Nuorisotutkimus 3/2020

Ensimmäisessä artikkelissa yhdenvertaisuutta tarkastellaan suhteessa alueellisen yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Olli Lehtonen ja Toivo Muilu tarkastelevat artikkelissaan Ohjaamojen ja työpajojen saavutettavuus ja palvelumallit maaseudulla – paikkatietopohjainen kartoitus tematiikkaa nuorten palveluiden näkökulmasta. Erityisesti maaseudulla asuvat nuoret ovat jääneet palveluiden keskittyessä ja etääntyessä katveeseen, jolle on tunnusomaista palveluniukkuus ja täten alueellinen eriarvoisuus.

Harvaanasuttujen seutujen vähäisiä nuorten vapaa-ajanviettomahdollisuuksia sivutaan Lauri Lantelan, Henna Nurmen, Anna Nikupeterin, Kati Kallisen, Merja Laitisen, Jaana Leinosen, Tuija Turusen ja Pekka Vasarin artikkelissa Perheen ja ammattilaisten merkitys nuorten osallisuuden tukemisessa. Kirjoittajat paneutuvat lapsi- ja perhepalveluiden muutos­ohjelmaan (LAPE, 2016–2019) ja maakunnissa tehtävään palveluiden kehittämistyöhön nuorten ja ammattilaisten näkökulmista. He lähtevät liikkeelle siitä, että yksi yhdenvertaisia mahdollisuuksia korostavan hyvinvointiyhteiskunnan tärkeistä tehtävistä on osallisuuden edistäminen lapsuudessa ja nuoruudessa. 

Anu Gretschel tarkastelee artikkelissaan Lisäävätkö nuorisolain mukaiset monialaiset verkostot päätöksenteon moniäänisyyttä? – diskurssianalyyttinen tarkastelu nuorisolain edellyttämien kuntien viranomaisverkostojen yhteistyötä. Verkostojen tehtävänä on tukea päätöksentekoa välittämällä tietoa nuorten kasvu- ja elinolosuhteista sekä palvelujen kehittämistarpeista. Gretschel selvittää monialaisten ryhmien kokousmuistioaineiston puhetekojen avulla, miten moniääninen päätöksenteko toteutuu verkostojen toiminnalle ulkoapäin asetetuista tavoitteista.

Marjut Viilo käsitelee väitöskirjansa lektiossa opettajan prosessia ja pedagogisia ratkaisuja pitkittäisessä yhteisöllisessä tutkivan oppimisen prosessissa. Ella Sihvonen puolestaan tarkastelee lektiossaan vanhemmuuden tukemista perhettä tukevien projektien valossa. Kirja-arvioissa käsitellään niin Paulo Freirea sorrettujen pedagogina, maahanmuuttotaustaisia nuoria ja koulutusta kuin myös tieteen ja tutkijoiden julkisuutta sekä huiputuksen moraalijärjestystä.

Pääkirjoitus

Päivi Berg
Yhdenvertaisuus ja osallisuus 1

Artikkelit

Olli Lehtonen & Toivo Muilu
Ohjaamojen ja työpajojen saavutettavuus ja palvelumallit maaseudulla – paikkatietopohjainen kartoitus 3

Lauri Lantela & Henna Nurmi & Anna Nikupeteri & Kati Kallinen & Merja Laitinen & Jaana Leinonen & Tuija Turunen & Pekka Vasari
Perheen ja ammattilaisten merkitys nuorten osallisuuden tukemisessa 23

Anu Gretschel
Lisäävätkö nuorisolain mukaiset monialaiset verkostot päätöksenteon moniäänisyyttä? – diskurssianalyyttinen tarkastelu 40

Lektiot

Ella Sihvonen
From family policy to parenting support 58

Marjut Viilo
Opettajan orkestrointi pitkittäisessä yhteisöllisessä tutkivan oppimisen prosessissa 65

Arviot

Elina Nivala
Sorrettujen pedagogi, maailmaa muuttava kasvatus ja vallankumous 71

Mervi Kaukko
Maahanmuutosta, koulusta ja oman paikan hakemisesta 74

Pertti Rannikko
Tiede ja tutkijat pirullisessa julkisuudessa 77

Päivi Berg
Vuorikiipeilyä tikapuilla 80

Tässä numerossa kirjoittavat 79

English summaries 83

Yhdenvertaisuus ja osallisuus

Tässä Nuorisotutkimus-lehden numerossa käsitellään etenkin yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja nuorten palveluita. Syrjimättömyys, yhdenvertaisuus ja osallisuus ovat tärkeitä julkilausuttuja yhteiskunnallisia tavoitteita, jotka koskettavat monilla tavoin lasten ja nuorten elämää.

YK:n yleissopimus lasten oikeuksista sisältää yhteisesti sovitun näkemyksen syrjimättömyydestä ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansallisuuteen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua katsomatta (LOS 2. artikla). Muut yleissopimuksen pääperiaatteet ovat lapsen edun asettaminen ensisijalle (LOS 3. artikla), oikeus jäädä eloon ja kehittyä sekä oikeus osallistua. Suomessa myös nuorisolain (2016, 2 §) tavoitteisiin kuuluvat nuorten osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien edistäminen sekä yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja oikeuksien toteutuminen.

Suomen perustuslain (1999) kuudennen pykälän mukaan kansalaisia ei saa asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lasten osalta perustuslaissa mainitaan, että heitä tulee kohdella tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Syrjinnän kielto esiintyy myös yhdenvertaisuuslaissa (2014, 8 §): ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän estämisestä on säädetty erikseen laissa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (1986).

Ensimmäisessä artikkelissa yhdenvertaisuutta tarkastellaan suhteessa alueellisen yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Olli Lehtonen ja Toivo Muilu tarkastelevat artikkelissaan Ohjaamojen ja työpajojen saavutettavuus ja palvelumallit maaseudulla – paikkatietopohjainen kartoitus tematiikkaa nuorten palveluiden näkökulmasta. Erityisesti maaseudulla asuvat nuoret ovat jääneet palveluiden keskittyessä ja etääntyessä katveeseen, jolle on tunnusomaista palveluniukkuus ja täten alueellinen eriarvoisuus. Kirjoittajat tarkastelevat Ohjaamo- ja työpajapalveluiden saavutettavuutta ja esittävät niille alueelliset palvelumallit paikkatietoanalyysin keinoin. He toteavat, että palvelujen saavutettavuutta voitaisiin parantaa palveluverkon maantieteellisellä optimoinnilla, joskin edellyttäen lisäystä valtakunnalliseen koordinointiin. Lehtonen ja Muilu toteavat, että tematiikkaan kytkeytyy myös maa- ja syrjäseudun niukka tai olematon joukkoliikenne.

Suomessa lapset ja nuoret liikkuvat itsenäisesti enemmän kuin monissa muissa maissa. Heidän itsenäinen liikkumisensa on kuitenkin alueellisesti tarkasteltuna vähäisempää pienissä kaupungeissa ja maaseudulla, jossa julkiset kulkuyhteydet ovat pikkuhiljaa huonontuneet (Kyttä ym. 2015; Tuuva-Hongisto ym. 2016). Kansainvälisesti (esim. Palm & Farber 2020; Jones ym. 2012) on havaittu, että joukkoliikenteen saavutettavuus on nuorilla positiivisesti yhteydessä koulun jälkeisiin harrastuksiin osallistumiseen. (Pesola ym. 2020.)

Harvaanasuttujen seutujen vähäisiä nuorten vapaa-ajanviettomahdollisuuksia sivutaan Lauri Lantelan, Henna Nurmen, Anna Nikupeterin, Kati Kallisen, Merja Laitisen, Jaana Leinosen, Tuija Turusen ja Pekka Vasarin artikkelissa Perheen ja ammattilaisten merkitys nuorten osallisuuden tukemisessa. Kirjoittajat paneutuvat lapsi- ja perhepalveluiden muutos­ohjelmaan (LAPE, 2016–2019) ja maakunnissa tehtävään palveluiden kehittämistyöhön nuorten ja ammattilaisten näkökulmista. He lähtevät liikkeelle siitä, että yksi yhdenvertaisia mahdollisuuksia korostavan hyvinvointiyhteiskunnan tärkeistä tehtävistä on osallisuuden edistäminen lapsuudessa ja nuoruudessa. Artikkelissa tarkastellaan lappilaisille yhdeksäsluokkalaisille suunnatun kyselyn ja eri alojen ammattilaisten ryhmähaastattelujen avulla nuorten osallisuutta edesauttavia tekijöitä. Keskeisinä tekijöinä näyttäytyvät nuorten sosiaalisten lähtökohtien huomioiminen, osallisuuden mahdollistavat tilat ja dialogisesti rakennettu tieto sekä nuorten asiantuntijuuden mahdollistaminen.

Anu Gretschel tarkastelee artikkelissaan Lisäävätkö nuorisolain mukaiset monialaiset verkostot päätöksenteon moniäänisyyttä? – diskurssianalyyttinen tarkastelu nuorisolain edellyttämien kuntien viranomaisverkostojen yhteistyötä. Verkostojen tehtävänä on tukea päätöksentekoa välittämällä tietoa nuorten kasvu- ja elinolosuhteista sekä palvelujen kehittämistarpeista. Gretschel selvittää monialaisten ryhmien kokousmuistioaineiston puhetekojen avulla, miten moniääninen päätöksenteko toteutuu verkostojen toiminnalle ulkoapäin asetetuista tavoitteista. Verkostohallinta näyttäytyy monialaisessa työskentelyssä välttämättömänä. Gretschel toteaa, että monialaiset verkostot voivat lisätä päätöksenteon moniäänisyyttä välittämällä ammattilaisten ja nuorten näkemyksiä kuntapäättäjien tietoon, edellyttäen kuitenkin riittäviä kytköksiä ryhmien, nuorten ja päätöksenteon välillä.

Monialaisuuden ja moniäänisyyden tematiikka jatkuu lehden muissakin teksteissä. Marjut Viilo käsitelee väitöskirjansa lektiossa opettajan prosessia ja pedagogisia ratkaisuja pitkittäisessä yhteisöllisessä tutkivan oppimisen prosessissa. Ella Sihvonen puolestaan tarkastelee lektiossaan vanhemmuuden tukemista perhettä tukevien projektien valossa. Kirja-arvioissa käsitellään niin Paulo Freirea sorrettujen pedagogina, maahanmuuttotaustaisia nuoria ja koulutusta kuin myös tieteen ja tutkijoiden julkisuutta sekä huiputuksen moraalijärjestystä.

Lähteet

Jones, Alasdair & Steinbach, Rebecca & Roberts, Helen & Goodman, Anna & Green, Judith (2012) Rethinking passive transport: Bus fare exemptions and young people’s wellbeing. Health & Place 18 (3), 605–612.

Kyttä, Marketta & Hirvonen, Jukka, Rudner, Julie & Pirjola, Iris & Laatikainen, Tiina E. (2015) The last free-range children? Children’s independent mobility in Finland in the 1990s and 2010s. Journal of Transport Geography 47, 1–12.

Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 8.8.1986/609 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609

Nuorisolaki 21.12.2016/1285 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2016/20161285

Pesola, Arto & Berg, Päivi & Hakala, Pirjo & Kallio, Jouni & Laatikainen Tiina E. (2020) Maksuton joukkoliikenne: uhka vai mahdollisuus lasten liikkumisessa? Liikunta & Tiede 57 (4), 37–41.

Palm, Matthew & Farber, Steven (2020) The role of public transit in school choice and after-school activity participation among Toronto high school students. Travel Behaviour and Society 19, 219–230.

Suomen perustuslaki 11.6.1999/731 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

Tuuva-Hongisto, Sari & Pöysä, Ville & Armila, Päivi (2016) Syrjäkylien nuoret – unohdetut kuntalaiset? Mikkeli: Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimusjulkaisu-sarjan julkaisu nro 99.

Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325

YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista. https://unicef.studio.crasman.fi/pub/public/pdf/LOS_A5fi.pdf

Päivi Berg
päätoimittaja

Service models for guidance and workshop support services for young people in rural areas, and accessibility to services – GIS-based data mapping

Olli Lehtonen & Toivo Muilu

The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 38 (3), 3–22

Meeting the service needs of young people through the services provided for them by society is a question of achieving regional equality. Young people living in rural areas in particular have been overlooked as services are concentrated in urban areas. Hence, it is important to understand how youth services can be accessed, especially in rural areas where young people live in a service-poor environment.

This study investigates the availability of guidance and workshop support services for young people in rural areas in 2018, and how they could be improved. To this end, the study tailors regional service models to youth guidance and workshop services. According to the results, accessibility is lower than in high schools or other educational institutions, for example. In addition, guidance services are clearly less accessible than workshops, which are much more prevalent. This is due to fragmented public transport, which imposed a greater constraint than the provision of services.

Keywords: guidance and workshop services, rural areas, Finland, geographic accessibility, GIS

The role of family and professionals in enhancing young people’s participation

Lauri Lantela, Henna Nurmi, Anna Nikupeteri, Kati Kallinen, Merja Laitinen, Jaana Leinonen, Tuija Turunen & Pekka Vasari

The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 38 (3), 23–39

The article examines factors that enhance adolescents’ participation from the viewpoints of young people themselves and professionals. The main concepts are young people’s everyday participation and participation in services. The research is related to the development programme addressing family and child services in Finland (LAPE, 2016–2019) and regional development work. The mixed methods study utilizes a wellbeing and participation questionnaire aimed at Lappish ninth-graders (N=440), and group interviews with professionals from different fields (N=22). According to the analysis, the cornerstones of participation are consideration of young people’s social background; providing space for participation; knowledge created through dialogue between young people and professionals; and helping young participants gain expertise.

Keywords: everyday participation of young people, participation in services, mixed methods study, preventive welfare work

Discourse-analytical view of cross-sectoral networks based on the Youth Act: Multi-voicing the information base used in decision-making?

Anu Gretschel

The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 38 (3), 40–57

In accordance with the Youth Act in Finland, local governments are expected to establish a coordinating body for the development of cross-sectoral co-operation in support of decision-making by gathering information about young people’s growth and living conditions, as well as related service development needs. Cross-sectoral co-operation as such is not a new issue, as local governments have several decades of experience behind them. This article focuses on the co-operation structures that have been developed from the network governance perspective. The theoretical background has its basis in the communication and democracy sciences. In short, the research problem entails identifying the kind of added value, if any, that cross-sectoral co-operation can bring by multi-voicing the information base used in decision-making.

When operationalised into research questions (1–3), the article firstly provides documentation data from cross-sectoral groups by taking into account the kinds of discursive meeting and interaction practices that are used when analysed as speech acts. Secondly, it considers whether the framework of the groups, as designated by the local authorities, is well positioned within the network. In other words, whether there is sufficient reason for the groups to exist, and whether they interact actively in relation to other groups, decision-makers and young people. Thirdly, it reports on the kind of concrete collective network development action that was derived and realised during the ESF-funded project under consideration. Analysis of the data shows that co-agency enabled by network governance between the groups, and in the groups’ relations with decision-makers and young people, strengthens the acts implemented within the network both in terms of a growth in numbers as well as increased coherence of the direction of the co-operation. Network governance not only appears to be useful in cross-sectoral co-operation but is also a necessity.

Keywords: networks, governance, cross-sectoral, youth policy, decision-making