Nuorisotutkimusseuran historiaa 1987–2018. Vapaaehtoisten yhdistysinnosta sykkiväksi tutkimusorganisaatioksi

Kari Paakkunainen

Vuonna 1987 opetusministeriöstä kannustettiin nuorisotutkijoita järjestäytymään. Näin haluttiin organisoida suomalaisten osallistumista nuorisotutkimuksen pohjoismaiseen yhteistyöhön. Tuolloin perustettu Nuorisotutkimusseura on vähitellen laajentunut omaa tutkimus- ja julkaisutoimintaa harjoittavaksi monitieteiseksi verkostoksi alaverkostoineen ja kumppanuushankkeineen. Nuorisotutkimuspäivät, Nuorisobarometri ja Nuorisotutkimus-lehti ovat seuran tunnettuja toimintamuotoja.

 

Varastossa
Kuvaus

Tässä teoksessa käydään läpi seuran kolmikymmenvuotinen historia innovaatioineen, metodisine ja teoreettisine kiistoineen sekä oppimisaskeleineen. Yhteiskunta ja nuorisokulttuurit ovat muuttuneet, samoin tutkimuksen tavoitteille ja tutkijoiden mediaesiintymiselle asetetut odotukset. Toiminnan rahoittajat ovat yleensä kaivanneet käytännöllistä, sovellettavissa olevaa tietoa, kun taas tutkijat ovat usein lähteneet liikkeelle kriittisen yhteiskuntatieteen ja kulttuurintutkimuksen kysymyksenasetteluista. Luottamuksellinen debatti tutkimustiedosta jatkuu. Muualla pohjoismaissa asiasta on painittu enemmän.

Kirjoittaja, seuran toiminnassa pitkään mukana ollut Kari Paakkunainen elävöittää tutkimustaan dokumenteilla, haastatteluilla ja aikalaismuisteluilla.

530 s. + 20 numeroimatonta kuvasivua

Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 211

Sarja: Kenttä

Ulkoasu: nidottu

Kieli: suomi

ISBN 978-952-7175-72-9

ISSN 1799-9219

Kl 90; 06.1

2018

Sisällysluettelo

 

Johdantoa historiaan 17

Runo Seuralle – kirjoittamisen eläviä ja pirskottavia aaltoja 17

Osallistuvaa intellektuaalihistoriaa 19

Nyt on purettu sitä, mitä vanhat seurat rakensivat

– kielitieteellinen käänne 21

Seuran juoni ja identiteetti muuttuvat aika hektisesti 23

Myös kokija puhuu ja kirjoittaa Seuraa tutkimuspoliittisesti

auki 26

…jotta oppisimme toistemme jännistä tarinoista! 29

Lähteet: dokumentit, arkistot, haastattelut sekä kirjan

liitetiedostot 31

 

1 Seuran perustamisintentio ja murroksia: historiikin freimiä 35

1.1 Nuoruuden pohtijat löytävät toisensa, yhteisiä

tieteenalan pohjoismaisia argumentteja ja

nuorisopolitiikkaa (1987–1992) 35

1.2 Monien tieteiden omasta tutkimuksesta ja kansainvälisen

instituution puurtamisesta ”uuteen tutkijuuteen”

(1992–1999) 36

1.3 Tuulinen nuoruus – NTS/NTV oppii reflektoimaan

epävarmuutta instituutiona: herkät kumppanit, yleisöt

ja tieteidenvälisyys 38

1.4 Ministeriön Saarelan ”niche” töni perustamaan seuraa,

antoi resurssit ja oppi debatoimaan spontaanisti 40

1.5 Fennomaanisen tieteellisen Seuran maailmasta modernin

kollektiivisen hajoamisen seurajulkisuuteen 43

 

2 Seura perustetaan – tieteenalan tutkijoille

ja pohjoismaisen tutkimuksen kontribuutiona 46

2.1 Genre hahmottuu yhdistyselämän tasolla – Lasse ja

Leena valitaan perustamiskokouksessa

29. toukokuuta 1987 46

2.2 Hallituksen ensimmäiset valot 51

2.3 Myöhäismodernin ilmiön kulttuurinen tulkinta

ja pohjoismaisen policyn tiedonpolitiikka 53

2.4 Eurooppa muuttuu 1989 – ja keskukset ja periferiat

sen mukana 55

2.5 NSU:n etujoukko harjoittelee kulttuurintutkimuksen

teemoilla 58

2.6 NSU:n johtopäätöksiä: Emansipaatio ja destruktiivisuus

katoavat… omasta kokemuksesta voi puhua ja muuta

ei olekaan? 62

2.7 Nuorisotutkimusmatkailu alkaa Oslossa 1987 63

2.8 Oslon NYRIS-kokous naulaa juventologian teesejä,

jotka jäävät myöhäismodernisti roikkumaan… 65

2.9 Drotnerin feminiininen valo ja nuorisopolitiikan

valju ilme… 67

2.10 Christie jaksaa – ja nuorisokulttuuritutkimus esittäytyy

skarpisti 69

2.11 NTS:n kansainväliset perustamissynttärit: Savonlinnan

NYRIKsessä kesällä 1989 konstruoidaan myös nuoriso

ja sen kruunut 70

2.12 Saksalainen projekti, kontekstualisoiva kulttuurintutkimus

ja keskiluokkainen yliminä Savon plenumin

konstruoinnissa 73

2.13 Ehrnrooth ja Siurala valinkauhassa: modernisaatiosta

ja hallinnosta kielipeleihin ja takaisin? 75

2.14 Filosofi Sintonen avaa ovia monitieteiselle nuorisotutkimukselle

– kunhan ei tavoitella ainoita totuuksia 76

2.15 Iso teoria ja Iso Sukupolvi 1968 jäävät yhdeksi

argumentiksi keskustelussa 78

2.16 Fornäsin nuorisokulttuuriprojekti puhuttelee ja innostaa

vieläkin 80

2.17 Ehrnrooth luo inspiroivat reseptiotavat modernille

dynamiikalle ja samoihin aikoihin arkaaiselle takaraivolle 82

2.18 NYRIKset, Seuran pojat ja kielipolitiikka 84

2.19 Lassen intellektuaalihistoriaa: vannoutuneesta lahjakkaasta

empirististä postmodernin äärelle 85

2.20 Lasse Siurala – modernin mentaliteetin nuorisopolitiikan

pohtija 86

2.21 Mitä tutkija tuo käytännön nuorisotyöhön ja

EN–EU-frameworkiin – uusi mentaliteetti? 88

 

3 Pohjoismainen nuorisoyhteistyö, NYRIS ja Young-lehti 93

3.1 Pohjoismaisen yhteistyön perusteet ja tukirangat

hahmottuvat 93

3.2 NYRICA näyttää tietä isommalle yhteistyön remmille 95

3.3 Skandinaaviset Siurala, Bay ja Stafseng lobbaavat

”nyristyylillä” ministeriörinkiä 1988 96

3.4 Nuorisotutkimuksen tutkimuskoordinaattori

ja neuvoa-antava ryhmä pohjoismaille 1992– 100

3.5 Pohjoismaisella eetoksella, tietoverkoilla

ja tutkijakokemuksella kohti Eurooppaa! 101

3.6 NYRI:n mallilla yritetään konsultoida Euroopan

neuvoston nuorisotieto uuteen uskoon 105

3.7 Nuorisotutkimusseura ei aina tiedä, missä NYRI menee

– mutta oma tutkijainstituutio suuntaa maailmalle

Helven termein 107

3.8 NYRI-koordinaatio löytää aktiviteettinsa, mutta

tutkimushankkeet eivät sitä strukturoi 111

3.9 Taitava taustoittaja Erik Häggmankaan ei löydä Nuorisokomitealle

”trepartsfunktionin” pohjoismaista konetta 114

3.10 NYRIS-symposiumit nousevat kukkimaan tieteellisen

tyylin ja harkinnan avuin 115

3.11 YOUNG syntyy ja Tommi Hoikkala vedetään mukaan 118

3.12 Birminghamin jälkeläisiä YOUNGissa opastetaan

editoriaalisesti: tasokas empiirinen laatu taattava! 120

3.13 YOUNG kohtaa vertaiskilpailijansa maailmalla 123

3.14 Päätoimittaja Leena Suurpään ääni ja suomalaiskokemus

vaikuttavat globaalin ja hybridin YOUNGin

mahdollisuuksiin 124

 

4 90-luvun kansainväliset sykkeet: maatutkinta, verkostot,

jatkokoulutus ja naistutkimus 128

4.1 Suomen viritys Euroopan nuorisotutkimuspolitiikalle:

maatutkintahanke 128

4.2 Nuorisopolitiikan kumppanit rakentavat metaforia

ja kulmia nuorisopolitiikan tutkimuskohteesta 130

4.3 Review-ryhmän vetäjä Williamson ei osaa lukea

hyvinvointivaltion regiimiä 132

4.4 Maaraportti opettaa Euroopan neuvostoa

– isoja maita ei tutkita, oikeuksia viedään reuna-alueille 134

4.5 Minkälaisten kansalaisten varassa Williamsonin

viiden C:n nuorisopolicyn apumalli elää? 137

4.6 Summa summarum: liberaali konsulttikasvatus,

euro-ohjelmien aktivoiva vaikutus vai Anderssonin

nuorille tiedon ovia avaava runo 140

4.7 OPM:n kansainväliset sopimukset auttavat seuraa

maailmalle – tutkijakongresseja ja omia substansseja

revitään maailmalle 142

4.8 Ranskaa väännetään ainakin metaforin ja Deutsches

Jugendsinstitutia koetellaan yhteistyössä 146

4.9 Viron moderni nuorisotutkimus nousee sitkaan

– monin suomalaislämpimin kontaktein, mutta Seuran

malli ei syty 150

4.10 Seura löytää tiloja kansainvälisessä networkissa,

streameissa ja kehitteleekin niitä 151

4.11 Euroopan unionin evaluaation ja DG-resurssin

ekspansio – NTS:n aktiivit lähtevät vauhdilla, epäillen

ja kriittisin mielin mukaan 154

4.12 Yhteys venäläistutkijoihin onnistuu lopulta yksilösubstanssien,

yhteisten semppareiden ja julkaisujen avuin 158

4.13 Joensuun ja Petroskoin rengas

– vahva Vesa Puuronen tekee 162

4.14 Iloinen Barents-verkosto rikkoi monet rajat 165

4.15 Tvärminnen jatkokoulutustapahtuma (1993) ja

tyttötutkimus muuttavat paljon 168

4.16 ”Letit liehumaan” kuumensi koko piiriä 171

4.17 Tyttöjen ja poikien dikotomiaa aletaan reflektoida

viileämmäksi – koulututkimuksesta tyttötulkintoihin 173

4.18 Kulttuuritutkimus, monet identiteetit ja yhteisöjen

henget palaavat Aaltojärven ja Suurpään seuratoimin 175

4.19 Tyttötutkimus tulee – Siurala lähtee ja vahvat naiset

Helve ja Näre sitoutuvat seurainstituution

kehittämisvuosiin? 177

4.20 Mekrijärven henki ja nuorisotutkijan sosialisaatio:

kun ”pieni on kaunista”, väitöskirjatuskat lähtevät 179

4.21 Täydennyskoulutus sopii lama-alaan – mutta hybridi ja

omintakeinen yhdistysinstituutio NTS ei saa Helven

huolimaa tohtorikoulua 181

 

5. Nuorisotutkimus-lehti 1983–                                                             185

5.1 Lehden perustaminen 185

5.2 Nuorisotieto – tilat – käyttäjät – ”Urheilupuolueen” kutsu 186

5.3 Päätoimittajat ja toimitustyön hahmotus 80-luvulla

– Engeström ja kumppanit 189

5.4 Sari Vesikansa voimakkaana editorina – uuden aallon

ja tekniikan toimitussihteeri Tarja Tolonen 191

5.5 Sari Näre ja Jaana Lähteenmaa – tieteellinen programmi

lehdelle! 192

5.6 Ka-Ke hallinnoi, ongelmista nousee kokonaan uuden

lehden tarve – toimittaja-infra vahvistuu 195

5.7 Lehden hallinnoinnista jankataan pitkään 197

5.8 Ainutlaatuisen aktiivinen toimitusneuvosto inspiroi

ja ampuu julkisuuteen 199

5.9 Sari Näreen näköistä luovaa kaaosta – Seuran julkaisujen

ja NT-lehden omat rikastavat elämät 202

5.10 Lehden identiteetti kiteytyy 205

5.11 Kilpailu ja rankkaus vievät Seuran TSV:n ja julkaisufoorumin

tiedejulkisuuspolitiikan keskiöön 206

5.12 NT-lehden sisältöluokat ja lajityypit 209

5.13 Kvalitatiivinen aineistokeskeisyys kirjoittajakulttuurina,

joka ei tarvitse objektivoivaa filosofiaa 213

5.14 Lehden sisältösummarum: Youngin tapaan kohti

argumentoitua heterodoksiaa 216

5.15 Karaistuneita ”kolmansia” – mutta myös perinteisiä

sukupuolikynäilijöitä 218

5.16 Hektinen Kommentti – tieteellistä, poliittista ja

mediakeskustelua inspiroiva verkkokanava 220

 

6 Tutkimuksen tukirakenne ja Nuorisotutkimus

2000 -ohjelman virittäminen 224

6.1 Apurahatutkijoiden seminaarit – tarvetta ja siltoja

temaattisille nuorisotutkimusohjelmille 224

6.2 Valtion nuorisoneuvoston tutkimusohjelma 1986:

hyvinvointivaltio syleilee tutkimusta paperilla… 227

6.3 …Syleily jatkuu: perustieteiden alueella operoivaa

policy-haasteista tukijaa haetaan! 231

6.4 …Syleily jatkuu: palkkaturvatut – tutkijayhteisöjä ja

sosiaalisia käytäntöjä reflektoivat – tutkijaelämät 233

6.5 Olli Saarela – Kekkosen sukupolvesta tutkimusjaostoon

ja tutkimuksen vikkeläksi resursoijaksi 235

6.6 Kimmo Aaltonen – sivullinen, mutta taitava

tulosneuvottelija 237

6.7 Nuorisotutkimuksen osasto Nuorisotutkimuksen

instituutin taloon! – Mutta lama vie yhteisen talon

arkkitehtuurin 239

6.8 Konsernijohtaminen ja lamasäästöt Suomea

muokkaamassa 242

6.9 Tutkijat salamoivat joukolla Allianssiristeilyn

lamamyrskyn silmässä 243

6.10 Nuorten elinolot konsernihallinnon pilottihankkeena 245

6.11 Siuralakin innostuu uuden hallinnan fleksiibelistä

soveltavan tutkimuksen mallista 248

6.12 Neste Oy mallina – laman yrittäjät ja talvisota

retoriikkana? 250

6.13 Helve ja Saarela löytävät toisensa – yhtäkkiä – nuorten

toimijuudessa ja tutkimusideassa 252

6.14 Kokous ja ratkaisu seuraa toistaan:

Nuorisotutkimusohjelma 2000:n deklamaatio valmistuu 256

 

7 Nuorisotutkimus 2000 -ohjelma, aikalaisjulkaisut

ja proseduurit 260

7.1 Helenan kolmikanta 260

7.2 Nuorisobaron nopeat mittarit ja tutkijoiden skepsis 261

7.3 Nuorisotyöttömyysseminaarin pähkäilyä

– mutta nuorison kokemukset nousevat framille 263

7.4 NTS 2000 -ohjelman ykköskirja – työttömyyskokemusta

ja visuaalista ilmettä viilataan 265

7.5 Työpajatutkimus opettaa näkökulmaa, aikataulua

ja Seuran yhteisvastuuta 268

7.6 Seura vastaa Niemisen historiakirjasta ja kirjoittaa pian

nuoruuden historiaa uusiksi 271

7.7 ”Nuoret ja Muutos” ja ”törmäävät tulkinnat” täydensivät

toisiaan 273

7.8 Seuran vakava vetoomus, mielipidekirjoitus ja Timo

Relanderin elvytystieto 275

7.9 Monisärmäistä ohjelmapolemiikkia: uloslyönnistä ja

marginaalista elämänhallintaan? 278

7.10 Lisäresurssit generoivat uutta henkeä ja

kommunikaatiota Seuraan ja ohjelmaan 280

7.11 Seuran sosiaaliset huoneet – kokouspaikkojen mielet

ja tutkijatilat 282

7.12 Ohjelman performanssi Lontoossa 1995 284

7.13 Ohjelman tematiikat saavat syvyyttä ja tuoreutta

– jälleen kansainvälinen savotta 1996 287

7.14 Tutkimuskomppa oppii ja päättelee yhdessä 1997–98 289

7.15 Ashgate kiinnostuu ja NTV jatkaa ohjelman

voimaannuttamisen opeista 291

7.16 Ohjelma velvoittaa, opettaa – myös tutkijaryhmän

kilpahausta 294

7.17 Seura, NTO-2000-ohjelma sekä näiden kehittäminen

– innostuksen ja jäävin roolit? 297

7.18 Tutkijavalinnat täsmentyvät 299

7.19 Valintaprosessista keskustellaan aktiivisesti 302

7.20 Uutta varmuutta tutkimusten johtamisessa ja valinnoissa 305

7.21 Julkisuutta ja ”tangoa” haetaan tutkimussisältö edellä

– päättäjäpalavereiden dialogi tavoittaa riskiyhteiskunnan

pöydät 306

7.22 1990-luvun elämää ja hauskaa tutkimustekstien välissä 311

 

8 Helena Helven figuuri ja Seuran vaihtoehdot tutkimus-

instituutiolle – NTV ilmestyy 313

8.1 Helve – uskontotieteen ja Nuorisotutkimus-lehden juuret

ennen väitöksen merkkipaalua 313

8.2 Sinnikäs ja äidillinen luotsi, joka loi tutkijatyöpaikkoja 316

8.3 Seuran onnistuminen 318

8.4 Seuran ja verkoston suhde – pidettävä huoli

moniarvoisuudesta 320

8.5 Verkoston taustalla erilaisia suunnittelupalikoita

nuorisopoliittisen tutkimustiedon keräämiseksi 322

8.6 Verkoston selvitysmies Helve nimitetään 323

8.7 Aukinainen kenttä – isoja instituutioita ja

neuvottelunimiä nostetaan pöydälle 326

8.8 Kevyt verkosto ministeriön ja yliopiston yhteistyönä? 328

8.9 Viisi verkoston mobilisointimallia ja napakka

toteutusesitys! 330

8.10 Vuoden 1997 aikeet eivät vielä toteudu 331

8.11 Budjettimomentti, tulossuunnitelma ja resurssikehys

synnyttävät verkoston 332

8.12 Toiminnan puitteet vahvistuvat tulosneuvotteluissa 334

8.13 OPM:n oma muistio legitimoi hankkeen poliittisen

hallinnon syväsuunnassa 335

8.14 Verkoston tutkijoiden ja apurahan saajien hakuilmoitus

punovat verkostoa 338

8.15 Johtajan, suunnittelijan ja hallintosihteerin työkuvat 339

8.16 Juhlallinen, mutta rutinoitu, ministeriön päätösakti

ja keskustelu toimihenkilöiden työsuhteen kestosta 340

 

9 Ripeä Nuorisotutkimusverkoston alku

ja ”propellit” pyörimään 343

9.1 Leena Suurpää ja ”Minttu” Laasala valitaan ripeästi 343

9.2 Hoikkala otetaan tyytyväisenä vastaan ja hommat

tulevat ensimmäisessä kokouksessa päälle 345

9.3 Seura saa uutta ilmettä, julkaisuja – innostus

verkottavista institutionaalisen joustavista toimista 347

9.4 Ohjauspalkkiot ja idea autonomisista tulosvastuupalkkioista

348

9.5 ”Verkosto on Seuran tapa harjoittaa tutkimustoimintaansa”

(2000) 350

9.6 Särmäiset tutkimukset työnnettävä kulutukseen! 352

9.7 Uusi aika: Tulosvastuun kulttuuri voimavarana

– tutkijoiden interventiot ja elämänpolitiikka 352

9.8 Huikeat uudet hankkeet – elämänkulun siirtymien

tematiikassa! 354

9.9 ”Uusi tutkijuus” ja suomalaiset erikoisuudet yksilön

vastuuttamisessa 355

 

10 Tommi Hoikkalan visiot, kansainvälinen aloitteellisuus

ja muistiot 358

10.1 Teoriaherraksi ja seitsemänkymmentälukulaiseksi oletettu

Hoikkala nousee verkoston karismaattiseksi hengeksi 358

10.2 Vapausasteet hallinnon ja verkoston välillä

– jatkoa luovalle yhteistyölle 362

10.3 Tommin tutkimuskokemus, herkkä etnografia

ja aikalaispelit luovat karismaa 365

10.4 Etnografisin askelin ja YOUNGin sävelin läpi

kielitieteellisen käänteen 367

10.5 Joka palaverin sosiologinen pähkäily ja dialogi tarttuu

‘byroo-kollektiiviin’ 369

10.6 Tuleeko nuorisotutkimus nuorisojärjestöjen tontille? 372

10.7 Ministerit, Kivistö ja hallinnon pitkän linjan odotukset

Saarelan toimintamomentteina 375

10.8 Saarelan vastakarvaiset ja muotoilevat kannat Verkoston

luomisessa 377

10.9 Verkostoidea vie ja voittaa vaihtoehdot ja kemiat 380

10.10 Paarma ja satanismimuistio – aikalaiskuiskausten

ja tiiviiden tulkintaresonointien voitto? 382

10.11 Tapio Kuure luo verkoston uutta nuorisopoliittista

muistiopolicyä – proosallinen satanismiteksti puhuttelee 385

10.12 Merja Hermonen – papin sydämen ääni satanismin

analyysissä 388

10.13 Verkoston muistio- ja kuiskausmaailma muokkaantuu,

jakaantuu globaaleissa liepeissä 389

10.14 Toimeentulopolitiikasta nuorison polarisoitumisteeseihin

ja globaaliin sikermään 391

10.15 YK:n nuorisopoliittinen asiantuntijakokous

Säätytalolla (2002) kolmikannan diplomatiaa 392

10.16 YK:n Nuorisoraportti 2003 – kiehtova asiakirja

nuorisopolitiikan globaalien säikeiden tunnistamisessa 395

10.17 Suurpää, Harinen, Keskisalo ja Perho loihtivat

uuden monien kultuurien muistioretoriikan

– Akatemian ja Poliksen väliin 399

 

11 Nuorisotutkimusseuran institutionaalistuvat käsivarret

ja katsausta viime vuosikymmenen toimintaan 402

11.1 Nuorisobarometrin laatu taataan NTS:n suojissa 402

11.2 Terhi-Anna Wilskan kontribuutioita jatkaa Seuran

oma Myllyniemi-tyyli 405

11.3 Barometriaineiston rakenteen ja tulkinnan esittämisen

’innot’ 407

11.4 Tutkijat maakunnan lavoilla 409

11.5 Nuorten elinolot -vuosikirjat harkitaan tarkoin 412

11.6 Nuoruus toisin sanoen, pitkittäisaineistoin

– lineariteettien, yksittäisten poikkileikkausten ja

stereotypioiden tuolle puolen 414

11.7 Sosiaalistava opinnäytekilpailu 415

11.8 Seminaarien käsivarret rakentuvat – temaattisesti

strategiset Nuorisotutkimuksen päivät 2002–                                          417

11.9 TUHTI ja Seuran ja nuorisotyön yhteistyön eri

’kolmijalat’ 421

11.10 Terhi-Anna Wilska – illuusioton laman kokemusten

nuori laajentaa oppejaan taloussosiologian ja Seuran

kynäilijöiden piiriin 425

11.11 Miten uida sisään Seuran ja verkoston moniin

rooleihin, tutkimusdesigneihin ja kumppanuuksiin? 428

11.12 Yritystutkimus tulee Seuraan – sosieteetin arvot

ja tutkimuskentät monipuolistuvat 432

11.13 Wilska ja Tolonen – vahvat tutkijamentaliteetit

– Helven perinnön jakajina 434

11.14 Hyvinvointiregiimin puolustaja ja monien yhteisöjen

Timo Harrikari (2010) äkkiseltään Seuran nuijan

varteen 438

11.15 Minna Autio (2011–2012) tuo uusia julkaisutuulia

ja väriä 442

11.16 Seuran strateginen, operationaalinen ja johtaminen

kehitysdebattiin 445

11.17 Merja Kylmäkoski (pj. 2013–2014) vetovastuuseen

– AMK-politiikka mukana 447

11.18 Seuran ja verkoston suhde rakennetaan askel askeleelta

uusiksi 2010-luvulla – debatteja, aktiiveja, osaamista

ammattilaisuuden freimissä 450

11.19 Tutkimuksen suuntaviivat ja johtaminen, uudet vahvat

vakitutkijat ja proseduurit 451

11.20 Georg Henrik Wrede seuraa Saarelan polvea

– ohjelmayhteiskunnan taidot kehiin 456

11.21 Nuorisopolitiikka, nuorisotutkimus, parlamentaarinen

reilu keskustelu? 458

11.22 Kokenut yhdistyskarisma ja tutkimuksen kehittäjä

Antti Häkkinen (2015–18) luotsaa varmaotteisesti

Seuraa ja sen tutkimusta 462

11.23 Sinikka Aapola-Karin toimintakokemus vakuuttaa

– verkoston johtajaksi 2017  464

11.24 Kasvun lukuja 468

11.25 Seuran tarinat eli identiteetit 470

 

Lähteet 473

 

Liitteet

 

Nuorisotutkimus-lehden sisältöluokittelun luokkien substanssista 485

Nuorisotutkimusseuran (NTS) hallitukset 2018–1988                   487

Nuorisotutkimus-lehden toimitukset                                           489

Seuran ohjelmissa, hanketutkijoina ja verkostossa työskentelevät

tutkijat vuosittain                                                                      511

Nuorisotutkimusseuran julkaisemat väitöskirjat 2000–2018           520

 

Tiivistelmä 525

Sammandrag 527

Abstract 529