Itsenäistymisen tiellä / On their way to independence

Päivi Honkatukia (Tampereen yliopisto), Meri Kulmala & Jenni Mölkänen (Helsingin yliopisto)

Nuoren itsenäistyminen lapsuuden elinympäristöstään on erityinen elämänvaihe, joka voi olla yhtä aikaa niin monenlaisten mahdollisuuksien kuin haavoittuvuuksien paikka nuoren tulevaisuuden näkymien ja elämänkulun kannalta (Obradović et al. 2006). Toisilla tämä transitio tapahtuu asteittain ja tukiverkon ympäröimänä, kun taas toiset siirtyvät aikuisuuteen ja itsenäiseen elämään varhain ja nopeasti sekä vaikkapa ilman läheisten tukea (vrt. Hiles et al. 2014; Stein 2006). Itsenäistymistä ohjaa siis enemmän tai vähemmän ääneen lausutusti normitettu polku, jolta poikkeamia pidetään huolestuttavina asioina (Furlong 2012). Itsenäistymistä onkin tutkittu ”kunnon” kansalaisuuden näkökulmasta, esimerkiksi koulutus- tai työelämäsiirtymien kautta, jolloin keskeisintä on saavutettu asema työmarkkinoilla (Suikkanen ym. 2001; Brunila ym. 2013). Työryhmän tarkoituksena on nuorten oman kokemuksen, elämäntarinoiden ja asiantuntijuuden kautta ymmärtää, mitkä seikat ja tekijät ovat nuorille tässä tärkeässä elämänvaiheessa merkityksellisiä ja minkälainen tuki itsenäistymisprosessissa olisi tarpeen.

Työryhmässä keskitymme kysymyksiin, jotka ovat jääneet keskustelun katveeseen, kuten itsenäinen asuminen, sosiaaliset suhteet, yksinäisyys, pelot ja epävarmuudet. Esitykset keskustelevat merkittävistä ihmissuhteista ja tapahtumista, nuorten omista itsenäistymisen käsityksistä, nuorten toimijuudesta sekä tulevaisuuden suunnitelmista ja unelmista. Kyvyllä nähdä ja uskoa tulevaan ja omiin vaikutusmahdollisuuksiin tulevasta on todettu olevan merkittävä vaikutus sietokyvylle vaikkapa vaikeissa elämäntilanteissa (Hitlin & Johnson 2015). Työryhmän esitykset tarkastelevat myös nuorten itsenäistymistä mm. itsenäisen asumiseen, opiskeluun ja työelämään siirtymiä, joita kaikkia voi pitää institutionaalisina avainpilareina nuorten kiinnittymisessä omaan itsenäiseen elämään. Työryhmän keskiössä ovat erilaisista yhteiskunnallisista ja elämäntilanteista sekä perhetaustoista itsenäistyvät täysi-ikäiset nuoret, mukaan lukien lastensuojelusta itsenäistyvät nuoret.

***

Young people’s transition to their independent young adult life from their childhood environment is a pivotal widow of both opportunity and vulnerability in terms of their future prospects and life course (Obradović et al. 2006). Some live through this transition gradually with the help of their social relations and networks while others move into adulthood and independent life early, quickly and possibly without a help of supporting familial relations (cf. Hiles et al. 2014; Stein 2006). To become independent is directed by expectations of a normative path and deviations from this path have bene found concerning (Furlong 2012). The theme of transitioning to independent life has been explored form the perspective of “a proper” citizen, for example from the perspective of the integration to study and work life, where the focus is on the employment status and the labour market, for instance (Suikkanen ym. 2001; Brunila ym. 2013). In this work group, we seek to understand and discuss, through young people’s own life course narratives and experiences and expertise on their own live what things and factors are meaningful in this life phase and what kind of support is required in the process of independence.

In this work group we concentrate on the blind spots of conversation, such as independent living, social relations, loneliness, fears and uncertainties. We call for presentations that discuss and explore themes such as meaningful social relations and events, young peoples’ own perceptions of independence, their agency and future dreams and plans. Sense of one’s agentic possibility, i.e. ability to see, believe and influence on one’s future and possibilities has been regarded as one of the most important factors for one’s tolerance for example in difficult life situations (Hitlin & Johnson 2015). In addition, presentations can focus on young adults’ independence from the perspective of the key institutional pillars for social inclusion, such as transitions to study and work life and independent housing. Finally, the work group addresses these issues concerning young adults with different socio-economic backgrounds and life trajectories, including among others young adults transitioning to independent living from different forms of care and support under the child welfare services.

Työryhmä kokoontyy torstaina 7.11. klo 14.15-16.45 ja perjantaina 8.11. klo 9-11.

***

Nuorten aikuisten elämänkulku ja identiteetin rakentuminen myöhäismodernissa hyvinvointivaltiossa

Pekka Kuusela & Mikko Saastamoinen (Itä-Suomen yliopisto)

Viime vuosikymmenten aikana nuoruuden on katsottu pidentyneen elämänvaiheena jälkiteollisissa yhteiskunnissa. Sosiologisissa analyyseissa aikakautta nimitetään usein myöhäismoderniksi. Tämä tarkoittaa yhteiskuntien instituutioiden organisoitumista yhä enemmän markkinalähtöisesti sekä kuluttamisen yleistymistä. Näin ollen yhteiskunnan instituutioiden yhteisöllinen tai byrokraattiseen organisoitumiseen pohjautuva jatkuvuus on kokenut voimakkaita muutoshaasteita, eivätkä elinkeinot perustu entisessä määrin materiaaliseen tuotantoon, vaan yhä enemmän tiedon, palveluiden ja elämysten tuottamiseen, markkinointiin ja suunnitteluun. Ihmisen matka lapsuudesta aikuisuuteen tapahtuu rakenteellisessa kehyksessä, jota nimitetään yksilöllistymiseksi. Perinteet, luokka-asema tai rakenteet eivät muodosta jäykkää kehystä, jossa elämänkulku rakentuu, vaan yhteiskunnallinen ilmapiiri korostaa yksilön mahdollisuuksia kehittyä, tehdä valintoja sekä nähdä elämänkulku tavoitteisina projekteina. Empiirinen havainto kautta länsimaiden on ollut, että rakenteellisen yksilöllistymisen seurauksena siirtymä nuoruudesta aikuisuuteen on ajallisesti pitkittynyt sekä muodostunut psyykkisenä kokemuksena usein kuormittavaksi nuorille aikuisille.

Työryhmäalustuksessamme käsittelemme nuorten aikuisten elämänkulkuun ja identiteetin rakentumiseen liittyviä kysymyksiä. Lähtökohtana on nuoruutta ja aikuistumista koskeva teoreettis-empiirinen tutkimus, jossa on hahmotettu elämänkulkuun liittyviä yhteiskunnallisia muutoksia ja erilaisia vaihtoehtoja. Tätä tutkimusta on tehnyt erityisesti James E. Côté (2002, 2018), joka esittänyt nuoruudesta ja identiteetin muodostumisen dynamiikasta analyysin yksinkertaistetun identiteetin muodostumisen teorian (simplyfied identity formation theory, SIFT) näkökulmasta. Se kuvaa identiteettipääoman avulla yksilöllistymistä suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Sovellamme Côtén nuoruusvaiheen identiteettitypologiaa nuorten aikuisten (ikävuodet 25-35) haastatteluaineistoon, joka on kerätty Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella vuonna 2016. Samalla tarkastelemme Côtén esittämän tyypittelyn soveltuvuutta elämäkerralliseen haastatteluaineistoon. Pohdimme myös sitä, millaisiin johtopäätöksiin tämä tarkastelu johtaa identiteetin rakentumisen problematiikasta ja miten tutkimustulokset poikkeavat aiemmin esitetyistä tutkimustuloksista."

Haaste vai mahdollisuus? Itsenäistymisen moninaiset merkitykset nuorten aikuisten elämänkulussa

Miia Lähde (Tampereen yliopisto) & Jenni Mölkänen (Helsingin yliopisto)

Nuoruuden aikana odotetaan tapahtuvan itsenäistymistä, jota ohjaa normatiivinen oletus elämänkulusta (Furlong 2013); itsenäistyessään nuori siirtyy vähitellen lapsuuden emotionaalisesta ja taloudellisesta tarvitsevuudesta kohti itsenäistä aikuisuutta. Toisaalta itsenäistymistä säätelevät yhteiskunnan institutionaaliset käytännöt ja siirtymät, joita on usein tutkittu koulutuksen ja työelämän näkökulmista. Samalla kun nuorten siirtymät aikuisuuteen ovat monimutkaistuneet on 2000-luvun yhteiskunnallista keskustelua ja nuorisopoliittisia toimia sävyttänyt huoli syrjäytymisestä ja syrjäytymisvaarassa olevista nuorista (Sandberg 2015). Viimeaikainen tutkimus on huomioinut, että kovin usein nuorten ongelmia pyritään korjaamaan lyhytkestoisin ratkaisuin sekä yksilökeskeisesti. Nuorten (institutionaalisiin) siirtymiin liittyviä riskejä korostavan näkökulman rinnalle nuorisotutkijat ovatkin peräänkuuluttaneet nuorten elämää ja kokemuksia kokonaisvaltaisemmin huomioivia lähestymistapoja (MacDonald & Shildrick 2007; Thomson 2007; Suurpää 2009). Itsenäistymisen tiellä -tutkimushankkeessa olemme haastatelleet Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen itsenäistymisen tuen palveluissa mukana olleita 18–26-vuotiaita nuoria aikuisia ja kysyneet, mitkä asiat ja tekijät ovat nuorille tässä elämänvaiheessa merkityksellisiä ja minkälainen tuki itsenäistymisprosessissa olisi tarpeen. Esityksessä tarkastelemme kuinka, kuinka nuoret aikuiset (N=25) määrittelevät suhdettaan itsenäistymiseen. Soveltaen ajatusta elämänkulun ”avainkohdista” (’critical moments’) (Thomson 2007; Thomson & Holland 2015) analysoimme nuorten elämänkulullisista teemahaastatteluista itsenäistymisen resursseja, ajoittumista ja tuen paikkoja. Alustavat havainnot kertovat nuorten moninaisista elämäntilanteista sekä päätöksistä, unelmista, haasteista ja epävarmuuksista, jotka eivät liity vain työelämään vaan mahdollisuuksiin elää mielekästä elämää. Itsenäistymiseen liittyvät prosessit avaavat näkymän myös eroihin ja eriarvoisuuteen tavalla, joka pakottaa tarkastelemaan nuorille yhteiskunnassa avautuvaa itsenäistymisen tukiverkkoa inhimillisen tuen ja turvan näkökulmasta.

Youth Well-being in Northern Finnish Pre-Industrial Towns: Opportunities and Threats

Ria-Maria Adams (Arktinen keskus/Lapin Yliopisto)

How do young people see prospects for their own personal development in the pre-industrial Northern Finnish towns of Kemijärvi, Pyhäjoki and Kolari? This presentation focuses on discussing the preliminary results from the Finnish field sites of the Finnish Academy funded project ´Live, Work or Leave? Youth – wellbeing and the viability of (post) extractive Arctic industrial cities in Finland and Russia´. In engaging with the theoretical concept of well-being and by adding through empirically grounded fieldwork new perspectives to the current discussion in social sciences, the aim is show how authorities, civil society and industrial companies provide conditions for youth well-being. Furthermore, the focus will be on voicing young people´s own perspective on how sustainable communities are constructed in such places with an outmigration tendency. If young people do not see their well-being and future prospects in their home-towns, they will leave and it will be impossible for such cities and municipalities to maintain a socially balanced cohesive society. The preliminary results suggest that there are push and pull factors, opportunities and threats, which lead to individual decisions in staying or leaving. Educational and work opportunities, the connection with nature, functioning infrastructure, safety, sufficient services and social ties can either serve as push or pull factors. By incorporating young people´s perceptions in policy-making decisions, a more sustainable Arctic can be envisioned and will have positive societal impacts on local communities.

Nuoret aikuiset kansalaistoimijoina - miten kokemukset mahdollisuuksista vaikuttaa rakentuvat itsenäistymisen kysymyksiin tukea hakeneiden elämänkulussa?

Jenni Kallio & Päivi Honkatukia (Tampereen yliopisto)

Hyvinvoinnin teoreettisissa tarkasteluissa on arvioitu, että kuulluksi tuleminen ja mahdollisuudet vaikuttaa yhteisiin asioihin ovat keskeisiä hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Mielipiteiden ilmaiseminen ja asioihin vaikuttaminen ovat paitsi aktiivisen kansalaisuuden piirteitä myös voimauttavia kokemuksia, jotka lisäävät kokemusta yhteiskunnallisesta osallisuudesta.  Nämä kokemukset syntyvät vähitellen, osana elämänkulkua ja omien henkilökohtaisten kokemusten kautta. Esityksessä analysoidaan ’Itsenäistymisen tiellä’ -tutkimushankkeeseen osallistuneiden 18-26-vuotiaiden nuorten aikuisten jäsennyksiä siitä, miten he ovat kokeneet vaikutusmahdollisuutensa omassa elämässään, omissa yhteisöissään ja yhteiskunnassa ja miten nämä kokemukset ovat rakentuneet osana heidän elämänkulkuaan. Tutkimuksessa on haastateltuja nuoria aikuisia (N=25) yhdistää se, että he ovat hakeneet tukea asunnottomuuteen tai muihin itsenäisen elämän aloittamisen kysymyksiin Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen tai muiden toimintojen piiristä. He ovat taustoiltaan, voimavaroiltaan ja tuen tarpeiltaan moninainen joukko, ja myös heidän kokemuksensa omista vaikutusmahdollisuuksista vaihtelevat. Esityksessä tarkastellaan, millaisten elämänkokemusten ja niiden merkityskellistämisen kautta kokemukset ja näkemykset itsestä kansalaisena rakentuvat. Merkityksellistä on se, miten on tullut elämänsä eri vaiheissa kohdatuksi, kuulluksi ja ymmärretyksi. Nämä henkilökohtaiset kokemukset eivät ole koskaan irrallaan sosiaalisista suhteista, institutionaalisista käytännöistä ja yhteiskuntapoliittisista linjauksista, joiden merkitystä  kansalaistoimijuuden tunteen rakentumiseen arvioidaan esityksessä nuorten aikuisten kertomusten pohjalta.

Lukiolaiset vaatimusten ristitulessa

Hanna Nuutinen & Heli Pesonen (Itä-Suomen yliopisto)

Lukiot ja lukiolaiset elävät muutosten keskellä. Yhteiskunta asettaa lukiolaisille kovia vaatimuksia niin opiskeluun kuin koulutus -ja työmarkkinoille siirtymiseen. Uusi opetussuunnitelma, korkeakoulujen valintakoeuudistus ja vallalla oleva stressipuhe, joka heijastuu myös nuoriin, lisäävät ohjauksellisia tarpeita ja haasteita. Millainen merkitys ohjauksella ja erityispedagogisella tuella on siihen, että lukiolaiset selviävät lukiokoulutuksesta opiskelukykyisinä, säilyttävät opiskeluintonsa jatko-opintoihin ja työkykynsä työelämää varten? Kuinka muun muassa opiskelijan sukupuoli, kotitausta tai saatu tuki vaikuttavat opiskelijan lukiossa pärjäämiseen ja jatko-opintoihin hakeutumiseen?  

Suuntaa lukiOpolulle! –hankkeen (OKM) taustalla on uudistuvan lukiolain ja korkeakoulujen valintakoeuudistusten tuomat muutokset ja velvoitteet, jotka lisäävät paineita yksilöllisiin valintoihin jo lukio-opintojen alkuvaiheessa. Hankkeessa lisätään aineenopettajiksi, erityisopettajiksi ja opinto-ohjaajiksi opiskelevien sekä yliopiston opettajankoulutuksen opetushenkilöstön ja lukioiden opettajien tutkimukseen perustuvaa erityispedagogista ja ohjauksellista pedagogista osaamista sekä holistista, ”koko lukio ohjaa ja tukee”-ajattelua.  Muutokset edellyttävät ennaltaehkäiseviä pedagogisia toimintamalleja lukiolaisten koulutus- ja työuran suunnittelutaitojen ja toimintakykyisyyden tukemiseen niin yksilöllisten polkujen kuin jatko-opintoihin siirtymisen kannalta. Hankkeessa pilotoidaan yksilöllisten tarpeiden mukaisia oppimista ja urasuunnittelua tukevia sekä yhteisöllisyyttä vahvistavia ryhmänohjausmalleja, joiden lisäksi opettajankoulutukseen laaditaan lukioihin kohdennettuja erityispedagogisia ja ohjaukseen liittyviä opintosisältöjä.

Kouluissa ja opettajankoulutuksessa tapahtuvan kehittämistyön pohjana toimii keväällä 2019 aloitettu kvantitatiivinen kyselytutkimus (N=460), jossa seurataan vuonna 2018 lukionsa aloittaneita itäsuomalaisia nuoria heidän lukio-opintojensa ajan. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita siitä, millaisia merkityksiä ohjauksella ja erityispedagogisella tuella on lukio-opiskelijoiden hyvinvointiin, koulutukseen kiinnittymiseen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Hankkeessa tutkitaan, miten nuorten taustatekijät (kuten sukupuoli ja kotitausta) ja yhteisöön liittyvät tekijät (oppilaitoksen ilmapiiri, ohjaus- ja tukitoimenpiteet sekä opiskeluympäristö) ovat yhteydessä nuoren motivaatioon ja kompetensseihin sekä vaikuttavat nuoren opintoihin kiinnittymiseen ja tulevaisuuden suunnitteluun.

Puheenvuorossa esittelemme hankkeen tutkimuksessa saatuja alustavia tuloksia sekä tulevia väitöskirjatutkimuksemme aiheita ja kiinnostuksen kohteita. Erityisenä mielenkiinnon kohteena Pesosella on sosiaalisten suhteiden (vertaiset, perhe, ammattikasvattajat) merkitys lukio-opintoihin niin koulutukseen kiinnittymisen kuin urasuunnittelun näkökulmista. Kvalitatiivinen haastattelututkimus pohjautuu kerättyyn kvantitatiiviseen aineistoon. Nuutisen kvantitatiivisen tutkimuksessa keskeinen mielenkiinnon kohde on käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksien ja nuoren taustatekijöiden yhteys uramuuntuvuuteen ja päätöksenteon strategioihin.

Koulutusunelmat ja todellisuus - Nuorten näkemyksiä opiskelusta toisella asteella

Sinikka Aapola-Kari (Nuorisotutkimusverkosto) & Tarja Tolonen (Helsingin yliopisto)

Nuoret tekevät peruskoulun viimeisellä luokalla toisen asteen koulutusvalintojaan vaihtelevin tiedoin ja perustein (kts. Tolonen & Aapola-Kari 2018, 2019). Osalla heistä on selkeät sävelet ja päämääränä tietty ammatti, toiset yrittävät ostaa aikaa ennen lopullisia ammattivalintoja, ja kolmannet tuskailevat, koska eivät tiedä, mikä olisi ’heidän juttunsa’ (kts. Lahtinen et al. 2019). Monet miettivät valintojaan suhteessa siihen, mitä muut sisarukset tai ystävät ovat tehneet, tai pohtivat sitä, ovatko heidän vahvuutensa käytännön tekemisessä vai ’lukemisessa’, ja sitäkin, miten vaikea tai helppo opiskelupaikkaan on päästä.

Mutta entä mitä tapahtuu koulutusvalintojen jälkeen, kun nuoret jatkavat opintojaan toisella asteella: ovatko he tyytyväisiä saamiinsa opiskelupaikkoihin, miltä opiskelu tuntuu, ja mistä tekijöistä vaikeudet tai menestys opinnoissa lopulta muodostuvat?

Käytämme esityksessämme Nuoret ajassa -tutkimushankkeessa tuotettua ainutlaatuista haastatteluaineistoa. Pitkäjänteistä tietoa tuottamaan pyrkivä Nuoret ajassa -tutkimushanke on vuonna 2015 käynnistynyt laadullisin menetelmin toteutettava seurantatutkimus, jonka tavoitteena on seurata noin sadan vuonna 2000 syntyneen nuoren elämää eri puolilla Suomea usean vuoden ajan. Tarkastelemme nuorten kertomuksia toisella asteella opiskelusta ja suhteutamme niitä samojen nuorten kuvauksiin koulutusvalintaprosesseistaan keskittyen erityisesti muutaman nuoren koulutusunelmiin ja niiden toteutumiseen tapaustutkimuksen logiikan mukaisesti. Analysoimme haastatteluaineistoa intersektionaalisesti, narratiivista analyysivälineistöä hyödyntäen.

Sijaishuollosta itsenäistyvien luoteisvenäläisten nuorten subjektivinen toimijuus ja koulutusvalinnat

Meri Kulmala & Anna Fomina (Helsingin yliopisto)

Venäjäisessä lastensuojelussa on meneillään paradigman muutos, joka seuraa globaaleja kehityskulkuja pyrkien purkamaan sijaishuollon laitoshoidon (deinstitutionalisaatio). Tavoitteena on lakkauttaa suuret, muusta yhteiskunnasta eristäytyneet sosialistisen hyvinvointijärjestelmän perintönä säilyneet lastensuojelulaitokset kehittämällä ennaltaehkäiseviä perhepalveluja ja sijaishuoltoa perheissä. (Kulmala, et al. 2017). Laitoshoidon on todettu heikentävän lasten ja nuorten sosiaalista adaptaatiota ja integroitumista yhteiskuntaan (Khlivonskaya 2010). Yksi uudistuksen painopisteistä on kehittää jälkihuoltoa eli lastensuojelusta itsenäistyvien nuorten tukimuotoja.

Arktisten nuorten hyvinvointia tarkastelevan tutkimushankkeen Live, Work or Leave? Youth Wellbeing and the Viability of (Post)extractive Arctic Industrial Cities in Finland and Russia puitteissa olemme kiinnittäneet katseemme jälkihuollosta itsenäistyviin nuoriin ja heidän käsitykseensä omasta toimijuudestaan suhteessa tulevaan. Paperissamme keskitymme erityisesti nuorten koulutusvalintoihin ja niiden aikaperspektiiviin koulutuksen ollessa yksi yhteiskunnallisen inkluusion avainpilareista (Gilligan & Sabates 2017). Tutkimuksemme avainkäsite on subjektiivinen toimijuus eli nuoren oma käsitys oman toimijuutensa mahdollisuudesta, minäpystyvyydestä. Paperissamme analysoimme nuorten koulutusvalintoja pragmaattisen, elämänkaari- ja identiteettitoimijuuden käsitteiden kautta (vrt. Hitlin & Elder 2007).

Nuoren siirtymä itsenäiseen elämään on erityinen elämänvaihe, joka voi olla samanaikaisesti monenlaisten mahdollisuuksien kuin haavoittuvuuksien paikka nuoren elämänkulun kannalta (Gilligan & Sabates 2017). Sijaishuollosta itsenäistyvillä nuorilla siirtymä tapahtuu tyypillisesti muita nuoria aiemmin ja nopeammin ja usein ilman vaihtoehtoa palata (Hiles et al. 2014). Tällöin kysymys heidän selviytymis- ja sopeutumiskyvystä (ennakoimattomissa) muutostilanteissa (resilience) kytkeytyy subjektiivisen toimijuuden käsitteeseen: henkilö jolla on vahva usko kykyynsä vaikuttaa asioihin auttaa jatkamaan pahan paikan tullen (Hitlin & Johnson 2015).

Tutkimuksessamme olemme halunneet antaa äänen nuorille ymmärtääksemme niitä tekijöitä, jotka eri tasoilla vaikuttavat heidän koulutusvalintoihinsa ja käsityksestään omasta toimijuudestaan näissä valinnoissa. Olemme haastatelleet sijaishuollosta itsenäistyneitä nuoria Luoteis-Venäjällä (N 19). Näiden nuorten joukosta valikoitui pieni joukko (N 7), jotka ovat haastatelleet vertaisnuoriaan (N 30). Nuorten osallistamisen tarkoituksena on ollut korostaa nuoria oman elämänsä asiantuntijoina ja samalla tarjota joitakin hyödyllisiä työkaluja ja näin osaltaan mahdollisesti voimistamaan nuorten toimijuuttaan."

Onko itsenäinen elämä sitten kiinni siitä, miten työelämässä menestyy – sitten joskus?

Anna-Liisa Hännikäinen-Uutela & Sanna-Mari Pöyry & Katri Schadewitz (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu / Juvenia / Yhessä!-hanke)

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenian Yhessä!-hanke on kartoittanut 2. asteen oppilaitosten ja opiskelijoiden haasteita yhteiskunnallisten muutosten ja koulutusuudistusten keskellä. Sukupolvien yhdenmukaisuus ja kunkin sukupolven perintö näyttäytyvät merkityksellisinä tulevaisuuden koulu- ja työuran rakentumisessa.

Opetushenkilöstön puheissa on noussut esiin huoli kahden laman aikana nuoruuteen kasvaneen z-sukupolven tulevaisuudesta. Kartoitimme nuorten huolia haastattelemalla: poikkeavatko z-sukupolven tulevaisuudenkuvat ja –haaveet edeltävien sukupolvien vastaavista? Jokainen sukupolvi kantaa mukanaan jotain vanhaa, se ei synny tyhjästä eikä tyhjiöön. Itsenäistyminen tapahtuu kullakin sukupolvella koulutus- ja työelämäsiirtyminen kautta ja merkityksellisiä ovat ihmissuhteet, tulevaisuuden suunnitelmat ja unelmat, yksinäisyys, pelot ja epävarmuudet – taustalla vaikuttavat nuoren elinolosuhteet lapsuusperheessä sekä kodin kulttuurinen pääoma.

Koulu- ja työelämän muutoksista sekä sukupolvien työorientaation erilaisuudesta huolimatta yksilön elämässä ovat merkityksellisiä sukupolvesta riippumatta samankaltaiset asiat:

”Työelämä pirstaloituu -- sä teet töitä milloin vaan, missä vaan oot koko ajan tavoitettavissa. -- Pitää olla monta ammattia, ihmiset tekee eri töitä elämänsä aikana -- Ei niin et käyn lukion ja meen töihin ja sit töitä kunnes eläkkeelle -- pysyisi terveenä, voisi kokeilla uusia asioita.-- Toivon että pääsen koulut läpi, saisin töitä -- arvostetaan lähimmäistä ja toisia, ei olisi hirveää katkeruutta ja negatiivista ilmapiiriä -- Musta tuntuu että sellasta on, some kasvattaa sitä.  -- paljon kivempi istua kavereiden kanssa, kuunnella musiikkia, jossain järven rannalla vaikka.-- Kaikilla olisi joku, johon tukeutua -- jolle jutellakin ja joka kysyis mitä kuuluu”.

Kertomuksista voi tulkita, että opettajien työvalikkoon ei tarvita uusia innovaatioita. Nykypäivän koulujen - ja perheiden - pulmana uudistusten keskellä on ehkä yhteisöllisyyden puuttuminen. Ei ole olemassa monen sukupolven perheyhteisöjä eikä tiiviitä kyläyhteisöjä, jotka antaisivat mallin tulevan sukupolven kasvatukselle ja kehitykselle. Näennäiset yhteisöt, kuten erilaiset someyhteisöt eivät riitä; niistä puuttuu kasvotusten tapahtuva sosiaalinen kanssakäyminen, jonka hallitseminen on merkityksellistä tulevaisuuden työelämässä – nuorten haaveilemassa hyvässä elämässä. Yhteisökasvatuksen keinoin voidaan tukea valintojen tekemistä elämää varten. Yhteisöllisellä oppilaitosnuorisotyöllä voitetaan esteitä matkalla kohti aikuisuutta. Nuori tarvitsee vahvaa tukea kouluasteesta riippumatta – yhteisöllisyyden lisääminen oppilaitoksissa on tähän hyvä ratkaisu.