Populaarikulttuuri-teemanumero käsittelee lasten ja nuorten tuottamaa ja/tai kuluttamaa populaarikulttuuria sekä siinä esitettyjen teemojen suhdetta heidän kulttuuriseen identiteettiinsä.
Koronaeristyksen aikana tilaukset lähetetään viiveellä.
Populaarikulttuuri-teemanumero käsittelee lasten ja nuorten tuottamaa ja/tai kuluttamaa populaarikulttuuria sekä siinä esitettyjen teemojen suhdetta heidän kulttuuriseen identiteettiinsä. Teemanumeron teksteissä näkyy monitieteisyys populaarikulttuurin tutkimuksessa, nuorisotutkimuksessa ja lapsia käsittelevässä tutkimuksessa. Numeron artikkelit keskittyvät tiettyihin populaarikulttuurin ilmiöihin, kuten televisioon ja fanifiktioon, mutta aiheita yhdistävät myös kysymykset sukupuolesta, lapsuudesta ja nuoruudesta.
Noora Kallioniemen artikkeli ”Vuosituhannen vaihteen monimutkaistuva televisiokerronta ja moderni teinityttö televisiosarjassa Gilmoren tytöt” käsittelee 1990- ja 2000-lukujen teinityttöhahmoja televisiossa ja heidän itsenäistymistään omaksi genrekseen sekä sitä, kuinka Gilmoren tytöt on vienyt genreä kohti vakavasti otettavaa monimutkaistuvaa televisiokerrontaa. Helena Mäntyniemen artikkeli ”Yhteisöllisyys, vastakulttuurisuus ja feminismi Harry Potter -fanifiktiotekstissä Playing for the Harpies” käsittelee fanifiktiota, tarkemmin sanottuna naisvartalon kuvaamista, feministisestä näkökulmasta kahdessa Harry Potter -fanifiktiotarinassa. Terhi Skaniakos tarkastelee artikkelissaan ”Kahden sukupolven fantasia: lapsellisen tuttu ja turvallinen toiseus elokuvissa E.T. ja Wall-E” kahta lasten fantasiaelokuvaa, joissa ajallisesta erosta huolimatta on paljon yhtäläisyyksiä.
Teemanumeron toimittajat: FT Marjaana Virtanen (Turun yliopisto), FT Anna-Elena Pääkkölä (Åbo Akademi), FT Tiina Käpylä (Turun yliopisto) ja FM Sanna Qvick (Turun yliopisto). Yhteistyössä Suomen Populaarikulttuurin Tutkimuksen Seura ry.:n ja seuran puheenjohtajan Pekka Kolehmaisen (FM, Turun yliopisto) kanssa.
Marjaana Virtanen, Anna-Elena Pääkkölä, Tiina Käpylä & Sanna Qvick
Wall-E:sta Ginny Weasleyyn: populaarikulttuuri, lapsuus ja nuoruus 2000-luvulla 1
Noora Kallioniemi
Vuosituhannen vaihteen monimutkaistuva televisiokerronta Gilmoren tytöissä 6
Helena Mäntyniemi
Queer-kulttuuri ja feminismi Harry Potter -fanifiktion romanssikertomuksessa Playing for the Harpies 21
Terhi Skaniakos
Lapsellisen tuttua fantasiaa: Turvallinen toiseus elokuvissa E.T. ja WALL-E 34
Iina Karasti
Fan fiction: tarinoita sukupuolista ja muusta sen sellaisesta 49
Sanna Qvick
Totta vai tarua? Lastenelokuvien elämysmaailma 54
Ronja Mäkinen
Suomalainen vlogikulttuuri 58
Sofia Laine
Nuoret teatteriyleisönä 61
Atte Timonen
Lady Bird – nuorisoelokuva reilun vuosikymmenen takaa 63
Nuorisotiedon kirjaston uutuusluettelo 66
Lapsia ja nuoria pidetään populaarikulttuurin kohderyhmänä kaupallisessa mielessä, mutta he toimivat myös aktiivisesti populaarikulttuurin kentällä muokaten ja tuottaen sekä antaen sille merkityksiä. Monitieteellinen populaarikulttuurin tutkimus käsittelee esimerkiksi faniuden, tekijyyden tai kuluttamisen kautta toimijuutta, identiteettiprosesseja, alakulttuureita ja elämäntyylejä. Se tarkastelee populaarikulttuuria merkityksellistämisprosessin kohteena, vastarinnan ja poliittisen toiminnan välineenä sekä kulttuurisena ja alakulttuurisena pääomana. Tutkimuksen kohteena voi olla myös lapsuuden ja nuoruuden esittäminen erilaisissa populaarikulttuurituotteissa ja -medioissa. Lisäksi monitieteellinen populaarikulttuurin tutkimus kattaa feministisen ja queer-tutkimuksen näkökulmat sekä uudet teknologiat viestintäkanavineen, joiden käyttäjinä lapset ja nuoret voivat ylittää vanhempiensa tietotaidot. Tässä Nuorisotutkimus-lehden teemanumerossa käsitellään nuorisotutkimuksen ja populaarikulttuurin tutkimuksen kosketuspintoja. Temaattisesti numero painottuu elokuviin ja nörttikulttuuriin, joissa populaarikulttuurituotteilla on aivan erityinen rooli muun muassa fanifiktion lähtökohtana. Fanifiktio kuvastaa mainiosti myös sitä puolta fanikulttuurista, jossa varsinkin nuoret aktiivisesti työstävät ja merkityksellistävät muiden luomia populaarikulttuurin tuotteita.
Teemanumero käsittelee laajemmin muun muassa lasten ja nuorten tuottamaa ja/tai kuluttamaa populaarikulttuuria sekä siinä esitettyjen teemojen suhdetta heidän kulttuuriseen identiteettiinsä. Kriittisen medialukutaidon aihepiiri liittyy oikeastaan kaikkeen populaarikulttuuriin ja sosiaaliseen mediaan, koska faktan ja fiktion erottaminen on yhä vaikeampaa ja tärkeämpää.
Teemanumeroon pyydettiin ehdotuksia artikkeleiksi, puheenvuoroiksi tai katsauksiksi erityisesti populaarimusiikkiin, musisointiin ja musiikin tekemiseen sekä faniuteen liittyvistä teemoista. Tähän sisällytettiin populaarimusiikin merkitys ja kriittinen vastaanotto niinkuin populaarimusiikin fani-ilmiöön pureutunut Janne Poikolainen on kirjoittanut artikkelissaan ”Ei oo lasten terveellistä fanittaa tuollaista – Lasten musiikinkulutuksen muutos ja siihen liittyvät jännitteet poptähti Sannia koskevassa mediakeskustelussa” (2018). Mutta tämä tyypillisesti varsinkin nuorten populaarikulttuurin kentäksi mielletty populaarimusiikki ei kuitenkaan poikinut teemanumeroon yhtään artikkelia. Populaarimusiikki nuorisokulttuurina on kuitenkin näkyvä aihepiiri tutkimuksessa. Esimerkiksi Tiina Käpylän väitöskirja Bändissä ja Vimmassa, sosiaalinen sukupuoli arjesta esiintymislavalle turkulaisten nuorten bändiharrastuksissa (2018) käsittelee nuorten bändiharrastuksia populaarimusiikin saralla ja Aino Tormulaisen väitöskirja Tyttöenergialla kasvaneet. Postfeministisen populaarikulttuuri-ilmiön yhdessä muistellut merkitykset (2018) puolestaan käsittelee muun muassa Spice Girls -bändin tyttöenergiaa ja muita tyttöenergiaa nostattaneita populaarikulttuurin ilmiöitä osana tyttöjen elämismaailmaa ja kasvua. Molemmat edellä mainitut väitöskirjat käsittelevät myös sukupuolta ja niihin liittyviä rooleja. Toisaalta fantasiakirjojen tyttöyden tarkastelu oli teemana Sukupuolentutkimus-lehden tyttötutkimuksen teemanumerossa, jossa muun muassa Riikka Lauttamus ja Sanna Karkulehto kirjoittivat artikkelissaan ”Heteronormeja vastustavan tyttöyden kompensaatiot Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä ja Maria Turtschaninoffin Anaché: Myter från akkade -nuortenfantasiaromaaneissa” erilaisista mahdollisuuksista.
Tämän teemanumeron rajaukseen sisältyivät myös mahdollisina teemoina kirjallisuus ja sarjakuvat sekä kirjaston lasten- ja nuortenosastot, vaikka ne eivät tekstejä laajemmin teemanumeroon tuottaneetkaan. Aihepiiristä on kuitenkin saatavilla tuoreita tutkimustuloksia. Esimerkiksi Julia Harju on pohdiskellut Kasvatus & Aika -lehden artikkelissaan ”Osaavatko teinit enää lukea? Lukemisen kulttuurit yläkouluikäisten kirjoituksissa” (2018) lukemisen roolia teini-ikäisten elämässä, ja Laura Hokkanen tuo esille kirjassaan Sosiaalinen kirjasto: lukemattomien mahdollisuuksien maailma (2015) kirjastojen uudistuneen roolin toiminnallisena tilana, muun muassa nuorisotyön apuna.
Populaarikulttuuriin liittyvistä aihepiireistä myös pelaaminen on ehkä yksi suosituimmista nykypäivän ilmiöistä, joka oikeastaan vaatisi kokonaan oman teemanumeronsa. Vaikka pelaaminen on kaikenikäisten harrastus, kuuluu se kiinteästi lasten ja nuorten arkeen 2000-luvulla. Ajan peli-ilmiöihin sisältyvät Pokemon GO -peli ja japanilaisen populaarikulttuurin suosio Suomessa (muun muassa Valaskivi 2009), elektroninen urheilu eli E-sports ja digitaalinen pelaaminen (esimerkiksi Rönkä 2018 ja Sabell 2018). Inka Silvennoinen ja Mikko Meriläinen (2016) ovat päivittäneet kasvattajille kirjoitetun nuorten digitaalisen pelaamisen ja rahapelaamisen oppaan viidenteen painokseen.
Toisaalta pelaaminen voidaan mieltää hyvin laajaksi ilmiöksi. Se ulottuu larppaamisesta verkkoroolipeleihin, mobiili- ja videopeleistä lauta- ja korttipeleihin. Ilmiönä liveroolipelaaminen eli larppaaminen on laajentunut yhä voimakkaammin myös lapsille suunnatuksi toiminnaksi ensimmäisen polven larppaajien perheellistyessä ja siirtäessä harrastusta omille lapsilleen. Avatar ry.:n Kylätilalla pitämille Velhokoulu-larpeille on myönnetty Vuoden 2019 peliteko -palkinto. Larppaamista on myös tutkittu, ja siitä on kirjoitettu esimerkiksi teoksessa Nordic larp (Stenros ym. 2010) sekä Kerttu Lehdon tuoreessa pro gradu -tutkielmassa Muistan vielä sen päivän: Larp muistelutyön menetelmänä (2019).
Teemanumeron ulkopuolelle jääneitä, mahdollisia ja kiinnostavia teemoja olivat myös cosplay, podcastit, sosiaalinen media ja muu populaarimedia sekä uudet teknologiat ja populaarikulttuuriin yhteydessä oleva vertaisoppiminen. Myös con-kulttuuri, supersankarit ja anime jäävät vielä odottamaan omaa teemanumeroaan ja sen kirjoittajia.
Teemanumeron teksteissä näkyy monitieteisyys populaarikulttuurin tutkimuksessa, nuorisotutkimuksessa ja lapsia käsittelevässä tutkimuksessa. Numeron artikkelit keskittyvät tiettyihin populaarikulttuurin ilmiöihin, kuten televisioon ja fanifiktioon, mutta aiheita yhdistävät muun muassa kysymykset sukupuolesta, lapsuudesta ja nuoruudesta.
FM Noora Kallioniemi on väitöskirjatutkija Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineessa. Hänen artikkelinsa ”Vuosituhannen vaihteen monimutkaistuva televisiokerronta ja moderni teinityttö televisiosarjassa Gilmoren tytöt” käsittelee 1990- ja 2000-lukujen teinityttöhahmoja televisiossa ja heidän itsenäistymistään omaksi genrekseen sekä sitä, kuinka Gilmoren tytöt on vienyt genreä kohti vakavasti otettavaa monimutkaistuvaa televisiokerrontaa, joka sekoittaa pitkiä juonenkaaria, sarjallista draamaa ja tilannekomediaa. Kallioniemi käsittelee sarjan intermediaalisuutta, sen tapaa referoida ympärillä olevaa kulttuuria ja historiallisia tapahtumia sekä niiden merkityksellistämistä tyttökulttuurissa eritoten nuoremman pääosan esittäjän, Rory Gilmoren, elämysmaailmassa. Artikkelissa nostetaan esille kulttuurin sekä niin kutsuttujen korkean ja matalan (vakavan ja populaarin) yhtäläinen tasavertaisuus tyttökulttuurissa: jos ennen on ajateltu, että tyttöys on kahtaalta suljettu pois vakavasta kulttuurista (ei miesten kulttuuria, ei aikuisten naisten kulttuuria), niin televisiosarja Gilmoren tytöt näyttää osaltaan, että tyttöys ei sulje pois osaamista, älykkyyttä, kiinnostusta tai osaamista kulttuurisella tasolla. Päinvastoin kaikesta sarjassa mainitusta kulttuurista tulee alakulttuurista pääomaa, jota myös katsojan on osattava seurata, mikäli mielii saada selvää sarjan nopeatahtisesta ajatuksenvaihdosta.
FM Helena Mäntyniemi on väitöskirjatutkija Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelmassa. Hänen artikkelinsa ”Yhteisöllisyys, vastakulttuurisuus ja feminismi Harry Potter -fanifiktiotekstissä Playing for the Harpies” käsittelee fanifiktiota, tarkemmin sanottuna naisvartalon kuvaamista feministisestä näkökulmasta kahdessa Harry Potter -fanifiktiotarinassa. Molemmat tekstit on kirjoitettu osana jokavuotista Livejournal-blogialustalle sijoittuvaa HP Femmefestiä, Harry Potter -faniyhteisön eli fandomin sisäistä kirjoitus- ja fanitaidetapahtumaa, jossa tarkoituksena on luoda fanitaideteos festin osallistujalle tämän toiveiden ja ideoiden mukaisesti. Mäntyniemi käsittelee artikkelissaan myös HP Femmefestin yhteisöllisyyttä ja tekstien kollektiivista syntymistä. Lisäksi hän hyödyntää artikkelin analyyseissa fanifiktiotekstien kollektiiviseen tekotapaan liittyviä keskusteluja. Teoreettisena kehyksenä artikkelissa toimivat sukupuolentutkimus ja feministisen kirjallisuudentutkimus.
FT, tutkija Terhi Skaniakos toimii erityisasiantuntijana Jyväskylän yliopiston koulutuspalveluissa. Hänen artikkelinsa ”Kahden sukupolven fantasia: lapsellisen tuttu ja turvallinen toiseus elokuvissa E.T. ja Wall-E” käsittelee kahta lasten fantasiaelokuvaa, joissa ajallisesta erosta (E.T. julkaistiin vuonna 1982 ja Wall-E vuonna 2008) huolimatta on paljon yhtäläisyyksiä: ne ovat samankaltaisia turvallisen toiseuttamisen tarinoita, joita on esitetty kahdelle eri sukupolvelle. Skaniakoksen analyysi kytkeytyy käynnissä olevaan, lastenkulttuuriinkin kohdistuvaan keskusteluun kulttuurisista stereotypioista ja kulttuurisesta omimisesta, sillä vaikka fantasia ilmentää mielikuvituksellisia ja yliluonnollisia asioita eli mahdollistaa todellisuuden rajojen ylittämisen, sen sisältö on kuitenkin aina suhteessa ympäröivään kulttuuriin. Elokuvissa muukalaisuuden ja toiseuden kuvallistaminen ja äänellistäminen toimivat suorina ja voimakkaina esittämisen keinoina verrattuna kirjallisuuteen, joka jättää enemmän tilaa lapsen omalle mielikuvitukselle.
Iina Karasti on yhteisöpedagogi Mikkelin ammattikorkeakoulusta. Hän on valmistunut maisteriksi nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen maisteriohjelmasta Tampereen yliopistolta. Hänen katsauksensa ”Sukupuoli ja seksuaalivähemmistöjen representaatiot fanfictionissa” käsittelee fanifiktiota laajemmin avaten fanifiktion taustaa sekä muun muassa fanifiktion yhtä tyylilajia, slashia, Star Trekin kautta. Hänen katsauksensa pohdiskelee nuorten fanifiktiota oman sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin työstämisen välineenä.
FM Sanna Qvick on väitöskirjatutkija Turun yliopiston musiikkitieteen oppiaineessa. Hänen katsauksensa ”Totta vai tarua? Lastenelokuvien elämysmaailma” käsittelee tarinallisen (luonto)dokumentin nousua lastenelokuvien kuten Disney-tuotantojen sekä lasten fantasiaelokuvien rinnalle. Katsaus luotaa laajasti suomalaista ja kansainvälistä lapsille suunnattua populaaria elokuvaa ja adaptaatioita kirjoista ja peleistä jopa musiikki-ilmiöihin kuten Hevisaurukseen. Qvick määrittelee lastenelokuvaa ja lasten katsomistottumuksia sekä luo katsauksen 2000-luvun lasten elokuvatuotantoon.
Sosiaalityöntekijä Ronja Mäkisen puheenvuoron ”Suomalainen vlogikulttuuri” käsittelee suomalaista YouTube- ja vlogikulttuuria merkityksellisenä ja vertaistuellisena toimintana, jonka aiheisiin lukeutuvat muun muassa mielenterveysongelmien käsitteleminen.
Tampereen yliopiston tutkijatohtori, nuorisotutkimuksen dosentti, VTT Sofia Laine arvioi Young Audiences, Theatre and the Cultural Conversation -kirjan, joka avaa moniulotteisesti nuoren yleisön ja esittävän taiteen välistä suhdetta.
Atte Timonen on Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman opiskelija, joka toimii Porin Ylioppilaslehti Pointin päätoimittajana ja bloggarina. Hänen arvionsa ”Lady Bird – nuorisoelokuva vuosikymmenien takaa” avaa lähemmin Greta Gerwigin Lady Bird -elokuvaa vuodelta 2016 ja pohdiskelee sen esittämää aikalaiskuvaa.
Turussa 6.3.2020
Marjaana Virtanen (FT, Turun yliopisto), Anna-Elena Pääkkölä (FT, Åbo Akademi), Tiina Käpylä (FT, Turun yliopisto) ja Sanna Qvick (FM, Turun yliopisto). Yhteistyössä Suomen Populaarikulttuurin Tutkimuksen Seura Ry.:n ja seuran puheenjohtajan Pekka Kolehmaisen (FM, Turun yliopisto) kanssa
Nuorisotutkimus-lehden toimitus sekä teemanumeron vertaisarvioijat
Harju, Julia (2018) Osaavatko teinit enää lukea? Lukemisen kulttuurit yläkouluikäisten kirjoituksissa. Kasvatus & Aika (Teema: Lukemisen kokemukset ja kulttuurit), 12 (2), 50–61.
Hokkanen, Laura (2015) Sosiaalinen kirjasto: lukemattomien mahdollisuuksien maailma. Helsinki: Avain.
Käpylä, Tiina (2018) Bändissä ja Vimmassa. Sosiaalinen sukupuoli arjesta esiintymislavalle turkulaisten nuorten bändiharrastuksissa. Turun yliopiston julkaisuja – Annales Universitatis Aboensis Sarja -Ser. C Osa – Tom. 460. Scripta Lingua Fennica Edita. Väitöskirja: Turun yliopisto, musiikkitiede.
Lauttamus, Riikka & Karkulehto, Sanna (2017) Heteronormeja vastustavan tyttöyden kompensaatiot Siiri Enorannan ”Surunhauras, lasinterävä” ja Maria Turtschaninoffin ”Anaché: Myter från akkade” -nuortenfantasiaromaaneissa. Sukupuolentutkimus- lehti, nro 3: Tyttötutkimus.
Lehto, Kerttu (2019) Muistan vielä sen päivän: Larp muistelutyön menetelmänä. Pro gradu: Turun yliopisto, Kulttuurituotanto ja maisemantutkimus.
Poikolainen, Janne (2018) ”Ei oo lasten terveellistä fanittaa tuollaista” – Lasten musiikinkulutuksen muutos ja siihen liittyvät jännitteet poptähti Sannia koskevassa mediakeskustelussa. Kasvatus & Aika, 12 (1). Verkkolähde: https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/69907 (Viitattu 22.10.2019.)
Rönkä, Otto (2018) E-urheilun käsikirja. Helsinki: Otava.
Sabell, Annika (2018) ”No, parhaas tapaukses täs ollaan pelastettu monen nuoren elämä.”: tapaustutkimus elektronisen urheilun ja digitaalisen pelaamisen hyödyntämisestä nuorisotyössä. Pro gradu: Turun yliopisto, mediatutkimus.
Stenros, Jaakko & Montola, Markus & Belarbi, Samir & Aagaard, Kim (2010) Nordic larp. Stockholm: Fëa Livia.
Silvennoinen, Inka & Meriläinen, Mikko (2016) Nuoret p€lissä: tietoa kasvattajille nuorten digitaalisesta pelaamisesta ja rahapelaamisesta. 5. uudistettu painos. Helsinki: Grano.
Tormulainen, Aino (2018) Tyttöenergialla kasvaneet. Postfeministisen populaarikulttuuri-ilmiön yhdessä muistellut merkitykset. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 207. Väitöskirja: Itä-Suomen yliopisto.
Valaskivi, Katja (2009) Pokemonin perilliset: japanilainen populaarikulttuuri Suomessa. Tampere: Tampereen yliopisto, journalismin tutkimusyksikkö, Taju.
Velhokoulu-larpit: https://velhokoulu.weebly.com/ (Viitattu 22.10.2019.)
Queer culture and feminism in a Harry Potter fanfiction story titled Playing for the Harpies
Helena Mäntyniemi
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 38, (1), 6–20
This article examines Harry Potter fanfiction from the point of view of literary studies, focusing on the feminist elements of the story as well as the romance narrative. The focus of the textual analysis is on a Harry Potter fanfiction story called Playing for the Harpies (2018), which depicts a romance story between two female characters in the Harry Potter series. Fanfiction refers to stories written by fans that contain characters, plot elements and/or a story world that are based on one or more source texts. This article addresses the distinctive characteristics of fanfiction as well as the portrayal of queer culture, feminist elements and the traditional plot structure of a romance narrative. The feminist elements include the presence of sexual consent and resisting the traditional romance narrative through the portrayal of a lesbian romance and breaking the stereotypical structure of a romance narrative.
Keywords: fanfiction, feminism, Harry Potter, romance narrative, queer culture
Childishly familiar fantasy: Safe otherness in the movies E.T. and WALL-E
Terhi Skaniakos
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 38, (1), 21–33
This article examines two fantasy films, E.T. (1982) and WALL-E (2008), and ways of othering through audiovisual representations. E.T. is a feature film and WALL-E an animation, but both films are aimed at child and youth audiences. Despite the lengthy timespan between productions, both films are built on a story of “safe othering”. The film analysis is linked to the debate on cultural stereotypes and the exercise of power. The article discusses the definition of safe otherness and continues with an analysis of child-like otherness from the visual and auditive perspectives. The similarities as well as the differences between the films provide an interesting opportunity for cultural interpretations. There are many similarities in the representations that are not tightly bound to a particular time.
Keywords: fantasy film, safe otherness, audiovisual representations, children’s culture, youth culture
Narrative complexity in the TV series Gilmore Girls from 2000 to 2007
Noora Kallioniemi
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 38, (1), 34–48
This article studies a television series from the early 2000s, Gilmore Girls, as an example of the increasing complexity of television narratives at the turn of the millennium. The article examines the series as a part of the family series and teen entertainment genres, and sees it as an example of how series aimed at teenagers at the turn of the millennium formed a group of their own.
The storylines changed and the focus of the stories shifted from family life to the personal problems of young people. This change provided space for imaginative storylines and other narrative-enriching elements. In Gilmore Girls this space is filled with a huge amount of intertextuality and pop-cultural references, which are studied as a form of Rory Gilmore’s cultural capital.
Keywords: cultural capital, media history, television studies, girl studies
