Nuorisotutkimus 1/2018

Antti Maunu käsittelee artikkelissaan Arjen rytmit ja yhteisöt – ammattiin opiskelevien hyvä elämä ja haalistuva individualismi vaatimusta joustavasta ja yksilöllisestä subjektista. Lehden toisessa artikkelissa Osallistumista vai osallistamista? Osallisuuden tarkastelua monialaisen oppimiskokonaisuuden toteuttamisessa Reetta Niemi, Kristiina Kumpulainen ja Lasse Lipponen tarkastelevat yhtä ensimmäisellä vuosiluokalla toteutettua monialaista oppimis­kokonaisuutta ja arvioivat oppilaiden osallisuuden toteutumista.

Kahden tutkimusartikkelin lisäksi lehdessä Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin vieraileva professori Ann Phoenix puhuu Marja Peltolan haastattelussa pojista, maskuliinisuuksista ja glokaalista tutkimusotteestaan. Anna Reetta Röngän, Heli Ponton ja Tiina Lämsän lektiot pureutuvat kiusaamiseen, kaupunkikokemuksiin ja lapsuuskuvaan. Minna Nikusen ja Päivi Bergin lyhyt kirjoitus on aloitus käynnissä olevia tutkimushankkeita ja niiden problematiikkaa käsitteleville kirjoituksille. Heidän edustamansa hankkeet kertovat osaltaan, miltä muuttuva työelämä näyttää. Kirja-arvioissa käsitellään teemoja lasten ja nuorten mediakulttuureista kiusaamiseen yliopistoissa.

Lehden vuosikerran voit tilata täältä.

Pääkirjoitus
Lotta Haikkola
Koulu edelläkävijänä 1

Artikkelit
Antti Maunu
Arjen rytmit ja yhteisöt – ammattiin opiskelevien hyvä elämä ja haalistuva individualismi 3

Reetta Niemi & Kristiina Kumpulainen & Lasse Lipponen
Osallistumista vai osallistamista? Osallisuuden tarkastelua monialaisen oppimiskokonaisuuden toteuttamisessa. 22

Lektiot
Anna Reetta Rönkä
Yksinäisyyden kokemukset lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen 36

Heli Ponto
Nuorten arkiset paikkakokemukset kaupunkiympäristössä 42

Tiina Lämsä
Lapsuuskuva televisiomainoksissa, kotona ja päiväkodissa 47

Haastattelut
Marja Peltola
Poikia tutkimassa Helsingissä ja Lontoossa: Ann Phoenixin haastattelu 52

Puheenvuorot
Päivi Berg & Minna Nikunen
Epävarma, mutta toiveikas tulevaisuus 58

Arviot
Sari Vesikansa
Kiusaamista myös yliopistoilla 61

Minna Säävälä
Etnisyyden merkityksiä nuorten vertaissuhteissa 65

Minna Nikunen & Hanna-Mari Ikonen
Luokan ääni ja hiljaisuus – yhteiskunnallinen luokkajärjestys 2000-luvun alun Suomessa 67

Virpi Vaattovaara
Syrjässä keskellä elämää 70

Marleena Mustola
Laajasti lasten mediakulttuureista 72

Antti Kivijärvi
Monikulttuurisuustutkimuksen urbaania vinoumaa haastamassa 74

Nuorisotiedon kirjaston uutuusluettelo 76
Tässä numerossa kirjoittavat 51

Koulu edelläkävijänä

Image-lehti (8/2017) omisti syksyllä 2007 kokonaisen numeron suomalaiselle koulutukselle. Sen vierailevana päätoimittajana oli entinen TV-tuottaja ja nykyinen koulutusalan konsultointiin erikoistuneen yrityksen toimitusjohtaja Saku Tuominen.

Pääkirjoituksessaan Tuominen luo kuvaa vaikeuksissa olevasta koulusta, jonka takapajuisuuteen on vastattava muutoksella. Tuomisen mukaan maailma muuttuu, ja jos koulu haluaa tukea lapsia ja nuoria kukoistamaan, koulun on reagoitava. Maailman muutos tarkoittaa digitalisaatiota, työelämän ja tuotantorakenteen muutosta ja näiden tuomaa elinikäisen oppimisen vaatimusta. Koulu ei ole pysynyt tässä muutoksessa mukana vaan opettaa lapsia ja nuoria edelleen fordistisen tuotantorakenteen maailmaan, jossa ammatit ja työpaikat ovat pysyviä ja työelämä perustuu luottamukseen, että nämä työpaikat myös säilyvät. Nykymaailma vaatii Tuomisen mukaan kuitenkin toisenlaisia taitoja ja toisenlaista subjektiutta: laaja-alaisuutta, joustavuutta, tunnetaitoja, innostuneisuutta ja kykyä muuntautua työelämän valmiuksiin. Syyllisiä koulun oletettuun jämähtämiseen ei etsitä (paitsi vanhempien vastarinnasta), vaan muutos esitetään asiana, johon on reagoitava.

Tämän lehden artikkelit tarjoavat kiinnostavan kommentin koulun oletettuun muutostarpeeseen. Tuomisen analyysi työmarkkinoiden uusista vaatimuksista pitää varmasti paikkaansa, mutta onko koulu niin jämähtänyt kuin hän antaa ymmärtää? Ja mitä muutokset oikein tarkoittavat oppilaiden oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta?

Antti Maunu käsittelee artikkelissaan Arjen rytmit ja yhteisöt – ammattiin opiskelevien hyvä elämä ja haalistuva individualismi vaatimusta joustavasta ja yksilöllisestä subjektista. Vastoin yksilöllistämistä ja joustavuutta korostavaa ideaalia, Maunun tutkimukseensa haastattelemat ammattiin opiskelevat nuoret eivät juurikaan korostaneet tällaisia teemoja hyvän elämän keskeisinä elementteinä. Sen sijaan heille oli tärkeää yhteisöllisyys, sosiaalisten suhteiden vastavuoroisuus ja hyvinvoinnin sosiaalinen luonne sekä arjen vakaus. Vastaavia tuloksia on saatu myös muussa suomalaisessa tutkimuksessa. Esimerkiksi Sanna Mäkinen kirjoittaa tämän lehden vuoden 2016 toisessa numerossa koulutusreiteiltä pudonneiden nuorten arvostavan ryhmään kuulumista, huolehtimista ja välittämisen tärkeyttä. Samat arvot ovat yleisiä nuorten keskuudessa myös Nuorisobarometrin 2017 tulosten mukaan.

Maunu peilaa tuloksiaan käynnissä olevan ammatillisen koulutuksen reformiin ja sen taustalla vaikuttavaan kansalaisen ideaaliin. Oppilaalle uudistus tarkoittaa kahta asiaa: Oppimisympäristöt monipuolistuvat, kun opinnot siirtyvät työpaikoille, verkkoon ja itse- ja ryhmäopintoihin. Lisäksi opinnot henkilökohtaistetaan eli opiskelussa painottuu olemassa olevien taitojen kartoittaminen ja näiden täydentäminen joustavasti, ei niinkään opetussuunnitelman seuraaminen yhdessä ryhmän kanssa. Tästä syntyy ristiriita: koulun eetos on yksilöllinen, itsenäinen ja joustava opiskelija, mutta Maunun mukaan ammattiin opiskelevien nuorten hyvää elämää ja hyvinvointia lisäisivät pikemminkin mahdollisuudet rakentaa pysyviä ja turvallisia ryhmiä sekä rutiineja.

Tuomisen pääkirjoituksessa koulun toinen ongelmana on, ettei se kasvata nuorista persoonallisia, intohimoisia ja innostuneita. Yleisemminkin nuorisopolitiikassa vallalla olevan ajatuksen mukaan nuoria tuetaan auttamalla heitä löytämään kiinnostuksensa kohde ja ”oma juttunsa”. Esimerkiksi syrjäytymiseen tarjotaan ratkaisuksi, että kullekin löytyy omanlaisensa polku. Kaikki nuoret eivät kuitenkaan halua etsiä hyvää elämää omasta sisäisestä palostaan. Syrjäytymisen ytimessä ei ole intohimon puute vaan huonot lähtökohdat, kasautuneet vaikeu­det ja sarja leimaavia kohtaamisia kouluissa ja palveluissa. Tällöin koulun tärkein tehtävä ei ehkä olekaan auttaa nuorta etsimään intohimoaan vaan tukemaan arkisemmissa tavoitteissa. Kaikki nuoret eivät välttämättä halua löytää omaa juttuaan vaan jonkun jutun.

Toinen koulun muutoksen keskeinen tekijä ovat vuonna 2016 voimaan tulleet opetussuunnitelmien perusteet. Niissä kiteytyvät lähes kaikki Tuomisen artikuloimat muutostarpeet. Opetus tavoittelee opiskelusta ja oppimisesta motivoituneita oppilaita – aktiivisia, itseään arvioivia oppijoita, joilla on laaja-alaista muuttuvan maailman vaatimuksiin vastaavaa osaamista. Erityisesti korostuvat niin sanotut monialaiset oppimiskokonaisuudet eli tutummin ilmiöoppiminen.
Lehden toisessa artikkelissa Osallistumista vai osallistamista? Osallisuuden tarkastelua monialaisen oppimiskokonaisuuden toteuttamisessa Reetta Niemi, Kristiina Kumpulainen ja Lasse Lipponen tarkastelevat yhtä ensimmäisellä vuosiluokalla toteutettua monialaista oppimis­kokonaisuutta ja arvioivat toista suomalaiseen kouluun 1990-luvulla rantautunutta keskeistä periaatetta eli oppilaiden osallisuuden toteutumista. He kirjoittavat kiinnostavasti, että toisin kuin julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää, ilmiöpohjaisuudella – tai opetuksella, joka Deweyn sanoin asettaa koulun yhteyteen elämän kanssa – on historialliset juurensa. 1940-luvulla puhuttiin kokonaisopetuksesta, sen jälkeen oppiaineiden integroinnista, oppiaineiden välisestä rinnastamisesta ja läpäisyperiaatteesta. Kirjoittajien mukaan uudistettu perusopetussuunnitelma lähinnä teki monialaisuudesta pakollista.

Artikkelissa kirjoittajat pyrkivät tarkastelemaan osallisuutta empiirisesti koulupedagogisena ilmiönä päätöksenteon jalkautumisen näkökulmasta. Artikkeli on tarkka kuvaus monialaisen oppimiskokonaisuuden toteutuksesta ja hienosyinen analyysi osallisuuden eritasoisesta toteutumisesta kokonaisuuden eri vaiheissa. Sen antamia välineitä voi helposti käyttää tulevan tutkimuksen ja analyysin perustana, mutta myös käytännön opetuksen järjestämisessä. Toisaalta artikkeli korostaa, että osallisuuden ei aina tarvitse olla täysin lapsilähtöistä, vaan oppilaat tarvitsevat tieto- ja taitotasonsa mukaista tukea. Lisäksi kirjoittajat esittävät, että osallisuuden tutkiminen kaipaa rinnalleen tutkimusta, joka pureutuisi Maununkin pohtimiin teemoihin lasten ja nuorten kokemuksista siitä, tulevatko he tunnustetuiksi ja arvostetuiksi yhteisöissään.

Koulu ja koulutus kaivannevat jatkuvaa kehittämistä, mutta artikkelien perusteella suomalainen koulu on reagoinut muuttuvan maailman vaatimuksiin. Ajan hengen mukaisen uudistamisen täytyy kuitenkin ottaa huomioon kaikkien oppilasryhmien tarpeet. Oppimista ja hyvinvointia voi tukea pikemminkin mahdollisuus pysyviin ryhmäsuhteisiin ja rutiineihin, ei joustavuus tai oman jutun toteuttaminen.

Kahden tutkimusartikkelin lisäksi lehdessä Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin vieraileva professori Ann Phoenix puhuu Marja Peltolan haastattelussa pojista, maskuliinisuuksista ja glokaalista tutkimusotteestaan. Anna Reetta Röngän, Heli Ponton ja Tiina Lämsän lektiot pureutuvat kiusaamiseen, kaupunkikokemuksiin ja lapsuuskuvaan. Minna Nikusen ja Päivi Bergin lyhyt kirjoitus on aloitus käynnissä olevia tutkimushankkeita ja niiden problematiikkaa käsitteleville kirjoituksille. Heidän edustamansa hankkeet kertovat osaltaan, miltä muuttuva työelämä näyttää. Kirja-arvioissa käsitellään teemoja lasten ja nuorten mediakulttuureista kiusaamiseen yliopistoissa.

Lotta Haikkola
päätoimittaja

English summaries

Routines, social groups and everyday life. Vocational students’ conceptions of a good life and fading individualism
Antti Maunu
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 36, (1), 3–21

This article analyzes vocational students’ conceptions of a good life as articulated through focus group interviews. The results highlight the wish for a safe, regular life in which basic needs are fulfilled and social relationships function. The findings challenge Zeitdiagnostic and political perspectives that emphasize the importance of individuality and personal choices for young people, as virtually no such wishes were expressed by the interviewees. On the other hand, the findings are consistent with recent discussions that emphasize the social nature of well-being and the importance of social relations and interaction in the formation of a good life. The article also discusses whether the findings are typical of young people in vocational education or whether the value of individualism is generally on the wane in the youth cultures of the 2010s, compared to earlier discussions where individualism is seen as central for young people. The findings also have some political weight: if youth cultures are moving away from individuality towards communality as a central value, this must also be taken into account in education, welfare and youth policies. In supporting a good life for young people, it seems to be more important to provide them with opportunities and skills to maintain efficient groups and routines in everyday life, and not to maximize their individual liberties and freedom of choice.

Keywords: vocational training, well-being, a good life, individualism, qualitative research, young people, communality

Participation or activation? Analysing the different forms of participation in a multidisciplinary learning module
Reetta Niemi, Kristiina Kumpulainen & Lasse Lipponen 
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 36, (1), 22–35
 
Pupil participation is one of the core values in the new national core curriculum for basic education (FNBE 2014). In this article, we illustrate how pupil participation occurred during a seven-week multidisciplinary module for first graders. A total of 20 pupils (10 girls and 10 boys), two student teachers and one primary school teacher took part in the study. The data consisted of four videos created by the pupils, 16 lesson plans produced by the student teachers, and field notes taken by the teacher. 

For the purposes of the study, we developed a new model to analyze participation in school pedagogy. The model is based on Roger Hart’s (1992) and Gerison Lansdown’s (2010) ideas of participation. The study revealed that the multidisciplinary module was started activating pupils, which fostered consultative participation. The process of planning and implementing videos promoted collaborative and child-led participation. 
The study duly discusses one way of analyzing pupil participation in school pedagogy. It also brings to light a means of implementing multidisciplinary models throughout the whole school year. 

Keywords: pupil participation, pedagogy, multidisciplinary modules, action research