Nuorisotutkimus 3/2021

Lehden artikkeleissa käsitellään ryhmämuotoisuuden mahdollisuuksia kuntoutuksessa ja koulupolullaan haasteita kohdanneiden nuorten tapoja jäsentää luku- ja kirjoitustaitoaan sekä tuodaan esiin koulun yhteisöllisyyden ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden orientaation yhteyksiä ja tarkastellaan taidelähtöisten menetelmien mahdollisuuksia avata vaihtoehtoisia visioita normatiivisille oletuksille.

Varastossa
Kuvaus

Johanna Moilanen, Kaisa Malinen, Jaana Paltamaa ja Tiina Lautamo käsittelevät artikkelissaan ryhmämuotoisuuden mahdollisuuksia kuntoutuksessa. Yhteiskunnallisista ideaaleista keskustelevat myös Penni Pietilä ja Leea Lakka artikkelillaan, joka tarkastelee koulupolullaan haasteita kohdanneiden nuorten tapoja jäsentää luku- ja kirjoitustaitoaan. Mikko Tujula, Juhani Rautopuro, Jan Löfström ja Mikko Niilo-Rämä tuovat artikkelissaan esiin koulun yhteisöllisyyden ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden orientaation yhteyksiä. Eveliina Puutio, Tuija Huuki, Suvi Pihkala ja Anni Lehmusniemi jatkavat ryhmämuotoisen toiminnan avaamaa potentiaalia kohdistaa katse yksilön sijaan lapsia ympäröivään normistoon. Artikkelissa tarkastellaan taidelähtöisten menetelmien – lyhytelokuvan valmistaminen – mahdollisuuksia avata vaihtoehtoisia visioita normatiivisille oletuksille. Vertaisarvioituja artikkeleita täydentää Jenni Helakorven lectio precursoria. Helakorpi tuo esiin koulutusjärjestelmän syrjiviä mekanismeja, jotka määrittävät romanivähemmistöjen koulutusta. Sari Tuuva-Hongiston puheenvuoro tutkimusetiikasta on kuitenkin hyvä nosto valtarakenteiden purkamiseen. Hän kysyy kommentissaan, miten oikeutettua ja jännitteistä nuorten äänen kuuleminen on. Lehden päättää Elina Lahelman, Tarja Tolosen ja Sinikka Aapola-Karin muistokirjoitus professori emerita Tuula Gordonista.

Pääkirjoitus

Mira Kalalahti & Päivi Berg
Yhteiskunnalliset käännekohdat ja nuoruus 1

Artikkelit

Johanna Moilanen, Kaisa Malinen, Jaana Paltamaa & Tiina Lautamo
Ryhmämuotoisuuden mahdollisuudet kuntoutuksessa nuorten aikuisten kuvaamana 4

Penni Pietilä & Leea Lakka
Siis mähän oisin kova lukee – koulupolulla haasteita kohdanneiden nuorten käsityksiä lukemisesta ja kirjoittamisesta 21

Mikko Tujula, Juhani Rautopuro, Jan Löfström & Mikko Niilo-Rämä
Koulun yhteisöllinen ilmapiiri ja oppilaiden yhteiskunnallisen vaikuttamisen orientaatio: yhteyksiä etsimässä 36

Eveliina Puutio, Tuija Huuki, Suvi Pihkala & Anni Lehmusniemi
Taidelähtöiset menetelmät ja queerit tyttökietoumat alakouluikäisten suhdekulttuureissa 58

Lektiot

Jenni Helakorpi
Maintenance of white privilege through racialisation of Roma and Travellers in the Nordic basic education 75

Puheenvuorot

Sari Tuuva-Hongisto

Luottamuksen ja tutkimusetiikan ristipaineessa – miten tutkia maahanmuuttajanuorten kokemuksia kulttuuri- ja taidemenetelmien tuottamasta osallisuudesta? 80

Arviot

Kati Kataja
Oman elämänsä sankarit ja muita hallintapuheen muotoja nuorten koulutuksen ja työelämän nivelvaiheessa 86

Kari Saari
Ylisukupolvinen huono-osaisuus 88

Muistokirjoitus

Elina Lahelma, Tarja Tolonen & Sinikka Aapola-Kari
Tuula Gordon muistoissamme 90

Tässä numerossa kirjoittavat 94

Yhteiskunnalliset käännekohdat ja nuoruus

Tämän numeron julkaisun aikaan Nuorisotutkimuspäiville kokoontuu laaja joukko tutkijoita tarkastelemaan yhteiskunnallisten muutosprosessien ja käännekohtien vaikutuksia nuoruuteen ja nuorten elämään. Tehtävä on laaja, sillä yhteiskunnassa on käynnissä useita perustavanlaatuisia yhteiskunnallisia muutoksia, kuten ilmastonmuutos ja globalisoituvat riskit. Niiden haltuunotto on monimutkaista, koska vaikutukset ovat epäsuoria ja hajanaisia. Nuorille avautuvat käännekohdat ja niihin liittyvät avainkokemukset ovat nopeatahtisia ja syviä. Ne tuottavat uutta eriarvoisuutta, ja niiden hahmottaminen vaatii uusia käsitteitä.

Vaikka tutkijoilta odotetaan aiempaa nopeampia tulkintoja muutosprosesseista, kaikkiin muutoksiin ei ole suoria vastauksia. Tieteellisen tiedon muuntuminen yhteiskunnallisesti vaikuttavaksi tiedoksi tapahtuu asteittain, hitaasti, ryömien. Nuorisotutkijat ovat näitä prosesseja tutkiessaan avainpaikalla tunnistamaan yhdessä uusia ilmiöitä ja tekemään niitä ymmärrettäviksi. Nuorisotutkimuspäivien kaltaiset foorumit ovat aiempaa merkittävämpiä paikkoja olla tutkimuksellisesti utelias ja rakentaa tutkimuksellisia jatkumoita. Ne mahdollistavat myös tutkijayhteisöllisen tuen tutkimuskentän muutoksille.

Sosiaalisessa mediassa ryöpsähtäneet #minätutkin-twiittikampanjat ovat vastauksia tutkijoiden huoleen, jossa tieteeltä ja tutkimukselta edellytetään tutkimuksen popularisointia ja vaikuttavuuden alleviivaamista. Taustalla on hätähuuto ankaran kilpailun kiristymisestä, mutta popularisointi voi olla myös positiivinen käänne tiede- ja tutkimuskentän viestinnässä. Tiedejulkaisemisen rinnalle ovatkin nousseet tutkimuksen viestintäsuunnitelmat, jossa tieteenalojen ja tutkimuskohteiden väliselle vuoropuhelulle luodaan twiitinmittaa laajempia foorumeita. Eräänlaisia käännekohtia ovat avoimen julkaisun periaatteiden ja käytäntöjen kehittäminen.

Tutkimuksen avoimuuden kysymykset konkretisoituvat avoimen ja vastuullisen tieteen remonteissa. Nuorisotutkimus-lehti etenee myös tulevina vuosina kohti avointa julkaisua vuoden viiveellä Journal.fi-alustalla. Lehden toimitus osallistuu myös Avoimen tieteen seurantamallin luonnoksen kommentointiin. Tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden eteen tehdyn ja tehtävän muutostyön jatkumisen lisäksi seurantamalli edistää tutkimuksen avoimuutta seuraamalla organisaatioiden välistä yhteistyötä ja toimintakulttuurin avoimuutta. Katseen kohdistaminen infrastruktuureihin tarkoittaa myös esimerkiksi vastuullisen tutkijanarvioinnin edistämistä, mikä saattaa purkaa luokituksiin, impakteihin ja indekseihin liittyviä julkaisukentän jännitteitä. Avoimen vertaisarvioinnin kysymykset tulevat myös lähitulevaisuudessa kotimaisten tiedelehtien ratkaistaviksi.

***

Nuorisotutkimuspäivillä keskustelua herätellään katsomaan nuorten moninaisia rooleja käännekohdissa näkijöinä, kokijoina, toimijoina tai ratkaisijoina. Katseen kohdistamisessa nuoriin ja nuoreen on tutkimuksellisesti kaksiteräinen miekka. Yksilöllistyneiden elämänkaarien kautena nuoret kohtaavat tulkintoja, jotka olettavat ideaalit nuoret kaikkivoipaisiksi toimijoiksi ja ratkaisijoiksi. Nuoren arjen huolet, tunteet ja hyvinvointi saattavat yksilöllistyä ja piiloutua rakenteellisilta kankeuksilta ja eriarvoisuuksilta. Syksyllä 2021 tätä kaksiteräisyyttä käsittelivät muiden muassa Kristiina Brunila, Esko Harni, Antti Saari ja Hanna Ylöstalo terapeuttisen vallan käsitteellä. Terapeuttisen vallan määrittelyillä otetaan haltuun yksilöön kiinnittyviä selitysmalleja, jotka katsovat ja ratkovat vaikkapa koulussa, kuntoutuksessa tai työssä ilmeneviä ongelmia yksilön psykologisina ja emotionaalisina kysymyksinä. Nuorten elämää rakentavien instituutioiden ohella myös henkilökohtainen elämänpiiri terapiamuotoistuu ja psykologisoituu.

Yksilöiden valinnanvapauden, itseymmärryksen ja itsehallinnan tukemiseen suunnatut toimet rakentuvat valtakäsityksen varaan, jossa ihmisen elämän merkityksellisyys määrittyy ’itsensä löytämisen’ ja ’itsensä toteuttamisen’ oletuksina. Kuten Brunila ja muut osoittavat, terapeuttinen valta tangeeraa 2000-luvun suorituskeskeisyyden, tuottavuuden ja tehokkuuden kanssa – asioiden, joita 2020-luvun käännekohdat pakottavat tulkitsemaan uudelleen. Onkin kiinnostavaa nähdä, miten herkkä käännekohtia etsivä ja nuoria niihin sijoittava nuorisotutkimus on kohdentamaan kriittistä katsetta myös niihin tapoihin, joita yksilöllistymisestä puhutaan.

Johanna Moilanen, Kaisa Malinen, Jaana Paltamaa ja Tiina Lautamo käsittelevät artikkelissaan ryhmämuotoisuuden mahdollisuuksia kuntoutuksessa. Ryhmämuotoiseen toimintaan liittyvä tarkastelu tekee näkyväksi sosiaalisten ryhmien ja identiteetin risteymiä. Sosiaalisissa tilanteissa nuoret aikuiset asettavat itsensä alttiiksi sosiaalisille tilanteille, mutta ryhmämuotoisuus on myös yhteisöön kuulumista, samankaltaisuutta, hyväksymistä ja hyväksytyksi tulemista. Artikkeli tuo esiin, miten huolipuheen siivittämä kouluttavat, ohjaavat ja kuntouttavat toimenpiteet hyötyisivät ryhmätyötavoista, jotka antaisivat tilaa myös sosiaaliselle identiteetille. Ajankuvaa kuitenkin lienee se, että nuoria motivoi osallistumaan ryhmämuotoiseen kuntoutukseen halu harjoitella sosiaalisuutta, altistaa itseään sosiaalisille tilanteille. Nuoret pyrkivät muokkaamaan itseään sietämään ja pärjäämään sosiaalisissa tilanteissa; sovittamaan itseään ongelmapuheeseen ja muuttamaan olemistaan ja toimimistaan kohti sosiaalista ideaalia. Millaista ryhmämuotoisen kuntoutuksen tulisi olla, että se kunnioittaisi vapaaehtoisen osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien periaatteita? Parhaimmillaan samankaltaisuuden kokeminen toimii resurssina, joka jäsentää minäkuvaa ja epävarmuutta uudelleen; nuoret purkavat yhteisissä tilanteissa muiden muassa institutionaalisia leimoja ja väärintunnistamista. Moilanen, Malinen, Paltamaa ja Lautamo kysyvätkin, puuttuuko nuorilta luontevia tiloja rakentaa identiteettiään avoimesti ja yhdenvertaisesti.

Yhteiskunnallisista ideaaleista keskustelevat myös Penni Pietilä ja Leea Lakka artikkelillaan, joka tarkastelee koulupolullaan haasteita kohdanneiden nuorten tapoja jäsentää luku- ja kirjoitustaitoaan. Pietilä ja Lakkala problematisoivat oivaltavasti nuorten suhdetta lukemiseensa ja kirjoittamiseensa, mutta myös heidän suhdettaan lukemiseen ja kirjoittamiseen. Nuoret suhteuttavat taitojaan eräänlaiseen mallilukijuuteen, jota määrittävät pystyvyys, rentous ja virheettömyys. Artikkelissa kuvataan, miten nuoret sanoittavat poikkeavuuttaan tästä ideaalista hankalilla koulukokemuksilla ja diagnooseilla, mutta Pietilä ja Lakka tulkitsevat nuorten suhteen mallilukijaan tätä monitahoisemmin. Kokemuksista ja diagnooseista riippumatta ideaalin tavoittaminen on nuorten näkemyksissä omasta asenteesta kiinni: lukemiseen voitaisiin tarttua, jos kiinnostaisi. Nuorten käsitykset tekstitaidoista sijoittuvat korostetusti kouluympäristöön, tekniseen taitamiseen ja arviointiin. Tämä puhetapa tekee näkyväksi, miten lukemisen taitaminen muodostuu koulutuksessa yleisemminkin vallitsevaksi yksilölliseksi keskiluokan asennekysymykseksi.

Mikko Tujula, Juhani Rautopuro, Jan Löfström ja Mikko Niilo-Rämä tuovat artikkelissaan esiin koulun yhteisöllisyyden ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden orientaation yhteyksiä. Artikkeli herkistää katsomaan, miten koulu onnistuisi vahvistamaan ja yhdenvertaistamaan nuorten yhteiskunnallista osallisuutta – tasoittamaan jo kotitaustasta käynnistyvää yhteiskunnallisen vaikuttamisen kasautumista tietyille nuorille. Kirjoittajat korostavat tuloksissaan erityisesti koululuokan avoimen keskusteluilmapiirin merkitystä nuorten yhteiskunnallisen vaikuttamisen orientaatiolle. Nuorten yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja yhteiskunnallisista asioista keskustelu kumuloituvat keskusteluille avoimissa luokkahuoneissa, kaveriporukoissa ja perheissä. Kouluyhteisö jää kuitenkin etäälle kansalaisyhteiskunnasta ja vaikuttaa siltä, että tämän sillan laajentamisessa olisi mahdollisuuksia yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistamiselle ja yhdenvertaistamiselle.

Eveliina Puutio, Tuija Huuki, Suvi Pihkala ja Anni Lehmusniemi jatkavat ryhmämuotoisen toiminnan avaamaa potentiaalia kohdistaa katse yksilön sijaan lapsia ympäröivään normistoon. Artikkelissa tarkastellaan taidelähtöisten menetelmien – lyhytelokuvan valmistaminen – mahdollisuuksia avata vaihtoehtoisia visioita normatiivisille oletuksille. Kirjoittajat tuovat näkyviin tyttöjen suhdekulttuureihin kiinnittyviä ristipaineita ja tasapainoilua sukupuolinormien rajapinnoilla. Viidesluokkalaisten tyttöjen ryhmissä tyttöjen kietoutumat haastoivat ja taivuttivat normatiivista suhteisuutta materiaalisin objektein ja diskurssein. Taidelähtöinen ryhmätyöskentely tarjosi paitsi tutkijoille ikkunan normatiivisiin oletuksiin ja niiden purkamiseen, myös mahdollisuuden luoda eettisesti kestävämpiä todellisuuksia. Sosiaalisesti turvallisesti tilojen kehittämiseksi artikkeli tekeekin näkyväksi tarpeen tarkastella lasten ja nuorten keinoja ja valmiuksia kyseenalaistaa ahtaita suhteisuuden muotoja ja käytänteitä.

Artikkeleita täydentää Jenni Helakorven lectio precursoria. Helakorpi tuo esiin koulutusjärjestelmän syrjiviä mekanismeja, jotka määrittävät romanivähemmistöjen koulutusta. Romanivähemmistöjen epätasa-arvoista asemaa tasapainottamaan tarkoitetut toimet vastuullistavat usein muutoksessa itse romaniväestön, jonka tulisi kertoa muutokseen johtavat narratiivit ja mahdollistaa muutos. Helakorpi tuo kirjoituksessaan esiin valtarakenteiden ja subjektiviteettien pysyvyyden, mutta myös niiden tunnistamiseen liittyvän potentiaalin.

Tutkimusartikkeleiden kriittinen katse vaikuttaa kohdistuvan monipuolisesti yksilön ja yhteisön valtarakenteisiin ja normatiivisiin subjektiviteetteihin. Artikkelit tarjoavat lukuisia mahdollisuuksia problematisoida ja purkaa näitä oletuksia. Sari Tuuva-Hongiston puheenvuoro tutkimusetiikasta on kuitenkin hyvä nosto valtarakenteiden purkamiseen. Hän kysyy kommentissaan, miten oikeutettua ja jännitteistä nuorten äänen kuuleminen on. Taidelähtöisiä menetelmiä käyttämää tutkimusta esitellessään Tuuva-Hongisto kuvaa paitsi eettisiä käytäntöjä, myös sitä problematiikkaa, mikä nuorten omaan ääneen liittyy. Elämänkulkua tarkasteltaessa kosketetaan aina nuorten turvallisuutta ja luottamusta.

Mira Kalalahti & Päivi Berg

Lähteet

avointiede.fi. Seurantamallin kommentointi alkaa. 27.9.2021. https://avointiede.fi/fi/

Brunila, Kristiina & Harni, Esko & Saari, Antti & Ylöstalo, Hanna (toim.) (2021) Terapeuttinen valta. Onnellisuuden ja hyvinvoinnin jännitteitä 2000-luvun Suomessa. Helsinki: Gaudeamus.

Muhonen, Reetta. 23.3.2021. Tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arvioinnin haasteet.

https://vastuullinentiede.fi/fi/jatkokaytto/tutkimuksen-yhteiskunnallisen-vaikuttavuuden-arvioinnin-haasteet

Opportunities provided by group-based rehabilitation as described by young adults

Johanna Moilanen, Kaisa Malinen, Jaana Paltamaa & Tiina Lautamo

The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 39 (3), 4–20

This study examines the opportunities provided by group-based rehabilitation from the perspective of young adults not in education, employment or training. The research data comprise three individual and three group interviews with young adults who participated in rehabilitation groups combining aspects of both social and vocational rehabilitation. In studying the opportunities offered by group-based rehabilitation, perspectives that illuminate social groups and identity were duly highlighted.

The results indicate that the opportunities offered by group-based rehabilitation as experienced by young adults were mostly positive, as they associated them with experiences of exposing themselves to social situations, belonging to a group community, self-disclosure, feeling similarity, and acceptance. The risks of group-based rehabilitation were also brought up, but mainly hypothetically and in relation to previous group experiences. Some prerequisites associated with the structure, principle and participants of a group were identified as enabling positive outcomes. The study suggests that focusing rehabilitation on working-life preparedness or social skills is not enough, but rather that working with identity issues using a participant-based approach is needed.

Keywords: identity, rehabilitation, social groups, social rehabilitation, young adults

I would surely make a really good reader – notions about reading and writing by young people facing challenges during their school path

Penni Pietilä & Leea Lakka

The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 39 (3), 21–35

This article is based on a series of interviews conducted with young people who have faced challenges during their school path. In the interviews, the participants discussed their literacy histories as well as their educational paths and futures. Using discourse analysis, we analyse how they talk about their literacy skills. The findings demonstrate that while the interviewees’ notion of reading and writing is technical, their relationship to reading and writing is complex. The interviewees attributed their lack of literacy skills to troubles during puberty and to various diagnoses. Such narratives are used to justify deviations from educational routes. During our process of discourse analysis, we conceptualise a cultural ideal of literacy, ‘the model reader’, which is constructed in the interview talk. For the model reader, reading and writing are easy, neutral tasks. The interviewees contrast their readership with this implied model. However, this relationship to the model reader is not straightforward. In the participants’ talk, the identification with and elusiveness of the model reader alternate.

Keywords: discourse analysis, literacy skills, education, citizenship, model reader

Connections between school climate and students’ societal orientation

Mikko Tujula, Juhani Rautopuro, Jan Löfström & Mikko Niilo-Rämä

The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 39 (3), 36–57

This study explores connections between students’ and teachers’ perceptions of a community-supportive climate in their school and students’ societal orientation. Students’ civic participation in and outside of school is interpreted here to signal societal orientation. The data used in this study consist of Finnish students’ and teachers’ answers to selected questions in their respective questionnaires in the ICCS 2016 survey. The data were analysed using a mixed effects model. The analysis suggests that teachers’ perceptions of the elements of school climate have practically no connection with the variables relating to students’ societal orientation. The connection between students’ perceptions of the elements of school climate and their societal orientation was also generally weak, with the openness of classroom discussions being an exception. It seems that the openness of classroom discussions is a promising way to promote students’ societal orientation. Differences between schools played only a minor role in explaining the results.

Keywords: communality, school climate, societal orientation, participation

Arts-based methods and queer girl entanglements in pre-teen relationship cultures

Eveliina Puutio, Tuija Huuki, Suvi Pihkala & Anni Lehmusniemi

The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 39 (3), 58–74

In this article, we examine the emerging romantic relationship cultures at the boundaries between childhood and adolescence, paying special attention to distancing from these cultures as seen from the perspective of girls. The research data were produced in the latter half of the 2010s together with fifth-grade girls attending a comprehensive school in a northern Finnish city. In the analysis, we utilise feminist new materialist, posthuman, and art-based theoretical-methodological tools to build three material-discursive queer girl entanglements. We use these to illustrate how appearance, corporeality and the de-sexualisation of heterosexual relationships are intertwined in ways that facilitate the distancing of girls from romantic relationship cultures. We also demonstrate how the production of short films as an arts-based approach evoked alternative visions of heteronormative relationalities. The study reveals existing relational practices that challenge (hetero)normativity. It also highlights the pedagogical and methodological possibilities of arts-based methods in researching pre-teen relationship cultures, and in the development of non-violent school cultures.

Keywords: arts-based methods, girls, new materialism, relationship cultures, sexuality