Masculinities and Violence in Youth Cultures

Nuorisotutkimusverkoston 53. julkaisussa Masculinities and Violence in Youth Cultures väkivallan ja sukupuolisuuden ongelmaa lähestytään monipuolisesti erilaisten teoreettisten näkökulmien sekä laadullisten menetelmien avulla. Tämä englanninkielinen kokoomateos voidaan käsittää myös poliittiseksi, sillä se pyrkii haastamaan olemassa olevia stereotypioita nuorista ja väkivallasta sekä osoittamaan perinteisen angloamerikkalaisen jengitutkimuksen rajallisuuden ja kulttuurisidonnaisen luonteen. Esimerkiksi Alexander Salagaevin ja Alexander Shashkinin artikkeli venäläisten nuorten alakulttuureista Kazanin alueelta osoittaa, kuinka venäläinen jengikulttuuri erityispiirteineen poikkeaa huomattavasti jengi-ilmiön yleisestä käsityksestä. Venäläisessä yhteiskunnassa jengien rikollisuus ja siihen liittyvä väkivalta on tavallinen ja hyväksytty ilmiö, mikä erottaa jengit selkeästi muista nuorisokulttuureista. Nuorten jengit eivät ole Venäjällä vain urbaanille asutusalueelle rajattu ilmiö, vaan niiden toiminta on näkyvää myös maaseudulla.

Kirjan ruotsalaistutkijat Tove Petterson ja Jenny Karlsson käsittelevät artikkelissaan ruotsalaisnuorten käsityksiä väkivallasta ja sen sukupuolittuneesta luonteesta. Artikkelissa osoitetaan, kuinka nuorten käsitykset sukupuolieroista muodostuvat edelleen hyvin perinteisellä tavalla. Brittiläisen perspektiivin sukupuolikeskusteluun tuo puolestaan David Muggleton, joka kritisoi artikkelissaan feminiinisyyden itsestään selvästi oletettua marginaalista asemaa nuorten kulttuureissa. Sukupuolta ei käsitetä teoksessa yksiselitteiseksi ilmiöksi, vaan tutkijat puuttuvat sukupuolten sisäisiin vaihteluihin ja pohtivat, miten sukupuoli kietoutuu muiden yhteiskunnallisia hierarkioita aiheuttavien tekijöiden, kuten iän ja etnisyyden, kanssa.

Nuorten alakulttuurien ja jengien nähdään olevan sidoksissa myös yhteiskunnallisiin siirtymiin: esimerkiksi suomalaisten nuorten rasistisia kulttuureja tutkinut Sini Perho osoittaa, kuinka ilmiö voidaan nähdä vastareaktiona Suomen 90-luvulla alkaneelle suhteellisen nopealle monikulttuuristumiselle. Ranskalaisten alakulttuurien tutkimiseen keskittynyt Youra Petrova puolestaan toteaa artikkelissaan, kuinka Ranskassa kysymys monikulttuuristumisesta näyttäytyy erityisesti lähiöiden ongelmana. Kulttuuristen ja rakenteellisten muutosten sekä jengikulttuurin muodostumisen yhteys voidaan todeta myös Espanjassa ja Meksikossa, jossa siirtymä erityisesti maaseudulta urbaanimpaan ympäristöön on herättänyt kiistoja eri sukupolvien välille. Näitä ristiriitoja käsittelee Carlos Feixa artikkelissaan, jossa hän vertailee meksikolaisia nuorisokulttuureita sekä Espanjan katalonialaista ympäristöä

Kirjan lähtökohtana on nuorten kulttuurien ja väkivallan merkitysten ja käytäntöjen moninaisuuksien ymmärtäminen: kulttuuriset ja rakenteelliset erot tutkittavien maiden välillä sekä toisistaan poikkeavat tieteelliset näkökulmat kertovat tutkittavan ilmiön monimuotoisuudesta ja samalla haastavat aikaisemman jengejä ja nuorten kulttuureja koskevan ymmärryksen.

2005. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 53