Nuorisotutkimus 2/2022

Tämän Nuorisotutkimus-lehden artikkelit, katsaukset ja lektiot korostavat osallisuutta, reflektiota ja herkkyyttä tunnistaa ilmiöitä, ottaa niitä tutkimuskohteeksi ja arvioida niiden yhteiskunnallista merkittävyyttä.

Varastossa
Kuvaus

Jenni Kallio, Päivi Honkatukia ja Annika Valtonen hahmottelevat ja haastavat artikkelissaan nuorisotutkimuksen nuorilähtöisyyttä ja nuorisotutkimuksen tiedontuotannon käytäntöjä poikkeusolojen tutkimustoiminnassa. Marilla Kortesalmi, Minna Autio, Mette Ranta ja Laura Huiku tarkastelevat, miten esimerkiksi itsenäistymisessä tarvittava talousosaaminen onnistutaan kouluopetuksessa liittämään osaksi nuorten kokemuksia ja elämäntilanteita. Miia Siutila, Tapani Joelsson ja Veli-Matti Karhulahti kirjoittavat e-urheilua käsittelevässä tutkimusartikkelissaan, että harrastusten ohjatut tai organisoidut muodot voivat toimia eräänlaisina ’sovittelijoina’ nuorille merkityksellistä asioista nuorten ja vanhempien välillä.

Satu Lehdon lektio koulun kerhotoiminnasta korostaa sen mahdollisuuksia rakentaa ja tukea lasten hyvinvointia. Georg Bolt kuvaa lektiossaan, miten nuorten osallisuus on ikään kuin ’musta laatikko’, johon nuorten näkemykset laitetaan ja josta avautuva osallisuus on valikoitua eikä tunnista nuorten moninaisuutta. Veronica Salovaara tuo koulutusvalintoja koskevan väitöstutkimuksensa lektiossaan esiin, että nuorten osallistaminen heitä koskevissa päätöksissä on paradoksi, jos toimijuutta sidostavia sosiaalisia rakenteita ei tunneta. Nuorisotutkimuksen reflektio edellyttää myös sen arviointia, mikä tutkimuskohde on marginaalissa, ja mikä ryhmä ansaitsee tulla kuulluksi. Pelkkä vähemmistöpositio eräänlaisena vertailututkimuksen taustamuuttujana ei riitä vaan tarvitaan myös toisenlaisia lähestymistapoja, kuten Mikko Salasuo ja Kati Lehtonen kuvaavat saamelaisnuorten liikuntakulttuuria koskevassa tutkimuksessaan.

Lehti on luettavissa myös journal.fi/nuorisotutkimus. Tilaajat saavat lukuoikeuden heti, muut saavat lehden luettavakseen vuoden viiveellä. 

Pääkirjoitus

Päivi Berg & Mira Kalalahti
Muuttuuko nuorisotutkijuus? 1

Artikkelit

Jenni Kallio, Päivi Honkatukia & Annika Valtonen
Nuoruuden tiheän elämänvaiheen tutkiminen korona-aikana – eettis-metodologisia reflektioita 3

Marilla Kortesalmi, Minna Autio, Mette Ranta & Laura Huiku
Osaamista omaan elämään ja kiinnittymistä yhteiskuntaan – nuorten kokemuksia koulun talousopetuksesta 24

Miia Siutila, Tapani Joelsson & Veli-Matti Karhulahti
”Mammat menee kahville, me koneelle”. Kilpapelaaminen poikien elämässä 41

Katsaukset

Mikko Salasuo & Kati Lehtonen
Fokuksessa saamelaisalueen lapset ja nuoret. Havaintoja, huomiota ja kokemuksia vähemmistöjen tutkimisesta 61

Lektiot

Satu Lehto
Koulun kerhotoiminta lapsuuden hyvinvointia rakentamassa 67

Georg Boldt
Citizens in Training. How institutional youth participation produces bystanders and active citizens in Finland 72

Veronica Salovaara
Strukturerat aktörskap – elevers handlingsutrymme i övergångsskedet från grundläggande utbildning till utbildning på andra stadiet i Finland 76

Tässä numerossa kirjoittavat 82

Muuttuuko nuorisotutkijuus?

Vuoden 2022 ensimmäisestä numerosta alkaen Nuorisotutkimus-lehti ilmestyy painetun lehden rinnalla verkkolehtenä. Myös aiempien vuosikertojen saavutettavuus paranee huomattavasti niiden siirtyessä Tieteellisten seurain valtuuskunnan ylläpitämään Journal.fi-palveluun avoimesti luettavaksi; tuoreimmat tilaajille heti, uusimmat numerot kaikille avoimesti vuoden viiveellä ja aiemmat vuosikerrat digitalisoinnin edetessä. Kuumeisesti odotettu uudistus on merkittävä nuoritutkimuksellisen tiedon välittämisen näkökulmasta.

Tieteellisten julkaisujen saavutettavuus on jo usean vuoden ollut tiedejulkaisukentän kuuma peruna. Eteen tulleet nopeat ja syvät poikkeusolot edellyttävät aiempaa nopeampia ja avarakatseisempia tapoja tutkia muutosta. Tarvitsemme uusia käsitteitä, uusia tutkimusstrategioita ja uusia tapoja keskustella tuloksista. Yhä tulee kuitenkin turvata tieteellisen tiedon syventyminen tiedeyhteisön vertaisarvioinnissa ja vuorovaikutuksessa. Kokonaisuutena tieteellisen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden dynamiikka edellyttää uusia tulkintoja. Ovatko poikkeusolot muuttaneet nuorisotutkimuksen kenttää? Muuttuuko nuorisotutkijuus?

Tämän Nuorisotutkimus-lehden artikkelit, katsaukset ja lektiot korostavat osallisuutta, reflektiota ja herkkyyttä tunnistaa ilmiöitä, ottaa niitä tutkimuskohteeksi ja arvioida niiden yhteiskunnallista merkittävyyttä. Lehden avaavat Jenni Kallio, Päivi Honkatukia ja Annika Valtonen, jotka hahmottelevat ja haastavat nuorisotutkimuksen nuorilähtöisyyttä ja nuorisotutkimuksen tiedontuotannon käytäntöjä poikkeusolojen tutkimustoiminnassa. He kuvaavat eettisen kestävyyden itseymmärryksen johtaneen tulkintaan ’suhteellisesta etiikasta’, jossa pelkkä rutiininomainen eettisyys ei riitä, vaan eettisesti kestävät tutkijantaidot edellyttävät soveltamista ja vuorovaikutusta.

Kallion, Honkatukian ja Valtosen tutkimuksessa nuorten kohtaaminen pandemian aikana oli edellyttänyt kriittistä tulkintaa yksityisen ja julkisen tilan rajapinnoista ja tutkimuskontekstista. Tutkimuskontekstin moninaistuminen esimerkiksi videoyhteyksien välityksellä toteutettavan tutkimuksen myötä korostaa eettisen kestävyyden kriittistä arviointia, mutta myös erityistä vastuuta vastaanottaa nuorten tunteita ja huolia. Tarve nuoruuden elämänvaiheen ja elämänpiirin ymmärrykselle korostuu. Poikkeusolojen tutkimus muistuttaakin nuorisotutkijaa itseymmärryksen merkityksestä – herkistymistä ja tunnistamista. Osaammeko olla avoimia kuulemaan nuorten elämänkulkuun liittyviä merkityksiä ja kokemuksia?

Lehden toisessa tutkimusartikkelissa Marilla Kortesalmi, Minna Autio, Mette Ranta ja Laura Huiku tarkastelevat, miten esimerkiksi itsenäistymisessä tarvittava talousosaaminen onnistutaan kouluopetuksessa liittämään osaksi nuorten kokemuksia ja elämäntilanteita. Kouluopetuksen pedagogiset ratkaisut tuntuvat vielä jättävän oppimisen etäiseksi nuorten elämästä. Heidän tutkimansa nuoret olivat tiedostavia ja pitivät tärkeänä kytkeä osaamistaan yhteiskunnallisiin kysymyksiin, mutta kokivat talousosaamisen omakohtaistuvan vasta peruskoulun jälkeisessä arjessa. Kirjoittajat nostavat esiin, miten opetettavan asian tulee olla koulussa yhä enemmän omakohtaista, tiedostavaa ja nuoren oman elämän kannalta relevanttia.

Koulun ohella nuorten elämänkulkua määrittää myös vapaa-ajanviettotapojen merkityksellistäminen. Kuten Miia Siutila, Tapani Joelsson ja Veli-Matti Karhulahti kirjoittavat e-urheilua käsittelevässä tutkimusartikkelissaan, harrastusten ohjatut tai organisoidut muodot voivat toimia eräänlaisina ’sovittelijoina’ nuorille merkityksellistä asioista nuorten ja vanhempien välillä. E-urheilu uutena sosiaalisena maailmana etsii vielä muotoa, joka vahvistaisi sen tunnistamista ja tunnustamista tavoitteelliseksi, vastuullisuutta ja yhteisöllisyyttä sisältäväksi poluksi kohti aikuisuutta. On kuitenkin oireellista, että ollakseen ’oikea’ harrastus ja saavuttaakseen yhteiskunnan validoinnin, sen tulee olla organisoitunutta ja yleisesti arvostettua. E-urheilu on kuitenkin jo saavuttamassa yhteiskunnallista ja/tai yhteisöllistä tunnustusta, joka tarjoaa hyväksyntää tuovan position.

Myös lektiot käsittelevät nuorten kuulemisen ja osallisuuden kysymyksiä. Satu Lehdon kirjoitus koulun kerhotoiminnasta korostaa sen mahdollisuuksia rakentaa ja tukea lasten hyvinvointia. Lehto tuo kuitenkin esiin, miten toiminnan tavoitteet määritellään usein aikuisten maailmasta käsin. Kuten Georg Bolt lektiossaan kuvaa, nuorten osallisuus on ikään kuin ’musta laatikko’, johon nuorten näkemykset laitetaan ja josta avautuva osallisuus on valikoitua eikä tunnista nuorten moninaisuutta. Äänen antaminen nuorelle tai lapselle, myönteinen tunnistaminen (Lehto), toisi esiin erilaisia tapoja ymmärtää lasten ja nuorten näkökulmia. Veronica Salovaara tuo kuitenkin koulutusvalintoja koskevan väitöstutkimuksensa lektiossaan esiin, että nuorten osallistaminen heitä koskevissa päätöksissä on paradoksi, jos toimijuutta sidostavia sosiaalisia rakenteita ei tunneta.

Nuorisotutkimuksen reflektio edellyttää myös sen arviointia, mikä tutkimuskohde on marginaalissa, ja mikä ryhmä ansaitsee tulla kuulluksi. Pelkkä vähemmistöpositio eräänlaisena vertailututkimuksen taustamuuttujana ei riitä vaan tarvitaan myös toisenlaisia lähestymistapoja, kuten Mikko Salasuo ja Kati Lehtonen kuvaavat saamelaisnuorten liikuntakulttuuria koskevassa tutkimuksessaan. Nuorten vähemmistöryhmiä ei tavoiteta tilastojen katvealueilla, eikä tilastollisilla aineistonkeruumuodoilla saavuteta ainakaan helposti kattavaa tutkimustietoa harvalukuisista ryhmistä. Vähemmistöryhmien tavoittaminen vaatii nuorisotutkijoilta ilmiön avointa hahmottamista, tutkimuksellista taitavuutta sekä avoimuutta ajatella tutkimuksen tekemistä toisin.

Osallisuuden kysymys tuleekin moninaistuvassa ja tihentyvässä yhteiskunnassa toisenlaiseksi kysymykseksi, joka edellyttää vaikuttavuuden ja tutkimuskontekstin prosessimaista yhdistämistä. Korona-ajan tutkimuksiin liittyen Kallio, Honkatukia ja Valtonen tuovat esiin eettisen vastuun saattaa tutkimukseen osallistuvien nuorten kokemuksia päättäjien ja palvelujärjestelmän tietoon. Tämä kysymys palautuu tiedejulkaisukentän kuumaan perunaan avoimesta, nopeasta, mutta laadukkaasta tutkimusjulkaisusta.

Useat peräkkäiset globaalit kriisit ja poikkeusolot avasivat ja avaavat tutkimuksen tutkimusavaruuksia laajemmiksi ja edellyttävät uusia tiedontuotannon muotoja. Tieteellisen tutkimuksen luonteeseen ja luotettavuuteen liittyvät oleellisesti vertaisarviointi ja itsensä korjaamisen prosessit. Tihentyneessä ja moninaistuvassa tutkimusmaailmassa tarvitaan kuitenkin myös nopeasti tuotettuja politiikkasuosituksia. Tämän yhtälön ratkaiseminen edellyttää tutkijoilta reflektiota julkaisuista jo tutkimusasetelmassa. Miten ja missä tiedetekstien lisäksi tutkijoiden tulee huolehtia tutkimuksen vaikuttavuuteen liittyvistä kysymyksistä? Miten tutkimusta voidaan palauttaa ja jalkauttaa tutkimuskohteeseen? Tutkijoiden lisäksi tätä keskustelua tulee käydä myös tiedekustantamoiden ja julkaisujen perusteella tehtävien arviointien piirissä: millaisia uusia julkaisuväyliä nuorisotutkimus tarvitsee, miten turvataan tieteellisten vertaisarvioitujen tutkimusten edellyttämä tutkimusrauha, miten palkitaan myös muusta tutkimusjulkaisemisesta?  

Päivi Berg ja Mira Kalalahti 

Studying the intensive phase of young adulthood during Covid-19 – Ethical and methodological reflections for youth studies

Jenni Kallio, Päivi Honkatukia & Annika Valtonen
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 40 (2), 3–23

The article deals with ethical and methodological issues encountered in a qualitative inquiry into the effects of the Covid-19 pandemic on the lives of young adults aged 17 to 27 (n = 19) whose transitions to adulthood have been complicated for various reasons. The participants were reached through the Youth Shelters run by the Finnish Red Cross.
Conducting this study in the exceptional societal circumstances caused by a global pandemic demonstrated the need for ethical and methodological reflection on how to comply with ethical principles when encountering research participants in vulnerable situations. According to these principles, participation in the study must be voluntary, the privacy of the participants must be protected, and they should not be harmed.

In the article, we engage in self-critical contemplation of how we implemented these ethical principles in our research, and the lessons that can be learned from our experience – also from the point of view of research practices after the pandemic. Based on our experience, research ethical norms and guidelines do not always take into account the specifics of young people’s lives, and the guidelines may sometimes be incompatible with young people’s needs and wishes. Therefore, we conclude that conducting a youth-centred study requires situational and self-critical reflection from the researcher. Moreover, there is a need for in-depth collective debate among youth researchers, in order to reflect and learn from each other on how it is possible to make sustainable research ethical choices, especially in the rapidly changing societal conditions. 

The study is based on The impact of Covid-19 on young adults’ life courses and positionalities research, funded by the Academy of Finland, which is being conducted in the context of the ALL-YOUTH research project. 

Keywords: Covid-19, methodology, research ethics, young adults, youth studies 

Attaining capability and engaging to the society – young adults’ experiences of financial education at schools

Marilla Kortesalmi, Minna Autio, Mette Ranta & Laura Huiku
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 40 (2), 24–40

In the national curriculum for basic education, financial education is integrated into various school subjects. Studies have been conducted into financial and consumer education, but less attention has been paid to how young people experience financial education. This article aims to fill this research gap. The data consists of thematic interviews with young adults aged 20 to 26 (n = 18), and was interpreted using phenomenographic methodology. From the young adults’ point of view, financial education can either strengthen or limit financial capability. Financial education that strengthens financial capability conveys the values of society, and young people feel that they can apply the knowledge and skills learned to their daily lives. On the other hand, financial education that is too limited is perceived as inadequate and useless. The young adults highlighted the content that they felt was missing in financial education at school. To their way of thinking, financial education has three important roles. Firstly, it influences the way in which society functions. Secondly, school has a pedagogical opportunity to enhance young people’s financial skills as it has possibilities to tailor the education to every student’s requirements. Thirdly, schools can even out the background differences between young adults. According to the data, the teaching content as well as the pedagogical design should be firmly based on young adults’ own experiences and life situation. That would help them to utilize the content and skills taught at school, and apply them to their daily life. In this way, financial education can support young adults’ financial agency and growth as members of society.

Keywords: young people, school, financial education, financial independence, financial capability


Competitive gaming as a hobby for Finnish boys

Miia Siutila, Tapani Joelsson & Veli-Matti Karhulahti
The Finnish Journal of Youth Research
(Nuorisotutkimus) Vol 40 (2), 41–60

This article investigates esports as a part of the lives of Finnish boys who are active gamers. Through qualitative interviews (n = 14), we discuss the boys’ views on esports as a personal and societal activity. The research indicates that esports can be compared to traditional sports both as a goal-oriented competitive activity and as a social pastime for boys who play together with others. For them, esports is a hobby that is increasingly supported by family, friends, and society alike. Supervised esports and the related social infrastructures likely encourage the development of healthy gaming habits.

Keywords: esports, youth, boys, education