Lehdistötiedote: Lasten ja nuorten kunta 2010-luvulla

Savoy-teatterissa tiistaina 22.3.2011 on esillä asioita, jotka koskettavat laajasti lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikkaa kunnallisella ja valtakunnallisella tasolla sekä arvioidaan lasten ja nuorten osallisuuden ja kuulemisen tilaa. Ajankohtaisia kysymyksiä ruotivat lapset, nuoret ja aikuiset toimijat, tutkijat sekä ministerit. Tilaisuuden järjestävät Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma sekä Nuorisotutkimusverkosto. Sisältö perustuu 20-henkisen Lasten ja nuorten kunta -tutkijaverkoston työhön. Tutkimuksista julkaistaan 2011/2012 vuodenvaihteessa Lasten ja nuorten kunta 2010-luvulla -teos. Seminaaripäivän tavoitteena on paaluttaa politiikalle uusia tienpohjia lasten ja nuorten näkökulmasta: tuleville kuntien kehittämistoimille, lapsi- ja nuorisopoliittisille ohjelmille, politiikkaohjelmille ja lakiuudistuksille.

Voivatko lapset ja nuoret todella vaikuttaa?

Seminaarissa esitellään kokonaisarvio suomalaisten lasten ja nuorten osallisuudesta kunnallisissa ympäristöissä. Osallisuuteen kuuluu sosiaalisia ja poliittisia ulottuvuuksia, kuten yhteisöllisyyden rakentamista eri kasvuyhteisöissä ja päätöksentekoon vaikuttamista. Osallisuuden valtakunnallisen tilan arvioiminen edellyttää laajamittaista arviota, joka ulottuu poliittisesta järjestelmästä lasten ja nuorten omaehtoiseen kansalaistoimintaan ja heidän arkikulttuureihinsa. Lasten ja nuorten asemaa on Suomessa lähdetty rakentamaan luomalla kuulemisjärjestelmiä ja edustuksellisia rakenteita, kuten nuorisovaltuustoja ja lasten parlamentteja. Edustukselliset elimet eivät kuitenkaan yksin pysty tuottamaan lasten ja nuorten enemmistölle kokemusta siitä, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Tutkijoiden mukaan toimivienkin edustuksellisten järjestelmien rinnalle tarvitaan myös yksilö-, ryhmä- sekä yhteisötason ratkaisuja. Näiden tulisi tarjota laajalti osallistavan, suoran ja julkisen harkinnan demokratian sekä vastademokratian mahdollisuuksia. Ongelmia on ollut lasten ja nuorten kuulemisessa ja asemassa eri kunnissa. Lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksien kuntien välisiin eroihin voidaan osin vaikuttaa lakitekstejä täsmentämällä.

Lapsille ja nuorille keskeisissä lähiyhteisöissä tuotetaan myös vaikuttamisen kokemuksia. Koulun asema nuorten osallisuuteen kasvattajana on ollut tunnustettu. Koulu onnistuu kyllä tuottamaan tiedot yhteiskunnallisesta toiminnasta, mutta antaa riittämättömän kuvan siitä, miten yhteisöissä toimitaan ja vaikutetaan. Kunnallisia palveluja tulee tarkastella lasten ja nuorten tarpeiden näkökulmasta. Palvelujen rakenteissa ja tuottamisen tavoissa on parhaillaan tapahtumassa isoja muutoksia. Lasten ja nuorten tarpeiden huomioiminen näissä muutoksissa on keskeistä. Ylipäätään lasten ja nuorten asemaa ei huomioida edes niissä tapauksissa, joissa laki yksiselitteisesti turvaa lapsen aseman (esim. maankäyttö- ja rakennuslaki tai lastensuojelulaki). Myöskään hyvinvointipoliittisessa suunnittelussa lapsia ja nuoria ei ole kuultu suuressa osassa kuntia. Kunnista on myös hyviä esimerkkejä, mutta usein nämä ovat muutaman yksittäisen lasten ja nuorten aseman kehittämisestä innostuneen viranhaltijan ja luottamusmiehen harteilla. Hyvät käytänteet leviävät kunnista toiseen hitaasti. Lasten ja nuorten osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien tulisi valtavirtaistua näkymään kunnissa strategiatasoisesti.

Osallisuutta tuotetaan kansalaisyhteiskunnassa, kansalaisjärjestöissä ja enenevässä määrin myös nuorten omaehtoisissa ryhmissä. Näiden ryhmien huomioiminen ja kansalaisuuden koko kirjon näkeminen on kehittämishaaste koko suomalaiselle järjestelmälle. Kansalaisyhteiskuntana tuetaan ja oikeutetaan helposti vain rekisteröityneissä järjestöissä tapahtuvaa aikuisten suunnittelema toiminta. Ongelmallista on myös se, että kansalaisten lähettämien politiikkaa ja suunnittelua koskevien signaalien merkitystä ei osata tunnistaa. Suomalaisen osallisuuspolitiikan haasteena onkin rakentaa vuoropuhelua kansalaisilta päättäjille myös sellaisissa puitteissa ja muodoissa, jotka eivät ole päättäjien tai rakenteiden ennalta säätelemiä.

Anu Gretschelin ja Tomi Kiilakosken vetämän Lasten ja nuorten kunta -tutkijaverkoston mukaan on myönteistä, että lasten ja nuorten asema sekä osallistumisoikeudet on Suomessa turvattu lainsäädännöllä ja ne on otettu poliittisen kehittämisen kohteeksi. Lasten ja nuorten osallisuudessa on kunnissa sekä valtakunnallisesti vielä paljon tehtävää. Suurimmat kehittämishaasteet liittyvät edustuksellisten rakenteiden oheen kehitettävien järjestelmien ja riittävän monipuolisten kuulemisjärjestelmien luomiseen, siten että nuorilla olisi mahdollisuus osallistua.

Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma

Verkostopolitiikassa tavoitellaan julkisen vallan, kansalaisyhteiskunnan ja yrityselämän vuoropuhelua sekä yhteisten tavoitteiden asettamista. LAPSI- JA NUORISOPOLITIIKAN NEUVOTTELEVA OHJAUS VALTIONHALLINNOSSA – Kehittämisohjelman (2007–2011) valmistelu lausunnon antaneiden tahojen näkökulmasta -raportin valmisteluun, toimeenpanoon ja seurantaan osallistui laaja joukko yhteiskunnallisia toimijoita vuosina 2006–2011. Ohjelman valmisteluvaihe tarjosi esimerkin neuvottelevan ohjauksen käytännön toteuttamisesta. Mirja Määtän ja Pauli Komosen tutkimuksen (tiedot kerätty vuonna 2008) mukaan lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman valmisteluvaihe koettiin pääosin myönteiseksi, vuorovaikutteiseksi ja kuulevaksi ja se on osaltaan lisännyt lapsi- ja nuorisoasioiden näkyvyyttä yhteiskunnassa. Ohjelma sai kritiikkiä siitä, ettei siinä priorisoida riittävästi tavoitteita ja että se on liian laaja ja maailmoja syleilevä. Myös ohjelman toimeenpano ja toteuttaminen herättivät epäilyksiä. Myös eri hallinnonalojen yhteistyöhalua kyseenalaistettiin. Ohjelman resursoinnissa ja seurannassa nähtiin myös puutteita sekä valmisteluvaiheen asiantuntemuksessa ja näkökulmissa joitakin katvealueita.

Mirja Määttä & Pauli Komonen
LAPSI- JA NUORISOPOLITIIKAN NEUVOTTELEVA OHJAUS VALTIONHALLINNOSSA – Kehittämisohjelman (2007–2011) valmistelu lausunnon antaneiden tahojen näkökulmasta.
Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 42. ISBN 978-952-5464-90-0. Helsinki 2011.

Nuorten poliittinen ohjaus

Seminaarissa on esillä Nuorisotutkimusverkoston Kari Paakkunaisen ja Leena Suurpään toimittama tuore muistio NUORTEN POLIITTINEN OHJAUS – strategista johtamista, kentän kasvavaa yhteistyötä vai latistuvaa osallistumista?, jossa 40 nuorisokentän toimijaa, tutkijoista poliittisiin päätöksentekijöihin ja järjestöaktiiveihin, ottavat kantaa ohjelmayhteiskunnan nykytilaan.

Kari Paakkunainen & Leena Suurpää (toim.)
NUORTEN POLIITTINEN OHJAUS – strategista johtamista, kentän kasvavaa yhteistyötä vai latistuvaa osallistumista?
Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 43. ISBN 978-952-5464-91-7. Helsinki 2011.

Yhteystiedot

LASTEN JA NUORTEN KUNTA 2010-LUVULLA -SEMINAARI

Nuorisotutkimusverkoston tutkija Anu Gretschel, puh. 040 5169 189,
Nuorisotutkimusverkoston tutkija Tomi Kiilakoski, puh. 040 5046 432

LAPSI- JA NUORISOPOLITIIKAN NEUVOTTELEVA OHJAUS VALTIONHALLINNOSSA

Nuorisotutkimusverkoston tutkija Mirja Määttä, puh. 044 2783 566

NUORTEN POLIITTINEN OHJAUS

Nuorisotutkimusverkoston tutkija Kari Paakkunainen, puh. 040 5138 252
Nuorisotutkimusverkoston tutkimusjohtaja Leena Suurpää, puh. 050 5438 251