastuimme siihen, miten elämänkulullinen haastattelu avasi tilaa haastateltavien omille pohdinnoille ja tulkinnoille. Aineistomme erityislaatu oli mielestämme tavassa, jossa asetuimme haastateltavan kanssa yhdessä katsomaan heidän polkuaan tästä hetkestä taaksepäin (Niemi & Mietola 2017). Ja vaikka saattaisimme langeta onnittelemaan itseämme siitä, että onnistuimme rekrytoimaan erityisen analyyttisia osallistujia, on tämä paremminkin lähestymistavan meriitti – sama yhdessä pohtimisen ja sanallistamisen tila tulee näkyviin hienosti myös tämän teemanumeron tutkimusartikkeleissa.

Selvitystyötä tehdessämme elämänkulullisuus merkityksellistyi meille pitkälti kerronnan kaaren ja elämänkulun käännekohtien ympärille rakentuvaksi. Vaikka elämänkulullista tutkimusta hahmotetaan usein juuri näin, sitä myös toteutetaan nuorisotutkimuksen kentällä monin eri tavoin. Ajatus elämänkulullisen teemanumeron toimittamisesta yhdessä kymmenen vuoden jälkeen heräsikin halusta tuoda suomalaista elämänkulullista nuorisotutkimusta näkyväksi ja keskusteluttaa erilaisia tutkimusperinteitä keskenään. Näimme teemanumeron toimittamisen mahdollisuutena jatkaa ja syventää niitä käsitteellisiä ja teoreettisia pohdintoja, joihin olimme törmänneet myöhemmissä tutkimuksissa hyödyntäessämme elämänkulullista tutkimusotetta.

Englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa käytetään sellaisia käsitteitä kuin life history, life course ja biographical research kuvattaessa erilaisia elämänkulullisia (tai elämäkerrallisia) lähestymistapoja. Nämä tarkoittavat kuitenkin hieman eri asioita ja niissä voidaan myös hyödyntää erilaisia teoriaperinteitä. Siksi nähdäksemme elämänkulullisuuden käsite on oiva suomenkielinen termi, joka kattaa ajatuksen niin ajankulusta (pitäen sisällään historiaulottuvuuden ja ajassa muuttuvat tavat, paikat ja olosuhteet) kuin ajassa ja elämässä kulkemisesta (suuntaan tai toiseen, mutta yleensä eteenpäin). Seurantatutkimuksen metodologiasta käsin katsottuna elämänkulullisuuteen liittyy myös ajatus mukana kulkemisesta: erityisesti seurantatutkimuksissa tutkija saa olla kanssakulkijana tutkittaviensa elämässä, ja kuten tässä teemanumerossa tulee näkyviin, toisinaan hyvin pitkänkin aikaa (Käyhkö & Armila, tässä lehdessä; ks. myös Gordon, Holland, Lahelma & Thomson 2008).

Olemme oppineet teemanumeroa työstäessämme valtavasti siitä, miten eri tavoin elämänkulkua voidaan käsitteellistää eri tieteenaloilla ja eri teoriaperinteistä käsin. Nämä erot tulevat näkyviin ja asettuvat keskusteltaviksi teemanumeron teksteissä. Samalla kun teemanumero kokoaa yhteen eri lähestymistavoista ja tieteenaloilta ponnistavaa sekä erilaisille tutkimusasetelmille pohjaavaa elämänkulullista nuoruuden tutkimusta, avaavat tekstit myös mielenkiintoisen näkymän suomalaisten nuorten nuoruuteen, tässä ja nyt. Teemanumeron kirjoittajien kanssa käydyissä keskusteluissa painottui elämänkulun kontekstuaalisuus: miten henkilökohtaisten tarinoiden myötä aukeaa näkymä tiettyyn aikaan ja paikkaan, ja siihen, miten yhteiskunnalliset muutokset – tai muuttumattomuus – tulevat koetuiksi ja eletyiksi (ks. esim. Shah & Priestley 2011; Bertaux 1981). Artikkeleiden äärellä voikin rakentaa ymmärrystä tämän päivän työelämän ja korkeakoulutuksen realiteeteista niiden kynnyksellä ponnistelevien nuorten aikuisten kerronnan avulla. Artikkelit tarjoavat myös kiintoisia tulkintoja nuorten ystävyyksiin kiinnittämistä merkityksistä ja niiden merkityksellisyydestä heille itselleen, sekä siitä, miten nuorten pärjääminen mahdollistuu erilaisten elinympäristöjen vaateiden ja odotusten keskellä. Artikkeleiden sisällöllisten yhtymäkohtien avulla on myös mahdollista tehdä havaintoja siitä, miten yksilön elämänkulun eri vaiheissa asiat voivat näyttäytyä eri tavoin ja erilaisina: samalla kun korkeakoulupaikkaa tavoitteleva nuori aikuinen voi kokea palkkatyön mukavana hengästystaukona (Waltzer ym. tässä numerossa), työelämä voi näyttäytyä omaa paikkaansa hakevalle nuorelle jännitteisenä, jopa kamppailun kenttänä (Määttä & Westerback tässä numerossa). Artikkelit tarjoavat myös pilkahduksia tukijärjestelmiin sekä aineistojen – osassa osallistujia on rekrytoitu nuoria tukevien palvelujen parista – että palveluiden kehittämiseen kantaa ottavien johtopäätösten kautta. Teemanumeron tekstit tekevät siis näkyväksi elämänkulullisen tutkimuksen voimaa kutsua esiin henkilökohtaisia kokemuksia ja tulkintoja, mutta myös osallistuvat ajankohtaiseen nuorisotutkimukselliseen tutkimuskeskusteluun.

Saimme teemanumerokutsuun valtavasti kiinnostavia abstrakteja, ja oli ilo nähdä, kuinka moninaisin tavoin elämänkulullista nuorisotutkimusta tällä hetkellä Suomessa tehdään ja käsitteellistetään. Teemanumeroon valikoitui neljä tutkimusartikkelia ja kaksi katsausta, jotka esittelemme lyhyesti seuraavaksi. Toivotamme näiden kuvausten myötä lukijalle antoisaa sukellusta elämänkulullisen nuorisotutkimuksen maailmaan.

Teemalehden sisältö

Teemanumeron avaa Katariina Waltzerin, Leena Penttisen, Leena Holopaisen ja Kristiina Lappalaisen tutkimusartikkeli välivuottaan viettävien nuorten toimijuudesta koulutussiirtymässä. Tutkimukseen haastatelluilla nuorilla aikuisilla oli takanaan toisen asteen koulutuksen jälkeisiä suunniteltuja tai suunnittelemattomia välivuosia ennen korkeakouluun hakeutumista tai pääsyä. Keskeisenä käsitteenä tarkastelussa on toimijuus elämänkulussa, jonka ulottuvuuksia analysoidaan toimijuuden modaliteetteja – kykenemisen, osaamisen, haluamisen, täytymisen, voimisen ja tuntemisen – hyödyntämällä. Modaliteettien erottelun avulla kirjoittajat piirtävät esiin moniulotteisen kuvan niistä elementeistä, jotka kannattelevat ja haastavat nuorten toimijuutta koulutussiirtymässä. Erityisesti kirjoittajien havainnot toimijuuden relationaalisuudesta sekä täytymisestä ulkoisten ja sisäistettyjen kulttuuristen odotusten kudelmana avaavat mielenkiintoisen pohdinnan ohjauksen kyvykkyydestä tunnistaa toimijuuden nyansseja ja tätä kautta tukea nuorten monitahoisesti muotoutuvaa toimijuutta.

Mirja Määttä ja Frida Westerback raportoivat artikkelissaan nuorten aikuisten työelämäsiirtymiä seuraavaa tutkimustaan. Tutkimuksessa nuoria aikuisia on kutakin haastateltu kolme kertaa kolmen vuoden aikana. Samalla kun tutkijat ovat lähteneet tarkastelemaan sitä, millaisena elämänkulun kenttänä työelämä näyttäytyy nuorille aikuisille ja millaisia tulevaisuuden toiveita heillä on, seurantatutkimuksellisen tutkimusasetelman kautta avautuu myös näkymä siihen, millaisiksi nuorten polut ja asemat työelämän kynnyksellä muotoutuvat. Kirjoittajat jäsentävät aineistoaan neljän elämänkulkukategorian kautta, jotka kuvaavat eroja nuorten asemoitumisessa työelämän hetkeksi avautuvien, sulkeutuvien ja joissakin tapauksissa täysin kiinni pysyvien ovien edessä. Artikkelin tuloksissa nämä erot kiinnitetään nuorten tulevaisuussuhteisiin ja toimintaan omalla koulutus- ja työelämäpolulla. Vaikka nuorilla oli myös positiivisia kokemuksia ja näkymiä, kirjoittajat päätyvät alleviivaamaan niitä moninaisia ja ristiriitaisia odotuksia, joita tähän kyseiseen elämänkulun siirtymään latautuu. Kirjoittajat peräänkuuluttavatkin laajempia rakenteellisia muutoksia, jotka toimisivat vastavoimana epävarmuuksille ja paineille, joita nuoret kohtaavat ja kokevat työelämän kynnyksellä.

Mari Käyhkön ja Päivi Armilan syrjäseudulla kasvaneiden nuorten ystävyyksien muotoutumista ja niiden rikkoutumista tarkasteleva artikkeli pohjautuu elämänkulullisen nuorisotutkimuksen kannalta ainutlaatuiseen laadulliseen Nuoret ajassa -seurantatutkimukseen (2015–2025). Kirjoittajat avaavat, kuinka ystävyydet kietoutuvat myös tutkimusmetodologisiin kysymyksiin: tietyt nuoret ovat vuodesta toiseen tulleet haastatteluihin samojen ystävien kanssa, kun taas toiset ovat osallistuneet haastatteluihin aina yksin. Kirjoittajien mukaan se, että nuoret ovat päättäneet tulla haastatteluun yhdessä valitsemansa ystävän kanssa, on todennäköisesti ollut heille yksi tärkeä ystävyyden ylläpitämisen käytäntö (s. 55). Ajankulu ja ajallinen panostaminen ystävyyksiin näkyy artikkelin tuloksissa siinä, miten nuorten elämänhistorioista tulee myös yhdessä koettuja ja jaettuja. Metodologisesta näkökulmasta kiinnostavaa on, että tutkijoiden tieto näiden ystävyyksien käänteistä ja vaiheista karttuu samanaikaisesti nuorten ystävyyksien muovautuessa kulloinkin nykyiseen muotoonsa.

Saija Benjaminin, Pia Koirikiven ja Arniikka Kuusiston artikkeli keskittyy tarkastelemaan nuorten keinoja selvitä elämänkulun haastavissa tilanteissa, eli heidän pärjäävyyttään. Artikkelin aineistona ovat 45:n toisen asteen opinnoissa opiskelevan nuoren elämänkululliset haastattelut, joista käsin artikkelin analyysia syvennetään kolmen nuoren kertomuksiin. Kirjoittajat työskentelevät resilienssin käsitteellä, jota he jäsentävät kestävän hyvinvoinnin teorian avulla. Tällöin analyysi kohdistuu haastavissa elämäntilanteissa esiin nouseviin tarpeisiin ja näihin vastaamisen edellyttämiin resursseihin. Artikkelin tulokset kuvaavat yhtäältä tarpeiden moninaisuutta, toisaalta tarveulottuvuuksien limittyneisyyttä, jota kirjoittajat sanallistavat relationaalisuutena. Näin piirtyy esiin mielenkiintoinen kuva resilienssistä kokonaishyvinvointia kannattelevana tukeutumisena olemassa oleviin ja kompensoiviin resursseihin – löytyvätpä nämä sitten tärkeistä ihmissuhteista, kyvystä reflektoida elämäntilannetta ja elämänkulkua tai mielekkäästä, oman näköisestä tekemisestä ja sen myötä vahvistuvasta toimijuudesta.

Mikko Piispa, Mikko Salasuo ja Antti Häkkinen tarkentavat katsauksessaan elämänkulun siirtymiin ja käännekohtiin nuoruuden tutkimisessa ja esittelevät tutkimuskirjallisuudesta ammentaen perusperiaatteita elämänkulun rakentumisen tutkimiseen. Katsaus valottaa lukijalle sitä, miten elämänkulkututkimuksessa yhdistyvät sosiaalitieteiden ja historian tutkimuksen elementit ja miten tutkittaessa elämänkulkua ja sen siirtymiä sekä sisäisillä (yksilön, ryhmän) että ulkoisilla (yleisesti hyväksytyt, normitetut polut) murroksilla ja taitteilla on merkitystä.

Eemeli Hakoköngäs ja Ulla Tähtinen käsittelevät katsauksessaan sosiaalisten representaatioiden teorian soveltamista nuorisotutkimuksessa. He esittävät kyseisen teorian olevan sosiokulttuurinen lähestymistapa tutkimukseen, jonka avulla voidaan tutkia elämänkulkua, arkea sekä tulevaa ja mennyttä koskevaa kerrontaa yhdistäen psykologisen elämänkaari- ja sosiologisen elämänkulkututkimuksen näkökulmia.

Teemanumeron toimittajat

Anna-Maija Niemi, Reetta Mietola ja Jenni Helakorpi

Lähteet

Lahelma, Elina (2009) Dichotomized metaphors and young people’s educational routes. European Educational Research Journal 8 (4), 497–507. http://www.wwwords.co.uk/pdf/validate.asp?j=eerj&vol=8&issue=4&year=2009&article=2_Lahelma_EERJ_8_4_web (Viitattu 5.9.2022.)
Tuula Gordon & Janet Holland & Elina Lahelma & Rachel Thomson (2008) Young female citizens in education: emotions, resources and agency. Pedagogy, Culture & Society 16 (2), 177–191, DOI: 10.1080/14681360802142146.
Niemi, Anna-Maija & Mietola, Reetta (2017) Between hopes and possibilities: (Special) educational paths, agency and subjectivities. Scandinavian Journal of Disability Research 19 (3), 218–229. https://doi.org/
10.1080/15017419.2016.1239588.
Niemi, Anna-Maija & Mietola, Reetta & Helakorpi, Jenni (2010) Erityisluokka elämänkulussa: Selvitys peruskoulussa erityisluokalla opiskelleiden vammaisten, romaniväestöön kuuluvien ja maahanmuuttajataustaisten nuorten aikuisten koulutus- ja työelämäkokemuksista. (Sisäasiainministeriön julkaisut; Nro 1). Sisäasiainministeriö. http://www.intermin.fi/intermin/biblio.nsf/FC1F24F08EF08290C22576C00048F0FF/$file/012010.pdf (Viitattu 15.8.2022.)
Bertaux, Daniel (1981) From Life-History Approach to the Transformation of Sociological Practice. Teoksessa Daniel Bertaux (toim.) Biography and Society. The Life History Approach in the Social Sciences, 29–46. Beverly Hills: SAGE.
Shah, Sonali & Priestley, Mark (2011) Disability and Social Change. Private Lives and Public Policies. Bristol: The Policy Press.

The agency of young adults taking a gap year in a delayed educational transition

Katariina Waltzer, Leena Penttinen, Leena Holopainen & Kristiina Lappalainen
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 40 (3), 3–21 

Educational choices and the transition to working life appear to be critical events related to adolescence in the life course. Previous research has produced information on how social and cultural expectations and fulfillment determine the agency of young adults. In this article, we examine the agency of young adults who have spent gap years before the transition to higher education. The main concept of the research is agency in the life course. Twenty-eight young adults who had spent planned or unplanned gap years after upper secondary education and before applying to or entering university were interviewed for the study. The interviewees had taken part in activities organized by the Korkeakoulustartti project. The aim of the project was to support decision-making related to career choice and applying for higher education. The data were collected during the years 2019–2021. Utilizing the modalities of agency, we analyzed how young adults experienced themselves through a multifaceted dynamic of power, desire, feeling, competence, ability, and fulfillment. The results showed that potential is built from individual experiences of agency, but also from social expectations that limit agency. In particular, restrictive fulfillment appeared to be both an obligatory compulsion of labor policy measures, but also an internalized cultural expectation.
Keywords: life course, agency, modalities, educational transitions

Young adults on the threshold of the labour market – the life course perspective

Mirja Määttä & Frida Westerback
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 40 (3), 22–38

Based on a unique qualitative longitudinal study, this article explores how young adults approach working life as part of the life course, and what kind of aspirations they have for the future. Drawing on individual interviews with 29 young adults conducted over the course of three years, we distinguished four life course categories in relation to working life: 1. the doors to working life open only momentarily before closing again; 2. investing in studies increases one’s labour market value; 3. working life opens up, and one’s position within it becomes established; and 4. the work-life relationship develops into an alternative one. For some young adults, the future looks hopeful when they find a suitable place in education or working life. For those who remain behind the closing doors of working life, good future prospects seem difficult to achieve. Some young people find other meaningful things in their lives instead of traditional participation in working life.
Keywords: life course, transitions, future, education, employment

“Sanna come back.” Friendship relations in the lives of young people in the hinterland

Päivi Armila & Mari Käyhkö
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 40 (3), 39–52

The article deals with the friendship relations of young people growing up in a sparsely populated remote village in Finland. We make use of longitudinal interview data collected during the Youth in Time research project (2015–2025). The article is based on discussions with ten young people, who were interviewed twice a year during a five-year data collection period. This intensity of data collection has made it possible to examine a life course transition through which the informants move towards the secondary education phase and on to new, more urban and socially vibrant environments. The young people’s remote home region forms particular frames for their peer relations: young people of the same age are rare, and almost everyone knows each other. They are surrounded by relatively stable peer groups throughout the basic education years, and this shared history connects them quite tightly. During the secondary education years, they make new friends, but these friendships tend to remain temporary. The analysis also reveals a gender difference: girls articulate their friendships reflexively, but boys talk about their friendships in a more indirect way. Girls explicitly define friendship as emotions and practices with an emphasis on mutual trust.
Keywords: friendship, qualitative longitudinal research, home region, life course

Adversity and challenges faced by young people during the life course. Perspectives on resilience in the light of the theory of sustainable well-being

Saija Benjamin, Pia Koirikivi & Arniika Kuusisto
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 40 (3), 53–72

It is important to pay attention to young people’s resources and ways to cope with adversity. Resilience plays a central role in the construction and maintenance of sustainable well-being. This article is based on life course interviews with 45 young people in upper secondary education in Finland. The analysis focuses on the challenges faced by young people and the ways they dealt with the adversities they experienced. These are analysed in the HDLB framework through the four dimensions of needs (Having, Doing, Loving, Being) (Helne & Hirvilammi 2015; 2021; 2022). We suggest that structuring young people’s challenges and the resources available to them according to the HDLB dimensions is helpful. It enables understanding the connection between adversities and the needs they generate, and identifying the resources that young people have at their disposal. This also helps professionals to tailor appropriate support for a young person when needed.
Keywords: life course, resilience, adversity, resources, theory of sustainable well-being