Tiina Rättilän ja Päivi Honkatukian toimittaman Nuorten ilmastoaktivismi -teemalehden tavoitteena tuottaa uutta tietoa nuorten ilmastoaktivismista ja kestävän kehityksen politiikoista nuorisotutkimuksen keskusteluihin.

Teemanumeron aloittavassa Mikko Piispan, Tomi Kiilakosken ja Anni Ojajärven artikkelissa tarkastellaan nuorten ilmastoaktivismia kevään 2020 koronakriisin aikana kerätyn etnografisen aineiston pohjalta. Kirjoittajat kysyvät, millaista vaikutusta nuorten aktivismilla on ollut ilmastokeskusteluun ja päätöksentekoon sekä millä tavoin keskustelun nykytila on motivoinut tai turhauttanut nuoria.

Mari Pienimäen, Maarit Marttilan ja Marjukka Collianderin artikkelissa tarkastellaan kyselyaineistoon nojaten, mitä 15–16-vuotiaat kaupunkilaisnuoret ajattelevat ympäristöongelmista ja mahdollisuuksistaan vaikuttaa niihin. Tulokset osoittavat monien nuorten olevan tyytymättömiä heille tarjolla olevaan vajaavaltaisen kansalaisen asemaan ympäristökysymyksissä.

Eerika Albrechtin, Elina Leppäkosken, Elina Vaaran, Niina Meriläisen ja Jukka Viljasen artikkelissa kysymystä nuorten osallistumisesta tarkastellaan lainvalmistelututkimuksen näkökulmasta. Artikkelin lähtökohtana on havainto, että nuorilla on edelleen vähän mahdollisuuksia vaikuttaa lakien valmisteluun. Kirjoittajat tarttuvat tähän ongelmaan käynnissä olevan ilmastolain uudistamisen kontekstissa.

Teemanumeron neljännessä, Matti Pihlajamaan kirjoittamassa artikkelissa keskustelu nuorten osallistumisesta kestävän kehityksen politiikkoihin laajenee ilmastonmuutokseen liittyvistä kysymyksistä rauhaan ja turvallisuuteen. Näkökulma vaihtuu nuorten omasta liikehdinnästä siihen, millaisia osallistumismahdollisuuksia ja toimijuuksia nuorille tarjoillaan kansainvälisissä politiikkakäytännöissä, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen lisäksi myös muihin globaaleihin kysymyksiin.

Artikkeleiden lisäksi teemanumero sisältää kaksi kiinnostavaa puheenvuoroa. Saara Laitisen tutkimuskatsauksen lähtökohtana on havainto, jonka mukaan erityisesti alaikäisten nuorten suhde kansalaisoikeuksiin ja -velvollisuuksiin on täysi-ikäisiin verrattuna erikoinen. Vaikka alle 18-vuotiaat ovat lain tarkoittamia kansalaisia, heillä on vain vähän mahdollisuuksia osallistua itseään koskevista asioista päättämiseen.

Emma Hakala, Ville Lähde ja Tero Toivanen keskustelevat puheenvuorossaan siitä, millaista poliittista toimijuutta nuorten ilmastoliikehdintä merkitsee ja millainen suhde sillä on 1990-luvun kansalaisliikkeisiin, joissa nuorilla oli niin ikään keskeinen rooli. Kirjoittajat löytävät niiden väliltä sekä eroja että yhtäläisyyksiä.

Pääkirjoitus

Tiina Rättilä & Päivi Honkatukia
Nuorisopoliittisesta vaikuttamisesta “house on fire” -aktivismiin – nuoret toimijoina ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen politiikoissa 1

Artikkelit

Mikko Piispa & Tomi Kiilakoski & Anni Ojajärvi
Mikä ilmastoliike? Nuorten ilmastoaktivistien poliittinen toimijuus ja ilmastokeskustelut 8

Mari Pienimäki & Maarit Marttila & Marjukka Colliander
”Vegenakkeja ja pyöräilyä” – kyselytutkimus kaupungissa asuvien nuorten ympäristökansalaisuudesta 27

Eerika Albrecht & Elina Leppäkoski & Elina Vaara & Niina Meriläinen & Jukka Viljanen
Nuorten osallistuminen ilmastolain valmisteluun 46

Matti Pihlajamaa
”Tehkää heistä sankareita ja sankarittaria” – sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät subjektipositiot YK:n 2250-agendan muodostamisessa 62

Katsaukset

Saara Laitinen
”Vain me kaikki yhdessä tehdään tästä kapina” – nuorten antamat merkitykset ilmastovaikuttamiselle 79

Puheenvuorot

Emma Hakala & Ville Lähde & Tero Toivanen
Luoko nuorten ilmastoliike uutta kansalaisuutta? Kansalaisuuden luonne
ekologisen jälleenrakennuksen aikana 87

***

Tässä numerossa kirjoittavat 7

Nuorisopoliittisesta vaikuttamisesta “house on fire” -aktivismiin – nuoret toimijoina ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen politiikoissa

Tätä pääkirjoitusta valmistellessamme portugalilaisten nuorten nostama historiallinen ilmastokanne on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyssä. Kanteessa yli kolmeakymmentä eurooppalaista valtiota syytetään liian hitaista ilmastotoimista. Kanteessa todetaan, etteivät valtiot ole ilmastosopimuksista huolimatta ryhtyneet tieteellisen tiedon vaatimiin kasvihuonepäästöjen rajoituksiin (youth4climatejustice 2021). Nuoret katsovat valtioiden vitkastelun rikkovan heidän oikeuttaan elämään ja tulevaisuuteen (Vainio 2020; Plan 2020). Myös suomalaiset nuoret ilmastoaktivistit tukevat kannetta ja vaativat, että Suomi myöntää syyllisyytensä liian hitaisiin toimiin ja sitoutuu riittäviin päästövähennyksiin (Ojala & Arpala & Nyman 2020). Syyllisyyden myöntäminen merkitsee heidän mukaansa Suomelle mahdollisuutta kunnioittaa ihmisoikeuksia ja osoittaa edelläkävijyyttä ilmastotoimissa.

Nämä kannanotot kertovat nuorten ilmastohuolen vakavuudesta ja siitä, kuinka painavia keinoja he ovat valmiita käyttämään sen esiintuomiseksi. Nuorten ilmastoliikehdinnällä on myös ollut käytännön vaikutusta. Esimerkiksi Saksassa perustuslakituomioistuin määräsi taannoin valtion tiukentamaan vuonna 2019 hyväksyttyä ilmastolakia. Ilmastoliikehdintä on sysännyt nuorten poliittisen toiminnan ja vaikuttamisen mannerlaattoja liikkeelle ennennäkemättömällä tavalla. Nuoret aktivistit eivät halua tyytyä virallisen nuorisopolitiikan heille tarjoamiin asemiin ja toimintatapoihin. Erityisenä katalysaattorina tässä globaalit mittasuhteet saaneessa liikehdinnässä on ollut ruotsalaisen – jo nyt paljon tutkitun ja tulkitun – Greta Thunbergin aloittama koululakkoilu Ruotsin parlamenttitalon edustalla (#FridaysForFuture 2021). Gretan esimerkki on innoittanut nuoria kaikkialla maailmassa osoittamaan mieltään ja vaatimaan poliittisilta päättäjiltä nopeita toimia ilmastokriisin hillitsemiseksi. Suomessa nuoret ovat järjestäneet koululakkojen lisäksi useita valtakunnallisia protestitapahtumia, joihin on osallistunut tuhansia nuoria. Nuorten aktivismi näkyi myös kevään 2019 eduskuntavaaleissa, kun ilmastonmuutos nousi ensimmäistä kertaa keskeiseksi vaaliteemaksi. Koronakriisin puhjettua ilmastoliikehdintä siirtyi muun yhteiskunnan mukana fyysisistä tilaisuuksista verkkoon, jossa se on jatkanut luovaa muotoutumistaan (ks. Piispa & Kiilakoski & Ojajärvi tässä numerossa).

Nuorten ilmastoaktivismi näyttää yllättäneen aikuisten maailman. Monet tutkijat ovat nimenneet sen yhdeksi historian merkittävimmistä ja laajimmalle levinneistä yhteiskunnallisista liikkeistä (Bowman 2019, 295; Han & Ahn 2020, 2). Nuorten nopea mobilisoituminen on tuntunut hämmästyttävältä suhteessa siihen, miten nuorten poliittista aktiivisuutta on tutkimuksissa ja julkisissa keskusteluissa totuttu arvioimaan. Tutkijat ja päättäjät ovat olleet huolestuneita esimerkiksi nuorten alhaisesta äänestysaktiivisuudesta ja kiinnittymättömyydestä perinteisiin poliittisiin instituutioihin. Nuorten ilmastoaktivismi on haastanut nämä näkemykset, ja myös uusin tutkimustieto vahvistaa kuvaa nuorten lisääntyneestä kiinnostuksesta politiikkaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan (Myllyniemi & Kiilakoski 2019). Toisaalta osa tutkijoista on huomauttanut, etteivät nuoret ole olleet ennenkään passiivisia ja että heidän suhdettaan yhteiskuntaan on tulkittu väärin. Vanhemmat sukupolvet eivät aina tunnista nuorten aktiivisuutta, etenkin jos se tapahtuu jossakin muualla kuin äänestyskopeissa, kouluissa tai harrastuksissa (Honkatukia & Suurpää 2020; Kallio 2019).

Myönteisten reaktioiden ohella nuorten aktivismi on herättänyt kritiikkiä ja sukupolvien välisiä jännitteitä (Juntunen & Poutanen & Lahtinen 2019; Nurmi 2020; Piispa & Pihkala 2020). Vaikka nuorten aktivoitumista on ihailtu ja nuorten vaatimukset ovat saaneet julkisuutta (esim. OKM 2019), näyttää siltä, että aktivistinuoret ovat myös onnistuneet astumaan valtainstituutioiden varpaille. Tästä on seurannut kyseenalaisiakin reaktioita. Mielenosoituksiin osallistuvia nuoria on patisteltu siirtymään mielenosoituksista ja somesta aikuistoimijoiden määrittämiin asemiin, heitä on häiritty ja jopa kohdeltu väkivaltaisesti (Harju 2020; Nieminen 2020; Niinistö 2020). Vaikuttaa siltä, että osa aikuisyhteiskunnan edustajista rajaisi nuorten aktiivisuuden ennalta määrättyihin tiloihin ja muotoihin, joissa heidän toimiaan olisi helppo valvoa ja kontrolloida (ks. Laitisen katsaus; Rytioja & Kallio 2018).

Nuorten ilmastoaktivismi haastaa vakiintuneen kestävän kehityksen politiikan

Lähihistoriassa on useita esimerkkejä nuorten aloitteista syntyneistä uusista yhteiskunnallisista liikkeistä (ks. Piispa & Kiilakoski & Ojajärvi tässä numerossa; Hakala & Lähde & Toivanen tässä numerossa; Costanza-Chock 2012). Liikkeitä on syntynyt erityisesti silloin, kun nuorten kokemat ongelmat on sivuutettu päätöksenteossa. Myös tämänhetkisen nuorten ilmastoliikehdinnnän voi tulkita vastareaktioksi institutionalisoituneelle kestävän kehityksen ja ilmastotyön politiikalle, joka ei ole onnistunut vastaamaan nuorten ilmastohuoleen sen vaatimalla vakavuudella. Kiinnostavaa kyllä, nuoret ovat olleet jo pitkään edustettuina kestävän kehityksen politiikoissa ja projekteissa niin paikallisesti kuin globaalisti (Buttigieg & Pace 2013; United Nations 2021; vrt. Tenti 2019). Toisaalta tutkimuksista on käynyt ilmi, että nuorten osallistaminen jää usein näennäiseksi esille asettamiseksi. Nuorten oma kokemus on, ettei heidän osallistumisellaan ole ollut päätöksenteossa todellista merkitystä. (Betour El Zoghbi 2013; Yunita, Soraya & Maryudi 2018.)

Nuorten ilmastoaktivismi on onnistunut kyseenalaistamaan poliittisen osallistumisen vakiintuneita rakenteita ja toimintatapoja poikkeuksellisen näkyvästi. Erityisesti nuorten nostamien ilmastokanteiden vuoksi valtiot ovat joutuneet uudenlaisen tilanteen eteen (Drugmand 2020). Käynnissä on nuorten tulevaisuuden kannalta käänteentekevä yhteiskunnallinen kamppailu, jonka lopputulosta emme vielä tiedä mutta jonka vaiheita seuraamme tiiviisti nuorten elämästä, kansalaisuudesta ja toimijuudesta sekä niihin vaikuttavista kehityskuluista kiinnostuneina tutkijoina.

Teemanumeron sisältö

Nopeiden yhteiskunnallisten muutosten, kriisien ja liikehdintöjen seuraaminen ja analysoiminen on tutkijoille aina haastavaa. Kiireen tuntu leimaa myös yhteiskuntatieteellistä tutkimusta nuorten ilmastoaktivismista. Tämä johtuu toisaalta ilmiön luonteesta – siitä, että niin nuorten kuin ilmastokysymysten asiantuntijoiden retoriikassa ilmastokriisiin pitää suhtautua kuin ”talo olisi tulessa” (Thunberg 2019; Han & Ahn 2020). Ilmastoaktivismin merkitysten ja vaikutusten ymmärtäminen laajemmassa historiallisessa kontekstissa vaatii kuitenkin aikaa. Kokonaisvaltaisempia teoreettisia jäsennyksiä odotellessa tarvitaan tapahtumia ja toimintaa läheltä seuraavaa tutkimusta, aineistonkeruuta ja teoreettisesti uteliaita aikalaisanalyyseja (Bowman 2019; Han & Ahn 2020; Wahlström ym. 2019). Niillä on tärkeä merkitys rakennettaessa tutkimuksellista ymmärrystä siitä, millaiseksi nuorten suhde yhteiskuntaan ja siinä toimimiseen, harjoitettuun ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan sekä laajemmin tulevaisuuteen muotoutuu.

Tämän teemanumeron tavoitteena tuottaa uutta tietoa nuorten ilmastoaktivismista ja kestävän kehityksen politiikoista nuorisotutkimuksen keskusteluihin (esim. Lakkala & Eskelinen 2020; Piispa, Ojajärvi & Kiilakoski 2020; Piispa & Pihkala 2020; Pekkarinen & Tuukkanen 2020). Kutsuimme mukaan kirjoittajia, joiden toivoimme valaisevan tätä tematiikkaa ajankohtaisten empiiristen aineistojen, teoreettisten haltuunottojen ja analyyttisten keskustelujen kautta. Näin halusimme oppia lisää siitä, mitä nuoret itse ajattelevat ilmastokriisistä ja miten he kokevat mahdollisuutensa vaikuttaa sekä ilmastopolitiikkaan että omaan tulevaisuuteensa. Pyysimme kirjoittajia pohtimaan nuorten aktivismia myös laajemmassa yhteiskunnallisessa kehyksessä. Miten nuorten aktivoituminen on otettu vastaan julkisessa keskustelussa ja miten nuoria on tässä keskustelussa asemoitu? Halusimme niin ikään kuulla, miten ilmastoaktivismi suhteutuu aiempiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin, joissa nuorilla on ollut tärkeä rooli. Missä mielessä ilmastoaktivismissa on kyse uudenlaisesta liikehdinnästä ja liikkeestä tai liikkeistä? Lisäksi toivoimme kirjoittajien pohtivan kasvatuksen merkitystä nuorten ilmastohuoleen ja -ahdistukseen vastaamisessa. Millaista kansalaisuutta ilmastokriisin kaltaisiin viheliäisiin ongelmiin vastaaminen edellyttää ja millaisia innovaatioita tarvitaan, jotta koulujen opetussisällöt ja -menetelmät kykenevät reagoimaan näihin tarpeisiin?

Teemanumeron aloittavassa Mikko Piispan, Tomi Kiilakosken ja Anni Ojajärven artikkelissa tarkastellaan nuorten ilmastoaktivismia kevään 2020 koronakriisin aikana kerätyn etnografisen aineiston pohjalta. Kirjoittajat kysyvät, millaista vaikutusta nuorten aktivismilla on ollut ilmastokeskusteluun ja päätöksentekoon sekä millä tavoin keskustelun nykytila on motivoinut tai turhauttanut nuoria. Kirjoittajat lähestyvät ilmastoliikehdintää sateenvarjona, jonka alle mahtuu erilaisia toimintatapoja mutta myös yhteisiä tavoitteita. Kirjoittajat sijoittavat ilmastoaktivismin lähihistorialliseen kontekstiinsa paikantamalla sen sukulaisuussuhteita ja uutuutta suhteessa aiempiin uusiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin. He pitävät ilmastoliikehdintää uudenlaisena toimintana kansalaisvaikuttamisen kentällä ja ennakoivat sen keskeisten kamppailujen olevan vielä edessäpäin.

Mari Pienimäen, Maarit Marttilan ja Marjukka Collianderin artikkelissa tarkastellaan kyselyaineistoon nojaten, mitä 15­­–16-vuotiaat kaupunkilaisnuoret ajattelevat ympäristöongelmista ja mahdollisuuksistaan vaikuttaa niihin. Tulokset osoittavat monien nuorten olevan tyytymättömiä heille tarjolla olevaan vajaavaltaisen kansalaisen asemaan ympäristökysymyksissä. Valtaosa vastaajista pitää ympäristöongelmia nykyajan suurimpana haasteena, jonka ratkaisemisessa he haluavat olla mukana. Samaan aikaan monet kokevat, että heiltä puuttuu tietoa vaikuttamisen mahdollisuuksista ja tavoista. Artikkelissa tehdyt havainnot avaavat näkymiä siihen, millaista ympäristökansalaisuuden kasvatusta peruskouluissa tarvitaan, jotta nuoret voisivat kokea tulevansa kuulluksi ja pystyvänsä vaikuttamaan ympäristöongelmien ratkaisemiseen.

Eerika Albrechtin, Elina Leppäkosken, Elina Vaaran, Niina Meriläisen ja Jukka Viljasen artikkelissa kysymystä nuorten osallistumisesta tarkastellaan lainvalmistelututkimuksen näkökulmasta. Artikkelin lähtökohtana on havainto, että nuorilla on edelleen vähän mahdollisuuksia vaikuttaa lakien valmisteluun. Kirjoittajat tarttuvat tähän ongelmaan käynnissä olevan ilmastolain uudistamisen kontekstissa. Ympäristöministeriön avoimeen kyselyyn vastanneiden 18–25-vuotiaiden nuorten vastauksia analysoidessaan tutkijat tekevät selkoa siitä, miten nuoret kokevat mahdollisuutensa osallistua ilmastopolitiikkaan ja mitä mieltä he ovat nykyisestä ilmastolaista ja sen muutostarpeista. Nuoret haluavat lisätä erityisesti lasten ja nuorten mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastopolitiikkaan. Toisaalta lainvalmistelun kuulemisiin liittyvät sidosryhmien ja kansalaisten kuulemiskäytännöt vaativat yhteensovittamista nuorille mielekkäiden osallistumistapojen kanssa. Tämä on haasteellista ja vaatii innovatiivista ajattelua ja kokeiluja.

Teemanumeron neljännessä, Matti Pihlajamaan kirjoittamassa artikkelissa keskustelu nuorten osallistumisesta kestävän kehityksen politiikkoihin laajenee ilmastonmuutokseen liittyvistä kysymyksistä rauhaan ja turvallisuuteen. Näkökulma vaihtuu nuorten omasta liikehdinnästä siihen, millaisia osallistumismahdollisuuksia ja toimijuuksia nuorille tarjoillaan kansainvälisissä politiikkakäytännöissä, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen lisäksi myös muihin globaaleihin kysymyksiin. Artikkelissa analysoidaan kansainvälisten instituutioiden tuottamiin, nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsitteleviin politiikka-asiakirjoihin sisäänrakennettuja käsityksiä sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. Analyysin mukaan asiakirjat rakentavat rauhan ja turvallisuuden kysymyksiin liittyen useita ”nuorten naisten” ja ”nuorten miesten” asemia, jotka ovat valtaosin heteronormatiivisia ja binäärisiä. Nämä asemat sekä mahdollistavat että rajaavat nuorten toimintamahdollisuuksia rauhanrakentamisen käytännöissä. Siten sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvillä toimijuuksien määrittelyillä on vaikutusta siihen, miten kestävää kehitystä onnistutaan viemään eteenpäin.

Artikkeleiden lisäksi teemanumero sisältää kaksi kiinnostavaa puheenvuoroa. Saara Laitisen tutkimuskatsauksen lähtökohtana on havainto, jonka mukaan erityisesti alaikäisten nuorten suhde kansalaisoikeuksiin ja -velvollisuuksiin on täysi-ikäisiin verrattuna erikoinen. Vaikka alle 18-vuotiaat ovat lain tarkoittamia kansalaisia, heillä on vain vähän mahdollisuuksia osallistua itseään koskevista asioista päättämiseen. Tutkimuksen keskiössä on Engin F. Isinin ja Andrew Dobsonin käsitteisiin nojaava pohdinta siitä, miten nuoret ilmastoaktivistit yhtäältä asettuvat annettuihin kansalaisuuden kehyksiin ja toisaalta haastavat niitä. Tutkimuksen empiirisenä aineistona on SuomiAreena-tapahtumassa heinäkuussa 2019 järjestetty paneelikeskustelu ”Nuoret vaativat: Tuntekaa vapina – ilmastokapina!”, jossa nuoret puhuivat ilmastovaikuttamisensa motiiveista ja tavoitteista. Katsauksesta käy ilmi, että vaikuttaminen kiinnostaa nuoria, mutta samalla he toivovat aikuisilta enemmän kannustusta ja vetoavat aikuisiin, jotta nämä eivät vähättelisi nuorten ilmastohuolta vaan kantaisivat oman vastuunsa ilmastokriisistä. Tämä vähentäisi nuorten asiasta kokemaa huolta ja paineita.

Emma Hakala, Ville Lähde ja Tero Toivanen keskustelevat puheenvuorossaan siitä, millaista poliittista toimijuutta nuorten ilmastoliikehdintä merkitsee ja millainen suhde sillä on 1990-luvun kansalaisliikkeisiin, joissa nuorilla oli niin ikään keskeinen rooli. Kirjoittajat löytävät niiden väliltä sekä eroja että yhtäläisyyksiä. Kummassakin tapauksessa liikehdinnät syntyivät yllätyksellisesti (vrt. Piispa & Kiilakoski ja Ojajärvi tässä numerossa) ja toimivat instituutioiden ulkopuolella. Lisäksi niitä yhdistää aktivistien itseoppimisen tärkeys sekä kiireen tuntu. Kirjoittajien mukaan nykyinen nuorten liikehdintä on kuitenkin aiempaa inklusiivisempaa, ja sen taustalla on laaja, tieteelliseen tietoon nojaava ympäristötietoisuus, mikä antaa aikaisempaa enemmän tilaa kansalaisuuden uusille määrittelyille. Puheenvuorossa keskustelu nuorten ilmastotoimijuudesta kytkeytyy ajatukseen ekologisesta jälleenrakennuksesta haastaen vallitsevia käsityksiä kasvatuksesta. Kirjoittajat pitävät koulua keskeisenä tekijänä nuorten kriittisen ja monitieteisen ajattelun sekä laajojen demokratiataitojen kehittämisessä. Koulu ja kasvattajat eivät voi tehdä päätöksiä kenenkään puolesta, mutta niiden on kirjoittajien mukaan tarjottava tukea sellaisen kansalaisuuden opettelulle, joka hahmottaa yhteiskunnallisen todellisuuden avoimesti ristiriitoineen, kriiseineen ja toiveikkaine mahdollisuuksineen.

Viime aikoina globaali koronakriisi on vienyt tilaa ilmastokysymyksiltä mediassa ja julkisissa keskusteluissa. Teemanumeroon kirjoittaneiden Piispan, Kiilakosken ja Ojajärven tavoin ajattelemme, ettei nuorten ilmastoliikehdintä ole kuitenkaan häviämässä. Ilmastonmuutos ja muut ympäristöongelmat eivät poistu itsestään. Ne huolestuttavat suurta osaa nuorista ja vaikuttavat heidän henkilökohtaiseen tulevaisuuteensa monin tavoin. Monet nuorista ovat valmiita toimimaan ympäristön puolesta, jos he vain tietäisivät miten. Tutkimuksen ja juridiikan ammattilaisten kanssa liittoutuva nuorten ilmastoliikehdintä puolestaan valaa nuorten uskoa parempaan tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin vaikuttaa ilmastokysymyksiin myös silloin, kun päätöksentekijöiden toimet tuntuvat riittämättömiltä (esim. Heiskanen 2018; Heiskanen & Sormunen 2020).

Tampereella ja Helsingissä 18.6.2021

Tiina Rättilä ja Päivi Honkatukia

Kiitokset

Kiitämme lämpimästi kaikkia kirjoittajia, arvioitsijoita sekä Nuorisotutkimus-lehden vakituista toimittajakuntaa. Kiitämme myös teemanumeroa inspiroinutta ALL-YOUTH-tutkimushanketta sekä sitä rahoittavaa Strategisen tutkimuksen neuvostoa toimitustyön mahdollistamisesta (päätösnumero 312689, osatutkimuksen numero 326602).

Lähteet

Betour El Zoghbi, Mona (2013) Youth Engagement with Climate change and Well-Being: A Study of Dutch and South African University Students. A thesis submitted to the University of Gloucestershire. July 2013. http://eprints.glos.ac.uk/2460/1/EL%20ZOGHBI%2C%20Mona%20Betour%2C%20PhD%20thesis.pdf (Viitattu 8.1.2021.)

Bowman, Benjamin (2019) Imagining future worlds alongside young climate activists: a new framework for research. Fennia 197 (2), 295–305. DOI: 10.11143/fennia.85151.

Buttieg, Karen & Pace, Paul (2013) Positive youth action towards climate change. Journal of Teacher Education for Sustainability, 15 (1), 15–47. DOI: 10.2478/jtes-2013-0002.

Costanza-Chock, Sasha (2012) Youth and Social Movements: Key Lessons for Allies. Berkman Center Research Publication No. 2013–13. DOI: 10.2139/ssrn.2199531.

Drugmand, Dana (2020) 2020 was a busy year for taking the climate fight to the courts. DeSmog-blogi 21.12.2020. https://www.desmogblog.com/2020/12/21/2020-climate-fossil-fuel-lawsuits-around-the-world (Viitattu 14.1.2021.)

#FridaysForFuture (2021) https://fridaysforfuture.org/ (Viitattu 7.1.2021.)

Han, Heejin & Ahn, Sang Wuk (2020) Youth Mobilization to Stop Global Climate Change: Narratives and Impact. Sustainability 12, 4127. DOI: 10.3390/su12104127.

Harju, Elli (2020) Saarikko linjasi selfieissä ilmastoahdistusta lietsovat ulos ”meidän porukasta” – nuorisojärjestöt pettyivät vähättelyyn. Iltalehti 18.09.2020. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/893c2d7e-9ee9-4db7-9ea8-4f55307ccc50 (Viitattu 6.1.2021.)

Heiskanen, Heta (2018) Pysäyttäkää ilmastonmuutos – nuoret ilmastokanteiden tekijöinä. ALL YOUTH-tutkimushankkeen blogi. https://lapsiasia.fi/documents/25250457/38754461/Maapallon+tulevaisuus+ja+lapsen+oikeudet-e.pdf/ (Viitattu 9.1.2021.)

Heiskanen, Heta & Sormunen, Milja (2020) Ilmastonuoret vastaan valtiot – Lapsen oikeuksien komitea ilmastokriisin ratkojana. Teoksessa Elina Pekkarinen & Terhi Tuukkanen (2020, toim.) Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2020 (4), 111–123.

Honkatukia, Päivi & Suurpää, Leena (2020) Nuorten yhteiskunnallinen aktiivisuus jää usein piiloon. Vieraskynäkirjoitus. Helsingin Sanomat 30.10.2020. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006704147.html (Viitattu 7.1.2021.)

Juntunen, Tapio & Poutanen, Mikko & Lahtinen, Mikko (2019) Ilmastokriisi sukupolvikokemuksena? Politiikka 61 (3), 186–191.

Kallio, Kirsi Pauliina (2019) Elettyä kansalaisuutta jäljittämässä: kansalaisuuden ulottuvuudet nuorisobarometrissa. Teoksessa Elina Pekkarinen & Sami Myllyniemi (toim.) Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018. Helsinki: Valtion nuorisoneuvosto & Nuorisotutkimusverkosto & Opetus- ja kulttuuriministeriö, 167–182.

Lakkala, Keijo & Eskelinen, Teppo (2020) Ilmastoliikkeen utopismi ja dystopismi. Politiikasta.fi 22.3.2020. https://politiikasta.fi/ilmastoliikkeen-utopismi-ja-dystopismi/ (Viitattu 27.7.2020.)

Lima (2020) The Institutionalisation of Social Movements: Co-Optation and Democratic Policy-Making. Political Studies Review. DOI: 10.1177/1478929920913805.

Myllyniemi, Sami & Kiilakoski, Tomi (2019) Tilasto-osio. Teoksessa Elina Pekkarinen & Sami Myllyniemi (toim.) Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018. Helsinki: Valtion nuorisoneuvosto & Nuorisotutkimusverkosto & Opetus- ja kulttuuriministeriö, 9–112.

Ojala, Ellen & Arpala, Elina & Nyman, Sara (2020) Suomi on syyllinen ilmastokriisiin. Mielipide, B13. Aamulehti 23.12.2020.

Nieminen, Iiro-Matti (2020) Mielenosoittajat aikovat tehdä rikosilmoituksia poliisin kaasusumutteen käytöstä – Poliisijohtaja: Suhtaudumme arvosteluun vakavasti. Aamulehti 4.10.2020. https://www.aamulehti.fi/uutiset/art-2000007245187.html (Viitattu 6.1.2021.)

Niinistö, Meeri (2020) Ilmastoaktivisti Atte Ahokas, 16, joutuu kestämään nettitörkyä: ”Haukutaan, käydään henkilökohtaisuuksiin”. YLE.fi 11.2.2020. https://yle.fi/uutiset/3-11197355 (Viitattu 6.1.2020.)

Nurmi, Suvielise (2020) Oikeus tulevaisuuteen. Teoksessa Elina Pekkarinen & Terhi Tuukkanen (toim.) Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2020:4, 14-25.

OKM (2019) Ministerit Andersson, Kosonen ja Mikkonen kutsuvat nuoria pyöreän pöydän keskusteluun pohtimaan keinoja ilmastoahdistukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote 27.9.2019. https://minedu.fi/-/ministerit-andersson-kosonen-ja-mikkonen-kutsuvat-nuoria-pyorean-poydan-keskusteluun-pohtimaan-keinoja-ilmastoahdistukseen (Viitattu 6.1.2021.)

Pekkarinen, Elina & Tuukkanen, Terhi (toim. 2020). Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2020:4.

Piispa, Mikko & Ojajärvi, Anni & Kiilakoski, Tomi (2020) Tulevaisuususko hukassa? Nuoret ilmastoaktivistit ja keskustelu tulevaisuudesta. Muistio. Helsinki: Sitra. https://media.sitra.fi/2020/11/09121648/tulevaisuususko-hukassa.pdf (Viitattu 8.1.2021.)

Piispa, Mikko & Pihkala, Panu (2020) Onko ilmastonmuutos sukupolvikysymys? Tieteessä tapahtuu 38 (4), 3–7.

Plan (2020) Plan vaatii Suomea myöntämään vastuunsa riittämättömistä ilmastotoimista. Plan Internationalin lausuma. https://plan.fi/plan-vaatii-suomea-myontamaan-vastuunsa-riittamattomista-ilmastotoimista (Viitattu 7.1.2021.)

Rytioja, Anni & Kallio, Kirsi Pauliina (2018) Opittua käsitteistöä vai koettua yhteiskunnallisuutta? Pohdintoja nuorten kansalaisuudesta politiikkakyselyjen valossa. Sosiologia 1, 6-27.

Tenti, Duccio Maria (2019) The youths’ participation in the EU Climate policy. How to enhance the representation of those who are most entitled? Research Paper, October 2019. https://www.iedonline.eu/download/climate-crisis/Tenti_Duccio_IED-Climate-Paper_2019.pdf (Viitattu 6.1.2021.)

Thunberg, Greta (2019) ”Our house is on fire”: Greta Thunberg, 16, urges leaders to act on climate. The Guardian 25.1.2019. https://www.theguardian.com/environment/2019/jan/25/our-house-is-on-fire-greta-thunberg16-urges-leaders-to-act-on-climate (Viitattu 6.1.2021.)

United Nations (2021) Youth in Action. https://www.un.org/en/climatechange/youth-in-action (Viitattu 6.1.2021.)

Vainio, Sara (2020) Euroopan ihmisoikeus­tuomioistuin vaatii EU-maita vastaamaan nuorten syytöksiin riittämättömistä ilmastotoimista. Helsingin Sanomat 30.11.2020. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007652901.html (Viitattu 7.1.2021.)

Wahlström, Mattias & Kocyba, Piotr & de Vydt, Michiel & de Moor, Joost (toim.) (2019) Protest for a Future: Composition, Mobilization and Motives of the Participants in Fridays for Future Climate Protests on 15 March, 2019 in 13 European cities. http://eprints.keele.ac.uk/6571/ (Viitattu 6.1.2021.)

Yunita, Sekar A.W. & Soraya, Emma & Maryudi, Ahmad (2018) “We are just cheerleaders”: Youth’s views on their participation in international forest-related decision-making fora. Forest Policy and Economics 88, 52-58. DOI: 10.1016/j.forpol.2017.12.012.

Youth4climatejustice (2021) Court application (text). https://youth4climatejustice.org/wp-content/uploads/2020/12/Application-form-annex.pdf (Viitattu 6.1.2021.)

English summaries

What climate movement? Political agency of young climate activists and debate on the climate crisis

Mikko Piispa, Tomi Kiilakoski & Anni Ojajärvi

The Finnish Journal of Youth Research

(“Nuorisotutkimus”) Vol 39 (2), 8–26

This article examines youth climate activism as a political activity in various arenas of democracy. The material comprises ethnographic fieldwork conducted in spring 2020 and interviews conducted during the process (n = 18). The analysis outlines the kind of influence that young activists have had on the climate debate, what motivates them to take part in it, and why they have become increasingly frustrated while participating. The results show that young climate activists share a socio-ecological disappointment and underscore the existential threat caused by the climate crisis. In accordance with the results, the article considers what kind of “umbrella” climate movement is. There are various means of political action under the movement, and due to some widely shared objectives it can be perceived as a new kind of social movement. More recently, in view of the corona crisis, climate has receded into the background in the public debate, but from the perspective of young people, key climate battles are yet to come. Even when young people have brought a sense of urgency into the public debate, their agency and opportunities to exert an influence are still restrained in many ways. The most critical issue is that climate activists’ desire for quick political action to tackle climate change has largely remained unrealised. The article contributes to youth research on young people’s political agency and their relationship to the climate crisis. At the same time, it broadens our qualitative understanding of the climate crisis and opportunities to influence climate politics.

Keywords: activism, climate change, democracy, youth, environmental movements

“Vegetarian frankfurters and cycling” – a survey on the environmental citizenship of young city-dwellers

Mari Pienimäki, Maarit Marttila & Marjukka Colliander

The Finnish Journal of Youth Research

(“Nuorisotutkimus”) Vol 39 (2), 27–45

The article explores the views of young city-dwellers on how to influence environmental problems as citizens. Young people’s environmental agency is approached through the concept of environmental citizenship, combining the citizenship theories of Andrew Dobson and Engin F. Isin and the starting points of environmental education. The article is based on a survey carried out in spring 2020 as part of the programme for the Vaikuta! (Influence!) Days, which were organised for ninth graders in Tampere. A little under two hundred ninth graders responded to the survey. The answers were analysed both quantitatively and qualitatively. Based on the results, the majority of respondents considered environmental problems to be the biggest challenge at the present time. However, the concerns that young people have about the environment do not permeate their daily lives. Half of the young people who responded to the survey were interested in participating in resolving problems, but felt that they lacked knowledge about the opportunities and means of influencing. Nonetheless, the young people came up with numerous suggestions when they were asked to ‘incite’ others to environmental acts. This result is interpreted to indicate that young people do not recognize informal political acts of citizenship as acts of influencing. Above all, the environmental citizenship of underage urban youth seems to mean influencing the private sphere, on the one hand through their own lifestyle choices, and on the other hand with regard to people close to them. The article proposes the diversification of environmental citizenship education in basic education.

Keywords: young people, environmental citizenship, environmental problems, environmental education, influencing

Youth participation in the amendment of climate change act

Eerika Albrecht, Elina Leppäkoski, Elina Vaara, Niina Meriläinen & Jukka Viljanen

The Finnish Journal of Youth Research

(“Nuorisotutkimus”) Vol 39 (2), 46–61

The article examines what young people’s societal participation means, especially from the point of view of fundamental rights, and what opportunities young people have to participate in the drafting of legislation. The article is based on an open survey conducted by the Ministry of the Environment in 2019 in connection with the Climate Act reform, answered among other citizens by almost four hundred young people aged 18–25. In the context of the reform, young people have been considered one of the special groups whose voices the drafters of the law were particularly interested in hearing. In the article, we ask how young people understand their opportunities to participate in climate policy, and what they think about the current climate law and the need to change it. The data show that the young people who responded to the survey demand more opportunities to participate, especially for children and young people themselves. They also call for a more ambitious, carbon-neutral climate policy and for swift, concrete action to implement it. The aim of the article is to initiate a discussion on youth participation in law-making, thereby expanding the multidisciplinary research on youth participation. The article argues that the consultation procedures under the Finnish drafting system require a sufficiently broad consultation of society’s stakeholders and citizens, but coordinating them with meaningful forms of participation is challenging, from the young people’s point of view.

Keywords: active citizenship, law-making, participation obstacles, participation rights, youth participation

“Make them the heroes and sheroes” – Subject positions related to gender and sexual orientation in shaping the UN 2250 Agenda

Matti Pihlajamaa

The Finnish Journal of Youth Research

(“Nuorisotutkimus”) Vol 39 (2), 62–78

In recent years, international institutions have emphasized the importance of young people in sustain-able development and peacebuilding practices. One example of this is the policy documents and prac-tices of the UN and other actors on youth, peace and security, referred to in the article as the 2250 Agenda. The article explores perceptions of gender and sexual orientation built into the 2250 Agenda. The article looks at the Agenda by drawing on the feminist research literature, which focuses on the negotiation of international peacebuilding and security practices particularly from the perspective of gender, sexuality, and other differences. The article provides a feminist discourse-theoretical reading of eleven documents produced by international NGOs and UN actors from 2005 to 2016. Based on the analysis, the 2250 documents produce several subject positions of ‘young women’ and ‘young men’. As a rule, they maintain heteronormativity and a binary perception of gender, but the data also includes, albeit marginally, challenging positions of ‘LGBTI youth’ and ‘transgender people’. The central argu-ment of the article is that the subject positions related to gender and sexual orientation constructed by the 2250 Agenda simultaneously enable and limit the opportunities for young people to take action in peacebuilding practices.

Keywords: discourse analysis, gender, hetero­normativity, peace, youth