Väitös: Arkipäivän rasismi kouluissa on moninaista

Miten rasismi ilmenee koulun arjessa? Millaisin ehdoin suomalaisnuoret hyväksyvät kulttuurisesti erilaisiksi mieltämiään nuoria joukkoonsa? Miten maahanmuuttajanuoret vastaavat näihin ehtoihin ja kohtaamaansa rasismiin? Miten koulu tunnistaa nuorten ryhmäsuhteita ja ryhmien keskinäisiä jännitteitä? Entä miten koulu tunnistaa omia rasismia ylläpitäviä tai purkavia käytäntöjään? Keille tahdomme koulun kuuluvan?

Anne-Mari Souto on väitöksessään tutkinut joensuulaisen koulun monikulttuurisia luokkia. Tutkimusaineisto on kerätty vuosituhannen vaihteen alussa. Hyvin dokumentoitu kuvaus nuorten kouluarjesta haastaa keskusteluun rasismin arkipäiväisyydestä ja moninaisuudesta koulussa. Tutkimus osoittaa, että rasismi jäsentää monin tavoin nuorten tapoja nähdä ja kohdata toisiaan sekä muodostaa ryhmäsuhteita – niin suomalaisina, maahanmuuttajina kuin tyttöinä ja poikinakin. Esimerkiksi Joensuussa nuorten mahdollisuudet liikkua eri ryhmien välillä ovat usein hyvinkin rajatut. ”Vääränlaisesta” käytöksestä, kuten seurustelusta eri kulttuurista ryhmää edustavan kanssa, voi seurata rangaistus: nimittelyä tai väkivaltaa.

Tutkimuksessa analysoidaan myös sitä, kuinka kysymykset rasismista ja sen seurauksista ikään kuin häivytetään näennäisesti neutraalin kulttuurieropuheen alle koulussa. ”Maassa maan tavalla” -periaatteeseen vetoaminen on yksi keskeisimmistä tavoista tukahduttaa keskustelua kulttuurisesti joustavista pelisäännöistä, jotka huomioisivat myös toisenlaisia tapoja olla ja elää. Rasismin neutralointi on koulun epävirallinen käytäntö, joka osaltaan tukee maahanmuuttajanuorten jäsenyyksien kiistämistä. Nämä käytännöt vahvistavat maahanmuuttajanuorten kokemusta ulkopuolisuudesta, mutta myös estävät yhteisön mahdollisuuden oppia maahanmuuttajanuorten elämänkokemuksista ja vähemmistöasemasta kumpuavaa tietoa.

– Tutkimukseni keskeisenä tehtävänä on ollut tehdä näkyväksi arkipäivän rasismia koulussa. Erityisesti olen kiinnostunut kulttuurisiin eroihin kiinnitetystä rasismista sekä halunnut tarkastella – ja kyseenalaistaa – kulttuurierojen käyttöä yksinkertaisina selityksinä suomalais- ja maahanmuuttajanuorten klikkiytymiselle omiin ryhmiinsä. Tutkimuskoulussa kulttuurisia eroja ja ”maan tapojen oppimattomuutta” käytettiin myös selityksenä maahanmuuttajanuorten ”sopeutumisongelmille” ja muille ”käyttäytymishäiriöille”.

– Suomalais- ja maahanmuuttajanuorten kohtaamiset eivät itsestään ja yksin lisää nuorten keskinäistä vuorovaikutusta, ymmärrystä ja solidaarisuutta. Suvaitsevaisuuskasvatuksessa ja rasisminvastaisessa toiminnassa olisi tarkasteltava nuorten kohtaamisten ehtoja ja muotoja, myös niitä jännitteisimpiä. Erityisesti niin sanottu ”väritön rasismi” on tutkimukseni keskeisiä juonteita: venäläistaustaisiin nuoriin kohdistuu paljon syrjintää ja heidän on vaikea saada ystäviä, Anne-Mari Souto kertoo.

Tutkimus puhuu ammattilaisten vastuusta ja mahdollisuuksista tehdä aktiivista rasismin vastaista työtä nuorten parissa. Millä tavoin kouluissa varmistetaan, että nuoret tuntevat turvallisuutta ja hyväksyntää sekä varmuutta ja luottamusta siitä, että heidän kokemuksensa niin kiusaamisesta kuin syrjivästä ilmapiiristäkin otetaan vakavasti huomioon?

Lisätietoja

Anne-Mari Souto, puh. 050 583 8534

Anne-Mari Souto
Arkipäivän rasismi koulussa.Etnografinen tutkimus suomalais- ja maahanmuuttajanuorten ryhmäsuhteista
Nuorisotutkimusverkosto | Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 110. Helsinki 2011.
ISBN 978-952-5464-84-9, 224 sivua, hinta 28 €.

Lehdistökappaleet Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

* * * 

Anne-Mari Souto väittelee Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella Metria-rakennuksen auditoriossa M100 (Yliopistonkatu 7), perjantaina 1. huhtikuuta klo 12. Vastaväittäjänä on professori Elina Lahelma Helsingin yliopistosta.