Biokapitalismin ja prekarisaation puristuksissa? Nuoret muuttuvilla työmarkkinoilla

Lotta Haikkola (The Finnish Youth Research Network), Jaana Poikolainen & Vappu Myllärinen (Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu)

Työelämän muutosta on kuvattu siirtymänä fordistisesta kapitalismista biokapitalismiin ja työmarkkina-asemien pysyvyydestä prekaariin ja epävarmaan työelämään. Biokapitalismi viittaa työn organisoitumiseen, jossa työ ja vapaa aika sekoittuvat ja henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten olemus ja vuorovaikutustaidot ovat sekä hyvän työntekijän ominaisuuksia että arvontuotannon väline. Prekaarisuus viittaa epävarmojen työmarkkina-asemien mahdolliseen lisääntymiseen, mutta myös eksistentiaaliseen epävarmuuteen epävarmemmaksi käyvässä yhteiskunnassa. Tulevaisuudessa työ on siis monimuotoista ja vaatii monenlaista osaamista. 

Työryhmä kokoontuu torstaina 7.11. klo 14.15-16.45.

Nuorten työelämäkokemukset ja seurantahaastattelun metodologiset ratkaisut

Mirja Määttä (Keski-Suomen ELY-keskus) & Frida Westerback (Helsingin yliopisto)

Ohjaamoista työelämään -tutkimuksessa tarkastellaan nuorten aikuisten työelämäkokemuksia ja -ohjausta nuorten seurantahaastatteluin sekä ammattilaisten ryhmähaastatteluin. Pääkysymyksenä on, mitä haasteita ja mahdollisuuksia nykyiset työmarkkinat ja työolot tuottavat nuorten elämään. Tarkastelemme myös, millaisia ohjauksen ja tuen muotoja nuoret saavat Ohjaamosta ja miten niitä tulisi kehittää ajatellen muuttuvaa työelämää.

Alle 30 v nuorten aikuisten seurantahaastattelut toteutetaan kahdessa Ohjaamossa, yhteensä 40 nuorelle, kolme kertaa vuoden välein alkaen syksyllä 2018 ja päättyen 2020. Osa heistä saanut pidempikestoista ohjausta Ohjaamosta ja osa vain lyhyttä työnhaku- tai työelämäneuvontaa. Ensimmäisissä haastatteluissa nuoret piirsivät työelämäkokemuksiaan retrospektiivisesti tarkastelevan kokemusviivan kuvaamaan sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksiaan työelämästä (työharjoittelut, -kokeilut, kesätyöt, koulutukset, keikkatyöt, työpajat, palkkatyöt). Tämä avasi haastattelua tarkentaville jatkokysymyksille.

Tässä esityksessä pohdimme seurantahaastattelujen metodologisia ja tutkimuseettisiä ratkaisuja. Millä tavalla hyödynnämme ensimmäisen haastattelukierroksen pohjatietoja, mutta mahdollistamme myös erilaisten kokemusten tai tarinoiden kertomista hirttäytymättä aiemmin kerrottuun? Meillä on pohjatietoa kyseessä olevien nuorten aikuisten usein mutkaisista poluista työelämässä sekä palveluista, joita he ovat saaneet. Koska työelämään liittyvät kokemukset ovat haastattelujen fokuksessa, työttömyyden, työnhaun ja prekaarin työmarkkina-aseman kokemukset nousevat monilla esille. Millaisilla kysymyksillä ja välineillä teemme seurantahaastatteluissa tilaa nuorten moninaisille kokemuksille, kun he kohtaavat haastattelijat toistamiseen?

AKTIVOINNIN HARHA –työtön nuori objektina

Vappu Myllärinen (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu / Juvenia)

Julkisessa keskustelussa nuoresta, joka ei peruskoulun jälkeen ole hakenut opiskelemaan tai saanut työpaikkaa, tulee objekti, jota yhteiskunnan tulee aktivoida kaikin mahdollisin keinoin. Lainsäädäntö määrittää tarkoin aktivoinnin keinot kuin myös nuoren toimeentulon.

Mentoring NEETs – Generational intelligent mentoring of NEET young (ESR 2018-2021) -hankkeessa kehitetään nuorten mentorointia kuunnellen nuorten omia mielipiteitä ja tarpeita ja ilman byrokratian asettamia paineita.

Palvelujärjestelmissä nuorten yksilöllisiä elämäntilanteita käsitellään ongelmakeskeisesti ja tämä lähestymistapa ei läheskään aina vastaa nuorten omaa käsitystä asianlaidasta, saati kannusta toimijuuteen. Edellisessä työssäni toimin työelämän ulkopuolella olevien nuorten kanssa ja voin vahvistaa, että nuoret kyllä suostuvat aktivoinnin kohteeksi, mutta jos ohjausta sanelee lähinnä byrokratia, niin nuoren aito kuuleminen jää pintapuoliseksi, ja kestäviä tuloksia ei saavuteta.

Osallisuuden käsite on itselleni tärkeä toimittaessa haavoittuvassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien henkilöiden kanssa. Osallisuus käsittää sekä henkilökohtaisen elämän valinnat kuin myös yhteisössä ja yhteiskunnassa toimimisen. Palvelujärjestelmissä tulisi pyrkiä systemaattiseen ohjausmalliin, jossa palveluketjut eivät koko ajan katkeile, ja jossa nuoren kaikkea toiminnallisuutta ja tekemistä tuetaan.

Toimintamahdollisuuksien monipuolinen tarjoaminen on toimiva tapa tukea aktiivisuutta. Kun nuori kokee tekevänsä asioita omiin valintoihinsa perustuen, niin hänen osallisuuden tunteensa kasvaa ja vahvistuu. Jotta voisimme tarjota nuorille mahdollisuuden tehdä mielekkäitä valintoja, niin palvelujärjestelmien katsantokannan on muututtava, ei nuorten. Jos nuorten ohjaaminen perustuu kapeaan lainsäädäntöön ja pakkoon, niin epäonnistumme niissä tavoitteissa, joita aktivoinnilla haetaan.

Kun tarjoamme nuorille myös vapaaehtoisuuteen perustuvia palveluita, ja joissa erilainen luova ja osallisuutta tukeva toiminta on mahdollista, niin samalla ennaltaehkäisemme ongelmien kasaantumista ja järeiden viranomaispalveluiden tarvetta. Ihmisen perustarve on tuntea itsensä tarpeelliseksi, olla osallinen. Meidän tulee kysyä nuorilta itseltään mitä he haluavat tehdä ja kokea, missä ja miten he tarvitsevat tukea, ja vasta tämän jälkeen tarjota sopivaa palveluja tai toimintaa. Kun toimijuus lähtee nuoresta itsestään ja palvelujärjestelmä mukailee nuoren itseohjautumista, niin seurauksena ei voi olla muuta kuin aktiivinen ja osallisuuteen pyrkivä yksilö.

Työntekijä- tai työmarkkinakansalaisuutta on kritisoitu nuorisotutkimuksessa hyvästä syystä

Antti Maunu (Tmi Antti Maunu)

Työntekijäkansalaisuudessa täysien kansalaisoikeuksien ajatellaan kuuluvan vain niille, jotka osallistuvat työmarkkinoille palkkatyön ja veronmaksun muodossa. Samalla työntekijäkansalaisuuden idean nähdään asettavan työelämän ulkopuolella eläviä eriarvoiseen asemaan ja jopa vastuuttavan yksilöä itseään työttömyyden syistä ja seurauksista. (Brunila ym. 2013, 9–13.) Toisaalta esimerkiksi vammaistutkimuksen ja -liikkeen piirissä on korostettu työnteon ja työntekijyyden olevan keskeinen kansalais- tai ihmisoikeus, täysivaltaisuuden ja itsearvostuksen lähde (Ekholm & Teittinen 2014, 9‒10). Tämä tekee työntekijäkansalaisuudesta kaksikasvoisen, ambivalentin käsitteen.

Esityksessä tarkastelen työntekijäkansalaisuuden ambivalenssia 1. vuoden ammattiopiskelijoiden teemahaastatteluaineiston valossa (n = 52). Opiskelussaan ammattiopiskelijat identifioituvat vahvasti konkreettisen työn ja toiminnan ihmisiksi sekä erottautuvat ""istumalla opiskelusta"" eli abstraktista ja refleksiivisestä pohdinnasta. Omaa tulevaisuuttaan pohtiessaan ammattiopiskelijat tuovat esiin toiveen nopeasta työelämään pääsemisestä ja sen myötä itsenäisestä aikuisen elämästä, mihin kuuluu myös toive omasta asunnosta ja perheestä. Tulkitsen, että ammattiopiskelijat pitävät työntekijäkansalaisuutta hyvänä ja tavoiteltavana asiana, ja se merkitsee heille myönteisiä asioita.

Hahmottelen esityksessä työntekijäkansalaisuuden rakentavaa kritiikkiä näistä lähtökohdista. Nuorisotutkimuksessa on syytä tunnistaa ja tunnustaa myös sellaisten nuorten toimijuus, jotka kokevat työmarkkinakansalaisuuden arvokkaana. Työntekijäkansalaisuus ei saa olla yhteiskunnassa ainoa oikeuksien ja arvon lähde, mutta työntekijäkansalaisuuden kritiikki on rakennettava sellaiselle perustalle, ettei se tule sulkeneeksi työntekijäkansalaisuuden kannattajia ulkopuolelleen. On myös syytä kysyä, mitä olisivat työntekijäkansalaiselle vaihtoehtoiset yhteiskunnalliset positiot ‒ kansalaispalkkaa nauttiva yhteisöaktivisti, vapaasti kelluva intellektuelli vai mihinkään sitoutumaton itsensätoteuttaja? Kenelle nämä asemat ovat mielekkäitä tai mahdollisia, ja millä ehdoilla?

Nuorten prekaarien paineistetut valinnat

Jaana Poikolainen (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu)

Työtä on pidetty yhteiskuntakelpoisuuden määreenä, mutta nykyisin kaikille nuorille työllistyminen ei välttämättä ole mahdollista tai sitä ei pidetä tavoiteltavana asiana. Vapaus yhteiskunnallisista kahleista saattaa kiinnostaa enemmän kuin ulkoapäin määriteltyjen normien mukainen toiminta ja ajattelutapa. Nuorten arkea määrittävät kuitenkin normatiiviset kehykset, nuorten oletetaan yleisesti olevan valmiita ja halukkaita kouluttautumaan ja työllistymään. Jos tällaista pyrkimystä ei osoita, luokittuu nuori helposti syrjäytymisvaarassa olevaksi.

Esityksessä tarkastellaan millaisia merkityksiä nuoret antavat tekemilleen koulutus- ja uravalinnoille (omaehtoisuus) tai päätökselle olla tekemättä valintoja? Aineistot on hankittu haastattelemalla nuorten työpajoilla työskenteleviä helsinkiläisiä ja kouvolalaisia nuoria (N=25). Tutkimusaineistojen analyysissa hyödynnettiin narratiivista lähestymistapaa. Aineistoja tarkasteltiin laajoina kokonaisuuksina, tarinoina, jolloin teemoittelu oli mielekäs ratkaisu aineiston jäsentämiseen. Merkityksellisiksi tekijöiksi valintojen suhteen osoittautui sosiaalinen verkosto, taloudellinen toimeentulo ja paikkaan kiinnittyminen. Näistä jälkimmäinen koski kouvolalaisia nuoria. Tässä tutkimuksessa erityisesti kokemus omaehtoisuudesta ilmeni esimerkiksi nuoren mahdollisuudesta päättää omasta koulutus- ja uravalinnastaan, mutta myös siitä missä ja millä paikkakunnalla se toteutuu. Yhteiskunnan tarjoama taloudellinen tuki auttaa tekemään valintoja normeja rikkoen vastavirtaan. Pätkätyöt eivät välttämättä houkuttele, jos vaihtoehtona on toimiminen tukien varassa esimerkiksi itselleen sopivan harrastuksen parissa. Toisaalta nuoret haaveilivat löytävänsä itselleen sopivan paikan yhteiskunnassa.

Ammatti-identiteetin muodostaminen IT-alalla

Leena Toivanen (Centria-ammattikorkeakoulu)

Nuoren elämään kuuluu vahvasti itsetuntemuksen työstäminen. Yhtenä tehtävänä on tunnistaa omat kiinnostuksen kohteet ja kyvyt, joilla siirtyä tulevaisuuden työelämään. Nuoret kokevat omien taitojen tunnistamisen haastavaksi, ja ulkopuoliset paineet uuvuttavat nuoria siirtymävaiheissa. Koulutuspolku voi jopa osoittautua vääräksi, mikäli nuori ei vielä ole tunnistanut omia kykyjään. Oman osaamisen laajan tuntemisen (taidot, kyvykkyys, pätevyys, luonteen piirteet, asiantuntemus, elämänkokemus) lisäksi työelämässä tarvitaan monipuolisia ominaisuuksia ja taitoja, joiden tunnistaminen ja työidentiteettiin liittäminen on nuorelle haaste. Työelämä hakee moniosaajaa, mihin nuoren on vaikea vastata, jos omien kykyjen potentiaalia ei ole tunnistettu. Esimerkiksi verkkopelaamista harrastavan nuoren kyvyt ovat hyödyllisiä niin IT-alalla kuin markkinoinnin, kansainvälisyyden ja tiimityönkin parissa. On siis tärkeää tutkia jokaisen nuoren kykyjä ja piilossa olevia henkilökohtaisia taitoja avoimin mielin.

Oman osaamisen tunnistamiseen on kehitetty useita työkaluja, kuten mindmap, SWOT-analyysi ja osaamisen jäävuorimalli (Hätönen, 2004.). Työkalut tukevat osaamisen tunnistamisen prosessia, mutta nuoren oma reflektio on avainasemassa osaajaidentiteetin tunnistamisessa. Centria-ammattikorkeakoulun DUDE – Do Your Own Diligence –hankkeessa tuetaan nuorten ammatillista kasvua erityisesti IT-alalla. Hankkeeseen osallistuvat nuoret pääsevät kokeilemaan käytännössä mitä IT-alan työtehtäviin kuuluu, ja samalla tarkennetaan omaa ammatti-identiteettiä elämänhallinnan ammattilaisten kanssa.  Hankkeen toimenpiteiden kautta nuorelle selkiytyy oman osaamisen kokonaisuus. Nuori tutustuu myös IT-alan työelämävaatimuksiin, ja reflektoi omaa osaamistaan suhteessa kyseisiin vaatimuksiin.

Nuoren kykyjen tunnistaminen ja ammatti-identiteetin rakentaminen ovat tärkeässä roolissa työelämään siirtyessä, ja voivat jopa ehkäistä syrjäytymistä. Vahva ammatti-identiteetti mahdollistaa ammatillisen menestymisen, paremmat sosiaaliset suhteet ja hyvinvoinnin lähtökohdat. Oman osaamisen laajan tuntemisen myötä nuori voi alkaa koostaa omaa ammatillista identiteettiä.  Siirtyminen työelämään on sujuvaa, kun nuori tuntee omat vahvuutensa ja kykynsä sekä oman ammattialansa osaamisvaatimukset.

DUDE-hankkeessa IT-alan yritykset tarjoavat työelämää mallintavia tehtäviä nuorille. Tehtävien toteuttamisen ohessa nuoret työstävät omaa portfoliota ja työnhaun materiaalia, jossa osaaminen ja ammatti-identiteetti tuodaan näkyväksi. Jotta nuori voi osoittaa oman osaamisensa, on hänen täytynyt käydä läpi itsetutkiskelun ja ammatillisen identiteetin tunnistamisen prosessi ja oman alansa työelämävaatimukset. Näiden prosessien läpikäyminen toimii lähtölaukauksena kohti antoisaa työuraa.