Nuorisotutkimus 4/2018

Kuvaus

Tässä lehdessä Kati Kallinen kirjoittaa artikkelissaan vähän tutkitusta aiheesta eli perheisiin sijoitettujen lasten sisarus- ja vertaissuhteista sekä omassa että sijoitusperheessä. Lehden kaksi muuta artikkelia käsittelevät nuorten siirtymiä toisen asteen koulutukseen ja erilaisten palvelujen tarjoamaa apua edetä koulutuksen ja työn ulkopuolelta kohti opiskeluja ja työelämää. Janne Varjo, Mira Kalalahti ja Markku Jahnukainen käsittelevät nuorten valintojen ehtoja ammatillisen tutkiskelun teorian avulla. Sanna Toiviainen puolestaan tarkastelee Ohjaamon ja Avoimen ammattiopiston toiminnassa mukana olleita nuoria. Lisäksi lehdessä on Elina Stenvallin ja Aino Tormulaisen lektiot. Lehdessä jatkuvat myös nuorisotutkimuksen keskeisten henkilöiden haastattelut, kun Helena Helven pitkä ura esitellään Sofia Laineen työstämässä haastattelussa. Suomalaisen nuorisotutkimuksen historiaa kerrataan myös Sari Vesikansan puheenvuorossa Nuorisotutkimusseuran historia -julkaisusta. Lisäksi Tarja Juvonen arvioi Kate Brownin haavoittuvuuden käsitettä perkaavan kirjan. 

Pääkirjoitus

Lotta Haikkola
Tutkimusetiikka ja hyvä tieteellinen käytäntö – kohti vastuullista tiedettä 1

Artikkelit

Kati Kallinen
Perhehoitolasten sisarussuhteet sekä vertaissuhteet sijaisperheessä 4

Janne Varjo, Mira Kalalahti & Markku Jahnukainen
”Ei oikein mikään oo mun juttu” – rajoittuneita ja rajoitettuja siirtymiä peruskoulusta eteenpäin 19

Sanna Toiviainen
Sopeutumista, sitkeyttä ja selviytymistä. Nuorten relationaalinen toimijuus siirtymissä marginaalista kohti valtavirtoja 35

Haastattelut

Sofia Laine, Leena Suurpää & Sinikka Aapola-Kari
Nuorisotutkimuksen uranuurtaja ja globaalin tiedeyhteistyön rakentaja. Helena Helven haastattelu. 50

Lektiot

Elina Stenvall
Yhteiskunnallinen osallisuus ja toimijuus. Lasten osallistuminen, kansalaisuus ja poliittisuus arjen käytäntöinä. 61

Aino Tormulainen
Tyttöenergialla kasvaneet. Postfeministisen populaarikulttuurin yhdessä muistellut merkitykset. 67

Arviot

Sari Vesikansa
Nuorisotutkimusseuran historiikki – perusteellinen ja ilmeikäs kronikka tutkimuskohteen metsästyksestä post-modernissa moninaisten tulkintojen tuulahduksissa 72

Tarja Juvonen
Nuoret ja haavoittuvuus 75

Tässä numerossa kirjoittavat 77
Nuorisotiedon kirjaston uutuusluettelo 78

Tutkimusetiikka ja hyvä tieteellinen käytäntö
– kohti vastuullista tiedettä

 Lotta Haikkola

Yksi keskeisimmistä periaatteista tutkimuksen tekemisessä on eettisyys. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeistuksen (TENK 2009) mukaan ihmistieteellistä tutkimusta säätelevät eettiset periaatteet jaetaan kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat tutkittavan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, vahingoittamisen välttäminen ja yksityisyys ja tietosuoja. Ohjeistus sisältää useita nimenomaan lapsiin ja nuoriin liittyviä kohtia. Laajemmin lasten ja nuorten tutkimiseen liittyviin erityiskysymyksiin perehtymisen voi aloittaa esimerkiksi Tiia Laukkasen, Elina Pekkarisen ja Fanny Wilmilän (2018) artikkelista ”Nuorisotutkimuksen etiikka” kirjassa Miten tutkia nuoria ja nuorisotyötä? Selvää kuitenkin on, että lapsia ja nuoria tutkiva joutuu pohtimaan ja arvioimaan tutkimusasetelmiaan, kenttätyössä vastaan tulevia vaikeita tilanteita ja tapoja, joilla tutkimuksen tulokset otetaan julkisen keskustelun kohteeksi ja välineeksi.

Ihmistieteiden tutkimuseettinen sääntely on vahvistunut ja TENK edellyttääkin nykyään lapsiin ja nuoriin kohdistuvalta tutkimukselta eettistä ennakkoarviointia silloin kun tutkimusta ei suoriteta osana varhaiskasvatuksen toimintayksikön tai koulun normaalitoimintaa ja se kohdistuu alle 15-vuotiaisiin ilman huoltajan erillistä suostumusta tai informointia (ks. esim. TENK 2018)..Eettisen ennakkoarvioinnin ohjeistus on päivittymässä vuoden 2019 aikana. Nuorisotutkimusseuran ja Lapsuudentutkimuksen seuran vuonna 2015 perustama monitieteinen asiantuntijaelin Tutkimuseettinen toimikunta tarjoaa Nuorisotutkimusseuran ja Lapsuudentutkimuksen seuran jäsenilleen eettistä ennakkoarviointia.

Tutkimusetiikka on kuitenkin laajempi käsite kuin vain tutkittavien asemaan ja kunnioittamiseen liittyvää pohdintaa. Esimerkiksi TENK (2012, 4–5) toteaa, että Suomessa sana tutkimusetiikka (research ethics) viittaa yläkäsitteenä kaikkiin tieteen eettisiin näkökulmiin ja arviointeihin. Sen sijaan hyvän tieteellisen käytännön ohjeistuksessaan TENK käyttää kapeampaa käsitettä research integrity, joka viittaa vastuullisiin toimintatapoihin ja tieteeseen kohdistuvien loukkausten ja epärehellisyyden tunnistamiseen ja torjuntaan. Käsite viittaa tapoihin, joilla tiedeyhteisö ja tutkijat ovat vastuussa itselleen ja toisilleen.

Tämä tutkimusetiikan alue saa ehkä vähemmän huomiota päivittäisessä tutkimustyössä eikä sitä käsitellä esimerkiksi opinnoissa tai jatkokoulutuksessa yhtä paljon. Toki me kaikki tutkijat olemme sisäistäneet tieteen tekemisen periaatteet, jotka esimerkiksi ALLEAn (All European Academies) (2017) mukaan ovat luotettavuus (reliability), rehellisyys (honesty), kunnioitus (respect) ja läpinäkyvyys (accountability). Käytännössä selkärangassamme on ehkä ohje, että aineistoa ei saa vääristellä ja se on säilytettävä huolella, plagiointi on kiellettyä, kunnia on annettava sille, jolle se kuuluu, tutkimus ei saa vahingoittaa ketään ja sen tulokset tulee saattaa yhteisesti käytettäviksi ja hyödynnettäviksi.

Tutkimuksen integriteetin tukeen on kuitenkin myös yksityiskohtaisempia ohjeita, joihin perehtymällä voi vahvistaa omia eettisiä periaatteitaan. Esimerkiksi ALLEAn (2017) The European Code of Conduct for Research Integrity -ohjeistus ja TENK:n HTK-ohjeistus (2012) määrittelevät hyvän tieteellisen käytännön laajasti. Ohjeistukset vaativat sekä tutkijoilta että erityisesti organisaatioilta hyvää tutkimus- ja aineistohallintoa, hyvää henkilöstöpolitiikkaa, vastuuta itsestä, kulttuurista ja ympäristöstä, muiden työn kunnioittamista ja asianmukaisia viittauskäytäntöjä, tutkijan sidonnaisuuksien avointa käsittelyä ja vastuullisuutta. GDPR-asetus toi keväällä 2018 aineistonhallintaan ja rekisterinpitoon huomattavia uusia vaateita. Kehityksessä ja tutkimuseettisissä keskusteluissa huomioitavaa on se, että sekä tutkimusetiikan (research ethics) että hyvän tieteellisen käytännön (research integrity) varmistaminen nähdään yhä enemmän asiana, joka on tutkimusorganisaatioiden, ei yksittäisen tutkijan vastuulla. Tutkimusorganisaatioiden tulisi luoda rakenteet ja institutionaaliset käytännöt, joiden puitteissa tutkija voi harjoittaa eettisesti kestävää tutkimusta.

Aina hyvä tieteellinen käytäntö ei toteudu. Tällöin TENK:n (2012) protokolla loukkausten käsittelystä tarjoaa välineet käsitellä mahdollisia loukkauksia. Ohjeet koskevat sekä vilppiä (sepittäminen, vääristely, plagiointi ja anastaminen) että piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Piittaamattomuuden piiriin kuuluvat muiden tutkijoiden osuuden vähättely, huolimaton raportointi, puutteellinen dokumentointi ja itsensä plagioiminen sekä tiedeyhteisön harhauttaminen oman tutkimustyönsä suhteen jollain muulla keinoin. 

Tieteelliset lehdet ovat tutkimusetiikan kentällä kahdenlaisia toimijoita. Lehti on yksi linkki, joka varmistaa tieteen korkean laadun. Toisaalta hyvän tieteellisen käytännön arvioiminen on vaikeaa, koska kyse on ikään kuin jälkiarvioinnista. Lehti näkee lopputuloksen, jonka tuottamisen prosessissa olisi pitänyt toteutua kaikki edellä mainitut kriteerit. Lehti ja sen toimituskunta tekee kuitenkin sitoutuneesti työtä sen eteen, että artikkelit tulevat arvioiduksi sekä laadun että tutkimusetiikan ja tieteen integriteetin kannalta.

Tällöin arviointiprosesseissa ei useinkaan tule vastaan vilppiä. Taustaorganisaation, tutkimusryhmän tai aineistonhallinnan ongelmat eivät tule esiin. Sen sijaan aika ajoin toimituskunta joutuu pohtimaan etikkaa sekä tutkittaviin kohdistuvien eettisten kysymysten että tarkemmin hyvän tieteellisen käytännön osalta. Joskus tutkimustyön kysymyksenasettelu tai aineistonkeruuprosessi näyttäytyvät ongelmallisina, tai ainakin pohtimista vaativina. Toimituskunta joutuu pohtimaan, missä menee itseplaginoinnin ja uuden tiedon raja. Joskus tulee vastaan tekstiehdotuksia, joissa on epäselvää, onko tekijyys määritelty oikein ja onko muiden tutkijoiden osuus raportoitu asianmukaisesti.

Toisaalta lehteä itseään velvoittavat eettiset periaatteet ja esimerkiksi ALLEA:n ohjeistuksesta kohta 2.8 eli vertaisarviointi, arviointi ja editointi (Reviewing, Evaluating ja Editing). Se velvoittaa arvioimaan oikeudenmukaisesti ja läpinäkyvästi, huolehtimaan, että arvioijilla ei ole sidonnaisuuksia tai eturistiriitoja ja huolehtimaan anonymiteetin säilymisestä. Lisäksi kaikkien arviointiprosessiin osallistuneiden on sitouduttava siihen, että arvioitujen tuotosten ideoiden hyödyntämiseen haetaan lupa. Nuorisotutkimus on sitoutunut näihin periaatteisiin. Lehti pyrkii esimerkiksi huolehtimaan arvioinnin oikeudenmukaisuudesta etsimällä aihetta tuntevia arvioijia ja välttämällä sidonnaisuuksia sekä toimituskunnan sisällä että arvioijien valinnassa. Tämä vaatii usein paljon työtä ja laajoja verkostoja, mutta takaa arvioinnin oikeudenmukaisuuden. 

Hieman yllättäen yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja valtasuhteiden avoin käsitteleminen eivät ole osa eettistä ohjeistusta. Kaikki kuitenkin tiedämme, että tiedeyhteisö on perusteiltaan hiearkkinen ja valta-asetelmien läpäisemä. Eettisesti kestävää tiedeyhteisöä ei rakenneta vain ohjeistuksilla vaan kääntämällä tutkiva katse itseen ja analysoimalla valtasuhteita, jotka estävät yhdenvertaisen tiedeyhteisön syntymisen.

Tässä lehdessä Kati Kallinen kirjoittaa vähän tutkitusta aiheesta eli perheisiin sijoitettujen lasten sisarus- ja vertaissuhteista sekä omassa että sijoitusperheessä. Artikkeli osoittaa, että lapsilla on tärkeitä sisarussuhteita ja merkityksellisiä vertaissuhteita sijoitusperheessä. Artikkelista myös huomaa, että on vaikea sanoittaa ja luokitella sijoituksen jälkeen uudelleen­organisoituneita sisarussuhteita – ja vertaissuhteita ja perhekokoonpanoja. Artikkeli osoittaa, että perhehoitolapset tarvitsevat tukea näiden suhteiden ylläpitoon.

Lehden kaksi muuta artikkelia käsittelevät nuorten siirtymiä toisen asteen koulutukseen ja erilaisten palvelujen tarjoamaa apua edetä koulutuksen ja työn ulkopuolelta kohti opiskeluja ja työelämää. Janne Varjo, Mira Kalalahti ja Markku Jahnukainen käsittelevät nuorten valintojen ehtoja ammatillisen tutkiskelun teorian avulla. Nuorten valintahorisontit ovat erilaisia ja nuoret tunnistavat monia koulutusvalintoja rajoittavia tekijöitä.  Sanna Toiviainen puolestaan tarkastelee Ohjaamon ja Avoimen ammattiopiston toiminnassa mukana olleita nuoria. Toiviainen osoittaa, että nuorten kertomuksista voi erottaa erilaisia marginaalisten ryhmien pääomia, ja eri toimintaympäristöt edellyttävät nuorilta kuhunkin ympäristöön sovellettavaa kompetenssia. Siirtymiä vaikeuttavat epävarmuus tulevasta, jolloin keskeistä eteenpäin pääsylle on sosiaalinen sitkeys ja toiveikkaana pysyminen. Marginaalista eteenpäin ponnistaminen vaatii siis resursseja, joita kaikilta nuorilta ei vaadita.

Lisäksi lehdessä on Elina Stenvallin ja Aino Tormulaisen lektiot. Lehdessä jatkuvat myös nuorisotutkimuksen keskeisten hahmojen haastattelut, kun Helena Helven pitkä ura esitellään Sofia Laineen työstämässä haastattelussa. Suomalaisen nuorisotutkimuksen historiaa kerrataan myös Sari Vesikansan puheenvuorossa Nuorisotutkimusseuran historiikin julkaisutilaisuudessa joulukuussa 2018. Lisäksi Tarja Juvonen arvioi Kate Brownin haavoittuvuuden käsitettä perkaavan kirjan. 

Lähteet
All Euroean Academies (ALLEA) (2017) The European Code of Conduct for Research Integrity. https://www.allea.org/publications/joint-publications/european-code-conduct-research-integrity/ (Viitattu 10.1.2019.)

Laukkanen, Tiia & Pekkarinen, Elina & Wilmilä, Fanny (2018) Nuorisotutkimuksen etiikka. Teoksessa Tomi Kiilakoski & Päivi Honkatukia (toim.) Miten tutkia nuoria ja nuorisotyötä, 75–97.

TENK (Tutkimuseettinen neuvottelukunta) (2012) Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf (Viitattu 10.1.2019.)

TENK (Tutkimuseettinen neuvottelukunta) (2018) Eettinen ennakkoarviointi Suomessa. https://www.tenk.fi/fi/eettinen-ennakkoarviointi-suomessa (Viitattu 10.1.2019.)

Muita lähteitä tutkimusetiikkaan
Lagström, Hanna & Pösö, Tarja & Rutanen, Niina & Vehkalahti, Kaisa (2010) Lasten ja nuorten tutkimuksen etiikka. Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 101.

Vastuullinen tiede -sivusto: https://www.vastuullinentiede.fi/fi (Viitattu 10.1.2019.)

 

 

English summaries


The relations between fostered siblings and with their peers in foster families
Kati Kallinen
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 36, (4), 4–18

This article explores the relations that foster children have with their siblings and with other children in a foster family, from the child’s point of view and through the concepts of the negotiability of family relations and personal life. The article is connected to the field of child welfare, family research and childhood research. It is clear that foster children have been under-researched in Finland to date. The data in the present study consist of interviews, social network maps and the diaries of 16 foster children. Ethical questions have also been considered. The findings show how sibling relations are meaningful to foster children, yet they also have important relations with their peers in their foster family. Both relations include contradictions, and the adult’s power to control these relations is emphasized. The findings likewise reveal that foster children need support from adults in these relations. Interviewing foster children also provides valuable information that can lead to improvements in the foster care system.

Keywords: foster child, negotiability of family relations, peer relations, personal life, sibling relations

 

‘Not a thing is my thing’ – Atypical educational transition from comprehensive school onwards
Janne Varjo, Mira Kalalahti & Markku Jahnukainen
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 36, (4), 19–34

This article analyses a group of ninth graders’ endeavours to sketch their future in terms of education and work, and the ways in which they seek direction and portray their routes from compulsory school onwards. What connects our informants is the fact that they have not continued along mainstream educational routes (that is, either to general or vocational upper secondary school).

The article analyses whether the informants built their biographies as a set of reflective choices (choice, elective, or ‘do-it-yourself’ biographies) or linear educational biographies (normal biographies). We investigate the ways in which the drafted biographical map, and the sketched individual route on it, are built on reflectivity and social structures. By exploring these issues, we aim to critically scrutinise the theoretical interpretations of educational transitions constructed as normal or choice biographies.

To this end, the study analyses the ways in which the informants seek direction in their life course – and the reflection involved – by using Savickas’ (2002) career construction theory. The interview data were analysed in keeping with the concepts of career concern, career control, career conception and career confidence.

The overall aim of the article is to theoretically discuss the notions of normality and choice within educational biographies by elaborating on the decisiveness, constraints and possibilities, as articulated in the interview data.

Keywords: educational transition, normal biography, choice biography

 

Adapting, resilience and coping: The relational agency of young people in transitions from the margins towards the mainstream
Sanna Toiviainen
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 36, (4), 35–49

This article focuses on the pathways taken by twelve young adults aged 18–24 in moving forward from North Karelia’s One-Stop Guidance Centre and Open Vocational College (Avoin ammattiopisto). The study examines the relational agency of these young adults in their transitions from the margins towards education and/or working life. The study adopts a  narrative analysis approach, with a theoretical framework stemming from Tara Yosso’s (2005) categorization of different capitals of people in the margins.

The results are presented as three types of narrative: the first of these concerns smooth transitions and adapting to an institutional path; the second  is about resisting and negotiations; while the third is about searching for one’s own place. Coping in different social environments requires conforming to different social hierarchies, but also the formation of reciprocal trust relations. When institutional power relations are sharpened, a young person’s experience of agency is narrowed. The young person then becomes oriented towards areas of life and relationships that offer them experiences of meaningfulness and recognition. The agency of young people in the margins is challenged by insecurity about the future and their health, and their energies are directed towards coping with everyday life. The more socially marginalised a young person becomes, the more important it is for them to have a certain type of social resilience and the ability to remain optimistic even in the face of adversity.

Keywords: agency, relationality, guidance, transitions