Varastossa
Nuorisotutkimus 3-4/2015
Kuvaus
Nuorisotutkimus-lehti 3-4/2015 on tuplanumero, jossa erityisenä tarkastelun kohteena on koulu. Ensimmäiset kaksi artikkelia käsittelevät nuorten kokemuksia koulusta. Tiina Karhuvirta ja Leena Lestinen tutkivat kirjoituksessaan alakouluikäisten osallisuutta. Eija Syrjäläinen, Pirjo Jukarainen, Tomi Kiilakoski ja Sari Yrjänäinen tutkivat lukiolaisten turvallisuutta. Seuraavat kolme tekstiä käsittelevät koulua laajemmasta näkökulmasta. Mira Kalalahti, Heikki Silvennoinen ja Janne Varjo tarkastelevat tekstistään, mitä vaikutusta vanhempien osallisuudella on koulun toimintoihin. Heidi Harju-Luukkainen, Sari Sulkunen & Jouni Vettenranta tarkastelevat Pisa-tutkimuksen aineistojen varassa, miten koulun koko vaikuttaa koulukokemukseen. Heli Koskinen tarkastelee omassa tekstissään eri koulutusasteiden opetussuunnitelmia. Selkeästi kouluaiheisia tekstejä taustoittaa Päivi Bergin artikkeli, jossa hän tarkastelee rennon ja vakavan vapaa-ajan käsitteitä hyödyntäen liikuntaan liittyviä merkityksiä.
Pääkirjoitus
Tomi Kiilakoski
Koulu ja koulutus
Artikkelit
Tiina Karhuvirta & Leena Lestinen
Aktiiviseksi alakoulussa – merkityksellistä osallistumista oppilaskunnassa tai globaalikasvatusjärjestöjen kanssa?
Eija Syrjäläinen, Pirjo Jukarainen, Tomi Kiilakoski & Sari Yrjänäinen
Koettu turvallisuus lukiossa
Mira Kalalahti, Heikki Silvennoinen & Janne Varjo
Vuorovaikutusta ja valintoja. Vanhempien osallisuus lasten koulusaavutusten ja kouluvalintojen taustalla
Heidi Harju-Luukkainen, Sari Sulkunen & Jouni Vettenranta
Enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Ruotsinkieliset pienet ja suuret koulut PISA 2009 -tulosten valossa
Heli Koskinen
Toimintakykyiseksi kasvaminen eri koulutusasteiden opetussuunnitelmissa
Päivi Berg
Sosiaaliset jalat ja vakava vapaa-aika – lasten ja nuorten vertaissuhteiden merkitys liikuntaharrastuksissa
Lektiot
Helena Herrala
Etnografia tyttöjen jääkiekkoharrastuksesta
Tarja Juvonen
Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten toimijuuden rakentuminen
Mervi Kaukko
Turvapaikanhakijatyttöjen, maahanmuuttotutkimuksen ja tutkijan limittyneet matkat
Taru Kulmalainen
Tyttöjen kaverisuosio sosiaalisena järjestyksenä
Anna-Maija Niemi
Erityisiä koulutuspolkuja?
Arviot
Susan Eriksson
Haamuilua osaamisesta – nuorisotyön ammatillistumisen välineitä
Seppo Pulkkinen
Koulu on enemmän
Hanna Snellman
Varusmiespalvelusta suorittavien nuorten terveyskäyttäytyminen
Eija Syrjäläinen
Peruskoulu – kansainvälinen menestys ja kummajainen
Seminaariraportit
Pia Lundbom
Vaihtoehtoisia tulevaisuuksia etsimässä ja suosittuja protesteja analysoimassa
Nuorisotiedon kirjaston uutuusluettelo
Koulu ja koulutus
Koulujen käyminen nielaisee ison osan ihmisen elämänkaaresta. Koulunsa aloittava lapsi sinkoutuu viimeistään koulun aloittamisen myötä kodista irralliselle radalleen ja aloittaa itsenäisen taipaleensa kohti aikuistumisen avaruutta. Aikuisuuteen ehtineen nuoren elämästä on kulunut koulussa 1710 päivää, ellei poissaoloja lasketa, hän on käynyt peruskoulua yhdeksän luokkaa, 190 päivää kunakin lukuvuonna. Tämän jälkeen on tietysti hankkiuduttava jatkokoulutukseen, sille pelkän peruskoulun suorittaneet nuoret näyttävät syrjäytymisuhkana. Ammatillisessa koulutuksen perustutkinnon laajuus on 180 opintopistettä, mikä vastaa kolmea vuotta. Tämä pidentää koulutuksen parissa vietettyä aikaa entisestään. Koulut on käytävä. On löydettävä oma tie koulujärjestelmän sisällä.
Pelkkä koulussa vietetty aika tekee koulusta kiinnostavan paikan, tilan tai areenan nuorisotutkijoille. Koulu on tilana sukupolvitettu: koulussa oleilevat tietyn ikäiset lapset ja nuoret, opettajien kanssa, mutta myös paljolti keskenään. Koulussa on sopeuduttava paitsi osaksi koulun kokonaisuutta, myös omaa nuorten viiteryhmää. Luokka määräytyy ryhmänä pitkälti yksittäisten nuorten ulkopuolelta. Tämän ryhmän jäseneksi tullaan, ja tähän ryhmään on sopeuduttava. On neuvoteltava oma paikkansa osana nuorten järjestyksiä ja hierarkioita. Koulussa päästään tai joudutaan kohtaamaan sellaisiakin nuoria, joita vapaa-aikana haluaa vältellä. Koulussa ollaan pitkäkestoisesti, eikä koulussa vietettävää aikaa voi valita itse, mikäli mielii noudattaa koulun sääntöjä. Koulu onkin vertaisryhmälatautunut tila tavalla, joka poikkeaa muista nuorten tiloista. Koulu on kutkutteleva sukupolven sisäisen vuorovaikutuksen ja toiminnan tila.
Koulu on omalakinen, kodin ulkopuolella oleva toiminta-areena. Suomalaisen koulun tehtäväksi on kansakoulujen perustamisesta lähtien nähty velvollisuus tuottaa kaikille suomalaisille samanlaisia kansalaisvalmiuksia ja tätä kautta tarvittaessa toimia kodin kulttuuria vastaan. Mutta samalla kun koulu irrottaa lapsia ja nuoria kodin vaikutuspiiristä, se luo edellytyksiä sukupolvien välisille muisteluille ja kohtaamisille. Historioitsija Antti Häkkinen on kuvannut koulun merkitystä ihmisten omaelämänkerroissa todeten, että koulu on symbolinen tapahtuma, jonka kautta oman elämänkulun muutokset tulevat näkyviin. Koululla on keskeinen merkitys elämänkaaressa. Koulun keskeisyys näkyy eri-ikäisten ihmisten elämänkaaressa samanlaisina symbolisina tapahtumina.
Aika ajoin väläytellään muodollisen koulutuksen kadottavan auraansa ja vähentävän merkitystään niin yksilön oppimisessa kuin työelämäkelpoisuuden osoittajana. Erilaiset kouluttomuutta povaavat kovaääniset oraakkelit ovat silti toinen toisensa jälkeen olleet väärässä. Koulutuspolitiikka on edelleen olennainen osa valtioiden kilpailukyvyn turvaamista. Tämän myötä koulutukseen panostetaan ja siltä vaaditaan tuloksia. Yksilöltä taas vaaditaan osallistumista koulutukseen. Kaavailut muodollisen koulutuksen ja ennalta säädettyjen todistusten häviämisestä ovat ystävällisesti tulkiten historiallisista murtumista innostuneiden yhteiskuntatieteilijöiden toiveajattelujen yltiöpäisiä heijastumia ja ilkeämmin ilmaisten koulutuspolitiikan realiteetteja tuntematonta puoli-teoreettista kukkua. OECD-maat näkevät koulutuksen niin keskeisenä investointina, että Education Policy Outlook 2015 toteaa, että näissä maissa yli 12 prosenttia julkisesta rahoituksesta menee koulutukseen. Koulutukselta odotetaan tuloksia ja opiskelijoilta oppimista. Muodollisen koulutuksen keskeisyys ei näytä olevan rapautumassa.
Huolimatta puheesta siitä, että nykyelämässä monet keskeiset taidot opitaan koulujärjestelmän ulkopuolella, on yksilöiden edelleen lunastettava yhteiskuntakelpoisuutensa käymällä sisään koulun ovesta. Usein tämä ovi on edelleen fyysinen, ja digitaalisen oppimisen vallankumous koulujärjestelmän sisällä antaa odottaa itseään. Ovi on avattava. Koulutuksen ulkopuolella olo näyttäytyy syrjäytymisuhkana, jonka suitsimiseen osallistuvat niin koulutuksen, työvoimapalveluiden, sosiaalityön kuin vaikkapa nuorisotyönkin toimijat. Koulutus on osa sitä mallitarinaa, jota yksilön on elämänkulussaan kerrottava.
Käydessään koulun ovesta yksilöt tulevat suhteutetuiksi toisiin yksilöihin. Koulu on myös arvioiva, luokitteleva, kategorisoiva ja asemiin asettava mekanismi. Koulutuksen kautta nuoria jaetaan erilaisiin luokkiin. Koulutuksen yksi yhteiskunnallinen tehtävä onkin antaa perusteita ja oikeutuksia sille, että ihmiset jakautuvat epätasa-arvoisiin asemiin työmarkkinoilla ja laajemmin yhteiskunnassa. Siksi nuorisopolitiikassa tulisi huolehtia siitä, että nuoret voivat taustoistaan ja niistä kumpuavista resursseista riippumatta osallistua koulutukseen ja saada siitä työntövoimaa elämälleen.
Yllä kuvatun perusteella ei liene ihme, että koululla on pysyvä sija nuorisotutkijoiden kiinnostuksen kohteena. Kaksikymmentä vuotta sitten Nuorisotutkimuksen numerot 3 ja 4 käsittelivät koulua, ensimmäinen teemanaan koulu mielikuvissa, toinen aiheenaan erilaisuus koulussa. Nykynäkökulmasta lehtiä lukeva lukija ei voi olla hämmästymästä, niin tutulta ja tuoreiltakin tekstit vaikuttavat. Déja vu! Lehdissä pohditaan nuorten koulukokemuksia, tarkastellaan koulua ja sen ulkopuolisia oppimisympäristöjä, käsitellään nuoria heterokoulussa, analysoidaan työläistaustaisten nuorten opintietä sekä teoretisoidaan koulutuksesta syrjäytymistä. Kirjoitukset voisivat olla otsikoltaan tämän lehden tekstejä. Koulussa on jotakin pysyvää ja sukupolvia yhdistävää.
Kummankin numeron toimittaneet Tarja Tolonen ja Elina Lahelma kirjoittivat pääkirjoituksessaan näin: ”Kun ilmoitimme tekevämme koulunumeron, artikkelitarjouksia tulvi toimitukseen niin paljon, että meillä on ilo täyttää koulu-teemaan liittyvillä artikkeleilla kaksi Nuorisotutkimus-lehteä”. Jälleen déja vu. Lehtemme on luopunut teemapohjaisuudesta ja sitä myötä teemanumeroiden toimittajista, mutta tilanne on silti samanlainen kuin kaksikymmentä vuotta sitten vuonna 1995, jolloin Suomi liittyi EU:hun, Amazon perustettiin ja viimeiset tulitikut valmistettiin Suomessa.
Nuorisotutkijat ovat edelleen kiinnostuneita koulusta. Koulu on aineistonkeruun areena, jossa tavataan lähes koko ikäluokka. Se on itsessään kiinnostava paikka. Siirtymät koulutukseen ovat tapa ymmärtää nuoruutta ja marginalisaatiota. Koulujen erojen kautta voi tarkastella suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistumista, yksilöllisen valinnan yhteiskuntapoliittista merkitystä ja mahdollisesti lisääntyvää uusliberalisaatiota. Olemme saaneet niin paljon kouluteemaisia artikkeleita lehteen, että niillä täyttää kaksi numeroa. Päätimme julkaista tämän lehden tuplanumerona.
Ensimmäiset kaksi artikkelia käsittelevät nuorten kokemuksia koulusta. Tiina Karhuvirta ja Leena Lestinen tutkivat kirjoituksessaan alakouluikäisten osallisuutta. Näin tehdessään he täyttävät olemassa olevaa tietoaukkoa. Tutkimus perustuu koulussa toimivien aktiivisten aikuisten haastatteluihin. He nostavat tekstissään esiin sekä onnistumia että kehittämisen kohteita koulun toimintakulttuurissa. Eija Syrjäläinen, Pirjo Jukarainen, Tomi Kiilakoski ja Sari Yrjänäinen tutkivat lukiolaisten turvallisuutta. He jakavat turvallisuuden ulottuvuudet fyysiseen, sosiaaliseen ja pedagogiseen. Kirjoittajat päättelevät tekstissään, että turvallisuus on yhdistelmä edellä kuvattuja ulottuvuuksia ja että turvallisuutta ei voida tukea pelkästään poistamalla uhkia, vaan se edellyttää myös yhteisön rakentamista ja osallisuuden edistämistä.
Seuraavat kolme tekstiä käsittelevät koulua laajemmasta näkökulmasta. Mira Kalalahti, Heikki Silvennoinen ja Janne Varjo tarkastelevat tekstistään, mitä vaikutusta vanhempien osallisuudella on koulun toimintoihin. He toteavat tämän olevan yhteiskuntaluokkasidonnainen ilmiö. He toteavat myös, ettei heidän aineistonsa anna tukea uhkakuville siitä, että syntyy eroa koulutusmarkkinoilla toimivien ahkerien kuluttajavanhempien valitsijajoukko ja lähikouluun luottavien välille. Koulushoppailu näyttäytyy vähäisenä. Heidi Harju-Luukkainen, Sari Sulkunen & Jouni Vettenranta tarkastelevat Pisa-tutkimuksen aineistojen varassa, miten koulun koko vaikuttaa koulukokemukseen. Heidän mukaansa pienten ja suurten koulujen välillä on sekä eroja, mutta myös huomattavia yhtäläisyyksiä. Yhdessä artikkelit piirtävät kuvaa toistaiseksi tasa-arvoisesta koulujärjestelmästä. Heli Koskinen tarkastelee omassa tekstissään eri koulutusasteiden opetussuunnitelmia. Hän osoittaa opetussuunnitelmien olevan kiinnostuneempia tiedollisista ja taidollisista kyvyistä kuin laajemmista toimintakyvyistä.
Selkeästi kouluaiheisia tekstejä taustoittaa Päivi Bergin artikkeli, jossa hän tarkastelee rennon ja vakavan vapaa-ajan käsitteitä hyödyntäen liikuntaan liittyviä merkityksiä. Hän korostaa vertaissuhteiden merkitystä nuorten liikuntaharrastukselle. Liikuntaan voidaan suhtautua joko rennosti tai vakavasti – molemmat näistä voivat olla merkityksellisiä nuorille. Kouluteemaan Bergin artikkelin voi liittää esimerkiksi toteamalla, että vapaa-aika on joillekin suorittamisen maisemasta irtautumisen väline, toisille tapa oppia asioita tavalla, jota koulujärjestelmä ei aina mahdollista.
Toisen asteen jälkeen nuorella on takanaan reilut parituhatta päivää koulujärjestelmässä. Tuolloin hän on saanut ison joukon tietoa, ollut vertaisryhmän parissa, tullut arvioiduksi ja luokitelluksi sekä nähnyt koulun kautta hyvinvointiyhteiskunnan verkostoja. Tällaisenaan hänelle on kertynyt iso joukko kokemuksia. Kaksikymmentä vuotta sitten pääkirjoitus – nuorisotutkimuksen parhaita perinteitä noudattaen – totesi, ettei nuoria tulisi jakaa kahtia karkeasti koulussa viihtyviin ja viihtymättömiin vaan ymmärtää hienojakoisemmin, että nuoret ”ilmaisevat suhdettaan kouluun eri tilanteissa eri tavoin”. Tämän suhteen ymmärtäminen edellyttää tietoa paitsi siitä, miten eri nuoret koulun tilanteet kokevat, myös siitä, miten eri koulut toimivat.
Tomi Kiilakoski
päätoimittaja
English summaries
Becoming an active citizen in primary school – meaningful participation in student councils and with NGOs?
Tiina Karhuvirta & Leena Lestinen
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 33, (3–4), 4–19
This article examines the promotion of active citizenship in primary school in the contexts of student councils and school-NGO cooperation. The former represents activities focused on the school community (inwards) and the latter activities focused on the global community (outwards). The research questions were as follows: How do student council instructors view communal practices realized through student councils and school-NGO cooperation, and how do they view the participation and agency of pupils within these practices? The qualitative methodological framework was based on socio-constructivist and socio-cultural views of learning. Research materials were collected through semi-structured theme interviews, and were analyzed using content analysis. Active citizenship is understood as developing through actual participation and feelings of belonging to the communities of society. The analysis showed that the instructors reflected on their work from the point of view of the pupils’ agency as well as their feelings when engaged in the practices of student councils and global education. Enhancing the pupils’ experience of participation challenges the school and teachers to create varied opportunities for practising citizen activities in the school community.
Keywords: school democracy, citizenship education, global education, participation, teachers, primary school
How safety is experienced in high school
Eija Syrjäläinen, Pirjo Jukarainen, Tomi Kiilakoski & Sari Yrjänäinen
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 33, (3–4), 20–36
This article analyzes the everyday safety in schools as experienced by high school students and teachers. We examine the experiences of safety by utilizing categories of physical, social and pedagogical safety. By using these categories as a starting point for theory-based content analysis we analyzed the data, which consisted of research interviews of high school teachers (N=8) and essays written by 3rd-grade high school students (N=74). The data were collected from two different high schools, one located in a city, and the other in a rural area. High school safety was similar in both schools, although there were differences in participation and communality. Safety was seen as a combination of different levels of safety, with social factors in particular contributing to feelings of safety. It is therefore concluded that these factors should play a larger role in the safety plans of high schools.
Keywords: safety, high school, well-being, students
Associations and choices: Home-school interaction and its connections to a child’s educational achievement and parental school choice
Mira Kalalahti, Heikki Silvennoinen & Janne Varjo
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 33, (3–4), 37–58
The Finnish general comprehensive school system has changed considerably since the 1990s. Currently, major cities provide – to a greater or lesser extent – opportunities to exercise school choice in the form of classes with special emphasis. Arguably, this novel situation underlines the relevance of home-school interaction and well-informed parental choice about schools in a new way.
The aim of this paper is twofold: First, we ask how home-school interaction is associated with the social class of the family, the child’s grade point average and school choice (especially in the form of choice between the neighbourhood school and a class with special emphasis). Second, we enquire how the intra-family interaction is related to the class position of the family, the child’s grade point average and school choice. The primary data comprised a parental survey targeted at families (n=2617) that had recently made school choices for grade 7 of comprehensive school. The survey questionnaire was distributed in the five largest cities in Finland in spring 2012.
Evidently, home-school interaction is also a classed issue in Finland. Well-educated parents, positioned relatively high in the occupational hierarchy, participate in parents’ evenings, various school events, fund raising activities, field trip planning and parents’ associations more frequently than others. When choosing a school for their child, parents generally visit information events at schools and explore school websites, but only to some extent. More active forms of information-seeking – namely direct contact with teachers or principals – were rare. Intra-family interaction – especially reading and visiting a library together – is associated with a high grade point average for the child.
Keywords: home-school interaction, school choice
More similarities than differences. Small and large Swedish-medium schools in the light of the 2009 PISA results
Heidi Harju-Luukkainen, Sari Sulkunen & Jouni Vettenranta
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 33, (3–4), 59–73
Student achievement for the Swedish-speaking minority in Finland was assessed for the second time with a larger sample in the PISA 2009 study. The Swedish-speaking sample comprised a total of 56 schools and 1407 students, enabling a more reliable and accurate statistical examination of Swedish-medium schools in Finland. In this paper we have divided the Swedish-medium schools into three categories (small, medium-sized and large) according to their student enrolment. We look at students’ educational outcomes in reading, mathematical and scientific literacy. We also examine central background variables in the three school categories. The results indicate differences between the learning environments of small and large schools. On average, small schools provided calmer conditions for mother tongue lessons than medium-sized schools, but the educational outcomes were poorer. Students’ socioeconomic and cultural status was also poorer in smaller schools. In larger schools the relationships between students and teachers were better and students’ socioeconomic and cultural status was higher than in medium-sized schools. The results corroborate the picture that small and large schools are different, but also reveal that they differ from each other in a few variables only.
Keywords: school size, PISA study, comparison
The ability to act: is this supported in curricula at different levels of education?
Heli Koskinen
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 33, (3–4), 74–87
The ability to act should be taught in schools. Depending on the level of education – comprehensive school, high school or university – this ability is taught but in different ways. The aim of this study was to investigate curricula at these three different educational levels. The study comprised a text analysis of the differences and similarities in the use of verbs in the corresponding curricula. It was found that the curricula differed from each other but, on the other hand, had several similarities when they saw the student as an active subject. The ability to act should be explored further and the concept could be used as a core around which curricula will be constructed.
Keywords: ability to act, active subject, curriculum, text analysis, verbs
Social legs and serious leisure – the meaning of social relations in the sports activities of children and young people
Päivi Berg
The Finnish Journal of Youth Research
(“Nuorisotutkimus”) Vol 33, (2), 88–101
This article examines youth sport and physical activity as a social phenomenon relating to the level of commitment to leisure activity. The data consist of interviews with 7- to 13-year-olds (N=16) taking part in organized sports. The concept of social legs refers to the meaning of social relations as a factor guiding the beginning and dropping out of activities. Serious leisure and casual leisure (Stebbins, 2001) are used here as the main concepts. Firstly, the concepts illustrate the young people’s manner of speaking in relation to their sports activities and, secondly, their level of commitment to activities in the data. In addition to the young people’s individual decisions, gender and social class can also direct and restrict the friendships, level of commitment and ways of spending leisure time in a manner that is not entirely up to the individuals themselves.
Keywords: children, young people, exercise, commitment, social relations, sports activities, leisure time