Institutionaalinen ohjaus nuorten kansalaisuuden neuvottelujen tilana

Sanna Toiviainen & Terhi Halonen (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu)

Yhteiskunnalliset foorumit ovat täynnä huolipuhetta nuorista. Julkisessa keskustelussa toistuvia huoli-teemoja ovat muun muassa nuorten liiallinen päihteiden käyttö, häiriökäyttäytyminen, koulukeskeyttämiset, uupuminen, mielenterveysongelmat, työkielteisyys ja peli- ja someriippuvuus. Nuoriin liitettäviä ongelmia pidetään ”aikuistumisen pullonkauloina”, jossa aikuisuus näyttäytyy eräänlaisena täysivaltaisen kansalaisuuden ideaalina. Nuoria ohjataan kohti yhteiskunnallisesti suotavaa kansalaisuutta kohdistamalla heihin monenlaisia ohjauksellisia interventioita. Näitä toteutetaan eri instituutioiden ja julkisen palvelujärjestelmän puitteissa sekä kasvavassa määrin kolmannen sektorin ja erilaisten hankkeiden ja yksityisten toimijoiden toimesta. Nuoria ohjaamaan pyrkivien ohjauksen käytänteiden tavoitteena on tukea ja ohjata nuoria kohti hyväksyttyjä toimijuuden ja kansalaisuuden muotoja, joissa korostuvat tietynlaiset subjektiuden muodot: yritteliäisyys, joustavuus, autonomisuus, aktiivisuus, reflektiivisyys, itsekontrolli ja itsen jatkuva kehittäminen. Samalla nuoria ohjataan ymmärtämään itsensä kansalaisina, joilta tulee löytyä yksilölliset valmiudet, vastata yhteiskunnallisiin rakenteellisiin ongelmiin ja epäkohtiin. Nuoret ja nuorisoryhmät eivät kuitenkaan ole ohjauksellisissa käytännöissä passiivisia toiminnan kohteita, vaan aktiivisia toimijoita, ja näiden ohjauskäytäntöjen puitteissa käydään neuvotteluja toisenlaisista kansalaisuuden ja toimijuuden muodoista.

Työryhmä kokoontuu torstaina 7.11. klo 14.15-16.45.

Aktivointipoliittiset työharjoittelut nuorten toimijuuden tukena tai tuhoajana

Jaana Lähteenmaa (Tampereen yliopisto)

Nuorisotakuun yhtenä elementtinä on nuorille työttömille tarjottavat työharjoittelut. Niistä ei makseta palkkaa (vain ns. kulukorvaus työttömyyskorvauksen lisäksi). Niiden tarkoituksena on aktivoida ko. nuoria ja kasvattaa heidän työllistettävyyttään, sekä aktivoida passiivisia (tai sellaisiksi oletettuja) nuoria; tukea heidän toimijuuttaan.

Empiirisen aineistoni (kval. haastatteluja 17 kpl sekä nuorten työttömien avovastauksia nettikyselyyn, 420 kpl) perusteella hahmottelen onnistuneiksi koettujen, ja toisaalta täysin epäonnistuneiksi koettujen työharjoittelujen keskeisiä elementtejä. Molempia aineistoista löytyy.  Onnistunut työharjoittelu on sellainen, jossa nuori kokee voivansa käyttää kykyjään, ja jossa hänet tunnistetaan kyvykkääksi ja vastuuseen kykeneväksi toimijaksi. Epäonnistuneet työharjoittelut - joista on lähdetty jopa kesken pois karenssien uhallakin - ovat olleet ennen kaikkea nuoren toimijuutta ja kaikkea kyvykkyyttä nihiloivia - sellaisia, joissa ei ole ""saanut tehdä mitään"". Nuoret eivät työharjoitteluissa kammoa liikaa työn teettämistä, vaan mitään tekemättömyyteen pakottamista. Se näytetään koettavan pahimpana mahdollisena ""työharjoitteluna"": Se koetaan ahdistavaksi, jopa sietämättömäksi.

Tämä löydös kietoutuu sekä tunnistamisen (recognition) että toimijuuden elementtien (kyky, ""savoir faire"", yhtenä toimijuuden elementtinä) teoreettisiin jäsennyksiin. Niihin peilaan kyseisiä empiirisiä tuloksia.

Nuorten ystävyydet ja yhteisöt - tapaustutkimus ammatillisen koulutuksen murroksesta

Jenni Lahtinen (Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura)

Esittelen työryhmäesityksessä artikkelimuotoisen väitöstyöni tutkimussuunnitelmaa. Väitöstyöni nuorten ystävyyksistä, sosiaalisista ryhmistä ja yhteisöllisyyden keinoista toteutetaan tapaustutkimuksena murrostilanteessa, jossa toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformi on vähentänyt lähiopetuksen määrää ja henkilökohtaistanut opintopolkuja. Reformissa voidaan nähdä kulminoituvan uusliberaali ajattelutapa yksilökeskeisistä lähtökohdista ja yksilöllisten mahdollisuuksien maksimoinnista. Samaan aikaan tutkimuksissa tuodaan toistuvasti esiin koulun merkitys nuorille ensisijaisesti sosiaalisena yhteisönä ja yhteisöjen keskeinen merkitys nuorten hyvän elämän kannalta. Tästä huolimatta uudistusten merkitykset nuorten ystävyyksille ja yhteisöille ovat herättäneet vain vähän kiinnostusta tutkimuksissa ja reformin lainsäädäntöä jalkauttavassa puheessa.

Väitöstutkimuksessani tarkastelen kouluyhteisöjen tuottamia jäsenyyden kokemuksia sekä niiden merkityksiä yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta. Keskityn ystävyyksiin, yhteisöihin sekä muuttuvien aika-tila-kontekstien merkityksiin: lähiopetuksen vähentyessä koululuokissa, ruokaloissa, käytävillä ja koulun pihoilla vietetty aika vähenee, eikä ystävyyssuhteiden luomiselle ja ylläpidolle tarjoudu enää yhtä lailla konteksteja. Perinteiset opiskelun luomat ryhmät löystyvät ja jättävät erityisesti heikoimmin resursoitujen ja marginaaliin asetettujen nuorten sosiaaliseen kokemusmaailmaan tyhjän tilan. Tämä aiheuttaa oppilaitoksille tarpeen reagoida ystävyyksien ja yhteisöjen muuttuviin konteksteihin. Myös nuoret saattavat joutua omaksumaan vaihtoehtoisia yhteisöllisyyden keinoja.

Tutkimus vastaa ensimmäiseksi kysymykseen sosiaalisten yhteisöjen jäsentymisestä ammatillisen koulutuksen epävirallisessa ja virallisessa arjessa. Toisen tutkimuskysymyksen kautta huomio kiinnittyy siihen, mitä nuoret kertovat jäsenyyden kokemuksistaan kouluyhteisöissä sekä kouluinstituution ulkopuolisissa suhteissaan. Tarkoituksenani on hyödyntää kolme osa-aineistoa: 1) havainnoin kahden viikon ajan kahdessa eri oppilaitoksessa + nuorten (14) ja henkilöstön (6) haastattelut. 2) Amisbarometri-kyselytutkimuksen aineisto vuosilta 2015, 2017, 2019. 3) Nuoret ajassa-pitkittäistutkimuksessa tehtyjä haastatteluja oman aineiston peilauspintana.

”Siis mähän oisin kova lukee” Koulupolulla haasteita kohdanneiden nuorten käsityksiä luku- ja kirjoitustaidoista ja sen vaikutuksista          

Leea Lakka (Helsingin yliopisto) & Penni Pietilä (Helsingin yliopisto)

Luku- ja kirjoitustaidoista on etenkin viime vuosina käyty huolestunutta keskustelua, jonka ytimessä on se, että nuoret lukevat pitkiä tekstejä merkittävästi aiempaa vähemmän. Ratkaisuna huoleen on tuotettu erilaisia lyhytkestoisia lukemista edistäviä hankkeita. Niissä on keskitytty etenkin etsimään nuoria kiinnostavaa luettavaa - ikään kuin riittävän kiinnostavan luettavan (useimmiten romaanin) löytäminen johtaisi lukuintoon. Luku- ja kirjoitustaidot ovat kuitenkin monisyinen kimppu, joka liittyy kiinnostavan materiaalin löytymisen lisäksi esimerkiksi yhteiskunnallisiin erontekoihin, elämän- ja kouluhistoriaan, kodin resursseihin ja erilaisiin oppimista vaikeuttaviin tekijöihin.

Tekeillä olevan tutkimuksemme haastatteluaineistoon perustuvassa esityksessämme analysoimme koulupolullaan haasteita kohdanneiden nuorten tapoja jäsentää luku- ja kirjoitustaitojaan. Aineisto koostuu kymmenestä haastattelusta. Haastatellut ovat kokeneet erilaisia hankaluuksia koulupolullaan. Haastatteluissa nuoret kertovat etenkin luku- ja kirjoitushistoriastaan mutta myös koulupolustaan, vaikeuksistaan koulussa ja lähitulevaisuudestaan.

Haastattelupuheesta kuuluu nuorten ajatus mallilukijasta, johon oma lukijuus kontrastoituu. Kuvaamme, miten ideaali mallilukijuus rakentuu erityisiä haasteita koulupolullaan kohdanneiden puheessa osaksi (normatiivista) kunnollista työntekijäkansalaisuutta, ja lisäksi miten omia poikkeamia tästä selitetään. Tutkimuksessamme pyrimme rakentamaan siltaa kielitieteellisen tekstitaitotutkimuksen ja nuorisotutkimuksen välillä.

Esitämme, että nuorten käsitys luku- ja kirjoitustaidosta on erittäin pinnallinen. Tämä osaltaan sallii nuorten ajatuksen siitä, että heikot luku- ja kirjoitustaidot eivät ole haitanneet heitä elämässä etenemisessä - toisin kuin lukutaitoon keskittyvässä huolipuheessa pidetään itsestään selvänä. Toisaalta nuorten suhde lukemista ja kirjoittamista vaativiin tehtäviin on aiempien kokemusten pohjalta traumaattinen, häpeääkin herättävä asia.

Nuoret puhuvat heikoista tekstitaidoistaan kertomuksilla murrosiän hankaluuksista sekä erilaisista diagnooseista, joilla tunnutaan tavoittelevan legitiimiyttä mallikansalaisuudesta poikkeamiselle. Kiinnostavaa on, että kuitenkin merkittävimmäksi lukemista ja kirjoittamista hankaloittavaksi tekijäksi kerrotaan kiinnostuksen puute ja että kiinnostuksen herääminen ratkaisisi lukemisessa ja kirjoittamisessa koetut pulmat. Samalla kiinnostuksen heräämisen odottelu näyttäisi ylläpitävän tilaa, jossa koetun potentiaalin mahdollinen epärealistisuus ei paljastu.

Miten eettisyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuvat Ohjaamon työntekijän arjessa?

Auli Sesay & Seija Koskela (JAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu)

Ohjaamon perusteissa ohjaamotyöntekijöiltä edellytetään osaamista nuoren urasuunnittelun ja työnhaun tukemisessa. Lisäksi Ohjaamoissa tulee olla osaamista nuoren koulutusmahdollisuuksien kartoittamisessa ja osaamisen kehittämisen ohjaamisessa. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2018.) Mitä tämä tarkoittaa jokaisen työntekijän osaamisena ja mitä jokaisen ohjaamotyöntekijän tulisi tietää uraohjauksesta?

JAMKissa toteutettiin keväällä 2018 webinaarisarja, jossa pohdittiin uraohjausta Ohjaamon toimintana. Webinaarityöskentelyn tueksi kehitettiin ohjaamotyöhön soveltuvan uraohjauksen BASIC-malli. BASIC perustuu Sultanan (2013) määrittelyä mukailevaan uraohjausmääritelmään: Uraohjaus on tavoitteellinen prosessi, jossa nuoren urasuunnittelutaidot kehittyvät. Hän vahvistaa itsetuntemustaan, oppii keräämään ja käsittelemään tietoa koulutus- ja uramahdollisuuksistaan sekä tekemään niihin liittyviä ratkaisuja erilaisissa muuttuvissa elämäntilanteissa. Uraohjauksessa vahvistetaan nuoren toimijuutta ja tuetaan nuorta suunnittelemaan ja rakentamaan omaa tulevaisuuttaan. Koulutukseen ja työllistymiseen tähtäävä asiakastyö vaatii ohjaajilta uraohjausosaamista. Ohjaamoissa se tarkoittaa myös ohjaajien yhteistä käsitystä uraohjauksesta monialaisena ja moniammatillisena yhteistyönä. (URAA-projekti 2019.)

Kun ohjaamotyöntekijöiden uraohjausosaamista ja osaamisen katvealueita tarkastellaan, BASIC-malli on hyvä lähtökohta. Kun mennään syvemmälle uraohjauksen eri sisältöalueiden tarkasteluun, tulee vielä pohtia, puuttuuko mallista jotain olennaista, miten ohjaajan eettinen ajattelu näkyy eri sisältöalueiden ohjauksessa, miten sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykset tulevat huomioiduiksi, entä ”hyvän elämän” käsite. Työpajassa toivomme keskustelua siitä, millaisia elementtejä BASIC-malliin tulisi vielä lisätä, jotta se palvelisi uraohjaajien uraohjaustaitojen kehittymistä ja samalla asiakkaiden urasuunnittelutaitojen vahvistumista parhaalla mahdollisella tavalla.

NEET-nuorille suunnattujen palveluiden vaikuttavuus

Teemu Vauhkonen (Nuorisotutkimusseura)

Tutkimuksessa mitataan etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan vaikuttavuutta pitkittäisaineistolla sekä etsivän nuorisotyön ja työpajojen asiakasrekistereillä. Pitkittäisaineistosta etsivän nuorisotyön vaikuttavuutta mitataan epäsuoraan, työpajatoiminnan vaikuttavuutta suoraan ja epäsuoraan. Tutkimuksen mukaan sekä etsivä nuorisotyö että työpajatoiminta edesauttavat NEET-nuorten siirtymistä koulutukseen ja työhön.